Lue keskustelun säännöt.
Alle 2v lapsen äitinä ihmettelen, että mikä superihminen minun pitäisi olla?
29.05.2026 |
Lapsen isä voi käydä kokopäivätöissä, koska mahdollistan sen hänelle olemalla suurimman osan viikkoa kotona hoitamassa lasta. Minulta sitten joku sukulainen kyselee olenko töissä/olenko käynyt töissä.
En voi tehdä kuin aamuvuoroa, koska muuten on vaikeaa järjestää lastenhoitoa ja perhe-elämää sekä olen aamuvirkku jonka yöunista ei tule mitään jos ne myöhästyvät puolille öin.
Sitten jos lapsi on tarhassa viikolla vaikka 40 tuntia on hän ihan sekaisin loppuviikon ja lapsen kehityskin tuntuu takkuavan, koska elämä on selviytymistä.
Minunkin työni menee huonosti jos viikot ovat liian pitkiä ja raskaita, koska keskittyminen on huonoa. Sitten siitä tulee työssä valitusta, mutta valitusta tulee siitäkin jos haluaisin tehdä vähemmän vuoroja. Lyhyistä viikoista ei sitten tule kummemmin palkkaakaan. Keksin myös vasta aikuisiällä mitä haluan opiskella ja jos yritän opiskella se on tehokasta vain aamulla ennen lapsen heräämistä.
Kun hankin astianpesukoneen (ja maksoin sen itse) kyseli eräs sukulainen, että mikä siinä tiskaamisessa on niin raskasta. Siis pitäisi kaiken muun ohella pyörittää tiskitkin suit sait sukkelaan, tehdä lapselle itse ruoat, käydä töissä, siivota ja jaksaa vielä lapsen kanssa.
En yhtään ihmettele etteivät monet nuoret naiset halua edes seurustella kun pienen lapsen äidinkin odotetaan olevan joku orja. Tähän nyt tulee jotain "mitäs läksit"-tason paskaa, mutta tulkoot, ja poistattakaa toki ihmeessä tämäkin aloitus.
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on tuo, ettei miehesi osallistu tarpeeksi. Ja ehkä ei kannata opiskella pikkulapsiaikana, koska onhan se nyt ihan helvetin rankkaa ihan ilman lapsiakin, jos töitä täytyy tehdä ohessa :D itse AMK:n käynyt ennen lapsia ja ei se mitään iisipiisiä ollut... 2 lasta sittemmin tullut ja olisi kyllä ihan mahdotonta opiskella tässä kaiken sekoilun keskellä...
Olen yrittänyt osallistuttaa miestä ja siitäkin tulee vain ylimääräinen työ lopulta. Helpoimmalla pääsee kun yrittää pärjätä mahdollisimman pitkälle itse. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normiarkea pikkulapsiperheessä, mitä ihmettä valitat ja teet itsestäsi marttyyria. Lapsi pärjää tarhassa ihan hyvin ja sopeutuu ajan mittaan. Hänestä tulee yleensä myös paljon sosiaalisempi ja kykenee toimimaan ryhmässä, kun ei ole jatkuvasti äidin helmassa roikkumassa, vaan on toisten ikäistensä lasten ja aikuisten kanssa vuorovaikutuksessa.
Yleensä lapset ovat vasta kolmivuotiaana tarpeeksi isoja pärjätäkseen päiväkodissa.
Tätä tykätään toistella faktana, vaikka todellisuudessa ei ole mitään yhtä lapsikohtaista rajaa. Joku voi pärjätä ihan hyvin 10kk iästä alkaen, joku toinen taas ei
Pärjäähän ne, jos pakko on. Pärjääminen tässä kohtaa on kuitenkin myös sitä että onko järkevää, hyötyyko lapsi ja siitä tuoko se peehe-elämään jotakin. Vastaus on usein ei, ei ja ei.
Minä olon kotona 10 vuotta kahden lapsen kanssa ja voin kertoa, että töitä ehtii tehdä senkin jälkeen, lapset ja molemmat vanhemmista voivat tänäkin päivänä erittäin hyvin.
Joo ja mun lapset oli tarhassa 1v lähtien, sillä aikaa tienasin rahaa että mahdollistin itselle hyvät eläkesäästöt eikä lapset joudu mun pyllynpesijäksi vanhana.
Hienosti pärjäävät kyllä ja oikein mielellään kyläilevät ja soittelevat usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on tuo, ettei miehesi osallistu tarpeeksi. Ja ehkä ei kannata opiskella pikkulapsiaikana, koska onhan se nyt ihan helvetin rankkaa ihan ilman lapsiakin, jos töitä täytyy tehdä ohessa :D itse AMK:n käynyt ennen lapsia ja ei se mitään iisipiisiä ollut... 2 lasta sittemmin tullut ja olisi kyllä ihan mahdotonta opiskella tässä kaiken sekoilun keskellä...
Olen yrittänyt osallistuttaa miestä ja siitäkin tulee vain ylimääräinen työ lopulta. Helpoimmalla pääsee kun yrittää pärjätä mahdollisimman pitkälle itse. ap
Teillä taitaa olla aika surkea parisuhde. Ja mies ihan turhake.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siulla on tosi monta rautaa tulessa! Olet pienen lapsen äiti, käyt töissä ja opiskelet. Lisäksi sosiaaliset piirisi vaikuttavat mielipiteiltään vanhakantaisklta.
Onko sinulla tukiverkkoa, jolta pyytää apua vaikka viikonloppuihin, jos ne tuntuvat takkuavan?
Ei oikein ole sellaista. Läheisimmät ihmiset asuvat kaukana ja toisten apu on sellaista ettei siitä hirveästi hyödy. Isä katsoo jonkin verran kyllä lapsen perään mutten ole koko aikana ollut yhtään yötä lapsesta erossa.
Jotenkin ahdistaa kun kaikki kasaantuu nyt päälle, mutta jos nyt jätän itseopiskelut tai työt pois niin kuolen sisältä. Aivan kuin en vain "voisi" voittaa. ap
Ehkä olisi jo korkea aika antaa sen ISÄN OLLA LAPSENSA KANSSA. Mitä helvettiä? Käykö isä omilla menoillaan ja on öitä pois?
On ollut ja minä en käytä alkoholia tai juhli tms. niin en ole ollut. Hän saattaa nukkua viikonloppuna yön lapsen kanssa jolloin olen eri huoneessa, mutta en ole juurikaan kotoa pois muuten kuin lenkillä, tapaamassa harvoin ystävää tms. ap
Miksi täytyisi jotain alkoholia käyttää? Mene hotelliin, kylpylään tms. Ei kai alkoholia tarvita siihen, että voi olla yön pois kotoa?
Hotellit tai kylpylät eivät kiinnosta yhtään. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 3 lasta viiden vuoden sisään ja olen aina käynyt kokopäivätöissä. Tämähän on ihan normaalia Suomessa. Monella työkaverilleni on jopa 4-5 lasta pienillä ikäeroilla. Aloittajalla vain yksi. 🙄
Ei meistä kukaan pidä itseään jonain työnsankarina. Ilolla olen huomannut myös sen, että lapsiemme liikkuminen, puheen kehitys ja esim. kuivaksioppiminen on ollut nopeampaa kuin kotiäitien lapsilla.
Ok, olen sitten jotenkin huono näemmä. ap
Olisi kiva tietää minkälaisessa perheessä itse kasvoit ? Minkälaiset odotukset/ajatukset sinulla oli äitinä olemisesta ja yleensä aikuisen ihmisen elämästä ja vastuista arjessa. Haksahditko siihen, että somen kiiltokuvamammojen höpötys olisi todellisuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, tee jotain mikä sinua kiinnostaa!? Älä uhriudu. Ihan itse olet itsesi ajanut tuohon pisteeseen ja lisäksi sinulla on joku laiskajaakko miehenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on tuo, ettei miehesi osallistu tarpeeksi. Ja ehkä ei kannata opiskella pikkulapsiaikana, koska onhan se nyt ihan helvetin rankkaa ihan ilman lapsiakin, jos töitä täytyy tehdä ohessa :D itse AMK:n käynyt ennen lapsia ja ei se mitään iisipiisiä ollut... 2 lasta sittemmin tullut ja olisi kyllä ihan mahdotonta opiskella tässä kaiken sekoilun keskellä...
Olen yrittänyt osallistuttaa miestä ja siitäkin tulee vain ylimääräinen työ lopulta. Helpoimmalla pääsee kun yrittää pärjätä mahdollisimman pitkälle itse. ap
Tuossa tapaukdessa kannattaa googlata weaponized incompetence.
Kyllä isän pitää osallistua. Jos ei ajalla, niin maksamalla puolet kotitöiden tekemisestä ja lastenhoidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normiarkea pikkulapsiperheessä, mitä ihmettä valitat ja teet itsestäsi marttyyria. Lapsi pärjää tarhassa ihan hyvin ja sopeutuu ajan mittaan. Hänestä tulee yleensä myös paljon sosiaalisempi ja kykenee toimimaan ryhmässä, kun ei ole jatkuvasti äidin helmassa roikkumassa, vaan on toisten ikäistensä lasten ja aikuisten kanssa vuorovaikutuksessa.
Yleensä lapset ovat vasta kolmivuotiaana tarpeeksi isoja pärjätäkseen päiväkodissa.
Tätä tykätään toistella faktana, vaikka todellisuudessa ei ole mitään yhtä lapsikohtaista rajaa. Joku voi pärjätä ihan hyvin 10kk iästä alkaen, joku toinen taas ei
Pärjäähän ne, jos pakko on. Pärjääminen tässä kohtaa on kuitenkin myös sitä että onko järkevää, hyötyyko lapsi ja siitä tuoko se peehe-elämään jotakin. Vastaus on usein ei, ei ja ei.
Minä olon kotona 10 vuotta kahden lapsen kanssa ja voin kertoa, että töitä ehtii tehdä senkin jälkeen, lapset ja molemmat vanhemmista voivat tänäkin päivänä erittäin hyvin.Joo ja mun lapset oli tarhassa 1v lähtien, sillä aikaa tienasin rahaa että mahdollistin itselle hyvät eläkesäästöt eikä lapset joudu mun pyllynpesijäksi vanhana.
Hienosti pärjäävät kyllä ja oikein mielellään kyläilevät ja soittelevat usein.
Heidän perinnöllä maksetaan sinun pyllynpesut, köyhille yhteiskunta maksaa.
Ei meistä kukaan pidä itseään jonain työnsankarina. Ilolla olen huomannut myös sen, että lapsiemme liikkuminen, puheen kehitys ja esim. kuivaksioppiminen on ollut nopeampaa kuin kotiäitien lapsilla.
Vai niin 😂 Nuo asiat eivät liity mitenkään siihen onko lapsi päikyssä vai kotona vaan siihen miten lapsi kehittyy ja miten häntä kasvatetaan. Päikyssä lapset ovat vaipoissa pidempään ihan jo siksi, että siellä mitään kuivaksiopettelua voida tehdä eikä pissahousuja vaihdella loputtomiin.
Terveisin kaksi lasta kotona hoitanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on tuo, ettei miehesi osallistu tarpeeksi. Ja ehkä ei kannata opiskella pikkulapsiaikana, koska onhan se nyt ihan helvetin rankkaa ihan ilman lapsiakin, jos töitä täytyy tehdä ohessa :D itse AMK:n käynyt ennen lapsia ja ei se mitään iisipiisiä ollut... 2 lasta sittemmin tullut ja olisi kyllä ihan mahdotonta opiskella tässä kaiken sekoilun keskellä...
Olen yrittänyt osallistuttaa miestä ja siitäkin tulee vain ylimääräinen työ lopulta. Helpoimmalla pääsee kun yrittää pärjätä mahdollisimman pitkälle itse. ap
Teillä taitaa olla aika surkea parisuhde. Ja mies ihan turhake.
Perheen perusyaminen kiinnosti miestä sen 10 minuuttia kun lasta tehtiin.
Tämän takia ensin pitää hankkia turvaverkot ja vassta sitten perhe. Miehistä ei koskaan tiedä, millaiseksi heidän isyytensä kehittyy, eikä nykynaisilla ole välttämättä edes omaa perhettään apunaan. Ei ihme että syntyvyys on painumassa nolliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on tuo, ettei miehesi osallistu tarpeeksi. Ja ehkä ei kannata opiskella pikkulapsiaikana, koska onhan se nyt ihan helvetin rankkaa ihan ilman lapsiakin, jos töitä täytyy tehdä ohessa :D itse AMK:n käynyt ennen lapsia ja ei se mitään iisipiisiä ollut... 2 lasta sittemmin tullut ja olisi kyllä ihan mahdotonta opiskella tässä kaiken sekoilun keskellä...
Olen yrittänyt osallistuttaa miestä ja siitäkin tulee vain ylimääräinen työ lopulta. Helpoimmalla pääsee kun yrittää pärjätä mahdollisimman pitkälle itse. ap
Teillä taitaa olla aika surkea parisuhde. Ja mies ihan turhake.
Kyllä hän esim. kylvettää lapsen usein, tekee ruokaa, imuroi tms. mutta teen valtaosan kotitöistä itse tai lapsen hoidosta. Sekä maksan talouden menoista ainakin puolet. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 3 lasta viiden vuoden sisään ja olen aina käynyt kokopäivätöissä. Tämähän on ihan normaalia Suomessa. Monella työkaverilleni on jopa 4-5 lasta pienillä ikäeroilla. Aloittajalla vain yksi. 🙄
Ei meistä kukaan pidä itseään jonain työnsankarina. Ilolla olen huomannut myös sen, että lapsiemme liikkuminen, puheen kehitys ja esim. kuivaksioppiminen on ollut nopeampaa kuin kotiäitien lapsilla.
Höpöhöpö olet huomannut, päästäsi keksit sontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on tuo, ettei miehesi osallistu tarpeeksi. Ja ehkä ei kannata opiskella pikkulapsiaikana, koska onhan se nyt ihan helvetin rankkaa ihan ilman lapsiakin, jos töitä täytyy tehdä ohessa :D itse AMK:n käynyt ennen lapsia ja ei se mitään iisipiisiä ollut... 2 lasta sittemmin tullut ja olisi kyllä ihan mahdotonta opiskella tässä kaiken sekoilun keskellä...
Olen yrittänyt osallistuttaa miestä ja siitäkin tulee vain ylimääräinen työ lopulta. Helpoimmalla pääsee kun yrittää pärjätä mahdollisimman pitkälle itse. ap
Teillä taitaa olla aika surkea parisuhde. Ja mies ihan turhake.
Kyllä hän esim. kylvettää lapsen usein, tekee ruokaa, imuroi tms. mutta teen valtaosan kotitöistä itse tai lapsen hoidosta. Sekä maksan talouden menoista ainakin puolet. ap
Älä luettele mitä mies tekee. Tee selväksi, että hänen tulee tehdä enemmän TAI vaihtoehtoisesti maksaa enemmän, koska sinä et ole kokopäivätyössä ja hän on. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siulla on tosi monta rautaa tulessa! Olet pienen lapsen äiti, käyt töissä ja opiskelet. Lisäksi sosiaaliset piirisi vaikuttavat mielipiteiltään vanhakantaisklta.
Onko sinulla tukiverkkoa, jolta pyytää apua vaikka viikonloppuihin, jos ne tuntuvat takkuavan?
Ei oikein ole sellaista. Läheisimmät ihmiset asuvat kaukana ja toisten apu on sellaista ettei siitä hirveästi hyödy. Isä katsoo jonkin verran kyllä lapsen perään mutten ole koko aikana ollut yhtään yötä lapsesta erossa.
Jotenkin ahdistaa kun kaikki kasaantuu nyt päälle, mutta jos nyt jätän itseopiskelut tai työt pois niin kuolen sisältä. Aivan kuin en vain "voisi" voittaa. ap
Oletko kokeillut saada luotua uusia turvaverkkoja vaikka facebook-ryhmien tai Mannerheimin lastensuojeluliiton avun kautta?
Minusta suurin ongelmasi on, että neuvojia sinulle kyllä riittää, mutta kukaan ei ole konkreettisesti avuksi. Niin tyypillistä!
Pitäisikö täältä jonkun lähteä APn lasta hoitamaan, vai mitä tarkoitat konkreettisella avulla? Miten ihmeessä muut työssäkäyvät äidit pärjäävät, joilla on vielä enemmän lapsia ja jopa yksinhuoltajina? Perheneuvola olisi ehkä paikallaan, niin kauan kuin niitä vielä on.
Sinulla on liian köyhä/heikko mies.. 🤷
Miksi täytyisi jotain alkoholia käyttää? Mene hotelliin, kylpylään tms. Ei kai alkoholia tarvita siihen, että voi olla yön pois kotoa?