Miksi mies ei hae eroa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilastotkin tämän vahvistavat. Naiset yleensä hakevat eroa, vaikka miehet todennäköisesti kuitenkin ovat jo de facto eronneet (lopettaneet yhteisestä kodista ja lapsista huolehtimisen, pettävät, dokaavat, ovat väkivaltaisia jne.). Saattavat jopa ilmoittaa, että erotaan. Mutta eivät eroa!

Kertokaa miehet miksi?

Koska miehen elämänlaatu on parempi jopa huonossa parisuhteessa, kuin yksin. 

Eli eivät kunnioita edes itseään?

Eikö kannattaisi hakea hyvää parisuhdetta? Joko siitä alkuperäisestä, tai sitten ihan uutta. Ei se hyvä parisuhde ole mitään rakettitiedettä. Kunnioitus ja luottamus.

Tutkimusten mukaan naiset ovat onnettomimmillaan parisuhteessa. Voisi sanoa, että naiset eivät kunnioita edes itseään.

Kunnioitus ja luottamus olisi hyvä perusta, mutta eivät ihmiset ole oppineet hyvää parisuhteen mallia kotonaan omilta vanhemmiltaan. Paljon on välineellistä rakkautta, "rakastan sinua, jos..." Alkoholistin tytär valitsee puolisokseen alkoholistin jne. Hyvää parisuhdetta ei osata hakea, koska sellaista ei olla ikinä nähty. Onneksi tietoisuus lisääntyy, mutta muutos on hidasta.

Parisuhteet, joissa on lapsia, ovat pitkän aikavälin projekteja. Ja naiset usein haluavat lapsia.

He kyllä näkevät ongelmat, mutta lasten tultua on vaikeampi lähteä. Ehkä naiset ovat liian kärsivällisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten saatu yhtään miestä ketjuun vastaamaan tähän kysymykseen. 

Uusi nainen on paljastunut huonoksi. Vaikka suhteen alkuaikoina on puhuttu kaikesta ihanasta mitä tullaan tekemään, kunhan ero on selvä, nyt on tullut selväksi, että tämän uuden naisen mukaan ei kannata lähteä. Tällä suhteella ei ole tulevaisuutta ja hän oli vain pelastusrengas pois. Naisen haaveiluihin lähdetään edelleen mukaan, kunhan lakanat pelmuavat, sitä herkkua ei kotona ole saanut vuosiin. Sormusta tämä nainen ei saa.

Kun vaimokaan ei aktiivisesti vie eroa eteenpäin, täytyy hänen jollakin tasolla vielä välittää ja toivoa miehen paluuta kotiin. Jos uutta, parempaa naista ei löydy, kotiinpaluu on yksi vaihtoehto. Kotiinpaluu ei huvita, mutta kannattaa pitää jalkaa oven välissä, kun on perhettäkin. Avioliitto on kuitenkin ohi, vaimo tulee tästä ikuisuuteen ottamaan syrjähypyn esille joka riidassa, niin ei voi elää. Uuden etsintää on jatkettava lyhyen kuherruskuukauden jälkeen.

Nyt on hyvä pelata aikaa. Jos avioero toteutuu, alkaa pelastusrengas vinkua vakavaa parisuhdetta, joka ei ole vaihtoehto. Kova etsintä uudelle kumppanille on käynnissä. Tästä voi vielä selvitä kuivin jaloin paremmille laidunmaille, kunhan pelaa korttinsa oikein.

T:Mies

Miten mies voi kuvitella, että kotiinpaluu olisi mahdollinen vaihtoehto? Eli mies ei lainkaan kunnioita vaimoaan? Kuvittelee, että voi tehdä ihan mitä tahansa, ja palata takaisin, kunhan kyynelsilmin pyytää anteeksi? Voi oksetus.

Eikö sitä uutta voisi etsiä ihan sinkkuna? Miksi miehellä ei ole selkärankaa?

Näissä liitoissa on usein moni asia hyvin. Arki pelaa, ihanat lapset, mutta tunteiden tasolla on vieraannuttu. Ollaan kämppäkavereita.

Kotiinpaluu on vaihtoehto. Puolisot antavat anteeksi, kunhan toinen osaa madella ja katua. Naisilla on ylpeytensä, realistejakin ovat, kannattaako kaikki heittää romukoppaan? Pitäisikö yrittää vielä? Yleensä yritetään. Mutta eihän siitä mitään tule.

T:Mies

Ehkä joillain on noin. Ehkä joku haluaa madella hetken, mieluummin kuin kasvaa ihmisenä. Mutta miehen olisi syytä osata lukea niitä elämänsä merkkejä. Jos on ajanut itsensä tilanteeseen, josta omasta mielestä ainoa ulostulo on mateleminen, pitää ymmärtää, että ei siitä tule yhtään mitään.

Keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta ei ole.

Kyllä he oppivatkin, ettei se matelu pidemmän päälle kannata. Ihminen ei halua kasvaa kuin pakon edessä, hyvin harva viihtyy epämukavuusalueella.

Myös miehet havahtuvat elämässään, että on tullut naitua väärä ihminen, ei tämä ole naisten yksinoikeus. Miehet myös ymmärtävät, ettei ole niin helppoa lähteä purkamaan pitkää suhdetta, kaikkia sitoumuksia ja lupauksia, jotka miehenä on luvannut kunnia-asianaan pitää. Ihminen tottuu elämään löysässä hirressä, sanotaan.

Toinen vaihtoehto on sitten pelastusrengas, uusi nainen (tai vaikka työtarjous eri paikkakunnalla), joka riuhtaisee kerralla irti ja kriisiyttää parisuhteen. Varmasti olet huomannut, etteivät nämä toiset naiset ole mitään insta-beibejä. Tarvitaan vain joku, kun yksin ei uskalla jäädä tyhjän päälle. Selkärangatonta kyllä, mutten päästäisi naisiakaan pälkähästä.

Mistä pälkähästä? 

Tähän kaikkeen tarvitaan naistakin, ymmärrät sen varmaan jo nimestäkin PARIsuhde.

Höpö höpö. Ensin kerrot millä tavalla mies löytää syyn "väärästä ihmisestä", jolloin mukamas ainoat vaihtoehdot ovat pettäminen ja avioliiton purkaminen (joka on mukaasi liian vaivalloista, eli käytännössä mies jää loisimaan). Nämä ovat siis esimerkkejä siitä, miten mies yksipuolisesti tuhoaa suhdetta.

Mitäs pahaa se nainen on siinä tehnyt? Paitsi että on erehtynyt naimisiin tämän itsekeskeisen nahjuksen kanssa?

Kaikki ihmissuhteet ovat kahden kauppa. Joissa tulisikin pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan miettiä olisikohan kummassakin vikaa. 

Se kauppa tehdään yksillä ehdoilla, jotka toinen sitten yksipuolisesti muuttaa. Vaivihkaa alkaa vätystellä. Käy kuin sammakolle, jonka vettä pikkuhiljaa lämmitetään.

Toi "on kummassakin vikaa" on tuollainen anopin vakioselitys. Kasvattaa narsistin ja sysää sen sitten toisten naisten huoleksi.

Ei parisuhde ole mikään staattinen tila. Eikä läheisessä parisuhteessa pysty tekemään mitään salaa. Jos toinen on välinpitämätön, huomio muualla tai täysi lapanen, kyllä silloin tulee hiljaisesti hyväksyttyä muutokset. Olisi tervettä ottaa vastuu omista tekemisistä ja tekemättä jättämisistään, myös se, ettei tee asialle mitään ja antaa asioiden tapahtua, on aktiivinen päätös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuuko siitä, että se kakkosnainen ei olekaan vielä valmis ottamaan miehestä koppia?

Jos koskaan? Kakkosnainen tulee järkiinsä, kun huomaa miten helposti vaimo on valmis luopumaan mieskullasta. Kakkosnainen tajuaa, että jämän äärellä ollaan.

Kakkosnainen on jo järjissään ja katoaa kuviosta heti kun mieskullero edes ehdottaa eroavansa.

Suuri osa miehistä ei voi erota ennen kuin on toinen taloudenhoitaja tms nalkissa ja aikaansaamattomuus on myös ikään kuin jalan pitämistä oven välissä etenkin jos toinen ei olisi halunnut erota niin ehkä siihen suhteeseen voi myös palata jos ei uusi suhde kannakaan sen kauemmas. 

Ei mies osaa... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin ukko tajuaa, ettei se toinen nainen häntä halua, ja jäisi yksin eron jälkeen. 

Olin juuri tulossa kirjoittamaan samaa. Itse aikanaan tapailin miestä, joka kertoi olevansa eronnut. Noh, kävikin ilmi, että hän oli naimisissa ja ero kai yhtenä vaihtoehtona. Olisi halunnut hypätä siitä suoraan minun kelkkaan. Enhän minä tuollaista hyväksy, enkä tosiaankaan kelpuuta tuollaista "miestä". Jäi kuin nalli kalliolle minun puolestani, valitettavasti vaimonsa otti miehen kuitenkin takaisin. 

Onnittelut; väistit luodin :)

Eihän ne vässykät mitään tee. Aina pitäisi jonkun muun.  

Iham yhtä paljon ne naiset pettää kyin miehetkin. Kenen kaa ne miehet pettäis edes? Suurin osa miehistä on ihan heteroita....

Onko kiinni rahasta asiat eli vaimo tienaa enemmän kuin hän. Eli joutuisi pärjää omilla.? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten saatu yhtään miestä ketjuun vastaamaan tähän kysymykseen. 

Uusi nainen on paljastunut huonoksi. Vaikka suhteen alkuaikoina on puhuttu kaikesta ihanasta mitä tullaan tekemään, kunhan ero on selvä, nyt on tullut selväksi, että tämän uuden naisen mukaan ei kannata lähteä. Tällä suhteella ei ole tulevaisuutta ja hän oli vain pelastusrengas pois. Naisen haaveiluihin lähdetään edelleen mukaan, kunhan lakanat pelmuavat, sitä herkkua ei kotona ole saanut vuosiin. Sormusta tämä nainen ei saa.

Kun vaimokaan ei aktiivisesti vie eroa eteenpäin, täytyy hänen jollakin tasolla vielä välittää ja toivoa miehen paluuta kotiin. Jos uutta, parempaa naista ei löydy, kotiinpaluu on yksi vaihtoehto. Kotiinpaluu ei huvita, mutta kannattaa pitää jalkaa oven välissä, kun on perhettäkin. Avioliitto on kuitenkin ohi, vaimo tulee tästä ikuisuuteen ottamaan syrjähypyn esille joka riidassa, niin ei voi elää. Uuden etsintää on jatkettava lyhyen kuherruskuukauden jälkeen.

Nyt on hyvä pelata aikaa. Jos avioero toteutuu, alkaa pelastusrengas vinkua vakavaa parisuhdetta, joka ei ole vaihtoehto. Kova etsintä uudelle kumppanille on käynnissä. Tästä voi vielä selvitä kuivin jaloin paremmille laidunmaille, kunhan pelaa korttinsa oikein.

T:Mies

Miten mies voi kuvitella, että kotiinpaluu olisi mahdollinen vaihtoehto? Eli mies ei lainkaan kunnioita vaimoaan? Kuvittelee, että voi tehdä ihan mitä tahansa, ja palata takaisin, kunhan kyynelsilmin pyytää anteeksi? Voi oksetus.

Eikö sitä uutta voisi etsiä ihan sinkkuna? Miksi miehellä ei ole selkärankaa?

Näissä liitoissa on usein moni asia hyvin. Arki pelaa, ihanat lapset, mutta tunteiden tasolla on vieraannuttu. Ollaan kämppäkavereita.

Kotiinpaluu on vaihtoehto. Puolisot antavat anteeksi, kunhan toinen osaa madella ja katua. Naisilla on ylpeytensä, realistejakin ovat, kannattaako kaikki heittää romukoppaan? Pitäisikö yrittää vielä? Yleensä yritetään. Mutta eihän siitä mitään tule.

T:Mies

Ehkä joillain on noin. Ehkä joku haluaa madella hetken, mieluummin kuin kasvaa ihmisenä. Mutta miehen olisi syytä osata lukea niitä elämänsä merkkejä. Jos on ajanut itsensä tilanteeseen, josta omasta mielestä ainoa ulostulo on mateleminen, pitää ymmärtää, että ei siitä tule yhtään mitään.

Keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta ei ole.

Kyllä he oppivatkin, ettei se matelu pidemmän päälle kannata. Ihminen ei halua kasvaa kuin pakon edessä, hyvin harva viihtyy epämukavuusalueella.

Myös miehet havahtuvat elämässään, että on tullut naitua väärä ihminen, ei tämä ole naisten yksinoikeus. Miehet myös ymmärtävät, ettei ole niin helppoa lähteä purkamaan pitkää suhdetta, kaikkia sitoumuksia ja lupauksia, jotka miehenä on luvannut kunnia-asianaan pitää. Ihminen tottuu elämään löysässä hirressä, sanotaan.

Toinen vaihtoehto on sitten pelastusrengas, uusi nainen (tai vaikka työtarjous eri paikkakunnalla), joka riuhtaisee kerralla irti ja kriisiyttää parisuhteen. Varmasti olet huomannut, etteivät nämä toiset naiset ole mitään insta-beibejä. Tarvitaan vain joku, kun yksin ei uskalla jäädä tyhjän päälle. Selkärangatonta kyllä, mutten päästäisi naisiakaan pälkähästä.

Mistä pälkähästä? 

Tähän kaikkeen tarvitaan naistakin, ymmärrät sen varmaan jo nimestäkin PARIsuhde.

Höpö höpö. Ensin kerrot millä tavalla mies löytää syyn "väärästä ihmisestä", jolloin mukamas ainoat vaihtoehdot ovat pettäminen ja avioliiton purkaminen (joka on mukaasi liian vaivalloista, eli käytännössä mies jää loisimaan). Nämä ovat siis esimerkkejä siitä, miten mies yksipuolisesti tuhoaa suhdetta.

Mitäs pahaa se nainen on siinä tehnyt? Paitsi että on erehtynyt naimisiin tämän itsekeskeisen nahjuksen kanssa?

Kaikki ihmissuhteet ovat kahden kauppa. Joissa tulisikin pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan miettiä olisikohan kummassakin vikaa. 

Se kauppa tehdään yksillä ehdoilla, jotka toinen sitten yksipuolisesti muuttaa. Vaivihkaa alkaa vätystellä. Käy kuin sammakolle, jonka vettä pikkuhiljaa lämmitetään.

Toi "on kummassakin vikaa" on tuollainen anopin vakioselitys. Kasvattaa narsistin ja sysää sen sitten toisten naisten huoleksi.

Ei parisuhde ole mikään staattinen tila. Eikä läheisessä parisuhteessa pysty tekemään mitään salaa. Jos toinen on välinpitämätön, huomio muualla tai täysi lapanen, kyllä silloin tulee hiljaisesti hyväksyttyä muutokset. Olisi tervettä ottaa vastuu omista tekemisistä ja tekemättä jättämisistään, myös se, ettei tee asialle mitään ja antaa asioiden tapahtua, on aktiivinen päätös.

Parisuhteissa on erilaisia taakanjakoja. Jos toinen tekee täysillä uraa ja toinen keskittyy perheeseen ja kotiin, niin vinoutunut roolijako syntyy kuin itsestään, ETENKIN jos se uraa tekevä ei ymmärrä omaa osuuttaan ja vastuutaan diilistä.

Että varokaa te, jotka haaveilette tradwife-kuviosta. Se voikin olla vain hyväksikäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten saatu yhtään miestä ketjuun vastaamaan tähän kysymykseen. 

Uusi nainen on paljastunut huonoksi. Vaikka suhteen alkuaikoina on puhuttu kaikesta ihanasta mitä tullaan tekemään, kunhan ero on selvä, nyt on tullut selväksi, että tämän uuden naisen mukaan ei kannata lähteä. Tällä suhteella ei ole tulevaisuutta ja hän oli vain pelastusrengas pois. Naisen haaveiluihin lähdetään edelleen mukaan, kunhan lakanat pelmuavat, sitä herkkua ei kotona ole saanut vuosiin. Sormusta tämä nainen ei saa.

Kun vaimokaan ei aktiivisesti vie eroa eteenpäin, täytyy hänen jollakin tasolla vielä välittää ja toivoa miehen paluuta kotiin. Jos uutta, parempaa naista ei löydy, kotiinpaluu on yksi vaihtoehto. Kotiinpaluu ei huvita, mutta kannattaa pitää jalkaa oven välissä, kun on perhettäkin. Avioliitto on kuitenkin ohi, vaimo tulee tästä ikuisuuteen ottamaan syrjähypyn esille joka riidassa, niin ei voi elää. Uuden etsintää on jatkettava lyhyen kuherruskuukauden jälkeen.

Nyt on hyvä pelata aikaa. Jos avioero toteutuu, alkaa pelastusrengas vinkua vakavaa parisuhdetta, joka ei ole vaihtoehto. Kova etsintä uudelle kumppanille on käynnissä. Tästä voi vielä selvitä kuivin jaloin paremmille laidunmaille, kunhan pelaa korttinsa oikein.

T:Mies

Miten mies voi kuvitella, että kotiinpaluu olisi mahdollinen vaihtoehto? Eli mies ei lainkaan kunnioita vaimoaan? Kuvittelee, että voi tehdä ihan mitä tahansa, ja palata takaisin, kunhan kyynelsilmin pyytää anteeksi? Voi oksetus.

Eikö sitä uutta voisi etsiä ihan sinkkuna? Miksi miehellä ei ole selkärankaa?

Näissä liitoissa on usein moni asia hyvin. Arki pelaa, ihanat lapset, mutta tunteiden tasolla on vieraannuttu. Ollaan kämppäkavereita.

Kotiinpaluu on vaihtoehto. Puolisot antavat anteeksi, kunhan toinen osaa madella ja katua. Naisilla on ylpeytensä, realistejakin ovat, kannattaako kaikki heittää romukoppaan? Pitäisikö yrittää vielä? Yleensä yritetään. Mutta eihän siitä mitään tule.

T:Mies

Ehkä joillain on noin. Ehkä joku haluaa madella hetken, mieluummin kuin kasvaa ihmisenä. Mutta miehen olisi syytä osata lukea niitä elämänsä merkkejä. Jos on ajanut itsensä tilanteeseen, josta omasta mielestä ainoa ulostulo on mateleminen, pitää ymmärtää, että ei siitä tule yhtään mitään.

Keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta ei ole.

Kyllä he oppivatkin, ettei se matelu pidemmän päälle kannata. Ihminen ei halua kasvaa kuin pakon edessä, hyvin harva viihtyy epämukavuusalueella.

Myös miehet havahtuvat elämässään, että on tullut naitua väärä ihminen, ei tämä ole naisten yksinoikeus. Miehet myös ymmärtävät, ettei ole niin helppoa lähteä purkamaan pitkää suhdetta, kaikkia sitoumuksia ja lupauksia, jotka miehenä on luvannut kunnia-asianaan pitää. Ihminen tottuu elämään löysässä hirressä, sanotaan.

Toinen vaihtoehto on sitten pelastusrengas, uusi nainen (tai vaikka työtarjous eri paikkakunnalla), joka riuhtaisee kerralla irti ja kriisiyttää parisuhteen. Varmasti olet huomannut, etteivät nämä toiset naiset ole mitään insta-beibejä. Tarvitaan vain joku, kun yksin ei uskalla jäädä tyhjän päälle. Selkärangatonta kyllä, mutten päästäisi naisiakaan pälkähästä.

Mistä pälkähästä? 

Tähän kaikkeen tarvitaan naistakin, ymmärrät sen varmaan jo nimestäkin PARIsuhde.

Höpö höpö. Ensin kerrot millä tavalla mies löytää syyn "väärästä ihmisestä", jolloin mukamas ainoat vaihtoehdot ovat pettäminen ja avioliiton purkaminen (joka on mukaasi liian vaivalloista, eli käytännössä mies jää loisimaan). Nämä ovat siis esimerkkejä siitä, miten mies yksipuolisesti tuhoaa suhdetta.

Mitäs pahaa se nainen on siinä tehnyt? Paitsi että on erehtynyt naimisiin tämän itsekeskeisen nahjuksen kanssa?

Kaikki ihmissuhteet ovat kahden kauppa. Joissa tulisikin pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan miettiä olisikohan kummassakin vikaa. 

Se kauppa tehdään yksillä ehdoilla, jotka toinen sitten yksipuolisesti muuttaa. Vaivihkaa alkaa vätystellä. Käy kuin sammakolle, jonka vettä pikkuhiljaa lämmitetään.

Toi "on kummassakin vikaa" on tuollainen anopin vakioselitys. Kasvattaa narsistin ja sysää sen sitten toisten naisten huoleksi.

Ei parisuhde ole mikään staattinen tila. Eikä läheisessä parisuhteessa pysty tekemään mitään salaa. Jos toinen on välinpitämätön, huomio muualla tai täysi lapanen, kyllä silloin tulee hiljaisesti hyväksyttyä muutokset. Olisi tervettä ottaa vastuu omista tekemisistä ja tekemättä jättämisistään, myös se, ettei tee asialle mitään ja antaa asioiden tapahtua, on aktiivinen päätös.

Parisuhde ei ole myöskään sellainen, jossa koko ajan kytätään sitä toista. Siinä voi olla etääntymistä ja lähentymistä. Ihmiset kasvavat eri tahtiin. Ei toista voi kontrolloida, eikä olla joka päivä valmiina ajolähtöön. Parisuhteessa tehdään paljon pitkäaikaisia sijoituksia. Esimerkiksi lapset ovat tällaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuuko siitä, että se kakkosnainen ei olekaan vielä valmis ottamaan miehestä koppia?

Jos koskaan? Kakkosnainen tulee järkiinsä, kun huomaa miten helposti vaimo on valmis luopumaan mieskullasta. Kakkosnainen tajuaa, että jämän äärellä ollaan.

Kakkosnainen on jo järjissään ja katoaa kuviosta heti kun mieskullero edes ehdottaa eroavansa.

Tätä tapahtuu todella harvoin. Useimiten se kakkosnainen jää siihen odottelemaan, jos mies sitten vaikka päätyiskin häneen.. vaikka yleensä se vaimon ottaisi, jos saisi. Jotkut saa.

Mitäpä nyt mies ylipäätään tässä elämässä tekisi, jos asian voi joku muu hoitaa? 

No koska ei äitikään niin tehnyt.  

Mammanpoikia Suomi täynnä. Mihinkä niistä olisi? 

Ei pysty.

Ei kykene. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten saatu yhtään miestä ketjuun vastaamaan tähän kysymykseen. 

Uusi nainen on paljastunut huonoksi. Vaikka suhteen alkuaikoina on puhuttu kaikesta ihanasta mitä tullaan tekemään, kunhan ero on selvä, nyt on tullut selväksi, että tämän uuden naisen mukaan ei kannata lähteä. Tällä suhteella ei ole tulevaisuutta ja hän oli vain pelastusrengas pois. Naisen haaveiluihin lähdetään edelleen mukaan, kunhan lakanat pelmuavat, sitä herkkua ei kotona ole saanut vuosiin. Sormusta tämä nainen ei saa.

Kun vaimokaan ei aktiivisesti vie eroa eteenpäin, täytyy hänen jollakin tasolla vielä välittää ja toivoa miehen paluuta kotiin. Jos uutta, parempaa naista ei löydy, kotiinpaluu on yksi vaihtoehto. Kotiinpaluu ei huvita, mutta kannattaa pitää jalkaa oven välissä, kun on perhettäkin. Avioliitto on kuitenkin ohi, vaimo tulee tästä ikuisuuteen ottamaan syrjähypyn esille joka riidassa, niin ei voi elää. Uuden etsintää on jatkettava lyhyen kuherruskuukauden jälkeen.

Nyt on hyvä pelata aikaa. Jos avioero toteutuu, alkaa pelastusrengas vinkua vakavaa parisuhdetta, joka ei ole vaihtoehto. Kova etsintä uudelle kumppanille on käynnissä. Tästä voi vielä selvitä kuivin jaloin paremmille laidunmaille, kunhan pelaa korttinsa oikein.

T:Mies

Miten mies voi kuvitella, että kotiinpaluu olisi mahdollinen vaihtoehto? Eli mies ei lainkaan kunnioita vaimoaan? Kuvittelee, että voi tehdä ihan mitä tahansa, ja palata takaisin, kunhan kyynelsilmin pyytää anteeksi? Voi oksetus.

Eikö sitä uutta voisi etsiä ihan sinkkuna? Miksi miehellä ei ole selkärankaa?

Näissä liitoissa on usein moni asia hyvin. Arki pelaa, ihanat lapset, mutta tunteiden tasolla on vieraannuttu. Ollaan kämppäkavereita.

Kotiinpaluu on vaihtoehto. Puolisot antavat anteeksi, kunhan toinen osaa madella ja katua. Naisilla on ylpeytensä, realistejakin ovat, kannattaako kaikki heittää romukoppaan? Pitäisikö yrittää vielä? Yleensä yritetään. Mutta eihän siitä mitään tule.

T:Mies

Ehkä joillain on noin. Ehkä joku haluaa madella hetken, mieluummin kuin kasvaa ihmisenä. Mutta miehen olisi syytä osata lukea niitä elämänsä merkkejä. Jos on ajanut itsensä tilanteeseen, josta omasta mielestä ainoa ulostulo on mateleminen, pitää ymmärtää, että ei siitä tule yhtään mitään.

Keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta ei ole.

Kyllä he oppivatkin, ettei se matelu pidemmän päälle kannata. Ihminen ei halua kasvaa kuin pakon edessä, hyvin harva viihtyy epämukavuusalueella.

Myös miehet havahtuvat elämässään, että on tullut naitua väärä ihminen, ei tämä ole naisten yksinoikeus. Miehet myös ymmärtävät, ettei ole niin helppoa lähteä purkamaan pitkää suhdetta, kaikkia sitoumuksia ja lupauksia, jotka miehenä on luvannut kunnia-asianaan pitää. Ihminen tottuu elämään löysässä hirressä, sanotaan.

Toinen vaihtoehto on sitten pelastusrengas, uusi nainen (tai vaikka työtarjous eri paikkakunnalla), joka riuhtaisee kerralla irti ja kriisiyttää parisuhteen. Varmasti olet huomannut, etteivät nämä toiset naiset ole mitään insta-beibejä. Tarvitaan vain joku, kun yksin ei uskalla jäädä tyhjän päälle. Selkärangatonta kyllä, mutten päästäisi naisiakaan pälkähästä.

Mistä pälkähästä? 

Tähän kaikkeen tarvitaan naistakin, ymmärrät sen varmaan jo nimestäkin PARIsuhde.

Höpö höpö. Ensin kerrot millä tavalla mies löytää syyn "väärästä ihmisestä", jolloin mukamas ainoat vaihtoehdot ovat pettäminen ja avioliiton purkaminen (joka on mukaasi liian vaivalloista, eli käytännössä mies jää loisimaan). Nämä ovat siis esimerkkejä siitä, miten mies yksipuolisesti tuhoaa suhdetta.

Mitäs pahaa se nainen on siinä tehnyt? Paitsi että on erehtynyt naimisiin tämän itsekeskeisen nahjuksen kanssa?

Kaikki ihmissuhteet ovat kahden kauppa. Joissa tulisikin pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan miettiä olisikohan kummassakin vikaa. 

Se kauppa tehdään yksillä ehdoilla, jotka toinen sitten yksipuolisesti muuttaa. Vaivihkaa alkaa vätystellä. Käy kuin sammakolle, jonka vettä pikkuhiljaa lämmitetään.

Toi "on kummassakin vikaa" on tuollainen anopin vakioselitys. Kasvattaa narsistin ja sysää sen sitten toisten naisten huoleksi.

Ei parisuhde ole mikään staattinen tila. Eikä läheisessä parisuhteessa pysty tekemään mitään salaa. Jos toinen on välinpitämätön, huomio muualla tai täysi lapanen, kyllä silloin tulee hiljaisesti hyväksyttyä muutokset. Olisi tervettä ottaa vastuu omista tekemisistä ja tekemättä jättämisistään, myös se, ettei tee asialle mitään ja antaa asioiden tapahtua, on aktiivinen päätös.

Läheisessä suhteessa voi tehdä vaikka kuinka paljon asioita salaa, jos vaan on epärehellinen. Voi esimerkiksi ylivelkaantua salaa. Voi käydä vieraissa ja hankkia useammankin sivusuhteen. Vaimo luulee toisen olevan ahkera töissään, mutta tosiasiassa hän onkin ahkera ihan muualla.

Vierailija kirjoitti:

Mammanpoikia Suomi täynnä. Mihinkä niistä olisi? 

Mammanpojat sentään tykkäävät naisista. Ne mammanvihaajat ovat pahimpia.

Ihan puppua, ettei muka läheisessä parisuhteessa voi tehdä mitään salaa.Kyllä voi! esim työpaikallani oli vuosia salapari ketkä harrastivat seksiä yhdessä jopa kesken työpäivän.Kummasti koko työyhteisö tiesi, mutta ne puolisot kotona eivät ikinä saaneet tietää.Vaimo luuli miehellä olevan ihan normipäivä töissä!meistä kukaan ei halunnut käräyttää tätä paria koska lopulta olivat aika pidettyjä työkavereita.