Miksi 90-luvun paras huumori tehtiin radiossa eikä televisiossa, kuten on kuviteltu?
Kuten Tarja Kulho, Mirva, Sirkka-Liisa, Leila ja Annukka sekä Alivaltiosihteeri ja Koe-eläinpuisto?
Kommentit (20)
Lisätään listaan myös Washington Bar ja Yömyöhä. 90-luvun paras huumori tehtiin todellakin radiossa, eikä televisiossa.
Radio957:ssa oli Hönttä ja Toippari.
Vierailija kirjoitti:
Lisätään listaan myös Washington Bar ja Yömyöhä. 90-luvun paras huumori tehtiin todellakin radiossa, eikä televisiossa.
Jopen Washington Bar oli kyllä huippu, kuten myös Norosen Korson kassamyyjä.
Selvästikin sulta on mennyt ohi kaikki ysäritvhuumori
Vierailija kirjoitti:
Kulttuurintutkijat tuntuvat todellakin unohtaneen radion, kun Peteliuksen ja Kallialan hölmöyksiä nostetaan esille. Kuitenkin se älykkäin ja aikaa kestänein huumori tehtiin 90-luvulla radiossa. Y
Oli Peteliuksella ja Pedro Hietasella aika legendaarisen hauskaa kamaa myös radiossa. Älykkyydestä olen samaa mieltä - tässä Alivaltiosihteeri oli onnistunein.
Vierailija kirjoitti:
Radio957:ssa oli Hönttä ja Toippari.
Turun paikallisradiossakin taisi olla joku Heikkilä, jonka jutut naurattivat Turun ulkopuolellakin.
Vierailija kirjoitti:
Kulttuurintutkijat tuntuvat todellakin unohtaneen radion, kun Peteliuksen ja Kallialan hölmöyksiä nostetaan esille. Kuitenkin se älykkäin ja aikaa kestänein huumori tehtiin 90-luvulla radiossa. Y
Petelius teki Pedro Hietasen kanssa radiossa monia Yömyyöhä-lähetyksiä, joissa oli perjantaiyöhön sopivaa herjanheittoa oikein kunnolla.
Sitten on Radioteatteri, joka on tehnyt Knallin ja sateenvarjon lisäksi muitakin hauskoja ja ironisia kuunnelmia. Mielestäni Arto Paasilinnan Hirtettyjen kettujen metsä -teoksen pohjalta tehty kuunnelmasarja on erinomainen huumoripläjäys. Isolyömä-Sutinen on hieno mies, oikea tämän ajan juntti, jolla on kehittäviä tavoitteita elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Selvästikin sulta on mennyt ohi kaikki ysäritvhuumori
Ei ole mennyt ohitse yksikään tv:n ysärihuumori. Mutta ihmettelen sitä, että se kaikkein laadukkain ja aikaa eniten kestänein huumori tehtiinkin radiossa eikä televiossa. Osaatko sinä kertoa mistä tämä johtuu?
Onhan se laadukkaan huumorin tekeminen radiossa helpompaa kun pitää keskittyä sisältöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvästikin sulta on mennyt ohi kaikki ysäritvhuumori
Ei ole mennyt ohitse yksikään tv:n ysärihuumori. Mutta ihmettelen sitä, että se kaikkein laadukkain ja aikaa eniten kestänein huumori tehtiinkin radiossa eikä televiossa. Osaatko sinä kertoa mistä tämä johtuu?
90-luku oli kaupallisten radiokanavien ansiosta radion kulta-aikaa ja siellä saivat vapaasti tehdä lähes minkälaista ohjelmaa tahansa ja ohjalmien tekeminen oli tietenkin myös paljon halvempaa kuin mitä televisio-ohjelmien tekeminen.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvästikin sulta on mennyt ohi kaikki ysäritvhuumori
Ei ole mennyt ohitse yksikään tv:n ysärihuumori. Mutta ihmettelen sitä, että se kaikkein laadukkain ja aikaa eniten kestänein huumori tehtiinkin radiossa eikä televiossa. Osaatko sinä kertoa mistä tämä johtuu?
90-luku oli kaupallisten radiokanavien ansiosta radion kulta-aikaa ja siellä saivat vapaasti tehdä lähes minkälaista ohjelmaa tahansa ja ohjalmien tekeminen oli tietenkin myös paljon halvempaa kuin mitä televisio-ohjelmien tekeminen.
-eri
Eikö suuremmalla budjetilla pitäisi saada parempaa aikaan kuin pienemmällä budjetilla?
Vierailija kirjoitti:
Selvästikin sulta on mennyt ohi kaikki ysäritvhuumori
Olet pahasti hakoteillä. Ysärin tv-huumori eikä mikään muukaan tv-huumori pelkisty ja realisoidu yksittäiseen sketsiin.
Uskomattoman hienoja radio ohjelmia oli ysärillä. Muistan kun lauantai kuuntelin Ari Pska Peltosen ohjelman ja Koe-eläinpuiston Radio Mafiasta putkeen.
Lisäksi oli Pullakuskit Cityssä ja kuvaavaa on erona nykyaikaan että jopa Ivan Puopololla oli Ylellä hauska Thank God is Puopolo ohjelma.
Vierailija kirjoitti:
Kulttuurintutkijat tuntuvat todellakin unohtaneen radion, kun Peteliuksen ja Kallialan hölmöyksiä nostetaan esille. Kuitenkin se älykkäin ja aikaa kestänein huumori tehtiin 90-luvulla radiossa. Y
Koe-eläinpuiston jaksot löytyy YouTubesta, töissä usein kuuntelen kuulokkeilla.
Töissä pystyn olemaan silleen että kuulokkeet päähän ja "omassa rauhassa", aika usein käynyt niin että nauran em.sarjan jutuille, kollegoiden tuijottaessa että "mitä nyt?"🤣
Petelius oli kyllä ainutlaatuinen. Vaikka itse dialogi ei ollut kummoinen esim. käännettynä toisrlle kielelle ei olisi naurattanut, mutta se tyyli puhua, sanavalinnat ja habitus.
Olihan sillä ne vakiohahmot. Esitti myös kiinteistövälittäjäå, vaikka ei tuo ollut yksi vakiohahmoista.
Paula Norosen hahmot 90-luvulta toimisivat tänä päivänä yhtä hyvin kuin 30 vuotta sitten. Mirva, Sirkka-Liisa ja Tarja Kulho olivat täysin ajattomia tuolloin ja he toimisivat edelleenkin.
Vierailija kirjoitti:
Uskomattoman hienoja radio ohjelmia oli ysärillä. Muistan kun lauantai kuuntelin Ari Pska Peltosen ohjelman ja Koe-eläinpuiston Radio Mafiasta putkeen.
Lisäksi oli Pullakuskit Cityssä ja kuvaavaa on erona nykyaikaan että jopa Ivan Puopololla oli Ylellä hauska Thank God is Puopolo ohjelma.
Pullakuskeilla oli tosiaan aika tylyn hauskaa kamaa, kuuntelin aina kun olin kotona. Jonnet ei ehkä ymmärrä, että jopa radio-ohjelmien lähetysajat muistettiin ulkoa ja sen mukaan mentiin kotiin. Itselläni tällainen oli Räkärodeo - ohiksena huumoriaiheesta. Alivaltiosihteeri piti aina kuunnella myös.
Peteliuksen ja Hietamiehen Yömyöhä on nerokkuudessaan niin yksinkertainen, että tuntuu käsittämättömättömältä, että kukaan ei ole luonut mitään vastaavaa. Vai johtuukohan kenties siitä, että heidän työtään arvostetaan niin paljon, että kukaan ei ole edes halunnut lähteä luomaan mitään vastaavaa.
Joka tapauksessa. Radio on tarjonnut 90-luvun parhaimmat naurut, siinä missä televisio on tullut perässä ja kuvitellut mitä katsoja haluaisi nähdä ja mille nauraa.
Kulttuurintutkijat tuntuvat todellakin unohtaneen radion, kun Peteliuksen ja Kallialan hölmöyksiä nostetaan esille. Kuitenkin se älykkäin ja aikaa kestänein huumori tehtiin 90-luvulla radiossa. Y