Kauheata katsoa sivusta kun kaverin 5kk ikäinen vauva on aina nälissään.

johdu juuri siitä, että niiden äideillä maitoa on tullut hyvin, kun taas ne, joilla maitoa on tullut huonosti ovat alkaneet kiinteät aikaisemmin ja vauvat ovat vastaavsti hoikempia (koska kiinteissä on tosiaan vähemmän energiaa). Lihavuushan sinänsä ei ole mikään hyvä asia välttämättä, sillä nopa kasvu vauvaiässä altistaa lihavuudelle ja liitännäissairauksille aikuisiässä.

ole hyväksi, eikä mikään taho suosittele tällaista. Mutta täysimetys 6 kk ikään asti on hyväksi ja on suositus. Ja ihan eri asia!

Vierailija:

..äiti on täysimettänyt vauvaa vuoden ikään saakka. Mitään soseita tms ei siis ole annettu ennen ekoja synttäreitä. Onko semmoinenkaan vauvalle hyväksi?

Vierailija:

johdu juuri siitä, että niiden äideillä maitoa on tullut hyvin, kun taas ne, joilla maitoa on tullut huonosti ovat alkaneet kiinteät aikaisemmin ja vauvat ovat vastaavsti hoikempia (koska kiinteissä on tosiaan vähemmän energiaa). Lihavuushan sinänsä ei ole mikään hyvä asia välttämättä, sillä nopa kasvu vauvaiässä altistaa lihavuudelle ja liitännäissairauksille aikuisiässä.

Ja äidinmaidossahan on luontaisesti hormonia, joka vähentää liikalihavuuden riskiä aikuisiässä.

Syntyessään aika pikkuisia (noin 3 kg jokainen), mutta jo puolivuotiaana 10 kg raja on mennyt rikki.

Esikoinen: täysimetystä 2 viikkoa, sen jälkeen korviketta. Velliä 3 kk iässä, soseita 4 kk iässä.

Keskimmäinen: täysimetystä reilu kuukausi, jonka jälkeen osittaisimetystä 4 kk ikään saakka, soseet 4 kk iässä, velliä ei ollenkaan.

Kuopus: täysimetystä 6 kk 1 vko, jonka jälkeen soseet ja puurot hiljalleen mukaan ruokavalioon.



Summa summarum: väitän, että geenit ratkaisee sen, onko lapsi pullero vai laiheliini, ja ehkä osittain luonteenkin. Luonne riippuu myös siitä, miten äiti ja isä lastaan hoitaa: rauhallisten vanhempien lapsi on rauhallinen, jne. Näin minä siis väitän, oman kokemukseni perusteella. Kaiken järjen mukaanhan meidän nuorimmaisen pitäisi olla pikkuriikkinen, mutta samanlainen pitkä ja raamikas lapsi tuo on kuin sisaruksensakin. 1-vuotiaina aika lailla samankokoisia ja samanpainoisia jokainen. Ikäisiään pidempiä, ja painoakin reippaasti, ei lihavia kuitenkaan (1-vuotiaana pituutta ollut jokaisella yli 85 cm ja painoa noin 12 kg).

Vierailija:

En ole enää edes viitsinyt paljastaa, etten ole toiselle ja kolmannelle lapsellemme koskaan korvikkeita edes maistiaisiksi antanut, kun ei ole kerran tarvinnut. Siitäkin kun saa helposti imetysfanaatikon maineen ja liudan imetyksessä epäonnistuneita äitejä pahoittamaan mielensä...

Minä mainitsen, jos kysytään, että kumpikaan lapsistamme ei ikinä ole korviketta maistanutkaan (synnärillä saivat vähän luovutettua äidinmaitoa kumpainenkin, muutoin elivät elämänsä ensimmäiset kuusi kuukautta minun maidolla). Mutta nykyään vain jos kysytään. Sen minä kyllä kans sanon, että meillä ei lapset ole koskaan edes tuttipullolle oppineet. Kun eivät kerran ole oppineet. Omaa pakastettua maitoa ei voinut edes kuvitella antavansa, kun eivät tampiot älynneet, miten tuttipullosta juodaan, eikä hörpytys onnistunut (ehkä vähän oli vähäistä yrittäminenkin).

Niille jotka kauhisteli, miten jaksan olla lapseni tavoitettavissa koko ajan, vastasin yleensä, että puoli vuotta on ihmisen eliniässä lyhyt aika. Ja jos se lapselle on tärkeä, niin toki minulta se puoli vuotta liikenee.

Sanon aina myös, että kukin tavallaan. Vaikka oikeasti en ole sitä mieltä. En ymmärrä, että hyvin mennyttä imetystä romutetaan aloittamalla pulloruokinta ja sitten jo hetken kuluttua ihmetellään, miksei maitoa tule. Tämä meni nyt paljon off topic. Mutta mutta pitipähän kirjoittaa.

Isommat lapset ei olleet tällaisia. Luonne-, ei ravintokysymys.

Vierailija:

Ei voi muuta kun ihmetellä. Viimeksi suuttui minulle kun kysäisin että auttaisko vaikka velli tai korvikkeen antaminen imetyksen lisäksi vauvaa nukkumaan paremmin.

Vierailija:

Ja äidinmaidossahan on luontaisesti hormonia, joka vähentää liikalihavuuden riskiä aikuisiässä.

että nopa kasvu vauvaiässä altistaa lihavuudelle ja sairauksille riippumatta siitä onko vauva täysimetetty.

Voiko moista typeryyttä ollakaan?



Itse täysimetin esikoista reilut 4kk (sen aikainen suositus) ja kuopusta 6kk. Nyt kuopus on kuukauden maistellut kiinteitä. Esikoinen, jolle aikaisin aloitettiin kiinteät nukkui yönsä 3-vuotiaaksi asti huonosti. Tämä 6kk täysimetetty nukkuin jo 2kk iässä yönsä. Korviketta esikoinen sai muutaman kerran, kuopus ei ole saanut ollenkaan (eikä saa). + käyrillä kasvoi esikoinen (ja todella korkealla silloin täysimetettynä, soseiden aloittamisen jälkeen painokäyrä laski...) ja kasvaa myös kuopus.



Vauvojani olen imettänyt lapsentahtisesti, etenkin tätä kuopusta. Esikoisen kanssa välillä kellotin syöttövälejä oman epävarmuuteni takia, kuopuksen kanssa en enää ollenkaan.



Soseiden syömisen molemmat oppivat viikossa.



Järjestään omassa tuttavapiirissäni kaikki 6kk täysimetykseen pyrkineet ovat siinä onnistuneet. Vauvat ovat olleet tyytyväisiä ja kasvaneet hyvin siihen saakka ihan jopa niillä neuvolan käyrillä =) Itse asiassa en tunne yhtään äitiä, joka olisi joutunut aloittamaan kiinteät 4kk iässä siksi, että maito ei olisi enää riittänyt vauvan kasvuun. Kaikki nämä aikaisemmin kiinteät aloittaneet ovat olleet malttamattomia esikoisten äitejä, joihin " vauva on kasvanut niin hyvin rintamaidolla että se tarvitsee jo soseita" -puheet ovat uponneet ilman vastalauseita...

Kysymys ei ole mistään lynkkaamisesta - minä en (ihan oikeasti) ymmärrä mihin ne tutkimustulokset perustuvat imetyksen lukuisista eduista, kun en ole omassa ystävä- / kaveri- / lähipiirissäni niitä nähnyt (äkkiseltään laskettuna olen kuullut / nähnyt / katsellut sivusta vauva-aikaa n. 50 perheessä - ihmisten kanssa voi jutella näistä asioista, ja kun useampiin tutustuu helposti; otanta senkun vain kasvaa ;-)) - ja todellakin lähes poikkeuksetta nämä (pitkään) imetetyt vauvat ovat niitä allergisimpia, " hankalimpia" (lue nälkäisimpiä) ja kitukasvuisimpia vauvoja, joita tiedän. Hienoa, että teillä (tämän ketjun pitkään imettäneillä) asia on toisin - sehän juuri on se tärkein asia, että vauva kasvaa eikä kärsi nälkää tai janoa - jos pääset siihen imettämällä niin good for you.



Minä puhunkin nyt niistä (lukemattomista) tapauksista, missä näin ei ole.



Vauvan viesteihin pitää vastata, ja hänen tarpeensa tulee tyydyttää - vauvan (hätä)kommunikointia on itku; ei ole normaalia, että vauva itkee (lähes) jatkuvasti, se on merkki siitä, ettei vauvan hoitaja ole ymmärtänyt niitä hienojakoisempia viestejä - ja lopulta tämän on turvauduttava itkuun.



Kuinka moni " temperamenttinen" tai " herkkä" vauva voisi potentiaalisesti olla " normaali" , " hyvin nukkuva" tai jopa " alati aurinkoinen" vauva - jos vain hänen viesteihinsä olisi osattua vastata oikein?



On muuten olemassa myöskin sellainen jenkkitutkimustulos, jonka mukaan 4 kk jälkeen ei enää olisi hyväksi imettää vauvaa, sillä maidon laatu heikkenee ja siihen saattaa erittyä mukaan äidin elimistöstä haitallisia aineita. Eli jopa ne tutkimustuloksetkin saattavat olla keskenään ristiriitaisia.

113 oli siis 88.



Onko teiltä muut konstit loppuneet, kun pitää " tyhmitellä" :-D? Ei se mua haittaa, what ever makes you happy ;-).



88

juuri luin, että suomen imetystilastot vaihtelevat suuresti nimeomaan ALUEITTAIN. eli eri puolilla suomea on erilaisia tapoja. voisikin kokeilla jotakin galluppia tämän tiimoilta ;)



itse asun ja olen imetyksen oppinut helsingissä. täysimetin 6 kk, pullolle vauva ei oppinut, vaikka yritettiin... tutuissani lähinnä 5-6 kk täysimettäneitä, pulloja en oikeastaan ole edes nähnyt käytössä. ja nyt siis puhun myös perhekerhoista alueellani jne. en vain henkilökohtaisista tutuista. " oma alueeni" tarkemmin keski- ja pohjois-helsinki: Haaga, Ogeli, Pakila, Torpparinmäki.

Ja allergioiden vuoksi ravintoaineet ei imeydy kunnolla, eli vauva on " kitukasvuinen" .

Olisikohan sittenkin näin?

Luuletko tosiaan että se imetys on syy allergiaan? Ehei. Allergia puhkeaa todennäköisemmin, jos vauvalle aletaan antamaan yleisesti allergisoivia ruoka-aineita, kuten lehmänmaitoa tai vaikkapa kalaa.

Vierailija:

- ja todellakin lähes poikkeuksetta nämä (pitkään) imetetyt vauvat ovat niitä allergisimpia, " hankalimpia" (lue nälkäisimpiä) ja kitukasvuisimpia vauvoja, joita tiedän.

Omani, ei suinkaan poikkeus, on 6 kk täysimetyksellä kasvanut 10 kg painavaksi. Monet täysimetetyt vauvat erottaa pallerojaloistaan ja pyöreistä muodoistaan. Enemmän täysimetetyissä löytyy näitä palleroita kuin väittämiäsi kitukasvuisia. Sitä paitsi se, että vauva näyttää pienikokoiselta ulkopuolisen silmään ei vielä kerro mitään siitä onko vauva tyytyväinen ja hyvin ravittu, vai aliravittu ja kitukasvuinen. Geenit kun tuppaavat vaikuttamaan kokoon myös kuten syntymäpaino.

Ne jotka pitävät lapsiaan täysimetyksellä liian kauan ovat hankaluuksissa kun lapsi ei ota muuta ruokaa kuin tissiä.

Ihanko totta? Monellako lapsistasi tätä olet testannut? Meillä neljästä lapsesta kolme on olleet kaikkiruokaisia ja yksi ronkelimpi, ja kaikkia olen täysimettänyt 5-6kk (ronkelia itse asiassa vähiten...). Ja kaikki, paitsi tämä toinen lapsemme, ovat siirtyneet kiinteisiin ruokiin heti alusta asti ongelmitta. Toinenkin lapsi kyllä kasvoi silti hyvin, vaikkei pöperöt niin hyvin uponneetkaan alussa :)

Eiköhän se kaverisi vauva ala öitä nukkumaan kun ½v täyttää ja kaverisi antaa vauvalle muutakin ruokaa kuin rintamaitoa.

Meillä lapset on nukkuneet parhaat yöunensa 5-6-kuisina, vaikka kolme heistä olikin silloin vielä täysimetyksellä :) Kiinteisiin totuttelu ja uudet kehitysvaiheet verottivat yöunia ja lisäsivät yötankkailua, mutta sitten 1-vuotiaana kaikki ovat taasen jo nukkuneet hyvin yönsä, jopa täysin ilman mitään unikouluja, hui! Tosin kolmas lapsemme on ollut sisaruksiaan herkkäunisempi aina, ja vastaavasti esikoisemme on nukkunut erityisen rauhallisesti yönsä. Lapset ovat yksilöitä vauvasta asti.

Yli 10 vuotta sitten kun minä tulin äidiksi suositeltiin vauvojen lisäruokinnan aloittamista 3 kk iässä. Varovasti piti aloittaa perunalla ja vain yhtä ainetta kerrallaan.

Niinpä.

Yli 10 vuotta sitten.

Nyt tiedetään, ettei alle puolivuotiaan vauvan elimistö kykene hyödyntämään muuta ravintoa niin hyvin kuin äidinmaitoa. Itse asiassa äidinmaito on parasta ravintoa 1-vuotiaaksi asti (eikä muutu sokerilitkuksi sen jälkeenkään...). Ja kaiken lisäksi peruna on niin tärkkelyspitoista, ettei etenkään sillä kannattaisi aloittaa noin pienenä, jos haluaa vauvansa suolinukkaa säästää.

Yli 10 vuotta sitten moni äiti myös mm. työskenteli tupakansavussa ilman, että siitä edes tajuttiin olevan mitään haittaa ja 30 vuotta sitten vauvoille mm. annettiin appelsiinimehua(!) parikuisesta alkaen ja vanha kansa opetti, että huutaminen vahvistaa keuhkoja... No, näiden seuraukset nykyisin onneksi jo tiedetään, mutta tuolla " kyllä ennenkin tehtiin niin ja näin ja vieläkin ollaan hengissä" -mentaliteetilla mitään edistystä ei tapahtuisi.

Välillä tuntuu, että monet ottavat asioista paljon enemmän selvää lemmikkieläintä hankkiessaan kuin raskaaksi tultuaan :( Ei se nyt ihan niinkään mene, että pienestä ihmisestä voi huolehtia pelkän mutun perusteella " äidin selkäytimestä" . Ennenvanhaan oli edes verkostot olemassa, nykyisin monet äidit ovat tällaisten höpöhöpöpalstojen ja omien ennakkoluulojensa varassa ihan perusasioissakin (joihin myös imetyksen lasken). Tuntuu, että osalla on suorastaan periaate, että kaikki suositukset on tarkoitettu vastustettavaksi! Ikävää kapinoida pienen ihmisen terveyden kustannuksella.

Vain täysin todellisuudesta vieraantunut ja epävarma ihminen lukee ohjekirjaa kun vauva huutaa vieressä!

Itse en ole lukenut yhtään ohjetta lapsen huutaessa vieressä... Sitä vastoin olen ottanut imetyksestä ja vauvanhoidosta ylipäänsä tietoa selville ETUKÄTEEN jo odotusaikana ja päivittänyt tietoni säännöllisesti, kun suositukset syystäkin muuttuvat tutkimustiedon lisääntyessä.

Mielikuvitus laukkaa, lääkäri tutkii vauvaa tutkimuspöydällä ja äiti kontillaan imettää sitä muksuaan. APUA

Tällä kirjoittajalla ei taida mikään muu laukatakaan kuin ylivilkas ja sairaankuuloinen mielikuvitus... Asenteesi on jopa kuvottavampi kuin keksimäsi tahallisen vääristynyt mielikuva.

Kunpa useampi osaisi ottaa selvää myös imetysasioista jo ennen vauvan syntymää tai edes kääntyisi imetystukihenkilöiden puoleen ongelmatilanteissa. Silloin Suomessakin olisi ehkä vähemmän katkeria ja kateellisia(?) äitejä, jotka sitten peittävät oman huonon fiiliksensä syyllistämällä suositusten mukaan toimivat äidit fanaatikoiksi ja ties miksi. Tämä oli hyvin tiivistetty, hatunnosto tätä vapaaehtoistyötä tekeville:

Pari nyrkkisääntöä imetysasioihin:

vauvat ovat yksilöitä

äidit ovat yksilöitä

kukin vauva-äiti pari on yksilöllinen

Imetystuen pääasiallinen tehtävä on kaksi asiaa:

tukea äitiä imetyksessä, ts. ei neuvoa vaan auttaa häntä itse pohtimaan ratkaisu tilanteeseensa tarjoamalla tietoa ja tukea

ja samalla pitää huolta, että lapsi saa riittävästä ravintoa

.

Olen itse ikikiitollinen kahdelle imetystukiystävälleni, ilman heitä alku olisi varmasti ollut takkuisempi. Heiltä sain myös parhaat neuvot aikanaan imetyksen lopettamiseen, vaikka he itse ovat imettäneet pidempään ja lapsentahtisemmin. Yhtäkään tuomitsevaa lausetta en heidän suustaan ole koskaan kuullut, sitä vastoin kauhisteluja toiseen suuntaan kyllä (niiltä puolitutuilta, jotka eivät tienneet minunkin olevan tällainen " imetyshörhö" , joka lähtökohtaisesti pyrkii noudattamaan suosituksia, kun kerran mitään syytä muunlaiseen toimintaan ei ole tullut eteen).

Ei ihme, jos ei-imetetyt on sitten isokokoisempia... syötetty sellaisiksi.

Vauvat voi itkeä monesta muustakin syystä kuin nälästä.

Vierailija:

Kysymys ei ole mistään lynkkaamisesta - minä en (ihan oikeasti) ymmärrä mihin ne tutkimustulokset perustuvat imetyksen lukuisista eduista, kun en ole omassa ystävä- / kaveri- / lähipiirissäni niitä nähnyt (äkkiseltään laskettuna olen kuullut / nähnyt / katsellut sivusta vauva-aikaa n. 50 perheessä - ihmisten kanssa voi jutella näistä asioista, ja kun useampiin tutustuu helposti; otanta senkun vain kasvaa ;-)) - ja todellakin lähes poikkeuksetta nämä (pitkään) imetetyt vauvat ovat niitä allergisimpia, " hankalimpia" (lue nälkäisimpiä) ja kitukasvuisimpia vauvoja, joita tiedän. Hienoa, että teillä (tämän ketjun pitkään imettäneillä) asia on toisin - sehän juuri on se tärkein asia, että vauva kasvaa eikä kärsi nälkää tai janoa - jos pääset siihen imettämällä niin good for you.

Minä puhunkin nyt niistä (lukemattomista) tapauksista, missä näin ei ole.

Vauvan viesteihin pitää vastata, ja hänen tarpeensa tulee tyydyttää - vauvan (hätä)kommunikointia on itku; ei ole normaalia, että vauva itkee (lähes) jatkuvasti, se on merkki siitä, ettei vauvan hoitaja ole ymmärtänyt niitä hienojakoisempia viestejä - ja lopulta tämän on turvauduttava itkuun.

Kuinka moni " temperamenttinen" tai " herkkä" vauva voisi potentiaalisesti olla " normaali" , " hyvin nukkuva" tai jopa " alati aurinkoinen" vauva - jos vain hänen viesteihinsä olisi osattua vastata oikein?

On muuten olemassa myöskin sellainen jenkkitutkimustulos, jonka mukaan 4 kk jälkeen ei enää olisi hyväksi imettää vauvaa, sillä maidon laatu heikkenee ja siihen saattaa erittyä mukaan äidin elimistöstä haitallisia aineita. Eli jopa ne tutkimustuloksetkin saattavat olla keskenään ristiriitaisia.

Siis oma pieni " poikkeukseni" ;-) on iloinen, hyväntuulinen, terve (ei allergioita) ja reipas, pullukka pieni vauva. Enemmän korvikevauvoissa on näitä laihoja luikkuja. Muttei se pulleus tai laihuus itsessän kerro mitään vauvan onnellisuusasteesta. Meitä on moneksi, myös vauvoissa.

Toki, voihan se olla niinkin - mutta aika hassulta vaikuttaa, että kaikki kyseessä olevat lapset ovat saaneet vain rintamaitoa pelkästään elämänsä ensimmäiset 4 kk; sitten, kun on muutakin kokeiltu, on havaittu, että lapsi onkin allerginen. Heitä on siis kyllä ihan imetetty imettämisen vuoksi - ei allergian vuoksi.



Ne, jotka ovat saattaneet saada korviketta lisämaidoksi jo sairaalassa (ja imetetty vaihtelevalla menestyksellä jokusen kuukauden), ovat poikkeuksetta täysin terveitä.



Sellaisen teorian allekirjoitan aivan täysin, että alle 2 kk ikäisen vauvan elimistö (suolisto) on niin kehittymätön, että silloin on hyväksi antaa vain äidinmaitoa (tai luovutettua maitoa - ei siis korviketta). Mutta sen jälkeen saattaisi olla jopa hyväksi, että vauvan elimistö siedättyy korvikemaidosta(kin). Tietenkin niin, että rintamaito olisi etusijalla, korviketta annetaan lisäksi ja esim. yötä vasten, jotta kumpainenkin (sekä äiti että vauva) saavuttaa luonnollisen vuorokausirytmin ja saa unta pidemmissä pätkissä.



88

Jos olisit, ymmärtäisit mikä ero on tieteellisillä tutkimustuloksilla ja omasta tuttavapiiristä otetulla suhteellisen isollakin otoksella... Esim. imetystutkimuksessa puhutaan yleensä TUHANSISTA vauvoista ja kansainvälisestä pitkittäisseurannasta, kun taas yksittäisten ihmisten kohdalla näissä " suurissakin" mutu-pohjissa on kyseessä korkeintaan kymmeniä samanmaalaisia perheitä.



Myös äidinmaidon koostumusta on todellakin tutkittu, ja minun ainakin on helpompi uskoa kymmeniä(!) samaa tuloksia toistavia tuloksia kuin jotain jenkkitutkimusta, jota kaikenlisäksi ovat olleet rahoittamassa mm. korvikkeita valmistavat firmat.

Vierailija:

Sillä poikkeuksetta kaikki lapset, joita on täysimetetty se 6 kk; tai edes imetetty n. vuotiaaksi, ovat

- Hyvin kitukasvuisia (pienikokoisia, ja liiankin laihoja)

Heti voin kertoa kaksi lasta, jotka on täysimetetty 6kk ja ovat ihan sopivan kokoisia, omani nimittäin. Pieniä, mutta eivät kitukasvuisia, itsekin olen kooltani pieni, joten mihinkäs lapseni kovin isoiksi kasvaisivatkaan???

- Hyvin allergisia (mikä paradoksi, että sanotaan nimenomaan imetyksen ehkäisevän allergioita - PLEASE; minä en tiedä yhtäkään korviketta(kin) saanutta lasta, jolla olisi allergioita - mutta 95% pitkään imetetyistä lapsista sairastaa jos jonkunlaista allergiaa - etenkin juuri ne 6 kk täysimetetyt!)

Allergioita ei mitään. Sukulaislapsilla, jotka korvikeruokittuja, on vaikka mitä allergioita.

- Poikkeuksetta olleet ns. " vaikeita" vauvoja; tietenkin, eivät ole koskaan saaneet masu täynnä nukkua pidempiä pätkiä - ja vauvat tarvitsevat myös unta! Kitukasvuisuus voi johtua ihan syvän unen puutteestakin. Ruokailussa ei ole ollut mitään säännönmukaisuutta, vaan se on ollut " tissi suuhun" periaatteella kaoottista hosumista koko vauva vuosi.

Oijoi, esikoinen valvotti öisin ja nukahtaminen oli vaikeaa, eli nyt osui ja kolahti. Onneksi kuopus ei valvota ja nukahtaa hyvin. Kumpikaan ei ole ollut ns. vaikea vauva. Helppoja ovat olleet. Mitä nyt valvomisen puolelle välillä meni. Onneksi tätä nykyä nukkuvat hyvin, sairastavat vähän ja silloinkin kun sairastavat, nukkuvat erittäin hyvin.

Meillä on ollut 2 äärimmäisen " helppoa" ja hyvin kasvavaa vauvaa, joita on kumpaistakin imetetty 4 kk - korviketta he ovat saaneet rintamaidon lisäksi 2½ kk iästä asti. Meillä on nukuttu yöt aina hyvin; koskaan ei ole ollut univelkaa vauvojen takia - ja mikä tärkeintä, vauvoja ei ole pidetty nälässä.

Meillä on ollut kaksi äärimmäisen helppoa ja hyvin kasvavaa vauvaa, joita kumpaistakin on täysimetetty 6kk.

Ei tietenkään AINA lykätä pulloa suuhun, kun vauva itkee - aivan niinkuin ei aina lykättäisi sitä tissiäkään ;-)!



Minä yritän nyt nimenomaan tässä puhua sen puolesta, että opeteltaisiin lukemaan niitä oman vauvan viestejä oikein ajoissa - ennenkuin siitä kaikesta kehkeytyy kuukausien mittainen huutorumba eli kansanomaisesti sanottuna koliikki. Vaikka kaikki tämä oltaisiin voitu estää oikealla hoidolla; herkistymällä vauvan tarpeille / viesteille, antamalla riittävästi ravintoa, röyhtäyttämällä vauva kunnolla AINA syötön jälkeen (ilmaa ei jää masuun), huolehtimalla siitä, että vauva saa riittävästi unta, lämpöä ja läheisyyttä.



Siinä se - hyvin yksinkertaista ;-).



88