Miten elvyttää kuollut suhde?

Vierailija kirjoitti:

Ei pitkät parisuhteet=avioliitot mitkä kestää yhden ihmisen kanssa koko elämän—nykypäivänä ei mitään järkeä niissä.Sitähän kuolee pystyyn jos seksikin loppuu ja toisen pärstä alkaa ärsyttää ja riitelyä.Mutta minkäs teet kun omaisuus yhteistä.Löysässä hirressä hautaan saakka.

Tosiaan pitkän liiton salaisuus ei ole s eksiorjuus vaan arvot ja yhteisen legacyn rakentaminen. Kyseessä ei ole mikään hirsipuu vaan kun on tehty yhteiset lapset niin lasten tuottamisen jälkeen rakennetaan yhteinen perintö, joka jätetään niille lapsille. Jos olet kehitykseltäsi tasolla uga buga ruokaa ja seksulia niin älä pliis sekaannu mihinkään lisääntymisjuttuihin, vaan pysyttele pornotumputtamisessa.

Kummallista kuinka harva ehdottaa että suhde voisi olla taistelemisen arvoinen. Erota pitäisi heti, olla yhtä katkera ja vihainen mitä monet kirjoittajat ovat.

Omassa suhteessa olemme käyneet läpi paljon vaikeuksia, mutta sitähän se elämä on, kompromisseja sekä ajoittaisia konflikteja. Niistä mennään yli kahdestaan tai avun kanssa. 26 vuotta ollaan pidetty yhtä, lapset kasvatettu ja kaksin ollaan. Töitä ollaan tehty pirusti tämän eteen ja tehdään varmaan jatkossakin. 

Vierailija kirjoitti:

Samaa täälläkin mietitään ja lapsetkin suunnilleen saman ikäisiä. Meillä mies käytännössä lopetti kaiken parisuhteeseen panostamisen toisen lapsen syntymän jälkeen. Kaikki aloitteet hellyyteen ja yhteiseen aikaan on tulleet minulta. Seksi häntä välillä kiinnostaa, mutta ei esim suutelu sen aikana. Päätin lopettaa yrittämisen ja katsoa, jos mies jotenkin herää tilanteeseen. Ei näytä innostavan, telkkari ja pleikkari on tärkeämmät. Välillä saattaa mainita, että olisi kiva käydä ravintolassa x, mutta ei tee elettäkään asian järjestämiseen. 

Jos erottaisiin, tulisi valtavasti tappiota asunnon myynnistä ja maksettaisiin lainoja sekä vuokraa. Pakko siis tulla edes jollain tasolla toimeen.

Miehesi on konsolipelaaja, eli mieslapsi. Onnea valintaasi.

Vaihtamalla vainaja elävään. Mitä sä muumiota kaivelet? Heitä roskiin. 

Itse ainakin rytkäytin muutaman kerran akkaa oikein kunnolla. Lähti se siitä elpymään suhde tämän käsittelyn jälkeen. Olin aiemmin ollut itsekin laiska ja haluton rytkäyttämään. Muistakaa rytkäytellä toisianne.

EI MILLÄÄN.

Aika typerää sanoa, ettei raha ratkaisisi mitään. Kuka haluaa lastensa kasvavan vaikka vuokrakaksiossa metsästäen punalaputettuja jauhelihoja, ilman mahdollista harrastuksiin? Itse ainakin mieluummin siedän epätäydellistä parisuhdetilannetta. Meillä ei ainakaan se lähtöelintaso ole niin korkea, että haluaisin lasten takia sitä enää laskea.

Vierailija kirjoitti:

Kummallista kuinka harva ehdottaa että suhde voisi olla taistelemisen arvoinen. Erota pitäisi heti, olla yhtä katkera ja vihainen mitä monet kirjoittajat ovat.

Omassa suhteessa olemme käyneet läpi paljon vaikeuksia, mutta sitähän se elämä on, kompromisseja sekä ajoittaisia konflikteja. Niistä mennään yli kahdestaan tai avun kanssa. 26 vuotta ollaan pidetty yhtä, lapset kasvatettu ja kaksin ollaan. Töitä ollaan tehty pirusti tämän eteen ja tehdään varmaan jatkossakin. 

Mistä ja miksi pitäisi taistella? Varsinkin vain toisen (naisen, oletettavasti). Se oli mitä se oli ja miehellä oli tilaisuus näyttää ettei ole paskaa.

Mutta oli ja on, eikä muutu.

Ei luusereille anneta uusia tilaisuuksia, elämä on lyhyt.

Ei kuolleita kannata elvytttää

Vierailija kirjoitti:

Aika typerää sanoa, ettei raha ratkaisisi mitään. Kuka haluaa lastensa kasvavan vaikka vuokrakaksiossa metsästäen punalaputettuja jauhelihoja, ilman mahdollista harrastuksiin? Itse ainakin mieluummin siedän epätäydellistä parisuhdetilannetta. Meillä ei ainakaan se lähtöelintaso ole niin korkea, että haluaisin lasten takia sitä enää laskea.

Että mieluummin näytät heille mallia prostituutiosta?

Ketä sä huijaat. Itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä kumman takia suhde on latistunut. Jos sinun vuoksi niin tottakai voit sitä parantaa menemällä miestä vastaan asioissa. 

 

Omalla kohdallani ei onnistunut, koska se oli mies joka päätti ettei halunnut viettää aikaa kanssani, ei puhua eikä halunnut nukkua samassa sängyssäkään. Sitten vain kysyin rakastaako hän. Ei voinut vastata. Asia oli minulle selvä. 

En ole homo.

Kato, homo tunnusti.

Vierailija kirjoitti:

Kummallista kuinka harva ehdottaa että suhde voisi olla taistelemisen arvoinen. Erota pitäisi heti, olla yhtä katkera ja vihainen mitä monet kirjoittajat ovat.

Omassa suhteessa olemme käyneet läpi paljon vaikeuksia, mutta sitähän se elämä on, kompromisseja sekä ajoittaisia konflikteja. Niistä mennään yli kahdestaan tai avun kanssa. 26 vuotta ollaan pidetty yhtä, lapset kasvatettu ja kaksin ollaan. Töitä ollaan tehty pirusti tämän eteen ja tehdään varmaan jatkossakin. 

Se on tätä päivää, että pitää olla extremeä ja hullua seksiä. Parisuhdeongelmia alkaa tulla, kun arki astuu kuvioon. Ei osata elää sitten sitä elämää ja moni asia alkaa maistumaan puulta. 

Näissä on aina suurinosa huutamassa eroa. Eivät viitti taistella hyvän eteen.

Kymmenen painallusta ja kaksi puhallusta. Toistetaan kunnes suhde havahtuu ja elpyy yskimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika typerää sanoa, ettei raha ratkaisisi mitään. Kuka haluaa lastensa kasvavan vaikka vuokrakaksiossa metsästäen punalaputettuja jauhelihoja, ilman mahdollista harrastuksiin? Itse ainakin mieluummin siedän epätäydellistä parisuhdetilannetta. Meillä ei ainakaan se lähtöelintaso ole niin korkea, että haluaisin lasten takia sitä enää laskea.

Että mieluummin näytät heille mallia prostituutiosta?

Ketä sä huijaat. Itseäsi.

Mitä prostituutiota se on, jos suhteessa on kaksi alle keskituloista? Kumpi on prostituoitu? Kotipaikkakunnalla on kallista ja elämä lasten kanssa ei sekään ole ilmaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten elvyttää kuollut? Ei mitenkään. 

Niin siis parisuhde. En puhu ihmisestä

Et ymmärrä vertausta. Ok. 

Joo, ap on below the average. Veikkaan että läski lähäri. Ja mies on joku posti-pate, joka leikkii Legoilla.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuolleita kannata elvytttää

Kuolleet tykkää kun niitä elvyttää. Aina kannattaa yrittää.

Mä en jaksa enää yrittää. Puolison jatkuva nalkuttaminen ja negatiivisuus alkoi jo hajottaa minua, kun yritin ja yritin miellyttää. Mikään määrä imurointia, tiskausta, ruuanlaittoa, nurmikonleikkuuta, autonhuoltoa, halonhakkuuta ei vaan riitä. Tein testin, tein VUODEN kaiken puolison mielen mukaan, aivan kaiken. Lopputulos? Hän lopetti "koskettamisen", kuuntelemisen, tekemisen. Kaikki jäi minulle.

Siinä vaiheessa - kun minulla vielä rakkautta oli, tajusin, että jos jatkan samaa rataa, en pysy järjissäni. Vähän aikaa oli hirveitä riitoja, ja puoliso sanoi todella ikäviä asioita.

Silloin paukapääminäkin ymmärsin, että en merkitse hänelle mitään ihmisenä. Hän tarvitsee minua statuksen vuoksi, rahan vuoksi, mukavuuden vuoksi.

Enää emme juurikaan riitele. Hän voi sanoa mitä vaan, mutta sillä ei ole enää minulle merkitystä. Se juna meni jo. Emme keskustele lainkaan. Puoliso latoo tehtävälistoja, kertoo, mitä minä olen tehnyt väärin, mitä sukuni on tehnyt väärin. Sitten alkaa nalkutus ja lopulta hysteeriseksi käyvä syyttely asioista, joita en ole edes voinut tehdä, kun en häntä ollut edes tavannut siinä vaiheessa. Tai oleyan, että noin se menee, en enää kuuntele. Ei hänkään kuunnellut minua. Nyt en sano mitään.

N54