En ole koskaan ymmärtänyt miten ihmiset päätyvät parisuhteisiin

"Miten yhtäkkiä tuntemattoman ihmisen kanssa päädytään siihen että asutaan yhdessä, perustetaan perhe yms. "

Tuo ei ikinä tapahdu yhtäkkiä.

Vierailija kirjoitti:

"Miten yhtäkkiä tuntemattoman ihmisen kanssa päädytään siihen että asutaan yhdessä, perustetaan perhe yms. "

Tuo ei ikinä tapahdu yhtäkkiä.

Nainen nimenomaan olettaa että tuo "vain tapahtuu yhtäkkiä". Mitään ei vaivaudu sen eteen tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miten yhtäkkiä tuntemattoman ihmisen kanssa päädytään siihen että asutaan yhdessä, perustetaan perhe yms. "

Tuo ei ikinä tapahdu yhtäkkiä.

Nainen nimenomaan olettaa että tuo "vain tapahtuu yhtäkkiä". Mitään ei vaivaudu sen eteen tekemään.

Jos ihan alkuihastuksesta puhutaan, niin se vain "tapahtuu", sitä ei yrittämällä saa aikaan. Siitä se sitten lähtee etenemään.

Vierailija kirjoitti:

Isketään baarista mies, viedään kotiin, harrastetaan seksiä, ja huomataan, että mehän tykätään toisistamme. Aletaan seurustelemaan, muutetaan yhteen, tehdään pari muksua.

Helppoa kuin heinänteko 😁

Hyi vit.tu baarista kumppani itselleen? Kuulostaa siltä kuin yksi yh äiti kerran sanoi. "Me juotiin aina ja oli tosi kiva yhdessä, mies joo joka päivä pullon viiniä, mutta lupasi lopettaa kun tulee lapsi"🤣🤣🤣 kuin saa.tanan tyhmä pitää olla että iskee miehen jolla on tuoppi edessään viinaa. Sitten ihmetellään miksi miehet juo kokoajan. Naisia minulla on ollut aina paljon, mutta baari on sellainen paikka jossa ei koskaan tule edes katsottua naisten suuntaan. Seksistä puhumattakaan, ei ole enää huonompaa seksiä kuin kännissä paneminen. Mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miten yhtäkkiä tuntemattoman ihmisen kanssa päädytään siihen että asutaan yhdessä, perustetaan perhe yms. "

Tuo ei ikinä tapahdu yhtäkkiä.

Nainen nimenomaan olettaa että tuo "vain tapahtuu yhtäkkiä". Mitään ei vaivaudu sen eteen tekemään.

Jos ihan alkuihastuksesta puhutaan, niin se vain "tapahtuu", sitä ei yrittämällä saa aikaan. Siitä se sitten lähtee etenemään.

Vain jos mies tekee aloitteen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ainakin itse vedän puoleeni äitiensä alistamia miehiä, kuin hunaja mehiläisiä. Mitä kontrolloivampi, väkivaltaisempi ja dominoivampi äiti ollut, sitä kiimaisemmin nämä miehet juoksevat perässä.

Onko sinussa samoja piirteitä sitten..?

En itse tunnista, mutta pidän mielelläni ihimiset ja asiat järjestyksessä. Lisäksi olen kuulemma dominoiva, kiihkeä ja yliseksuaalinen.

Perus r aiskari ukko. Seurustele toisen miehen kanssa niin voitte kilvan alistaa ja r aiskata toisianne :D

 

Aika harva aikuinen nainen jaksaa dominoivaa seuraa. Itse en edes tutustu tällaisiin ihmisiin enää. Jos alkaa manspleinaaminen, päsmäröinti, komentelu, ohjailu tm. niin menkööt prismaan ostamaan barbinuken millä leikkiä juuri oman mielen mukaan, en edes selitä vaan suoraan blokki :D

Niin, siis olen kylläkin nainen. Näytän itse Barbielta.

Okei. Ei kiinnosta!

Monia dominoivien äitien poikia kiinnostaa.

Oikeasti miehet pekläävät dominoivia naisia. Ainoastaan jos domninanssi on osa seksuaaliperformanssia eli pornoa heitä kiinnostaa. Muuten ei. 

Seksi ja porno on rikkinäisten ihmisten harrastus. En suosittele.

Seksi on kuule ihan normaalien ihmisten harrastus, eihän kukaan saisi muuten lapsiakaan.

Lapsia saa kun parittelee kerran tai nykyään vaikka muumimukilla.

Mikään terve olento ei harrasta parittelusimulaatiota, se on addiktio.

Terve olento ei lapsia ainakaan muumimukilta pyydä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miten yhtäkkiä tuntemattoman ihmisen kanssa päädytään siihen että asutaan yhdessä, perustetaan perhe yms. "

Tuo ei ikinä tapahdu yhtäkkiä.

Nainen nimenomaan olettaa että tuo "vain tapahtuu yhtäkkiä". Mitään ei vaivaudu sen eteen tekemään.

Jos ihan alkuihastuksesta puhutaan, niin se vain "tapahtuu", sitä ei yrittämällä saa aikaan. Siitä se sitten lähtee etenemään.

Vain jos mies tekee aloitteen...

Ei aloitteesta seuraa automaattisesti mitään. Molemminpuolinen Ihastus pitää silti olla.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan pitäisi tavata tarpeeksi nuorena. Iän myötä porukka huomaamattaankin urautuu ja kompromissien tekemiseen suhtaudutaan jäykemmin. Sellainen "yhteenkasvaminen" muuttuu mahdottomaksi.

Se voi olla hyväkin. Jos minä olisin tavannut jonkun nuorena ja kasvanut yhteen, en olisi oppinut tuntemaan kuka olen itse omana persoonanani, kun aikuisena tajusin kotikasvatuksen vaikutuksen ja aloin etsiä todellista minääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan pitäisi tavata tarpeeksi nuorena. Iän myötä porukka huomaamattaankin urautuu ja kompromissien tekemiseen suhtaudutaan jäykemmin. Sellainen "yhteenkasvaminen" muuttuu mahdottomaksi.

Se voi olla hyväkin. Jos minä olisin tavannut jonkun nuorena ja kasvanut yhteen, en olisi oppinut tuntemaan kuka olen itse omana persoonanani, kun aikuisena tajusin kotikasvatuksen vaikutuksen ja aloin etsiä todellista minääni.

Ei ihmisen ole tarkoitus parisuhteessa minuuttaan kadottaa. Jos näin käy, on jotain vialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miten yhtäkkiä tuntemattoman ihmisen kanssa päädytään siihen että asutaan yhdessä, perustetaan perhe yms. "

Tuo ei ikinä tapahdu yhtäkkiä.

Nainen nimenomaan olettaa että tuo "vain tapahtuu yhtäkkiä". Mitään ei vaivaudu sen eteen tekemään.

Jos ihan alkuihastuksesta puhutaan, niin se vain "tapahtuu", sitä ei yrittämällä saa aikaan. Siitä se sitten lähtee etenemään.

Vain jos mies tekee aloitteen...

Ei aloitteesta seuraa automaattisesti mitään. Molemminpuolinen Ihastus pitää silti olla.

Täsmennys: nainen ei tee mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miten yhtäkkiä tuntemattoman ihmisen kanssa päädytään siihen että asutaan yhdessä, perustetaan perhe yms. "

Tuo ei ikinä tapahdu yhtäkkiä.

Nainen nimenomaan olettaa että tuo "vain tapahtuu yhtäkkiä". Mitään ei vaivaudu sen eteen tekemään.

Jos ihan alkuihastuksesta puhutaan, niin se vain "tapahtuu", sitä ei yrittämällä saa aikaan. Siitä se sitten lähtee etenemään.

Huom, tuossa puhuttiin yhdessä asumisesta ja perheestä. Ei "alkuihastuksesta"

Yksi ja ainut parisuhde kestänyt 50 vuotta. Yksi vuosi seurusteltiin, sitten kihlauduttiin ja ostettiin yhteinen koti, johon kumpikin muutti. Loppu on historiaa.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt miten joillakin riittää itsekuri olla päätymättä. Lapseni nyt 16v, 12v, 10v, 9v, 7v, 5v, 3v ja 6kk.

N30

Porvoossa. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan pitäisi tavata tarpeeksi nuorena. Iän myötä porukka huomaamattaankin urautuu ja kompromissien tekemiseen suhtaudutaan jäykemmin. Sellainen "yhteenkasvaminen" muuttuu mahdottomaksi.

Tai sitten vanhempana arvostaa toista ja omia elämänkokemuksiaan. Tietää mitä tahtoo. Ei huoli huonoa. Molemmilla on itsenäiset elämät, ei ole enää "vietävissä" joka tuulen mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miten yhtäkkiä tuntemattoman ihmisen kanssa päädytään siihen että asutaan yhdessä, perustetaan perhe yms. "

Tuo ei ikinä tapahdu yhtäkkiä.

Nainen nimenomaan olettaa että tuo "vain tapahtuu yhtäkkiä". Mitään ei vaivaudu sen eteen tekemään.

Kun meidät vihittiin, ajattelin, että miten minä voin tehdä tuon miehen onnelliseksi? Lahjoitin hänelle kaksi lasta (suurimmat lahjani hänelle), olen uskollinen, kunnioitan häntä, huolehdin hänen hyvinvoinnistaan jne. Saan samat häneltä. Näin ovat vuosikymmenet vierineet.

Minulla oli onni kasvaa perheessä, jossa vanhemmat rakastivat ja tukivat sekä toisiaan että lapsiaan.  Itse tiesin kuitenkin jo teini-iässä, etten halua miestä enkä lapsia, se oli sisäsyntyinen vaisto.  Nuorempana olin pari kertaa avoliitossa, miehet olivat fiksuja ja ajattelun kokeilla kuitenkin yhteiseloa.  Ei ollut minun juttuni, se tuli todistetuksi. Toiset ihmiset vain ovat yksineläjiä ja sellaisina onnellisia, ei siihen tarvita mitään syytä. 

Vierailija kirjoitti:

Isketään baarista mies, viedään kotiin, harrastetaan seksiä, ja huomataan, että mehän tykätään toisistamme. Aletaan seurustelemaan, muutetaan yhteen, tehdään pari muksua.

Helppoa kuin heinänteko 😁

Tai mennään srk:n rukouspiiriin. Huomataan siellä fiksu ja vapaa mies. Jonkin aikaa katsellaan toisiaan, sitten toinen ottaa puhelimen käteen ja soittaa. Tavataan ja huomataan, että tykätään toisistaan, aletaan seurustelemaan, mennään naimisiin, muutetaan  yhteen  ja harrastetaan seksiä, tehdään pari muksua.

Tai mikä vaan versio näiden välillä....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan pitäisi tavata tarpeeksi nuorena. Iän myötä porukka huomaamattaankin urautuu ja kompromissien tekemiseen suhtaudutaan jäykemmin. Sellainen "yhteenkasvaminen" muuttuu mahdottomaksi.

Tai sitten vanhempana arvostaa toista ja omia elämänkokemuksiaan. Tietää mitä tahtoo. Ei huoli huonoa. Molemmilla on itsenäiset elämät, ei ole enää "vietävissä" joka tuulen mukana.

Omat kriteerit eivät juurikaan muuttuneet iän myötä. Monet tutut mielestäni olivat kyllä erikoisen naiiveja ja sinisilmäisiä rakkauden ja yhteensopivuuden suhteen.

Tavattiin netissä, sovittiin treffit ja siitä päivästä lähtien on asuttu yhdessä,  kohta kymmenen vuotta. Kolahti sopivasti molemmilla. 

Itsekin mietin tuota kysymystä sinkkuna.

Olin monia vuosia parikymppisenä sinkku. En vain kertakaikkiaan ymmärtänyt, miten jostain tuntemattomasta tyypistä voi pitää sen verran, että sen ottaa kanssaan asumaan ja jopa perheen perustaa. Tuntemattoman ihmisen kanssa, ihmiset ovat hulluja.

Kyllä mäkin tapailin kaikenlaisia tyyppejä, mutta en koskaan niin, että olisin voinut kuvitella, että heidän kanssaan asuisin tai edes päätyisin suhteeseen. Olin oikeastaan varma, että joku asetus on mussa pielessä, kun muilta ihmisiltä se kävi niin helposti.

Kun täytin 29, lähdin tuntemattoman ihmisen kanssa treffeille. En olisi jaksanut, koska ajattelin, että turhaa, kun en koskaan voi päätyä parisuhteeseen. Pitkin hampain lähdin hänen kanssaan kahville ja juteltiin samat ympäripyöreät asiat, mitä yleensä uuden ihmisen kanssa. Näkemisen jälkeen oli olo, että "Ihan kiva tyyppi, mutta ei herättänyt mitään tunteita." Nähtiin myös toisenkin kerran, sama juttu. 

Jostain syystä vielä sovittiin kolmannet treffit. Sitten jotain tapahtui, koska olin paljon enemmän oma itseni. Siitä se sitten lähti. Tunteet alkoi vahvistumaan pikkuhiljaa ja yhtäkkiä oltiin parisuhteessa ja parin vuoden päästä muutettiin yhteen. Nyt ollaan oltu neljä vuotta yhdessä ja asutaan yhdessä. 

Elämä on tosi hyvää näin! Alkuhuuma ei kestänyt itselläni kauaa, enkä edes kaipaa. Toisen kanssa on turvallista, helppoa, voi keskustella mistä vaan taivaan ja maan välillä. Ja MYÖS hommatkaa iso koti, missä on molemmilla omat huoneet.