Ripariryhmää ei voi vaihtaa? Miten on mahdollista?
Muutettiin toukokuussa ja silloin piti sokkona päättää mille leirille menee. Nyt on saanut hyviä kavereita ja haluaisi tietysti heidän kanssaan samalle leirille. Sanoin hänelle että kysyy nuorten illassa ohjaajalta mahdollisuudesta vaihtaa. Lapsi tuli itkien kotiin eilen. Äsken yritin itse soittaa lapseni riparin ohjaajalle. Kuulema leirit ovat jo täynnä eikä siitä tulisi mitään jos KAIKKI alkaisivat nyt vaihtamaan. Ohjaajalla ei ollut mitään pelisilmää sen suhteen että kyseessä on kuukausi sitten muuttanut lapsi. Eihän me voitu siinä vaiheessa tietää kaveritilannetta. Ja ymmärrän että täysi on täysi, mutta eiköhän ne ryhmät aina hieman muutu. Näin ainakin 2000 luvulla.
Että kiitos nyt vaan lapseni kesän pilaamisesta. Lapsi on jo nyt ahdistunut vaikka leiriin on monta viikkoa.
Kommentit (107)
Kuukaudessa ehtii saada hyviä ystäviä, mutta riparilla ei ilmeisesti minkäänlainen vieraisiin tutustuminen onnistu?
Vierailija kirjoitti:
Hän on iässä joka tähtää siihen itsenäisyyteen ja aikuisuuteen. Pettymyksen tunteidenkin kanssa on opittava tulemaan toimeen.
Kohta haetaan opiskelupaikkoja, jonka saa vain osa. Ja kohta haetaan niitä töitä, jonka saa vain yksi. Todellisuus on märkä turbaani näille nykyisille uniikeille lumihiutaleille.
Vierailija kirjoitti:
Elävää oppimateriaalia lapselle. Todellisuudessa ei aina saa sitä mitä haluaa.
No eipä hän oo nyt mitään muuta kokenutkaan kuin pettymyksiä. Voitte uskoa, että ei muuttokaan ollut hänelle helppo saati ero vanhasta porukasta ja uuden porukan löytäminen. Joo, pettymykset kuuluu elämään mutta joskus toivoisi, että niitä olisi vähän vähemmän. Huomaan että nyt hänellä alkaa menemään vähän yli tää kuormitus. Ekat itkut mun nähden tuli vasta eilen vaikka monta kuukautta on ollut vaikeeta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Hän on iässä joka tähtää siihen itsenäisyyteen ja aikuisuuteen. Pettymyksen tunteidenkin kanssa on opittava tulemaan toimeen.
Näin on. 14-15-vuotias on sopivassa iässä oppimaan jo nyt elämän inhorealiteetteja. Jos pettymyksiä ei opi kestämään junnuna, niitä on vaikea oppia sietämään aikuisenakaan.
mitä ajattelit, että toiminta järjestetään, jos kaikki vaihtaisi? onneks se on täysin vapaaehtoinen…
Vierailija kirjoitti:
Kai tuosta voi jonnekin valittaa? Jos kirkkoherra saisi asiat hoitumaan
Kauanko se leiri kestää? Jos se on kaksi viikkoa, niin eiköhän siitä selviä jotenkin. Kuka tietää, vaikka löytyisi lisää kavereita. Elämässä tulee eteen pettymyksiä ja aikuisena ne voivat olla musertavia. Lapsuudessa koetut pettymykset eräällä tavalla valmentavat nuoria myöhempää aikaa varten. Tietenkään ei kuulu olla vastinkäymisiä jatkuvasti. Voiko Ap:n nuori mennä iltaripariin syksyllä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elävää oppimateriaalia lapselle. Todellisuudessa ei aina saa sitä mitä haluaa.
No eipä hän oo nyt mitään muuta kokenutkaan kuin pettymyksiä. Voitte uskoa, että ei muuttokaan ollut hänelle helppo saati ero vanhasta porukasta ja uuden porukan löytäminen. Joo, pettymykset kuuluu elämään mutta joskus toivoisi, että niitä olisi vähän vähemmän. Huomaan että nyt hänellä alkaa menemään vähän yli tää kuormitus. Ekat itkut mun nähden tuli vasta eilen vaikka monta kuukautta on ollut vaikeeta. Ap
Haluamatta kuulostaa liian julmalta, niin rippileirin suhteen hänen on vain siedettävä yksi pettymys lisää. Ei ole seurakunnan tai muiden nuorten vastuulla lievittää juuri hänen oloaan. Aika monella muullakin voi olla elämässä vaikeaa.
Jos ohjaaja on sanonut, että ei voi vaihtaa, niin siihen on aina syy. Yleensä turvallisuuteen liittyvä. Leirikeskuksessa on tietty määrä petipaikkoja ja niiden yli ( esim. lattialle ) ei voi majoittaa. Paloturvallisuus tulee vastaan. Jos ryhmän lukumäärä on täynnä, yksikin ylimääräinen osallistuja saa aikaan sen, että ryhmään täytyy palkata yksi viranhaltja lisää. Rippileirien kohdalla turvallisuusvaatimukset ovat tiukentuneet paljon viime vuosina ja turhia riskejä ei oteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elävää oppimateriaalia lapselle. Todellisuudessa ei aina saa sitä mitä haluaa.
No eipä hän oo nyt mitään muuta kokenutkaan kuin pettymyksiä. Voitte uskoa, että ei muuttokaan ollut hänelle helppo saati ero vanhasta porukasta ja uuden porukan löytäminen. Joo, pettymykset kuuluu elämään mutta joskus toivoisi, että niitä olisi vähän vähemmän. Huomaan että nyt hänellä alkaa menemään vähän yli tää kuormitus. Ekat itkut mun nähden tuli vasta eilen vaikka monta kuukautta on ollut vaikeeta. Ap
Kannattaisiko sitten jättää koko riparitouhu välistä ja keskittyä niistä haasteita toipumiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellähän varmaan saa uusia kavereita tupakavereista ainakin.
Tämä on tämän tilanteen hopeareunus. Ei mitään niin pahaa että ei hyvääkin, mutta lapsi ei tätä vielä suostu näkemään. Ap
Tämä on hänelle kenties hyvä opetus kahdessa asiassa.
1. Aina ei voi saada haluamaansa, vaan elämässä voi ja tuleekin pettymyksiä kohdalle. Ne on vain kestettävä.
2. Deadlinet ovat olemassa ihan syystä ja niitä on kunnioitettava. Jos on liian myöhään tekemässä jotain, se voi hyvinkin jäädä toteutumatta.
Ymmärrän tämän, mutta mitä sitten kun ne pettymykset kasaantuu kaikki samaan elämäntilanteeseen? Ennen niin rohkea lapsi epäröi edes mennä kysymään apua kun pelkää että saa taas kokea pettymyksen kun se pettymys on oikeasti nyt jo liikaa... Että toivoisin että edes joskus voisi tulla niitä korjaaviakin kokemuksia. Edes joskus. Ap
Sehän olisi aivan loputon show, jos niitä ryhmiä alettaisiin jälkikäteen vaihtaa ja mulkata. Tuossa iässä kavereita tulee ja menee, eikä ole pahitteeksi tutustua vähän vieraampiinkin. "Yhyy, mä halusin Janni-Jessican kanssa samaan ryhmään, mutta nyt me ei olla enää kavereita, kun se jahtaa mun poikkista/fanittaa väärää poikabändiä/whatever niin nyt mä haluankin toiseen ryhmään..."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai tuosta voi jonnekin valittaa? Jos kirkkoherra saisi asiat hoitumaan
Kauanko se leiri kestää? Jos se on kaksi viikkoa, niin eiköhän siitä selviä jotenkin. Kuka tietää, vaikka löytyisi lisää kavereita. Elämässä tulee eteen pettymyksiä ja aikuisena ne voivat olla musertavia. Lapsuudessa koetut pettymykset eräällä tavalla valmentavat nuoria myöhempää aikaa varten. Tietenkään ei kuulu olla vastinkäymisiä jatkuvasti. Voiko Ap:n nuori mennä iltaripariin syksyllä?
Rippileiri kestää leiristä riippuen 1-2 viikkoa, jos lasketaan sen loppuvan konfirmaatioon. Se on elämästä aika lyhyt aika, kyllä sen kestää. Jos ei kestä, niin kannattaa harkita päivärippikouluun siirtymistä, tosin tässä vaiheessa vuotta ei sekään välttämättä onnistu. Näin kesän jo alettua on vähän myöhäistä muuttaa enää oikein mitään, kun kaikkea on valmisteltu pitkin alkuvuotta.
Se on vaan yksi viikko. Hänellä on koko kesä edessä.
Vierailija kirjoitti:
Tulee prinsessa herneperseelle vaikea elämä, jos tuollainenkin saa jo noin tolaltaan, ettei yhden takia aleta uudelleen järkkäilemään eikä väkisin täyttelemään jo valmiiksi täysiä ryhmiä. Kestää vaan sen ajan, kuin se kestää ja kasvaa lähemmäs tervejärkistä aikuista.
Ap:n mukaan perhe oli äskettäin muuttanut uudelle paikkakunnalle, mikä voi olla teini-ikäiselle rankkaa, jos entiselle kotipaikalle jäi hyviä ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä sai toivoa yhden kaverin kanssa samalle leirille. Kaveriporukat pyritäänkin ohjaamaan eri leireille.
Täällä ei ilmeisesti ole sitä rajattu mitenkään. Ainakin lapsen koko kaveriporukka on menossa samalle leirille. Olivat hekin yrittäneet puhua mutta aikuisella ei ollut mitään pelisilmää. Ap
Mä ottaisi yhteyttä kirkkoherraan kunnes asia alkaisi järjestymään. Eihään toi nyt mikään armeija ole.
Äh, onhan toi kurja tilanne, mutta ihan mieletön juttu on se, että lapsi on jo vajaassa kuukaudessa saanut hyviä kavereita! Kertoo tosi hyvää nuoren resilienssistä, sosiaalisista taidoista jne, ehkä ripaus onneakin on ollut matkassa. Nyt lomalla tosi tärkeää, että nuori pääsee viettämään aikaa näiden uusien kavereiden kanssa, ettei yhteys katkea tai heikkene kesällä. Paljon tsemppiä ja hyvää kesää AP:lle ja nuorelleen kaikesta huolimatta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elävää oppimateriaalia lapselle. Todellisuudessa ei aina saa sitä mitä haluaa.
No eipä hän oo nyt mitään muuta kokenutkaan kuin pettymyksiä. Voitte uskoa, että ei muuttokaan ollut hänelle helppo saati ero vanhasta porukasta ja uuden porukan löytäminen. Joo, pettymykset kuuluu elämään mutta joskus toivoisi, että niitä olisi vähän vähemmän. Huomaan että nyt hänellä alkaa menemään vähän yli tää kuormitus. Ekat itkut mun nähden tuli vasta eilen vaikka monta kuukautta on ollut vaikeeta. Ap
Kannattaisiko sitten viheltää peli kokonaan poikki ja levätä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee prinsessa herneperseelle vaikea elämä, jos tuollainenkin saa jo noin tolaltaan, ettei yhden takia aleta uudelleen järkkäilemään eikä väkisin täyttelemään jo valmiiksi täysiä ryhmiä. Kestää vaan sen ajan, kuin se kestää ja kasvaa lähemmäs tervejärkistä aikuista.
Ap:n mukaan perhe oli äskettäin muuttanut uudelle paikkakunnalle, mikä voi olla teini-ikäiselle rankkaa, jos entiselle kotipaikalle jäi hyviä ystäviä.
Ei se ole kirkkoherran eikä muiden riparilaistenkaan vastuulla ja nyt pitäisi sääliä sillä "pelisilmällä" ja vääntää kaikki uudelleen mokoman takia, jota varmasti seuraavat muut samanlaiset ja sitten onkin koko pakka sekaisin ja järjestettävä uudelleen. Juu, ei todellakaan.
Mikä kiire teillä oli muuttaa? Vaihtoi kouluakin kesken lukuvuoden?
Se edellyttää, että on joku jonka kanssa vaihtaa. Ei ketään voi pakottaa luopumaan paikastaan leirillä vain koska joku toinen haluaa nimenomaan sinne.