Läheisen menettäneet, mikä teitä ärsyttää toisten ihmisten käytöksessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei häiritse ihmisten kömpelöt lohdutusyritykset. Eivät ihmiset aina osaa, mutta onhan se ihan sympaattista, että edes yrittävät.

Eniten ärsyttää ilmiselvä kateus perinnöistä. Se on epäempaattista ja todella vastenmielistä.

Miksi se ärsyttää? Eiköhän perintö aina ole plussaa.

En ole edellinen, mutta perinnöstä puhuminen tai vihjailu kuolleen omaisille on sivistymätöntä

Mites sitten se kun ne omaiset itse puhuvat siitä? Minusta vielä sivistymättömämpää.

Vierailija kirjoitti:

"Asioilla on tapana järjestyä"

Järjestyväthän ne jotenkin

Vierailija kirjoitti:

Perinnöllä brassailu. Alaikäisen kohdalla elatuksesta huolehti sosiaalitoimi ja uudet huoltajat. Mutta siitä sitten pitääkin tehdä sossupareit ja päätyy sossun kirjoihin huostaanotettuna.

Orvot pannaankin sossulaan, lastensuojelun täysihoitolaan. Elatuksen maksaa uudet huoltajat tai sossu, ei siis huolta huomisesta. Toki ensin tehdään tarvittavat somaattiset ja psykiatriset tutkimukset siitä mihin lapsi voidaan sijoittaa, määrätään arviointijaksolle missä päätetään onko perhekuntoinen vai tarviiko laitoshoitoa.

Perinnöllä kerskailu, pidän sellaisia ihmisiä tosi typerinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei häiritse ihmisten kömpelöt lohdutusyritykset. Eivät ihmiset aina osaa, mutta onhan se ihan sympaattista, että edes yrittävät.

Eniten ärsyttää ilmiselvä kateus perinnöistä. Se on epäempaattista ja todella vastenmielistä.

Miten niin, kyllähän perintö helpottaa elämää.

Ainakin helpompaa järjestää hautajaisia kun tilillä on 60000 euroa kuin että 600 euroa.

Yritätkö sanoa, että kateus on tästä syystä aivan perusteltua?

Kyllä on pieni ihminen joka kadehtii jonkun hautajaisia.

Menetin isäni 19 vuotiaana ja silloin alkoi ärsyttämään yli kaiken "otan osaa" - sanonta. Ei ihmiset oikein mitään muuta sanoneet ja äkkiä alkoi kuulostamaan kliseeltä. Olisivat hiljaa, jos ei ole muuta sanottavaa.

Nyt tuonkin tajuaa, ettei jengi on hämillään, mutta kohteliaisuudesta on jotain sanottava, kun kuulee traagisen uutisen. Siinä se.

Veljeni kuoli taannoin ja oli paljon kirjavampaa ihmisten puhuminen ja  avautuminen. Ei ärsyttänyt mikään.

Hämmästyin erästä nuorta naista, joka äidille sanoi, että "jäihän sulle vielä kolme lasta", Miten hitossa tuon pitäisi lohduttaa ketään.. :D "on down three to go!"

Suomalaiset yrittävät liikaa. Olen pahoillani menetyksestäsi riittää vallan hyvin. Jännä kyllä englanniksi tuokin jollain tapaa tuntuu paljon luontevammalta eli sorry to hear about your loss. Suomalainen kulttuuri on joiltakin osin eriskummallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei häiritse ihmisten kömpelöt lohdutusyritykset. Eivät ihmiset aina osaa, mutta onhan se ihan sympaattista, että edes yrittävät.

Eniten ärsyttää ilmiselvä kateus perinnöistä. Se on epäempaattista ja todella vastenmielistä.

Miksi se ärsyttää? Eiköhän perintö aina ole plussaa.

En ole edellinen, mutta perinnöstä puhuminen tai vihjailu kuolleen omaisille on sivistymätöntä

Mites sitten se kun ne omaiset itse puhuvat siitä? Minusta vielä sivistymättömämpää.

Riippuu täysin siitä, mitä ja miten puhuvat. Surun keskellä on aika työlästä setviä monimutkaisia perintöasioita.

Mutta hei, tuli selväksi että monet eivät koe myötätuntoa surun vuoksi vaan kateutta perinnöstä. Surkeita ihmisiä olette.

Vierailija kirjoitti:

Ei Luoja anna kenellekään raskaampaa taakkaa kuin mitä jaksaa kantaa. 

 

Ja paskat. Kyllä antaa. 

Joo, toi on kyllä paskin sanonta ikinä! 

Juu, niin tekee, mutta mieluummin olisi pitänyt vanhempansa terveinä ja elossa.

Edellinen vastauksena perintökommenttiin.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset yrittävät liikaa. Olen pahoillani menetyksestäsi riittää vallan hyvin. Jännä kyllä englanniksi tuokin jollain tapaa tuntuu paljon luontevammalta eli sorry to hear about your loss. Suomalainen kulttuuri on joiltakin osin eriskummallinen.

Suomalaiset ovat kateellisia ja herkkänahkaisia. I'm sorry for your loss on ihan yhtä geneerinen kuin suomalainen sanonta otan osaa.

Miksi jokaisen pitää olla joku mimosa, jota pitää lähestyä jollain tietyllä tavalla tai muuten se on syvä loukkaus? Tärkeintä on, että jotenkin muistaa.

En tiedä ärsyttääkö nyt mikään. Olen menettänyt viime vuosina kaksi hyvin läheistä ihmistä ja ehkä sitä on monen vaikea ymmärtää että kuolemaankin tavallaan tuntuu tai tottuu. Nyt kuoli etäisempi ystävä eikä se vain kosketa niin syvästi kuin ehkä olisi koskettanut ilman koettuja suurempia menetyksiä. Sen toki huomaa että kuolema on monelle tosi vaikea aihe, ja jos sen ottaa puheeksi, siihen halutaan heti kommentoida jotain piristävää. Mikä ei ole tarpeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset yrittävät liikaa. Olen pahoillani menetyksestäsi riittää vallan hyvin. Jännä kyllä englanniksi tuokin jollain tapaa tuntuu paljon luontevammalta eli sorry to hear about your loss. Suomalainen kulttuuri on joiltakin osin eriskummallinen.

Suomalaiset ovat kateellisia ja herkkänahkaisia. I'm sorry for your loss on ihan yhtä geneerinen kuin suomalainen sanonta otan osaa.

Miksi jokaisen pitää olla joku mimosa, jota pitää lähestyä jollain tietyllä tavalla tai muuten se on syvä loukkaus? Tärkeintä on, että jotenkin muistaa.

Näinhän sitä ulkopuolisen pitää tehdä. Olla kohtelias, muttei painostava tai tarjota varsinkaan mitään elämänviisauksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei häiritse ihmisten kömpelöt lohdutusyritykset. Eivät ihmiset aina osaa, mutta onhan se ihan sympaattista, että edes yrittävät.

Eniten ärsyttää ilmiselvä kateus perinnöistä. Se on epäempaattista ja todella vastenmielistä.

Miten niin, kyllähän perintö helpottaa elämää.

Ainakin helpompaa järjestää hautajaisia kun tilillä on 60000 euroa kuin että 600 euroa.

Yritätkö sanoa, että kateus on tästä syystä aivan perusteltua?

Kyllä on pieni ihminen joka kadehtii jonkun hautajaisia.

Ei, vaan että hautajaisten järjestäminen on helpompaa kun tilillä on kymppitonneja satasten sijaan. Hautajaisissa maksaa arkun ja kuljetusten lisäksi hautapaikka, mahdollinen tuhkaus sekä muistotilaisuuteen liittyvät kulut. Kaikki tämä on tietty helpompaa järjestää kun ei tarvitse miettiä joka euroa. Mutta ilmeisesti haluat vaan tahallasi ymmärtää tämänkin väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei häiritse ihmisten kömpelöt lohdutusyritykset. Eivät ihmiset aina osaa, mutta onhan se ihan sympaattista, että edes yrittävät.

Eniten ärsyttää ilmiselvä kateus perinnöistä. Se on epäempaattista ja todella vastenmielistä.

Miksi se ärsyttää? Eiköhän perintö aina ole plussaa.

Ei ole aina. 

Mutta kateellisia ihmisiä ei kukaan kaipaa ympärilleen. He ovat aina miinusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei häiritse ihmisten kömpelöt lohdutusyritykset. Eivät ihmiset aina osaa, mutta onhan se ihan sympaattista, että edes yrittävät.

Eniten ärsyttää ilmiselvä kateus perinnöistä. Se on epäempaattista ja todella vastenmielistä.

Miksi se ärsyttää? Eiköhän perintö aina ole plussaa.

Ei ole aina. 

Mutta kateellisia ihmisiä ei kukaan kaipaa ympärilleen. He ovat aina miinusta.

Eihän sitä perintöä mikään pakko ole ottaa vastaan, perinnöstä voi luopua. Joten mikä ongelma?

"Otan osaa" on lausahdus siinä missä vaikkapa päivää tai kiitos. Ei siinä pitäisi olla ihmettelemistä. Itse en tykkää siitä, jos joku soittele suru-uutisen kuultuaan koko pitäjän läpi juorutakseen kaikille. 

Vierailija kirjoitti:

"Otan osaa" on lausahdus siinä missä vaikkapa päivää tai kiitos. Ei siinä pitäisi olla ihmettelemistä. Itse en tykkää siitä, jos joku soittele suru-uutisen kuultuaan koko pitäjän läpi juorutakseen kaikille. 

Tuohan on vaan hyvä, ei tarvitse itse ilmoitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menetin isäni 19 vuotiaana ja silloin alkoi ärsyttämään yli kaiken "otan osaa" - sanonta. Ei ihmiset oikein mitään muuta sanoneet ja äkkiä alkoi kuulostamaan kliseeltä. Olisivat hiljaa, jos ei ole muuta sanottavaa.

Nyt tuonkin tajuaa, ettei jengi on hämillään, mutta kohteliaisuudesta on jotain sanottava, kun kuulee traagisen uutisen. Siinä se.

Veljeni kuoli taannoin ja oli paljon kirjavampaa ihmisten puhuminen ja  avautuminen. Ei ärsyttänyt mikään.

Hämmästyin erästä nuorta naista, joka äidille sanoi, että "jäihän sulle vielä kolme lasta", Miten hitossa tuon pitäisi lohduttaa ketään.. :D "on down three to go!"

No niinpä!!

Mitä???

Ihme ettei huikannut "Voithan sä aina tehdä uuden!"

Sama tässä hei. Tuosta tuli mieleen, kun odotin esikoista rv34 ja töissä lounaalla tulin kertoneeksi, että lähdetään miehen kanssa kattelemaan vauvalle rattaita ja sänkyä duunin jälkeen. Yks vanhempi rouva siihen huudahti, että "mitä te vielä mitään ostatte se vauvahan voi kuolla! Kyllä se mies sitten synnytyksen jälkeen käy ostamassa kaikki tarvittavat!". :D

Kyllä siinä jäi moni suu auki.

Yhdelle toiselle naiselle, joka koki kohtukuoleman, sanoi: "onneksi sä olet vielä nuori, niin ehdit tehdä monta lasta!"

Muutoin nainen oli ihan hillitty, eikä mikään tölväsijä maineeltaan. Sitten hän kyllä sai maineen. Jengi alkoi varoa sitä. Hirvitti myös ajatus, että tällä naisella oli neljä aikuista tytärtä. Mitä se oli niille tölvinyt. :O