Rehellisesti: Petytkö jos lapsestasi ei tulekaan akateemista?
Mietitkö mitä olisit voinut itse tehdä toisin vai osaatko iloita aidosti, kun lähisukulaisesi toteaa, että kyllähän hoitajia/roskakuskeja/tarjoilijoita aina tarvitaan?
Kommentit (68)
En tietenkään. Vaikeaa kyllä olis olla tulematta, koska kaikki ovat jo yliopistossa. Kvanttilaskentaa ja muita luonnontieteitä.
Miksi pettyisin? Sehän on täysin oma valinta mihin haluaa
Pettyisin jos heistä tulisi persuja.
Se indikoisi mielenhäiriötä tai massiivista aivovammaa.
Olen akateemisessa ammatissa mutta veikkaan että tekoäly vie työt 5-10 vuodessa. Tekoäly ei toistaiseksi avaa vaikka tukossa olevia putkia.
En pety. Pääasia tietenkin että viihtyy siinä omassa elämässään ja tekee sitä mikä kiinnostaa, kunhan tekemiset eivät riko lakia. Ja olisi hyvä, jos ei olisi sellaista duunariasennetta teki sitten mitä vaan työkseen.
Vierailija kirjoitti:
Siinä mielessä kyllä, että ajattelun kehittämisen tasolla korkeasta koulutuksesta on paljon sisällöllisesti hyötyä elämän aikana. Yliopistotasoinen koulutus valmentaa tähän.
Kyllä, tottahan tuo on. Se ei kuitenkaan ole mikään tae siitä, että yliopistotasoisesti kouluttautunut ihmisen ajattelu olisi erityisen kehittynyttä. Tunnen monen monta maisteria, jotka ovat... noh, äärimmäisen yksinkertaisia, suorastaan tyhmiä. Jotkut onnistuvat välttämään sen oppimisen, vaikka puurtavat ylemmän korkeakoulututkinnon kasaan.
Jos olisi lapsia, niin toivoisin enemmän, että heistä tulisi enemmänkin tasapainoisia ja tervepäisiä kuin akateemisia. Terv, mtongelmainen
En. Olen itse alanvaihtaja, olen siirtynyt akateemiselta alalta duunarialalle. Mun mielestä osa akateemisista piireistä on niin reaalimaailmasta irrallaan, että välillä jopa toivon, että lapseni eivät kumpikaan hakeutuisi yliopistoon. Sieltä saa helposti niin elämälle vieraan käsityksen maailmasta.
Miksi ihmeessä? Ei akateemisuus ole mitään niin ihmeellistä, yliopistokoulutukset ot on tutkintoja ihan niin kuin mitkä tahansa toisetkin.
Ehkä pettyä on väärä sana, mutta siinä mielessä ainakin ihmettelisin, että kun lapsella on peruskoulun keskiarvo 9,9 ja tykkää lukea ja ajatella, eikä ole oikein käsillä tekevää sorttia, niin olisi se aika outoa, jos lähtisi käytännön alalle eikä akateemiselle polulle. Eihän sellainen haaveileva lukutoukka menestyisi käytännön töissä, joissa pitäisi saada reippaasti valmista.
Mutta eri asia tietysti, jos lapsi tykkäisi enemmän vaikka korjata mopoja tai olisi sellainen käytännön aikaansaava tyyppi, jolle se käytännön työ sopisi. Silloinhan jokin käytännön ammatti olisi hänelle itselleenkin sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä pettyä on väärä sana, mutta siinä mielessä ainakin ihmettelisin, että kun lapsella on peruskoulun keskiarvo 9,9 ja tykkää lukea ja ajatella, eikä ole oikein käsillä tekevää sorttia, niin olisi se aika outoa, jos lähtisi käytännön alalle eikä akateemiselle polulle. Eihän sellainen haaveileva lukutoukka menestyisi käytännön töissä, joissa pitäisi saada reippaasti valmista.
Mutta eri asia tietysti, jos lapsi tykkäisi enemmän vaikka korjata mopoja tai olisi sellainen käytännön aikaansaava tyyppi, jolle se käytännön työ sopisi. Silloinhan jokin käytännön ammatti olisi hänelle itselleenkin sopiva.
Akateeminen polku on vähän liioiteltu sanavalinta. Ellei päädy tutkijaksi niin usein yliopistotutkinnollqkin työskennellään aika käytännönläheisissä ammateissa.
Petyn, jos lapseni jostain kumman syystä ajattelee, että vain akateeminen koulutus ei olisi pettymys.
"Elämän koulussa" moni on jo akateemineM. Ja fiksu. Kun jatkoi ajattelua.
En pettyisi. Lapseni eivät ole minun jatkeitani, joten ajatuksenkin tasolla tuo olisi jotenkin loukkaavaa heidän itsemääräämisoikeuttaan kohtaan.
Olen käynyt lukion ja opiskellut korkeakoulussa. Kaduttaa. Mulle olisi sopinut ammattikoulu ja duunarihommat. Hukkaan meni vuosia.
Vanhempi ei ole luultavasti itsekkään kouluttautunut jos ei osaa lastaan ohjata yliopistoihin.
Ei tarvitse pettyä, kun kaikista lapsistani tuli akateemisia, mutta ei akateemisia työttömiä. Kaikki saivat heti ensimmäisen työpaikan valmistuttuaan. Nyt ovat jo vaihtaneet työpaikkaa aina vain parempaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse pettyä, kun kaikista lapsistani tuli akateemisia, mutta ei akateemisia työttömiä. Kaikki saivat heti ensimmäisen työpaikan valmistuttuaan. Nyt ovat jo vaihtaneet työpaikkaa aina vain parempaan.
Muista nyt vielä kerskua asialla kahvipöydässäkin, niin duunarisukulaiset tietää paikkansa.
Meillä myös jälkikasvu kandeja ja maistereita ja aloilla, joissa töitä riittää. Nuorinkin seurannut akateemisia vanhempiaan ja niin vaikeaa kuin kesätöitä onkin nykyään löytää niin hänellä on. Nepostismia? Itselläni ei ollut niitä mahdollisuuksia, joita nyt lapsilleni suon. Harmi, et niin monilla ei ole kesätyöpaikkaa. Vanhemmat olisivat voineet tehdä vähän enemmän asian eteen.
Lapsiraukat, joiden vanhemmat näin ajattelee.
Eiköhän se ole nuoren oma päätös!!