Onko lapsiperheen oikeasti "pakko" olla hyvätuloinen?

Vierailija kirjoitti:

Joo, täällä taitaa kommentoida nyt se ikäluokka jotka tehneet lapsensa 90/2000-luvuilla. Silloin oli maailma monella tapaa hyvin erilainen kuin nyt. 

Siihen aikaan lasu ei puuttunut perheiden elämään vaan sai tehdä itse omat valinnat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään kukaan tarvitse ohjattua maksullista harrastusta. Mutta entä kun lapsi itse haluaisi harrastaa jotain tiettyä maksullista harrastusta. Siinäkö sitten vanhemmat levittelee käsiään että ei pysty, ei ole varaa? 

Mitä muuta sitten? Se kuuluu elämään, että kaikkeen ei ole varaa. Myös rikkaimmissa perheissä joudutaan aina välillä sanomaan lapselle ei.

Ei nyt heti omaa purjeveneitä tarvitse ostaa purjehduksesta kiinnostuneelle lapselle mutta onhan se ikävä jos ei pääse esim. järkevän hintaisille soittotunneille vaikka kovasti haluaisi.

Musiikkiopistoissa on kiintiö vapaaoppilaspaikoista, samoin joissakin kaupungeissa firmat sponssaa. Maksuhuojennuksia siis saa, harmi vain että kaikki eivät tiedä ja sen vuoksi eivät harrasta.

Eivät valkoiset ihmiset enää missään lisäänny 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne kalliit valkoiset nahkaiset emmaljungat ei tee siitä vauvasta yhtään sen onnellisempaa, lasta voi kuljettaa yhtä hyvin käytettynä ostetuissa rattaissa jotka voi myydä käytön jälkeen eteenpäin. Alle kouluikäiselle lapselle voi ostaa melkein kaikki vaatteet käytettynä, se oikeasti kasvaa niistä ulos niin nopeasti ettei ne pääse kulumaan. Ihmiset ostaa ihan hirveesti vaatteita vastasyntyneille ja pienille vauvoille, niitä ehtii ihan oikeesti käyttää kerran tai kaksi ja sitten niistä on kasvettu ja ohi. Täysimetyksellä vauvan ainoat kulut on oikeastaan vaipat ja halutessaan voi käyttää kestoja. Kaikenlaisia hienoja vempeleitä ja kalliita syöttötuoleja ei tarvitse. Hoitopöytää ei välttämättä tarvitse, pinnasängyssä se ei nuku kuitenkaan, lelut voi ostaa käytettynä, ikean muovinen syöttötuoli on tosi halpa ja helppo pestä. Kaiken voi myydä käytönjälkeen eteenpäin. Ruoka on tietty kallista, pilttipurkit maksaa ihan hirveesti nykyään, mutta ruokiakin voi tehdä itse ja lapsilisä kattaa kyllä ruuan. 

Kouluiässä kasvu hidastuu joten vaatteet kuluu eritavalla joten niihin voi mennä enemmän rahaa. Lapsi ei tarvitse sitä kalleinta iphonea ja jos lasta ei opeta siihen että pitää saada kaikki kallis mitä kavereillakin on niin kallein menoero on edelleen ruoka. 

Niin ja pienituloinen ei maksa päiväkodista mitään ja harrastuksiin voi hakea tukea joten niistäkään ei tarvitsr välttämättä maksaa mitään. 

Liikkua voi julkisilla, kävellen ja pyörällä. 

Kalusteita ja leluja saa käytettynä ja kaiken voi aina myydä käytön jälkeen eteenpäin. 

Eli lapsen voi ihan hyvin hankkia myös pienituloisena, näillä hyvätuloisilla ei vaan oo mitään käsitystä todellisuudesta ja kuvittelevat ettei kenenkään lapsi voi elää ilman sitä uusinta iphonea, ulkomaan matkaa ja merkkivaatteita. Lapsi ei kaipaa rahaa vaan aikuista joka kuuntelee eikä ole naama kiinni puhelimen ruudussa 24/7

Tämäkin on köyhässä perheessä kasvaneena, ja nykyisinkin tukien varassa elävänä kuin lukisi eri todellisuudesta laskeutuneen vastauksia.

Jos nyt pamahtaisin raskaaksi ja alkaisin suunnitella elämää sen mukaan, niin jo se käytettyjen tavaroiden ja muiden juttujen hankkiminen tekisi todella tiukkaa. Nipistän jo nyt omista syömisistä että rahat riittää, neuvolassa varmaan tuskin katsottaisiin kovin hyvällä äitiä joka täysin tosissaan kyselisi että miten paljon pitää syödä ettei lapsen kasvu häiriinny.

Kaiken hommaaminen käytettynä on nyt jo itsestäänselvää, joku iphonen hommaaminen ei tulisi mieleenkään. Ulkomaanmatkoihin ei ole varaa nytkään, eikä mihinkään muuhunkaan.

Köyhä olen ollut koko elämäni, raskaaksi tulin edellisen työn loputtua ja uutta en saanut koska pahoinvoinnilta en voinut edes yrittää hakea töitä. Yksinhuoltajana kelan tuilla olen ekat 3vuotta lasta kasvattanut, sitten sain osa-aikatyötä juuri ennen kuin korona iski. Korona vei terveyden joten kelan tuilla ja yksinhuoltajana olen lapseni kasvattanut ja rahat on riittänyt. Velkoja ei kylläkään ole ja opintolaina maksoin pois heti opiskelun jälkeen kun töitä vielä oli. En tupakoi enkä juo. Joten en ole mistään eri todellisuudesta laskeutunut vaan elänyt siinä todellisuudessa koko ikäni. Vanhempani eivät juoneet eikä polttaneet joten rahat riitti normaaliin lapsuuteen, mutta lomat oltiin yksin kotona kun vanhemmat töissä ja kaverit ulkomailla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään kukaan tarvitse ohjattua maksullista harrastusta. Mutta entä kun lapsi itse haluaisi harrastaa jotain tiettyä maksullista harrastusta. Siinäkö sitten vanhemmat levittelee käsiään että ei pysty, ei ole varaa? 

Mitä muuta sitten? Se kuuluu elämään, että kaikkeen ei ole varaa. Myös rikkaimmissa perheissä joudutaan aina välillä sanomaan lapselle ei.

Ei nyt heti omaa purjeveneitä tarvitse ostaa purjehduksesta kiinnostuneelle lapselle mutta onhan se ikävä jos ei pääse esim. järkevän hintaisille soittotunneille vaikka kovasti haluaisi.

Musiikkiopistoissa on kiintiö vapaaoppilaspaikoista, samoin joissakin kaupungeissa firmat sponssaa. Maksuhuojennuksia siis saa, harmi vain että kaikki eivät tiedä ja sen vuoksi eivät harrasta.

Lapsi käy kalliilla soitto tunnilla, osan maksaa kunnan harkinnanvarainen toimeentuloki ja osan sos lapsikylä esim viimeksi jonkun rikkaan perintörahoilla jotka oli testamentannut sos lapsikylälle. Työttömyys ja pienituloisuus ei estä harrastamista. 

Vierailija kirjoitti:

Laatikkopyörällä 10km räntäsateessa ei ole matka eikä mikä. Ehkä jollekin sokerista tehdylle löllerölle se on kauhistus. Sadevaatteet ja sähköavusteinen laatikkopyörä varsinkin on toimiva yhdistelmä.

 

Eipä lapsia tarvitse hoitoon edes viedä, jos toinen vanhemmista on vaikka työtön. Vähävaraisessa perheessähän se on aika yleistä.

Miksi hankkia useamman tonnin laatikkopyörä, kun sillä rahalla saisi autonkin?

Ei ole pakko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrostaloasunto HYVÄLLÄ ALUEELLA on ihan ok ratkaisu mielestäni, mutta jos lapsia on enemmän kuin yksi niin kolmio ei todellakaan riitä. Ellei lapsia ole vain kaksi, ja vanhemmat nuku olkkarissa.

Mutta tuo kavereiden kanssa vapaamuotoisesti harrastaminen ei toimi, jos niillä kavereilla on oikeat harrastukset. Siinä se omakin lapsi alkaa nopeasti pyytää että saisinko minäkin mennä pelaamaan jalkapalloa oikeaan joukkueeseen, ja mielestäni tavallisella vanhemmalla pitäisi olla varaa maksaa se.

Ja lapsilla pitää olla sellaiset vaatteet ja varusteet, etteivät erotu ikätovereista. Ei voi luottaa siihen että sellaisia löytyy käytettynä aina kun on tarvis, ja muutenkin lapsen on hyvä saada joskus jotain ihan uutena.

Tämä on taas tätä. Useampi lapsi ei voi nukkua samassa huoneessa. "Oikea harrastus" on se että ollaan mukana jalkapalloseuran joukkueessa.

Voi tietenkin useampi lapsi nukkua samassa huoneessa, eri asia onko se hyvä ratkaisu jos kyseessä vaikka 13-vuotias ja 4-vuotiaat kaksoset. Tee siinä sitten läksyjä tai muuta. Oikea harrastus voi olla vaikka pianonsoitto tai partio, ei välttämättä kallista muttei ilmaistakaan.

Monissa perheissä nelivuotiaat nukkuvat vanhempien huoneessa jos tilasta on puutetta. Läksyt tehdään vaikka keittiön pöydän ääressä. Harrastuksen ei ole pakko olla ohjattu jotta se olisi harrastus.

Milloin ja missä ne vanhemmat harrastavat sitten seksiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään kukaan tarvitse ohjattua maksullista harrastusta. Mutta entä kun lapsi itse haluaisi harrastaa jotain tiettyä maksullista harrastusta. Siinäkö sitten vanhemmat levittelee käsiään että ei pysty, ei ole varaa? 

Mitä muuta sitten? Se kuuluu elämään, että kaikkeen ei ole varaa. Myös rikkaimmissa perheissä joudutaan aina välillä sanomaan lapselle ei.

Ei nyt heti omaa purjeveneitä tarvitse ostaa purjehduksesta kiinnostuneelle lapselle mutta onhan se ikävä jos ei pääse esim. järkevän hintaisille soittotunneille vaikka kovasti haluaisi.

Musiikkiopistoissa on kiintiö vapaaoppilaspaikoista, samoin joissakin kaupungeissa firmat sponssaa. Maksuhuojennuksia siis saa, harmi vain että kaikki eivät tiedä ja sen vuoksi eivät harrasta.

Lapsi käy kalliilla soitto tunnilla, osan maksaa kunnan harkinnanvarainen toimeentuloki ja osan sos lapsikylä esim viimeksi jonkun rikkaan perintörahoilla jotka oli testamentannut sos lapsikylälle. Työttömyys ja pienituloisuus ei estä harrastamista. 

Et nyt saa mitään soitinta lapsellesi ostaa kun kerran asunto on pieni ja naapuritkin valittaa kun joutuvat kuulemaan  joka kerta kun soitat.

Viulut ja muut vain niille joilla on tarpeeksi iso koti ja piha 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrostaloasunto HYVÄLLÄ ALUEELLA on ihan ok ratkaisu mielestäni, mutta jos lapsia on enemmän kuin yksi niin kolmio ei todellakaan riitä. Ellei lapsia ole vain kaksi, ja vanhemmat nuku olkkarissa.

Mutta tuo kavereiden kanssa vapaamuotoisesti harrastaminen ei toimi, jos niillä kavereilla on oikeat harrastukset. Siinä se omakin lapsi alkaa nopeasti pyytää että saisinko minäkin mennä pelaamaan jalkapalloa oikeaan joukkueeseen, ja mielestäni tavallisella vanhemmalla pitäisi olla varaa maksaa se.

Ja lapsilla pitää olla sellaiset vaatteet ja varusteet, etteivät erotu ikätovereista. Ei voi luottaa siihen että sellaisia löytyy käytettynä aina kun on tarvis, ja muutenkin lapsen on hyvä saada joskus jotain ihan uutena.

Tämä on taas tätä. Useampi lapsi ei voi nukkua samassa huoneessa. "Oikea harrastus" on se että ollaan mukana jalkapalloseuran joukkueessa.

Voi tietenkin useampi lapsi nukkua samassa huoneessa, eri asia onko se hyvä ratkaisu jos kyseessä vaikka 13-vuotias ja 4-vuotiaat kaksoset. Tee siinä sitten läksyjä tai muuta. Oikea harrastus voi olla vaikka pianonsoitto tai partio, ei välttämättä kallista muttei ilmaistakaan.

Monissa perheissä nelivuotiaat nukkuvat vanhempien huoneessa jos tilasta on puutetta. Läksyt tehdään vaikka keittiön pöydän ääressä. Harrastuksen ei ole pakko olla ohjattu jotta se olisi harrastus.

Milloin ja missä ne vanhemmat harrastavat sitten seksiä?

Luultavasti lasten nenän edessä

Vierailija kirjoitti:

Ne kalliit valkoiset nahkaiset emmaljungat ei tee siitä vauvasta yhtään sen onnellisempaa, lasta voi kuljettaa yhtä hyvin käytettynä ostetuissa rattaissa jotka voi myydä käytön jälkeen eteenpäin. Alle kouluikäiselle lapselle voi ostaa melkein kaikki vaatteet käytettynä, se oikeasti kasvaa niistä ulos niin nopeasti ettei ne pääse kulumaan. Ihmiset ostaa ihan hirveesti vaatteita vastasyntyneille ja pienille vauvoille, niitä ehtii ihan oikeesti käyttää kerran tai kaksi ja sitten niistä on kasvettu ja ohi. Täysimetyksellä vauvan ainoat kulut on oikeastaan vaipat ja halutessaan voi käyttää kestoja. Kaikenlaisia hienoja vempeleitä ja kalliita syöttötuoleja ei tarvitse. Hoitopöytää ei välttämättä tarvitse, pinnasängyssä se ei nuku kuitenkaan, lelut voi ostaa käytettynä, ikean muovinen syöttötuoli on tosi halpa ja helppo pestä. Kaiken voi myydä käytönjälkeen eteenpäin. Ruoka on tietty kallista, pilttipurkit maksaa ihan hirveesti nykyään, mutta ruokiakin voi tehdä itse ja lapsilisä kattaa kyllä ruuan. 

Kouluiässä kasvu hidastuu joten vaatteet kuluu eritavalla joten niihin voi mennä enemmän rahaa. Lapsi ei tarvitse sitä kalleinta iphonea ja jos lasta ei opeta siihen että pitää saada kaikki kallis mitä kavereillakin on niin kallein menoero on edelleen ruoka. 

Niin ja pienituloinen ei maksa päiväkodista mitään ja harrastuksiin voi hakea tukea joten niistäkään ei tarvitsr välttämättä maksaa mitään. 

Liikkua voi julkisilla, kävellen ja pyörällä. 

Kalusteita ja leluja saa käytettynä ja kaiken voi aina myydä käytön jälkeen eteenpäin. 

Eli lapsen voi ihan hyvin hankkia myös pienituloisena, näillä hyvätuloisilla ei vaan oo mitään käsitystä todellisuudesta ja kuvittelevat ettei kenenkään lapsi voi elää ilman sitä uusinta iphonea, ulkomaan matkaa ja merkkivaatteita. Lapsi ei kaipaa rahaa vaan aikuista joka kuuntelee eikä ole naama kiinni puhelimen ruudussa 24/7

Sulla ei ole itselläsi käsitystä, mitä pienituloisen elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään kukaan tarvitse ohjattua maksullista harrastusta. Mutta entä kun lapsi itse haluaisi harrastaa jotain tiettyä maksullista harrastusta. Siinäkö sitten vanhemmat levittelee käsiään että ei pysty, ei ole varaa? 

Juuri näin. Kasvoin köyhässä perheessä. Aina sai hävetä rumia vaatteita, ei voinut harrastaa sitämitä olisin halunnut. Ei ollut varaa kavereitten synttärilahjoihin,  ei elkuviin ei mihinkään. Ei kännykkään vaikka muilla oli.  Äiti leikkasi hiukset mitkä oli mielestäni rumat. Ym.ym. Nyt ollut 4v avioliitossa enkä hanki lasta ennenkuin molempien koukuvelat maksettu ja ostettu oma asunto jossa on kaikki tarvittavat koneet huonekalut ym. maksettu. 👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻

Sama. Lisäksi köyhänä lapsena mä opin häpeämään itseäni, vaatteitani ja kotiani, kaikkea mikä itseeni liityy,  enkä ole aikuisena ja keskituloisena päässyt irti siitä häpeästä. En halua samaa lapsilleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne kalliit valkoiset nahkaiset emmaljungat ei tee siitä vauvasta yhtään sen onnellisempaa, lasta voi kuljettaa yhtä hyvin käytettynä ostetuissa rattaissa jotka voi myydä käytön jälkeen eteenpäin. Alle kouluikäiselle lapselle voi ostaa melkein kaikki vaatteet käytettynä, se oikeasti kasvaa niistä ulos niin nopeasti ettei ne pääse kulumaan. Ihmiset ostaa ihan hirveesti vaatteita vastasyntyneille ja pienille vauvoille, niitä ehtii ihan oikeesti käyttää kerran tai kaksi ja sitten niistä on kasvettu ja ohi. Täysimetyksellä vauvan ainoat kulut on oikeastaan vaipat ja halutessaan voi käyttää kestoja. Kaikenlaisia hienoja vempeleitä ja kalliita syöttötuoleja ei tarvitse. Hoitopöytää ei välttämättä tarvitse, pinnasängyssä se ei nuku kuitenkaan, lelut voi ostaa käytettynä, ikean muovinen syöttötuoli on tosi halpa ja helppo pestä. Kaiken voi myydä käytönjälkeen eteenpäin. Ruoka on tietty kallista, pilttipurkit maksaa ihan hirveesti nykyään, mutta ruokiakin voi tehdä itse ja lapsilisä kattaa kyllä ruuan. 

Kouluiässä kasvu hidastuu joten vaatteet kuluu eritavalla joten niihin voi mennä enemmän rahaa. Lapsi ei tarvitse sitä kalleinta iphonea ja jos lasta ei opeta siihen että pitää saada kaikki kallis mitä kavereillakin on niin kallein menoero on edelleen ruoka. 

Niin ja pienituloinen ei maksa päiväkodista mitään ja harrastuksiin voi hakea tukea joten niistäkään ei tarvitsr välttämättä maksaa mitään. 

Liikkua voi julkisilla, kävellen ja pyörällä. 

Kalusteita ja leluja saa käytettynä ja kaiken voi aina myydä käytön jälkeen eteenpäin. 

Eli lapsen voi ihan hyvin hankkia myös pienituloisena, näillä hyvätuloisilla ei vaan oo mitään käsitystä todellisuudesta ja kuvittelevat ettei kenenkään lapsi voi elää ilman sitä uusinta iphonea, ulkomaan matkaa ja merkkivaatteita. Lapsi ei kaipaa rahaa vaan aikuista joka kuuntelee eikä ole naama kiinni puhelimen ruudussa 24/7

Sulla ei ole itselläsi käsitystä, mitä pienituloisen elämä on.

Ihan normaalia elämää se on.

Vierailija kirjoitti:

Työttömillä on aikaa hoitaa lapsia kun ei tarvitse käydä töissä. Muiden lapset joutuvat varhaiskasvatuslaitokseen jo pieninä, mutta työttömän lapsi saa olla kotona.

Tämä ketju ei käsittele työttömiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laatikkopyörällä 10km räntäsateessa ei ole matka eikä mikä. Ehkä jollekin sokerista tehdylle löllerölle se on kauhistus. Sadevaatteet ja sähköavusteinen laatikkopyörä varsinkin on toimiva yhdistelmä.

 

Eipä lapsia tarvitse hoitoon edes viedä, jos toinen vanhemmista on vaikka työtön. Vähävaraisessa perheessähän se on aika yleistä.

Miksi hankkia useamman tonnin laatikkopyörä, kun sillä rahalla saisi autonkin?

Meneekö laatikkopyörästä vakuutukset, autoverot, katsastusmaksut, polttoaineverot, jatkuvat isot remonttikulut jne? Varmaan ajokorttikin pitää hankkia laatikkopyörää varten?

Laita itsesi lapsen tai teinin asemaan ja kysy itseltäsi samat kysymykset, kun kaverit saavat tavarat uusina ja voivat harrastaa maksullisia harrastuksia ja perheellä on auto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten saat päivähoitopaikan 10 km väärään suuntaan työmatkalta, niin onnea vaan laatikkopyöräsi kanssa räntäsateessa.

10 km on alle puolen tunnin matka, eli ei sinänsä mikään mahdoton. Se kuuluu myös elämään Suomessa, että välillä tulee räntää tai on pakkasta. 

Toisaalta sellaista ei tapahdu kuin harvoille, että ei ole mitään muuta mahdollisuutta saada lapsi hoitoon kuin tuollainen paikka. Kaikkeen mahdolliseen ei ole järkevä varautua.

Kymmenen kilsaa säässä kuin säässä polkupyörällä lapsia kuskaten alle puolessa tunnissa?? 

Vierailija kirjoitti:

Vielä 90-luvulla ihan tavallisetkin duunarit perustivat perheen. Toinen vanhempi saattoi olla vaikka postiljooni ja toinen siivooja.

Silloin vanhemmat saivat 10 000mk vuodessa verovähennyksenä per lapsi ja lapsen elinkustannukset paljon paljon pienemmät kuin nykyisin. Nykyisin et voi hyötyä lapsen olemassaolosta rahallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrostaloasunto HYVÄLLÄ ALUEELLA on ihan ok ratkaisu mielestäni, mutta jos lapsia on enemmän kuin yksi niin kolmio ei todellakaan riitä. Ellei lapsia ole vain kaksi, ja vanhemmat nuku olkkarissa.

Mutta tuo kavereiden kanssa vapaamuotoisesti harrastaminen ei toimi, jos niillä kavereilla on oikeat harrastukset. Siinä se omakin lapsi alkaa nopeasti pyytää että saisinko minäkin mennä pelaamaan jalkapalloa oikeaan joukkueeseen, ja mielestäni tavallisella vanhemmalla pitäisi olla varaa maksaa se.

Ja lapsilla pitää olla sellaiset vaatteet ja varusteet, etteivät erotu ikätovereista. Ei voi luottaa siihen että sellaisia löytyy käytettynä aina kun on tarvis, ja muutenkin lapsen on hyvä saada joskus jotain ihan uutena.

Tämä on taas tätä. Useampi lapsi ei voi nukkua samassa huoneessa. "Oikea harrastus" on se että ollaan mukana jalkapalloseuran joukkueessa.

Voi tietenkin useampi lapsi nukkua samassa huoneessa, eri asia onko se hyvä ratkaisu jos kyseessä vaikka 13-vuotias ja 4-vuotiaat kaksoset. Tee siinä sitten läksyjä tai muuta. Oikea harrastus voi olla vaikka pianonsoitto tai partio, ei välttämättä kallista muttei ilmaistakaan.

Monissa perheissä nelivuotiaat nukkuvat vanhempien huoneessa jos tilasta on puutetta. Läksyt tehdään vaikka keittiön pöydän ääressä. Harrastuksen ei ole pakko olla ohjattu jotta se olisi harrastus.

Milloin ja missä ne vanhemmat harrastavat sitten seksiä?

Niin, sänkyhän on ainoa paikka missä seksiä voi harrastaa...

Kun 4v nukahtaa, voi seksiä harrastaa samassa huoneessakin. Ehkei sitä kovaäänisintä ja hurjinta, mut kuitenkin.

ps. mites ennen vanhaa, kun samassa tuvassa nukkui koko suku, anoppikin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten saat päivähoitopaikan 10 km väärään suuntaan työmatkalta, niin onnea vaan laatikkopyöräsi kanssa räntäsateessa.

10 km on alle puolen tunnin matka, eli ei sinänsä mikään mahdoton. Se kuuluu myös elämään Suomessa, että välillä tulee räntää tai on pakkasta. 

Toisaalta sellaista ei tapahdu kuin harvoille, että ei ole mitään muuta mahdollisuutta saada lapsi hoitoon kuin tuollainen paikka. Kaikkeen mahdolliseen ei ole järkevä varautua.

Kymmenen kilsaa säässä kuin säässä polkupyörällä lapsia kuskaten alle puolessa tunnissa?? 

Sähkömoottorin kanssa keskinopeus karvan vajaa 25 km/h.