Rehellisesti: Petytkö jos lapsestasi ei tulekaan akateemista?
Mietitkö mitä olisit voinut itse tehdä toisin vai osaatko iloita aidosti, kun lähisukulaisesi toteaa, että kyllähän hoitajia/roskakuskeja/tarjoilijoita aina tarvitaan?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä mielessä kyllä, että ajattelun kehittämisen tasolla korkeasta koulutuksesta on paljon sisällöllisesti hyötyä elämän aikana. Yliopistotasoinen koulutus valmentaa tähän.
xD Päiväkotilaiset pärjäävät paremmin ongelmanratkaisussa kuin korkeakoulutetut. Tutkitusti.
Enää puuttuukin sitten vain linkki tutkimuksen tuloksiin.
Vierailija kirjoitti:
Mun anopille kelpaa vain akateemiset.
Itse en arvota ihmisiä koulutustason mukaan. Täysin kouluttautumaton saattaa olla älykkäämpi ja viisaampi kuin korkeasti koulutettu.
Lapset tekevät koulutustaan koskevat päätökset itse. Toivon, että hakevat sinne, minne itse haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Olen koulutukseltani tohtori ja töissä yliopistolla. Mielestäni ei ole minun asia päättää mitä lapseni haluavat tehdä työkseen. Olen keskustellut kollegani kanssa ja hänellä samanlaisia ajatuksia. En ole myöskään ihan varma enää siitä, että jatkossakin akateeminen koulutus takaa työn. Maailma on muuttumassa kovaa vauhtia.
Hain ehkä tässä enemmän takaa sitä miten asian kokee tunnetasolla ja miten tunteensa tulkitsee. Järkitasolla tuo mitä kirjoitit on varmasti ihan totta - ei lapsen uravalinta ole vanhempien asia.
Ap
Kai tuo on vitsi? Nykyään korkeakoulututkinto on joka toisella ja työttömänä on tohtoreista lääkäreihin. Ja nekin jotka ovat töissä, kuoliaaksi verotettu eikä työllä todellakaan rikastu tässä maassa.
Ei sillä - sillä ei ole yhtään mitään väliä onko sulla tilillä euro vai miljardi. Käärinliinoissa ei ole taskuja.
Ei nykyään ole oikein töitä ylipäätään kellään.
Lapsi päättää itse elämänsä suunnan. Taikuri, lentäjä, humanisti vai kehonrakentaja? Se on mulle aivan yhdentekevää. Kunhan itse tavoittelee omaa unelmaansa.