Onko lapsiperheen oikeasti "pakko" olla hyvätuloinen?

Vierailija kirjoitti:

Vastaus aloittajan aivopieruun on kyllä, käytännössä kyllä on pakko. Ei se raha mene pelkästään mukavuuksiin vaan jatkuva hintojen nousu ja palkkojen pysyminen alhaalla takaavat että rahaa palaa ihan kiitettävästi ihan perustarpeisiin. Ollaan Ameriikan mallissa tässäkin asiassa, ei pienituloinen meinaa pärjätä, ainakaan jos on perhettä. Erityisesti nyt, kun työpaikkojakaan ei meinaa löytyä, jo olevan voi menettää ja turvaverkot on karsittu minimiin, ei monella ole varaa tarjota lapsilleen kovin kummoisia lähtökohtia. Olisi lapsille karhunpalvelus tehdä heidät maailmaan, jossa lapsuus menee köyhyydessä eikä mitään luottoa omaan nousuun ole.

Ei lapsi tiedä olevansa köyhä, ellei joku sitä hänelle kerro.

Vierailija kirjoitti:

Me tehtiin lapset sellaiseen tilanteeseen, että minä olin ollut aiemmin pari vuotta töissä, mutta sillä hetkellä työtön. Puoliso oli vastavalmistunut ja etsi töitä. Oltiin vuokralla omakotitalossa, joka myöhemmin ostettiin itselle, pieni kunta edulliset talot. Kummallakin oli ihan vähän säästöjä. 

 

Esikoinen kun syntyi lähipiiri kippasi lähes kaikki vauvakamansa meille, loput ostin kirpparilta. Pari vuotta meni lapsen osalta ihan melkein nolla kustannuksin. Lapsen(lasten) vakuutus maksoi jotain, vähän ostin kirpparilta vaatteita, vaipat meni melkein kokonaan kestovaipoilla. Toka lapsi meni ekan kamoilla. Lapset alkoi näkyä enemmän ruokalaskussa vasta taaperoiän jälkeen. Kengät oli ainoat mitä ostin aina uutena, kaikki muu tuli kierrätettynä tai kirpparilta. 

 

Kalleinta lasten kanssa on nyt, kun ovat teini-iässä. Harrastukset, vaatteet, vapaa-ajanmenot, kulkuvälineet, ajokortit, puhelimet... Toinen muuttaa syksyllä opiskelemaan ja maksetaan sitten vuokra-asuntoakin. 

 

Ei vauvat rahaa tarvitse. Se on sitten ihan oma asia, jos täytyy saada kaikki viimeisen päälle uutta ja kallista. 

No te pääsitte pienillä kustannuksilla perhe-elämän alkuun, hieno juttu. Kaikilla nyt ei vaan ole tuota tilannetta ja kaikki tarvittava ostettava itse. Maksaa ne käytettyinäkin. 

Itse ajattelen niin, että en hanki lapsia ellen pysty tarjoamaan heille taloudellisesti vakaata tulevaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia on juuri kuten kirjoitit. Hyvä kasvatus ja kotiolot ei ole varallisuudesta kiinni. Kunhan nyt saa tarpeellisen, ja hiukkasen päälle.

Jos ei meinaa riittää välttämättömään, niin se on eri asia. Mutta et tainnut tätä tarkoittaa.

Mutta onko varaa kustantaa lasten harrastuksia, elektroniikkaa, vaatteita jne.? Se, että lapselta evätään harrastusmahdollisuus rahan takia on aika tympeää.

Ei lapsi oikeasti tarvitse sitä ohjattua harrastusta tai kallista puhelinta.

Hahhah! Kyllä jo koululainen hyötyy ohjatusta harrastuksesta. Lapsi nimenomaan tarvitsee harrastuksia ja mielellään jotain urheilullista ja se maksaa.

Urheilukentille ei ole pääsymaksua, ja suksia ja luistimia saa halvalla kirpparilta.

Ei todellakaan tarvitse olla hyvätuloinen! Lapsen tarpeet on täytettävä, ja annettava turvaa ja rakkautta. Ne lapset pärjää aikuisina tilastollisesti parhaiten, joilla on ollut henkisesti lämmin koti ja joille on luettu paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään kukaan tarvitse ohjattua maksullista harrastusta. Mutta entä kun lapsi itse haluaisi harrastaa jotain tiettyä maksullista harrastusta. Siinäkö sitten vanhemmat levittelee käsiään että ei pysty, ei ole varaa? 

Mitä muuta sitten? Se kuuluu elämään, että kaikkeen ei ole varaa. Myös rikkaimmissa perheissä joudutaan aina välillä sanomaan lapselle ei.

Ei nyt heti omaa purjeveneitä tarvitse ostaa purjehduksesta kiinnostuneelle lapselle mutta onhan se ikävä jos ei pääse esim. järkevän hintaisille soittotunneille vaikka kovasti haluaisi.

Musiikkiopistoissa on kiintiö vapaaoppilaspaikoista, samoin joissakin kaupungeissa firmat sponssaa. Maksuhuojennuksia siis saa, harmi vain että kaikki eivät tiedä ja sen vuoksi eivät harrasta.

Lapsi käy kalliilla soitto tunnilla, osan maksaa kunnan harkinnanvarainen toimeentuloki ja osan sos lapsikylä esim viimeksi jonkun rikkaan perintörahoilla jotka oli testamentannut sos lapsikylälle. Työttömyys ja pienituloisuus ei estä harrastamista. 

"Harrastamisen Suomen mallin tavoitteena on mahdollistaa jokaiselle lapselle ja nuorelle mieluisa ja maksuton harrastus koulupäivän yhteydessä"

Islannissa tuosta tehtiin totta. Siellä valtio päätti taata jokaiselle lapselle ja nuorelle yhden harrastuksen aikuisuuteen saakka. Nuorison tupakan, alkoholin ja huumeidenkäyttöluvut putosivat kymmeniä prosentteja ja projekti on vähentänyt sosiaalisia ongelmia merkittävästi. Monesti koulun vieressä on vähintään kuplahalli pienemmilläkin paikkakunnilla juuri liikuntaharrastuksia varten. Uiminen on halpaa, koska lämmintä vettä saadaan uimahalleihin maassa luonnostaan olevien geysirien avulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden lapsen kasvattaminen aikuiseksi maksaa keskimäärin 150 000 euroa. Eli sen verran pitäisi olla ylimääräistä käytettävissä 18 vuoden aikana.

"Keskimäärin" ei sano paljon mitään. Vaihteluväli mistä se keskiarvo on otettu on hyvin suurin.

Se on silti hyvä peukalovakio. Perhettä kannattaa harkita siinä vaiheessa, kun menetykset laskettaisiin menetetyissä sijoitusasunnoissa eikä vaikkapa ruuassa. 

Ruokaa on hyvin monenlaista. Moni on tottunut kalliiseen kulutukseen kuten vaikkapa kaupan valmissalaatteihin ja energiajuomiin. Itse tehty perusruoka ei ole kallista.

Tietenkin ruokaa saa myös halvalla, toisaalta jos sattuu kovin allerginen lapsi niin se on vaikeampaa. Ja lapsi tarvitsee montaa muutakin asiaa kuin ruokaa. Sairaskuluvakuutus on nykyään hyvä olla, asunnon pitää olla isompi kun on lapsia, kulttuuria, harrastuksia, mahdolliset kielikurssit ja autokoulu ym. kaikki maksavat.

Myös poreallas on hyvä olla koska monesti se on lasten lempipaikka.

Lapsen voin kyllä hoitaa, mutta niin paljon intoa ei riitä, että pitäisin porealtaan puhtaana. Hirveä ylimääräinen vaiva kuten paljukin.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä perustaso on se että viimeistään teini-iässä lapsilla on omat huoneet, 1-2 harrastusta, niihin sopivat ja kuuluvat välineet, mieleiset järkevän hintaiset vaatteet, järkevän hintaiset puhelimet ja tietokoneet, mopot tai muut kulkupelit, varaa silloin tällöin matkustaa, syödä ulkona, käydä elokuvissa, ym. 

Itselläni ei lapsena ollut mitään noista ja lapsuutta leimasi rahattomuus, arvottomuus, epävarmuus, vanhempien jatkuvat riidat ja stressi rahasta. Omille lapsilleni haluan antaa turvallisen ja stressittömän ympäristön kasvaa. Se vaatii rahaa. 

Ei ole olemassa mitään täydellistä valmista elämää, mihin lapset tulevat ja siinä sitten elävät valmiissa maailmassa. Nykyihmiset ovat liian naiiveja näin ajatellessaan. 

Elämä on aina keskeneräinen,  tulee vastoinkäymisiä, vaikka olisi kuinka hyvätuloinen. Sairastumisia, onnettomuuksia, vammautumisia, kuolemantapauksia, hyvä työpaikka menee alta. Tulipaloja, hometaloja, kahden asunnon loukkuja, naapuriristiriitoja, koulukiusaamista, oikeudenkäyntejä, konkursseja, vankilareissuja. Mitä nyt ikinä kellekin. 

Huonotuloisuus on usein väliaikaista. Ja monet osaavat järjestää mielekkään elämän huonommillakin tuloilla, kun taas jotkut sinänsä hyvätuloiset vinkuvat täällä rahapulaansa. 

Surullista tämä nykyihmisen näköalattomuus. Ei uskalleta ottaa mitään riskejä, elämäkin jää elämättä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 90-luvulla ihan tavallisetkin duunarit perustivat perheen. Toinen vanhempi saattoi olla vaikka postiljooni ja toinen siivooja.

Silloin vanhemmat saivat 10 000mk vuodessa verovähennyksenä per lapsi ja lapsen elinkustannukset paljon paljon pienemmät kuin nykyisin. Nykyisin et voi hyötyä lapsen olemassaolosta rahallisesti.

Verotuksen lapsivähennys poistui 1994.

Tuossa puhuttiinkin 90- luvusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laatikkopyörällä 10km räntäsateessa ei ole matka eikä mikä. Ehkä jollekin sokerista tehdylle löllerölle se on kauhistus. Sadevaatteet ja sähköavusteinen laatikkopyörä varsinkin on toimiva yhdistelmä.

 

Eipä lapsia tarvitse hoitoon edes viedä, jos toinen vanhemmista on vaikka työtön. Vähävaraisessa perheessähän se on aika yleistä.

Miksi hankkia useamman tonnin laatikkopyörä, kun sillä rahalla saisi autonkin?

Meneekö laatikkopyörästä vakuutukset, autoverot, katsastusmaksut, polttoaineverot, jatkuvat isot remonttikulut jne? Varmaan ajokorttikin pitää hankkia laatikkopyörää varten?

Autolla pääsee samaan hintaan kätevästi pitemmätkin matkat ja vuoden ympäri, eikä tarvi murehtia paino/tilavaatimuksista.

Jos siis aikoo sijoittaa 4000 euroa, niin voi sen sijoittaa autoonkin.

Vai eikö mielestäsi köyhällä saisi olla autoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten saat päivähoitopaikan 10 km väärään suuntaan työmatkalta, niin onnea vaan laatikkopyöräsi kanssa räntäsateessa.

10 km on alle puolen tunnin matka, eli ei sinänsä mikään mahdoton. Se kuuluu myös elämään Suomessa, että välillä tulee räntää tai on pakkasta. 

Toisaalta sellaista ei tapahdu kuin harvoille, että ei ole mitään muuta mahdollisuutta saada lapsi hoitoon kuin tuollainen paikka. Kaikkeen mahdolliseen ei ole järkevä varautua.

Kymmenen kilsaa säässä kuin säässä polkupyörällä lapsia kuskaten alle puolessa tunnissa?? 

Kätsyä etenkin, jos on useampi lapsi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä perustaso on se että viimeistään teini-iässä lapsilla on omat huoneet, 1-2 harrastusta, niihin sopivat ja kuuluvat välineet, mieleiset järkevän hintaiset vaatteet, järkevän hintaiset puhelimet ja tietokoneet, mopot tai muut kulkupelit, varaa silloin tällöin matkustaa, syödä ulkona, käydä elokuvissa, ym. 

Itselläni ei lapsena ollut mitään noista ja lapsuutta leimasi rahattomuus, arvottomuus, epävarmuus, vanhempien jatkuvat riidat ja stressi rahasta. Omille lapsilleni haluan antaa turvallisen ja stressittömän ympäristön kasvaa. Se vaatii rahaa. 

Ei ole olemassa mitään täydellistä valmista elämää, mihin lapset tulevat ja siinä sitten elävät valmiissa maailmassa. Nykyihmiset ovat liian naiiveja näin ajatellessaan. 

Elämä on aina keskeneräinen,  tulee vastoinkäymisiä, vaikka olisi kuinka hyvätuloinen. Sairastumisia, onnettomuuksia, vammautumisia, kuolemantapauksia, hyvä työpaikka menee alta. Tulipaloja, hometaloja, kahden asunnon loukkuja, naapuriristiriitoja, koulukiusaamista, oikeudenkäyntejä, konkursseja, vankilareissuja. Mitä nyt ikinä kellekin. 

Huonotuloisuus on usein väliaikaista. Ja monet osaavat järjestää mielekkään elämän huonommillakin tuloilla, kun taas jotkut sinänsä hyvätuloiset vinkuvat täällä rahapulaansa. 

Surullista tämä nykyihmisen näköalattomuus. Ei uskalleta ottaa mitään riskejä, elämäkin jää elämättä. 

Olkoon sitten näköalattomuutta mutta en näe hirveästi järkeä tehdä lapsia jo valmiiksi huonoon taloustilanteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrostaloasunto HYVÄLLÄ ALUEELLA on ihan ok ratkaisu mielestäni, mutta jos lapsia on enemmän kuin yksi niin kolmio ei todellakaan riitä. Ellei lapsia ole vain kaksi, ja vanhemmat nuku olkkarissa.

Mutta tuo kavereiden kanssa vapaamuotoisesti harrastaminen ei toimi, jos niillä kavereilla on oikeat harrastukset. Siinä se omakin lapsi alkaa nopeasti pyytää että saisinko minäkin mennä pelaamaan jalkapalloa oikeaan joukkueeseen, ja mielestäni tavallisella vanhemmalla pitäisi olla varaa maksaa se.

Ja lapsilla pitää olla sellaiset vaatteet ja varusteet, etteivät erotu ikätovereista. Ei voi luottaa siihen että sellaisia löytyy käytettynä aina kun on tarvis, ja muutenkin lapsen on hyvä saada joskus jotain ihan uutena.

Tämä on taas tätä. Useampi lapsi ei voi nukkua samassa huoneessa. "Oikea harrastus" on se että ollaan mukana jalkapalloseuran joukkueessa.

Voi tietenkin useampi lapsi nukkua samassa huoneessa, eri asia onko se hyvä ratkaisu jos kyseessä vaikka 13-vuotias ja 4-vuotiaat kaksoset. Tee siinä sitten läksyjä tai muuta. Oikea harrastus voi olla vaikka pianonsoitto tai partio, ei välttämättä kallista muttei ilmaistakaan.

Monissa perheissä nelivuotiaat nukkuvat vanhempien huoneessa jos tilasta on puutetta. Läksyt tehdään vaikka keittiön pöydän ääressä. Harrastuksen ei ole pakko olla ohjattu jotta se olisi harrastus.

Milloin ja missä ne vanhemmat harrastavat sitten seksiä?

Olohuoneessa, kun lapset nukkuivat. Oli sitä varten ihan patjakin olemassa. 

Asuttiin kolmiossa vielä, kun neljäs lapsi syntyi. 

Lapsethan ne nukkuvatkin kiltisti yöt huoneissaan heräämättä ja esim vessassa käymättä.

"Isi, mitä sä teet äitille? Miksi äiti kiljuu?"

Vierailija kirjoitti:

Ainakin näin yksin lasten kuluista vastaavan pitää olla aika hyvätuloinen. Omat vuositulot on 85 tuhatta ja sillä mä suurin piirtein saan hoidettua omat ja 17- ja 18-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoideni kulut. 

Tuo on totta. Verotus tasaa kaikkien palkat. Pariskunnalla, joilla kummankin bruttopalkka on 2640€/kk, on käytettävissä enemmän rahaa kuukaudessa, kuin yhdellä, jonka vuosiansio on 85 000€ bruttona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus aloittajan aivopieruun on kyllä, käytännössä kyllä on pakko. Ei se raha mene pelkästään mukavuuksiin vaan jatkuva hintojen nousu ja palkkojen pysyminen alhaalla takaavat että rahaa palaa ihan kiitettävästi ihan perustarpeisiin. Ollaan Ameriikan mallissa tässäkin asiassa, ei pienituloinen meinaa pärjätä, ainakaan jos on perhettä. Erityisesti nyt, kun työpaikkojakaan ei meinaa löytyä, jo olevan voi menettää ja turvaverkot on karsittu minimiin, ei monella ole varaa tarjota lapsilleen kovin kummoisia lähtökohtia. Olisi lapsille karhunpalvelus tehdä heidät maailmaan, jossa lapsuus menee köyhyydessä eikä mitään luottoa omaan nousuun ole.

Ei lapsi tiedä olevansa köyhä, ellei joku sitä hänelle kerro.

Ja se hänelle kerrotaan viimeistään ekalla luokalla koulussa.

Yhteiskunta maksaa kulut. Tuntemani 5-6-lapsisilla perheillä ainakin. Viinaankin on varaa.

Ei niihin vauvoihin ja taaperoihin menekään rahaa. Mutta sitten on kiva olla massia, kun lapset on teinejä. Rahaa alkaa vaan valua sormien välistä harrastuksiin, bussilippuihin, elokuviin, mopoon, konsertteihin, netti- ja puhelinmaksut jne jne. Lukioikäisinä menot oli tosi isot, teinit syövätkin koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Ei niihin vauvoihin ja taaperoihin menekään rahaa. Mutta sitten on kiva olla massia, kun lapset on teinejä. Rahaa alkaa vaan valua sormien välistä harrastuksiin, bussilippuihin, elokuviin, mopoon, konsertteihin, netti- ja puhelinmaksut jne jne. Lukioikäisinä menot oli tosi isot, teinit syövätkin koko ajan.

Miten ne lapset pärjäävät omilleen muutettuaan jos ovat tottuneet tuollaiseen kulutustasoon?

Perhe jolla ei ole autoa? Eivätkö ne käy töissä vai ovatko kaikki jotain onlyfanstähtösiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia on juuri kuten kirjoitit. Hyvä kasvatus ja kotiolot ei ole varallisuudesta kiinni. Kunhan nyt saa tarpeellisen, ja hiukkasen päälle.

Jos ei meinaa riittää välttämättömään, niin se on eri asia. Mutta et tainnut tätä tarkoittaa.

Mutta onko varaa kustantaa lasten harrastuksia, elektroniikkaa, vaatteita jne.? Se, että lapselta evätään harrastusmahdollisuus rahan takia on aika tympeää.

Ei lapsi oikeasti tarvitse sitä ohjattua harrastusta tai kallista puhelinta.

Hahhah! Kyllä jo koululainen hyötyy ohjatusta harrastuksesta. Lapsi nimenomaan tarvitsee harrastuksia ja mielellään jotain urheilullista ja se maksaa.

Urheilukentille ei ole pääsymaksua, ja suksia ja luistimia saa halvalla kirpparilta.

Mitä se lapsi yksin siellä urheilukentällä pyörii? Ei siinä opi mitään eikä siitä ole harrastukseksi.