Miksi hitossa nykyään osa naisista ei edes halua parisuhdetta eikä perhettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies tekee suomalaisella mielenhaasteista kärsivällä naisella,katseet maailmalle.

Niinpä, filippiineillä missä naisen ansiot ovat 50e/v on hyvät mahkut suomimiehenkin löytää vaimo!

Niin, jos haluaa puhuvan kodinkoneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit tarkentaa suomalaisnaisista. Kyllä maailmalta halukkaita löytyy. Väestö lisääntyy koko ajan. Ikävä vaan että näin pienen kansan stoppi ei siihen hirveästi vaikuta, siis liikakansoitukseen. Vahvat lisääntymishaluiset ja hedelmälliset naiset jatkaa.

Kovin monesta muusta paikasta kuin Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta ei enää löydy maita, jossa syntyvyys on yli 2 lasta naista kohden.

Ja siellä Saharan etelänpuolisessakin Afrikassa syntyvyys on laskenut valtavasti, ja laskee yhä.

"3) Vastuunkanto toisen välinpitämättömyydestä sosiaalisten kontaktien suhteen (esim. joulu/ suku) ei kuulu enää minulle"

Tämäkin tosiaan. Ex-avioliitossa aika pian sen jälkeen kun oltiin muutettu yhteen, exän äiti alkoi valitella kun MINÄ en soittele riittävästi. 

Ihmettelin, että enhän minä kavereidenkaan äideille soittele, miksi ihmeessä tuosta yhteydenpidosta nähtiin yhtäkkiä tulevan minun vastuuni eikä toisen itsensä?

minä minä minä.

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän? 

Olin naimisissa, 1 ihana lapsi saatiin. Oltiin yhdessä 7 vuotta ennen kuin mentiin naimisiin ja pian tulin raskaaksi. Pian raskaaksi tulon jälleen mies muuttui, alkoi henkinen ja fyysinen väkivalta. Luulin, että olin tarkkaan (7vuotta) selvittänyt millaisen miehen kanssa perustan perheen, oli vielä korkeasti koulutettu ja kaikin puolin ihana.

Kesti 5 vuotta kunnes pääsin onneksi hengissä siitä eroon. Sitten alkoi kiristys lapsen kautta. Nyt lapsi täytti 18 niin kärsimys ehkä päättyi mutta lasta kohtaan henkinen väkivalta ja manipulointi jatkuu. 

Ei ikinä enää.

Kamalaa. 

Kiinnostaisi tietää mihin AP:ne väittämä perustuu? En löytänyt mitään tällaista virallista tilastoa, joka vahvistaisi AP:ne väittämän.

Jos ei löydy lähteitä, niin tämä ei ole muuta kuin katkeran AP:n mutuilua.

Vierailija kirjoitti:

Satojen naisten kanssa pantuani en vieläkään ole tavannut parisuhdekelpoista. Pitää jatkaa seksintäyteistä elämää sitten

M45

Jos vain panee omaa kättään, voi olla yllättävän vaikea löytää oikeaa parisuhdetta :)

Parisuhde ei ole enää sosiaalisesti tai taloudellisesti välttämätöntä, joten ihminen voi itse päättää miten hän haluaa elämäänsä elää. Hyvä sinkkuus voittaa huonon parisuhteen.

Ei moni mieskään halua saada omaa perhettä. Äijäporukat, kalja ja vastuun välttely menevät sen ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin keskustelusta taas huomaa miten moni kuvittelee että parisuhde on helpompi tapa elää kun puoliso hoitaa puolet töistä ja voi itse ottaa rennosti. Päinvastoin, riitaa siitä tulee koska työnmäärä vähintään tuplaantuu perheen perustamisen jälkeen ja vielä jos menee ostamaan talon. Molemmat joutuu tekemään tuplavuoroa (työ+kotityö). Jos haluaa päästä helpommalla, pysyy sinkkuna. 

Suurin osa (naiset) kerran parisuhteessa olleista tajuaa tämän ensimmäisen eron jälkeen ja haluaa pysytellä sinkkuna. Pienempi osa (miehet) hyppii sitten suhteesta toiseen loppuelämänsä ja ihmettelee kerta toisensa jälkeen miksi ei koskaan toimi vaikka "työn määrä puolittuu".  Totuus on se että mitä enemmän perheessä on ihmisiä, sitä työläämpää sitä arkea on pyörittää, sillä naiset eivät suostu enää tekemään kolmen ihmisen töitä (työpaikalla omat työt, kotona omat ja miehen työt). Miesten olis aika oppia vähitellen.

Miksi satuilet asiasta vielä 2026? Nykyajan parisuhteessa, miehet ovat tehneet aivan yhtä paljon kotitöitä kuin naisetkin. Itse olen huomannut että kun käy töissä. Laittaa kotona ruokaa, pesee pyykkiä, siivoaa, suurin syy on siinä että nainen ei tätä jostain syystä halua nähdä. Meillä ainakin kotityöt ja siisteys ovat täysin miehen eli minun vastuulla, jos lopetan koti on kuin kaatopaikka. Esim pyykinpesu on sellainen joka jos jää naiselle se on täysin viikonloppuisin, sitten tulee se ulina, pyykkiä pyykkiä pyykkiä pyykkiä. Koneeseen rumpuun, Ikean kasseihin ja ovat siellä vielä seuraavana viikonloppunakin, kukaan ei viikkaa 7 ikeankassillista pyykkejä. Miten näkee asian mies. Tulen maanantaina töistä, pyykkikone päälle, pyykit rumpuun, illalla valmis, tulen tiistaina töistä, pyykkikone päälle, vaatteiden viikkaus rummusta ennenkuin kone on pessyt, taas pyykit rumpuun ja seuraavana päivänä sama. Ei keräänny ne hommat, sitten usein onkin viikonloppu vapaata. Nainen ei koskaan hoksaa tällaista että niitä kotitöitä pitää tehdä joka päivä ja kas sitten kun on töistä vapaata on muutenkin vapaata.

No sulla on noin päin sukupuolet. Mut tajuuthan että yleensä asia on ihan toisinpäin? Ei mun isä ikinä, siis IKINÄ pessyt pyykkiä. Eikä myöskään mun ex-mies. Minä se aina pyykkäsin. Ja naisena pysyn sinkkuna kun ei kiinosta alkaa jonkun piiaksi ja pyykkääjäksi. Säkin voisit erota jos liikaa ärsyttää tuo toisen tekemättyys.

Sitten on sellaisia miehiä, jotka pyykkäävät, siivoavat, laittavat ruokaa ja hoitavat lapsensa. 

Missä tällaisia miehiä asuu? Ihan tosissani kysyn, sillä olen 36 v nainen, enkä ole elämässäni vielä KERTAAKAAN kohdannut tuollaista miestä :o

Vai onko heitä yhtä paljon kuin yksisarvisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hitossa mun pitäisi haluta mies, parisuhde ja lapsia? Nykyään ei onneksi ole pakko jos ei halua.

Koska se on parhaimmillaan ihanaa. 

Miksi se ei sitten koskaan ole ihanaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallista kuinka naiset kehuvat ketjussa, kuinka ihanaa on olla ilman miestä. Oikein mainostavat. Miksi? Mistä tuo tarve? Ja onko sillä jokin tavoite?

Miksi jotkut naiset haluavat olla suhteessa? Miksi? Mistä tuo tarve? 

Mies tuo monenlaista turvaa. Ja rakkaan kanssa arjen jakaminen on mieluisaa. Seksiä unohtamatta. Siksi.

Mitä monenlaista turvaa?  Turvaa toisia miehiä vastaan? Mitä??

 

Olen ollut parisuhteissa 28 ja 5 vuotta ja todennut ettei mies tuo suhteeseen mitään, mitä ilman en olisi onnellinen, tai mitä ilman en pystyisi elämään tyytyväisenä. Keksiikö joku?

 

 Nytkin olen taas koko kesän autoreissulla yksinäni Eurooppaa kiertelemässä, ja nautin, että saan ottaa huomioon vain itseni. Asun omakotitalossa, jonka kaikki hommat hoidan yksin. Jos et itse osaa tai opettele, ostan. Sama auton kanssa. 

 

N54 sinkku

Sitten ei tietenkään kannata olla suhteessa, jos haluaa olla yksin ja tehdä vain mitä itse haluaa, muita ajattelematta. 

Vastaisitko kysymykseen, mitä sellista turvaa mies tuo suhteen, joka on sidottu sukupuoleen? 

Varmaan tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Itselleni puoliso tuo turvaa niin etten ole ainoa kasvattaja arjessa, saati jos kuolen tai sairastun. Ja vaikka tienaan hyvin, kaksi hyvin tienaavaa on aina parempi kuin yksi ja toinen ottaa koppia, jos tekoäly tai seuraava talouskriisi vie toisen työpaikan. 
 
Parisuhteen parhaus tulee kyllä pääosin muista asioista. 

Tuon taloudellisen puolen voisi ratkaista kämppiksellä.

Eli kun maksaa vain puolet asumiskuluista, niin voi laittaa sen toisen puolikkaan säästöön huonompien aikojen varalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikös se tilastojen mukaan ollut, että 57% suomalaisista naisista on kohdannut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Eipä ole kovin hyvät tsäänssit terveeseen parisuhteeseen. Yksin on turvallisempaa. 

Kauhea lukema. Kukapa lähtisi kokeilemaan onneaan noilla luvuilla. Yksin oleminen ja yksin  kotona asuminen on turvallisempaa.

Onko tuo luku saatu parisuhteessa olevilta pareilta?

Parisuhdeväkivalta on yleistä: noin kolmannes naisista ja kuudesosa miehistä on kohdannut fyysistä väkivaltaa. Vielä useampi, noin puolet naisista ja neljä kymmenestä miehestä, on kokenut parisuhteessa henkistä väkivaltaa. Vakava ja toistuva väkivalta kasautuu selvästi naisille. (Naisista 32 % on elämänsä aikana kokenut fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkailua parisuhteessaan ja 50 % kokee henkistä väkivaltaa parisuhteessaan elämänsä aikana.)

Karut on luvut. Sinkkuna on parempi olla.

Vierailija kirjoitti:

Ei moni mieskään halua saada omaa perhettä. Äijäporukat, kalja ja vastuun välttely menevät sen ohi.

Millaista vastuuta sinkkumiehet välttelevät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin keskustelusta taas huomaa miten moni kuvittelee että parisuhde on helpompi tapa elää kun puoliso hoitaa puolet töistä ja voi itse ottaa rennosti. Päinvastoin, riitaa siitä tulee koska työnmäärä vähintään tuplaantuu perheen perustamisen jälkeen ja vielä jos menee ostamaan talon. Molemmat joutuu tekemään tuplavuoroa (työ+kotityö). Jos haluaa päästä helpommalla, pysyy sinkkuna. 

Suurin osa (naiset) kerran parisuhteessa olleista tajuaa tämän ensimmäisen eron jälkeen ja haluaa pysytellä sinkkuna. Pienempi osa (miehet) hyppii sitten suhteesta toiseen loppuelämänsä ja ihmettelee kerta toisensa jälkeen miksi ei koskaan toimi vaikka "työn määrä puolittuu".  Totuus on se että mitä enemmän perheessä on ihmisiä, sitä työläämpää sitä arkea on pyörittää, sillä naiset eivät suostu enää tekemään kolmen ihmisen töitä (työpaikalla omat työt, kotona omat ja miehen työt). Miesten olis aika oppia vähitellen.

Miksi satuilet asiasta vielä 2026? Nykyajan parisuhteessa, miehet ovat tehneet aivan yhtä paljon kotitöitä kuin naisetkin. Itse olen huomannut että kun käy töissä. Laittaa kotona ruokaa, pesee pyykkiä, siivoaa, suurin syy on siinä että nainen ei tätä jostain syystä halua nähdä. Meillä ainakin kotityöt ja siisteys ovat täysin miehen eli minun vastuulla, jos lopetan koti on kuin kaatopaikka. Esim pyykinpesu on sellainen joka jos jää naiselle se on täysin viikonloppuisin, sitten tulee se ulina, pyykkiä pyykkiä pyykkiä pyykkiä. Koneeseen rumpuun, Ikean kasseihin ja ovat siellä vielä seuraavana viikonloppunakin, kukaan ei viikkaa 7 ikeankassillista pyykkejä. Miten näkee asian mies. Tulen maanantaina töistä, pyykkikone päälle, pyykit rumpuun, illalla valmis, tulen tiistaina töistä, pyykkikone päälle, vaatteiden viikkaus rummusta ennenkuin kone on pessyt, taas pyykit rumpuun ja seuraavana päivänä sama. Ei keräänny ne hommat, sitten usein onkin viikonloppu vapaata. Nainen ei koskaan hoksaa tällaista että niitä kotitöitä pitää tehdä joka päivä ja kas sitten kun on töistä vapaata on muutenkin vapaata.

No sulla on noin päin sukupuolet. Mut tajuuthan että yleensä asia on ihan toisinpäin? Ei mun isä ikinä, siis IKINÄ pessyt pyykkiä. Eikä myöskään mun ex-mies. Minä se aina pyykkäsin. Ja naisena pysyn sinkkuna kun ei kiinosta alkaa jonkun piiaksi ja pyykkääjäksi. Säkin voisit erota jos liikaa ärsyttää tuo toisen tekemättyys.

Sitten on sellaisia miehiä, jotka pyykkäävät, siivoavat, laittavat ruokaa ja hoitavat lapsensa. 

Missä tällaisia miehiä asuu? Ihan tosissani kysyn, sillä olen 36 v nainen, enkä ole elämässäni vielä KERTAAKAAN kohdannut tuollaista miestä :o

Vai onko heitä yhtä paljon kuin yksisarvisia?

Siellähän ne asuvat parisuhteessa sopuisasti vaimonsa ja perheensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallista kuinka naiset kehuvat ketjussa, kuinka ihanaa on olla ilman miestä. Oikein mainostavat. Miksi? Mistä tuo tarve? Ja onko sillä jokin tavoite?

Miksi jotkut naiset haluavat olla suhteessa? Miksi? Mistä tuo tarve? 

Mies tuo monenlaista turvaa. Ja rakkaan kanssa arjen jakaminen on mieluisaa. Seksiä unohtamatta. Siksi.

Mitä monenlaista turvaa?  Turvaa toisia miehiä vastaan? Mitä??

 

Olen ollut parisuhteissa 28 ja 5 vuotta ja todennut ettei mies tuo suhteeseen mitään, mitä ilman en olisi onnellinen, tai mitä ilman en pystyisi elämään tyytyväisenä. Keksiikö joku?

 

 Nytkin olen taas koko kesän autoreissulla yksinäni Eurooppaa kiertelemässä, ja nautin, että saan ottaa huomioon vain itseni. Asun omakotitalossa, jonka kaikki hommat hoidan yksin. Jos et itse osaa tai opettele, ostan. Sama auton kanssa. 

 

N54 sinkku

Sitten ei tietenkään kannata olla suhteessa, jos haluaa olla yksin ja tehdä vain mitä itse haluaa, muita ajattelematta. 

Vastaisitko kysymykseen, mitä sellista turvaa mies tuo suhteen, joka on sidottu sukupuoleen? 

Varmaan tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Itselleni puoliso tuo turvaa niin etten ole ainoa kasvattaja arjessa, saati jos kuolen tai sairastun. Ja vaikka tienaan hyvin, kaksi hyvin tienaavaa on aina parempi kuin yksi ja toinen ottaa koppia, jos tekoäly tai seuraava talouskriisi vie toisen työpaikan. 
 
Parisuhteen parhaus tulee kyllä pääosin muista asioista. 

Tuon taloudellisen puolen voisi ratkaista kämppiksellä.

Eli kun maksaa vain puolet asumiskuluista, niin voi laittaa sen toisen puolikkaan säästöön huonompien aikojen varalle. 

Melko harvinainen tilanne tuo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hitossa mun pitäisi haluta mies, parisuhde ja lapsia? Nykyään ei onneksi ole pakko jos ei halua.

Koska se on parhaimmillaan ihanaa. 

Miksi se ei sitten koskaan ole ihanaa?

Eikö edes alussa ole ihanaa? Jos ei alussa, niin ei sitten koskaan. Sellaiseen suhteeseen ei kannata mennä, jos ei koskaan ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikös se tilastojen mukaan ollut, että 57% suomalaisista naisista on kohdannut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Eipä ole kovin hyvät tsäänssit terveeseen parisuhteeseen. Yksin on turvallisempaa. 

Kauhea lukema. Kukapa lähtisi kokeilemaan onneaan noilla luvuilla. Yksin oleminen ja yksin  kotona asuminen on turvallisempaa.

Onko tuo luku saatu parisuhteessa olevilta pareilta?

Parisuhdeväkivalta on yleistä: noin kolmannes naisista ja kuudesosa miehistä on kohdannut fyysistä väkivaltaa. Vielä useampi, noin puolet naisista ja neljä kymmenestä miehestä, on kokenut parisuhteessa henkistä väkivaltaa. Vakava ja toistuva väkivalta kasautuu selvästi naisille. (Naisista 32 % on elämänsä aikana kokenut fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkailua parisuhteessaan ja 50 % kokee henkistä väkivaltaa parisuhteessaan elämänsä aikana.)

 

Karut on luvut. Sinkkuna on parempi olla.

Ei sitten yksin ollessa syyllisty väkivaltaan...

Vierailija kirjoitti:

"3) Vastuunkanto toisen välinpitämättömyydestä sosiaalisten kontaktien suhteen (esim. joulu/ suku) ei kuulu enää minulle"

Tämäkin tosiaan. Ex-avioliitossa aika pian sen jälkeen kun oltiin muutettu yhteen, exän äiti alkoi valitella kun MINÄ en soittele riittävästi. 

Ihmettelin, että enhän minä kavereidenkaan äideille soittele, miksi ihmeessä tuosta yhteydenpidosta nähtiin yhtäkkiä tulevan minun vastuuni eikä toisen itsensä?

Miksi kukaan soittelisi anopille tai apelle. En ikinä oo soittanu.

M45

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää mihin AP:ne väittämä perustuu? En löytänyt mitään tällaista virallista tilastoa, joka vahvistaisi AP:ne väittämän.

 

Jos ei löydy lähteitä, niin tämä ei ole muuta kuin katkeran AP:n mutuilua.

En tiedä, mihin ap väitteensä perustaa, mutta ihan Tilastokeskuksen sivuilta löytyy tietoa, että Suomessa on eniten yhden hengen kotitalouksia. Seuraavaksi eniten on kahden hengen kotitalouksia eli joku asuinkumppani on löytynyt, mutta lapsia ei ole hankittu. 

Mitä tulee ap:n alkuperäiseen kysymykseen, niin maailma on muuttunut. Työn perässä pitäisi voida muuttaa. Niin kotimaassa kuin mahdollisesti ulkomaillekin. On huomattavasti helpompaa tehdä iso elämänmuutos yksin kuin jos se elämänmuutos koskisi vielä puolisoa ja lapsiakin. Mulle tarjottiin aikoinaan ihan mielettömän hienoa mahdollisuutta töihin USAan Bostoniin, mutta enhän mä ottanut tarjousta vastaan, koska olisin joutunut jättämään lapset exälle Suomeen. Jotkut väittää, että ei lapset mitenkään sido, mutta kyllä ne vaan sitoo. On varmasti edelleen ihmisiä, joiden unelma on avioliitto, omakotitalo, kaksi lasta, farmariauto ja kultainennoutaja, mutta näiden ihmisten määrä on todennäköisesti laskenut.  Moni - varsinkin nuori - kokee tulevaisuutensa epävarmana. Epävarmuuteen ei haluta lisää ylimääräisi riskejä, vaan ollaan varovaisia.