Kun nuoret eivät esimerkiksi mielenterveyden haasteita takia pysty vastaanottamaan työtä tai koulutusta, heidän toimeentulotukeaan leikataan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaan mitä? Miksi heille pitäisi täysi toimeentulotuki tulla ihan vaan automaattisesti siksi että ovat nuoria?

Miksi keski-ikäisen pitäisi päästä eläkkeelle uudelleenkouluttautumisen sijaan vaan automaattisesti siksi että ovat keski-ikäisiä?

Ei pitäisi, mutta JOS olisikin niin, että nuo kaksi asiaa olisi vastakkain, niin kyllä, mieluummin keski-ikäinen eläkkeelle. Nuori on parhaassa oppimis- ja työiässä. Keski-ikäinen ei enää. Kouluttaminen on kallista, ei olisi mitään järkeä väkisin kouluttaa keski-ikäistä, joka yleensä ei enää opi asioita samalla tahdilla, jotain sairautta ilmeisesti jo on, kun mietitään eläkettä, ja joka tapauksessa työvuosia ei ole enää paljon jäljellä. Nuoremmille mieluummin ne työt ja opiskelupaikat. Keski-ikäinen on omaa osuuttaan tehnyt jo kymmeniä vuosia.

Ikänsä puolesta kyllä, mutta esimerkiksi kehityksellinen trauma ihan tutkitusti huonontaa kognitiivisia kykyjä ja sitä kautta uuden tiedon soveltamista ja omaksumista. Se ei toki kotona pötköttämällä helpotu, mutta väittäisin työelämän olevan monelle liian iso elämänmuutos jo mahdollisesti valmiiksi kaoottiseen elämään mikä ajaa medikalisoimasn tavallisiakin olotiloja, kuten jännitystä. Se myöskään ei auta asiaa että monella alalla kituutellaan, ihmiset ovat kiireisiä ja väsyneitä, jolloin tunneilmapiiri tuskin on avoin ja vastaanottavainen valmiiksi epävarmaa ihmistä kohtaan.

Mulla on mm cptsd, lääkärit katsoo työkyvyttömäksi, kela ei. 

Työkykyinen olisinkin jos olis oikeat lääkkeet käytössä, niitä en saa. Oon neljättä vuotta roikkunut "kuntouttavassa". Tätä aiemmin työelämässä, jonka hoidin vielä hiton hyvin, mutta mulla oli käytössä unilääke ja rauhoittava (myös paniikkihäiriö ja paha unettomuus). 

Mikä järki tässä on? 

En ota syytä siitä, etten kykene. Apua siihen kykenemiseen olisi ja todellakin haluaisin, mutta se apu evätään. 

Lääkärit mieluummin pitää työkyvyttömänä ja kärsivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmista pitää olla se lääkärintodistus ja B-lausunto. Silloin haetaan sairauspäivärahaa ja kuntoutetaan. Jos ei pysty niin eläke, jota ei noin vaan nykyään saa. Tosiaan ei riitä se, että itsestä tuntuu ettei pysty. 

Se ei aivan yksinkertainen asia ole lähteä noita ja apua hakemaan silloin, kun on sairauksia. Systeemi on rakennettu terveille ja toimintakykyisille ihmisille ja jos ei sairauden vuoksi tällainen ole, tilanne on todella haastava. 

 

Sitten yhteiskunta läimäyttää vielä tulojen leikkauksella. Jonka kanssa pärjätäkseen ja apua hakeakseen pitäisi olla toimintakykyä. Ja edelleen myös ne järjestelmät on rakennettu terveiden ja toimintakykyisten ihmisten ehdoilla. 

Hyvinvointivaltio. hmm…sen tarkoitus on ollut pohjoismaissa katkaista ihmisiltä siteet perheeseen. Ennen perhe oli se paikka josta haettiin taloudellista ja muuta apua ongelmiin, mutta nykyään ihmiset on opetettu hakemaan se apu valtiolta. Pohjoismainen sosiaalidemokratia/kapitalismi on tehnyt ihmisestä kylmän. Ihmiset ovat laitostuneet, valtio kapaloi, opettaa, hommaa duunipaikan, maksaa eläkkeen ja hautaa.”

Entä mistä ihminen hakee apua, kun valtiokaan ei enää pysty auttamaan? 

No, minut heitettiin pihalle mielenterveyspalveluista vuosia sitten syyllä "yhteiskunnalla ei ole palvelua, jolla potilasta pystyttäisiin auttamaan." Ei ole puhelin sen jälkeen pahemmin soinut.

No, kaikkia ei voida pelastaa. 

Jo Jeesus esitti aikanaan mielipiteestäsi virallisen vastalauseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmista pitää olla se lääkärintodistus ja B-lausunto. Silloin haetaan sairauspäivärahaa ja kuntoutetaan. Jos ei pysty niin eläke, jota ei noin vaan nykyään saa. Tosiaan ei riitä se, että itsestä tuntuu ettei pysty. 

Se ei aivan yksinkertainen asia ole lähteä noita ja apua hakemaan silloin, kun on sairauksia. Systeemi on rakennettu terveille ja toimintakykyisille ihmisille ja jos ei sairauden vuoksi tällainen ole, tilanne on todella haastava. 

 

Sitten yhteiskunta läimäyttää vielä tulojen leikkauksella. Jonka kanssa pärjätäkseen ja apua hakeakseen pitäisi olla toimintakykyä. Ja edelleen myös ne järjestelmät on rakennettu terveiden ja toimintakykyisten ihmisten ehdoilla. 

Ja kaikki työkykyyn ja työmarkkinakelpoisuuteen vaikuttavat asiat eivät määritelmällisesti ole sairauksia. Aspergerin oireyhtymä on hyvä esimerkki. Vaikka mahdollinen epätasainen kykyprofiili ja vaikeudet sosiaalisessa hahmottamisessa ilman muuta vaikuttavat suoriutumiseen ja jaksamiseen niin arjessa kuin työelämässä, siitä ei voi kirjoittaa edes sairauslomaa kun kyseessä ei ole ohitse menevä tila.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen hallitus laajensi oppivelvollisuutta siten, että se päättyy, kun nuori täyttää 18 vuotta tai suorittaa toisen asteen tutkinnon. Aiemmin pystyi laittamaan eläkepaperit vetämään lapsilisän päätyttyä, eikä tarvinnut näitä nuoria väkisin roikottaa eri instanssien listoilla. 

Joo, kyllä tälläkin palstalla on moni ollut sitä mieltä, että 15-vuotias kiusaaja jota ei selkäsaunalla saada kuriin ei tule työelämää koskaan näkemään. Miksi siis pistää turhaan ammattikouluunkaan?

Mitä korkeammin koulutettu niin sitä suurempi kynnys on sortua näpistelemään leikatuilla tuilla.

Mitä paremmin ymmärtää opetettua talousajattelua tai fanittaa Nallea, sitä paremmin puolustaa globaalikapitalismia.

Vierailija kirjoitti:

Ei satojatuhansia ihmisiä yksinkertaisesti pysty elättämään näin pienessä maassa. Työssä käyviä yhteiskunnan kannattelijoita on niin vähän. 

Pisara meressä. Paljon nolonpaa ja kalliimpaa on keskiluokan ahneus ja avuttomuus, kun julkisesta sektorista on tullut palkkajohtaja jo 2000-luvun alusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on oikein. Kaikki tekosairaudet ja laiskuus poistuvat kehosta kun olot kurjistuvat. Parannus lähtee itsestä

Vähän kuin lastenkasvatuksessa ennen vanhaan. Ensin mikään ei huvita, mutta kun äiti tai isä saapuu paikalle remmin kanssa niin yhtäkkiä kaikki huvittaa.

Ymmärrän tuon logiikan. Tuolla tavalla Veeti voi alkaa hakemaan töitä. Mutta työllistyminen kuitenkin edellyttää, että on tarpeeksi työpaikkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen hallitus laajensi oppivelvollisuutta siten, että se päättyy, kun nuori täyttää 18 vuotta tai suorittaa toisen asteen tutkinnon. Aiemmin pystyi laittamaan eläkepaperit vetämään lapsilisän päätyttyä, eikä tarvinnut näitä nuoria väkisin roikottaa eri instanssien listoilla. 

Joo, kyllä tälläkin palstalla on moni ollut sitä mieltä, että 15-vuotias kiusaaja jota ei selkäsaunalla saada kuriin ei tule työelämää koskaan näkemään. Miksi siis pistää turhaan ammattikouluunkaan?

Mitä korkeammin koulutettu niin sitä suurempi kynnys on sortua näpistelemään leikatuilla tuilla.

Mitä paremmin ymmärtää opetettua talousajattelua tai fanittaa Nallea, sitä paremmin puolustaa globaalikapitalismia.

Mitä tarkoitat?
Kerro muillekin, kuka tarjoaa työpaikkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei satojatuhansia ihmisiä yksinkertaisesti pysty elättämään näin pienessä maassa. Työssä käyviä yhteiskunnan kannattelijoita on niin vähän. 

Miten suhtaudut työpaikkoja vievään tekoälyn käytön lisääntymiseen yrityksissä?

Olen ruotsalaisessa firmassa töissä ja Suomessa ollaan valovuosia jäljessä tekoälyn käytössä ja näin he saavat myös tekoälyn hyödyt myöhemmin..

Miksi Suomessa kenellekään ei tarjota työpaikkaa, josta kieltäytyä? Olen aidosti halukas tietämään, kuinka työpaikasta kieltäydytään.

Vierailija kirjoitti:

Jos on työkyvytön, silloin ensisijainen etuus on sairauspäiväraha, jota työkyvyttömän tuskin on mahdotonta saada. Jos on vain kuvitelmissaan omasta mielestään työkyvytön, silloin kuuluu olla työnhakijana ja hakea työttömyysetuutta, jos on siihen oikeus.

Kas näin helppoa se oli.

Ei todellakaan ole noin helppoa. Kela hylkii sairaspäivärahoja mennen tullen vaikka mistä syistä. Tiedän esim miehen joka rakennusalalla sai selkäänsä vamman eikä pystynyt enää kivun takia kävelemään kunnolla, ihan selkeästi nilkutti, ei pystynyt olemaan pitkään istuma asennoissa vaan piti mennä aina välillä lattialle makaamaan ja tekemään jotain fyssarin harjotteita, ei pysty pitämään enää omaa pienstä lastaan sylissä. Lääkärit tehneet asiallisia b lausuntoja ihan kelpomäärän ja kaikki kyllä ympärillä voi nähdä entisiä työnantajia myöten että ei tuo ukko enää siellä rakennusmaalla voi mitään järjellistä tehdä. Kela silti on sinnikäästi päättänyt roikottaa miestä työkkärissä ja mm työkokeiluissa. 

Sitten on mt puoli joka taas on ihan oma monimutkainen maailmansa. Kukaan ei saa sairaspäivärahaa sillä että lompsii lääkäriin ja ilmoittaa että kokee olevansa masentunut, tai no ehkä max 1kk mittaisen pätkän voi saada. Siitä eteenpäin pitäisi olla sitten sellainen osaava mt kontakti jonka kanssa on päässyt  muodostumaan todellinen luottamuksellinen keskusteluyhteys JA asiakas on itse siinä pisteessä omassa elämässään että kykenee avaamaan traumojaan, kehitystään ja asioitaan. Valitettavasti tämä voi viedä tovin ja se ajatus siitä että nyt sitten leikataan tuet niiltä kaikista heikoimmassa asemassa olevilta ihmisiltä jotka eivät tässä tilanteessa ole on kyllä todella inhottavaa. Käytännössä mt hoitoa et saa kuin etsimällä itse itsellesi yksityisen terapeutin ja lääkärin. Julkinen puoli on täysi sirkus ja kukaan ihminen joka niissä jonoissa roikkuu ei kyllä voi olla velvoitettu viemään mitään lausuntoja tilanteestaan kelalle tai työkkäriin. Valitettavasti se oman terapeutin löytäminen taas maksaa melkoisesti rahaa ja tuskin on monella toimeentulotukiasiakkaalla vaihtoehto. Mt puoli julkisessa terveydenhuollossa vaatisi ihan valtavia uudistuksia käytäntöihin että se toimisi yksilön ja yhteiskunnan kannalta oikeasti.

Nykynuorilla on nykyään niin paljon haasteita, ettei mikään käy, ei työ, ei opiskelu, ei armeija. Onneksi on kela, jonka hyödyntämisestä on saatu omilta vanhemmilta käytännön oppia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei satojatuhansia ihmisiä yksinkertaisesti pysty elättämään näin pienessä maassa. Työssä käyviä yhteiskunnan kannattelijoita on niin vähän. 

Miten suhtaudut työpaikkoja vievään tekoälyn käytön lisääntymiseen yrityksissä?

Olen ruotsalaisessa firmassa töissä ja Suomessa ollaan valovuosia jäljessä tekoälyn käytössä ja näin he saavat myös tekoälyn hyödyt myöhemmin..

Tekoälyosaajaa ei voi Suomessa palkata, jos hän on työtön. Sama pätee kaikkiin mahdollisiin taitoihin.

Vierailija kirjoitti:

Jos on työkyvytön, silloin ensisijainen etuus on sairauspäiväraha, jota työkyvyttömän tuskin on mahdotonta saada. Jos on vain kuvitelmissaan omasta mielestään työkyvytön, silloin kuuluu olla työnhakijana ja hakea työttömyysetuutta, jos on siihen oikeus.

Kas näin helppoa se oli.

Ei saikkupäivärahaa saati eläkkeitä nykyisin millään ahdistusmasennuksella saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei satojatuhansia ihmisiä yksinkertaisesti pysty elättämään näin pienessä maassa. Työssä käyviä yhteiskunnan kannattelijoita on niin vähän. 

Miten suhtaudut työpaikkoja vievään tekoälyn käytön lisääntymiseen yrityksissä?

Olen ruotsalaisessa firmassa töissä ja Suomessa ollaan valovuosia jäljessä tekoälyn käytössä ja näin he saavat myös tekoälyn hyödyt myöhemmin..

Taidat vähän liioitella. Tekoäly on vasta tulossa sinnekin kunnolla. Odota vain.

Joudutaan miettimään pääomatulojen jakaminen aivan uusiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaan mitä? Miksi heille pitäisi täysi toimeentulotuki tulla ihan vaan automaattisesti siksi että ovat nuoria?

Miksi keski-ikäisen pitäisi päästä eläkkeelle uudelleenkouluttautumisen sijaan vaan automaattisesti siksi että ovat keski-ikäisiä?

Ei pitäisi, mutta JOS olisikin niin, että nuo kaksi asiaa olisi vastakkain, niin kyllä, mieluummin keski-ikäinen eläkkeelle. Nuori on parhaassa oppimis- ja työiässä. Keski-ikäinen ei enää. Kouluttaminen on kallista, ei olisi mitään järkeä väkisin kouluttaa keski-ikäistä, joka yleensä ei enää opi asioita samalla tahdilla, jotain sairautta ilmeisesti jo on, kun mietitään eläkettä, ja joka tapauksessa työvuosia ei ole enää paljon jäljellä. Nuoremmille mieluummin ne työt ja opiskelupaikat. Keski-ikäinen on omaa osuuttaan tehnyt jo kymmeniä vuosia.

Ikänsä puolesta kyllä, mutta esimerkiksi kehityksellinen trauma ihan tutkitusti huonontaa kognitiivisia kykyjä ja sitä kautta uuden tiedon soveltamista ja omaksumista. Se ei toki kotona pötköttämällä helpotu, mutta väittäisin työelämän olevan monelle liian iso elämänmuutos jo mahdollisesti valmiiksi kaoottiseen elämään mikä ajaa medikalisoimasn tavallisiakin olotiloja, kuten jännitystä. Se myöskään ei auta asiaa että monella alalla kituutellaan, ihmiset ovat kiireisiä ja väsyneitä, jolloin tunneilmapiiri tuskin on avoin ja vastaanottavainen valmiiksi epävarmaa ihmistä kohtaan.

Mulla on mm cptsd, lääkärit katsoo työkyvyttömäksi, kela ei. 

Työkykyinen olisinkin jos olis oikeat lääkkeet käytössä, niitä en saa. Oon neljättä vuotta roikkunut "kuntouttavassa". Tätä aiemmin työelämässä, jonka hoidin vielä hiton hyvin, mutta mulla oli käytössä unilääke ja rauhoittava (myös paniikkihäiriö ja paha unettomuus). 

Mikä järki tässä on? 

 

En ota syytä siitä, etten kykene. Apua siihen kykenemiseen olisi ja todellakin haluaisin, mutta se apu evätään. 

 

Lääkärit mieluummin pitää työkyvyttömänä ja kärsivänä.

Ihan maailmanlaajuinen ilmiö tuo on, että riippuvuutta aiheuttavien lääkkeiden määräämistä on rajoitettu. Nehän kyllä helpottaa oireita aina hetkeksi, mutta ei paranna esim. tuota sun posttraumaattista stressihäiriötä. Varsinkin pitkään käytettyinä niistä on ollut niin paljon haittaa. Amerikassa lääkäreitä ja jopa lääkeyhtiöitä on haastettu oikeuteen, koska ihmiset on vihaisia ja katkeria kun on aiheutunut riippuvuus. Ymmärrettävästi se kuitenkin tuntuu pahalta, jos ei saa sitä lääkettä, jota on jo tottunut käyttämään. 

Eihän tuo sinun syy olekaan, joten ei sinun siitä tarvitse mitään syytä ottaa. Mutta ei se läääkäreidenkään syy ole, vaan he noudattavat vain ylempien viranomaisten määräyksiä. Noiden määräämisestä voi menettää lääkärinoikeudet. Näin tämä nyt vaan menee. Varmaan ses on vaikea hyväksyä. Terapia voi auttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on työkyvytön, silloin ensisijainen etuus on sairauspäiväraha, jota työkyvyttömän tuskin on mahdotonta saada. Jos on vain kuvitelmissaan omasta mielestään työkyvytön, silloin kuuluu olla työnhakijana ja hakea työttömyysetuutta, jos on siihen oikeus.

Kas näin helppoa se oli.

Ei saikkupäivärahaa saati eläkkeitä nykyisin millään ahdistusmasennuksella saa.

Jos on vakava masennus, ja toistuva, niin voi saada. Mutta ei tosiaan läheskään yhtä helposti kuin joskus. Mutta en kyllä ole kateellinen kenellekään, jolla on oikeasti vakava masennus, ja vielä toistuvasti. Se on ihan hirveä tauti. Ihan eri asia kuin että vähän ahistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on oikein. Kaikki tekosairaudet ja laiskuus poistuvat kehosta kun olot kurjistuvat. Parannus lähtee itsestä

Vähän kuin lastenkasvatuksessa ennen vanhaan. Ensin mikään ei huvita, mutta kun äiti tai isä saapuu paikalle remmin kanssa niin yhtäkkiä kaikki huvittaa.

Ymmärrän tuon logiikan. Tuolla tavalla Veeti voi alkaa hakemaan töitä. Mutta työllistyminen kuitenkin edellyttää, että on tarpeeksi työpaikkoja. 

Voidaan myös kysyä, että kuinka monta työnantajaa on halukas palkkaamaan Veetin, jos se edellyttää jatkuvaa sähköpiiskan kanssa valvomista? Heti kun sähköpiiska katoaa näkyviltä, Veetin motivaatio laskee nollaan.

Vanhempansa hyysätköön loppuun asti, kun kerran aloittivatkin. Ei ne yhteiskunnan vastuulla ole. Takaisin paapimaan vaan isin ja äidin helmoihin ja elätettäväksi ja vanhemmat miettiköön, miten tekevät sen tempun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on työkyvytön, silloin ensisijainen etuus on sairauspäiväraha, jota työkyvyttömän tuskin on mahdotonta saada. Jos on vain kuvitelmissaan omasta mielestään työkyvytön, silloin kuuluu olla työnhakijana ja hakea työttömyysetuutta, jos on siihen oikeus.

Kas näin helppoa se oli.

Ei todellakaan ole noin helppoa. Kela hylkii sairaspäivärahoja mennen tullen vaikka mistä syistä. Tiedän esim miehen joka rakennusalalla sai selkäänsä vamman eikä pystynyt enää kivun takia kävelemään kunnolla, ihan selkeästi nilkutti, ei pystynyt olemaan pitkään istuma asennoissa vaan piti mennä aina välillä lattialle makaamaan ja tekemään jotain fyssarin harjotteita, ei pysty pitämään enää omaa pienstä lastaan sylissä. Lääkärit tehneet asiallisia b lausuntoja ihan kelpomäärän ja kaikki kyllä ympärillä voi nähdä entisiä työnantajia myöten että ei tuo ukko enää siellä rakennusmaalla voi mitään järjellistä tehdä. Kela silti on sinnikäästi päättänyt roikottaa miestä työkkärissä ja mm työkokeiluissa. 

Sitten on mt puoli joka taas on ihan oma monimutkainen maailmansa. Kukaan ei saa sairaspäivärahaa sillä että lompsii lääkäriin ja ilmoittaa että kokee olevansa masentunut, tai no ehkä max 1kk mittaisen pätkän voi saada. Siitä eteenpäin pitäisi olla sitten sellainen osaava mt kontakti jonka kanssa on päässyt  muodostumaan todellinen luottamuksellinen keskusteluyhteys JA asiakas on itse siinä pisteessä omassa elämässään että kykenee avaamaan traumojaan, kehitystään ja asioitaan. Valitettavasti tämä voi viedä tovin ja se ajatus siitä että nyt sitten leikataan tuet niiltä kaikista heikoimmassa asemassa olevilta ihmisiltä jotka eivät tässä tilanteessa ole on kyllä todella inhottavaa. Käytännössä mt hoitoa et saa kuin etsimällä itse itsellesi yksityisen terapeutin ja lääkärin. Julkinen puoli on täysi sirkus ja kukaan ihminen joka niissä jonoissa roikkuu ei kyllä voi olla velvoitettu viemään mitään lausuntoja tilanteestaan kelalle tai työkkäriin. Valitettavasti se oman terapeutin löytäminen taas maksaa melkoisesti rahaa ja tuskin on monella toimeentulotukiasiakkaalla vaihtoehto. Mt puoli julkisessa terveydenhuollossa vaatisi ihan valtavia uudistuksia käytäntöihin että se toimisi yksilön ja yhteiskunnan kannalta oikeasti.

Minulta podetessani vakavaa työkyvyttömyyden aiheuttavaa masennusta psykiatri kysyi tilanteestani ja kun sanoin että olen työtön niin lääkäri itse totesi että silloin ei tarvi b lausuntoja kun minähän voin ihan yhtä hyvin olla työttömyysturvalla, että sehän on kannattavampaa ja helpompaa niin. Psykiatrian henkilökunta ohjaa masenutuneet työttömät olemaan työttömyysrahalla sairaspäivärahan sijaan, koska byrokratiaa ja paperisotkua on vähemmän. Siis tavallaan ymmärrän lääkäreiden logiikan, potilaalle käteen jäävä summahan on aikalailla sama jos on työmarkkinatuella vs sairaspäivärahalla (lisäksi hakemustehtailu on kuormittavaa ja vie resursseja sekä hoitavalta taholta että potilaalta) ja tämä logiikka toimi ennen ihan hyvin että elele mielummin hiljaiseloa työmarkkinatuella pari vuotta kun laitetaan trerapiaprosessit alulle, mutta nykyään ei toimi enää kun on tullut kuukausittainen työnhakuvelvoite. Työttömissä on aina ollut tämä unohdettujen mt potilaiden joukko joiden tilanne on nykysysteemissä todella hankala. 

Vankilaan saa ainakin mentyä helpommin jos on tottunut jo valmiiksi kamalaan elämään niin ei enää tunnu missään.