Tuhansien suomalaislasten kevättodistukseen tehdään pieni merkintä, joka voi nopealla vilkaisulla jäädä jopa huomaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kun oppiaineen sisältöjä muokataan, ne räätälöidään oppilaalle niin helpoiksi, että hän pystyy saamaan aineesta hyväksytyn arvosanan. Näin ollen tähtiarvosanoja ei voi verrata toisiinsa. Erikoisnumero on kuitenkin huonompi kuin tavallinen vitonen, koska siihen päätyminen tarkoittaa, että koululainen olisi saanut tavallisessa arvostelussa nelosen.

Ennen kuin opetuksen tukea uudistettiin tähtiarvosana saattoi olla esimerkiksi kahdeksan. Todellisuudessa oppilaan taidot eivät yltäneet edes alimpaan hyväksyttyyn, eli vitosen arvosanaan. Elokuun 2025 alussa arvostelu muuttui niin, että rajatusta oppimäärästä voi saada korkeintaan vitosen, jonka perään lisätään tähti.

Miksi opettaja haluaisi antaa oppilaalle mieluummin ”valeseiskan” kuin rehellisen vitosen? Palmqvistin mukaan taustalla voi olla kaunis ajatus siitä, ettei numerolla haluta määrittää ihmisen arvoa."

Tämä on Suomen koulujärjestelmän suurin ongelma että kaikkia verrataan keinotekoisesti gaussinkäyrään. Mitä väliä sillä on mikä kunkin taso on suhteessa muihin tai kokeen taulukkoon? Kaikilla pitäisi olla yksilöllinen arvostelu tai ihan vain saavuttanut omat tavoitteensa/ei saavuttanut tavoitteitaan. 

Eli jos kaksi oppilasta vastaavat kokeessa täysin samoin niin toinen voi saada yksin ja toinen vitosen? Samalla suorituksella. Onko siinäkään mitään järkeä?

Toinen saa yksin? Saikko itse montakin kertaa kaksin?

Jäi näköjään oikoluku tekemättä. Ymmärsit kuitenkin varmaan, että tarkoitin numeroa yhdeksän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on juuri tulos, kun ei saa antaa nelosta eikä jättää luokalle. Totuus on,että on aina oppilaita, jotka eivät opi, vaikka mitä tehtäisiin koulussa. Apukoulut on lopetettu. 

Mitä se luokalle jättäminen hyödyttää? 

Antaa lisää aikaa ja voi kerrata sisältöjä, jolloin ne voi jäädä paremmin mieleen. Lisäaika auttaa myös, jos elämässä ollut kriisejä (esim. oppilaan vanhempi kuollut tai oppilas itse sairastanut syöpää), joiden vuoksi oppiminen on jäänyt eikä ole valmis seuraavalle tasolle, joka rakentuu vanhan päälle. Jokainen myös kehittyy eri tahtiin. Luokalle jättäminen on vahva tukitoimi, joka suo runsaasti lisää aikaa opiskeluun.

Ei se auta yhtään mitään. 

Kertoisitko perustelut miksi se ei auta? Ja varsinkaan juuri edellä mainittuihin? 

Sivusta...

Vierailija kirjoitti:

Järkevää olisi luopua näistä tähdistä ja siirtyä tosiasialliseen arviointiin. Jos oppilas ei saa hyväksytysti suoritettua jotain oppimäärää, se on 4. Nyt tuota kammotaan tekemästä viineiseen asti. 

Äitini, yläasteen ope, joskus sanoi että ei kadu oikeastaan muuta kuin yhdelle reppanalle antamaansa 4.  Joutui sitä ja ennenkaikkea vanhempiaan sitten sietämään 4 vuotta 3 sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on juuri tulos, kun ei saa antaa nelosta eikä jättää luokalle. Totuus on,että on aina oppilaita, jotka eivät opi, vaikka mitä tehtäisiin koulussa. Apukoulut on lopetettu. 

Mitä se luokalle jättäminen hyödyttää? 

Antaa lisää aikaa ja voi kerrata sisältöjä, jolloin ne voi jäädä paremmin mieleen. Lisäaika auttaa myös, jos elämässä ollut kriisejä (esim. oppilaan vanhempi kuollut tai oppilas itse sairastanut syöpää), joiden vuoksi oppiminen on jäänyt eikä ole valmis seuraavalle tasolle, joka rakentuu vanhan päälle. Jokainen myös kehittyy eri tahtiin. Luokalle jättäminen on vahva tukitoimi, joka suo runsaasti lisää aikaa opiskeluun.

Peruskoululaisen hinta on noin 11000 e vuodessa. Siinä kuntajohdon laskin laskee, montako ja kuinka monta kertaa kannattaa jäädä luokalle. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on juuri tulos, kun ei saa antaa nelosta eikä jättää luokalle. Totuus on,että on aina oppilaita, jotka eivät opi, vaikka mitä tehtäisiin koulussa. Apukoulut on lopetettu. 

Mikä on se totuus, joka lävähtää tällaisen oppilaan silmille vuosien päästä? Tuskin kukaan vitosen saanut (tähdellä tai ilman) luulee olevansa kympin oppilas.

Vierailija kirjoitti:

Rajattu oppimäärä nykyisen tuen systeemin mukaan tarkoittaa aiempaa yksilöllistettyä oppimäärää. Ennen saattoi olla tähti 8, joka ei oikeasti ollut 8 vaan oppilas oli alle vitosen tasolla. Nyt pitää antaa siis tähti 5 oppilaalle, jolla jossain oppiaineessa on rajoitettu oppimäärä. Tämä on juuri sitä kikkailua, kun EI haluta antaa suoraan nelosta! Aivan älytöntä. Näille, vastoin asiantuntijan kantaa IS jutussa,on räätälöity erityisopettajan tukea ja omaa opintosuunnitelmaa mutta kun ei opi niin ei opi!! On turha kuvitella, että kaikille näille olisi pienryhmä tarjolla nykykoulussa. 

Siis mitä hittoa. Onko oikeasti joku voinut saada aiemmin todistukseen 8 (piilo)tähdellä vaikka oikeasti olisi ansainnut 4????????? Vanhemmat sitten kehuu että meidän Masa sai matikasta 8, ja naapuria hävettää kun niiden Ville sai vain 7. Todellisuudessa Masan arvosana vastaakin nelosta. Miten tällainen on voinut olla mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kun oppiaineen sisältöjä muokataan, ne räätälöidään oppilaalle niin helpoiksi, että hän pystyy saamaan aineesta hyväksytyn arvosanan. Näin ollen tähtiarvosanoja ei voi verrata toisiinsa. Erikoisnumero on kuitenkin huonompi kuin tavallinen vitonen, koska siihen päätyminen tarkoittaa, että koululainen olisi saanut tavallisessa arvostelussa nelosen.

Ennen kuin opetuksen tukea uudistettiin tähtiarvosana saattoi olla esimerkiksi kahdeksan. Todellisuudessa oppilaan taidot eivät yltäneet edes alimpaan hyväksyttyyn, eli vitosen arvosanaan. Elokuun 2025 alussa arvostelu muuttui niin, että rajatusta oppimäärästä voi saada korkeintaan vitosen, jonka perään lisätään tähti.

Miksi opettaja haluaisi antaa oppilaalle mieluummin ”valeseiskan” kuin rehellisen vitosen? Palmqvistin mukaan taustalla voi olla kaunis ajatus siitä, ettei numerolla haluta määrittää ihmisen arvoa."

Tämä on Suomen koulujärjestelmän suurin ongelma että kaikkia verrataan keinotekoisesti gaussinkäyrään. Mitä väliä sillä on mikä kunkin taso on suhteessa muihin tai kokeen taulukkoon? Kaikilla pitäisi olla yksilöllinen arvostelu tai ihan vain saavuttanut omat tavoitteensa/ei saavuttanut tavoitteitaan. 

Elämässä myöhemminkin ihmisiä verrataan toisiinsa, ei omiin tavoitteisiinsa. Karua, mutta totta. Töihin otetaan se, joka on paras ei sitä, joka on kehittynyt eniten.

 

Toisiin vertaaminen auttaa hahmottamaan omia vahvuuksiaan yhteisössä. Mistä ehkä voit saada tulevaisuudessa työtä. 

Joopa joo. Ei todellakaan sillä matikan numerolla ole mitään tekoa työllistymisen tai edes jarkokoulutuksen kanssa. 

Ei tällä palstalla mutta oikeassa elämässä kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajattu oppimäärä nykyisen tuen systeemin mukaan tarkoittaa aiempaa yksilöllistettyä oppimäärää. Ennen saattoi olla tähti 8, joka ei oikeasti ollut 8 vaan oppilas oli alle vitosen tasolla. Nyt pitää antaa siis tähti 5 oppilaalle, jolla jossain oppiaineessa on rajoitettu oppimäärä. Tämä on juuri sitä kikkailua, kun EI haluta antaa suoraan nelosta! Aivan älytöntä. Näille, vastoin asiantuntijan kantaa IS jutussa,on räätälöity erityisopettajan tukea ja omaa opintosuunnitelmaa mutta kun ei opi niin ei opi!! On turha kuvitella, että kaikille näille olisi pienryhmä tarjolla nykykoulussa. 

Siis mitä hittoa. Onko oikeasti joku voinut saada aiemmin todistukseen 8 (piilo)tähdellä vaikka oikeasti olisi ansainnut 4????????? Vanhemmat sitten kehuu että meidän Masa sai matikasta 8, ja naapuria hävettää kun niiden Ville sai vain 7. Todellisuudessa Masan arvosana vastaakin nelosta. Miten tällainen on voinut olla mahdollista?

Opetushallituksen tekemä opetussuunnitelma sen mahdollisti. 

Mikä tää juttu oikeen on? Salaisia merkintöjä...

Artikkeli käsittelee Suomen peruskouluissa käytettävää niin sanottua tähtiarvostelua, jossa oppilaan todistuksen arvosanan perään lisätään tähti. Kyse ei ole pienestä teknisestä merkinnästä, vaan merkinnästä, joka kertoo, että oppilaan oppimäärää on rajattu eli hänen ei ole katsottu kykenevän suorittamaan oppiaineen normaalia vähimmäistasoa. Artikkelin keskeinen väite on, että tätä järjestelmää saatetaan käyttää liian kevyin perustein, ja seuraukset voivat näkyä lapsen elämässä vasta vuosien päästä jatko-opinnoissa ja tulevaisuuden valinnoissa.

Tähtiarvosana tarkoittaa käytännössä sitä, että oppilaan oppiaineen tavoitteita on madallettu. Jos tavallisessa arvioinnissa oppilas olisi saanut hylätyn arvosanan eli nelosen, hänen oppimääräänsä voidaan rajata niin, että hän saa hyväksytyn arvosanan tähdellä merkittynä. Uudistuksen jälkeen, elokuusta 2025 alkaen, rajatusta oppimäärästä voi saada korkeintaan arvosanan 5*, kun aiemmin tähtiarvosana saattoi olla esimerkiksi 7* tai 8*. Tämä vanha käytäntö saattoi antaa oppilaalle ja vanhemmille harhaanjohtavan kuvan osaamisen tasosta, koska numero näytti hyvältä, vaikka todellisuudessa osaaminen ei vastannut edes tavallista hyväksyttyä vitosta.

Opetushallituksen opetusneuvos Riia Palmqvist pitää nykyistä tilannetta huolestuttavana. Hänen mukaansa tähtiarvosanan pitäisi olla ehdoton viimesijainen keino, jota käytetään vain silloin, kun lapsen kognitiiviset kyvyt eivät riitä oppiaineen vaadittujen taitojen oppimiseen edes tukitoimien avulla. Ennen oppimäärän rajaamista lapselle pitäisi tarjota vahvaa tukea, esimerkiksi erityisopetusta, pienryhmäopetusta ja erityisluokan mahdollisuutta. Pelkkä heikko koulumenestys, motivaation puute, levottomuus tai runsaat poissaolot eivät hänen mukaansa ole hyväksyttäviä syitä madaltaa tavoitteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kun oppiaineen sisältöjä muokataan, ne räätälöidään oppilaalle niin helpoiksi, että hän pystyy saamaan aineesta hyväksytyn arvosanan. Näin ollen tähtiarvosanoja ei voi verrata toisiinsa. Erikoisnumero on kuitenkin huonompi kuin tavallinen vitonen, koska siihen päätyminen tarkoittaa, että koululainen olisi saanut tavallisessa arvostelussa nelosen.

Ennen kuin opetuksen tukea uudistettiin tähtiarvosana saattoi olla esimerkiksi kahdeksan. Todellisuudessa oppilaan taidot eivät yltäneet edes alimpaan hyväksyttyyn, eli vitosen arvosanaan. Elokuun 2025 alussa arvostelu muuttui niin, että rajatusta oppimäärästä voi saada korkeintaan vitosen, jonka perään lisätään tähti.

Miksi opettaja haluaisi antaa oppilaalle mieluummin ”valeseiskan” kuin rehellisen vitosen? Palmqvistin mukaan taustalla voi olla kaunis ajatus siitä, ettei numerolla haluta määrittää ihmisen arvoa."

Tämä on Suomen koulujärjestelmän suurin ongelma että kaikkia verrataan keinotekoisesti gaussinkäyrään. Mitä väliä sillä on mikä kunkin taso on suhteessa muihin tai kokeen taulukkoon? Kaikilla pitäisi olla yksilöllinen arvostelu tai ihan vain saavuttanut omat tavoitteensa/ei saavuttanut tavoitteitaan. 

Eli jos kaksi oppilasta vastaavat kokeessa täysin samoin niin toinen voi saada yksin ja toinen vitosen? Samalla suorituksella. Onko siinäkään mitään järkeä?

Toinen saa yksin? Saikko itse montakin kertaa kaksin?

Jäi näköjään oikoluku tekemättä. Ymmärsit kuitenkin varmaan, että tarkoitin numeroa yhdeksän.

Mitä se haittaisi vaikka molemmat saisi ysin omasta kokeestaan?

Artikkelin mukaan tähtiarvosanoja on kuitenkin käytössä yllättävän paljon. Viime vuosina noin kolme prosenttia kaikista peruskoululaisista ja noin viisi prosenttia alakoululaisista on ollut niin sanottuja tähtioppilaita. Palmqvist pitää lukua liian suurena. Hän sanoo, ettei haluaisi ajatella, että näin suuri osa suomalaisista lapsista ei selviytyisi perusopetuksen vähimmäistasosta, koska perusopetus on tarkoitettu kaikille kansalaisille. Hänen huolensa on, että järjestelmässä lasketaan rimaa joillekin oppilaille liian helposti sen sijaan, että heille annettaisiin riittävää opetusta ja tukea normaalien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Artikkelissa korostetaan, että hyväksyttävä syy oppimäärän rajaamiseen voi olla esimerkiksi todettu vakava matematiikan oppimisvaikeus, jossa lapsi ei psykologin testien perusteella kykene hahmottamaan numeroita tai matemaattisia käsitteitä riittävästi. Äidinkielessä vastaava peruste voisi olla vakava lukivaikeus. Palmqvistin mukaan oppimisvaikeuksia on monenlaisia, mutta jos lapsi saa jo erityisopetusta pienryhmässä ja opetus on mukautettu tukemaan häntä, täytyy vaikeuden olla todella merkittävä, jotta normaaleista vähimmäistavoitteista luovutaan.

Ongelmaksi nousee se, että yksittäisiä lapsia koskevien päätösten perustelut eivät ole julkisia. Siksi ulkopuolisten on vaikea tietää, tehdäänkö oppimäärän rajaamisia aina asianmukaisesti. Palmqvistin mukaan tähtiarvosana ei saisi olla mikään läpihuutojuttu, vaan erittäin painava päätös. Jos sitä käytetään liian laajasti, koko peruskoulun perusajatus alkaa hänen mukaansa murentua. Peruskoulun ideana on tarjota kaikille lapsille yhteinen vähimmäisosaaminen ja mahdollisuus jatkaa opintoja. Jos tavoitteita madalletaan heppoisesti, osa lapsista ei saa tätä osaamista.

joukossa on selvästi enemmän poikia kuin tyttöjä. Palmqvist torjuu ajatuksen, että pojat eivät muka kykenisi älyllisesti selviytymään peruskoulusta samalla tavalla kuin tytöt. Hänen mukaansa tällainen selitys olisi kestämätön. Jos pojille annetaan useammin tähtiarvosanoja, pitäisi kysyä, onko järjestelmässä, tuessa, opetuskäytännöissä tai päätöksenteossa jotain sellaista, joka johtaa poikien kohdalla liian helposti tavoitteiden laskemiseen.

Myös alueelliset erot ovat suuria. Artikkelissa mainitaan, että Satakunnassa tähtioppilaita on suhteellisesti eniten ja Uudellamaalla vähiten. Palmqvistin mukaan alueelliset erot eivät sellaisenaan kelpaa perusteeksi sille, että yhdessä maakunnassa lasten tavoitteita laskettaisiin selvästi enemmän kuin toisessa. Jos oppimäärän rajaamisen pitäisi perustua yksilölliseen kognitiiviseen tarpeeseen, suurten alueellisten erojen pitäisi herättää kysymyksiä päätösten yhdenmukaisuudesta.

Artikkelissa painotetaan myös tähtiarvosanan vaikutuksia jatko-opintoihin. Lapsi tai nuori voi kuvitella osaavansa oppiaineen paremmin kuin oikeasti osaa, jos todistuksessa näkyvä numero ei selvästi kerro vaatimustason madaltamisesta. Tämä voi tulla vastaan esimerkiksi lukiossa, jossa vaatimukset ovat kaikille samat. Jos oppilaalta puuttuu peruskoulusta kokonaisia osa-alueita, kuten matematiikasta geometria, niitä ei voida enää toisella asteella helposti paikata. Nuori voi vasta myöhemmin huomata, ettei hänen osaamisensa riitä esimerkiksi haaveiltuihin opintoihin, kuten lääketieteelliseen.

Vierailija kirjoitti:

Lauloi suvivirren?

Luuletko olevas hauska. Tähtimerkintä, oletan.

Tähtiarvosanoilla on vaikutusta myös oppilaiden väliseen oikeudenmukaisuuteen. Jos tähtiarvosana lasketaan päättötodistuksen keskiarvoon samalla tavalla kuin tavallinen arvosana, oppilas, joka ei ole suorittanut koko normaalia oppimäärää, voi päästä jatko-opintoihin toisen oppilaan ohi. Tämä toinen oppilas on voinut suorittaa koko oppimäärän hyväksytysti, mutta hänen keskiarvonsa voi jäädä alemmaksi. Uudistuksella, jossa tähtiarvosanan enimmäisarvosana on nykyään 5*, pyritään vähentämään tätä epäkohtaa. Artikkeli kuitenkin huomauttaa, ettei tähtivitonen täysin poista ongelmaa, koska se voidaan yhä laskea keskiarvoon samanarvoisena kuin tavallinen vitonen.

Yksi artikkelin moraalisista jännitteistä liittyy opettajien hyvään tarkoitukseen. Palmqvist arvioi, että aiempi käytäntö antaa esimerkiksi 7* tai 8* saattoi johtua halusta olla leimaamatta lasta huonolla numerolla. Ajatus on inhimillinen: lapsen ihmisarvoa ei haluta sitoa koulunumeroon. Mutta artikkelin mukaan kaunis ajatus voi kääntyä lapsen edun vastaiseksi, jos se peittää todellisen osaamisvajeen. Tällöin lapsi ei saa rehellistä tietoa taidoistaan eikä välttämättä riittävää opetusta saavuttaakseen peruskoulun vähimmäistason.

Artikkeli vertaa tähtiarvosanojen käyttöä peruskoulun alkuperäiseen tasa-arvoajatukseen. Suomalaisen peruskoulun tarkoitus oli aikanaan varmistaa, etteivät lasten koulutuspolut eriydy liian varhain. Ennen peruskoulu-uudistusta oppilaiden tiet jakautuivat kansakoulun ja oppikoulun kautta eri suuntiin. Palmqvist näkee tähtijärjestelmässä kaikuja tästä vanhasta jaosta: lapsia saatetaan jakaa kahteen kastiin jo peruskoulun aikana, joskus jopa aivan ensimmäisillä luokilla.

Erityisen ongelmallisena artikkeli pitää sitä, että tähtiarvosanoja annetaan jopa ensimmäisen luokan oppilaille. Palmqvistin mukaan on vaikea arvioida näin varhain, etteikö lapsi voisi oppia esimerkiksi äidinkielen taitoja, kun hän ei ole vielä ehtinyt kunnolla edes aloittaa koulupolkuaan. Jos lapsen oppimäärää rajataan hyvin varhain, vaarana on, että hänet leimataan ennen kuin hänen todelliset mahdollisuutensa ovat päässeet esiin. Tästä tulee artikkelin otsikon “merkityt lapset” ydin: pieni tähti paperissa voi alkaa ohjata lapsen koulupolkua kuin näkymätön liikennemerkki.

Vanhempien ja lapsen kuuleminen on välttämätöntä ennen tähtiarvosanaan siirtymistä. Artikkelissa kuitenkin todetaan, että päätös voidaan tehdä, vaikka vanhemmat vastustaisivat sitä. Tämä tekee asiasta erityisen vakavan. Tuen ei pitäisi tuntua rangaistukselta, vaan sen pitäisi auttaa lasta saamaan parasta mahdollista opetusta. Mutta jos tuki tarkoittaakin tavoitteiden madaltamista ilman riittävän vahvoja perusteita, se voi käytännössä kaventaa lapsen tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Artikkelin lopussa käsitellään myös kysymystä siitä, käytetäänkö tähtiarvosanoja mahdollisesti keinona päästää oppilaita luokalta seuraavalle tilanteessa, jossa oppimistulokset ja vaatimustaso ovat laskeneet. Palmqvistin mukaan näin ei pitäisi toimia. Hänen mielestään luokalle jääminen voi joissakin tilanteissa olla parempi vaihtoehto kuin oppimäärän rajaaminen, koska silloin oppilas saa lisävuoden tarvittavien taitojen opiskeluun ja hänen jatko-opintokelpoisuutensa säilyy normaalin oppimäärän mukaisena.

Kokonaisuudessaan artikkeli esittää tähtiarvostelun järjestelmänä, joka on tarkoitettu auttamaan niitä lapsia, joilla on todellinen ja vakava oppimisen este, mutta joka voi väärin käytettynä muuttua epäreiluksi ja lapsen tulevaisuutta rajoittavaksi mekanismiksi. Sen pitäisi olla harvinainen poikkeus, ei tapa ratkaista koulun arjen ongelmia, levottomuutta, poissaoloja, motivaatiopulaa tai yleistä oppimistason laskua. Artikkelin läpi kulkee vahva huoli siitä, että pieni tähti todistuksessa ei ole vain hallinnollinen merkintä, vaan se voi olla lapsen koulupolun pieni mutta painava ankkuri

Vierailija kirjoitti:

Artikkeli käsittelee Suomen peruskouluissa käytettävää niin sanottua tähtiarvostelua, jossa oppilaan todistuksen arvosanan perään lisätään tähti. Kyse ei ole pienestä teknisestä merkinnästä, vaan merkinnästä, joka kertoo, että oppilaan oppimäärää on rajattu eli hänen ei ole katsottu kykenevän suorittamaan oppiaineen normaalia vähimmäistasoa. Artikkelin keskeinen väite on, että tätä järjestelmää saatetaan käyttää liian kevyin perustein, ja seuraukset voivat näkyä lapsen elämässä vasta vuosien päästä jatko-opinnoissa ja tulevaisuuden valinnoissa.

Tähtiarvosana tarkoittaa käytännössä sitä, että oppilaan oppiaineen tavoitteita on madallettu. Jos tavallisessa arvioinnissa oppilas olisi saanut hylätyn arvosanan eli nelosen, hänen oppimääräänsä voidaan rajata niin, että hän saa hyväksytyn arvosanan tähdellä merkittynä. Uudistuksen jälkeen, elokuusta 2025 alkaen, rajatusta oppimäärästä voi saada korkeintaan arvosanan 5*, kun aiemmin tähtiarvosana saattoi olla esimerkiksi 7* tai 8*. Tämä vanha käytäntö saattoi antaa oppilaalle ja vanhemmille harhaanjohtavan kuvan osaamisen tasosta, koska numero näytti hyvältä, vaikka todellisuudessa osaaminen ei vastannut edes tavallista hyväksyttyä vitosta.

Opetushallituksen opetusneuvos Riia Palmqvist pitää nykyistä tilannetta huolestuttavana. Hänen mukaansa tähtiarvosanan pitäisi olla ehdoton viimesijainen keino, jota käytetään vain silloin, kun lapsen kognitiiviset kyvyt eivät riitä oppiaineen vaadittujen taitojen oppimiseen edes tukitoimien avulla. Ennen oppimäärän rajaamista lapselle pitäisi tarjota vahvaa tukea, esimerkiksi erityisopetusta, pienryhmäopetusta ja erityisluokan mahdollisuutta. Pelkkä heikko koulumenestys, motivaation puute, levottomuus tai runsaat poissaolot eivät hänen mukaansa ole hyväksyttäviä syitä madaltaa tavoitteita.

Erityisluokkia on lopetettu, erityisopettajat eivät ehdi tukea antamaan kaikille ja pienryhmä voi tarkoittaa kirjavaa joukkoa, jossa muutama pärjää hyvin ja osa on apukoululaisen tasolla. Ketä tuo hyödyttää? Ei ainakaan niitä hyvin pärjääviä. 

Vierailija kirjoitti:

Artikkelin mukaan tähtiarvosanoja on kuitenkin käytössä yllättävän paljon. Viime vuosina noin kolme prosenttia kaikista peruskoululaisista ja noin viisi prosenttia alakoululaisista on ollut niin sanottuja tähtioppilaita. Palmqvist pitää lukua liian suurena. Hän sanoo, ettei haluaisi ajatella, että näin suuri osa suomalaisista lapsista ei selviytyisi perusopetuksen vähimmäistasosta, koska perusopetus on tarkoitettu kaikille kansalaisille. Hänen huolensa on, että järjestelmässä lasketaan rimaa joillekin oppilaille liian helposti sen sijaan, että heille annettaisiin riittävää opetusta ja tukea normaalien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Artikkelissa korostetaan, että hyväksyttävä syy oppimäärän rajaamiseen voi olla esimerkiksi todettu vakava matematiikan oppimisvaikeus, jossa lapsi ei psykologin testien perusteella kykene hahmottamaan numeroita tai matemaattisia käsitteitä riittävästi. Äidinkielessä vastaava peruste voisi olla vakava lukivaikeus. Palmqvistin mukaan oppimisvaikeuksia on monenlaisia, mutta jos lapsi saa jo erityisopetusta pienryhmässä ja opetus on mukautettu tukemaan häntä, täytyy vaikeuden olla todella merkittävä, jotta normaaleista vähimmäistavoitteista luovutaan.

Ongelmaksi nousee se, että yksittäisiä lapsia koskevien päätösten perustelut eivät ole julkisia. Siksi ulkopuolisten on vaikea tietää, tehdäänkö oppimäärän rajaamisia aina asianmukaisesti. Palmqvistin mukaan tähtiarvosana ei saisi olla mikään läpihuutojuttu, vaan erittäin painava päätös. Jos sitä käytetään liian laajasti, koko peruskoulun perusajatus alkaa hänen mukaansa murentua. Peruskoulun ideana on tarjota kaikille lapsille yhteinen vähimmäisosaaminen ja mahdollisuus jatkaa opintoja. Jos tavoitteita madalletaan heppoisesti, osa lapsista ei saa tätä osaamista.

Miksei sitten ole heikkolahjaisille omia ryhmiä ettei isossa ryhmässä tarvitse mennä tyhmimpien mukaan?! 

Kyse on erityisesti peruskoulun todistuksiin kirjattavasta yksilöllistetystä oppimäärästä (merkitty oppiaineen kohdalle tähdellä \(*\)). Yksilöllistäminen voi estää suoran pääsyn lukioon tai tiettyihin toisen asteen ammatillisiin opintoihin, sillä oppilas ei välttämättä täytä opiskelupaikan vaadittuja pohjakoulutusvaatimuksia. [1, 2]