Onko lapsiperheen oikeasti "pakko" olla hyvätuloinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten saat päivähoitopaikan 10 km väärään suuntaan työmatkalta, niin onnea vaan laatikkopyöräsi kanssa räntäsateessa.

Tämä nyt on ihan asuinpaikan valintakysymys. Itse en ole koskaan vienyt lasta päiväkotiin autolla, ja tasan yhden kerran olen autolla hakenut. Se kerta oltaisiin oikein hyvin pärjätty ilman autoa. Kaksi lasta, molempien päiväkoti nyt jo takana. Kokemus vuosilta 2017-2025.

Päiväkotipaikan saa sieltä missä on tilaa. Läheskään usein se ei ole lähin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia on juuri kuten kirjoitit. Hyvä kasvatus ja kotiolot ei ole varallisuudesta kiinni. Kunhan nyt saa tarpeellisen, ja hiukkasen päälle.

Jos ei meinaa riittää välttämättömään, niin se on eri asia. Mutta et tainnut tätä tarkoittaa.

Mutta onko varaa kustantaa lasten harrastuksia, elektroniikkaa, vaatteita jne.? Se, että lapselta evätään harrastusmahdollisuus rahan takia on aika tympeää.

Ei lapsi oikeasti tarvitse sitä ohjattua harrastusta tai kallista puhelinta.

Moni lapsi joutuu olemaan tämän kesän puhelimellaan, koska ei ole mitään päiväleirejä vähävaraisille jne. Se on surkeaa olla eristyksissä muista ja koulun alkaessa syksyllä kuulla kuinka muut ovat reissanneet, mökkeilleet ja olleet kesäleireillä. 

Jos lapsi on oikeasti noin pahasti puhelimensa vanki, niin kannattaa aloittaa sillä, että ottaa lapselta puhelimen pois. Ihan normaalisti lapset myös leikkivät kesäisin keskenäänkin, vaikka osa onkin silloin tällöin reissussa tai vaikka siellä kesäleirillä.

Myös se reissaaminen on muuten mahdollista pienellä budjetilla. Silloin vain nukutaan teltassa eikä hotellihuoneessa ja matkatkin mietitään hinta edellä.

Kyse on perheen köyhyydestä. Silloin ei ole varaa mihinkään telttaan tai makuupusseineen tai johonkin hotellihuoneeseen. Tuo sinun kommenttisi on sellaista keskiluokkaisen besserwisseröintiä. Yritä ymmärtää, ettei sillä lapsella ole välttämättä edes uimavaatteita, koska vanhemmalla/vanhemmilla ei ole rahaa. 

Tämä ketju käsittelee sitä, että monien mielestä lapsiperheen pitäisi kuulua ylempään keskiluokkaan. Mutta jos mietitään köyhimpiä, niin kyllä sielläkin on joku aika pielessä, jos tuet eivät riitä edes muutamien kymppien hankintoihin. Siinä kohtaa kannattaisi miettiä, että mihin ne rahat lopulta menevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten saat päivähoitopaikan 10 km väärään suuntaan työmatkalta, niin onnea vaan laatikkopyöräsi kanssa räntäsateessa.

Tämä nyt on ihan asuinpaikan valintakysymys. Itse en ole koskaan vienyt lasta päiväkotiin autolla, ja tasan yhden kerran olen autolla hakenut. Se kerta oltaisiin oikein hyvin pärjätty ilman autoa. Kaksi lasta, molempien päiväkoti nyt jo takana. Kokemus vuosilta 2017-2025.

Päiväkotipaikan saa sieltä missä on tilaa. Läheskään usein se ei ole lähin.

Ei ole pakko ottaa vastaan kunnan paikkaa. Kaikkein pienimpiä paikkakuntia lukuunottamatta on myös yksityisiä päiväkoteja tai perhepäivähoitajia. Niillä on yleensä ostopalvelusopimus kunnan kanssa jolloin hinta on sama kuin kunnan paikassa tai sitten saa Kelalta yksityisen hoidon tuen.

Vierailija kirjoitti:

Kerrostaloasunto HYVÄLLÄ ALUEELLA on ihan ok ratkaisu mielestäni, mutta jos lapsia on enemmän kuin yksi niin kolmio ei todellakaan riitä. Ellei lapsia ole vain kaksi, ja vanhemmat nuku olkkarissa.

Mutta tuo kavereiden kanssa vapaamuotoisesti harrastaminen ei toimi, jos niillä kavereilla on oikeat harrastukset. Siinä se omakin lapsi alkaa nopeasti pyytää että saisinko minäkin mennä pelaamaan jalkapalloa oikeaan joukkueeseen, ja mielestäni tavallisella vanhemmalla pitäisi olla varaa maksaa se.

Ja lapsilla pitää olla sellaiset vaatteet ja varusteet, etteivät erotu ikätovereista. Ei voi luottaa siihen että sellaisia löytyy käytettynä aina kun on tarvis, ja muutenkin lapsen on hyvä saada joskus jotain ihan uutena.

Tämä on taas tätä. Useampi lapsi ei voi nukkua samassa huoneessa. "Oikea harrastus" on se että ollaan mukana jalkapalloseuran joukkueessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten saat päivähoitopaikan 10 km väärään suuntaan työmatkalta, niin onnea vaan laatikkopyöräsi kanssa räntäsateessa.

Tämä nyt on ihan asuinpaikan valintakysymys. Itse en ole koskaan vienyt lasta päiväkotiin autolla, ja tasan yhden kerran olen autolla hakenut. Se kerta oltaisiin oikein hyvin pärjätty ilman autoa. Kaksi lasta, molempien päiväkoti nyt jo takana. Kokemus vuosilta 2017-2025.

Päiväkotipaikan saa sieltä missä on tilaa. Läheskään usein se ei ole lähin.

Ei ole pakko ottaa vastaan kunnan paikkaa. Kaikkein pienimpiä paikkakuntia lukuunottamatta on myös yksityisiä päiväkoteja tai perhepäivähoitajia. Niillä on yleensä ostopalvelusopimus kunnan kanssa jolloin hinta on sama kuin kunnan paikassa tai sitten saa Kelalta yksityisen hoidon tuen.

Näitäkään ei enää löydy välttämättä siitä naapurista niinkuin 90-luvulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrostaloasunto HYVÄLLÄ ALUEELLA on ihan ok ratkaisu mielestäni, mutta jos lapsia on enemmän kuin yksi niin kolmio ei todellakaan riitä. Ellei lapsia ole vain kaksi, ja vanhemmat nuku olkkarissa.

Mutta tuo kavereiden kanssa vapaamuotoisesti harrastaminen ei toimi, jos niillä kavereilla on oikeat harrastukset. Siinä se omakin lapsi alkaa nopeasti pyytää että saisinko minäkin mennä pelaamaan jalkapalloa oikeaan joukkueeseen, ja mielestäni tavallisella vanhemmalla pitäisi olla varaa maksaa se.

Ja lapsilla pitää olla sellaiset vaatteet ja varusteet, etteivät erotu ikätovereista. Ei voi luottaa siihen että sellaisia löytyy käytettynä aina kun on tarvis, ja muutenkin lapsen on hyvä saada joskus jotain ihan uutena.

Tämä on taas tätä. Useampi lapsi ei voi nukkua samassa huoneessa. "Oikea harrastus" on se että ollaan mukana jalkapalloseuran joukkueessa.

Voi tietenkin useampi lapsi nukkua samassa huoneessa, eri asia onko se hyvä ratkaisu jos kyseessä vaikka 13-vuotias ja 4-vuotiaat kaksoset. Tee siinä sitten läksyjä tai muuta. Oikea harrastus voi olla vaikka pianonsoitto tai partio, ei välttämättä kallista muttei ilmaistakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrostaloasunto HYVÄLLÄ ALUEELLA on ihan ok ratkaisu mielestäni, mutta jos lapsia on enemmän kuin yksi niin kolmio ei todellakaan riitä. Ellei lapsia ole vain kaksi, ja vanhemmat nuku olkkarissa.

Mutta tuo kavereiden kanssa vapaamuotoisesti harrastaminen ei toimi, jos niillä kavereilla on oikeat harrastukset. Siinä se omakin lapsi alkaa nopeasti pyytää että saisinko minäkin mennä pelaamaan jalkapalloa oikeaan joukkueeseen, ja mielestäni tavallisella vanhemmalla pitäisi olla varaa maksaa se.

Ja lapsilla pitää olla sellaiset vaatteet ja varusteet, etteivät erotu ikätovereista. Ei voi luottaa siihen että sellaisia löytyy käytettynä aina kun on tarvis, ja muutenkin lapsen on hyvä saada joskus jotain ihan uutena.

Tämä on taas tätä. Useampi lapsi ei voi nukkua samassa huoneessa. "Oikea harrastus" on se että ollaan mukana jalkapalloseuran joukkueessa.

Voi tietenkin useampi lapsi nukkua samassa huoneessa, eri asia onko se hyvä ratkaisu jos kyseessä vaikka 13-vuotias ja 4-vuotiaat kaksoset. Tee siinä sitten läksyjä tai muuta. Oikea harrastus voi olla vaikka pianonsoitto tai partio, ei välttämättä kallista muttei ilmaistakaan.

Monissa perheissä nelivuotiaat nukkuvat vanhempien huoneessa jos tilasta on puutetta. Läksyt tehdään vaikka keittiön pöydän ääressä. Harrastuksen ei ole pakko olla ohjattu jotta se olisi harrastus.

Köyhän perheen lapsena oli aika ikävää. Mulla oli yksi harrastus, jonka maksuista saatiin ainakin alennusta. Ei ollut omaa huonetta ja pari talvea mulla oli vain yksi pitkähihainen paksumpi paita. En päässyt mukaan minnekään maksulliseen kavereiden kanssa. Omaa huonetta olisin kovasti kaivannut varsinkin teini-iän kynnyksellä, mutta ei ollut mahdollista. Muutin sitten pois kotoa jo lukion tokalla, kun sain osa-aikatyön. Olin lapsi 90-luvulla ja lukiossa vuosituhannen alkuvuosina. Toisaalta en ollut ainoa ja joitain perheitä 90-luvun lama runteli vielä pahemmin.

Pidin tarkkaan huolta, että oma taloustilanteeni on huomattavasti parempi ennen kuin hankin lapsia. Opiskelin onneksi aikana, jolloin opintotuki riitti edes johonkin ja lainat olivat hyvin maltillisia.

Ainakin näin yksin lasten kuluista vastaavan pitää olla aika hyvätuloinen. Omat vuositulot on 85 tuhatta ja sillä mä suurin piirtein saan hoidettua omat ja 17- ja 18-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoideni kulut. 

Vierailija kirjoitti:

Miten maamuuilla on sitten varaa 10 lapseen?

Emme tee lasta yhteiskunnan elätiksi ja samalla itse olisimme tiukilla. Mies työttömänä ja kummankin opintovelat nasttavana, vuokraasunto.  👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻

Ei tietenkään kukaan tarvitse ohjattua maksullista harrastusta. Mutta entä kun lapsi itse haluaisi harrastaa jotain tiettyä maksullista harrastusta. Siinäkö sitten vanhemmat levittelee käsiään että ei pysty, ei ole varaa? 

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään kukaan tarvitse ohjattua maksullista harrastusta. Mutta entä kun lapsi itse haluaisi harrastaa jotain tiettyä maksullista harrastusta. Siinäkö sitten vanhemmat levittelee käsiään että ei pysty, ei ole varaa? 

Mitä muuta sitten? Se kuuluu elämään, että kaikkeen ei ole varaa. Myös rikkaimmissa perheissä joudutaan aina välillä sanomaan lapselle ei.

Purra  rahakirstun vartijana leikkasi meidät moninverroin köyhyyteen.  NYT  PERSUT VOIVAT  TEHDÄ  LAPSIA  TÄHÄN  KÖYHYYTEEN  NIIN  PALJON  KUN  PERSE  KESTÄÄ  .    👹👹👹👹👹

Vierailija kirjoitti:

Yhden lapsen kasvattaminen aikuiseksi maksaa keskimäärin 150 000 euroa. Eli sen verran pitäisi olla ylimääräistä käytettävissä 18 vuoden aikana.

Siihen pitää laskea on lapsi sairastms,  pysyykö vanhemmat terveenä,  onko töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään kukaan tarvitse ohjattua maksullista harrastusta. Mutta entä kun lapsi itse haluaisi harrastaa jotain tiettyä maksullista harrastusta. Siinäkö sitten vanhemmat levittelee käsiään että ei pysty, ei ole varaa? 

Mitä muuta sitten? Se kuuluu elämään, että kaikkeen ei ole varaa. Myös rikkaimmissa perheissä joudutaan aina välillä sanomaan lapselle ei.

Ei nyt heti omaa purjeveneitä tarvitse ostaa purjehduksesta kiinnostuneelle lapselle mutta onhan se ikävä jos ei pääse esim. järkevän hintaisille soittotunneille vaikka kovasti haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään kukaan tarvitse ohjattua maksullista harrastusta. Mutta entä kun lapsi itse haluaisi harrastaa jotain tiettyä maksullista harrastusta. Siinäkö sitten vanhemmat levittelee käsiään että ei pysty, ei ole varaa? 

Mitä muuta sitten? Se kuuluu elämään, että kaikkeen ei ole varaa. Myös rikkaimmissa perheissä joudutaan aina välillä sanomaan lapselle ei.

Aina välillä ei ole sama asia kuin aina. Lapsi myös oppii hyvin nopeasti, ettei kannata pyytää, koska ei ole varaa. 

Yhtä kovasti se lapsi saattaa haluta sitä purjevenettä tai vaikka hevosta.

"Aina välillä ei ole sama asia kuin aina. Lapsi myös oppii hyvin nopeasti, ettei kannata pyytää, koska ei ole varaa."

Lapsi oppii pyytämään sellaisia asioita mihin on varaa.

Käytännössä ap siis ihmettelee, että miksei lapsiperheet halua olla köyhiä ja tyytyä vähään.

Helppo se on jeesustella muille, jos oma elämä on turvattu.

Jotkut uskaltaa olla uhkarohkeita. Hankkivat mukuloita, talon  ja haaveilevat suurperheestä. Ikinä eivät edes mainitse että olikohan siihen varaa. Em.perheellä ei olisi, mutta mummot ja papat sitten elättävät näitä haahuilijoita. Pahalta tuntuu katsella ja kuunnella, kun sitten ei ole itsellä elämää enää ollenkaan.