Läheisen menettäneet, mikä teitä ärsyttää toisten ihmisten käytöksessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei häiritse ihmisten kömpelöt lohdutusyritykset. Eivät ihmiset aina osaa, mutta onhan se ihan sympaattista, että edes yrittävät.

Eniten ärsyttää ilmiselvä kateus perinnöistä. Se on epäempaattista ja todella vastenmielistä.

Miten niin, kyllähän perintö helpottaa elämää.

Ainakin helpompaa järjestää hautajaisia kun tilillä on 60000 euroa kuin että 600 euroa.

Yritätkö sanoa, että kateus on tästä syystä aivan perusteltua?

Kyllä on pieni ihminen joka kadehtii jonkun hautajaisia.

Ei, vaan että hautajaisten järjestäminen on helpompaa kun tilillä on kymppitonneja satasten sijaan. Hautajaisissa maksaa arkun ja kuljetusten lisäksi hautapaikka, mahdollinen tuhkaus sekä muistotilaisuuteen liittyvät kulut. Kaikki tämä on tietty helpompaa järjestää kun ei tarvitse miettiä joka euroa. Mutta ilmeisesti haluat vaan tahallasi ymmärtää tämänkin väärin.

Katso edellisiä kommentteja, joissa aiheena oli perintökateus. Jos kommentoit tähän ketjuun, niin sivuat jotenkin sitä kateuden aihetta, eikö totta?

Mitä hautajaisiin tulee, niin jos vainaja on rutiköyhä, onko aivan pakko pitää valtavat hautajaiset? Ja eikö ole mahdollista saada jotain hautausavustusta? Kaikki ihmiset saadaan jotenkin multiin joka tapauksessa. Se on loppujen lopuksi aika yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei häiritse ihmisten kömpelöt lohdutusyritykset. Eivät ihmiset aina osaa, mutta onhan se ihan sympaattista, että edes yrittävät.

Eniten ärsyttää ilmiselvä kateus perinnöistä. Se on epäempaattista ja todella vastenmielistä.

Kuka muu kuin sinä itse tietää perinnöstäsi yhtään mitään? 

Minua ei niinkään ärsyttänyt vaan lisäsi suruani se, että jotkut ihmiset kaikkosivat. Pitkän ajan päästä sain kuulla, että "Joo, mä kuulin, että hän kuoli. En ottanut yhteyttä, koska en tiennyt, mitä sanoisin." Saakeli, olisit vaikka sanonut, että et tiedä, mitä sanoa, mutta et halunnut jättää minua yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei häiritse ihmisten kömpelöt lohdutusyritykset. Eivät ihmiset aina osaa, mutta onhan se ihan sympaattista, että edes yrittävät.

Eniten ärsyttää ilmiselvä kateus perinnöistä. Se on epäempaattista ja todella vastenmielistä.

Miten niin, kyllähän perintö helpottaa elämää.

Ainakin helpompaa järjestää hautajaisia kun tilillä on 60000 euroa kuin että 600 euroa.

Yritätkö sanoa, että kateus on tästä syystä aivan perusteltua?

Kyllä on pieni ihminen joka kadehtii jonkun hautajaisia.

Ei, vaan että hautajaisten järjestäminen on helpompaa kun tilillä on kymppitonneja satasten sijaan. Hautajaisissa maksaa arkun ja kuljetusten lisäksi hautapaikka, mahdollinen tuhkaus sekä muistotilaisuuteen liittyvät kulut. Kaikki tämä on tietty helpompaa järjestää kun ei tarvitse miettiä joka euroa. Mutta ilmeisesti haluat vaan tahallasi ymmärtää tämänkin väärin.

Katso edellisiä kommentteja, joissa aiheena oli perintökateus. Jos kommentoit tähän ketjuun, niin sivuat jotenkin sitä kateuden aihetta, eikö totta?

Mitä hautajaisiin tulee, niin jos vainaja on rutiköyhä, onko aivan pakko pitää valtavat hautajaiset? Ja eikö ole mahdollista saada jotain hautausavustusta? Kaikki ihmiset saadaan jotenkin multiin joka tapauksessa. Se on loppujen lopuksi aika yksinkertaista.

Edelleen oli kyse siitä että hautajaisten järjestäminen on vaan helpompaa kun kuolinpesän tilillä on 60k kuin 600 euroa. Se on vaan fakta. On helpompaa vaan mennä, valita ja maksaa, kuin alkaa rustailla jotain anomuksia hautajaiskustannuksista sosiaalitoimeen, joka muutenkin kustantaa vain minimin, arkun ja hautapaikan.

Eikä tarvitse pitää mitään valtavia hautajaisia, tuo 600 euroa ei todennäköisesti riitä edes arkkuun ja tuhkaukseen sekä kuljetuksiin ja hautapaikkaan. Muistotilqisuudesta puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei niinkään ärsyttänyt vaan lisäsi suruani se, että jotkut ihmiset kaikkosivat. Pitkän ajan päästä sain kuulla, että "Joo, mä kuulin, että hän kuoli. En ottanut yhteyttä, koska en tiennyt, mitä sanoisin." Saakeli, olisit vaikka sanonut, että et tiedä, mitä sanoa, mutta et halunnut jättää minua yksin.

Miten itse käyttäydyit?

Perintö, raha, raha. Näin se raha ujuttautuu näyttämölle, vaikka omaiset taistelevat surunsa kanssa. Kertoo nykyajasta paljon. 

Mun veli ampui itsensä. Puolituttu sanoi, että tietää miltä musta tuntuu, häneltä kuoli koira viime kesänä. 

Pari pointtia. 

1. Et tiedä, miltä musta tuntuu. Et, vaikka olisit kokenut saman.

2. Älä IKINÄ vertaa ihmistä koiraan. 

Vierailija kirjoitti:

Minua ei niinkään ärsyttänyt vaan lisäsi suruani se, että jotkut ihmiset kaikkosivat. Pitkän ajan päästä sain kuulla, että "Joo, mä kuulin, että hän kuoli. En ottanut yhteyttä, koska en tiennyt, mitä sanoisin." Saakeli, olisit vaikka sanonut, että et tiedä, mitä sanoa, mutta et halunnut jättää minua yksin.

Tähänkin oli jo joku antanut alapeukkua, mikä ei yhtään hämmästytä, kun lukee tänkin ketjun läpi. On ihan hirveän vaikeaa löytää niitä oikeita sanoja, kun kohtaa läheisensä menettäneen ekan kerran, siinä tilanteessa helposti tuntee olevansa kömpelö,  pelkää loukkaavansa, sanovansa väärin. Ja näitä kommentteja kun lukee, on selvästi syytäkin pelätä, kun lähes kaikki tuntuu ärsyttävä.  Jopa"otan osaa" on jonkun mielestä ärsyttävä fraasi. Tässä valossa ei ihme, että moni mieluummin pitää etäisyyttä ja välttelee kohtaamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei niinkään ärsyttänyt vaan lisäsi suruani se, että jotkut ihmiset kaikkosivat. Pitkän ajan päästä sain kuulla, että "Joo, mä kuulin, että hän kuoli. En ottanut yhteyttä, koska en tiennyt, mitä sanoisin." Saakeli, olisit vaikka sanonut, että et tiedä, mitä sanoa, mutta et halunnut jättää minua yksin.

Tähänkin oli jo joku antanut alapeukkua, mikä ei yhtään hämmästytä, kun lukee tänkin ketjun läpi. On ihan hirveän vaikeaa löytää niitä oikeita sanoja, kun kohtaa läheisensä menettäneen ekan kerran, siinä tilanteessa helposti tuntee olevansa kömpelö,  pelkää loukkaavansa, sanovansa väärin. Ja näitä kommentteja kun lukee, on selvästi syytäkin pelätä, kun lähes kaikki tuntuu ärsyttävä.  Jopa"otan osaa" on jonkun mielestä ärsyttävä fraasi. Tässä valossa ei ihme, että moni mieluummin pitää etäisyyttä ja välttelee kohtaamista. 

Totta, ei kukaan halua kävellä munankuorilla.

Ärsytti se, että hautaustoimistossa yritettiin painostaa valkoisen aekun valitsemiseen, siellä oli myös kauniita puunvärisiä arkkuja minkä ilmoitimme haluavamme. Hautaustoimiston työntekijä alkoi yrittää että eikö tämä valkoinen ole kuitenkin sellainen klassinen väri, kyseessä sellainen tavallinen valkoinen kangasverhoiltu arkku, meidän mielestä lwkattu puuarkku oli kauniimpi ja sopi paremmin, siksi sen halusimme. Oudon tilanteesta teki se että tuo arkku mikä haluttiin oli kalliimpi kuin se mitä työntekijä suositteli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei häiritse ihmisten kömpelöt lohdutusyritykset. Eivät ihmiset aina osaa, mutta onhan se ihan sympaattista, että edes yrittävät.

Eniten ärsyttää ilmiselvä kateus perinnöistä. Se on epäempaattista ja todella vastenmielistä.

Miten niin, kyllähän perintö helpottaa elämää.

Ainakin helpompaa järjestää hautajaisia kun tilillä on 60000 euroa kuin että 600 euroa.

Yritätkö sanoa, että kateus on tästä syystä aivan perusteltua?

Kyllä on pieni ihminen joka kadehtii jonkun hautajaisia.

Ei, vaan että hautajaisten järjestäminen on helpompaa kun tilillä on kymppitonneja satasten sijaan. Hautajaisissa maksaa arkun ja kuljetusten lisäksi hautapaikka, mahdollinen tuhkaus sekä muistotilaisuuteen liittyvät kulut. Kaikki tämä on tietty helpompaa järjestää kun ei tarvitse miettiä joka euroa. Mutta ilmeisesti haluat vaan tahallasi ymmärtää tämänkin väärin.

Sen siitä saa. Halvemmaksi tulee kun ei järjestä niitä hautajaisia, olisi vainajan elämänarvojen mukaista. Ihmisillä yleensä on säästöjä/irtainta rahanarvoista jos ne vain haluaa, jollakin parikymppisellä ei välttämättä mutta niitä vähemmän kuolee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei häiritse ihmisten kömpelöt lohdutusyritykset. Eivät ihmiset aina osaa, mutta onhan se ihan sympaattista, että edes yrittävät.

Eniten ärsyttää ilmiselvä kateus perinnöistä. Se on epäempaattista ja todella vastenmielistä.

Miten niin, kyllähän perintö helpottaa elämää.

Ainakin helpompaa järjestää hautajaisia kun tilillä on 60000 euroa kuin että 600 euroa.

Yritätkö sanoa, että kateus on tästä syystä aivan perusteltua?

Kyllä on pieni ihminen joka kadehtii jonkun hautajaisia.

Ei, vaan että hautajaisten järjestäminen on helpompaa kun tilillä on kymppitonneja satasten sijaan. Hautajaisissa maksaa arkun ja kuljetusten lisäksi hautapaikka, mahdollinen tuhkaus sekä muistotilaisuuteen liittyvät kulut. Kaikki tämä on tietty helpompaa järjestää kun ei tarvitse miettiä joka euroa. Mutta ilmeisesti haluat vaan tahallasi ymmärtää tämänkin väärin.

Sen siitä saa. Halvemmaksi tulee kun ei järjestä niitä hautajaisia, olisi vainajan elämänarvojen mukaista. Ihmisillä yleensä on säästöjä/irtainta rahanarvoista jos ne vain haluaa, jollakin parikymppisellä ei välttämättä mutta niitä vähemmän kuolee. 

Onpa ankea ja kurja kirjoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei häiritse ihmisten kömpelöt lohdutusyritykset. Eivät ihmiset aina osaa, mutta onhan se ihan sympaattista, että edes yrittävät.

Eniten ärsyttää ilmiselvä kateus perinnöistä. Se on epäempaattista ja todella vastenmielistä.

Miten niin, kyllähän perintö helpottaa elämää.

Ainakin helpompaa järjestää hautajaisia kun tilillä on 60000 euroa kuin että 600 euroa.

Yritätkö sanoa, että kateus on tästä syystä aivan perusteltua?

Kyllä on pieni ihminen joka kadehtii jonkun hautajaisia.

Ei, vaan että hautajaisten järjestäminen on helpompaa kun tilillä on kymppitonneja satasten sijaan. Hautajaisissa maksaa arkun ja kuljetusten lisäksi hautapaikka, mahdollinen tuhkaus sekä muistotilaisuuteen liittyvät kulut. Kaikki tämä on tietty helpompaa järjestää kun ei tarvitse miettiä joka euroa. Mutta ilmeisesti haluat vaan tahallasi ymmärtää tämänkin väärin.

Sen siitä saa. Halvemmaksi tulee kun ei järjestä niitä hautajaisia, olisi vainajan elämänarvojen mukaista. Ihmisillä yleensä on säästöjä/irtainta rahanarvoista jos ne vain haluaa, jollakin parikymppisellä ei välttämättä mutta niitä vähemmän kuolee. 

Mielestäsi ihmisen arvo mitataan tilin saldolla? Että ei ansaitse hautajaisiakaan jos tilillä on vähän rahaa.

Miten muutes menee? Kun perheestä on kuollut esimerkiksi onnettomuudesta toinen vanhemmista ja lapset ja toinen vanhemmista jäänyt eloon, niin saako sieltä kuolleen vanhemman kuolinpesästä maksaa myös ne lasten hautajaisten? Vai pitääkö elossa olevan vanhemman kustantaa ne omistaan, kun lapsilla ei ole rahaa tileillään?

Puolisoni kuollessa sanottiin, että koska olen vahva ja ratkaisukeskeinen ihminen selviän kyllä.  En todellakaan kokenut oloani sellaiseksi seuraavina vuosina.

Ei ärsyttänyt, mutta suretti se, miten yksin jäi, kun jäin leskeksi. Suurin osa ystävistä katosi kokonaan, kun eivät osanneet kohdata minua tai pelkäsivät kai, että kuolema tarttuu. 

Ärsyttäviä olivat tosiaan ne hetket, kun kohtasin jonkun tutun ja kerroin tapahtuneesta, ja hän alkoi heti kertoa jostain kaukaisen kummin kaiman leikkauksesta, joka onneksi meni hyvin. 

Ehkä eniten ärsytti suku, mikä vihjaili joka käänteessä siitä, miten kylven rahassa, kun saan hyvää lesken eläkettä. Se oli siis aivan mitätön summa, koska olimme vielä opiskelijoita siinä vaiheessa. 

Ehkä eniten ärsytti se, että minua ei enää puolisoni kuoltua kutsuttu minnekään juhliin, illanviettoihin jne. Ihmettelin sitä yhdelle ystävälleni, niin hän sanoi, että kun olen sinkku, minut koetaan uhkaksi toisten parisuhteille, pelätään, että vien heidän miehensä. Itselle ei olisi ikinä tullut tuollainen siinä surun keskellä edes mieleen. 

Puoliso kuollut, lapsi sairastanut vakavasti. On ollut ympärillä ihmisiä, joita asia ei liikuta mitenkään. Ja sellaisia, jotka käyttäytyivät niin kuin asia ei nyt ihan kauhean suuri kuitenkaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei häiritse ihmisten kömpelöt lohdutusyritykset. Eivät ihmiset aina osaa, mutta onhan se ihan sympaattista, että edes yrittävät.

Eniten ärsyttää ilmiselvä kateus perinnöistä. Se on epäempaattista ja todella vastenmielistä.

Kuka muu kuin sinä itse tietää perinnöstäsi yhtään mitään? 

Yhtään mitään? Kyllähän vähintään sukulaiset tietävät ainakin jollain tarkkuudella mitä esimerkiksi kuollut vanhempasi omisti. Jos tiedetään, että hän on ollut ammatissa x, näkynyt vuosikaudet verokoneessa, asunut tietyn kokoisessa huoneistossa alueella y, viettänyt kesänsä tietynlaisessa kesähuvilassa paikassa z, ja kaikki talvensa huvilallaan Portugalissa, niin eiköhän siitä kaikille synny jonkinlainen kuva siitä, että perintöä on. Varsinkin, jos olet ainoa lapsi.

Tietysti voi olla niin, että vainaja on korviaan myöten veloissa eikä perillisille jää kuin valtava selvittelyn ja setvimisen taakka. Ihmisillä on kuitenkin omat käsityksensä ja kuvitelmansa, joihin se kateus perustuu. Eihän kateudessa ole mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä eniten ärsytti se, että minua ei enää puolisoni kuoltua kutsuttu minnekään juhliin, illanviettoihin jne. Ihmettelin sitä yhdelle ystävälleni, niin hän sanoi, että kun olen sinkku, minut koetaan uhkaksi toisten parisuhteille, pelätään, että vien heidän miehensä. Itselle ei olisi ikinä tullut tuollainen siinä surun keskellä edes mieleen. 

Ehkä siinä on vain kyse vakiintuneista kuvioista. Pariskunnat seurustelevat pariskunnittain. Hirveän epäempaattista. Mutta surun hetkellä huomaa, ketkä ovat niitä oikeita ystäviä.