Elämäsi pahin vastoinkäyminen, josta olet selvinnyt?

Mitä vanhemmaksi elää, sitä enemmän kohtaa vastoinkäymisiä.

Väkivaltainen 16 vuoden avioliitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen itsemurha

Lapsettomuus 

Suolistosyöpä 2017

Minulla lapsen itsemurha ja oma sairastuminen parantumattomaan syöpään. En ole selvinnyt missään muussa mielessä kuin että olen vielä elossa.

Ihania juttuja

Vierailija kirjoitti:

Tämmöset ketjut on vähän kyseenalasia, koska mun mielestä vastoinkäymisiä ei kannata laittaa pahemmuusjärjestykseen tai arvottaa mikä pahin, josta olet yrittänyt selviytyä/selviytynyt. Lähimmäisen menetykset varmasti menee raskaimpiin kokemuksiin suurimmalla osalla oli kyse sitten lapsesta, puolisosta, sisaruksesta, vanhemmasta, ystävästä - sellaisesta tuskin kukaan kokonaan selviytyy edes. Avioerot omanlaisia menetyksiä. Työpaikkakin voi mennä ja mieli mennä matalaksi, jos uutta ei löydy. Sairaudet fyysiset ja psyykkiset haittaavat. Trauma kuten puukotus tai r-iskaus. Talousvaikeudet esim. pahasti velkaantuminen tai riippuvuudet mitkä haittaa elämää usein huonontaa elämänlaatua jatkuvasti, eikä niistä noin vain pääse eroon. Sisäilmaongelmat, tuholaiset talossa jne. myös omanlaisensa painajaisia. Jokanen noista mainitsemistani asioista vaikuttaa ihmiseen vähän eri tavalla. Onneksi ei ihan kaikista noista omakohtasta kokemusta, vaikka suurimmasta osasta on.

Mielestäni tällaisessa ketjussa ei laiteta mitään pahemmuusjärjestykseen tai arvoteta mitenkään. Jaetaan vain kokemuksia jotka ovat aina yksilöllisiä ja silti jollekin toiselle samaistuttavia. Siinä missä joku väkivaltaisen lapsuuden kokenut voi saada vertaistuellista arvoa toisen samanlaisen kokemuksesta, vastaava toimii myös sille jonka elämän pahin kokemus on avioero ja hän voi lukea jonkun toisen selviytymistarinan ja saada siitä voimaa.

Oman maailman romahtaminen on varmasti meitä kaikkia yhdistävä kokemus siitä riipumatta mistä syystä se maailma on romahtanut. Oma kokemus saa tuntua juuri niin pahalta kuin tuntuu riippumatta siitä mitä joku toinen on kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Väkivaltainen 16 vuoden avioliitto.

Se on sinulle jännämiehen palvojalle ihan oikein

Mitä on selviytyminen, miten se mitataan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Krooninen rintasyöpä joka oli levinnyt elimistöön vatsalaukkuun, maksaan, luustoon ja kainaloon..

Parantumassa olen ..hitaasti mutta varmasti

Tsemppiä 🍀

Onko lääkäri sanonut että paranet koko elimistöön levinneestä syövästä?

Kiitos huolenpidostasi 

Onkologi on todennut että säilyn hengissä kiitos lääkityksen mutta se on krooninen joten lääkityskin on loppu elämän 🍀

Vierailija kirjoitti:

Tämmöset ketjut on vähän kyseenalasia, koska mun mielestä vastoinkäymisiä ei kannata laittaa pahemmuusjärjestykseen tai arvottaa mikä pahin, josta olet yrittänyt selviytyä/selviytynyt. Lähimmäisen menetykset varmasti menee raskaimpiin kokemuksiin suurimmalla osalla oli kyse sitten lapsesta, puolisosta, sisaruksesta, vanhemmasta, ystävästä - sellaisesta tuskin kukaan kokonaan selviytyy edes. Avioerot omanlaisia menetyksiä. Työpaikkakin voi mennä ja mieli mennä matalaksi, jos uutta ei löydy. Sairaudet fyysiset ja psyykkiset haittaavat. Trauma kuten puukotus tai r-iskaus. Talousvaikeudet esim. pahasti velkaantuminen tai riippuvuudet mitkä haittaa elämää usein huonontaa elämänlaatua jatkuvasti, eikä niistä noin vain pääse eroon. Sisäilmaongelmat, tuholaiset talossa jne. myös omanlaisensa painajaisia. Jokanen noista mainitsemistani asioista vaikuttaa ihmiseen vähän eri tavalla. Onneksi ei ihan kaikista noista omakohtasta kokemusta, vaikka suurimmasta osasta on.

Kirjotin tämän, koska tässäkin ketjussa etusivulla joku kommentoi "jos toi on sun rankin vastoinkäyminen niin helpolla olet päässyt". Olen huomannut että ihmisille usein ne omakohtaset vastoinkäymiset on aina raskaimpia, ei muiden. Oli ne sitten pieniä tai isoja. Vaikka olisin menettänyt lähimmäisen ymmärrän, että jollekkin toiselle työpaikan menetys on isoin kriisi ikinä ja se on hänen elämässään isoin vastoinkäyminen, eikä mun tartte sitä vähätellä.

Minustakin vastoinkäymisten vertailu toisten ihmisten vastoinkäymisiin on turhaa, ainakaan siinä ei ole mitään ideaa. Kaikki kokemukset kun ovat aina subjetiivisia. Olosuhteet vaikuttaa kaikkiin kokemuksiin, esimerkiksi se mitä on tapahtunut ja miten, ja minkälaista tukea on saanut. Itse olen saanut tosi paljon tukea läheisiltä, perheeltä ja ystäviltä sen jälkeen kun läheiseni kuolivat tsunamissa. Minulle oli myös tärkeää tehdä ihan tavallisia asioita, halusin nähdä kavereita ja käydä harrastuksissa sekä mennä kouluun tammikuussa samaan aikaan kun kaikki toisetkin, se tuntui tärkeältä. Tuntui hyvältä että oli jotain tekemistä ja ajateltavaa, jotain ihan normaalia kaiken keskellä.

Sama juttu muutama vuosi myöhemmin kun mummoni kuoli. Mutta oikeastaan se mummon kuolema sattui elämässä vielä vaikeampaan saumaan, olin teini-ikäinen ja oli kaikenlaisia kouluun ja ihmissuhteisiin liittyviä huolia ja mummo oli yksi läheisimmistä ihmisistä elämässäni. Toisaalta sitten taas huomasin surun ja ikävän olevan voimakasta myös nyt kun pappa, viimeinen Isovanhempani, kuoli joulun jälkeen. Hän taas on ollut olemassa koko elämäni ajan, olen nykyään kolmekymppinen. Maailma tuntuu oikeastaan vieläkin ihan oudolta, tai ajatus siitä ettei häntä enää olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi joutua hlökohtaisesti vastuuseen rivariosakkeen homevauriosta? Sehän kuuluu taloyhtiölle 

Voi joutua, googlaamalla löytyy vaikka kuinka paljon tapauksia. Se on katsottu ns piileväksi viaksi, josta myyjällä on täytynyt olla jotain epäilyksiä tai tietoa ennen myyntiä ja tämä on tahallaan pimittänyt asian. Myyjällä on samoin muka velvollisuus selvittää asiat avaamalla rakenteet.
Suomi ei ole oikeusvaltio.