Lue keskustelun säännöt.
Vielä Suvivirsikohusta...
29.05.2026 |
Yllättävän paljon jaksetaan tuosta taas kohkata. Jos jotenkin voisi yrittää ajatella laajemmassa kontekstissa: yhteiskunta on muuttunut ja muuttuu koko ajan moniarvoisemmaksi eikä kyse ole vain yhden uskonnon Suomesta. Kyse ei ole myöskään PS:n manaamasta uskonnollisesta ryhmästä, jota käytetään nyt tietenkin keppihevosena tässä kohussa. Kyse on siitä, että lasten kastaminen ev.lut.uskontoon vähenee koko ajan ja kirkkoon kuuluu vuosi vuodelta vähemmän aikuisiakin. Moni kirkkoon kuuluu täysin vain sovinnaistavan vuoksi. Tätä taustaa vasten kouristuksenomainen tarve esittää ja presentoida uskonnollisuutta kouluissa on outoa. Olen varma, että 10 vuoden sisällä koulussa lauletaan jokin kevätlaulu Suvivirren sijaan tahtoipa osa kansasta tai ei. Nyt Opetushallitus yrittää epämääräisillä ohjeilla taiteilla uskonnon kanssa kouluissa.
Kommentit (459)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulujen uskonnonopetus tulisi kieltää. Täysi tarpeeton aine koulussa. Sen sijaan voisi tarjota elämänkatsomusoppia. Se olisi irrallaan kristillisesta perinteestä ja voisi tuoda esille kaikenlaisia elämänkatosmuksia ja opettaa oppilaita suhtautumaan näihin asioihin avoimesti, mutta myös kriittisesti ja antaa heidän etsiä oma tapansa ajatella ns. elämää suuremmista asioista. Ja elämänkatsomuskin voisi ehkä olla vapaehtoinen oppiaine. Näin siltä voisi jäädä pois ne oppilaat, jotka kuuluvat johonkin sellaiseen uskonnolliseen perinteeseen, jossa on kiellettyä tutustua erilaisiin elämmänkatsomuksiin.
Uskonnonopetus kuulukoot perheille ja mahdollisesti seurakunnille. Ei siihen koulua tarvitse sotkea.
Koulujen uskonnonopetus on jo nyt hyvin kulttuurista opetusta, ei siellä saarnata tms. Ja käsitellään ylipäätään uskontoja, ei vain kristinuskoa.
Paitsi ettei todellakaan ole. Aika huulipyöreänä kuuntelin 4. luokkalaisen lapseni kaverin valitusta vaikeasta uskonnonkokeesta, kun piti opetella isä meidän rukous ulkoa. Oma lapseni on et:ssä, joten tiennyt tästä ennen. Miten rukoilemaan opettaminen voi kenenkään mielestä olla tunnustuksetonta???
Tunnetuimpien kristillisten rukousten ulkoa opettelu on ihan yleissivistystä. Nyt ainakin lapsesi kaveri tietää, että mikä on Isä Meidän -rukous ja tuntee sen sisällön, osaa keskustella asiasta, muodostaa siitä oman mielipiteensä jne.
Jonkinasteinen uskonnollinen tietämys on ihan yleissivistystä.
Muiden uskontojen rukouksia ei tietenkään ole tarpeen osata :).
Isä Meidän liittyy erityisesti länsimaiseen kulttuuriin. Sen vaikutuksen voi nähdä monenlaisessa taiteessa, niin kuvataiteesta musiikkiin.
En tiedä, vaikka uskontotunneilla opeteltaisiinkin joitakin keskeisiä myös muiden uskontojen rukouksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monelle, kuten minullekin, ongelma on siinä, että en näe enkä koe suvivirrella mitään tekemistä uskonnon kanssa.
Se on vain osa suomalaista koulukulttuuria ja sen kieltäminen meiltä on lähes sama kuin kieltäisimme vaikka jonkun mekkaan kumartamisen tai muun tavan muilta kulttuureilta.
Tässä pitää muistaa että Suvivirsi lauletaan myös jumalanpalveluksissa, ja se on virsi. Ihan sama vaikka se laulettaisiin erilaisessa kontekstissa eli koulun kevätjuhlassa, on se edelleenkin virsi eli uskonnollinen laulu. Ei siis voi mitenkään esittää ettei sillä olisi mitään tekemistä uskonnon kanssa. Yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulujen uskonnonopetus tulisi kieltää. Täysi tarpeeton aine koulussa. Sen sijaan voisi tarjota elämänkatsomusoppia. Se olisi irrallaan kristillisesta perinteestä ja voisi tuoda esille kaikenlaisia elämänkatosmuksia ja opettaa oppilaita suhtautumaan näihin asioihin avoimesti, mutta myös kriittisesti ja antaa heidän etsiä oma tapansa ajatella ns. elämää suuremmista asioista. Ja elämänkatsomuskin voisi ehkä olla vapaehtoinen oppiaine. Näin siltä voisi jäädä pois ne oppilaat, jotka kuuluvat johonkin sellaiseen uskonnolliseen perinteeseen, jossa on kiellettyä tutustua erilaisiin elämmänkatsomuksiin.
Uskonnonopetus kuulukoot perheille ja mahdollisesti seurakunnille. Ei siihen koulua tarvitse sotkea.
Koulujen uskonnonopetus on jo nyt hyvin kulttuurista opetusta, ei siellä saarnata tms. Ja käsitellään ylipäätään uskontoja, ei vain kristinuskoa.
Paitsi ettei todellakaan ole. Aika huulipyöreänä kuuntelin 4. luokkalaisen lapseni kaverin valitusta vaikeasta uskonnonkokeesta, kun piti opetella isä meidän rukous ulkoa. Oma lapseni on et:ssä, joten tiennyt tästä ennen. Miten rukoilemaan opettaminen voi kenenkään mielestä olla tunnustuksetonta???
Tunnetuimpien kristillisten rukousten ulkoa opettelu on ihan yleissivistystä. Nyt ainakin lapsesi kaveri tietää, että mikä on Isä Meidän -rukous ja tuntee sen sisällön, osaa keskustella asiasta, muodostaa siitä oman mielipiteensä jne.
Jonkinasteinen uskonnollinen tietämys on ihan yleissivistystä.
Muiden uskontojen rukouksia ei tietenkään ole tarpeen osata :).
Kyllä kannattaa tuntea islamin ja muidenkin uskontojan ja aatteiden opit. Tunne vihollisesi. Sinä tosin vaikutat siltä, että näet oman maasi ja perintösi vihollisenasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on hyvinkin oikeassa. Se ei tarkoita että se olisi hyvä asia. Tämä kyseessä oleva yhteiskunnan muutos on tuonut monia hyviä asioita, mutta enemmän huonoja. Tuleva monikulttuurinen, moniarvoinen yhteiskunta ei tule olemaan parempi paikka elää, kuin se mistä nyt luovutaan.
Kyllä se on ehdottomasti hyvä asia. Ei todellakaan ole ikävä mennyttä aikaa ja normielämästä poikkeavien halveksuntaa. Luulenpa tähänkin Suvivirsikohuun ottavan kantaa nekin, jotka itse ovat vaikkapa satanisteja mutta haluavat kaikkien lasten veisaavan virttä, koska vastustetaan wokea eli kyse on omasta fasistisesta suhtautumisesta ja periaatteista eikä mistään muusta. Sunnuntaisin ei näy lapsiperheitä jumalanpalveluksissa klo 10, vaikka siellä saisi veisata ja kuunnella Jumalansanaa oikein kunnolla.
Juuri tämä. Muuten vietetään täysin maallistunutta elämää, jossa kristillisillä hyveillä ei ole minkäänlaista sijaa, mutta Suvivirren kuuntelu kyynel silmässä on se iänkaikkisen pelastuksen avain. Säälittävän ulkokultaista.
Katkaise sinä sitten ne viimeisetkin siteet historiaasi, perintöösi, maahasi. Olet vain lehti tuulessa
Uskonto ei ole perintöä.
Olet älyllinen impotentti. Sori että kommentoin, mutta tyhmyys on rasittavaa
Juuripa niin, hassua mitä kuvittelet itsestäsi😉
Pientä lohtua saan siitä, että kaltaisesi eivät tule olemaan enemmistössä
On tärkeää että arvotajuiset puolustavat perintöään.
Ev lut kirkossa käymisen määrä ei kerro mitään nykyään koska ainakin pk seudun kirkot ovat niin liberaaleja että itseeni tuo ei vetoa mitenkään. Ja toisaalta myös keskittyvät perheisiin. Hampaattomia ja pelkurimaisia mitä tulee nykyisen totalitaarisen virtauksen käsittelyyn, kieltävät tämän itsessään ja projisoivat sen kuin käskystä äärioikeistoon, tuohon viralliseen syntipukkiin
Tätä huutavaa falskiutta en pysty ev lutissa sulattamaan. En mene kuuntelemaan ilmastoviherfeminististä syöttöä kirkkoon, sen paikka on jossain ihan muualla.
Kaikki, mikä ärsyttää kiihkoilevia uskiksia, on hyvästä. 💪🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä pääsin irti uskonnon ikeestä rippikoulussa, jossa meille opetettiin miten jeesus oli erilainen, kun syntyi neitseellisen sikiämisen kautta. valitettavasti parhaan kaverini toinen vanhempi oli lääkäri ja varsin vapaamielinen. Hän oli ennen riparia pitänyt meille seksuaalikasvatustunnin, rangaistuksena siitä, että pinnattiin koulun järjestämältä tunnilta. Toisaalta todella hyvä, koska tämä kyseinen vanhempi oli uskonnoton, joten saatiin ihan tieteellistä faktaa satujen sijaan. Hunoa sikäli etten vaan voinut hyväksyä riparilla selitettyjä satuja pyhästä hengestä, joka noin vain tulee naisen päälle ja saattaa tämän raskaaksi naisen tietämättä. Ja sitten kun riparilla ei tykätty yhtään, että kristillisiä väitteitä kyseenalaistetaan, eikä niihin saanut kunnollisia perusteita, niin mitäpä siinä muuta voi tehdä kuin päätyä siihen, että tämähän on silkkaa satua.
Siitä lähtien olen ollut enemmän uskonnoton kuin uskovainen. Olen oppinut ettei ihminen oikeasti tarvitse uskoa mihinkään. Uskontoa käytetään lähinnä vain muiden alistamiseen enkä aio kuulua sellaiseen joukkoon. Kaikki epäoikeudemukaisuudetkin ovat yhtäkkiä hyväksyttyjä, jos niin lukee raamatussa. Kaikki tällainen pätee moneen muuhunkin uskontoon.
Vierailija kirjoitti:
Kovin itsekäs isä. En usko, että lapset ahdistuisi kerran vuodessa lauletusta suvivirrestä.Taisi vain isä olla ahdistunut. Varmaan isän ulostulo nimineen ja kuvineen traumatisoi paljon enemmän. Nythän he vasta silmätikkuina ovatkin.
Ahdistukseen on muutakin hoitoa kuin raha.
Teinien ja aikuisten "lasten" siedättämistä suosittelen. Muuten voi paukkua kohta taas korvausvaatimus. Voi jossain soida klassisen musiikin helmet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelle, kuten minullekin, ongelma on siinä, että en näe enkä koe suvivirrella mitään tekemistä uskonnon kanssa.
Se on vain osa suomalaista koulukulttuuria ja sen kieltäminen meiltä on lähes sama kuin kieltäisimme vaikka jonkun mekkaan kumartamisen tai muun tavan muilta kulttuureilta.
Jos laulettaisiin hindulainen tai islamilainen laulu koulun juhlassa, se olisi ok? Virsi on aina ev.lut.kirkossa uskonnon harjoittamista. Ottakaa selvää perusasioista! Näin ollen virren veisaaminen on uskonnon harjoittamista, toisin kuin Opetushallitus yrittää väittää.
Jos se olisi osa suomalaista kulttuuria ja olisi ollut vuosikymmenten ajan, niin ei tietenkään olisi mitään ongelmaa.
Suomi ei ole islamistinen valtio niin ihan turha edes moista mielikuvaa viritellä. Jos ei kelpaa maassa maan tavalla niin ulos.
Vierailija kirjoitti:
minä pääsin irti uskonnon ikeestä rippikoulussa, jossa meille opetettiin miten jeesus oli erilainen, kun syntyi neitseellisen sikiämisen kautta. valitettavasti parhaan kaverini toinen vanhempi oli lääkäri ja varsin vapaamielinen. Hän oli ennen riparia pitänyt meille seksuaalikasvatustunnin, rangaistuksena siitä, että pinnattiin koulun järjestämältä tunnilta. Toisaalta todella hyvä, koska tämä kyseinen vanhempi oli uskonnoton, joten saatiin ihan tieteellistä faktaa satujen sijaan. Hunoa sikäli etten vaan voinut hyväksyä riparilla selitettyjä satuja pyhästä hengestä, joka noin vain tulee naisen päälle ja saattaa tämän raskaaksi naisen tietämättä. Ja sitten kun riparilla ei tykätty yhtään, että kristillisiä väitteitä kyseenalaistetaan, eikä niihin saanut kunnollisia perusteita, niin mitäpä siinä muuta voi tehdä kuin päätyä siihen, että tämähän on silkkaa satua.
Siitä lähtien olen ollut enemmän uskonnoton kuin uskovainen. Olen oppinut ettei ihminen oikeasti tarvitse uskoa mihinkään. Uskontoa käytetään lähinnä vain muiden alistamiseen enkä aio kuulua sellaiseen joukkoon. Kaikki epäoikeudemukaisuudetkin ovat yhtäkkiä hyväksyttyjä, jos niin lukee raamatussa. Kaikki tällainen pätee moneen muuhunkin uskontoon.
Uskontoa ei todellakaan käytetä vain "muiden alistamiseen". Esimerkiksi kristinusko alkoi ensimmäisenä suojella lapsia, jotka roomalaiset hylkäsivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
minä pääsin irti uskonnon ikeestä rippikoulussa, jossa meille opetettiin miten jeesus oli erilainen, kun syntyi neitseellisen sikiämisen kautta. valitettavasti parhaan kaverini toinen vanhempi oli lääkäri ja varsin vapaamielinen. Hän oli ennen riparia pitänyt meille seksuaalikasvatustunnin, rangaistuksena siitä, että pinnattiin koulun järjestämältä tunnilta. Toisaalta todella hyvä, koska tämä kyseinen vanhempi oli uskonnoton, joten saatiin ihan tieteellistä faktaa satujen sijaan. Hunoa sikäli etten vaan voinut hyväksyä riparilla selitettyjä satuja pyhästä hengestä, joka noin vain tulee naisen päälle ja saattaa tämän raskaaksi naisen tietämättä. Ja sitten kun riparilla ei tykätty yhtään, että kristillisiä väitteitä kyseenalaistetaan, eikä niihin saanut kunnollisia perusteita, niin mitäpä siinä muuta voi tehdä kuin päätyä siihen, että tämähän on silkkaa satua.
Siitä lähtien olen ollut enemmän uskonnoton kuin uskovainen. Olen oppinut ettei ihminen oikeasti tarvitse uskoa mihinkään. Uskontoa käytetään lähinnä vain muiden alistamiseen enkä aio kuulua sellaiseen joukkoon. Kaikki epäoikeudemukaisuudetkin ovat yhtäkkiä hyväksyttyjä, jos niin lukee raamatussa. Kaikki tällainen pätee moneen muuhunkin uskontoon.
Sähän voit katsoa minkä uskonnon maissa vaikka naiset ja vähemmistöt ovat vapaimpia. Suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ateistina en jaksaisi itse käydä tällaista pienen ihmisen sotaa instituutiota vastaan, mutta kyllähän tässä tempautuu mukaan ja viihdyttävää on nähdä kuinka uskovaiset poliitikkoja myöten käy kierroksilla. Popparit vaan esiin. 🍿
Tuossa lisää tietoa, löytyy kyllä paljon muualtakin.
https://aleteia.org/2020/01/19/how-medieval-christians-saved-abandoned-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulujen uskonnonopetus tulisi kieltää. Täysi tarpeeton aine koulussa. Sen sijaan voisi tarjota elämänkatsomusoppia. Se olisi irrallaan kristillisesta perinteestä ja voisi tuoda esille kaikenlaisia elämänkatosmuksia ja opettaa oppilaita suhtautumaan näihin asioihin avoimesti, mutta myös kriittisesti ja antaa heidän etsiä oma tapansa ajatella ns. elämää suuremmista asioista. Ja elämänkatsomuskin voisi ehkä olla vapaehtoinen oppiaine. Näin siltä voisi jäädä pois ne oppilaat, jotka kuuluvat johonkin sellaiseen uskonnolliseen perinteeseen, jossa on kiellettyä tutustua erilaisiin elämmänkatsomuksiin.
Uskonnonopetus kuulukoot perheille ja mahdollisesti seurakunnille. Ei siihen koulua tarvitse sotkea.
Koulujen uskonnonopetus on jo nyt hyvin kulttuurista opetusta, ei siellä saarnata tms. Ja käsitellään ylipäätään uskontoja, ei vain kristinuskoa.
Paitsi ettei todellakaan ole. Aika huulipyöreänä kuuntelin 4. luokkalaisen lapseni kaverin valitusta vaikeasta uskonnonkokeesta, kun piti opetella isä meidän rukous ulkoa. Oma lapseni on et:ssä, joten tiennyt tästä ennen. Miten rukoilemaan opettaminen voi kenenkään mielestä olla tunnustuksetonta???
Tunnetuimpien kristillisten rukousten ulkoa opettelu on ihan yleissivistystä. Nyt ainakin lapsesi kaveri tietää, että mikä on Isä Meidän -rukous ja tuntee sen sisällön, osaa keskustella asiasta, muodostaa siitä oman mielipiteensä jne.
Jonkinasteinen uskonnollinen tietämys on ihan yleissivistystä.
Muiden uskontojen rukouksia ei tietenkään ole tarpeen osata :).
Pääpirteet voisi olla hyvä tietää niin tietää, mitä kukin kannattaa. Muuten näillä muunuskoisilla on kyllä omat maansa ja siellä omat opetuksensa.
Menee kyllä puurot ja vellit ihmisillä sekaisin kun ei tajuta, että kristillisen tavan maassa on siihen liittyvien asioiden opetus ihan jo yleissivistystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä pääsin irti uskonnon ikeestä rippikoulussa, jossa meille opetettiin miten jeesus oli erilainen, kun syntyi neitseellisen sikiämisen kautta. valitettavasti parhaan kaverini toinen vanhempi oli lääkäri ja varsin vapaamielinen. Hän oli ennen riparia pitänyt meille seksuaalikasvatustunnin, rangaistuksena siitä, että pinnattiin koulun järjestämältä tunnilta. Toisaalta todella hyvä, koska tämä kyseinen vanhempi oli uskonnoton, joten saatiin ihan tieteellistä faktaa satujen sijaan. Hunoa sikäli etten vaan voinut hyväksyä riparilla selitettyjä satuja pyhästä hengestä, joka noin vain tulee naisen päälle ja saattaa tämän raskaaksi naisen tietämättä. Ja sitten kun riparilla ei tykätty yhtään, että kristillisiä väitteitä kyseenalaistetaan, eikä niihin saanut kunnollisia perusteita, niin mitäpä siinä muuta voi tehdä kuin päätyä siihen, että tämähän on silkkaa satua.
Siitä lähtien olen ollut enemmän uskonnoton kuin uskovainen. Olen oppinut ettei ihminen oikeasti tarvitse uskoa mihinkään. Uskontoa käytetään lähinnä vain muiden alistamiseen enkä aio kuulua sellaiseen joukkoon. Kaikki epäoikeudemukaisuudetkin ovat yhtäkkiä hyväksyttyjä, jos niin lukee raamatussa. Kaikki tällainen pätee moneen muuhunkin uskontoon.
Sähän voit katsoa minkä uskonnon maissa vaikka naiset ja vähemmistöt ovat vapaimpia. Suosittelen.
Jep. Miettikää sitä, että Suomi oli äärimmäisen kristitty maa sata vuotta sitten, ja täällä naiset saivat muun muassa ensimmäisinä maailmassa täydet äänestysoikeudet. EI ollut ensimmäinen maa edes mikään ateistinen valtio vaan hyvin kristillinen Suomi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki, mikä ärsyttää kiihkoilevia uskiksia, on hyvästä. 💪🏻
Kaikki mikä ärsyttää elämän vihollisia, eli teitä vihermustapunasuvakkeja, on hyvästä
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes tiennyt, että emme laulu liittyy uskontoon ennen tätä kohua.
Laulun nimessä on sana "virsi", kyllä on nyt lanttu leikannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaan syssyyn voisi poistaa presidentin uudenvuodenpuheesta "Jumalan siunausta"-osuuden. Vain sellaiset 60 % kuuluu ev.lut.kirkkoon, joten puheen loppu on ulossulkeva ja lisäksi tulee mieleen Jumalan ylistys vastenmieliseen jenkkityyliin "God bless America!"
Presidentillä on vapaus valita omat sanansa. Viimeisimpien vuosikymmenten presidenteistä vain harva on viitannut Jumalaan puheissaan.
Miten niin, omana elinaikanani vain Tarja Halonen on jättänyt toivottamatta Jumalan siunausta. Presidentin kuuluu olla kansan palvelija, koko kansan presidentti.
Niin, ja koko kansan presidentti ja palvelija rukoilee kansansa puolesta ja toivottaa Luojan siunausta sille.
Suomessa on noin kaksi miljoonaa ihmistä jotka eivät ole kristittyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes tiennyt, että emme laulu liittyy uskontoon ennen tätä kohua.
Laulun nimessä on sana "virsi", kyllä on nyt lanttu leikannut.
Huoh. Ei virsi sanana viittaa välttämättä uskontoon. Oletko kuullut esimerkiksi muinaisista suomalaisista itkuvirsistä?
Sanan virsi tausta (wikipedia): "Balttilaisperäinen sana, joka on merkinnyt runonlaulajan esitystä. Kansanperinteessä merkinnyt erityisesti kertovaa runoa tai tapaa, eikä välttämättä viittaa laulettuun esitykseen. Tietynlaisen kirkkolaulun merkitys alkanut täsmentyä vasta uskonpuhdistuksen aikana. Sanan vastineilla lähisukukielissä ei useimmiten ole kristillisiä merkityksiä, vaan ne tarkoittavat vanhaa laulua, runoa, kertomusta, itkuvirttä tai tapaa.[1]"
Jos se olisi osa suomalaista kulttuuria ja olisi ollut vuosikymmenten ajan, niin ei tietenkään olisi mitään ongelmaa.