Lue keskustelun säännöt.
Kun nuoret eivät esimerkiksi mielenterveyden haasteita takia pysty vastaanottamaan työtä tai koulutusta, heidän toimeentulotukeaan leikataan
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Se on oikein. Kaikki tekosairaudet ja laiskuus poistuvat kehosta kun olot kurjistuvat. Parannus lähtee itsestä
Mutta oikeat sairaudet pahenevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pumpuliboomerit sai nauttia pitkistä työurista, töitä sai kun käveli ovesta sisään, sai asuntolainan ja mökkilainat maksettua, oli ansiosidonnainen 500 päivän mittainen jos sattui työttömyys osumaan kohdalle ja ilman leikkausta.
vihaan nykypäivän työelämää!!
M47
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelmista pitää olla se lääkärintodistus ja B-lausunto. Silloin haetaan sairauspäivärahaa ja kuntoutetaan. Jos ei pysty niin eläke, jota ei noin vaan nykyään saa. Tosiaan ei riitä se, että itsestä tuntuu ettei pysty.
Se ei aivan yksinkertainen asia ole lähteä noita ja apua hakemaan silloin, kun on sairauksia. Systeemi on rakennettu terveille ja toimintakykyisille ihmisille ja jos ei sairauden vuoksi tällainen ole, tilanne on todella haastava.
Sitten yhteiskunta läimäyttää vielä tulojen leikkauksella. Jonka kanssa pärjätäkseen ja apua hakeakseen pitäisi olla toimintakykyä. Ja edelleen myös ne järjestelmät on rakennettu terveiden ja toimintakykyisten ihmisten ehdoilla.
Nyt ollaan kyllä perimmäisten asioiden äärellä, jos sairaalla ei ole mahdollisuutta saada hoitoa tai edes konsultaatiota sairauteensa liittyen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on oikein. Kaikki tekosairaudet ja laiskuus poistuvat kehosta kun olot kurjistuvat. Parannus lähtee itsestä
Vähän kuin lastenkasvatuksessa ennen vanhaan. Ensin mikään ei huvita, mutta kun äiti tai isä saapuu paikalle remmin kanssa niin yhtäkkiä kaikki huvittaa.
Vähän kuin "lakon" murtaminen työleirillä. Leirillä olijat menivät lakkoon ja heiltä kysyttiin että kiinnostaako mennä työhön vai ei? Ei kiinnostanut, joten paikalle tuotiin konekivääri ja kysyttiin uudestaan. Ei kiinnostanut vieläkään. Annettiin konekiväärin tehdä tehtävänsä ja takarivissä selvinneiltä kysyttiin viimeisen kerran, että kiinnostaako nyt mennä takaisin työhön. Jokainen lakkoilija lähti takaisin työhönsä sen enempää mukisematta.
Kenties voisi kokeilla samaa Suomessakin? Tässä lakkojen luvatussa maassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on työkyvytön, silloin ensisijainen etuus on sairauspäiväraha, jota työkyvyttömän tuskin on mahdotonta saada. Jos on vain kuvitelmissaan omasta mielestään työkyvytön, silloin kuuluu olla työnhakijana ja hakea työttömyysetuutta, jos on siihen oikeus.
Kas näin helppoa se oli.
Sairauspäivärahaa ei saa loputtomasti. Sitten putoaakin tyhjän päälle mutta sehän ei teitä tippaakaan kiinnostele. Tai ehkä vähän kiihottaa.
Tuo on juuri suurimpia epäkohtia järjestelmässä. Jos on sairas, niin miksi ei voisi saada sairaspäivärahaa? Ei se työmarkkinatukea isompi kuitenkaan ole? Miksi pitää tehdä tuollainen keinotekoinen raja, jonka jälkeen pitää olla "työkykyinen" saadakseen sairaspäivärahan uudelleen? Täysin älyvapaata hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei satojatuhansia ihmisiä yksinkertaisesti pysty elättämään näin pienessä maassa. Työssä käyviä yhteiskunnan kannattelijoita on niin vähän.
Miten suhtaudut työpaikkoja vievään tekoälyn käytön lisääntymiseen yrityksissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olen aikuinen yli40v ja minun on vain pakko hakea töihin ja koulutuksiin. Minua ei haittaa että ne hakemukset menevät tuuleen kenenkään lukematta.
Vierailija kirjoitti:
Pakkotöihin vaan kaikki elämäntapa työttömät ja mt sairaseläkeläiset
Liikaa on iilimatoja ja luusereita paapottu
Elävältä hautaaminen tulee halvemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen hallitus laajensi oppivelvollisuutta siten, että se päättyy, kun nuori täyttää 18 vuotta tai suorittaa toisen asteen tutkinnon. Aiemmin pystyi laittamaan eläkepaperit vetämään lapsilisän päätyttyä, eikä tarvinnut näitä nuoria väkisin roikottaa eri instanssien listoilla.
>Suurin pelko on henkisen väkivallan kohteeksi joutuminen, painostus,
>nöyryyttäminen toimintaan, joka ei edistä palkkatyöhön työllistymistä
>vaan päinvastoin leimaa työttömän loppuelämän ajaksi työllistämiskelvottomaksi.
Kyllä onkin kamalaa henkistä väkivaltaa, kun patistellaan työnhakuun.
Jos ei hae töitä, on varmaa ettei saa töitä. Mutta jos hakee, on ainakin pieni mahdollisuus että saa. Tai ainakin osoittaa haluavansa saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelmista pitää olla se lääkärintodistus ja B-lausunto. Silloin haetaan sairauspäivärahaa ja kuntoutetaan. Jos ei pysty niin eläke, jota ei noin vaan nykyään saa. Tosiaan ei riitä se, että itsestä tuntuu ettei pysty.
Se ei aivan yksinkertainen asia ole lähteä noita ja apua hakemaan silloin, kun on sairauksia. Systeemi on rakennettu terveille ja toimintakykyisille ihmisille ja jos ei sairauden vuoksi tällainen ole, tilanne on todella haastava.
Sitten yhteiskunta läimäyttää vielä tulojen leikkauksella. Jonka kanssa pärjätäkseen ja apua hakeakseen pitäisi olla toimintakykyä. Ja edelleen myös ne järjestelmät on rakennettu terveiden ja toimintakykyisten ihmisten ehdoilla.
Hyvinvointivaltio. hmm…sen tarkoitus on ollut pohjoismaissa katkaista ihmisiltä siteet perheeseen. Ennen perhe oli se paikka josta haettiin taloudellista ja muuta apua ongelmiin, mutta nykyään ihmiset on opetettu hakemaan se apu valtiolta. Pohjoismainen sosiaalidemokratia/kapitalismi on tehnyt ihmisestä kylmän. Ihmiset ovat laitostuneet, valtio kapaloi, opettaa, hommaa duunipaikan, maksaa eläkkeen ja hautaa.”
Entä mistä ihminen hakee apua, kun valtiokaan ei enää pysty auttamaan?
Vierailija kirjoitti:
Edellinen hallitus laajensi oppivelvollisuutta siten, että se päättyy, kun nuori täyttää 18 vuotta tai suorittaa toisen asteen tutkinnon. Aiemmin pystyi laittamaan eläkepaperit vetämään lapsilisän päätyttyä, eikä tarvinnut näitä nuoria väkisin roikottaa eri instanssien listoilla.
Joo, kyllä tälläkin palstalla on moni ollut sitä mieltä, että 15-vuotias kiusaaja jota ei selkäsaunalla saada kuriin ei tule työelämää koskaan näkemään. Miksi siis pistää turhaan ammattikouluunkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan perseestä, että se lasten hankkiminen on kenen tahansa oikeus. Voit jäädä mielen vammojen takia eläkkeelle ja paneskella liudan lapsia vaikka et pysty vastaamaan edes itsestäsi. Voi voi, kun lapsiperheet pysyy sukupolvesta köyhinä.
Jos on työkkärin listoilla niin alle 25-vuotiaan, jolla ei ole peruskoulun tai lukion jälkeistä tutkintoa on haettava opiskelemaan yhteishaussa, jos ei saa töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelmista pitää olla se lääkärintodistus ja B-lausunto. Silloin haetaan sairauspäivärahaa ja kuntoutetaan. Jos ei pysty niin eläke, jota ei noin vaan nykyään saa. Tosiaan ei riitä se, että itsestä tuntuu ettei pysty.
Se ei aivan yksinkertainen asia ole lähteä noita ja apua hakemaan silloin, kun on sairauksia. Systeemi on rakennettu terveille ja toimintakykyisille ihmisille ja jos ei sairauden vuoksi tällainen ole, tilanne on todella haastava.
Sitten yhteiskunta läimäyttää vielä tulojen leikkauksella. Jonka kanssa pärjätäkseen ja apua hakeakseen pitäisi olla toimintakykyä. Ja edelleen myös ne järjestelmät on rakennettu terveiden ja toimintakykyisten ihmisten ehdoilla.
Hyvinvointivaltio. hmm…sen tarkoitus on ollut pohjoismaissa katkaista ihmisiltä siteet perheeseen. Ennen perhe oli se paikka josta haettiin taloudellista ja muuta apua ongelmiin, mutta nykyään ihmiset on opetettu hakemaan se apu valtiolta. Pohjoismainen sosiaalidemokratia/kapitalismi on tehnyt ihmisestä kylmän. Ihmiset ovat laitostuneet, valtio kapaloi, opettaa, hommaa duunipaikan, maksaa eläkkeen ja hautaa.”
Entä mistä ihminen hakee apua, kun valtiokaan ei enää pysty auttamaan?
No, minut heitettiin pihalle mielenterveyspalveluista vuosia sitten syyllä "yhteiskunnalla ei ole palvelua, jolla potilasta pystyttäisiin auttamaan." Ei ole puhelin sen jälkeen pahemmin soinut.
Musta on jännä, että näissä tapauksissa katse suunnataan usein ympäröivään yhteiskuntaan, miksi lapsi ei saa apua, yms. Entäpä perheen ja vanhempien vastuu? Nykyään on ihan älyttömän paljon ihan paskoja, välipitämättömiä vanhempia, jotka yrittää ulkoistaa kaiken päiväkodille tai koululle, sen sijaan että olisivat itse läsnä, välittäisi ja opettaisi pitkäjänteisesti miten yhteiskunnassa toimitaan ja miten pettymyksiä kestetään. Sit kun nää asiat hoidetaan kotona päin vittua, meillä kulkee tuolla kaduilla räjähdysherkkiä ihmisiä, joiden pettymyksensietokyky on nolla. Sit ihmetellään kun ne ei saa kavereita, eikä tule kenenkään kanssa toimeen. Haetaan penskalle joku diagnoosi ja syytetään ongelmia "neuroepätyypillisyydestä". Ei kun vaan penskoille ruutu käteen taaperona, odotetaan että varhaiskasvatuksen väki tekee taikojaan ja sit ihmetellään kun näitä tulee lisää.
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveyden haasteet tuppaavat paranemaan kun laihtuu tarpeeksi.
Yhtä huonosti voin silloin 45 kiloisen kuin nyt normaalipainoisena 10 kiloa painavampana. Sanovat että oon sillä laihdutispelleilyllä tehnyt pysyvää vahinkoa aivokemioihin kropan lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelmista pitää olla se lääkärintodistus ja B-lausunto. Silloin haetaan sairauspäivärahaa ja kuntoutetaan. Jos ei pysty niin eläke, jota ei noin vaan nykyään saa. Tosiaan ei riitä se, että itsestä tuntuu ettei pysty.
Se ei aivan yksinkertainen asia ole lähteä noita ja apua hakemaan silloin, kun on sairauksia. Systeemi on rakennettu terveille ja toimintakykyisille ihmisille ja jos ei sairauden vuoksi tällainen ole, tilanne on todella haastava.
Sitten yhteiskunta läimäyttää vielä tulojen leikkauksella. Jonka kanssa pärjätäkseen ja apua hakeakseen pitäisi olla toimintakykyä. Ja edelleen myös ne järjestelmät on rakennettu terveiden ja toimintakykyisten ihmisten ehdoilla.
Hyvinvointivaltio. hmm…sen tarkoitus on ollut pohjoismaissa katkaista ihmisiltä siteet perheeseen. Ennen perhe oli se paikka josta haettiin taloudellista ja muuta apua ongelmiin, mutta nykyään ihmiset on opetettu hakemaan se apu valtiolta. Pohjoismainen sosiaalidemokratia/kapitalismi on tehnyt ihmisestä kylmän. Ihmiset ovat laitostuneet, valtio kapaloi, opettaa, hommaa duunipaikan, maksaa eläkkeen ja hautaa.”
Entä mistä ihminen hakee apua, kun valtiokaan ei enää pysty auttamaan?
No, minut heitettiin pihalle mielenterveyspalveluista vuosia sitten syyllä "yhteiskunnalla ei ole palvelua, jolla potilasta pystyttäisiin auttamaan." Ei ole puhelin sen jälkeen pahemmin soinut.
No, kaikkia ei voida pelastaa.
Voi olla vaikkapa asperger, joka ei ole varsinaisesti sairaus. Muistelisin, että noin 25% aspergereista käy säännöllisesti työssä, syystä tai toisesta.