Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsiperheen oikeasti "pakko" olla hyvätuloinen?
29.05.2026 |
Tosi monet sanovat ettei ole varaa lapsiin. Mutta jos miettii, niin voihan lapsiperhe-elämää elää halvallakin jos haluaa.
- Perhe mahtuu asumaan vaikka vuokrakolmiossa kerrostalossa, ei ole mikään pakko olla omakotitaloa tai rivitalonpätkää
- Jos asuu palveluiden lähellä niin ei tarvitse autoa, varsinkaan jos hankkii vaikka sähköavusteisen laatikkopyörän pienimpien lasten ja tavaroiden kuljetusta varten
- Lapset voivat harrastaa omatoimisesti tai perheen/kaverien kanssa, ei ole pakko maksaa seurajäsenyyksistä ja valmentajasta
- Kaikkea mahdollista lapsiin liittyvää tavaraa on tosi paljon tarjolla käytettynä
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Ne kalliit valkoiset nahkaiset emmaljungat ei tee siitä vauvasta yhtään sen onnellisempaa, lasta voi kuljettaa yhtä hyvin käytettynä ostetuissa rattaissa jotka voi myydä käytön jälkeen eteenpäin. Alle kouluikäiselle lapselle voi ostaa melkein kaikki vaatteet käytettynä, se oikeasti kasvaa niistä ulos niin nopeasti ettei ne pääse kulumaan. Ihmiset ostaa ihan hirveesti vaatteita vastasyntyneille ja pienille vauvoille, niitä ehtii ihan oikeesti käyttää kerran tai kaksi ja sitten niistä on kasvettu ja ohi. Täysimetyksellä vauvan ainoat kulut on oikeastaan vaipat ja halutessaan voi käyttää kestoja. Kaikenlaisia hienoja vempeleitä ja kalliita syöttötuoleja ei tarvitse. Hoitopöytää ei välttämättä tarvitse, pinnasängyssä se ei nuku kuitenkaan, lelut voi ostaa käytettynä, ikean muovinen syöttötuoli on tosi halpa ja helppo pestä. Kaiken voi myydä käytönjälkeen eteenpäin. Ruoka on tietty kallista, pilttipurkit maksaa ihan hirveesti nykyään, mutta ruokiakin voi tehdä itse ja lapsilisä kattaa kyllä ruuan.
Kouluiässä kasvu hidastuu joten vaatteet kuluu eritavalla joten niihin voi mennä enemmän rahaa. Lapsi ei tarvitse sitä kalleinta iphonea ja jos lasta ei opeta siihen että pitää saada kaikki kallis mitä kavereillakin on niin kallein menoero on edelleen ruoka.
Niin ja pienituloinen ei maksa päiväkodista mitään ja harrastuksiin voi hakea tukea joten niistäkään ei tarvitsr välttämättä maksaa mitään.
Liikkua voi julkisilla, kävellen ja pyörällä.
Kalusteita ja leluja saa käytettynä ja kaiken voi aina myydä käytön jälkeen eteenpäin.
Eli lapsen voi ihan hyvin hankkia myös pienituloisena, näillä hyvätuloisilla ei vaan oo mitään käsitystä todellisuudesta ja kuvittelevat ettei kenenkään lapsi voi elää ilman sitä uusinta iphonea, ulkomaan matkaa ja merkkivaatteita. Lapsi ei kaipaa rahaa vaan aikuista joka kuuntelee eikä ole naama kiinni puhelimen ruudussa 24/7
Esimerkiksi Helsingissä ja Vantaalla
3 hengen perhe (esim. 2 aikuista + 1 lapsi): tulot alle 5 930 € / kk (brutto) ettei maksua mene ollenkaan
335€ maksimi kk
3 hengen perhe (vanhemmat ja yksi lapsi): vähintään 8 765 € / kk (brutto)
Suurinosa ei joudu maksamaan varhaiskasvatus maksua ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me tehtiin lapset sellaiseen tilanteeseen, että minä olin ollut aiemmin pari vuotta töissä, mutta sillä hetkellä työtön. Puoliso oli vastavalmistunut ja etsi töitä. Oltiin vuokralla omakotitalossa, joka myöhemmin ostettiin itselle, pieni kunta edulliset talot. Kummallakin oli ihan vähän säästöjä.
Esikoinen kun syntyi lähipiiri kippasi lähes kaikki vauvakamansa meille, loput ostin kirpparilta. Pari vuotta meni lapsen osalta ihan melkein nolla kustannuksin. Lapsen(lasten) vakuutus maksoi jotain, vähän ostin kirpparilta vaatteita, vaipat meni melkein kokonaan kestovaipoilla. Toka lapsi meni ekan kamoilla. Lapset alkoi näkyä enemmän ruokalaskussa vasta taaperoiän jälkeen. Kengät oli ainoat mitä ostin aina uutena, kaikki muu tuli kierrätettynä tai kirpparilta.
Kalleinta lasten kanssa on nyt, kun ovat teini-iässä. Harrastukset, vaatteet, vapaa-ajanmenot, kulkuvälineet, ajokortit, puhelimet... Toinen muuttaa syksyllä opiskelemaan ja maksetaan sitten vuokra-asuntoakin.
Ei vauvat rahaa tarvitse. Se on sitten ihan oma asia, jos täytyy saada kaikki viimeisen päälle uutta ja kallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostaloasunto HYVÄLLÄ ALUEELLA on ihan ok ratkaisu mielestäni, mutta jos lapsia on enemmän kuin yksi niin kolmio ei todellakaan riitä. Ellei lapsia ole vain kaksi, ja vanhemmat nuku olkkarissa.
Mutta tuo kavereiden kanssa vapaamuotoisesti harrastaminen ei toimi, jos niillä kavereilla on oikeat harrastukset. Siinä se omakin lapsi alkaa nopeasti pyytää että saisinko minäkin mennä pelaamaan jalkapalloa oikeaan joukkueeseen, ja mielestäni tavallisella vanhemmalla pitäisi olla varaa maksaa se.
Ja lapsilla pitää olla sellaiset vaatteet ja varusteet, etteivät erotu ikätovereista. Ei voi luottaa siihen että sellaisia löytyy käytettynä aina kun on tarvis, ja muutenkin lapsen on hyvä saada joskus jotain ihan uutena.
Tämä on taas tätä. Useampi lapsi ei voi nukkua samassa huoneessa. "Oikea harrastus" on se että ollaan mukana jalkapalloseuran joukkueessa.
Voi tietenkin useampi lapsi nukkua samassa huoneessa, eri asia onko se hyvä ratkaisu jos kyseessä vaikka 13-vuotias ja 4-vuotiaat kaksoset. Tee siinä sitten läksyjä tai muuta. Oikea harrastus voi olla vaikka pianonsoitto tai partio, ei välttämättä kallista muttei ilmaistakaan.
Monissa perheissä nelivuotiaat nukkuvat vanhempien huoneessa jos tilasta on puutetta. Läksyt tehdään vaikka keittiön pöydän ääressä. Harrastuksen ei ole pakko olla ohjattu jotta se olisi harrastus.
Milloin ja missä ne vanhemmat harrastavat sitten seksiä?
Olohuoneessa, kun lapset nukkuivat. Oli sitä varten ihan patjakin olemassa.
Asuttiin kolmiossa vielä, kun neljäs lapsi syntyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostaloasunto HYVÄLLÄ ALUEELLA on ihan ok ratkaisu mielestäni, mutta jos lapsia on enemmän kuin yksi niin kolmio ei todellakaan riitä. Ellei lapsia ole vain kaksi, ja vanhemmat nuku olkkarissa.
Mutta tuo kavereiden kanssa vapaamuotoisesti harrastaminen ei toimi, jos niillä kavereilla on oikeat harrastukset. Siinä se omakin lapsi alkaa nopeasti pyytää että saisinko minäkin mennä pelaamaan jalkapalloa oikeaan joukkueeseen, ja mielestäni tavallisella vanhemmalla pitäisi olla varaa maksaa se.
Ja lapsilla pitää olla sellaiset vaatteet ja varusteet, etteivät erotu ikätovereista. Ei voi luottaa siihen että sellaisia löytyy käytettynä aina kun on tarvis, ja muutenkin lapsen on hyvä saada joskus jotain ihan uutena.
Tämä on taas tätä. Useampi lapsi ei voi nukkua samassa huoneessa. "Oikea harrastus" on se että ollaan mukana jalkapalloseuran joukkueessa.
Voi tietenkin useampi lapsi nukkua samassa huoneessa, eri asia onko se hyvä ratkaisu jos kyseessä vaikka 13-vuotias ja 4-vuotiaat kaksoset. Tee siinä sitten läksyjä tai muuta. Oikea harrastus voi olla vaikka pianonsoitto tai partio, ei välttämättä kallista muttei ilmaistakaan.
Monissa perheissä nelivuotiaat nukkuvat vanhempien huoneessa jos tilasta on puutetta. Läksyt tehdään vaikka keittiön pöydän ääressä. Harrastuksen ei ole pakko olla ohjattu jotta se olisi harrastus.
Milloin ja missä ne vanhemmat harrastavat sitten seksiä?
Niin, sänkyhän on ainoa paikka missä seksiä voi harrastaa...
Kun 4v nukahtaa, voi seksiä harrastaa samassa huoneessakin. Ehkei sitä kovaäänisintä ja hurjinta, mut kuitenkin.
ps. mites ennen vanhaa, kun samassa tuvassa nukkui koko suku, anoppikin?
Hyi kamalaa
Olin kerran hereillä kun vanhempani teki noin.
Yritin parhaani olla kuulematta, elämäni hurjin kokemus.
Haluaisisitko itse olla tuossa asemassa?
Vierailija kirjoitti:
Me tehtiin lapset sellaiseen tilanteeseen, että minä olin ollut aiemmin pari vuotta töissä, mutta sillä hetkellä työtön. Puoliso oli vastavalmistunut ja etsi töitä. Oltiin vuokralla omakotitalossa, joka myöhemmin ostettiin itselle, pieni kunta edulliset talot. Kummallakin oli ihan vähän säästöjä.
Esikoinen kun syntyi lähipiiri kippasi lähes kaikki vauvakamansa meille, loput ostin kirpparilta. Pari vuotta meni lapsen osalta ihan melkein nolla kustannuksin. Lapsen(lasten) vakuutus maksoi jotain, vähän ostin kirpparilta vaatteita, vaipat meni melkein kokonaan kestovaipoilla. Toka lapsi meni ekan kamoilla. Lapset alkoi näkyä enemmän ruokalaskussa vasta taaperoiän jälkeen. Kengät oli ainoat mitä ostin aina uutena, kaikki muu tuli kierrätettynä tai kirpparilta.
Kalleinta lasten kanssa on nyt, kun ovat teini-iässä. Harrastukset, vaatteet, vapaa-ajanmenot, kulkuvälineet, ajokortit, puhelimet... Toinen muuttaa syksyllä opiskelemaan ja maksetaan sitten vuokra-asuntoakin.
Ei vauvat rahaa tarvitse. Se on sitten ihan oma asia, jos täytyy saada kaikki viimeisen päälle uutta ja kallista.
Ei kiitos
Tuollainen kituuttaminen ei ole jokaista varten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän ketjun aloittaja on lellitty keskiluokan eliitti joka ei tiedä mitään köyhän ihmisen elämästä rähjäisessä kaupungin lähiössä jossa koulussakin on kiusaamisongelma . J lapsia kiusataan päiväkodissakin.
Vierailija kirjoitti:
Jos perustarpeet voi tyydyttää, lastenhankinta on ok, ei se tietyn rajan jälkeen ole enää ratkaisevaa onko rahaa tämän vai tuon verran. Mutta onhan elämä helpompaa, jos on rahaa. Miten viedään vaikka 8-vuotias sairas lapsi lääkäriin tai päivystykseen ilman autoa? Jos kaikki kaverit alkaa harrastaa vaikka jalkapalloa ja lapsi itsekin sinne todella haluaa, onhan se nyt oikeasti tosi kurjaa, jos ei ole varaa yhteen harrastukseen tai ei voi kuskata. Kyse ei ole siitä, että kaikki pitää saada, mutta kyllä lapselle joku harrastus voi olla ihan intohimo.
Suomessa on taattu lapsille vähintään yksi harrastus ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me tehtiin lapset sellaiseen tilanteeseen, että minä olin ollut aiemmin pari vuotta töissä, mutta sillä hetkellä työtön. Puoliso oli vastavalmistunut ja etsi töitä. Oltiin vuokralla omakotitalossa, joka myöhemmin ostettiin itselle, pieni kunta edulliset talot. Kummallakin oli ihan vähän säästöjä.
Esikoinen kun syntyi lähipiiri kippasi lähes kaikki vauvakamansa meille, loput ostin kirpparilta. Pari vuotta meni lapsen osalta ihan melkein nolla kustannuksin. Lapsen(lasten) vakuutus maksoi jotain, vähän ostin kirpparilta vaatteita, vaipat meni melkein kokonaan kestovaipoilla. Toka lapsi meni ekan kamoilla. Lapset alkoi näkyä enemmän ruokalaskussa vasta taaperoiän jälkeen. Kengät oli ainoat mitä ostin aina uutena, kaikki muu tuli kierrätettynä tai kirpparilta.
Kalleinta lasten kanssa on nyt, kun ovat teini-iässä. Harrastukset, vaatteet, vapaa-ajanmenot, kulkuvälineet, ajokortit, puhelimet... Toinen muuttaa syksyllä opiskelemaan ja maksetaan sitten vuokra-asuntoakin.
Ei vauvat rahaa tarvitse. Se on sitten ihan oma asia, jos täytyy saada kaikki viimeisen päälle uutta ja kallista.
No sinun puoliso eli lapsen isä pääsi töihin ja tuo oli väliaikainen tilanne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 90-luvulla ihan tavallisetkin duunarit perustivat perheen. Toinen vanhempi saattoi olla vaikka postiljooni ja toinen siivooja.
Silloin vanhemmat saivat 10 000mk vuodessa verovähennyksenä per lapsi ja lapsen elinkustannukset paljon paljon pienemmät kuin nykyisin. Nykyisin et voi hyötyä lapsen olemassaolosta rahallisesti.
Verotuksen lapsivähennys poistui 1994.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä perustaso on se että viimeistään teini-iässä lapsilla on omat huoneet, 1-2 harrastusta, niihin sopivat ja kuuluvat välineet, mieleiset järkevän hintaiset vaatteet, järkevän hintaiset puhelimet ja tietokoneet, mopot tai muut kulkupelit, varaa silloin tällöin matkustaa, syödä ulkona, käydä elokuvissa, ym.
Itselläni ei lapsena ollut mitään noista ja lapsuutta leimasi rahattomuus, arvottomuus, epävarmuus, vanhempien jatkuvat riidat ja stressi rahasta. Omille lapsilleni haluan antaa turvallisen ja stressittömän ympäristön kasvaa. Se vaatii rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Työttömillä on aikaa hoitaa lapsia kun ei tarvitse käydä töissä. Muiden lapset joutuvat varhaiskasvatuslaitokseen jo pieninä, mutta työttömän lapsi saa olla kotona.
Ja vanhempin saa karenssin kun ei ole työmarkkinoiden käytettävissä vaan hoitaa lapsiaan. Jos mäihä käy ja saa töitä, päivähoitopaikka ei löydy heti huomenna. Toisaalta kai se lapsi on ollut varhaiskasvatettavana hintaan 0€/kk, saa edes ruokaa tarhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me tehtiin lapset sellaiseen tilanteeseen, että minä olin ollut aiemmin pari vuotta töissä, mutta sillä hetkellä työtön. Puoliso oli vastavalmistunut ja etsi töitä. Oltiin vuokralla omakotitalossa, joka myöhemmin ostettiin itselle, pieni kunta edulliset talot. Kummallakin oli ihan vähän säästöjä.
Esikoinen kun syntyi lähipiiri kippasi lähes kaikki vauvakamansa meille, loput ostin kirpparilta. Pari vuotta meni lapsen osalta ihan melkein nolla kustannuksin. Lapsen(lasten) vakuutus maksoi jotain, vähän ostin kirpparilta vaatteita, vaipat meni melkein kokonaan kestovaipoilla. Toka lapsi meni ekan kamoilla. Lapset alkoi näkyä enemmän ruokalaskussa vasta taaperoiän jälkeen. Kengät oli ainoat mitä ostin aina uutena, kaikki muu tuli kierrätettynä tai kirpparilta.
Kalleinta lasten kanssa on nyt, kun ovat teini-iässä. Harrastukset, vaatteet, vapaa-ajanmenot, kulkuvälineet, ajokortit, puhelimet... Toinen muuttaa syksyllä opiskelemaan ja maksetaan sitten vuokra-asuntoakin.
Ei vauvat rahaa tarvitse. Se on sitten ihan oma asia, jos täytyy saada kaikki viimeisen päälle uutta ja kallista.
Ei kiitos
Tuollainen kituuttaminen ei ole jokaista varten
Kituuttaminen? Mikä sun mielestä tuossa oli kituuttamista? Ei meiltä mitään puuttunut. Ei ollut niitä valkoisia nahkaisia vaunuja, kuten joku aiemmin mainitsi, mutta ei meiltä mitään puuttunut. Lapsille saadut kamatkin oli ihan sitä aikaa, muutaman vuoden vanhoja. Lasten kanssa olin kotona 3,5 v. Puoliso sai työn pari kuukautta esikoisen syntymän jälkeen. Asuttiin kivasti omakotitalossa ja kuten sanoin, lapsista ei juuri ollut kustannuksia ensimmäisten vuosien aikana joten elintaso pysyi samana. Minä olin aiemmin töissä ja puoliso opiskelija, sitten puoliso töissä ja minä vanhempainvapaalla. 3,5 v lasten saannista tienattiin yhdessä ~7500 €/ kk, kun minäkin olin palannut töihin .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me tehtiin lapset sellaiseen tilanteeseen, että minä olin ollut aiemmin pari vuotta töissä, mutta sillä hetkellä työtön. Puoliso oli vastavalmistunut ja etsi töitä. Oltiin vuokralla omakotitalossa, joka myöhemmin ostettiin itselle, pieni kunta edulliset talot. Kummallakin oli ihan vähän säästöjä.
Esikoinen kun syntyi lähipiiri kippasi lähes kaikki vauvakamansa meille, loput ostin kirpparilta. Pari vuotta meni lapsen osalta ihan melkein nolla kustannuksin. Lapsen(lasten) vakuutus maksoi jotain, vähän ostin kirpparilta vaatteita, vaipat meni melkein kokonaan kestovaipoilla. Toka lapsi meni ekan kamoilla. Lapset alkoi näkyä enemmän ruokalaskussa vasta taaperoiän jälkeen. Kengät oli ainoat mitä ostin aina uutena, kaikki muu tuli kierrätettynä tai kirpparilta.
Kalleinta lasten kanssa on nyt, kun ovat teini-iässä. Harrastukset, vaatteet, vapaa-ajanmenot, kulkuvälineet, ajokortit, puhelimet... Toinen muuttaa syksyllä opiskelemaan ja maksetaan sitten vuokra-asuntoakin.
Ei vauvat rahaa tarvitse. Se on sitten ihan oma asia, jos täytyy saada kaikki viimeisen päälle uutta ja kallista.
No sinun puoliso eli lapsen isä pääsi töihin ja tuo oli väliaikainen tilanne
Niin? Eikö kaikki tilanteet ole väliaikaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvun nahkaiset Emmaljungat saa kirppikseltä reilulla satasella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten saat päivähoitopaikan 10 km väärään suuntaan työmatkalta, niin onnea vaan laatikkopyöräsi kanssa räntäsateessa.
10 km on alle puolen tunnin matka, eli ei sinänsä mikään mahdoton. Se kuuluu myös elämään Suomessa, että välillä tulee räntää tai on pakkasta.
Toisaalta sellaista ei tapahdu kuin harvoille, että ei ole mitään muuta mahdollisuutta saada lapsi hoitoon kuin tuollainen paikka. Kaikkeen mahdolliseen ei ole järkevä varautua.
Kymmenen kilsaa säässä kuin säässä polkupyörällä lapsia kuskaten alle puolessa tunnissa??
Sähkömoottorin kanssa keskinopeus karvan vajaa 25 km/h.
Unohdit, että kyydissä on pieniä lapsia. Silloin ei ajeta niin lujaa mitä pyörällä pääsee.
Täällä Helsingissä ainakin äidit säästävät sillä että menevät kierrätyskeskusken ilmaisosastolle heti aamusta tonkimaan ilmaisia vaatteita.
Siinä on jo yksi oiva säästö vinkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me tehtiin lapset sellaiseen tilanteeseen, että minä olin ollut aiemmin pari vuotta töissä, mutta sillä hetkellä työtön. Puoliso oli vastavalmistunut ja etsi töitä. Oltiin vuokralla omakotitalossa, joka myöhemmin ostettiin itselle, pieni kunta edulliset talot. Kummallakin oli ihan vähän säästöjä.
Esikoinen kun syntyi lähipiiri kippasi lähes kaikki vauvakamansa meille, loput ostin kirpparilta. Pari vuotta meni lapsen osalta ihan melkein nolla kustannuksin. Lapsen(lasten) vakuutus maksoi jotain, vähän ostin kirpparilta vaatteita, vaipat meni melkein kokonaan kestovaipoilla. Toka lapsi meni ekan kamoilla. Lapset alkoi näkyä enemmän ruokalaskussa vasta taaperoiän jälkeen. Kengät oli ainoat mitä ostin aina uutena, kaikki muu tuli kierrätettynä tai kirpparilta.
Kalleinta lasten kanssa on nyt, kun ovat teini-iässä. Harrastukset, vaatteet, vapaa-ajanmenot, kulkuvälineet, ajokortit, puhelimet... Toinen muuttaa syksyllä opiskelemaan ja maksetaan sitten vuokra-asuntoakin.
Ei vauvat rahaa tarvitse. Se on sitten ihan oma asia, jos täytyy saada kaikki viimeisen päälle uutta ja kallista.
Ei kiitos
Tuollainen kituuttaminen ei ole jokaista varten
Kituuttaminen? Mikä sun mielestä tuossa oli kituuttamista? Ei meiltä mitään puuttunut. Ei ollut niitä valkoisia nahkaisia vaunuja, kuten joku aiemmin mainitsi, mutta ei meiltä mitään puuttunut. Lapsille saadut kamatkin oli ihan sitä aikaa, muutaman vuoden vanhoja. Lasten kanssa olin kotona 3,5 v. Puoliso sai työn pari kuukautta esikoisen syntymän jälkeen. Asuttiin kivasti omakotitalossa ja kuten sanoin, lapsista ei juuri ollut kustannuksia ensimmäisten vuosien aikana joten elintaso pysyi samana. Minä olin aiemmin töissä ja puoliso opiskelija, sitten puoliso töissä ja minä vanhempainvapaalla. 3,5 v lasten saannista tienattiin yhdessä ~7500 €/ kk, kun minäkin olin palannut töihin .
Okt ja 7500 eur/kk tulot kuulostavat siltä, että enimmän osan lasten lapsuutta (sen ajan jonka lapset tulevat itsekin muistamaan) olitte hyväosaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta aika harva haluaa elää kituuttamalla. Esimerkiksi minun elämänlaatuni tippuisi puoleen, jos hankkisin lapsen. Ei oikein houkuttele, varsinkin kun sen jälkeen hullut yrittävät kontrolloida koko ajan, vartalosi ei ole itsesi päätettävissä 9 kk:teen ja sen jälkeen mitään ei enää hoideta, koska "äidin nyt vain kuuluu kärsiä" ja joka puolelta tulee lähinnä syyllistämistä ihan sama mitä teet.
Minun elämänlaatuni parani, kun sain lapsen, eikä edes se kymmenen kiloa ylimääräistä painoa raskauden lopussa haitannut. Pari viimeistä viikkoa maha oli kyllä alhaalla, ja vähän tiellä. Hoitoa olen saanut ihan yhtä paljon kuin ennen lasta. Eihän kukaan edes kysy, onko jälkikasvua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten saat päivähoitopaikan 10 km väärään suuntaan työmatkalta, niin onnea vaan laatikkopyöräsi kanssa räntäsateessa.
10 km on alle puolen tunnin matka, eli ei sinänsä mikään mahdoton. Se kuuluu myös elämään Suomessa, että välillä tulee räntää tai on pakkasta.
Toisaalta sellaista ei tapahdu kuin harvoille, että ei ole mitään muuta mahdollisuutta saada lapsi hoitoon kuin tuollainen paikka. Kaikkeen mahdolliseen ei ole järkevä varautua.
Kymmenen kilsaa säässä kuin säässä polkupyörällä lapsia kuskaten alle puolessa tunnissa??
Sähkömoottorin kanssa keskinopeus karvan vajaa 25 km/h.
Unohdit, että kyydissä on pieniä lapsia. Silloin ei ajeta niin lujaa mitä pyörällä pääsee.
Itsekin ajat autolla korkeintaan 60 km/h jos on lapsia kyydissä?
"Harrastamisen Suomen mallin tavoitteena on mahdollistaa jokaiselle lapselle ja nuorelle mieluisa ja maksuton harrastus koulupäivän yhteydessä"