Läheisen menettäneet, mikä teitä ärsyttää toisten ihmisten käytöksessä?

Vierailija kirjoitti:

Onhan perintö seurausta vanhempien omasta ahkeruudesta ja kun vanhemmat ovat ahkeria ovat yleensä lapsetkin. Ei perintö tyhjästä tule kenellekään vaan se on täytynyt ansaita siksi sitä on turha kadehtia Yleensä perintöä vanhemmiltaan saaneiden lasten vanhemmat on tehneet kovasti töitä ja pitkää päivää töissä. Lapset puolestaan ovat joutuneet osallistumaan kotitöihin ja esim pitämään huoneensa siistinä. Ne vanhemmat joilta ei jää perintöä ovat valinneet toisenlaisen tavan elää.

Eihän perintö kerro ahkeruudesta yhtään mitään, tottakai hyvätuloisten on helpompaa säästää kuin pienempituloisten. Veikkaan vähän että pienempipalkkaiset tekee vielä pidempää päivää eivätkä edes pysty lähtemään lomalla luksusrantalomalle perheen kanssa rentoutumaan toisin kuin hyvätuloiset.

Aika usein isompia perintöjä jättävät ovat myös itsekin perineet, joten kaikki varallisuus ei todellakaan ole itse ansaittua.

Välillä kummastuttaa erityinen halu loukkaantua milloin mistäkin läheisen kuoltua. Minulta on kuollut pienestä lapsesta saakka läheisiä vierestä eikä ole tarvinnut närkästyä juuri mistään. Ainoastaan se on satuttanut, jos en ole saanut "lupaa" surra.

Mitä haluat, että sinulle sanotaan?

Ystäväni kuoli äkillisesti 30-vuotiaana, esihenkilö pyysi päivystämään, kun muu markkinointi lähti ryyppäämään ja harrastamaan seksiä keskenään.

En osannut arvostaa miehen käytöstä.

Fiksumpi kollega pahoitteli tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä haluat, että sinulle sanotaan?

 

Ystäväni kuoli äkillisesti 30-vuotiaana, esihenkilö pyysi päivystämään, kun muu markkinointi lähti ryyppäämään ja harrastamaan seksiä keskenään.

 

En osannut arvostaa miehen käytöstä.

 

Fiksumpi kollega pahoitteli tilannetta.

Mitäs suostuit

Mikä nyt kaikesta valittajia ei ärsyttäisi?

Näemmä kaikesta voi tulla itkumieli.

Se, jos ei reagoitu mitenkään tai edes otettu osaa kun kerroin uutisen. Siinä kohtaa olisi ystävän tuki ollut tarpeen. 

Toinen oli syyllisen etsiminen. Kyseessä oli siis its a ri ja se syyttely sai kaikille vain kamalamman olon.

Ei mikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnöllä kehuskelu on typerää ja niin roskaa. Yksi alaikäisenä orvoksi jäänyt peri vanhempansa, päivitti joskus someen kuvan upouudesta kalliista autosta ja kuvatekstiksi hardworking. Todellisuudessa oli elänyt alaikäisenä sossun ja huoltajiensa kustannuksella, aikuisena tekee pienipalkkaista työtä.

Tämä. Tuommoisia tyhjäntoimittajia kannattaa elämässään vältellä. Ei todellakaan jatkoon. 

Tuskinpa vaan monikaan kehuu perinnöllään! Näissä jutuissa, joissa kerrotaan näin tehtävän paistaa esiin ihan muut asiat...

Se että ne joilla oli isä elossa mutta ei hyvät välit saattoi sanoa ettei heillä ole isää.

Vierailija kirjoitti:

Se että ne joilla oli isä elossa mutta ei hyvät välit saattoi sanoa ettei heillä ole isää.

Mikä ongelma?

Se ettei voi sanoa ajoissa onko tulossa siunaustilaisuuteen/muistotilaisuuteen vai ei ja tarvitseeko yöpaikkaa. Asiaa viivytellään loppuun asti ja sitten jos eivät tulekaan, niin ilmoitetaan asiasta vasta pari tuntia ennen. Näin saadaan kätevästi blokattua jonkun toisen tuleminen, jonka paikalle saapuminen riippui nimenomaan siitä saako yöpymispaikan. 

Vierailija kirjoitti:

Se että ne joilla oli isä elossa mutta ei hyvät välit saattoi sanoa ettei heillä ole isää.

Tuleeko toisen isästä parempi sillä että jonkun isä on kuollut?

Ei mikään

"Sun pitää olla vahva sukulainen N puolesta, ja olla hänen tukena." Joo, v!tunko väliä minulla on.

Se kun puhutaan surutyöstä. Ei suru ole mitään työtä 

Vierailija kirjoitti:

Minua lähinnä ärsyttää se sureminen ja ruikutus. Miksi surra asiaan johon ei voi vaikuttaa ja joka on jokaisen kohtalona. Minulla on kuollut todella läheisiä ihmisiä, mutta kertaakaan en ole edes itkenyt, mutta silti kaipaan heitä. Ei se vollottaminen ketään takaisin tuo, joten turha haaskata moiseen energiaa ja omaa jaksamista. Silti toista voit kaivata ja muistella.

Kukin tyylillään, ole sinä kovis, minä itken, kun itkettää, ja toisaalla heitän mustaa huumoria.

Ilmeisesti jotkut luulevat efrä vain heidän tapansa on oikea

Kun siskoni sairastui syöpään, jotkut ihmiset, joita olin pitänyt läheisinä, ottivat siinä kohdassa etäisyyttä. Ja jotkut ihmiset, joita en ollut pitänyt niin läheisinä, tulivatkin lähemmäs ja alkoivat aktiivisesti kysellä vointiani.

Ei se sinänsä mitään ärsytystä aiheuttanut. Se vain opetti, ketkä ihmiset ovat niitä joita kiinnostaa oikeasti, miten minulla menee, ja ketkä olivat lopulta vain hyvän päivän tuttuja. Monien hyvän päivän tuttujen kanssa en ole pitänyt enää mitään yhteyttä sen jälkeen kun siskoni menehtyi, koska he eivät ole ottaneet osaa menetykseeni vaikka tietävät siitä varmasti. Mutta niiden kanssa, jotka olivat silloin tukenani kun sitä eniten tarvitsin, yhteydenpito on jatkunut, ja olen vuorostani ollut heidän tukenaan silloin kun heillä on sittemmin ollut vaikeaa.

Kaiken kaikkiaan opettavainen kokemus. En tiedä, keitä ihmisiä pitäisin nykyään läheisinäni jos tuota kokemusta ei olisi. Mutta tällä hetkellä voin rauhallisin mielin todeta, että lähipiirini koostuu nykyään sellaisista ihmisistä, joita oikeasti kiinnostaa, mitä minulle kuuluu ja miten minä voin.

Ap kuvittelee olevansa täydellinen ihminen, joka aina osaa sanoa oikeat sanat ja tehdä oikeat asiat jokaisen erilaisen ihmisen kohdalla.