Miten elvyttää kuollut suhde?

Vierailija kirjoitti:

Jeesus pitää olla tyhmä kun täältä neuvoja kysyy. Palsta täynnä näivettyneitä, elämään pettyneitä seinäruusuja jotka eivät ole omia suhteita pystyneet pitämään. Aina on erottu kun jokin menee pieleen ja aina se on sen toisen vika koska kyvyttömyys tunnistaa omia virheitä on olematon. Nämä kyynistyneet yksineläjät yrittävät vakuuttaa kaikille kunka hyvä on olla sinkku ja maailma on täynnä mahdollisia kumppaneita. Joo, ei muuten ole. 

Vauva palstan normia. 8/10 huutaa välitöntä eroa, ei kannata olla suhteessa. En usko että ovat kovin onnellisia ihmisiä ja haluavat omaan sieluttomaan porukkaan lisää päitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten elvyttää kuollut? Ei mitenkään. 

Niin siis parisuhde. En puhu ihmisestä

Et ymmärrä vertausta. Ok. 

Joo, ap on below the average. Veikkaan että läski lähäri. Ja mies on joku posti-pate, joka leikkii Legoilla.

En usko että kommentti heittää kauas

No ihan ensin meni sukupuolet väärin. Olen mies, ja kumpikaan meistä ei ole läski tai lähihoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Jeesus pitää olla tyhmä kun täältä neuvoja kysyy. Palsta täynnä näivettyneitä, elämään pettyneitä seinäruusuja jotka eivät ole omia suhteita pystyneet pitämään. Aina on erottu kun jokin menee pieleen ja aina se on sen toisen vika koska kyvyttömyys tunnistaa omia virheitä on olematon. Nämä kyynistyneet yksineläjät yrittävät vakuuttaa kaikille kunka hyvä on olla sinkku ja maailma on täynnä mahdollisia kumppaneita. Joo, ei muuten ole. 

Hyvä pointti, t. ap

Ei ole oikein muutakaan kanavaa, keneltä kysyä.

Ruuminavauksella

Vierailija kirjoitti:

Jos keskustelut ei kiinnostele, niin sitten arkiset huomioinnit alkuun. Ole aloitteellinen, vaikkei toinen olekaan. Jos oikeasti haluat jotain yhteistä tulevaisuutta vielä, niin pitää unohtaa "en mä, kun et säkään" - ajattelu.

Ei syyttelyä, vaan omien tunteiden puhumista ja mitä haluaa ja mitä odotuksia olis. Tehkää perheenä jotain puistojuttuja tms. jos ei kaksistaan huvita lähteä.

Yritä funtsia mihin sä alunperin ihastuit rakastuit... Vaikka ihminen oliskin muuttunut iän myötä, niin kyllä ne tietyt piirteet siellä vielä on. Esim huumorintaju, jos se oli teidän juttu. Tai extremejutut, teatteri, musa, taiteet yleensä...

 

Me ollaan pariin kertaan elvytetty meidän parisuhde. Parhaillaan kolmas yritys menossa..  Lapset ovat just muuttaneet pois ja me tosiaan ollaan kahden. Kyllä me jotain jutun juurta saadaan aikaiseksi ja hän jopa kysyi viime viikolla, että katsottaisko sarjaa yhdessä. Katottiinhan me. < ei ole pariin vuoteen tapahtunut, kuten ei paljoa muutakaan. Tänään tein hänen lempiruokaansa jja jopa jälkkäriä. Oli otettu kiiteli vuolaasti, hymyillen. :)

32 v yhdessä, eikä erota osata, mutta kyllä tää taas tästä.. toivottavasti. Rakastan mä sitä kuitenkin vielä, vaikka on päiviä, kun vaan miettii, että milloin se lähtee, lähtis jo... miksei se mene jo. Leikin nukkuvaa kunnes ovi kolahtaa. 

Kuulostaa aika kamalalta tuo teidän suhde.

Mikä käytännössä toimi aiemmissa suhteen elvytyksissä, mikä oli suhteen tila silloin, ja mikä se oli elvytyksen jälkeen?

T. Ap

Biologiantunti jäänyt väliin? Kuollut haudataan, ei elvytetä. 

Vierailija kirjoitti:

Kummallista kuinka harva ehdottaa että suhde voisi olla taistelemisen arvoinen. Erota pitäisi heti, olla yhtä katkera ja vihainen mitä monet kirjoittajat ovat.

Omassa suhteessa olemme käyneet läpi paljon vaikeuksia, mutta sitähän se elämä on, kompromisseja sekä ajoittaisia konflikteja. Niistä mennään yli kahdestaan tai avun kanssa. 26 vuotta ollaan pidetty yhtä, lapset kasvatettu ja kaksin ollaan. Töitä ollaan tehty pirusti tämän eteen ja tehdään varmaan jatkossakin. 

Suhteen eteen EI kuulu tehdä töitä. Minä en ainakaan suostuisi. Hyvä suhde on ja voi aina hyvin. 

Minulla on ollut useita lupaavia suhteita ja se toinen on aina lopulta näyttänyt todelliset karvansa. Aina jotain hommia kun minä olisin halunnut hellyyttä ja silloin kyllä vaaditaan hellyyttä kun minua ei huvita. Vapaata aikaa ei itselle enää saa, kun se toinen on aina siinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jeesus pitää olla tyhmä kun täältä neuvoja kysyy. Palsta täynnä näivettyneitä, elämään pettyneitä seinäruusuja jotka eivät ole omia suhteita pystyneet pitämään. Aina on erottu kun jokin menee pieleen ja aina se on sen toisen vika koska kyvyttömyys tunnistaa omia virheitä on olematon. Nämä kyynistyneet yksineläjät yrittävät vakuuttaa kaikille kunka hyvä on olla sinkku ja maailma on täynnä mahdollisia kumppaneita. Joo, ei muuten ole. 

Hyvä pointti, t. ap

Ei ole oikein muutakaan kanavaa, keneltä kysyä.

Vaikka parisuhdeterapeutilta. Tämä on viimeinen paikka mistä kysyä. Ilmaisia neuvoja ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jeesus pitää olla tyhmä kun täältä neuvoja kysyy. Palsta täynnä näivettyneitä, elämään pettyneitä seinäruusuja jotka eivät ole omia suhteita pystyneet pitämään. Aina on erottu kun jokin menee pieleen ja aina se on sen toisen vika koska kyvyttömyys tunnistaa omia virheitä on olematon. Nämä kyynistyneet yksineläjät yrittävät vakuuttaa kaikille kunka hyvä on olla sinkku ja maailma on täynnä mahdollisia kumppaneita. Joo, ei muuten ole. 

Hyvä pointti, t. ap

Ei ole oikein muutakaan kanavaa, keneltä kysyä.

Vaikka parisuhdeterapeutilta. Tämä on viimeinen paikka mistä kysyä. Ilmaisia neuvoja ei ole. 

Ja täältä saa varmasti huonoimmat neuvot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jeesus pitää olla tyhmä kun täältä neuvoja kysyy. Palsta täynnä näivettyneitä, elämään pettyneitä seinäruusuja jotka eivät ole omia suhteita pystyneet pitämään. Aina on erottu kun jokin menee pieleen ja aina se on sen toisen vika koska kyvyttömyys tunnistaa omia virheitä on olematon. Nämä kyynistyneet yksineläjät yrittävät vakuuttaa kaikille kunka hyvä on olla sinkku ja maailma on täynnä mahdollisia kumppaneita. Joo, ei muuten ole. 

Hyvä pointti, t. ap

Ei ole oikein muutakaan kanavaa, keneltä kysyä.

Vaikka parisuhdeterapeutilta. Tämä on viimeinen paikka mistä kysyä. Ilmaisia neuvoja ei ole. 

Ja täältä saa varmasti huonoimmat neuvot

Voi olla. Ainakin täällä voi jakaa harmistustaan suhteen tilasta. En olettanut, että lasten saannin myötä vaimo alkaa karttaa seksiä ja läheisyyttä, ja että aviopari päätyy kolmekymppisenä eri huoneisiin nukkumaan kun tunneyhteyttä ei enää ole.

Hirveän vaikea jotenkin miettiä, mihin aikanaan ihastui koko ihmisessä, kun ollaan ihmisinä muututtu niin paljon. Eikö samalla periaatteella voisi ketä hyvänsä tuntematonta alkaa hyväilemään ja hieromaan, odottaen että alkaa tulla oksitosiinia ja läheisyyttä?

Itse olen päättänyt että jos joskus vielä töitä saan, niin lähden. Olen tässä puhtaasti lasten ja työttömyyteni takia.  En samaa toivoisi kenellekään ja viimeiseen asti yritin , annoin toiselle mahdollisuuksia yms

 Mutta kun ei halua, niin ei halua.  Emme vaan sovi toisillemme. En oikeasti enää pidä koko ihmisestä, jossain se raja vaan tulee vastaan että tilanne on jatkunut liian pitkään eikä ole enää korjattavissa.  Mies tietää kyllä tilanteen ja odottanee sitä, että pystyn lähtemään.  Ankeaa elämää on , vaikka toki se vähän helpottaa ettei enää niin välitä. Ja ennen kuin joku tulee irvailemaan rahan takia olemisesta, niin joskus ne realiteetit vaan on mahdottomat. Olen itse kasvanut vuokraslummissa yksinhuoltajaäidin kanssa,  enkä voinut mitään harrastaa. Haluan voida tarjota lapsilleni edes minimin. Ja kyllä ,olen korkeakoulutettu ja mulla on uraa takana pitkälti. Enää ei vain töitä löydy, lähes mikä vain kelpaisi.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen päättänyt että jos joskus vielä töitä saan, niin lähden. Olen tässä puhtaasti lasten ja työttömyyteni takia.  En samaa toivoisi kenellekään ja viimeiseen asti yritin , annoin toiselle mahdollisuuksia yms

 Mutta kun ei halua, niin ei halua.  Emme vaan sovi toisillemme. En oikeasti enää pidä koko ihmisestä, jossain se raja vaan tulee vastaan että tilanne on jatkunut liian pitkään eikä ole enää korjattavissa.  Mies tietää kyllä tilanteen ja odottanee sitä, että pystyn lähtemään.  Ankeaa elämää on , vaikka toki se vähän helpottaa ettei enää niin välitä. Ja ennen kuin joku tulee irvailemaan rahan takia olemisesta, niin joskus ne realiteetit vaan on mahdottomat. Olen itse kasvanut vuokraslummissa yksinhuoltajaäidin kanssa,  enkä voinut mitään harrastaa. Haluan voida tarjota lapsilleni edes minimin. Ja kyllä ,olen korkeakoulutettu ja mulla on uraa takana pitkälti. Enää ei vain töitä löydy, lähes mikä vain kelpaisi.

Täällä toinen vastaavassa tilanteessa. Mutta toivon kyllä, että suhde vielä muuttuisi hyväksi. Siis toivon, että miehen käytöksessä näkyisi rakkaus. Ja toisina päivinä näkyykin. Surullista kirjoittaa tällaista. 

Jos olet mies, mene pattaylle yksin , takas tullessa akkas on varmasti piristynyt ja viimesen päälle äkänen.

Mies on mahdollistajana tehnyt jo kaiken ja joutuu myös tulevaisuudessa tekemään, naisena on nyt luonnollinen vaihe siirtyä seuraavaan ja alkaa iloitella sellaisten miesten kanssa jotka sytyttää. Jos rehellisesti mietit niin miehesi ei ole koskaan sinua sytyttänyt.

Vierailija kirjoitti:

Mies on mahdollistajana tehnyt jo kaiken ja joutuu myös tulevaisuudessa tekemään, naisena on nyt luonnollinen vaihe siirtyä seuraavaan ja alkaa iloitella sellaisten miesten kanssa jotka sytyttää. Jos rehellisesti mietit niin miehesi ei ole koskaan sinua sytyttänyt.

Olen edelleenkin ap ja minulla on pippeli. Miksi kaikki olettavat tämän olevan joku homoliitto, kun on kaksi biologista lastakin?

Vierailija kirjoitti:

Voi tietysti.

Sitoutumista suhteeseen, toisesta  kiinnostumista, osoittaa huolenpitoa, halu kuulla toisen toiveita, mahdollisten riitojen läpi keskustelua.

Tämä molemminpuolin.

Vaan kun ei kiinnosta pätkääkään. Tuo on tuttu tunne juuri noilta ajoilta. Kitkutettiin aikamme ja meni sitten jo ärsytyskin ohi ja tilalle tuli täysi välinpitämättömyys. Miksi emme eronneet jo aiemmin. Meni molemmilta monta vuotta pilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi tietysti.

Sitoutumista suhteeseen, toisesta  kiinnostumista, osoittaa huolenpitoa, halu kuulla toisen toiveita, mahdollisten riitojen läpi keskustelua.

Tämä molemminpuolin.

Vaan kun ei kiinnosta pätkääkään. Tuo on tuttu tunne juuri noilta ajoilta. Kitkutettiin aikamme ja meni sitten jo ärsytyskin ohi ja tilalle tuli täysi välinpitämättömyys. Miksi emme eronneet jo aiemmin. Meni molemmilta monta vuotta pilalle.

Pelkään olevani tässä tilanteessa, t. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos olet mies, mene pattaylle yksin , takas tullessa akkas on varmasti piristynyt ja viimesen päälle äkänen.

Ei tuo pattijoki silleen kiinnostele. Moni muu asia kyllä, mutta oma moraali ei salli pettämistä kun vielä ollaan virallisesti liitossa. Käsi kyllä käy senkin edestä.

Lisää neuvoja?

T. Ap