Onko joku asia, mitä et ole oppinut yrittämisestä huolimatta?
Onko sinulla jokin asia, mitä et ole oppinut vuosien opettelusta huolimatta? Mikä? Kauanko ja millä intensiteetillä olet opetellut? Mikä on saanut jatkamaan opettelua, vaikkei siitä ole hyötyä? Siis mistä saat motivaatiota? Opetteletko ammattilaisen avustamana vai itsenäisesti?
Itselläni on englanti sellainen. Olen opiskellut sitä koko peruskoulun, lukion, kaksi korkeakoulututkintoa, erilaisia itse maksettuja kursseja, katson tv:tä ilman suomitekstejä, seuraan englanninkielisiä influenssereita, itsenäisesti vanhojen koulukirjojen avulla, ilmaisilla nettikursseilla ja peleillä, jne.
En osaa muodostaa yksinkertaisintakaan lausetta itse. Helppoja lauseita ymmärrän luettuna ja joitakin "have a nice day" -tason juttuja puhuttuna, jos puhuja on tosi selkeäsanainen ja puhuu hitaasti. Olen yrittänyt opetella ulkoa fraaseja, mitä käyttää, mutta niitä pitäisi osata tuhansia ulkoa ja tietää mihin tilanteisiin ne sopii. Unohdan ne nopeammin kuin opin.
Onko sinulla joku tällainen asia, mitä et opi millään?
Kommentit (61)
Suuntavaisto puuttuu, joten en ole oppinut olemaan eksymättä
Vierailija kirjoitti:
Englanti täällä myös. Huvittavinta on, että mulla on siitä vieläpä paljon käytännön kokemusta. Alle kouluikäisenä asuin vuoden briteissä, isän työn takia perhe asui siellä. Mulla oli 4 vuotta brittiläinen miesystävä, jonka kanssa puhuttiin englantia. Olen ollut pitkään työpaikassa, jonka virallinen kieli on englanti, ja tiimit kansainvälisiä.
Ja aina vaan se mun englanti on sitä "tö pöt" tankerotasoa.
Kielitaito ja aksentti eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, jääpuikkoo yritin pitää taka-aukossa, mutta en millään oppinut kun suli pois ennen oppimista. Harmittaa vieläkin.
Oletko kokeillut harjoitella jollain esineellä, mikä ei sula? Siirtyy jääpuikkoon sitten myöhemmin.
🤣🤣🤣 Kiitti vinkistä, miten se ei itelle mieleen tullut, täytyy kokeilla, oisko porkkana.... 🥕🥕
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisia taitoja. Välillä kuvittelen, että olen oppinut ja käytän jotain näkemääni toimintatapaa tilanteessa x, mutta se on sitten lopulta väärin. Ihmisten kanssa toimiminen on kuin jatkuva muuttuva labyrintti, jossa mikään sääntö ei päde.
Tämä. Vaikka kuvittelisin seliytyneeni jostain sosiaalisesta tilanteesta hyvin ja tutustuneeni uusiin ihmisiin onnistuneesti, niin silti seuraavalla tapaamisella tuntuu että minua katsotaan kuin kusi valuisi lahkeestani. En vain tajua mitä teen väärin. Olen kyllä vähän ujo, mutta kuitenkin ystävällinen, reipas, huomioin, kuuntelen, juttelen, kyselen jotain, mutta en mielestäni tee mitään ärsyttävää, en kälätä, tuppaudu, puhu päälle, puhu vain itsestäni, mutta silti juuri nämä jälkimmäisiä tekevät saavat kavereita. Ehkä sitten ajatuksissani kaivelen haaruksiani jutellessani tai jotain? Voitteko normaalisti sosialisoivat kertoa miksi karsastatte henkilöä joka käyttäytyy kuin minä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisia taitoja. Välillä kuvittelen, että olen oppinut ja käytän jotain näkemääni toimintatapaa tilanteessa x, mutta se on sitten lopulta väärin. Ihmisten kanssa toimiminen on kuin jatkuva muuttuva labyrintti, jossa mikään sääntö ei päde.
Tämä. Vaikka kuvittelisin seliytyneeni jostain sosiaalisesta tilanteesta hyvin ja tutustuneeni uusiin ihmisiin onnistuneesti, niin silti seuraavalla tapaamisella tuntuu että minua katsotaan kuin kusi valuisi lahkeestani. En vain tajua mitä teen väärin. Olen kyllä vähän ujo, mutta kuitenkin ystävällinen, reipas, huomioin, kuuntelen, juttelen, kyselen jotain, mutta en mielestäni tee mitään ärsyttävää, en kälätä, tuppaudu, puhu päälle, puhu vain itsestäni, mutta silti juuri nämä jälkimmäisiä tekevät saavat kavereita. Ehkä sitten ajatuksissani kaivelen haaruksiani jutellessani tai jotain? Voitteko normaalisti sosialisoivat kertoa miksi karsastatte henkilöä joka käyttäytyy kuin minä?
Oletko varma että ne muutkaan ovat oikeasti sosiaalisesti lahjakkaampia? Varsinkin jotkut naiset harjoittavat hyljeksintää uusia naistuttavuuksia kohtaan, jos huomaavat tämän olevan yhtään ujo. Sitä käytöstä ei voi kuitenkaan sanoa sosiaaliseksi lahjakkuudeksi, vaikka se siltä ulospäin saattaisi näyttääkin. Oikeata sosiaalista älykkyyttä omaavat osaavat ottaa aremmatkin huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, jääpuikkoo yritin pitää taka-aukossa, mutta en millään oppinut kun suli pois ennen oppimista. Harmittaa vieläkin.
Oletko kokeillut harjoitella jollain esineellä, mikä ei sula? Siirtyy jääpuikkoon sitten myöhemmin.
🤣🤣🤣 Kiitti vinkistä, miten se ei itelle mieleen tullut, täytyy kokeilla, oisko porkkana.... 🥕🥕
Porkkana voisi toimia myös pakastettuna. 😏
Vierailija kirjoitti:
Kahvin keittäminen. Teen sen täsmälleen samoin kuin muutkin, mutta vain mun keittämästä valitetaan.
Mulla oli tämä sama aiemmin! Vaihdoin duunia ja opin samalla vahingossa keittämään kahvia, tai ainakaan siitä ei enää valitettu ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken oppii, jos vain haluaa. Ongelma on asenteesi, et vain halua tarpeeksi. Oppisitko, jos muuttaisit toiseen maahan, missä on pakko selvitä englannilla joka tilanteessa? Vai kuvittelisitko edelleen, että joku ahkerampi ja vastuuntuntoisempi tulee aina pelastamaan? Siitähän tuo on kiinni, et halua sitä tarpeeksi, että viitsisit vaivautua tekemään töitä sen eteen, vaan oletat että kaikki tarjoillaan sulle valmiiksi.
Mun lapsi ei ole oppinut edes puhumaan lainkaan, vaikka olisi kyllä kovasti halunnut
Puhuitteko sille normaalisti vai lässyttämällä?
En ole oppinut nielemään pillereitä veden kanssa. Pitää niellä ne ruuan kanssa. Ja olen jo kypsässä iässä.
Kymmensormijärjestelmä. Olen naputellut koneita työkseni 40 vuotta mutta edelleen ihan omatekoisella nelisormisysteemillä. Ja pakko pitää silmät näppiksellä, katsomatta ei onnistu. Syntyy sitä tekstiä ihan vauhdikkaasti niinkin.
Kielten opiskelusta sen verran että ei kieltä opi puhumaan ellei joudu säännöllisesti käyttämään sitä tositilanteissa. Vasta silloin aivot saavat kunnolla harjoitusta puhumiseen kun on pakko Eli jos aloittajalla ei ole tilaisuutta oleskella täysin englanninkielisessä ympäristössä niin kielitaito jää helposti passiiviseksi.
Kompassi on mulle hankala, tiedän vain sen viisarin osoittavan aina pohjoiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisia taitoja. Välillä kuvittelen, että olen oppinut ja käytän jotain näkemääni toimintatapaa tilanteessa x, mutta se on sitten lopulta väärin. Ihmisten kanssa toimiminen on kuin jatkuva muuttuva labyrintti, jossa mikään sääntö ei päde.
Tämä. Vaikka kuvittelisin seliytyneeni jostain sosiaalisesta tilanteesta hyvin ja tutustuneeni uusiin ihmisiin onnistuneesti, niin silti seuraavalla tapaamisella tuntuu että minua katsotaan kuin kusi valuisi lahkeestani. En vain tajua mitä teen väärin. Olen kyllä vähän ujo, mutta kuitenkin ystävällinen, reipas, huomioin, kuuntelen, juttelen, kyselen jotain, mutta en mielestäni tee mitään ärsyttävää, en kälätä, tuppaudu, puhu päälle, puhu vain itsestäni, mutta silti juuri nämä jälkimmäisiä tekevät saavat kavereita. Ehkä sitten ajatuksissani kaivelen haaruksiani jutellessani tai jotain? Voitteko normaalisti sosialisoivat kertoa miksi karsastatte henkilöä joka käyttäytyy kuin minä?
Haaruksista se tosiaan lähtee myös niissä ei-mitään-kiinnostusta-aikomusta-seksin-puolella-suhteissa, karverit arvottaa sitä jos ystävällä käy flaksi, koska on ikäänkuin bonus itselle.
Haluaisin osata soittaa pianoa nuoteista. Osaan soittaa vain ulkomuistista.
Luottamaan ihmisiin. Toisaalta ei ole tullut vastaan ihmistä, johon voisi luottaa...
Moniata yrityksiatä huolimatta en ole oppinut käyttämään aasialaisia syömäpuikkoja.
Vierailija kirjoitti:
En ole oppinut nielemään pillereitä veden kanssa. Pitää niellä ne ruuan kanssa. Ja olen jo kypsässä iässä.
Mä opin tän 45-vuotiaana. Nyt menee 600 mg buranakin ihan helposti kokonaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa napsauttaa sormiani niin että kuuluisi se napsahduksen ääni.
Tämä olisi hauska osata :D
Peukalo ja keskisormi yhteen viimeisestä nivelestä alkaen. Puristus yhteen ja työntö keskisormella sivulle alas ja peukalolla vastakkaiselle sivulle ylös.
Joillain on kai niin hennot sormet ettei tuo onnistu. Sormia pitää painaa yhteen kovaa.
En minä ainakaan paina paljoakaan ja kova napsaus tulee.
Peukalo minulla on keskisormea vasten tavallaan ristissä, eli keskisormen sillä laidalla millä puolen nimetön on. Peukalosta kynnen sivu on sitä keskaria vasten, ei sormenpää. Ainoa mikä vaimentaa lähtevää ääntä on peukalon pitkä kynsi mikä vaikeuttaa oikean lähtöasetelman saamista, toisesta käden peukalosta katkesi eilen kynsi niin siitä tulee kovempi napsaus.
Itse aloitukseen, englanti ei minultakaan onnistu. Ei vaikka käytännössä kymmenen vuotta lähes päivittäin sitä jouduin käyttämään. Peruskoulussa yritin panostaa englantiin, ruotsia en edes yrittänyt kuin sen verran että läpi sain. Saksaa olisin oppinut helpommin jos ei olisi tarvinnut yrittää oppia englantia ja ruotsia vaan olisi ollut aikaa keskittyä saksaan. Ruotsista sain kokeissa vitosta, kutosta, saman verran käytin saksan opiskeluun aikaa ja sain kasia, ysiä. Englannista isolla työllä sain seiskaa, kasia. Moni asia nykymaailmassa olisi helpompaa jos osaisin englantia. Vaan ei niin ei.
Vierailija kirjoitti:
En osaa napsauttaa sormiani niin että kuuluisi se napsahduksen ääni.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin osata ommella
Mutta miten olet opetellut tätä taitoa? Oletko k'ynyt esim. ompelukurssilla, mutta et siltikään osaa?
Viheltelen täällä nyt hiljaa testatakseni mikä ero on viheltämisellä ja puhaltamisella, toivottavasti työkaverit eivät ihmettele. Ainakin sen eron havaitsen, että viheltäessä myös poskilihakset suun ympäriltä ovat myös puristuneina tiukalle, kun taas puhaltaessa tiukalla ovat lähinnä huulet. Myös kieli on hieman ylempänä ja jännittyneempi osallistuen "ilmatunnelin" muodostamiseen, kun puhaltaessa se voi olla rentonakin. Eli ilma kulkee kapeamman tunnelin läpi kuin puhaltaessa. Tämän tieteellisemmin en osaa selittää :D