Elämäsi pahin vastoinkäyminen, josta olet selvinnyt?
Itse möin vuosia sitten rivariosakkeen, josta paljastui homevaurio vasta vähän vajaa 2 v kauppojen jälkeen. Kuukautta ennen, kuin oma myyjän vastuuaika oli loppumassa. Mitään en haistanut enkä juuri koskaan sairastellut, kun itse asuin siellä. Menetin tässä vuosia kestäneessä oikeudenkäyntiruljanssissa kaiken, siis ihan kaiken rahan ja maallisen omaisuuden uutta asuntoani myöten, ja yritin itsemurhaa. En paljasta enempää yksityiskohtia, kosta asiaa puitiin aikanaan mediassa. Tämä oli se viimeinen niitti, joka sai mut yrittämään itseni listimistä. Te asunto-osakkeiden myyjätkään ette ole turvassa näissä homekeisseissä.
Kommentit (89)
Vastoinkäymisten vertailu on ihan turhaa ja typerää.
Vierailija kirjoitti:
Vastoinkäymisten vertailu on ihan turhaa ja typerää.
Ei tässä vertailla vaan jokainen joka haluaa, kertoo omat haasteensa.
Esikoisen syntyminen kuolleena. Miehen äkillinen kuolema.
Aivokasvain, terveyden menetys ja työttömyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastoinkäymisten vertailu on ihan turhaa ja typerää.
Ei tässä vertailla vaan jokainen joka haluaa, kertoo omat haasteensa.
Johan tuolla ekasivulla vertailtiin.
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin meno, tosin vielä en ole siitä selvinnyt.
Ennen olin komea, timmi ja menevä mies, jolla oli hyvät tulot sekä muutama sijoituskämppä. Kauniita naisia pyöri ympärillä ja ulkomaan reissuja tuli tehtyä. Sitten menin sortumaan naimisiin menoon. Nyt on komeus kadonnut, keskivartalo lihavuus, tyhjä tili ja näyttää ei ole kuin velkainen kämppä ja läski akka.
Ihan oikein sinulle ääliö.
Paras rakkain ainoa ystäväni kuoli 5 vuotta sitten. Ehkä olen päässyt yli, mutta yksinäisyyttä en ole päässyt pakoon, vaikka ihmisiä onkin ympärilläni.
Vierailija kirjoitti:
Olin kuolemassa syövän ja elinsiirron vuoksi, menetin työni.
Uusi rankka työ tarkoittaa sekopäiden kuuntelemista pienemmällä palkallla.
Siis mitä tarkoitat? Olet vastahakoisesti kuuntelemassa sekopäitä?
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden aikainen seksuaalinen hyväksikäyttö, omien vanhempien menettäminen päihdesairauteen, koettu väkivalta ihmissuhteissa, omat vaikeudet taloudenhallinnassa jotka johti suuriin velkoihin ja vakavat masennuskaudet ja riippuvuudet. Ne ovat olleet varmaan pahimmat.
Jokaisella meillä haasteensa, ovat vaikeita mutta ainakin itse olen kokenut tärkeiksi kohdiksi elämässä vaikka välillä on tuntunut ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin luovuttaa. Olen kuitenkin onnellinen nykyään vaikka minulla ei ole juuri mitään mitä omistaisin tai maallista, kaikki mitä on, niin on minä itse ja omat valintani. Olen hyvin kiitollinen, että selvisin ja elän nykyään hyvää, raitista elämää.
Samaistun tähän, vaikka en olekaan joutunut kokemaan menneisyydessäni seksuaaliväkivaltaa. Muuta väkivaltaa sitten senkin edestä. Lapsuuteni oli hyvin väkivaltainen (siis sellaista luita murtuu, ihoa poltetaan, puukolla viillellään jne, väkivaltaa), nuorena aikuisena paljon päihteitä, lisää väkivaltaa, pahoja mielenterveysongelmia ja pari itsemurhayritystä. Nykyään myös minulla on asiat hyvin, vaikka mielenterveysongelmat ovatkin läpi elämän jollain tavalla mukana. Olen myös joka päivä kiitollinen nykyisestä, hyvästä ja raittiista elämästäni. Siitä, että vihdoin minä olen se joka oikeasti ohjaa elämääni.
Toivottavasti sinun elämäsi jatkuu edelleen hyvänä ja onnellisena kaikkien noiden kokemuksiesi jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Miehen itsemurha
Lapsettomuus
Suolistosyöpä 2017
Miehethän ovat palstalla sikoja, joten miten sellaisen väkivaltaisen porsaan itsari on mitenkään vastoikäyminen?
Mikä tällaisen keskustelun idea oikeastaan on?
Vierailija kirjoitti:
Mikä tällaisen keskustelun idea oikeastaan on?
Ilmeisesti yrittää kovistella että uuuh, mulla on ollut niin rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Krooninen rintasyöpä joka oli levinnyt elimistöön vatsalaukkuun, maksaan, luustoon ja kainaloon..
Parantumassa olen ..hitaasti mutta varmasti
Tsemppiä 🍀
Miten luustoon levinnyt syöpä parannetaan? Parantuisin mielelläni itsekin.
Miten sitten määritellään vastoinkäyminen?
Vierailija kirjoitti:
Rakkaudettomuus. Tai no, selviytynyt ja selviytynyt. Elämä ei tunnu elämisen arvoiselta, mutta täällä sitä hengitetään ainakin siihen saakka, kunnes toisestakin vanhemmasta aika jättää.
Täysin samat fiilikset, toisella paikkakunnalla molemmat vanhemmat elossa, toinen toisen omaishoitaja. Jokaisesta risahduksesta siellä soi puhelin täällä. Kaikki elämänilo yksinelävänä mennyt, kun kaikki toistenkin kuona kaadetaan kysymättä päälle. Omat ystävyyssuhteet kärsii, kun en vaan jaksa kenenkään huolia (enkä muitakaan kuulumisia) ja luonteelleni tyypillisesti en omia murheitani muiden niskaan kaada. Niin harmaaksi on arki mennyt, että odotan vaikka sodan syttyvän, jotta kaikki muuttuisi.
Sain selville 3 kk esikoisen syntymän jälkeen (kärsin myös synnytyksen jälkeisestä masennuksesta) että aviomiehellä on toinen nainen. Maailmani murskaantui.
Ex-mies hylkäsi myös oman lapsensa 15 vuodeksi.
Tästä seurasi traumatisoituminen ja krooninen masennus, muun muassa.
Toipuminen vei todella kauan;jollain tasolla en ehkä toivu koskaan enkä koskaan tule olemaan sama ihminen
Vierailija kirjoitti:
Mikä tällaisen keskustelun idea oikeastaan on?
Helppo jättää lukematta!
Isäni kuoli. Ja sitten veljeni. Minua kiusattiin asiasta koko yläasteen ajan. Luokanopettajakin sanoi aina ivallinen hymy naamallaan soittavansa isälleni jos en tiennyt vastausta johonkin hänen kysymykseensä. Äiti romahti ja koti meni alta.