Miksi mies ei hae eroa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empiirisen kokemuksen mukaan miehet miettii todella paljon aineellisia menetyksiä. Ero on sana mikö mutistaan helposti, suhteesta voidaan vieraannuttaa itsensä täysin, mutta vasta kun eroa alkaa todella suunnitella, valkenee se mitä erossa menettää. Sitten onkin vaikeampaa tehdä lopullista päätöstä

Omassa erossa on kyse pitkälti juuri rahasta. Mies ei ole koskaan itse juossut rahan perässä eli valinnut sellaista työtä, jossa tienaisi hyvin. Nyt on kateellinen, kun nainen on vaurastunut. Ilmeisesti tuli yllätyksenä, että erossa ei tulekaan pääsemään kiinni naisen rahoihin. Ja tietysti kaikki muutkin palvelut, jotka hän on ottanut itsestäänselvyytenä, ovat nyt lakanneet.

Voisiko oikeasti kyse olla näin raadollisesta asiasta? Oksettavaa.

Kyllä.

Naisesta on helppo erota, mutta omaisuudesta eroaminen on sen sijaan pirun vaikeaa, tekee kipeää, tarvii terapiaa. 

Etenkin jos joutuu vaikka myymään omakotitalon ja kesämökin, niin niistä irti päästäminen on niin vaikeaa, että ennemmin vaikka sietääkin sitä hankalaksi muuttunutta naista ja on vaikka koirankopissa, ennen kuin päästää näistä irti.

Kyllä näitä tapahtuu myös liitoissa, joissa on selkä avioehto tms ja kaikille ihan selvää, että miten omaisuus jaetaan. On ollut jo silloin, kun mies on alkanut liittoa rikkomaan. Onko kyse yksinkertaisuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aivan mysteeri. Mies lintsaa kaikesta yhteisestä, ei suostu tekemään yhdessä asioita. On hapan ja v*ttumainen, nolaa puolisoa julkisesti sekä sanallisesti että pettämällä. Ilmoittaa eroavansa.

Mutta ei eroa!

Miksi ei?

Luulen, että toisessa lauseessasi vastasit kysymykseen. Ollaan juteltu tästä sekä miesten että naisten kanssa ja niissä keskusteluissa on tullut ilmi, että miehet mielellään sekä syö että säästää kakun. Jos nainen hoitaa kodin, lapset ja tuo vielä rahaa yhteiseen talouteen niin sehän on miehelle pelkästään win-win -tilanne. Miksi mies luopuisi saavutetuista eduista ja miten kantaisi vastuun eroamalla, jos ei kanna vastuuta muutenkaan? Sitten kun nainen pistääkin eron tulille, se onkin miehelle yllätys. Jännä. 

Niin, kyllä tuo vastuunkanto lienee tässä avainsana. Eli miehet eivät eroa, koska eivät kanna vastuuta teoistaan. Ilmeisesti vastuuseen kykenee vain harva mies.

Vastuullinen mies eroaa itse, ja hoitaa paperihomman itse. Lähtee kämppissuhteesta reippaasti, eikä jää murehtimaan, vaikka joutuisi myymään asunnon tappiolla. 

Jos törmäätte sinkkumieheen, joka on itse oma-aloitteisesti hakenut eroa ja on myös oma-aloitteisesti toteuttanut kaikki siihen liittyvät käytännön järjestelyt, on sellainen mies kävelevä vihreä lippu.

Voi olla että on, voi olla että ei ole. Voi olla myös sellainen ihminen, joka aina näkee syyt kaikkeen muissa. Täytyy myös muistaa, että epärehellinen ihminen ei kerro totuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuuko siitä, että se kakkosnainen ei olekaan vielä valmis ottamaan miehestä koppia?

Tämä se taitaa olla, jos boonus nainen ei ole 100 varma, niin mieshän ei koskaan jää tyhjän päälle, varma pimpsukka pitää aina olla jollain suunnalla.

Varma pimpsukka? Ei se vaimo tuollaiselle anna, ei ole varmasti ollut vuosiin mitään seksiä.

Eikä tuollaisen käytöksen jälkeen ole vaimolta mitään muutakaan varmaa tarjolla. Silti mies ei hae eroa.

Se, että mies on pelkän pimpsukan perään urbaania legendaan. Kyllä mies kaipaa rinnalleen sitä kotipiikaa ja kulujen maksajaankin. 

Kyse on statuksesta, perheenisät ovat naisten silmässä huomattavasti haluttavampia kuin eroisät. 

No naisethan ovat sillä tavalla fiksuja, että heille eronnut mies on jonkinlainen varoitusmerkki. Että kun ei kelvannut edelliselle, niin miksi minäkään ottaisin. Usein nämä kakkosnaisetkin kaikkoavat nopeasti kun mies eroaa.

Salaisuus ja jännitys ova kakkosuhteen suhteen suurin vetovoimatekijä. Eron jälkeen siitäkin tulee arkea, kun suhteesta tulee julkinen ja vastuullinen.

Eli ei se mitään fiksuutta ole vaan pelkuruutta. Nainen hakeutuu varatun miehen seuraan siksi, että suhde on tuomittu pysymään salaisena. Tämä suojaa naista todelliselta, haavoittuvuutta vaativalta sitoutumiselta.

Tai oman miehen mopo on alkanut hyytymään ja on aika hypätä seuraavan ohiajavan mopon kyytiin. Yskivä mopo herättää naisissa helposti tunteen, ettei parisuhteella ole tulevaisuutta. Tunneihmisinä naiset eivät voi tunteilleen mitään :D

Naisille elämän syklisyys ei ole niin kova shokki kuin miehille. Jos mies on muuten hyvä ja rakastettava, tuosta kyllä selviää.

Vierailija kirjoitti:

se antaa paremman kuvan itsestä , kun mies voi sanoa: "olisin halunnut jatkaa avioliittoa, mutta vaimo jätti minut"

Eikä anna. Jokainen nainen ajattelee, että miksi jätti. Ja miksi minä ottaisin jonkun jämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten saatu yhtään miestä ketjuun vastaamaan tähän kysymykseen. 

Uusi nainen on paljastunut huonoksi. Vaikka suhteen alkuaikoina on puhuttu kaikesta ihanasta mitä tullaan tekemään, kunhan ero on selvä, nyt on tullut selväksi, että tämän uuden naisen mukaan ei kannata lähteä. Tällä suhteella ei ole tulevaisuutta ja hän oli vain pelastusrengas pois. Naisen haaveiluihin lähdetään edelleen mukaan, kunhan lakanat pelmuavat, sitä herkkua ei kotona ole saanut vuosiin. Sormusta tämä nainen ei saa.

Kun vaimokaan ei aktiivisesti vie eroa eteenpäin, täytyy hänen jollakin tasolla vielä välittää ja toivoa miehen paluuta kotiin. Jos uutta, parempaa naista ei löydy, kotiinpaluu on yksi vaihtoehto. Kotiinpaluu ei huvita, mutta kannattaa pitää jalkaa oven välissä, kun on perhettäkin. Avioliitto on kuitenkin ohi, vaimo tulee tästä ikuisuuteen ottamaan syrjähypyn esille joka riidassa, niin ei voi elää. Uuden etsintää on jatkettava lyhyen kuherruskuukauden jälkeen.

Nyt on hyvä pelata aikaa. Jos avioero toteutuu, alkaa pelastusrengas vinkua vakavaa parisuhdetta, joka ei ole vaihtoehto. Kova etsintä uudelle kumppanille on käynnissä. Tästä voi vielä selvitä kuivin jaloin paremmille laidunmaille, kunhan pelaa korttinsa oikein.

T:Mies

Miten mies voi kuvitella, että kotiinpaluu olisi mahdollinen vaihtoehto? Eli mies ei lainkaan kunnioita vaimoaan? Kuvittelee, että voi tehdä ihan mitä tahansa, ja palata takaisin, kunhan kyynelsilmin pyytää anteeksi? Voi oksetus.

Eikö sitä uutta voisi etsiä ihan sinkkuna? Miksi miehellä ei ole selkärankaa?

Näissä liitoissa on usein moni asia hyvin. Arki pelaa, ihanat lapset, mutta tunteiden tasolla on vieraannuttu. Ollaan kämppäkavereita.

Kotiinpaluu on vaihtoehto. Puolisot antavat anteeksi, kunhan toinen osaa madella ja katua. Naisilla on ylpeytensä, realistejakin ovat, kannattaako kaikki heittää romukoppaan? Pitäisikö yrittää vielä? Yleensä yritetään. Mutta eihän siitä mitään tule.

T:Mies

Ei tuossa vaiheessa ole kyse mistään naisen ylpeydestä, vaan elämän laadusta. Ihmissuhteiden perusasiat ovat keskinäinen kunnioitus ja luottamus. Jos niitä ei ole, niin elämä on surkeaa. Vaikka olisi ihanat lapset ja arki pelaisi.

Olen jo viisikymppinen ja nähnyt paljon erilaisia avioliittojärjestelyjä ja dynamiikkoja. AV-palstan ulkopuolella ihmiset eivät ole näin kirkasotsaisia ja vahvasti moraalisia. Harmaansävyjä on paljon.

T:Mies

Ei elämän laatu ole mikään moraalikysymys. Se on ihan silkkaa itsensä arvostamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten saatu yhtään miestä ketjuun vastaamaan tähän kysymykseen. 

Uusi nainen on paljastunut huonoksi. Vaikka suhteen alkuaikoina on puhuttu kaikesta ihanasta mitä tullaan tekemään, kunhan ero on selvä, nyt on tullut selväksi, että tämän uuden naisen mukaan ei kannata lähteä. Tällä suhteella ei ole tulevaisuutta ja hän oli vain pelastusrengas pois. Naisen haaveiluihin lähdetään edelleen mukaan, kunhan lakanat pelmuavat, sitä herkkua ei kotona ole saanut vuosiin. Sormusta tämä nainen ei saa.

Kun vaimokaan ei aktiivisesti vie eroa eteenpäin, täytyy hänen jollakin tasolla vielä välittää ja toivoa miehen paluuta kotiin. Jos uutta, parempaa naista ei löydy, kotiinpaluu on yksi vaihtoehto. Kotiinpaluu ei huvita, mutta kannattaa pitää jalkaa oven välissä, kun on perhettäkin. Avioliitto on kuitenkin ohi, vaimo tulee tästä ikuisuuteen ottamaan syrjähypyn esille joka riidassa, niin ei voi elää. Uuden etsintää on jatkettava lyhyen kuherruskuukauden jälkeen.

Nyt on hyvä pelata aikaa. Jos avioero toteutuu, alkaa pelastusrengas vinkua vakavaa parisuhdetta, joka ei ole vaihtoehto. Kova etsintä uudelle kumppanille on käynnissä. Tästä voi vielä selvitä kuivin jaloin paremmille laidunmaille, kunhan pelaa korttinsa oikein.

T:Mies

Miten mies voi kuvitella, että kotiinpaluu olisi mahdollinen vaihtoehto? Eli mies ei lainkaan kunnioita vaimoaan? Kuvittelee, että voi tehdä ihan mitä tahansa, ja palata takaisin, kunhan kyynelsilmin pyytää anteeksi? Voi oksetus.

Eikö sitä uutta voisi etsiä ihan sinkkuna? Miksi miehellä ei ole selkärankaa?

Näissä liitoissa on usein moni asia hyvin. Arki pelaa, ihanat lapset, mutta tunteiden tasolla on vieraannuttu. Ollaan kämppäkavereita.

Kotiinpaluu on vaihtoehto. Puolisot antavat anteeksi, kunhan toinen osaa madella ja katua. Naisilla on ylpeytensä, realistejakin ovat, kannattaako kaikki heittää romukoppaan? Pitäisikö yrittää vielä? Yleensä yritetään. Mutta eihän siitä mitään tule.

T:Mies

Ehkä joillain on noin. Ehkä joku haluaa madella hetken, mieluummin kuin kasvaa ihmisenä. Mutta miehen olisi syytä osata lukea niitä elämänsä merkkejä. Jos on ajanut itsensä tilanteeseen, josta omasta mielestä ainoa ulostulo on mateleminen, pitää ymmärtää, että ei siitä tule yhtään mitään.

Keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta ei ole.

Kyllä he oppivatkin, ettei se matelu pidemmän päälle kannata. Ihminen ei halua kasvaa kuin pakon edessä, hyvin harva viihtyy epämukavuusalueella.

Myös miehet havahtuvat elämässään, että on tullut naitua väärä ihminen, ei tämä ole naisten yksinoikeus. Miehet myös ymmärtävät, ettei ole niin helppoa lähteä purkamaan pitkää suhdetta, kaikkia sitoumuksia ja lupauksia, jotka miehenä on luvannut kunnia-asianaan pitää. Ihminen tottuu elämään löysässä hirressä, sanotaan.

Toinen vaihtoehto on sitten pelastusrengas, uusi nainen (tai vaikka työtarjous eri paikkakunnalla), joka riuhtaisee kerralla irti ja kriisiyttää parisuhteen. Varmasti olet huomannut, etteivät nämä toiset naiset ole mitään insta-beibejä. Tarvitaan vain joku, kun yksin ei uskalla jäädä tyhjän päälle. Selkärangatonta kyllä, mutten päästäisi naisiakaan pälkähästä.

Mistä pälkähästä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten saatu yhtään miestä ketjuun vastaamaan tähän kysymykseen. 

Uusi nainen on paljastunut huonoksi. Vaikka suhteen alkuaikoina on puhuttu kaikesta ihanasta mitä tullaan tekemään, kunhan ero on selvä, nyt on tullut selväksi, että tämän uuden naisen mukaan ei kannata lähteä. Tällä suhteella ei ole tulevaisuutta ja hän oli vain pelastusrengas pois. Naisen haaveiluihin lähdetään edelleen mukaan, kunhan lakanat pelmuavat, sitä herkkua ei kotona ole saanut vuosiin. Sormusta tämä nainen ei saa.

Kun vaimokaan ei aktiivisesti vie eroa eteenpäin, täytyy hänen jollakin tasolla vielä välittää ja toivoa miehen paluuta kotiin. Jos uutta, parempaa naista ei löydy, kotiinpaluu on yksi vaihtoehto. Kotiinpaluu ei huvita, mutta kannattaa pitää jalkaa oven välissä, kun on perhettäkin. Avioliitto on kuitenkin ohi, vaimo tulee tästä ikuisuuteen ottamaan syrjähypyn esille joka riidassa, niin ei voi elää. Uuden etsintää on jatkettava lyhyen kuherruskuukauden jälkeen.

Nyt on hyvä pelata aikaa. Jos avioero toteutuu, alkaa pelastusrengas vinkua vakavaa parisuhdetta, joka ei ole vaihtoehto. Kova etsintä uudelle kumppanille on käynnissä. Tästä voi vielä selvitä kuivin jaloin paremmille laidunmaille, kunhan pelaa korttinsa oikein.

T:Mies

Miten mies voi kuvitella, että kotiinpaluu olisi mahdollinen vaihtoehto? Eli mies ei lainkaan kunnioita vaimoaan? Kuvittelee, että voi tehdä ihan mitä tahansa, ja palata takaisin, kunhan kyynelsilmin pyytää anteeksi? Voi oksetus.

Eikö sitä uutta voisi etsiä ihan sinkkuna? Miksi miehellä ei ole selkärankaa?

Näissä liitoissa on usein moni asia hyvin. Arki pelaa, ihanat lapset, mutta tunteiden tasolla on vieraannuttu. Ollaan kämppäkavereita.

Kotiinpaluu on vaihtoehto. Puolisot antavat anteeksi, kunhan toinen osaa madella ja katua. Naisilla on ylpeytensä, realistejakin ovat, kannattaako kaikki heittää romukoppaan? Pitäisikö yrittää vielä? Yleensä yritetään. Mutta eihän siitä mitään tule.

T:Mies

Ei tuossa vaiheessa ole kyse mistään naisen ylpeydestä, vaan elämän laadusta. Ihmissuhteiden perusasiat ovat keskinäinen kunnioitus ja luottamus. Jos niitä ei ole, niin elämä on surkeaa. Vaikka olisi ihanat lapset ja arki pelaisi.

Olen jo viisikymppinen ja nähnyt paljon erilaisia avioliittojärjestelyjä ja dynamiikkoja. AV-palstan ulkopuolella ihmiset eivät ole näin kirkasotsaisia ja vahvasti moraalisia. Harmaansävyjä on paljon.

T:Mies

Ei elämän laatu ole mikään moraalikysymys. Se on ihan silkkaa itsensä arvostamista.

Eikä se ole mikään selitys, että kaikenlaisia kuspäitä on olemassa. Tottakai on.

Kysymys kuuluu, että miksi mies sabotoi suhteen, mutta viime metreillä alkaa vetkuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten saatu yhtään miestä ketjuun vastaamaan tähän kysymykseen. 

Uusi nainen on paljastunut huonoksi. Vaikka suhteen alkuaikoina on puhuttu kaikesta ihanasta mitä tullaan tekemään, kunhan ero on selvä, nyt on tullut selväksi, että tämän uuden naisen mukaan ei kannata lähteä. Tällä suhteella ei ole tulevaisuutta ja hän oli vain pelastusrengas pois. Naisen haaveiluihin lähdetään edelleen mukaan, kunhan lakanat pelmuavat, sitä herkkua ei kotona ole saanut vuosiin. Sormusta tämä nainen ei saa.

Kun vaimokaan ei aktiivisesti vie eroa eteenpäin, täytyy hänen jollakin tasolla vielä välittää ja toivoa miehen paluuta kotiin. Jos uutta, parempaa naista ei löydy, kotiinpaluu on yksi vaihtoehto. Kotiinpaluu ei huvita, mutta kannattaa pitää jalkaa oven välissä, kun on perhettäkin. Avioliitto on kuitenkin ohi, vaimo tulee tästä ikuisuuteen ottamaan syrjähypyn esille joka riidassa, niin ei voi elää. Uuden etsintää on jatkettava lyhyen kuherruskuukauden jälkeen.

Nyt on hyvä pelata aikaa. Jos avioero toteutuu, alkaa pelastusrengas vinkua vakavaa parisuhdetta, joka ei ole vaihtoehto. Kova etsintä uudelle kumppanille on käynnissä. Tästä voi vielä selvitä kuivin jaloin paremmille laidunmaille, kunhan pelaa korttinsa oikein.

T:Mies

Siis ettekö te osaa olla yhtään yksin? Mun eroni meni aikanaan niin, että kun mittari tuli täyteen, otin lapsen kainaloon ja lähdin. Nainen olen tietenkin, ei meillä ole aikaa tai tilaisuutta vätystellä. Toiset eivät näköjään saa mitään aikaiseksi, outoja oman elämänsä objekteja nämä miehet jotka eivät ole edes oman elämänsä puikoissa, asioita vaan sattuu ja tapahtuu kun he passiivisina lilluvat.

Näin ylipäätänsä, mies ei halua olla yksin. Tutkitusti mies on onnellisempi avioliitossa (huonossakin) kuin sinkkuna, olette te naiset niin ihania kuitenkin. Ihan biologiakin ajaa naista kohti. 

Olen myös kuullut, että johtuu kasvatuseroista, kuinka poikia ei pidetä niin paljon sylissä ja paijata kuten tyttöjä, ja tämä halipula vetää naisten viereen. En tiedä onko tällä väittämällä tieteellistä pohjaa. Monet vaimot ovat myös "äitejä" miehilleen ja paapovat, passaavat ja antavat miesten muuttua passiivisiksi lillujiksi parisuhteessa, ei lasten tarvitse ottaa vastuuta. Ja sitten valittavat, kuinka mies on muuttunut yhdeksi lapsista. Ihmettelen toki miehiäkin, jotka hakeutuvat näiden matroonien helmoihin. Tossukoita on yllättävän paljon.

T:Mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko siis itse tämä toinen nainen?

Mitäpä jos erottaisit itsesi tuosta kuviosta ja lukisit vaikka raamattua pari vuotta. Ei hyvä heilu tuollaisesta touhusta.

Miten pääsit tähän johtopäätökseen?

Kirjoitustyylin muuttumisesta kesken aloituksen, tuli itselle aivan sama mieleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten saatu yhtään miestä ketjuun vastaamaan tähän kysymykseen. 

Uusi nainen on paljastunut huonoksi. Vaikka suhteen alkuaikoina on puhuttu kaikesta ihanasta mitä tullaan tekemään, kunhan ero on selvä, nyt on tullut selväksi, että tämän uuden naisen mukaan ei kannata lähteä. Tällä suhteella ei ole tulevaisuutta ja hän oli vain pelastusrengas pois. Naisen haaveiluihin lähdetään edelleen mukaan, kunhan lakanat pelmuavat, sitä herkkua ei kotona ole saanut vuosiin. Sormusta tämä nainen ei saa.

Kun vaimokaan ei aktiivisesti vie eroa eteenpäin, täytyy hänen jollakin tasolla vielä välittää ja toivoa miehen paluuta kotiin. Jos uutta, parempaa naista ei löydy, kotiinpaluu on yksi vaihtoehto. Kotiinpaluu ei huvita, mutta kannattaa pitää jalkaa oven välissä, kun on perhettäkin. Avioliitto on kuitenkin ohi, vaimo tulee tästä ikuisuuteen ottamaan syrjähypyn esille joka riidassa, niin ei voi elää. Uuden etsintää on jatkettava lyhyen kuherruskuukauden jälkeen.

Nyt on hyvä pelata aikaa. Jos avioero toteutuu, alkaa pelastusrengas vinkua vakavaa parisuhdetta, joka ei ole vaihtoehto. Kova etsintä uudelle kumppanille on käynnissä. Tästä voi vielä selvitä kuivin jaloin paremmille laidunmaille, kunhan pelaa korttinsa oikein.

T:Mies

Miten mies voi kuvitella, että kotiinpaluu olisi mahdollinen vaihtoehto? Eli mies ei lainkaan kunnioita vaimoaan? Kuvittelee, että voi tehdä ihan mitä tahansa, ja palata takaisin, kunhan kyynelsilmin pyytää anteeksi? Voi oksetus.

Eikö sitä uutta voisi etsiä ihan sinkkuna? Miksi miehellä ei ole selkärankaa?

Näissä liitoissa on usein moni asia hyvin. Arki pelaa, ihanat lapset, mutta tunteiden tasolla on vieraannuttu. Ollaan kämppäkavereita.

Kotiinpaluu on vaihtoehto. Puolisot antavat anteeksi, kunhan toinen osaa madella ja katua. Naisilla on ylpeytensä, realistejakin ovat, kannattaako kaikki heittää romukoppaan? Pitäisikö yrittää vielä? Yleensä yritetään. Mutta eihän siitä mitään tule.

T:Mies

Ehkä joillain on noin. Ehkä joku haluaa madella hetken, mieluummin kuin kasvaa ihmisenä. Mutta miehen olisi syytä osata lukea niitä elämänsä merkkejä. Jos on ajanut itsensä tilanteeseen, josta omasta mielestä ainoa ulostulo on mateleminen, pitää ymmärtää, että ei siitä tule yhtään mitään.

Keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta ei ole.

Kyllä he oppivatkin, ettei se matelu pidemmän päälle kannata. Ihminen ei halua kasvaa kuin pakon edessä, hyvin harva viihtyy epämukavuusalueella.

Myös miehet havahtuvat elämässään, että on tullut naitua väärä ihminen, ei tämä ole naisten yksinoikeus. Miehet myös ymmärtävät, ettei ole niin helppoa lähteä purkamaan pitkää suhdetta, kaikkia sitoumuksia ja lupauksia, jotka miehenä on luvannut kunnia-asianaan pitää. Ihminen tottuu elämään löysässä hirressä, sanotaan.

Toinen vaihtoehto on sitten pelastusrengas, uusi nainen (tai vaikka työtarjous eri paikkakunnalla), joka riuhtaisee kerralla irti ja kriisiyttää parisuhteen. Varmasti olet huomannut, etteivät nämä toiset naiset ole mitään insta-beibejä. Tarvitaan vain joku, kun yksin ei uskalla jäädä tyhjän päälle. Selkärangatonta kyllä, mutten päästäisi naisiakaan pälkähästä.

Mistä pälkähästä? 

Tähän kaikkeen tarvitaan naistakin, ymmärrät sen varmaan jo nimestäkin PARIsuhde.

Tulipa tää mieleen:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten saatu yhtään miestä ketjuun vastaamaan tähän kysymykseen. 

Uusi nainen on paljastunut huonoksi. Vaikka suhteen alkuaikoina on puhuttu kaikesta ihanasta mitä tullaan tekemään, kunhan ero on selvä, nyt on tullut selväksi, että tämän uuden naisen mukaan ei kannata lähteä. Tällä suhteella ei ole tulevaisuutta ja hän oli vain pelastusrengas pois. Naisen haaveiluihin lähdetään edelleen mukaan, kunhan lakanat pelmuavat, sitä herkkua ei kotona ole saanut vuosiin. Sormusta tämä nainen ei saa.

Kun vaimokaan ei aktiivisesti vie eroa eteenpäin, täytyy hänen jollakin tasolla vielä välittää ja toivoa miehen paluuta kotiin. Jos uutta, parempaa naista ei löydy, kotiinpaluu on yksi vaihtoehto. Kotiinpaluu ei huvita, mutta kannattaa pitää jalkaa oven välissä, kun on perhettäkin. Avioliitto on kuitenkin ohi, vaimo tulee tästä ikuisuuteen ottamaan syrjähypyn esille joka riidassa, niin ei voi elää. Uuden etsintää on jatkettava lyhyen kuherruskuukauden jälkeen.

Nyt on hyvä pelata aikaa. Jos avioero toteutuu, alkaa pelastusrengas vinkua vakavaa parisuhdetta, joka ei ole vaihtoehto. Kova etsintä uudelle kumppanille on käynnissä. Tästä voi vielä selvitä kuivin jaloin paremmille laidunmaille, kunhan pelaa korttinsa oikein.

T:Mies

Siis ettekö te osaa olla yhtään yksin? Mun eroni meni aikanaan niin, että kun mittari tuli täyteen, otin lapsen kainaloon ja lähdin. Nainen olen tietenkin, ei meillä ole aikaa tai tilaisuutta vätystellä. Toiset eivät näköjään saa mitään aikaiseksi, outoja oman elämänsä objekteja nämä miehet jotka eivät ole edes oman elämänsä puikoissa, asioita vaan sattuu ja tapahtuu kun he passiivisina lilluvat.

Näin ylipäätänsä, mies ei halua olla yksin. Tutkitusti mies on onnellisempi avioliitossa (huonossakin) kuin sinkkuna, olette te naiset niin ihania kuitenkin. Ihan biologiakin ajaa naista kohti. 

Olen myös kuullut, että johtuu kasvatuseroista, kuinka poikia ei pidetä niin paljon sylissä ja paijata kuten tyttöjä, ja tämä halipula vetää naisten viereen. En tiedä onko tällä väittämällä tieteellistä pohjaa. Monet vaimot ovat myös "äitejä" miehilleen ja paapovat, passaavat ja antavat miesten muuttua passiivisiksi lillujiksi parisuhteessa, ei lasten tarvitse ottaa vastuuta. Ja sitten valittavat, kuinka mies on muuttunut yhdeksi lapsista. Ihmettelen toki miehiäkin, jotka hakeutuvat näiden matroonien helmoihin. Tossukoita on yllättävän paljon.

T:Mies

Halipula? No eihän tuossa tilanteessa enää mitään halailla. Kuinka itsekeskeinen ihminen voi olla?

Sitä paitsi en usko, että nämä jotka halauksia vaativat, olisivat jääneet niistä paitsi lapsenakaan. Todennäköisesti heitä on hellitty ja hemmoteltu ja siksi luulevat, että nytkin tulee halia vaikka käyttäytyy törkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jossamissä ei ollut päätä eikä häntää. Toinen tyttöystävähän sillä oli ja peräti kaksikin kappaletta, mutten vieläkään ymmärrä mikä voima maailmassa häntä pakotti yrittää roikottaa minua siinä taustalla. 

Luonnollisesti mikään keskustelu ei toiminut, ne meni aina mun syyttelyyn, huutamiseen, dramaattiseen paikalta poistumiseen ja kerran herra hajotti puhelimensakin kun sanoin tiukasti vastaan. Olin lapsellinen, tyhmä, ruma ja ällöttävä ja nämä olivat hänen lempiheittojaan, eli tyyppi käyttäytyi kuin ala-asteikäinen. 

 

Nyt kun katselen kavereiden avioliittoja, niin siellä on aivan samanlaista käytöstä osalla. Puoliso on pakollinen paha, jonka kavereille pyöritellään silmiä silloin kun niitä ei yritetä iskeä, outoja katoiluja, mies heittäytyy kommunikointikyvyttömäksi ja haukkuu kaikkien kuullen puolisoaan, muttei saa sitä eroa tehtyä vaikka kaikesta näkee, että mies haluaisi erota. 

 

Omalla kohdallani kun ilmoitin haluavani erota, niin mies ei yhtäkkiä halunnutkaan, enkä vieläkään tiedä mikä häntä pakotti pitämään minua muu kuin sairaalloinen mustasukkaisuus. Tätäkin nämä viiskybäset ukkoloiset nyt harrastavat!

UkkoLOISET. 😁 Niinpä.

Mua ei naurata. Naisten on nostettava rimaa, eikä tuhlata aikaa näihin ukkoloisiin.

Minäkin ihmettelen, miksi naiset eivät tee some-aikakaudella taustatutkimusta ennen kuin menevät treffeille? Ennen kuin tunteet tulevat peliin? Exän menemiset ja tulemiset kyllä tiedetään ja somea stalkataan, mutta mahdollisen tulevan aviomiehen taustoista ei haluta ottaa selvää. Paljolta murheelta vältyttäisiin.

T:Mies

No itselle mies teki selväksi, että hänen eksänsä oli "hullu". Ihan hyvin tuo nainen kuitenkin näyttää pärjänneen. Olisi pitänyt tajuta, että tämä on aivan klassinen merkki miehestä, johon ei pitäisi koskea tikullakaan. Mutta oli hänessä paljon hyvääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten saatu yhtään miestä ketjuun vastaamaan tähän kysymykseen. 

Uusi nainen on paljastunut huonoksi. Vaikka suhteen alkuaikoina on puhuttu kaikesta ihanasta mitä tullaan tekemään, kunhan ero on selvä, nyt on tullut selväksi, että tämän uuden naisen mukaan ei kannata lähteä. Tällä suhteella ei ole tulevaisuutta ja hän oli vain pelastusrengas pois. Naisen haaveiluihin lähdetään edelleen mukaan, kunhan lakanat pelmuavat, sitä herkkua ei kotona ole saanut vuosiin. Sormusta tämä nainen ei saa.

Kun vaimokaan ei aktiivisesti vie eroa eteenpäin, täytyy hänen jollakin tasolla vielä välittää ja toivoa miehen paluuta kotiin. Jos uutta, parempaa naista ei löydy, kotiinpaluu on yksi vaihtoehto. Kotiinpaluu ei huvita, mutta kannattaa pitää jalkaa oven välissä, kun on perhettäkin. Avioliitto on kuitenkin ohi, vaimo tulee tästä ikuisuuteen ottamaan syrjähypyn esille joka riidassa, niin ei voi elää. Uuden etsintää on jatkettava lyhyen kuherruskuukauden jälkeen.

Nyt on hyvä pelata aikaa. Jos avioero toteutuu, alkaa pelastusrengas vinkua vakavaa parisuhdetta, joka ei ole vaihtoehto. Kova etsintä uudelle kumppanille on käynnissä. Tästä voi vielä selvitä kuivin jaloin paremmille laidunmaille, kunhan pelaa korttinsa oikein.

T:Mies

Miten mies voi kuvitella, että kotiinpaluu olisi mahdollinen vaihtoehto? Eli mies ei lainkaan kunnioita vaimoaan? Kuvittelee, että voi tehdä ihan mitä tahansa, ja palata takaisin, kunhan kyynelsilmin pyytää anteeksi? Voi oksetus.

Eikö sitä uutta voisi etsiä ihan sinkkuna? Miksi miehellä ei ole selkärankaa?

Näissä liitoissa on usein moni asia hyvin. Arki pelaa, ihanat lapset, mutta tunteiden tasolla on vieraannuttu. Ollaan kämppäkavereita.

Kotiinpaluu on vaihtoehto. Puolisot antavat anteeksi, kunhan toinen osaa madella ja katua. Naisilla on ylpeytensä, realistejakin ovat, kannattaako kaikki heittää romukoppaan? Pitäisikö yrittää vielä? Yleensä yritetään. Mutta eihän siitä mitään tule.

T:Mies

Ei tuossa vaiheessa ole kyse mistään naisen ylpeydestä, vaan elämän laadusta. Ihmissuhteiden perusasiat ovat keskinäinen kunnioitus ja luottamus. Jos niitä ei ole, niin elämä on surkeaa. Vaikka olisi ihanat lapset ja arki pelaisi.

Olen jo viisikymppinen ja nähnyt paljon erilaisia avioliittojärjestelyjä ja dynamiikkoja. AV-palstan ulkopuolella ihmiset eivät ole näin kirkasotsaisia ja vahvasti moraalisia. Harmaansävyjä on paljon.

T:Mies

Joo, kärsimystä on paljon. Mutta kun ovi on auki ja mies voisi vain ottaa ja lähteä, hän valitsee kärsimyksen.

Miksi se mies lähtisi? Ei mies kärsi siinä pätkään. Sillähän on asiat hyvin, kulut puoliksi maksava kotipiika ja pillua. 

#miesvihanäkyväksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten saatu yhtään miestä ketjuun vastaamaan tähän kysymykseen. 

Uusi nainen on paljastunut huonoksi. Vaikka suhteen alkuaikoina on puhuttu kaikesta ihanasta mitä tullaan tekemään, kunhan ero on selvä, nyt on tullut selväksi, että tämän uuden naisen mukaan ei kannata lähteä. Tällä suhteella ei ole tulevaisuutta ja hän oli vain pelastusrengas pois. Naisen haaveiluihin lähdetään edelleen mukaan, kunhan lakanat pelmuavat, sitä herkkua ei kotona ole saanut vuosiin. Sormusta tämä nainen ei saa.

Kun vaimokaan ei aktiivisesti vie eroa eteenpäin, täytyy hänen jollakin tasolla vielä välittää ja toivoa miehen paluuta kotiin. Jos uutta, parempaa naista ei löydy, kotiinpaluu on yksi vaihtoehto. Kotiinpaluu ei huvita, mutta kannattaa pitää jalkaa oven välissä, kun on perhettäkin. Avioliitto on kuitenkin ohi, vaimo tulee tästä ikuisuuteen ottamaan syrjähypyn esille joka riidassa, niin ei voi elää. Uuden etsintää on jatkettava lyhyen kuherruskuukauden jälkeen.

Nyt on hyvä pelata aikaa. Jos avioero toteutuu, alkaa pelastusrengas vinkua vakavaa parisuhdetta, joka ei ole vaihtoehto. Kova etsintä uudelle kumppanille on käynnissä. Tästä voi vielä selvitä kuivin jaloin paremmille laidunmaille, kunhan pelaa korttinsa oikein.

T:Mies

Miten mies voi kuvitella, että kotiinpaluu olisi mahdollinen vaihtoehto? Eli mies ei lainkaan kunnioita vaimoaan? Kuvittelee, että voi tehdä ihan mitä tahansa, ja palata takaisin, kunhan kyynelsilmin pyytää anteeksi? Voi oksetus.

Eikö sitä uutta voisi etsiä ihan sinkkuna? Miksi miehellä ei ole selkärankaa?

Näissä liitoissa on usein moni asia hyvin. Arki pelaa, ihanat lapset, mutta tunteiden tasolla on vieraannuttu. Ollaan kämppäkavereita.

Kotiinpaluu on vaihtoehto. Puolisot antavat anteeksi, kunhan toinen osaa madella ja katua. Naisilla on ylpeytensä, realistejakin ovat, kannattaako kaikki heittää romukoppaan? Pitäisikö yrittää vielä? Yleensä yritetään. Mutta eihän siitä mitään tule.

T:Mies

Ehkä joillain on noin. Ehkä joku haluaa madella hetken, mieluummin kuin kasvaa ihmisenä. Mutta miehen olisi syytä osata lukea niitä elämänsä merkkejä. Jos on ajanut itsensä tilanteeseen, josta omasta mielestä ainoa ulostulo on mateleminen, pitää ymmärtää, että ei siitä tule yhtään mitään.

Keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta ei ole.

Kyllä he oppivatkin, ettei se matelu pidemmän päälle kannata. Ihminen ei halua kasvaa kuin pakon edessä, hyvin harva viihtyy epämukavuusalueella.

Myös miehet havahtuvat elämässään, että on tullut naitua väärä ihminen, ei tämä ole naisten yksinoikeus. Miehet myös ymmärtävät, ettei ole niin helppoa lähteä purkamaan pitkää suhdetta, kaikkia sitoumuksia ja lupauksia, jotka miehenä on luvannut kunnia-asianaan pitää. Ihminen tottuu elämään löysässä hirressä, sanotaan.

Toinen vaihtoehto on sitten pelastusrengas, uusi nainen (tai vaikka työtarjous eri paikkakunnalla), joka riuhtaisee kerralla irti ja kriisiyttää parisuhteen. Varmasti olet huomannut, etteivät nämä toiset naiset ole mitään insta-beibejä. Tarvitaan vain joku, kun yksin ei uskalla jäädä tyhjän päälle. Selkärangatonta kyllä, mutten päästäisi naisiakaan pälkähästä.

Mistä pälkähästä? 

Tähän kaikkeen tarvitaan naistakin, ymmärrät sen varmaan jo nimestäkin PARIsuhde.

Höpö höpö. Ensin kerrot millä tavalla mies löytää syyn "väärästä ihmisestä", jolloin mukamas ainoat vaihtoehdot ovat pettäminen ja avioliiton purkaminen (joka on mukaasi liian vaivalloista, eli käytännössä mies jää loisimaan). Nämä ovat siis esimerkkejä siitä, miten mies yksipuolisesti tuhoaa suhdetta.

Mitäs pahaa se nainen on siinä tehnyt? Paitsi että on erehtynyt naimisiin tämän itsekeskeisen nahjuksen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten saatu yhtään miestä ketjuun vastaamaan tähän kysymykseen. 

Uusi nainen on paljastunut huonoksi. Vaikka suhteen alkuaikoina on puhuttu kaikesta ihanasta mitä tullaan tekemään, kunhan ero on selvä, nyt on tullut selväksi, että tämän uuden naisen mukaan ei kannata lähteä. Tällä suhteella ei ole tulevaisuutta ja hän oli vain pelastusrengas pois. Naisen haaveiluihin lähdetään edelleen mukaan, kunhan lakanat pelmuavat, sitä herkkua ei kotona ole saanut vuosiin. Sormusta tämä nainen ei saa.

Kun vaimokaan ei aktiivisesti vie eroa eteenpäin, täytyy hänen jollakin tasolla vielä välittää ja toivoa miehen paluuta kotiin. Jos uutta, parempaa naista ei löydy, kotiinpaluu on yksi vaihtoehto. Kotiinpaluu ei huvita, mutta kannattaa pitää jalkaa oven välissä, kun on perhettäkin. Avioliitto on kuitenkin ohi, vaimo tulee tästä ikuisuuteen ottamaan syrjähypyn esille joka riidassa, niin ei voi elää. Uuden etsintää on jatkettava lyhyen kuherruskuukauden jälkeen.

Nyt on hyvä pelata aikaa. Jos avioero toteutuu, alkaa pelastusrengas vinkua vakavaa parisuhdetta, joka ei ole vaihtoehto. Kova etsintä uudelle kumppanille on käynnissä. Tästä voi vielä selvitä kuivin jaloin paremmille laidunmaille, kunhan pelaa korttinsa oikein.

T:Mies

Miten mies voi kuvitella, että kotiinpaluu olisi mahdollinen vaihtoehto? Eli mies ei lainkaan kunnioita vaimoaan? Kuvittelee, että voi tehdä ihan mitä tahansa, ja palata takaisin, kunhan kyynelsilmin pyytää anteeksi? Voi oksetus.

Eikö sitä uutta voisi etsiä ihan sinkkuna? Miksi miehellä ei ole selkärankaa?

Näissä liitoissa on usein moni asia hyvin. Arki pelaa, ihanat lapset, mutta tunteiden tasolla on vieraannuttu. Ollaan kämppäkavereita.

Kotiinpaluu on vaihtoehto. Puolisot antavat anteeksi, kunhan toinen osaa madella ja katua. Naisilla on ylpeytensä, realistejakin ovat, kannattaako kaikki heittää romukoppaan? Pitäisikö yrittää vielä? Yleensä yritetään. Mutta eihän siitä mitään tule.

T:Mies

Ei tuossa vaiheessa ole kyse mistään naisen ylpeydestä, vaan elämän laadusta. Ihmissuhteiden perusasiat ovat keskinäinen kunnioitus ja luottamus. Jos niitä ei ole, niin elämä on surkeaa. Vaikka olisi ihanat lapset ja arki pelaisi.

Olen jo viisikymppinen ja nähnyt paljon erilaisia avioliittojärjestelyjä ja dynamiikkoja. AV-palstan ulkopuolella ihmiset eivät ole näin kirkasotsaisia ja vahvasti moraalisia. Harmaansävyjä on paljon.

T:Mies

Joo, kärsimystä on paljon. Mutta kun ovi on auki ja mies voisi vain ottaa ja lähteä, hän valitsee kärsimyksen.

Miksi se mies lähtisi? Ei mies kärsi siinä pätkään. Sillähän on asiat hyvin, kulut puoliksi maksava kotipiika ja pillua. 

Lue aloitus. Suhde on ohi. Ei pillua, ei haleja, ei piikaa. Mitä mies odottaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten saatu yhtään miestä ketjuun vastaamaan tähän kysymykseen. 

Uusi nainen on paljastunut huonoksi. Vaikka suhteen alkuaikoina on puhuttu kaikesta ihanasta mitä tullaan tekemään, kunhan ero on selvä, nyt on tullut selväksi, että tämän uuden naisen mukaan ei kannata lähteä. Tällä suhteella ei ole tulevaisuutta ja hän oli vain pelastusrengas pois. Naisen haaveiluihin lähdetään edelleen mukaan, kunhan lakanat pelmuavat, sitä herkkua ei kotona ole saanut vuosiin. Sormusta tämä nainen ei saa.

Kun vaimokaan ei aktiivisesti vie eroa eteenpäin, täytyy hänen jollakin tasolla vielä välittää ja toivoa miehen paluuta kotiin. Jos uutta, parempaa naista ei löydy, kotiinpaluu on yksi vaihtoehto. Kotiinpaluu ei huvita, mutta kannattaa pitää jalkaa oven välissä, kun on perhettäkin. Avioliitto on kuitenkin ohi, vaimo tulee tästä ikuisuuteen ottamaan syrjähypyn esille joka riidassa, niin ei voi elää. Uuden etsintää on jatkettava lyhyen kuherruskuukauden jälkeen.

Nyt on hyvä pelata aikaa. Jos avioero toteutuu, alkaa pelastusrengas vinkua vakavaa parisuhdetta, joka ei ole vaihtoehto. Kova etsintä uudelle kumppanille on käynnissä. Tästä voi vielä selvitä kuivin jaloin paremmille laidunmaille, kunhan pelaa korttinsa oikein.

T:Mies

Siis ettekö te osaa olla yhtään yksin? Mun eroni meni aikanaan niin, että kun mittari tuli täyteen, otin lapsen kainaloon ja lähdin. Nainen olen tietenkin, ei meillä ole aikaa tai tilaisuutta vätystellä. Toiset eivät näköjään saa mitään aikaiseksi, outoja oman elämänsä objekteja nämä miehet jotka eivät ole edes oman elämänsä puikoissa, asioita vaan sattuu ja tapahtuu kun he passiivisina lilluvat.

Näin ylipäätänsä, mies ei halua olla yksin. Tutkitusti mies on onnellisempi avioliitossa (huonossakin) kuin sinkkuna, olette te naiset niin ihania kuitenkin. Ihan biologiakin ajaa naista kohti. 

Olen myös kuullut, että johtuu kasvatuseroista, kuinka poikia ei pidetä niin paljon sylissä ja paijata kuten tyttöjä, ja tämä halipula vetää naisten viereen. En tiedä onko tällä väittämällä tieteellistä pohjaa. Monet vaimot ovat myös "äitejä" miehilleen ja paapovat, passaavat ja antavat miesten muuttua passiivisiksi lillujiksi parisuhteessa, ei lasten tarvitse ottaa vastuuta. Ja sitten valittavat, kuinka mies on muuttunut yhdeksi lapsista. Ihmettelen toki miehiäkin, jotka hakeutuvat näiden matroonien helmoihin. Tossukoita on yllättävän paljon.

T:Mies

Halipula? No eihän tuossa tilanteessa enää mitään halailla. Kuinka itsekeskeinen ihminen voi olla?

Sitä paitsi en usko, että nämä jotka halauksia vaativat, olisivat jääneet niistä paitsi lapsenakaan. Todennäköisesti heitä on hellitty ja hemmoteltu ja siksi luulevat, että nytkin tulee halia vaikka käyttäytyy törkeästi.

Ihmissuhteet ovat silkkaa omien narsististen tarpeiden tyydyttämistä. Sinä olet parisuhteessa, että saat palvella toista? Paapot sitä miestä toisena päivätyönäsi päämääränä alttari? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten saatu yhtään miestä ketjuun vastaamaan tähän kysymykseen. 

Uusi nainen on paljastunut huonoksi. Vaikka suhteen alkuaikoina on puhuttu kaikesta ihanasta mitä tullaan tekemään, kunhan ero on selvä, nyt on tullut selväksi, että tämän uuden naisen mukaan ei kannata lähteä. Tällä suhteella ei ole tulevaisuutta ja hän oli vain pelastusrengas pois. Naisen haaveiluihin lähdetään edelleen mukaan, kunhan lakanat pelmuavat, sitä herkkua ei kotona ole saanut vuosiin. Sormusta tämä nainen ei saa.

Kun vaimokaan ei aktiivisesti vie eroa eteenpäin, täytyy hänen jollakin tasolla vielä välittää ja toivoa miehen paluuta kotiin. Jos uutta, parempaa naista ei löydy, kotiinpaluu on yksi vaihtoehto. Kotiinpaluu ei huvita, mutta kannattaa pitää jalkaa oven välissä, kun on perhettäkin. Avioliitto on kuitenkin ohi, vaimo tulee tästä ikuisuuteen ottamaan syrjähypyn esille joka riidassa, niin ei voi elää. Uuden etsintää on jatkettava lyhyen kuherruskuukauden jälkeen.

Nyt on hyvä pelata aikaa. Jos avioero toteutuu, alkaa pelastusrengas vinkua vakavaa parisuhdetta, joka ei ole vaihtoehto. Kova etsintä uudelle kumppanille on käynnissä. Tästä voi vielä selvitä kuivin jaloin paremmille laidunmaille, kunhan pelaa korttinsa oikein.

T:Mies

Siis ettekö te osaa olla yhtään yksin? Mun eroni meni aikanaan niin, että kun mittari tuli täyteen, otin lapsen kainaloon ja lähdin. Nainen olen tietenkin, ei meillä ole aikaa tai tilaisuutta vätystellä. Toiset eivät näköjään saa mitään aikaiseksi, outoja oman elämänsä objekteja nämä miehet jotka eivät ole edes oman elämänsä puikoissa, asioita vaan sattuu ja tapahtuu kun he passiivisina lilluvat.

Näin ylipäätänsä, mies ei halua olla yksin. Tutkitusti mies on onnellisempi avioliitossa (huonossakin) kuin sinkkuna, olette te naiset niin ihania kuitenkin. Ihan biologiakin ajaa naista kohti. 

Olen myös kuullut, että johtuu kasvatuseroista, kuinka poikia ei pidetä niin paljon sylissä ja paijata kuten tyttöjä, ja tämä halipula vetää naisten viereen. En tiedä onko tällä väittämällä tieteellistä pohjaa. Monet vaimot ovat myös "äitejä" miehilleen ja paapovat, passaavat ja antavat miesten muuttua passiivisiksi lillujiksi parisuhteessa, ei lasten tarvitse ottaa vastuuta. Ja sitten valittavat, kuinka mies on muuttunut yhdeksi lapsista. Ihmettelen toki miehiäkin, jotka hakeutuvat näiden matroonien helmoihin. Tossukoita on yllättävän paljon.

T:Mies

Halipula? No eihän tuossa tilanteessa enää mitään halailla. Kuinka itsekeskeinen ihminen voi olla?

Sitä paitsi en usko, että nämä jotka halauksia vaativat, olisivat jääneet niistä paitsi lapsenakaan. Todennäköisesti heitä on hellitty ja hemmoteltu ja siksi luulevat, että nytkin tulee halia vaikka käyttäytyy törkeästi.

Ihmissuhteet ovat silkkaa omien narsististen tarpeiden tyydyttämistä. Sinä olet parisuhteessa, että saat palvella toista? Paapot sitä miestä toisena päivätyönäsi päämääränä alttari? 

Mitäs tuohon sanoisi? Älä mene koskaan naimisiin, äläkä missään nimessä hanki lapsia. Myös ystävyyssuhteita kehottaisin välttämään. Mutta ne varmaan välttävät sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten saatu yhtään miestä ketjuun vastaamaan tähän kysymykseen. 

Uusi nainen on paljastunut huonoksi. Vaikka suhteen alkuaikoina on puhuttu kaikesta ihanasta mitä tullaan tekemään, kunhan ero on selvä, nyt on tullut selväksi, että tämän uuden naisen mukaan ei kannata lähteä. Tällä suhteella ei ole tulevaisuutta ja hän oli vain pelastusrengas pois. Naisen haaveiluihin lähdetään edelleen mukaan, kunhan lakanat pelmuavat, sitä herkkua ei kotona ole saanut vuosiin. Sormusta tämä nainen ei saa.

Kun vaimokaan ei aktiivisesti vie eroa eteenpäin, täytyy hänen jollakin tasolla vielä välittää ja toivoa miehen paluuta kotiin. Jos uutta, parempaa naista ei löydy, kotiinpaluu on yksi vaihtoehto. Kotiinpaluu ei huvita, mutta kannattaa pitää jalkaa oven välissä, kun on perhettäkin. Avioliitto on kuitenkin ohi, vaimo tulee tästä ikuisuuteen ottamaan syrjähypyn esille joka riidassa, niin ei voi elää. Uuden etsintää on jatkettava lyhyen kuherruskuukauden jälkeen.

Nyt on hyvä pelata aikaa. Jos avioero toteutuu, alkaa pelastusrengas vinkua vakavaa parisuhdetta, joka ei ole vaihtoehto. Kova etsintä uudelle kumppanille on käynnissä. Tästä voi vielä selvitä kuivin jaloin paremmille laidunmaille, kunhan pelaa korttinsa oikein.

T:Mies

Miten mies voi kuvitella, että kotiinpaluu olisi mahdollinen vaihtoehto? Eli mies ei lainkaan kunnioita vaimoaan? Kuvittelee, että voi tehdä ihan mitä tahansa, ja palata takaisin, kunhan kyynelsilmin pyytää anteeksi? Voi oksetus.

Eikö sitä uutta voisi etsiä ihan sinkkuna? Miksi miehellä ei ole selkärankaa?

Näissä liitoissa on usein moni asia hyvin. Arki pelaa, ihanat lapset, mutta tunteiden tasolla on vieraannuttu. Ollaan kämppäkavereita.

Kotiinpaluu on vaihtoehto. Puolisot antavat anteeksi, kunhan toinen osaa madella ja katua. Naisilla on ylpeytensä, realistejakin ovat, kannattaako kaikki heittää romukoppaan? Pitäisikö yrittää vielä? Yleensä yritetään. Mutta eihän siitä mitään tule.

T:Mies

Ehkä joillain on noin. Ehkä joku haluaa madella hetken, mieluummin kuin kasvaa ihmisenä. Mutta miehen olisi syytä osata lukea niitä elämänsä merkkejä. Jos on ajanut itsensä tilanteeseen, josta omasta mielestä ainoa ulostulo on mateleminen, pitää ymmärtää, että ei siitä tule yhtään mitään.

Keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta ei ole.

Kyllä he oppivatkin, ettei se matelu pidemmän päälle kannata. Ihminen ei halua kasvaa kuin pakon edessä, hyvin harva viihtyy epämukavuusalueella.

Myös miehet havahtuvat elämässään, että on tullut naitua väärä ihminen, ei tämä ole naisten yksinoikeus. Miehet myös ymmärtävät, ettei ole niin helppoa lähteä purkamaan pitkää suhdetta, kaikkia sitoumuksia ja lupauksia, jotka miehenä on luvannut kunnia-asianaan pitää. Ihminen tottuu elämään löysässä hirressä, sanotaan.

Toinen vaihtoehto on sitten pelastusrengas, uusi nainen (tai vaikka työtarjous eri paikkakunnalla), joka riuhtaisee kerralla irti ja kriisiyttää parisuhteen. Varmasti olet huomannut, etteivät nämä toiset naiset ole mitään insta-beibejä. Tarvitaan vain joku, kun yksin ei uskalla jäädä tyhjän päälle. Selkärangatonta kyllä, mutten päästäisi naisiakaan pälkähästä.

Mistä pälkähästä? 

Tähän kaikkeen tarvitaan naistakin, ymmärrät sen varmaan jo nimestäkin PARIsuhde.

Höpö höpö. Ensin kerrot millä tavalla mies löytää syyn "väärästä ihmisestä", jolloin mukamas ainoat vaihtoehdot ovat pettäminen ja avioliiton purkaminen (joka on mukaasi liian vaivalloista, eli käytännössä mies jää loisimaan). Nämä ovat siis esimerkkejä siitä, miten mies yksipuolisesti tuhoaa suhdetta.

Mitäs pahaa se nainen on siinä tehnyt? Paitsi että on erehtynyt naimisiin tämän itsekeskeisen nahjuksen kanssa?

Kaikki ihmissuhteet ovat kahden kauppa. Joissa tulisikin pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan miettiä olisikohan kummassakin vikaa.