Mitä setä- tai tätitapoja sinulle tullut keski-iässä?

Nypin satunnaisesti rikkaruohoja.

- puoli tuntia etuajassa asemalla

- jalkapohjien päivittäinen rasvaaminen

- huolellinen matkalaukun pakkaaminen

- muistilistat

- sisäkengät

- kestokassit

- ruskea väri miellyttää

Minulle on tullut tavaksi katsoa sääennuste jo edellisenä iltana ja pakata reppuun aina varasukat. En olisi nuorempana uskonut.

Aiemmasta myöhästyjästä kuoriutunut aivan liian aikaisin paikalle saapuva tyyppi. Kyynisyyden lisääntymisen huomaan siinä, että kyseenalaistan nuorison lähes kaiken puheen. Esim jos kehuvat koulussa olleen hyvää ruokaa tai kertovat hoitaneensa läksyt oma-aloitteisesti jne, niin ensimääinen reaktio on epäusko. Lisäksi huomaan päivittäin itsessäni piirteitä, joita inhosin omassa äidissäni vielä 10 vuotta sitten. 

Tarvitsen töihin lähtöön paljon enemmän aikaa kuin nuorena. Joskus pari-kolmekymppisenä saatoin laittaa aikaisessa aamuvuorossa kellon herättämään 35 min ennen kuin piti olla töissä, jonne oli 10-15 min ajomatka. Aina ehdin. Nykyään tarvitsen aamuvuoroon tunnin, ja jos menen myöhempään, lisään valmistautumisaikaa, koska ärsyttää kiirehtiä. 

Seurailen auringon nousu- ja laskuaikoja. Muuten olen oma wanha itseni. On treeniä, on opiskeluja.

Vierailija kirjoitti:

399 jatkaa:

Tämä ei ole tapa, mutta maailmantuskaa en enää tunne. Nuorempana sitä vielä jaksoi surra, miten ihmiskunta sahaa omaa oksaansa ja pissii omiin muroihinsa jatkuvasti ja oppimatta yhtään mitään omista virheistään, nykyään ei enää kiinnosta. Asia ei minun sitä murehtimalla miksikään muutu, joten keskitän energiani siihen, mihin voin vaikuttaa, eli omaan jokapäiväiseen elooni ja olooni. 

Tunnistan tuon itsessäni. Nuorena oli sitä maailmantuskaa, Oi voi, miksi asiat ovat niin mätiä, miksi ei tehdä parempaa maailmaa. Nyt en koe samoja tunteita oikeastaan koskaan. Elämä on ihan hyvää näin!
 

Nuorena myös koin kaukokaipuuta. Matkustelin melko paljon ja myös asuin puoli vuotta Espanjassa. Ajattelin lähteä sinne asumaan myöhemmin, koska kieli on hyvinkin helppoa, on lämmintä ja edullista. En ole koskaan lähtenyt. Kun syntyi lapset, olen nähnyt Suomen arvon jotenkin eri tavalla. Vielä silloin kun lapset olivat 8 ja 4 v., olimme 3 viikon matkalla Meksikossa asti. Lennot tuntuivat ihan liian pitkiltä. Toki ollaan matkustettu joka kesä mutta enää Euroopassa. Maailma jotenkin pienenee, riittää lähiympyrät. Olin 24 v., kun olin mieheni kanssa Tokiossa kihlajaismatkalla. Se oli hieno reissu, mutta aivan valtavan suuri kaupunki, kaikkialla väkeä, kaikkialla ruuhkaa, kaikkea liikaa. Ei enää ikinä sellaisia reissuja.

Mulla on monia tätimäisiä tapoja joita on ollut nuoresta asti, mm. että käytän kesät talvet villasukkia, teen kaikenlaisia käsitöitä, hoidan puutarhaa, luen teksti-TV:tä (nykyään sovelluksena), tilaan paperi-Hesaria, lähettelen palautteita ja paheksun ja ojennan liikennesääntöjä rikkovia. 

Mutta uutena on tullut ehkä se että saatan pysähtyä puistonpenkille istuskelemaan ja vain katselemaan maailmaa.  Se on ihan parasta. 

Ei ole tapa, mutta tunne siitä, että koti on paras paikka, vahvistuu. Sitä on aivan kauhuissaan kun on joku festivaali tms. meno, miten kestää ihmisiä ja sitä pintaliitoa/ kännikaloja. Odottaa jo kahdeksan aikaan illalla, että pääsisi jo kotiin kuumaan suihkuun/ kylpyyn/ saunaan ja pesemään ripsarit (kutittaa tässä vaiheessa), kampaamaan tukan, pukeutumaan ihaniin fleecepökiin ja villasukkiin ja tekemään kunnon voileivät. Ah! Se tunne kun joutuu poistumaan joskus kotoaan on hirveä, mutta paluu yksinäisyyteen ja rauhaan puhtaissa villasukissa ätuntuu joka kerta paratiisilta :) 

Olen kiinnostunut kukkapenkin laitosta, tullut uskoon ja alkanut käymään viikoittain kirkossa. Vaatteissa mukavuus ennen kaikkea, mitään kiristystä ja kutitusta en siedä, olkoon miten nätti kolttu tahansa. 

Olen vasta 33 kahden lapsen äiti mutta näin pikkulasten aikana on tavat tätiytyneet. 

- koiralenkkllä joskus crocsit jalassa eikä muiden mielipiteet kiinnosta

- olen innostunut sanaristikoista uudelleen

- en juo alkoholia ollenkaan

- villasukat käytössä ympäri vuoden kun palelen herkästi

- keräilen Marimekon mukeja

- tämä liittyy eniten introverttiyteen ja erityisherkkyyteen mutta palaudun parhaiten yksin kotona puuhaillessa omia projektejani

- kuulemma mekkojen käytöstä nuoriso tunnistaa keski-ikäisen

Sellaisia, etten voi muuttaa kenekään miehen kanssa samaan asuntoon.

Ähkäisen tuolilta noustessani ja istuutuessani.

Nautiskelen kotona olosta ja hiljaisuudesta. Villasukat jalassa luen kirjaa. Maailma ympärillä muuttuu nopeammin kuin ehdin itse tajuta.

Pitää käydä "varmuuden vuoksi vielä kerran pissalla" ennen kuin lähtee kotoa ovesta ulos :D

Mä käytän kenkälusikkaa, kun sillä jalka luiskahtaa paremmin kenkään. Nuorempana jaksoi murjoa jalan kenkään ja suoristella kangasta kantapään kohdalta. Kengät pysyy parempina, kun käyttää kenkälusikkaa.

Maailma on niin sekaisin että katson mieluummin papukaijavideoita, vuohivideoita, kissavideoita ja seuraan somessa maatiloja. 

Herään aikaisin, usein aamuneljältä. Nukkuminen on kultaa, otan päiväunia kun mahdollista. 

Ihmisten tyhmyys ärsyttää. Ihmisten ilkeys on kuluttavaa. Ärsyttää myös se, että asiakaspalvelussa käytetään viesteissäkin puhekieltä tyyliin "moi! onko sulla / laitetaanko sulle tällanen viihdepaketti". (Ei, halusin vain saada asiani hoidettua)

Joskus kun näkee nuoren menevän autoon kuskin penkille ja ajavan pois, ihmettelee hetken miten noin nuorella voi olla ajokortti. Jostain syystä omat aikuiset tai edes teini eivät näytä lapsilta vaan aikuisilta mutta muiden lapset näyttävät tosi nuorilta.

Muilta osin olen oikeasti nuorempi kuin nuorena aikuisena. Tykkään matkustaa enkä jaksa nyhjätä kotona. Tämä varmaan liittyy siihen kun perhevastuut alkavat helpottaa ja sitä kotiarkea on eletty ihan tarpeeksi. 

Itsestä täytyy huolehtia paremmin kuin ennen. On omegaa ja monivitamiinia ja EA-pakkaus aina mukana. 

Jonkin sortin anarkia. Aika äkkiä tulee palaute jos joku alkaa länkyttämään. 

Itsevarmuus. Voin vetää minihameen päälle miettimättä näkyykö verisuonet tai onko muodot just oikeissa kohdissa. "Repikää siitä" -asenne. Liittyy edelliseen kohtaan (anarkia). 

Kukkakuosit ovat alkaneet näyttää hyvältä. Puuttuu enää kello viiden tee ja gini. Vaatteiden suhteen en ole oikeastaan tätiytynyt, käytän huppareita ym. 

Fyysisesti olen aika hyvässä kunnossa kun on aktiivinen liikuntatausta, mutta paikat jämähtää jumiin jos istuu liian kauan. Tai tekee mitä tahansa liian kauan. 

(Ikä on lähempänä kuuttakymppiä kuin viittäkymppiä.)

Olen kodin rauha -kirjoittelija, mutta äskeisen luettuani kyllä: anarkia. Ei enää jaksa välittää ulkonäöstään, mikä liittyy miellyttämiseen. Tottakai sellaisesta, mikä liittyy ammattiin/ asiakaspalveluun, mutta esim. vapaa-ajalla lähet kauppaan ostamaan multaa metsurin saappaat jalassa, lippalakki päässä - hyvä ettet vislaa nuorille uroksille kyynärpää ulkona saman reissun aikana. Olet ottanut samat oikeudet kuin keski-ikäinen mieskin. Aika on tehnyt sinusta positiivisen feministin. Kattelet muhkuroitasi kiitollisena; olen vielä elossa, jalat jaksavat vielä kantaa minut kasvimaalle ja takaisin. Sitten kun kuokkiminen väsyttää, juot ja syöt varmasti, mitä tahdot. Riippumatta painoindeksistä. Ja tuo palautteen anto; juuri kerroin K-kaupan kassalle, miten asiakaspalvelutilanteissa ei toimita :D Kävelin siitä sitten autoon ja haukoinhenkeäni: minäkö se olin?

Miehen osalta sanoisin, että se paukuttaa istuessaan koko ajan jalkoja. Reinot jalassa koko ajan kuuluu pauke. Eri tahtista ja tasatahtista jne. 

Katsoo telkkaria ajoittain suu auki. 

Laitan sijoituksiin 2000+ euroa kuussa ja seuraan miten salkku kehittyy