Lue keskustelun säännöt.
Lueskelin naistenlehtiä n vuodelta 1973 ja tulin vähän melankoliseksi..
30.08.2026 |
Sain käsiini naistenlehtiä vuosikymmenien takaa; Hopeapeili, Kotiliesi ja sitten Kaunis Koti kaukaa 57-58.
Lehdissä on paaaljon kaikenlsisia ohjeita: ruokaa toki, erityisesti kaikenlaista säilömistä, käsitöitä, myös vaatteiden kaavoja, monimutkaisia virkkauksia ja kirjontoja.
Jokunen julkkisesittely, esim rouva se-ja-se illalliskattaus ja tarjottavat.
Julkkikset oli muuten hieman eri tasoa kuin nämä nyky-pikajulkkikset joita lehdissä näkyy.
Silloin oltiin kovin puuhakkaita koko ajan: oli sitä puutarhaa ja kasvimaata mitä piti hoitaa, poimittiin marjoja ja sieniä, säilöttiin satoa. Sitten tehtiin niitä käsitöitä. Naiset teki lapsille vaatteita vielä kouluikäisillekin. Puhumattakaan niitä itse kudotuista ja virkatusta vauvojen vaatteista ja peitoista.
Lapsetosallistui näihin hommiin paljon, koko ajan oli jotain hommaa heilläkin. Oli oma kasvimaa, tai kissa tai koira josta piti pitää huolra.Miehet kävi töissä, ja huolsivat autonrämiään, rakensivat kesämökkejä tai hoitivat talojaan.
Nyt tuntuu, että ihmisillä on hirveesti semmoista tyhjää tuijottelua-aikaa. Lojutaan siellä täällä kukin jossain omassa huoneessa tai tuolissa, selataan ja selataan. Sitten osallistutaan nimettömänä tai nimimerkillä kaikenlaisiin peleihin ja viestitellään.
Kaikille on kauhean tärkeää saada omaa aikaa! Ihan vaan me myself and I. Omat lapset pyörii siinä sivussa, perhe ei enää tee mitään yhdessä, eikä ole semmoista yhteistä tunnetta että nytpä saadaan jotain meille koko porukalle. Kaikki vaan tekee itselleen kivaa.
Tuli kyllä vähän surumielinen olo, huolestuttaa että minkälaisia meistä tulee, eristäydytään kaikki elämään omissa kuplissa.
Kommentit (12)
Ollaanhan nykynaistenlehdissäkin puuhakkaita ja menestyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun maalla ja voin vakuuttaa, että täällä edelleen ihmiset hoitavat kasvimaata, säilövät ja marjastavat.
Vierailija kirjoitti:
Luuletko oikeasti, että jotkut naistenlehtien artikkelit kertoo todellisuudesta?
Sivusta. Kyllä ne nyt jollain tasolla kuvastaa. Hivenen silotellumpaa, esteettisempää, hienompaa.., mutta ei niitä olisi luettu siinä määrin jos ei olisi ollut kosketuspintaa omaan elämään.
Mut kasvatettiin tuohon ahdistavaan kotiäidin rooliin. Todella ahdistavaa. Onneksi pääsin jossain vaiheessa irti.
Olen 70-luvun nuori, ja kyllä se aika oli silkkaa helvettiä. Äitini kävi vuorotöissä ja yritti päteä säilöntä- ja käsityöhommissa anopin valvovan silmän alla. Isäni tuli keittiöön vain syömään. Kerrostalossa asuttiin; ei kasvimaata. Vaatteita kyllä tehtiin itse tai teetettiin ompelijalla, koska kauppojen valikoima oli pikkukaupungissa niin vaatimaton.
Televisiosta tuli ohjelmaa vain rajallisesti, ja tv-kanavia oli ensin yksi ja sitten kaksi (MTV osti niiltä omaa ohjelma-aikaa), jolloin vallitsi yhtenäiskulttuuri kun kaikki katsoivat samoja ohjelmia. Me nuoret kuuntelimme ja nauhoitimme radiosta poppia ja hankimme kirjeenvaihtokavereita ulkomailta.
Ei se ollut mitään ihanaa aikaa. Äitini muistista 60- ja 70-luvut ovat pyyhkiytyneet kokonaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luuletko oikeasti, että jotkut naistenlehtien artikkelit kertoo todellisuudesta?
En en vaan luule, vaan tiedän että kyllähän ne sitä aikaa kuvaavat missä ollaan.
Sosiologiassa ja kulttuurintutkimuksessa on näitä asioita tutkittu ihan akateemisella otteella. Lieneekö sulle tuttua juurikaan, vähän epäilen lyhyen viestisi perusteella.
Ne kevyet, viikottain ilmestyvät lehdet tosiaan heijastaa sitä yhteiskuntaa ja tunelmaa missä eletään. Mitä muutakaan ne edes voisi tehdä?
Miten niin lehtien jutut ei kertoisi todellisuudesta? Mikä se varsinainen Todellisuus sitten sun mukaan on ja missä sitä sitten saa nähdä tai lukea?
Naistenlehdissä on aina myyty myös unelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wokea ei tainnut kovin paljon löytyi kansien välistä?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletko oikeasti, että jotkut naistenlehtien artikkelit kertoo todellisuudesta?
En en vaan luule, vaan tiedän että kyllähän ne sitä aikaa kuvaavat missä ollaan.
Sosiologiassa ja kulttuurintutkimuksessa on näitä asioita tutkittu ihan akateemisella otteella. Lieneekö sulle tuttua juurikaan, vähän epäilen lyhyen viestisi perusteella.
Ne kevyet, viikottain ilmestyvät lehdet tosiaan heijastaa sitä yhteiskuntaa ja tunelmaa missä eletään. Mitä muutakaan ne edes voisi tehdä?
Miten niin lehtien jutut ei kertoisi todellisuudesta? Mikä se varsinainen Todellisuus sitten sun mukaan on ja missä sitä sitten saa nähdä tai lukea?
Niissä lehdissä on lähinnä esitelty sitä ihmisen ihannetta, mihin tulisi pyrkiä. Ei se tarkoita, että kaikkien elämä olisi ollut sellaista, kuin lehdissä on esitetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietitääs. Vaikka äitimme oli melko perinteinen ruokapuolella ja muussakin. ei hän ainakaan enää 80-luvulla ommellut vaatteita tai hirveästi harrastanut mitään säilömistä sun muuta. Jotkut mansikat pakkaseen talveksi.
Rivarissa-asuen ei ollut lumitöitä, kun sellaista pihaplönttiä ei ollut, mitä olisi pitänyt aurata. Terassia ei käytetty talvella.
Omakotitalossa tienpätkä kuului kunnalle, joka sen aurasi. Tietenkin jotain piti aurata itse, vaikka autojen ympäriltä
Ja kerrostalossa asuvilla ei sitten ollut tuollaisia ongelmia ollenkaan. . Tekemistä joo oli tuollaisissa, mutta sitten se tekeminen piti löytää muualta.
Silloin toljotettiin TV:tä netin ja puhelimen sijaan. Tietenkään ei yhtä paljon kun nyt, kun töllöstä alkoi katsottavat ohjelmat vasta kuuden jälkeen 80-luvulla.
Silloin luettiin niitä kirjoja tai kuunneltiin radiota päivisin.
Se yhdessä puuhastelu oli varmasti ainakin osittain sitä, että kunnon ihmisen oli pakko tehdä jotain koko ajan eikä saanut olla "laiska". Täytyi antaa muille kunnollisen perheen vaikutelma ja samalla opettaa lapsetkin siihen, että tärkeintä on se, miltä asiat ulospäin näyttävät ja kuinka paljon saa asioita aikaiseksi. Harvemmin maltettiin tai haluttiin pysähtyä oikeasti kohtaamaan edes niitä oman perheen jäseniä.
Ei ruutujen ääreen erakoituminenkaan tavoiteltavaa ole mutta en liputa kritiikittömän yhdessä tekemisen ja yhteisöllisyyden puolesta. Yleensä tämmöinen pakkoyhteisöllisyys lipsahtaa kuin huomaamatta kontrolloinnin, tasapäistämisen ja tiettyjen ihmisryhmien hyväksikäytön puolelle. Se taas lisää eriytymisen houkuttelevuutta entisestään, jos ainoa yhteisöllisyyden malli on tukahduttava, rajoittava ja performatiivinen.
Luuletko oikeasti, että jotkut naistenlehtien artikkelit kertoo todellisuudesta?