Lue keskustelun säännöt.
Alle 2v lapsen äitinä ihmettelen, että mikä superihminen minun pitäisi olla?
29.05.2026 |
Lapsen isä voi käydä kokopäivätöissä, koska mahdollistan sen hänelle olemalla suurimman osan viikkoa kotona hoitamassa lasta. Minulta sitten joku sukulainen kyselee olenko töissä/olenko käynyt töissä.
En voi tehdä kuin aamuvuoroa, koska muuten on vaikeaa järjestää lastenhoitoa ja perhe-elämää sekä olen aamuvirkku jonka yöunista ei tule mitään jos ne myöhästyvät puolille öin.
Sitten jos lapsi on tarhassa viikolla vaikka 40 tuntia on hän ihan sekaisin loppuviikon ja lapsen kehityskin tuntuu takkuavan, koska elämä on selviytymistä.
Minunkin työni menee huonosti jos viikot ovat liian pitkiä ja raskaita, koska keskittyminen on huonoa. Sitten siitä tulee työssä valitusta, mutta valitusta tulee siitäkin jos haluaisin tehdä vähemmän vuoroja. Lyhyistä viikoista ei sitten tule kummemmin palkkaakaan. Keksin myös vasta aikuisiällä mitä haluan opiskella ja jos yritän opiskella se on tehokasta vain aamulla ennen lapsen heräämistä.
Kun hankin astianpesukoneen (ja maksoin sen itse) kyseli eräs sukulainen, että mikä siinä tiskaamisessa on niin raskasta. Siis pitäisi kaiken muun ohella pyörittää tiskitkin suit sait sukkelaan, tehdä lapselle itse ruoat, käydä töissä, siivota ja jaksaa vielä lapsen kanssa.
En yhtään ihmettele etteivät monet nuoret naiset halua edes seurustella kun pienen lapsen äidinkin odotetaan olevan joku orja. Tähän nyt tulee jotain "mitäs läksit"-tason paskaa, mutta tulkoot, ja poistattakaa toki ihmeessä tämäkin aloitus.
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normiarkea pikkulapsiperheessä, mitä ihmettä valitat ja teet itsestäsi marttyyria. Lapsi pärjää tarhassa ihan hyvin ja sopeutuu ajan mittaan. Hänestä tulee yleensä myös paljon sosiaalisempi ja kykenee toimimaan ryhmässä, kun ei ole jatkuvasti äidin helmassa roikkumassa, vaan on toisten ikäistensä lasten ja aikuisten kanssa vuorovaikutuksessa.
Yleensä lapset ovat vasta kolmivuotiaana tarpeeksi isoja pärjätäkseen päiväkodissa.
Tätä tykätään toistella faktana, vaikka todellisuudessa ei ole mitään yhtä lapsikohtaista rajaa. Joku voi pärjätä ihan hyvin 10kk iästä alkaen, joku toinen taas ei
Pärjäähän ne, jos pakko on. Pärjääminen tässä kohtaa on kuitenkin myös sitä että onko järkevää, hyötyyko lapsi ja siitä tuoko se peehe-elämään jotakin. Vastaus on usein ei, ei ja ei.
Minä olon kotona 10 vuotta kahden lapsen kanssa ja voin kertoa, että töitä ehtii tehdä senkin jälkeen, lapset ja molemmat vanhemmista voivat tänäkin päivänä erittäin hyvin.Joo ja mun lapset oli tarhassa 1v lähtien, sillä aikaa tienasin rahaa että mahdollistin itselle hyvät eläkesäästöt eikä lapset joudu mun pyllynpesijäksi vanhana.
Hienosti pärjäävät kyllä ja oikein mielellään kyläilevät ja soittelevat usein.
Ja mä tienasin ennen lapsia ja kotona olon jälkeen tienaan taas. Myös kotona ollessa eläkesalkkuani kasvatettiin. Voin jäädä eläkkeelle noin 55-vuotiaana. Mutta sehän on sivuseikka. Lapset ja perhe on tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höpsis. Nykyään vanhemmat viettävät lastensa kanssa enemmän aikaa kuin koskaan.
Nuo muita kritisoivat sukulaiset on just niitä, jotka ovat kasvattaneet omat lapsensa ihan pellossa.
Sitä tosin ap ihmettelen, miksi puolisosi ei osallistunut tiskikoneen kustannuksiin, jos sinä kerran mahdollistat hänen täyspäiväisen töissäkäynnin?
Olen kyllä pohtinut jo monet kerrat eroa, mutta päätynyt siihen ettei siinä ole muuta kuin liikaa riskejä tai elämää entisestään haittaavia tekijöitä eikä suhde ole kuin vain yksi osa (kurjaa) elämää. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normiarkea pikkulapsiperheessä, mitä ihmettä valitat ja teet itsestäsi marttyyria. Lapsi pärjää tarhassa ihan hyvin ja sopeutuu ajan mittaan. Hänestä tulee yleensä myös paljon sosiaalisempi ja kykenee toimimaan ryhmässä, kun ei ole jatkuvasti äidin helmassa roikkumassa, vaan on toisten ikäistensä lasten ja aikuisten kanssa vuorovaikutuksessa.
Yleensä lapset ovat vasta kolmivuotiaana tarpeeksi isoja pärjätäkseen päiväkodissa.
Tätä tykätään toistella faktana, vaikka todellisuudessa ei ole mitään yhtä lapsikohtaista rajaa. Joku voi pärjätä ihan hyvin 10kk iästä alkaen, joku toinen taas ei
Pärjäähän ne, jos pakko on. Pärjääminen tässä kohtaa on kuitenkin myös sitä että onko järkevää, hyötyyko lapsi ja siitä tuoko se peehe-elämään jotakin. Vastaus on usein ei, ei ja ei.
Minä olon kotona 10 vuotta kahden lapsen kanssa ja voin kertoa, että töitä ehtii tehdä senkin jälkeen, lapset ja molemmat vanhemmista voivat tänäkin päivänä erittäin hyvin.Joo ja mun lapset oli tarhassa 1v lähtien, sillä aikaa tienasin rahaa että mahdollistin itselle hyvät eläkesäästöt eikä lapset joudu mun pyllynpesijäksi vanhana.
Hienosti pärjäävät kyllä ja oikein mielellään kyläilevät ja soittelevat usein.
Heidän perinnöllä maksetaan sinun pyllynpesut, köyhille yhteiskunta maksaa.
Ei perinnöllä, vaan ihan minun omilla säästöillä ja sijoituksilla. Perinnöksi se muuttuu vasta, kun olen haudassa tai jaan ennakkoon sen lapsille. Jokainen, joka on joutunut esim muistisairasta vanhempaa hoitamaan tietää ettei sitä tehdä oman elämän ohessa, vaan se vastaa yli 40h työviikkoa.
Minun perintöni lapsilleni on se, että heidän omat ruuhkavuodet ja sitä seuraava aika on vähän huolettomampaa ja stressittömämpää, kun voivat käyttää aikansa muuhun, kun äidin asioista stressaamiseen. Veikkaan lisäksi että tulevina vuosina yhteiskunta ei tule näissä enää kovinkaan paljoa vastaan, vaan hoitoa ostavat ne joilla rahaa on. Köyhät hylätään ojanpohjalle kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset jäänyt kotiin? Oma valinta.
Tämähän se on. Ennen oltiin lapsen kanssa pidempään kotona ja selvittiin paremmin. Nykyään on hirveä kiire tehdä kaikkea mahdollista samaan aikaan, niin ettei edes sitä kolmea ensimmäistä vuotta suoda lapselle. Lasta varten täällä eletään jos niitä saa, ei itseä varten.
"Ennen" oli kahden kuukauden äitiyslomat. Vauva vietiin aamulla nukkuvana peittoon käärittynä hoitoon, kun äiti lähti töihin. Tämä 70-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Siulla on tosi monta rautaa tulessa! Olet pienen lapsen äiti, käyt töissä ja opiskelet. Lisäksi sosiaaliset piirisi vaikuttavat mielipiteiltään vanhakantaisklta.
Onko sinulla tukiverkkoa, jolta pyytää apua vaikka viikonloppuihin, jos ne tuntuvat takkuavan?
Se, että on hankkinut kersan, ei ole mikään rauta tulessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normiarkea pikkulapsiperheessä, mitä ihmettä valitat ja teet itsestäsi marttyyria. Lapsi pärjää tarhassa ihan hyvin ja sopeutuu ajan mittaan. Hänestä tulee yleensä myös paljon sosiaalisempi ja kykenee toimimaan ryhmässä, kun ei ole jatkuvasti äidin helmassa roikkumassa, vaan on toisten ikäistensä lasten ja aikuisten kanssa vuorovaikutuksessa.
Yleensä lapset ovat vasta kolmivuotiaana tarpeeksi isoja pärjätäkseen päiväkodissa.
Tätä tykätään toistella faktana, vaikka todellisuudessa ei ole mitään yhtä lapsikohtaista rajaa. Joku voi pärjätä ihan hyvin 10kk iästä alkaen, joku toinen taas ei
Pärjäähän ne, jos pakko on. Pärjääminen tässä kohtaa on kuitenkin myös sitä että onko järkevää, hyötyyko lapsi ja siitä tuoko se peehe-elämään jotakin. Vastaus on usein ei, ei ja ei.
Minä olon kotona 10 vuotta kahden lapsen kanssa ja voin kertoa, että töitä ehtii tehdä senkin jälkeen, lapset ja molemmat vanhemmista voivat tänäkin päivänä erittäin hyvin.Joo ja mun lapset oli tarhassa 1v lähtien, sillä aikaa tienasin rahaa että mahdollistin itselle hyvät eläkesäästöt eikä lapset joudu mun pyllynpesijäksi vanhana.
Hienosti pärjäävät kyllä ja oikein mielellään kyläilevät ja soittelevat usein.
Ja mä tienasin ennen lapsia ja kotona olon jälkeen tienaan taas. Myös kotona ollessa eläkesalkkuani kasvatettiin. Voin jäädä eläkkeelle noin 55-vuotiaana. Mutta sehän on sivuseikka. Lapset ja perhe on tärkein.
Tässä taas esimerkki palstavatipäästä, joka ei voi uskoa että päiväkotilapsillakin voi olla normaalit, välittävät vanhemmat. Vain kotihoito kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normiarkea pikkulapsiperheessä, mitä ihmettä valitat ja teet itsestäsi marttyyria. Lapsi pärjää tarhassa ihan hyvin ja sopeutuu ajan mittaan. Hänestä tulee yleensä myös paljon sosiaalisempi ja kykenee toimimaan ryhmässä, kun ei ole jatkuvasti äidin helmassa roikkumassa, vaan on toisten ikäistensä lasten ja aikuisten kanssa vuorovaikutuksessa.
Yleensä lapset ovat vasta kolmivuotiaana tarpeeksi isoja pärjätäkseen päiväkodissa.
Tätä tykätään toistella faktana, vaikka todellisuudessa ei ole mitään yhtä lapsikohtaista rajaa. Joku voi pärjätä ihan hyvin 10kk iästä alkaen, joku toinen taas ei
Pärjäähän ne, jos pakko on. Pärjääminen tässä kohtaa on kuitenkin myös sitä että onko järkevää, hyötyyko lapsi ja siitä tuoko se peehe-elämään jotakin. Vastaus on usein ei, ei ja ei.
Minä olon kotona 10 vuotta kahden lapsen kanssa ja voin kertoa, että töitä ehtii tehdä senkin jälkeen, lapset ja molemmat vanhemmista voivat tänäkin päivänä erittäin hyvin.Joo ja mun lapset oli tarhassa 1v lähtien, sillä aikaa tienasin rahaa että mahdollistin itselle hyvät eläkesäästöt eikä lapset joudu mun pyllynpesijäksi vanhana.
Hienosti pärjäävät kyllä ja oikein mielellään kyläilevät ja soittelevat usein.
Heidän perinnöllä maksetaan sinun pyllynpesut, köyhille yhteiskunta maksaa.
Ei perinnöllä, vaan ihan minun omilla säästöillä ja sijoituksilla. Perinnöksi se muuttuu vasta, kun olen haudassa tai jaan ennakkoon sen lapsille. Jokainen, joka on joutunut esim muistisairasta vanhempaa hoitamaan tietää ettei sitä tehdä oman elämän ohessa, vaan se vastaa yli 40h työviikkoa.
Minun perintöni lapsilleni on se, että heidän omat ruuhkavuodet ja sitä seuraava aika on vähän huolettomampaa ja stressittömämpää, kun voivat käyttää aikansa muuhun, kun äidin asioista stressaamiseen. Veikkaan lisäksi että tulevina vuosina yhteiskunta ei tule näissä enää kovinkaan paljoa vastaan, vaan hoitoa ostavat ne joilla rahaa on. Köyhät hylätään ojanpohjalle kuolemaan.
Niin, eli heidän perintönsä valuu sun hoitokustannuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normiarkea pikkulapsiperheessä, mitä ihmettä valitat ja teet itsestäsi marttyyria. Lapsi pärjää tarhassa ihan hyvin ja sopeutuu ajan mittaan. Hänestä tulee yleensä myös paljon sosiaalisempi ja kykenee toimimaan ryhmässä, kun ei ole jatkuvasti äidin helmassa roikkumassa, vaan on toisten ikäistensä lasten ja aikuisten kanssa vuorovaikutuksessa.
Yleensä lapset ovat vasta kolmivuotiaana tarpeeksi isoja pärjätäkseen päiväkodissa.
Tätä tykätään toistella faktana, vaikka todellisuudessa ei ole mitään yhtä lapsikohtaista rajaa. Joku voi pärjätä ihan hyvin 10kk iästä alkaen, joku toinen taas ei
Pärjäähän ne, jos pakko on. Pärjääminen tässä kohtaa on kuitenkin myös sitä että onko järkevää, hyötyyko lapsi ja siitä tuoko se peehe-elämään jotakin. Vastaus on usein ei, ei ja ei.
Minä olon kotona 10 vuotta kahden lapsen kanssa ja voin kertoa, että töitä ehtii tehdä senkin jälkeen, lapset ja molemmat vanhemmista voivat tänäkin päivänä erittäin hyvin.Joo ja mun lapset oli tarhassa 1v lähtien, sillä aikaa tienasin rahaa että mahdollistin itselle hyvät eläkesäästöt eikä lapset joudu mun pyllynpesijäksi vanhana.
Hienosti pärjäävät kyllä ja oikein mielellään kyläilevät ja soittelevat usein.
Ja mä tienasin ennen lapsia ja kotona olon jälkeen tienaan taas. Myös kotona ollessa eläkesalkkuani kasvatettiin. Voin jäädä eläkkeelle noin 55-vuotiaana. Mutta sehän on sivuseikka. Lapset ja perhe on tärkein.
Tässä taas esimerkki palstavatipäästä, joka ei voi uskoa että päiväkotilapsillakin voi olla normaalit, välittävät vanhemmat. Vain kotihoito kelpaa.
Niinkö tossa sanottiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpsis. Nykyään vanhemmat viettävät lastensa kanssa enemmän aikaa kuin koskaan.
Nuo muita kritisoivat sukulaiset on just niitä, jotka ovat kasvattaneet omat lapsensa ihan pellossa.
Sitä tosin ap ihmettelen, miksi puolisosi ei osallistunut tiskikoneen kustannuksiin, jos sinä kerran mahdollistat hänen täyspäiväisen töissäkäynnin?
Olen kyllä pohtinut jo monet kerrat eroa, mutta päätynyt siihen ettei siinä ole muuta kuin liikaa riskejä tai elämää entisestään haittaavia tekijöitä eikä suhde ole kuin vain yksi osa (kurjaa) elämää. ap
Eroamalla saattaisit jopa helpottaa omaa tilannettasi. Nyt kuulostaa siltä että olet kahden lapsen yh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normiarkea pikkulapsiperheessä, mitä ihmettä valitat ja teet itsestäsi marttyyria. Lapsi pärjää tarhassa ihan hyvin ja sopeutuu ajan mittaan. Hänestä tulee yleensä myös paljon sosiaalisempi ja kykenee toimimaan ryhmässä, kun ei ole jatkuvasti äidin helmassa roikkumassa, vaan on toisten ikäistensä lasten ja aikuisten kanssa vuorovaikutuksessa.
Yleensä lapset ovat vasta kolmivuotiaana tarpeeksi isoja pärjätäkseen päiväkodissa.
Tätä tykätään toistella faktana, vaikka todellisuudessa ei ole mitään yhtä lapsikohtaista rajaa. Joku voi pärjätä ihan hyvin 10kk iästä alkaen, joku toinen taas ei
Pärjäähän ne, jos pakko on. Pärjääminen tässä kohtaa on kuitenkin myös sitä että onko järkevää, hyötyyko lapsi ja siitä tuoko se peehe-elämään jotakin. Vastaus on usein ei, ei ja ei.
Minä olon kotona 10 vuotta kahden lapsen kanssa ja voin kertoa, että töitä ehtii tehdä senkin jälkeen, lapset ja molemmat vanhemmista voivat tänäkin päivänä erittäin hyvin.Joo ja mun lapset oli tarhassa 1v lähtien, sillä aikaa tienasin rahaa että mahdollistin itselle hyvät eläkesäästöt eikä lapset joudu mun pyllynpesijäksi vanhana.
Hienosti pärjäävät kyllä ja oikein mielellään kyläilevät ja soittelevat usein.
Ja mä tienasin ennen lapsia ja kotona olon jälkeen tienaan taas. Myös kotona ollessa eläkesalkkuani kasvatettiin. Voin jäädä eläkkeelle noin 55-vuotiaana. Mutta sehän on sivuseikka. Lapset ja perhe on tärkein.
Tässä taas esimerkki palstavatipäästä, joka ei voi uskoa että päiväkotilapsillakin voi olla normaalit, välittävät vanhemmat. Vain kotihoito kelpaa.
Eihän hän puhunut mitään päiväkodista. Joku kehui miten on tehnyt rahaa lasten ollessa pieniä ja hänelle vastattiin, että niin on tehnyt se kotona ollutkin. JA että se on toissijaista.
Vierailija kirjoitti:
Ei meistä kukaan pidä itseään jonain työnsankarina. Ilolla olen huomannut myös sen, että lapsiemme liikkuminen, puheen kehitys ja esim. kuivaksioppiminen on ollut nopeampaa kuin kotiäitien lapsilla.
Vai niin 😂 Nuo asiat eivät liity mitenkään siihen onko lapsi päikyssä vai kotona vaan siihen miten lapsi kehittyy ja miten häntä kasvatetaan. Päikyssä lapset ovat vaipoissa pidempään ihan jo siksi, että siellä mitään kuivaksiopettelua voida tehdä eikä pissahousuja vaihdella loputtomiin.
Terveisin kaksi lasta kotona hoitanut.
Meillä päivähoidossa olleet lapset opetin kuivaksi ennenkuin he täyttivät 2 vuotta. Tämähän oli myös neuvolan suositusikä.
Jos heidät hoitaja olisi laittanut heidät takaisin vaippoihin, olisi saanut ostaa ne vaipat sitten ihan itse. En vain usko, että lapsi olisi suostunut niitä enää pitämään, kun osasivat mennä potalle. 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normiarkea pikkulapsiperheessä, mitä ihmettä valitat ja teet itsestäsi marttyyria. Lapsi pärjää tarhassa ihan hyvin ja sopeutuu ajan mittaan. Hänestä tulee yleensä myös paljon sosiaalisempi ja kykenee toimimaan ryhmässä, kun ei ole jatkuvasti äidin helmassa roikkumassa, vaan on toisten ikäistensä lasten ja aikuisten kanssa vuorovaikutuksessa.
Yleensä lapset ovat vasta kolmivuotiaana tarpeeksi isoja pärjätäkseen päiväkodissa.
Tätä tykätään toistella faktana, vaikka todellisuudessa ei ole mitään yhtä lapsikohtaista rajaa. Joku voi pärjätä ihan hyvin 10kk iästä alkaen, joku toinen taas ei
Pärjäähän ne, jos pakko on. Pärjääminen tässä kohtaa on kuitenkin myös sitä että onko järkevää, hyötyyko lapsi ja siitä tuoko se peehe-elämään jotakin. Vastaus on usein ei, ei ja ei.
Minä olon kotona 10 vuotta kahden lapsen kanssa ja voin kertoa, että töitä ehtii tehdä senkin jälkeen, lapset ja molemmat vanhemmista voivat tänäkin päivänä erittäin hyvin.Joo ja mun lapset oli tarhassa 1v lähtien, sillä aikaa tienasin rahaa että mahdollistin itselle hyvät eläkesäästöt eikä lapset joudu mun pyllynpesijäksi vanhana.
Hienosti pärjäävät kyllä ja oikein mielellään kyläilevät ja soittelevat usein.
Heidän perinnöllä maksetaan sinun pyllynpesut, köyhille yhteiskunta maksaa.
Ei perinnöllä, vaan ihan minun omilla säästöillä ja sijoituksilla. Perinnöksi se muuttuu vasta, kun olen haudassa tai jaan ennakkoon sen lapsille. Jokainen, joka on joutunut esim muistisairasta vanhempaa hoitamaan tietää ettei sitä tehdä oman elämän ohessa, vaan se vastaa yli 40h työviikkoa.
Minun perintöni lapsilleni on se, että heidän omat ruuhkavuodet ja sitä seuraava aika on vähän huolettomampaa ja stressittömämpää, kun voivat käyttää aikansa muuhun, kun äidin asioista stressaamiseen. Veikkaan lisäksi että tulevina vuosina yhteiskunta ei tule näissä enää kovinkaan paljoa vastaan, vaan hoitoa ostavat ne joilla rahaa on. Köyhät hylätään ojanpohjalle kuolemaan.
Niin, eli heidän perintönsä valuu sun hoitokustannuksiin.
Minusta tässä on tehty erittäin viisaasti.
Juurihan tuossa sanottiin että lapsille jää aineeton perintö. Minä ainakin ottaisin mieluummin sen kuin rahaa, jolla joudun joka tapauksessa maksamaan vanhemman hoidon vaikka se tulisikin perintönä. Pahimmillaan johtaa vain sisarusten riitoihin ja välirikkoihin
Aivan normaali päivähoito mahdollistaa isälle kokopäivätyöt.
Taas näitä henkisiä vajakkiaikuisia, jotka eivät osaa edes nukkua.
Normaalit pariskunnat limittävät töitään, jolloin lapsen ei ole välttämätöntä olla hoidossa matkat + täydet työpäivät -- miksi sinä ja miehesi ette osaa? Miksi lapsesi taantuu hoidossa, kun muiden ihmisten mukulat eivät?
Miksi hankit kersan, vaikka et edes tunne itseäsi mitään etkä ole opiskellut ajallaan niin kuin normaali ihminen?
Miksi luonasi kulkee ehtymätön virta perheen ulkopuolisia ihmisiä, joilla sinun on hyväksytettävä jokainen hankintasi?
Ap on surkea keskenkasvuinen kakara. Juuri sitä sekunda-ainesta, joka Suomessa lisääntyy ja jonka takia priima-aines ei tänne halua yhtään lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meistä kukaan pidä itseään jonain työnsankarina. Ilolla olen huomannut myös sen, että lapsiemme liikkuminen, puheen kehitys ja esim. kuivaksioppiminen on ollut nopeampaa kuin kotiäitien lapsilla.
Vai niin 😂 Nuo asiat eivät liity mitenkään siihen onko lapsi päikyssä vai kotona vaan siihen miten lapsi kehittyy ja miten häntä kasvatetaan. Päikyssä lapset ovat vaipoissa pidempään ihan jo siksi, että siellä mitään kuivaksiopettelua voida tehdä eikä pissahousuja vaihdella loputtomiin.
Terveisin kaksi lasta kotona hoitanut.Meillä päivähoidossa olleet lapset opetin kuivaksi ennenkuin he täyttivät 2 vuotta. Tämähän oli myös neuvolan suositusikä.
Jos heidät hoitaja olisi laittanut heidät takaisin vaippoihin, olisi saanut ostaa ne vaipat sitten ihan itse. En vain usko, että lapsi olisi suostunut niitä enää pitämään, kun osasivat mennä potalle. 😆
Aivan! Eli kotona opetit, ei liittynyt päiväkotiin mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normiarkea pikkulapsiperheessä, mitä ihmettä valitat ja teet itsestäsi marttyyria. Lapsi pärjää tarhassa ihan hyvin ja sopeutuu ajan mittaan. Hänestä tulee yleensä myös paljon sosiaalisempi ja kykenee toimimaan ryhmässä, kun ei ole jatkuvasti äidin helmassa roikkumassa, vaan on toisten ikäistensä lasten ja aikuisten kanssa vuorovaikutuksessa.
Yleensä lapset ovat vasta kolmivuotiaana tarpeeksi isoja pärjätäkseen päiväkodissa.
Tätä tykätään toistella faktana, vaikka todellisuudessa ei ole mitään yhtä lapsikohtaista rajaa. Joku voi pärjätä ihan hyvin 10kk iästä alkaen, joku toinen taas ei
Pärjäähän ne, jos pakko on. Pärjääminen tässä kohtaa on kuitenkin myös sitä että onko järkevää, hyötyyko lapsi ja siitä tuoko se peehe-elämään jotakin. Vastaus on usein ei, ei ja ei.
Minä olon kotona 10 vuotta kahden lapsen kanssa ja voin kertoa, että töitä ehtii tehdä senkin jälkeen, lapset ja molemmat vanhemmista voivat tänäkin päivänä erittäin hyvin.Joo ja mun lapset oli tarhassa 1v lähtien, sillä aikaa tienasin rahaa että mahdollistin itselle hyvät eläkesäästöt eikä lapset joudu mun pyllynpesijäksi vanhana.
Hienosti pärjäävät kyllä ja oikein mielellään kyläilevät ja soittelevat usein.
Heidän perinnöllä maksetaan sinun pyllynpesut, köyhille yhteiskunta maksaa.
Ei perinnöllä, vaan ihan minun omilla säästöillä ja sijoituksilla. Perinnöksi se muuttuu vasta, kun olen haudassa tai jaan ennakkoon sen lapsille. Jokainen, joka on joutunut esim muistisairasta vanhempaa hoitamaan tietää ettei sitä tehdä oman elämän ohessa, vaan se vastaa yli 40h työviikkoa.
Minun perintöni lapsilleni on se, että heidän omat ruuhkavuodet ja sitä seuraava aika on vähän huolettomampaa ja stressittömämpää, kun voivat käyttää aikansa muuhun, kun äidin asioista stressaamiseen. Veikkaan lisäksi että tulevina vuosina yhteiskunta ei tule näissä enää kovinkaan paljoa vastaan, vaan hoitoa ostavat ne joilla rahaa on. Köyhät hylätään ojanpohjalle kuolemaan.
Niin, eli heidän perintönsä valuu sun hoitokustannuksiin.
Minusta tässä on tehty erittäin viisaasti.
Juurihan tuossa sanottiin että lapsille jää aineeton perintö. Minä ainakin ottaisin mieluummin sen kuin rahaa, jolla joudun joka tapauksessa maksamaan vanhemman hoidon vaikka se tulisikin perintönä. Pahimmillaan johtaa vain sisarusten riitoihin ja välirikkoihin
Se aineeton perintö jäisi vaikka olisi kotona ollutkin töiden sijaan. Mikä pointti tossa siis oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 3 lasta viiden vuoden sisään ja olen aina käynyt kokopäivätöissä. Tämähän on ihan normaalia Suomessa. Monella työkaverilleni on jopa 4-5 lasta pienillä ikäeroilla. Aloittajalla vain yksi. 🙄
Ei meistä kukaan pidä itseään jonain työnsankarina. Ilolla olen huomannut myös sen, että lapsiemme liikkuminen, puheen kehitys ja esim. kuivaksioppiminen on ollut nopeampaa kuin kotiäitien lapsilla.
Ok, olen sitten jotenkin huono näemmä. ap
En sano, että olet huono. Olet varmasti paras äiti lapsellesi.
Sinun resurssisi on vain heikommat ja resilienssisi alhainen. Sinä jatkat omien kykyjesi mukaan. Ihmiset ovat erilaisia.
Minulla oli myös paremmin lastensa kanssa viihtyvä mies. Sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normiarkea pikkulapsiperheessä, mitä ihmettä valitat ja teet itsestäsi marttyyria. Lapsi pärjää tarhassa ihan hyvin ja sopeutuu ajan mittaan. Hänestä tulee yleensä myös paljon sosiaalisempi ja kykenee toimimaan ryhmässä, kun ei ole jatkuvasti äidin helmassa roikkumassa, vaan on toisten ikäistensä lasten ja aikuisten kanssa vuorovaikutuksessa.
Yleensä lapset ovat vasta kolmivuotiaana tarpeeksi isoja pärjätäkseen päiväkodissa.
Tätä tykätään toistella faktana, vaikka todellisuudessa ei ole mitään yhtä lapsikohtaista rajaa. Joku voi pärjätä ihan hyvin 10kk iästä alkaen, joku toinen taas ei
Pärjäähän ne, jos pakko on. Pärjääminen tässä kohtaa on kuitenkin myös sitä että onko järkevää, hyötyyko lapsi ja siitä tuoko se peehe-elämään jotakin. Vastaus on usein ei, ei ja ei.
Minä olon kotona 10 vuotta kahden lapsen kanssa ja voin kertoa, että töitä ehtii tehdä senkin jälkeen, lapset ja molemmat vanhemmista voivat tänäkin päivänä erittäin hyvin.Joo ja mun lapset oli tarhassa 1v lähtien, sillä aikaa tienasin rahaa että mahdollistin itselle hyvät eläkesäästöt eikä lapset joudu mun pyllynpesijäksi vanhana.
Hienosti pärjäävät kyllä ja oikein mielellään kyläilevät ja soittelevat usein.
Heidän perinnöllä maksetaan sinun pyllynpesut, köyhille yhteiskunta maksaa.
Ei perinnöllä, vaan ihan minun omilla säästöillä ja sijoituksilla. Perinnöksi se muuttuu vasta, kun olen haudassa tai jaan ennakkoon sen lapsille. Jokainen, joka on joutunut esim muistisairasta vanhempaa hoitamaan tietää ettei sitä tehdä oman elämän ohessa, vaan se vastaa yli 40h työviikkoa.
Minun perintöni lapsilleni on se, että heidän omat ruuhkavuodet ja sitä seuraava aika on vähän huolettomampaa ja stressittömämpää, kun voivat käyttää aikansa muuhun, kun äidin asioista stressaamiseen. Veikkaan lisäksi että tulevina vuosina yhteiskunta ei tule näissä enää kovinkaan paljoa vastaan, vaan hoitoa ostavat ne joilla rahaa on. Köyhät hylätään ojanpohjalle kuolemaan.
Niin, eli heidän perintönsä valuu sun hoitokustannuksiin.
Minusta tässä on tehty erittäin viisaasti.
Juurihan tuossa sanottiin että lapsille jää aineeton perintö. Minä ainakin ottaisin mieluummin sen kuin rahaa, jolla joudun joka tapauksessa maksamaan vanhemman hoidon vaikka se tulisikin perintönä. Pahimmillaan johtaa vain sisarusten riitoihin ja välirikkoihin
Se aineeton perintö jäisi vaikka olisi kotona ollutkin töiden sijaan. Mikä pointti tossa siis oli?
Millä tavalla? Eihän tuolla kirjoittajalla silloin olisi varaa maksaa itse hoitokulujaan, eli jäisi lapsen hoidettavaksi-> lapselle enemmän hommaa, enemmän stressiä jo kaiken muun elämän ohelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meistä kukaan pidä itseään jonain työnsankarina. Ilolla olen huomannut myös sen, että lapsiemme liikkuminen, puheen kehitys ja esim. kuivaksioppiminen on ollut nopeampaa kuin kotiäitien lapsilla.
Vai niin 😂 Nuo asiat eivät liity mitenkään siihen onko lapsi päikyssä vai kotona vaan siihen miten lapsi kehittyy ja miten häntä kasvatetaan. Päikyssä lapset ovat vaipoissa pidempään ihan jo siksi, että siellä mitään kuivaksiopettelua voida tehdä eikä pissahousuja vaihdella loputtomiin.
Terveisin kaksi lasta kotona hoitanut.Meillä päivähoidossa olleet lapset opetin kuivaksi ennenkuin he täyttivät 2 vuotta. Tämähän oli myös neuvolan suositusikä.
Jos heidät hoitaja olisi laittanut heidät takaisin vaippoihin, olisi saanut ostaa ne vaipat sitten ihan itse. En vain usko, että lapsi olisi suostunut niitä enää pitämään, kun osasivat mennä potalle. 😆
Aivan! Eli kotona opetit, ei liittynyt päiväkotiin mitenkään.
Tietenkin lapsi opetetaan kotona ja kotona on myös kaikki kasvatusvastuu, vaikka lapsi onkin päivähoidossa. Tämä kai on monelle vanhemmalle utopiaa? Sama
Ap, älä jää katselemaan tuota. Pistä ehdot, joko mies ottaa enemmän vastuuta lapsestaan tai sitten eroat. Pääset helpommalla, nyt hoidat kahta lasta. Ei ihme että uuvut.
Kummastuttaa aina mistä näitä uusavuttomia ukkoja löytyy.
Sikalanpitäjä palasi linjoille.