Onko joku asia, mitä et ole oppinut yrittämisestä huolimatta?
Onko sinulla jokin asia, mitä et ole oppinut vuosien opettelusta huolimatta? Mikä? Kauanko ja millä intensiteetillä olet opetellut? Mikä on saanut jatkamaan opettelua, vaikkei siitä ole hyötyä? Siis mistä saat motivaatiota? Opetteletko ammattilaisen avustamana vai itsenäisesti?
Itselläni on englanti sellainen. Olen opiskellut sitä koko peruskoulun, lukion, kaksi korkeakoulututkintoa, erilaisia itse maksettuja kursseja, katson tv:tä ilman suomitekstejä, seuraan englanninkielisiä influenssereita, itsenäisesti vanhojen koulukirjojen avulla, ilmaisilla nettikursseilla ja peleillä, jne.
En osaa muodostaa yksinkertaisintakaan lausetta itse. Helppoja lauseita ymmärrän luettuna ja joitakin "have a nice day" -tason juttuja puhuttuna, jos puhuja on tosi selkeäsanainen ja puhuu hitaasti. Olen yrittänyt opetella ulkoa fraaseja, mitä käyttää, mutta niitä pitäisi osata tuhansia ulkoa ja tietää mihin tilanteisiin ne sopii. Unohdan ne nopeammin kuin opin.
Onko sinulla joku tällainen asia, mitä et opi millään?
Kommentit (61)
Halkomaan klapeja kirveellä. Osuin aina eri kohtaan. Nykyään taidolle ei ole enää tarvetta
Olen huomannut, että englantia tai muita vieraita kieliä oppii vain tai ainakin parhaiten pakkotilanteessa. Itse opin työssä. Kirjoitin tärkeimmät ja jatkuvasti toistuvat keskustelufraasit ylös ja aika nopeasti ne oppikin ulkoa. Siitä itseluottamus kasvaa ja korvat ja aivot eivät mene enää automaattisesti lukkoon kun kuuntelee vieraalla kielellä puhuvan ihmisen asiaa. Tärkeintä tuossa on mielestäni juuri itseluottamuksen kasvaminen. Siitä on hyvä jatkaa.
Itse en ole oppinut leipomaan kauniita korvapuusteja.
Korkkiseiska japanilla. Ei vaan landaa.
Koodaaminen. Menin jopa opiskelemaan alaa. Ja yritin ihan tosissani. Mutta mun ehkä vähän ADHD-tyyppiset aivot ei vaan taivu sellaiseen pitkään kurinalaiseen loogiseen ongelmanratkaisuun keskittymiseen, ja pikkutarkasti oikean syntaksin kirjoittamiseen. PIenetkin tehtävät kuormittaa ihan valtavasti, kun on pakotettava itsensä keskittymään ajattelemaan tympeää asiaa.
Käsityöt oli tuskaa koulussa. Hieman outoa, koska teknisissä töissä olin vähintään keskiverto. Samaten olen jopa hyvä piirtämään.
Mikä lie ehkä asenne taustalla sitten, että se niin takkusi. Ei ainakaan tietoinen ollut. Kovin olisin halunnut tehdä yhtä hienoja juttuja kuin muut.
Sosiaalisia taitoja. Välillä kuvittelen, että olen oppinut ja käytän jotain näkemääni toimintatapaa tilanteessa x, mutta se on sitten lopulta väärin. Ihmisten kanssa toimiminen on kuin jatkuva muuttuva labyrintti, jossa mikään sääntö ei päde.
Englanti täällä myös. Huvittavinta on, että mulla on siitä vieläpä paljon käytännön kokemusta. Alle kouluikäisenä asuin vuoden briteissä, isän työn takia perhe asui siellä. Mulla oli 4 vuotta brittiläinen miesystävä, jonka kanssa puhuttiin englantia. Olen ollut pitkään työpaikassa, jonka virallinen kieli on englanti, ja tiimit kansainvälisiä.
Ja aina vaan se mun englanti on sitä "tö pöt" tankerotasoa.
Vierailija kirjoitti:
Koodaaminen. Menin jopa opiskelemaan alaa. Ja yritin ihan tosissani. Mutta mun ehkä vähän ADHD-tyyppiset aivot ei vaan taivu sellaiseen pitkään kurinalaiseen loogiseen ongelmanratkaisuun keskittymiseen, ja pikkutarkasti oikean syntaksin kirjoittamiseen. PIenetkin tehtävät kuormittaa ihan valtavasti, kun on pakotettava itsensä keskittymään ajattelemaan tympeää asiaa.
Käytännössä koodaamisessa syntaksi on se helpoin asia lopulta. Sen nykyään myös AI-avusteiset kehittimet hoitavat. Selvästi tärkeämpää on erilaista arkkitehtuurien tai paradigmojen erojen opiskelu ihan kirjallisuudesta. Nämä säilyvät muuttumattomina, ja niiden osaaminen on oleellista, jotta voi käytttää tekoälypohjaisia kehitysvälineitä. Muuten jälki on kuin norsulla posliinikaupassa, vaikka moni luulee saavansa aikaan "tuloksia". Ne ovat kuitenkin laadultaan sellaisia, ettei niitä kukaan oikeasti ostaisi.
Käytännössä tuohon ei ole oikotietä onneen ja alan perusteiden hallinta vaatii useamman vuoden korkeakouluopinnot. Sitten on vasta "kisälli".
Itse koodaillut ysäriltä asti demoskenessä ja sielläkin ne kovimmat koodarit, vaikka kovia ovatkin, eivät monet päätyneet työelämässä sitä tekemään juuri sen puuttuvan teoriataustan takia.
On aina eri asia tehdä jotain omaa pikkuprojektia vs. suurempia järjestlemähankkeita, missä useita tiimejä ja teknologioitakin. Siitä ei ilman systeemiajattelua selviä kunnialla.
Viheltäminen. En vaan ymmärrä, miten ihmeessä se tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa napsauttaa sormiani niin että kuuluisi se napsahduksen ääni.
Tämä olisi hauska osata :D
Peukalo ja keskisormi yhteen viimeisestä nivelestä alkaen. Puristus yhteen ja työntö keskisormella sivulle alas ja peukalolla vastakkaiselle sivulle ylös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa napsauttaa sormiani niin että kuuluisi se napsahduksen ääni.
Tämä olisi hauska osata :D
Peukalo ja keskisormi yhteen viimeisestä nivelestä alkaen. Puristus yhteen ja työntö keskisormella sivulle alas ja peukalolla vastakkaiselle sivulle ylös.
Joillain on kai niin hennot sormet ettei tuo onnistu. Sormia pitää painaa yhteen kovaa.
Vierailija kirjoitti:
Hmm?
Eli ruotsikin tuotti siis suuria vaikeuksia? Mitään ylimääräistä kieltä tuskin olet opiskellut.
Kunnioitettava opiskelutausta sinulla kuitenkin. Ilmeisesti ala, jossa juuri ei englantia ole tarvinnut.
Minulla lähes kaikki oli yliopistossa englanniksi.
Mutta kysymykseen.
Kaverin innoittamana olen kokeillut paria eri joukkuelajia urheilussa. Kovasta yrityksestä huolimatta olin aina se huonoin. Väärässä paikassa väärään aikaan, ei mitään pelisilmää.
Olen muuten liikunnallinen ja hyväkin monessa lajissa.
Ruotsi meni vielä huonommin. Hain siitä vapautustakin, mutta en saanut. Ehdotin että olisin opiskellut englantia saman opintopistemäärän, mutta koulle oli tärkeämpää etten osaa mitään kieltä. Käytin sitten järjettömät määrät aikaa ja energiaa, että sain ruotsin kurssit läpi rimaa hipoen. Olisin voinut käyttää sen englannin opiskeluun ja osaisin ehkä hippusen verran sitä nyt.
Ruotsin osaamisesta en edes haaveile, tiedän jo surkean kielipääni. Tai mikään muukaan kieli. Englannin osaaminen edes alkeiden verran olisi paljon käytännöllisempää, niin siksi olen sitä yrittänyt.
Töissä en ole joutunut englantia käyttämään kuin kirjallisesti ja ne hoituu Google kääntäjällä. Käännän sillä saamani tekstin, varmistan siis että ymmärsin oikein. Käännän sitten oman vastaukseni englanniksi sillä.
Ihmiset on jostain syystä tuota kääntäjän käyttöä vastaan, mitä en ymmärrä. Tekee se varmasti virheitä ja outoa kieltä, mutta se on silti parempaa kuin itse tuottamani lauseet. Ja viesti tuntuu menevän perille, kun ihminen toimii antamieni ohjeiden mukaisesti. Ymmärrän kyllä, että huonoa kieltä on vaikea ymmärtää ja kanssani on haastavaa asioida.
Opiskeluaikana mulla ei tainnut olla kuin pari kurssia kokonaan englanniksi. Selvisin, kun en vaan puhunut mitään ja tahkosin sinnillä kirjalliset aineistot läpi. Käytännössä käänsin sana sanalta useamman sata sivua. Silloin ei oltu tekoälystä edes kuultu mitään, nythän olisi helppoa antaa aineistot sille ja pyytää tiivistelmä suomeksi.
Olen muuten huono myös liikunnassa, mitään pelisilmää ei ole, enkä jotenkin ymmärrä kehoni liikkeitä. Tanssitunneilla en tajua mitä teen eri tavalla, siis kun opettaja näyttää mallia ja kehottaa tekemään perässä. Teen mielestäni samoin kuin se, mutta silti aina väärin. En tosin erota muidenkaan liikkeistä, että milloin ne tekee oikein tai väärin.
Vierailija kirjoitti:
Kaiken oppii, jos vain haluaa. Ongelma on asenteesi, et vain halua tarpeeksi. Oppisitko, jos muuttaisit toiseen maahan, missä on pakko selvitä englannilla joka tilanteessa? Vai kuvittelisitko edelleen, että joku ahkerampi ja vastuuntuntoisempi tulee aina pelastamaan? Siitähän tuo on kiinni, et halua sitä tarpeeksi, että viitsisit vaivautua tekemään töitä sen eteen, vaan oletat että kaikki tarjoillaan sulle valmiiksi.
Mun lapsi ei ole oppinut edes puhumaan lainkaan, vaikka olisi kyllä kovasti halunnut
Joo, jääpuikkoo yritin pitää taka-aukossa, mutta en millään oppinut kun suli pois ennen oppimista. Harmittaa vieläkin.
Kärrynpyörä, automaattivaihteisella autolla ajaminen, jotkut ääntämiset vieraissa kielissä, geometriassa monta asiaa
Vierailija kirjoitti:
Kärrynpyörä, automaattivaihteisella autolla ajaminen, jotkut ääntämiset vieraissa kielissä, geometriassa monta asiaa
Ja fysiikassa
Vierailija kirjoitti:
Joo, jääpuikkoo yritin pitää taka-aukossa, mutta en millään oppinut kun suli pois ennen oppimista. Harmittaa vieläkin.
Oletko kokeillut harjoitella jollain esineellä, mikä ei sula? Siirtyy jääpuikkoon sitten myöhemmin.
Hmm?
Eli ruotsikin tuotti siis suuria vaikeuksia? Mitään ylimääräistä kieltä tuskin olet opiskellut.
Kunnioitettava opiskelutausta sinulla kuitenkin. Ilmeisesti ala, jossa juuri ei englantia ole tarvinnut.
Minulla lähes kaikki oli yliopistossa englanniksi.
Mutta kysymykseen.
Kaverin innoittamana olen kokeillut paria eri joukkuelajia urheilussa. Kovasta yrityksestä huolimatta olin aina se huonoin. Väärässä paikassa väärään aikaan, ei mitään pelisilmää.
Olen muuten liikunnallinen ja hyväkin monessa lajissa.