Lue keskustelun säännöt.
Elämäsi pahin vastoinkäyminen, josta olet selvinnyt?
23.05.2026 |
Itse möin vuosia sitten rivariosakkeen, josta paljastui homevaurio vasta vähän vajaa 2 v kauppojen jälkeen. Kuukautta ennen, kuin oma myyjän vastuuaika oli loppumassa. Mitään en haistanut enkä juuri koskaan sairastellut, kun itse asuin siellä. Menetin tässä vuosia kestäneessä oikeudenkäyntiruljanssissa kaiken, siis ihan kaiken rahan ja maallisen omaisuuden uutta asuntoani myöten, ja yritin itsemurhaa. En paljasta enempää yksityiskohtia, kosta asiaa puitiin aikanaan mediassa. Tämä oli se viimeinen niitti, joka sai mut yrittämään itseni listimistä. Te asunto-osakkeiden myyjätkään ette ole turvassa näissä homekeisseissä.
Kommentit (122)
Väkivaltainen 16 vuoden avioliitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen itsemurha
Lapsettomuus
Suolistosyöpä 2017
Minulla lapsen itsemurha ja oma sairastuminen parantumattomaan syöpään. En ole selvinnyt missään muussa mielessä kuin että olen vielä elossa.
Ihania juttuja
Vierailija kirjoitti:
Tämmöset ketjut on vähän kyseenalasia, koska mun mielestä vastoinkäymisiä ei kannata laittaa pahemmuusjärjestykseen tai arvottaa mikä pahin, josta olet yrittänyt selviytyä/selviytynyt. Lähimmäisen menetykset varmasti menee raskaimpiin kokemuksiin suurimmalla osalla oli kyse sitten lapsesta, puolisosta, sisaruksesta, vanhemmasta, ystävästä - sellaisesta tuskin kukaan kokonaan selviytyy edes. Avioerot omanlaisia menetyksiä. Työpaikkakin voi mennä ja mieli mennä matalaksi, jos uutta ei löydy. Sairaudet fyysiset ja psyykkiset haittaavat. Trauma kuten puukotus tai r-iskaus. Talousvaikeudet esim. pahasti velkaantuminen tai riippuvuudet mitkä haittaa elämää usein huonontaa elämänlaatua jatkuvasti, eikä niistä noin vain pääse eroon. Sisäilmaongelmat, tuholaiset talossa jne. myös omanlaisensa painajaisia. Jokanen noista mainitsemistani asioista vaikuttaa ihmiseen vähän eri tavalla. Onneksi ei ihan kaikista noista omakohtasta kokemusta, vaikka suurimmasta osasta on.
Mielestäni tällaisessa ketjussa ei laiteta mitään pahemmuusjärjestykseen tai arvoteta mitenkään. Jaetaan vain kokemuksia jotka ovat aina yksilöllisiä ja silti jollekin toiselle samaistuttavia. Siinä missä joku väkivaltaisen lapsuuden kokenut voi saada vertaistuellista arvoa toisen samanlaisen kokemuksesta, vastaava toimii myös sille jonka elämän pahin kokemus on avioero ja hän voi lukea jonkun toisen selviytymistarinan ja saada siitä voimaa.
Oman maailman romahtaminen on varmasti meitä kaikkia yhdistävä kokemus siitä riipumatta mistä syystä se maailma on romahtanut. Oma kokemus saa tuntua juuri niin pahalta kuin tuntuu riippumatta siitä mitä joku toinen on kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltainen 16 vuoden avioliitto.
Se on sinulle jännämiehen palvojalle ihan oikein
Mitä on selviytyminen, miten se mitataan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Krooninen rintasyöpä joka oli levinnyt elimistöön vatsalaukkuun, maksaan, luustoon ja kainaloon..
Parantumassa olen ..hitaasti mutta varmasti
Tsemppiä 🍀Onko lääkäri sanonut että paranet koko elimistöön levinneestä syövästä?
Kiitos huolenpidostasi
Onkologi on todennut että säilyn hengissä kiitos lääkityksen mutta se on krooninen joten lääkityskin on loppu elämän 🍀
Vierailija kirjoitti:
Tämmöset ketjut on vähän kyseenalasia, koska mun mielestä vastoinkäymisiä ei kannata laittaa pahemmuusjärjestykseen tai arvottaa mikä pahin, josta olet yrittänyt selviytyä/selviytynyt. Lähimmäisen menetykset varmasti menee raskaimpiin kokemuksiin suurimmalla osalla oli kyse sitten lapsesta, puolisosta, sisaruksesta, vanhemmasta, ystävästä - sellaisesta tuskin kukaan kokonaan selviytyy edes. Avioerot omanlaisia menetyksiä. Työpaikkakin voi mennä ja mieli mennä matalaksi, jos uutta ei löydy. Sairaudet fyysiset ja psyykkiset haittaavat. Trauma kuten puukotus tai r-iskaus. Talousvaikeudet esim. pahasti velkaantuminen tai riippuvuudet mitkä haittaa elämää usein huonontaa elämänlaatua jatkuvasti, eikä niistä noin vain pääse eroon. Sisäilmaongelmat, tuholaiset talossa jne. myös omanlaisensa painajaisia. Jokanen noista mainitsemistani asioista vaikuttaa ihmiseen vähän eri tavalla. Onneksi ei ihan kaikista noista omakohtasta kokemusta, vaikka suurimmasta osasta on.
Kirjotin tämän, koska tässäkin ketjussa etusivulla joku kommentoi "jos toi on sun rankin vastoinkäyminen niin helpolla olet päässyt". Olen huomannut että ihmisille usein ne omakohtaset vastoinkäymiset on aina raskaimpia, ei muiden. Oli ne sitten pieniä tai isoja. Vaikka olisin menettänyt lähimmäisen ymmärrän, että jollekkin toiselle työpaikan menetys on isoin kriisi ikinä ja se on hänen elämässään isoin vastoinkäyminen, eikä mun tartte sitä vähätellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin vastoinkäymisten vertailu toisten ihmisten vastoinkäymisiin on turhaa, ainakaan siinä ei ole mitään ideaa. Kaikki kokemukset kun ovat aina subjetiivisia. Olosuhteet vaikuttaa kaikkiin kokemuksiin, esimerkiksi se mitä on tapahtunut ja miten, ja minkälaista tukea on saanut. Itse olen saanut tosi paljon tukea läheisiltä, perheeltä ja ystäviltä sen jälkeen kun läheiseni kuolivat tsunamissa. Minulle oli myös tärkeää tehdä ihan tavallisia asioita, halusin nähdä kavereita ja käydä harrastuksissa sekä mennä kouluun tammikuussa samaan aikaan kun kaikki toisetkin, se tuntui tärkeältä. Tuntui hyvältä että oli jotain tekemistä ja ajateltavaa, jotain ihan normaalia kaiken keskellä.
Sama juttu muutama vuosi myöhemmin kun mummoni kuoli. Mutta oikeastaan se mummon kuolema sattui elämässä vielä vaikeampaan saumaan, olin teini-ikäinen ja oli kaikenlaisia kouluun ja ihmissuhteisiin liittyviä huolia ja mummo oli yksi läheisimmistä ihmisistä elämässäni. Toisaalta sitten taas huomasin surun ja ikävän olevan voimakasta myös nyt kun pappa, viimeinen Isovanhempani, kuoli joulun jälkeen. Hän taas on ollut olemassa koko elämäni ajan, olen nykyään kolmekymppinen. Maailma tuntuu oikeastaan vieläkin ihan oudolta, tai ajatus siitä ettei häntä enää olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi joutua hlökohtaisesti vastuuseen rivariosakkeen homevauriosta? Sehän kuuluu taloyhtiölle
Voi joutua, googlaamalla löytyy vaikka kuinka paljon tapauksia. Se on katsottu ns piileväksi viaksi, josta myyjällä on täytynyt olla jotain epäilyksiä tai tietoa ennen myyntiä ja tämä on tahallaan pimittänyt asian. Myyjällä on samoin muka velvollisuus selvittää asiat avaamalla rakenteet.
Suomi ei ole oikeusvaltio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen itsemurha
Lapsettomuus
Suolistosyöpä 2017
Minulla lapsen itsemurha ja oma sairastuminen parantumattomaan syöpään. En ole selvinnyt missään muussa mielessä kuin että olen vielä elossa.
Oliko se lapsi miespuolinen eli sika?
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltainen 16 vuoden avioliitto.
Kuka jää 16 vuodeksi suhteeseen hakattavaksi ja miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melkein mikä tahansa muu vastoinkäyminen on helpompaa ottaa vastaan, mitä hometalo tai konkurssi.
Kyllä tällaiset kommentit todellakin mietityttävät; ihmiselle on siis materia kaikki kaikessa. Ihan käsittämätöntä!
Itseltä on kuollut lähes koko suku ja lapsuuden perheestä esim. ei ole keitään muita jäljellä, nuorena kuolleet. Itse olen vakavasti sairas, ollut jo vuosikymmenet.
En jaksa parkua materian perään. Sellaiset ovat kovin pieniä vastoinkäymisiä tässä maailmankaikkeudessa.
Palataan asiaan sitten kun selviää, selvisinkö vai en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkein mikä tahansa muu vastoinkäyminen on helpompaa ottaa vastaan, mitä hometalo tai konkurssi.
Kyllä tällaiset kommentit todellakin mietityttävät; ihmiselle on siis materia kaikki kaikessa. Ihan käsittämätöntä!
Itseltä on kuollut lähes koko suku ja lapsuuden perheestä esim. ei ole keitään muita jäljellä, nuorena kuolleet. Itse olen vakavasti sairas, ollut jo vuosikymmenet.
En jaksa parkua materian perään. Sellaiset ovat kovin pieniä vastoinkäymisiä tässä maailmankaikkeudessa.
Valitettavasti sitä materiaa tarvitaan jonkin verran elämiseen.
Onpa helpolla päässeet jotkut. Jotkut taas on jo varhaisessa lapsuudessa joutuneet kokemaan huostaanoton ja sijaisperheeseen joutumisen.
Vierailija kirjoitti:
Onpa helpolla päässeet jotkut. Jotkut taas on jo varhaisessa lapsuudessa joutuneet kokemaan huostaanoton ja sijaisperheeseen joutumisen.
Toisaalta joku voi ajatella että huostaan päässeet ovat päässeet helpolla, lastensuojelu ja sosiaalihuolto on huolehtinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltainen 16 vuoden avioliitto.
Kuka jää 16 vuodeksi suhteeseen hakattavaksi ja miksi?
Ei se väkivalta yleensä ihan avioliiton alussa ala.Narsisti tai/juoppokin osaa näytellä alkuun niiiiiiin hyvää aviomiestä.Vuosi vuodelta meno sitten pahenee,yleensä lapsiakin on jo siinä vaiheessa ja yrität siinä varjella lapsia ja joudut vielä itsekin pienentämään itseäsi ettet joutuisi haukuttavaksi tai pieksettäväksi.mitä luulet ihmisen itsetunnolle ja aloitteellisuudelle tapahtuvan tuommoisessa elämässä???On helppo huudella sivusta jos itsellä ei kokemusta vastaavasta.
Vierailija kirjoitti:
Onpa helpolla päässeet jotkut. Jotkut taas on jo varhaisessa lapsuudessa joutuneet kokemaan huostaanoton ja sijaisperheeseen joutumisen.
Kuka on mielestäsi päässyt helpolla? Ja mihin sitä vertaart, ilmeisesti omaan elämääsi. Eihän tuollainen vertailu kannata.
Vierailija kirjoitti:
Selviytyminen on kyllä sinänsä aika hassu käsite, koska mitä vaihtoehtoja muka on? Elämä jatkuu tavalla tai toisella, jos ei itse kuole. Maailma ei pysähdy, vaikka menettäisi läheisensä tai kokisi jonkun toisen vastoinkäymisen.
Vaihtoehto on se että henkisesti selviää eikä vajoa masennukseen tai riippuvuuksiin.
Mitä vanhemmaksi elää, sitä enemmän kohtaa vastoinkäymisiä.