Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen syömisongelmat uuvuttavat - miten tätä jaksaa?
23.05.2026 |
Päiväkodista valitetaan jatkuvasti, kun 4 v lapsi ei päiväkodissa syö käytännössä mitään. Leipää suostuu syömään. Samoin syö, jos välipalalla sattuu olemaan karjalanpiirakkaa tai banaania. Lämmintä ruokaa syö vain todella harvoin, läheskään aina ei halua edes maistaa. Kun olen yrittänyt päiväkotiin sanoa, että ei ne kaikki kunnan ruokalistan ruoat ymmärrettävästi lapselle maistu, niin selitetään, että "kyllä ne kaikki muut lapset syö hyvällä ruokahalulla vegewokkia/kananuudelivuokaa/marry me-kanaa/punajuuripaistosta jne". Itse mietin, että todellako nuo ruoat maistuvat muille lapsille ihan mukisematta?
Lapsi syö kotona, mutta ruokavalio on hyvin rajallinen. Maistuvia lämpimiä arkiruokia on n. 6 erilaista. Lapsi syö kuiviltaan lihapullat ja vastaavat, kastikkeita ei siedä ja makaroniruoista ei tykkää yhtään. Syö keitettyä perunaa sellaisenaan, muusista ei välitä. Hedelmistä uppoavat vain banaanit ja joskus omenat, soseena onneksi syö muitakin hedelmiä. Kasviksista kelpaa kurkku ja porkkana raakana. Kasvissosekeitossa menee onneksi muutakin kuin porkkanaa. Suurin osa ruoista on sellaisia, ettei lapsi edes suostu maistamaan. Kiljuu ja rimpuilee, jos yrittää laittaa niitä suuhun. Joskus on hyvä päivä, jolloin saattaa laittaa lusikallisen jotain vierasta ruokaa suuhun. Sylkee sen lähes aina pois ja toteaa, että on pahaa. Äärimmäisen harvoin toteaa, että tämä onkin tosi hyvää, vaikka tuoksuu pahalta.
Me vanhemmat alamme olla tämän touhun kanssa ihan puhki. Ei jaksettaisi kuunnella päiväkodin työntekijöiden avautumista, kuinka "lapselle ei taaskaan maistunut ruoka". Olen pyytänyt, että mieluummin kerrottaisiin niistä päivistä, jolloin ruoka on maistunut, mutta ei onnistu. Väsyttää myös tämä, että lapselle joutuu pohtimaan omia ruokia, kun ei todellakaan syö vanhempien kanssa kaikkea samaa, enkä halua vanhempana elää muutamalla ruokalajilla. Pakottaakaan ei nykykasvatusmetodien mukaan saa, vaan käsketään ymmärtämään lasta.
Mitä ihmettä tässä tilanteessa voi tehdä? Ja kun joku kysyy, niin lapsi on muuten terve (vilkas toki), kehittynyt ikätason mukaisesti ja puhuu hyvin. Silti en saa lapselta itseltäkään vastausta, miksi ei syö juuri mitään ruokia.
Kommentit (94)
Kun lapsen syömisestä nostetaan sekä päiväkodissa että kotona tällainen haloo, seuraava ongelma tulee olemaan syömishäiriö. Tai vaihtoehtoisesti lapsi oppii pyörittämään kaikkia ympärillään, kun huomaa miten saa huomion itseensä.
Olen itse edelleen hyvin nirso, aina ollut. Minun onnekseni 70-luvulla ei ollut tällaista kasvatusta, missä joka asiasta tehdään näin vaikeaa. Ja hengissä edelleen ollaan, tervekin ikäisekseni jopa, ja menestynyt, jos sillä on jotain merkitystä :D
Antakaa nyt sen lapsen syödä mitä syö. Asiat muuttuu ajan mittaan ja parhaiten muuttuu silloin, kun annetaan toisen olla oma itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi näyttää kuvauksesi perusteella syövän mauttomia ja suutuntumaltaan aina samanlaisia ruokia. Hän on silloin oikein tyypillinen aistiyliherkkä. Ruoka tuntuu ja maistuu aidosti pahalta hänestä. Ominaisuus on geneettinen (eli teidän vanhempien geenien syy), joten ette voi lasta siitä syyllistää.
Yllättävää että näille "aistiyliherkille" kelpaa ranskikset, hampparia yms roskaruoka 😂
Tavallinen ja terveellinen ruoka ei kelpaa, mutta nakit, lihapullat ja nugetit kelpaa
Kelpaako? En sanoisi.
Mä olin nirso lapsi, enkä edelleenkään pysty syömään nakkeja. Nehän ovat kuin jotain ihmisen sormia. Ja lihapullat, kaikki jänteet ja rustot jauhettuna massaksi. Yäk.
Itse söin lapsena leipää ja voita. Leivänpäälliset erillisinä.
Miksi teillä on lihapulliin jauhettu jänteitä ja rustoja? en ole ikinä kuullut, että joku tekisi niin.
Villi veikkaus... eineslihapullat. Meillä ei niitä kotona tarjottu lapselle koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin ap voimia.
Toiseksiin googlaa Arfid en tarkoita että sairaus koskisi teidän lasta mutta sieltä saat ehkä vinkkejä ja ideoita.
Meillä on 5v erityinen jolla on super herkkä makuaisti ja haju aisti sekä tunto aisti. Kaikki vaikuttaa siihen voiko ruokaa syödä. Ulkonäkö, haju, maku ja suu tuntuma. Myös ruokailu ympäristöllä on vaikutusta.
Lapsi syö paremmin kotona kuin päiväkodissa koska ei tunne oloaan niin turvallisekso päiväkodissa eikä ruokailu ympäristö olo tarpeeksi rauhallinen että lapsi voisi keskittyä syömiseen.
Ohis, mutta oletko ajatellut millaista stressiä päiväkoti aiheuttaa lapsellesi? Joka päivä hän joutuu olemaan monta tuntia paikassa, jossa ei tunne oloaan turvalliseksi. Teidän pitää löytää jokin muu ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyhän voi olla vaikka vaan se, että lapsella on elämässään hyvin vähän asioita joista saa päättää, ja syömättömyys on yksi sellainen ja sillä saa vallan kokemuksen itselleen.
Toki voi olla myös aistiyliherkkyyttä tai juurikin noin neljän vuoden iässä ilmenevää autismia.
Taas tämä sama toki, toki toki. Lisää saatana että autismin lisäksi sillä ADH. JA ON NARSISTI. 😝😝😝😝
Hullu tämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsen syömisestä nostetaan sekä päiväkodissa että kotona tällainen haloo, seuraava ongelma tulee olemaan syömishäiriö. Tai vaihtoehtoisesti lapsi oppii pyörittämään kaikkia ympärillään, kun huomaa miten saa huomion itseensä.
Olen itse edelleen hyvin nirso, aina ollut. Minun onnekseni 70-luvulla ei ollut tällaista kasvatusta, missä joka asiasta tehdään näin vaikeaa. Ja hengissä edelleen ollaan, tervekin ikäisekseni jopa, ja menestynyt, jos sillä on jotain merkitystä :D
Antakaa nyt sen lapsen syödä mitä syö. Asiat muuttuu ajan mittaan ja parhaiten muuttuu silloin, kun annetaan toisen olla oma itsensä.
70-luvulla sitä lasta olisi istutettu koulussa koko ruokavälitunnin se keittäjätädin annostelema annos edessään. Onneksi tätä ei enää tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi näyttää kuvauksesi perusteella syövän mauttomia ja suutuntumaltaan aina samanlaisia ruokia. Hän on silloin oikein tyypillinen aistiyliherkkä. Ruoka tuntuu ja maistuu aidosti pahalta hänestä. Ominaisuus on geneettinen (eli teidän vanhempien geenien syy), joten ette voi lasta siitä syyllistää.
Yllättävää että näille "aistiyliherkille" kelpaa ranskikset, hampparia yms roskaruoka 😂
Tavallinen ja terveellinen ruoka ei kelpaa, mutta nakit, lihapullat ja nugetit kelpaa
Kelpaako? En sanoisi.
Mä olin nirso lapsi, enkä edelleenkään pysty syömään nakkeja. Nehän ovat kuin jotain ihmisen sormia. Ja lihapullat, kaikki jänteet ja rustot jauhettuna massaksi. Yäk.
Itse söin lapsena leipää ja voita. Leivänpäälliset erillisinä.
Miksi teillä on lihapulliin jauhettu jänteitä ja rustoja? en ole ikinä kuullut, että joku tekisi niin.
Villi veikkaus... eineslihapullat. Meillä ei niitä kotona tarjottu lapselle koskaan.
Villiä veikkauksia tekee vain mt läski Vanhapiika 🐖😝
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea! Olette upeasti kasvattaneet pikkuhirviön. Kunnon kuninkaallisen, joka pompottekee koko perhettä ja päiväkotia.
Kannattaisi nyt viimeistään laittaa ne rajat. Ei eri ruokia, ei pelkkiä lempiruokia. Ei muutkaan lapset saa aina niitä lempiruokiaan, miksi teidän lapsen pitää saada? Ei se nälkään kuole, vaikka olisikin syömättä jonkun päivän tai muutamankin. Lapsen loppuelämän terveyden kannalta on huomattavasti parempi, että oppii syömään monipuolisemmin kuin se, että on nyt kiukuttelee ja annatte aina periksi ettei vaan olisi yhtä päivää syömättä. Lapsi ainoastaan oppii pompittelemaan teitä mielensä mukaan.
Palkinto hyvin menneestä ruokailusta tarranauha ja kun passi ynnä, saa jonkin kivan pienen jutun. Uimareissun, jätskikiskalle pyöräilyn tms. Vastaavasti jatkuvasti kiukuttelemalla lähtee jotain mukavaa jäähylle.
Voisiko olla syömishäiriö nimeltä arfid?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveä teatteri syömisen takia.
Kyllä lapsi alkaa syödä kun on tarpeeksi nälkä. Ihan turhaa tarjotaan vain sitä mikä maistuu tai lapsi haluaa syödä. Sanonpa vaan, että joskus muinoin ei tämmöistä pelleilyä oltaisi katsottu, vaan jos ei kelpaa niin on syömättä ja jos pelkkä peruna on sellaista mikä maistuu niin syökööt perunaa.
Oma pikkusisko (iltatähti, itseäni 15 v nuorempi) oli lapsena juuri tämmöinen venkula, jolle ei kelvannut mikään ja vanhemmat teki lellipennulle vain lempiruokia ja hän joi pepsiä niin paljon kuin sielu sieti. Sisko on nyt noin nelikymppinen ja sairaalloisen ylipainoinen. Ei käy töissä eikä paljon muutakaan, koska hänen elämästään tehtiin niin helppoa, ettei mitään ikävää koskaan tarvinnut tehdä tai syödä.
En sitä sano, että teidän lapselle käy näin, mutta kasvattajan kannattaa pitää mielessä, että lapsen ei kannata antaa päättää ennen kuin järki on kasvanut tarpeeksi. Tietysti myös sairaudet pitää poissulkea, voihan olla että suu on herkkä liian kuumalle ruoalle tai taustalla on jotain allergioita.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla syömishäiriö nimeltä arfid?
Voisikko 🤭 olla peräsuolen laskeuma, Abh, autisti, narsisti, jne.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nugetit ovat aistiyliherkille tyypillistä kelpaavaa ruokaa. Niiden maku ja koostumus on aina samanlaista, eikä lapsen tarvitse pelätä yllätyksiä. Kaloreita on myös paljon. Maku on mieto ja aina sama.
Nugetit ovat aistiyliherkän kädettömille ja laiskoille vanhemmille helppo ja tunnusomainen valinta. Pelkkää prosessoitua pas kaa, rasvaa ja suolaa. Mennään siitä mistä aita on matalin, koska ei jakseta ja kyetä olemaan vanhempia. Ihan sama asia kuin ruutuaikojen kanssa. Kun se lapsi on niiiiiiin rasittava niin on vaan helpompi antaa tabletti käteen niin onpahan hetken hiljaa. Ja sitten ihmetellään kun huutaa taas seuraavana päivänä kunnes saa haluamansa. Selitetään miten on niin erityisen erityisherkkä, on sitä ja tätä piirrettä. Ei, se jälkikasvusi on vain pilattu huonolla ja löperöllä vanhemmuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Hirveä teatteri syömisen takia.
Kyllä lapsi alkaa syödä kun on tarpeeksi nälkä. Ihan turhaa tarjotaan vain sitä mikä maistuu tai lapsi haluaa syödä. Sanonpa vaan, että joskus muinoin ei tämmöistä pelleilyä oltaisi katsottu, vaan jos ei kelpaa niin on syömättä ja jos pelkkä peruna on sellaista mikä maistuu niin syökööt perunaa.
Oma pikkusisko (iltatähti, itseäni 15 v nuorempi) oli lapsena juuri tämmöinen venkula, jolle ei kelvannut mikään ja vanhemmat teki lellipennulle vain lempiruokia ja hän joi pepsiä niin paljon kuin sielu sieti. Sisko on nyt noin nelikymppinen ja sairaalloisen ylipainoinen. Ei käy töissä eikä paljon muutakaan, koska hänen elämästään tehtiin niin helppoa, ettei mitään ikävää koskaan tarvinnut tehdä tai syödä.
En sitä sano, että teidän lapselle käy näin, mutta kasvattajan kannattaa pitää mielessä, että lapsen ei kannata antaa päättää ennen kuin järki on kasvanut tarpeeksi. Tietysti myös sairaudet pitää poissulkea, voihan olla että suu on herkkä liian kuumalle ruoalle tai taustalla on jotain allergioita.
Hyvä havainto. Älkää syöttö lapselle liian kuumaa ruokaa!!! Tottakai jokainen tälläiseses tapauksessa tutkituttaa lapsensa ellei ise ole viallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä hemmoteltuja näkee sitten koulussa ja kaikki on vaikeaa. Kun on saanut äärimmäisen määrän huomiota ja tahtonsa aina läpi, on kova paikka kun koko koulu ei kumarra ja mukaudu perheen tapoihin. Kyllä, perheen. Koska yleensä näiden vanhemmat myös olettavat, että voivat sanella yksityiskohtaiset toimintaohjeet miten lumihiutaletta tulee käsitellä. Jäätävä määrä vaatimuksia ja erityishuomiota.
Hyi mitä paska mukaneuvoja joltain täysin tovelo ämmyliltä... Heippa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsen syömisestä nostetaan sekä päiväkodissa että kotona tällainen haloo, seuraava ongelma tulee olemaan syömishäiriö. Tai vaihtoehtoisesti lapsi oppii pyörittämään kaikkia ympärillään, kun huomaa miten saa huomion itseensä.
Olen itse edelleen hyvin nirso, aina ollut. Minun onnekseni 70-luvulla ei ollut tällaista kasvatusta, missä joka asiasta tehdään näin vaikeaa. Ja hengissä edelleen ollaan, tervekin ikäisekseni jopa, ja menestynyt, jos sillä on jotain merkitystä :D
Antakaa nyt sen lapsen syödä mitä syö. Asiat muuttuu ajan mittaan ja parhaiten muuttuu silloin, kun annetaan toisen olla oma itsensä.
70-luvulla sitä lasta olisi istutettu koulussa koko ruokavälitunnin se keittäjätädin annostelema annos edessään. Onneksi tätä ei enää tehdä.
Ei, nyt kasvatetaan lumihiutaleita, joilla on kirjainyhdistelmädiagnooseja ja minäminä-asenne ja jotka ovat täysin pihalla velvollisuuksistaan esim. työelämässä. Mutta sillä ei tietysti ole väliä, koska todennäk. 'työ ei ole mun juttu'. Kädettömät, täysin tervettä auktoriteettia vailla olevat lumihiutalenykyvanhemmat jäävät sitten heti masennuksesta saikulle tai päätyvät terapiaan, kun arkielämän normaalit vastuut kuten työnteko ja lapsenteko kuormittavat liikaa. Ja kun odotettiin, että se yhteiskunta kasvattaa ja elättää ne mun lapset.
Kyllä, onneksi nykyään kaikki on paremmin.
Kuulostaa Arfidiltä. Arfid ei ole nirsoilua vaan siihen liittyy aistiyliherkkyyttä. Se pitää vain hyväksyä. Kaikenlainen tuputtaminen on täysin turhaa. Aiheuttaa vain lapselle huonoa minäkuvaa. Ei hän sen huonompi ole kuin paljon syövät lapset. Lääkäriltä saa todistuksen päiväkotiin, että saa arfid ruokaa, joka on juurikin aika yksipuolista, mutta pääasia että jotain syö. Sitä ei kannata odottaa että syö kun nälkä tulee. Tsemppiä teille!!! Mun pojan kanssa ollut pitkä tie tuon kanssa. Ruokavalio hiukan iän myötä kasvanut. Kasvaa kuitenkin normaalisti, on jaksavainen ja iloinen. Harrastaa futista... Ja pärjää koulussa todella hyvin.
Itsehän en lapsena 80-luvulla tykännyt oikein mistään perusruuista (paitsi äidin lihapullista ja kastikkeesta). Olisin syönyt vain makaronia ja ketsuppia. No sitä sitten sainkin, jos kerran mikään muu ei oikein maistunut. Hedelmiä söin, mutta kasvikset olivat hankalia. Äiti laittoi tomaattiin suolaa, jotta siihen tulisi enemmän makua (nyt kuulostaa tosi eksoottiselta, mutta toimi). Aamupalat olivat myös tosi hankalia. Puuro ei pitänyt nälkää yhtään ja murot olivat kauhean sokerisia. Usein söin aamupalaksi lenkkimakkaraa ja taas sitä ketsuppia. Hyvin jaksoi sillä proteiinilla! Koulussa tarjottiin aika erilaista ruokaa kuin kotona ja siellä opin syömään ja maistelemaan aivan kaikkea. Koskaan ei tuputettu eikä ongelmoitu, eikä minulle tullut mitään syömishäiriötä. Nyt syön kaikkea intialaisesta ruoasta silakkalaatikkoon. Makaronirakkaus ei ole kadonnut, nykyäänkin pastat ovat suosikkejani :)
Olet epäonnistunut kasvattajana. Kaikki sanomasi on pelkkiä tekosyitä ja laiskuutta.
Sinun tehtäväsi on tarjota monipuolista ruokaa ja tutustuttaa lapsesi eri makyihin. Opettaa arvostamaan muiden laittamaa ruokaa ja syömään lautasen tyhjäksi vaikkei se parasta herkkua olisikaan. Ruoka on ruokaa.
Lapsesi syö teininä pelkkää roskaruokaa, kehittää rasvamaksan sekä II tyypin diabeteksen. Kuolee nuorena sydänkohtaukseen, elopaino päälle 200kg.
Olet epäonnistunut.
Alue: Aihe vapaa
Tämä. Meillä lapsi oli tuollainen kuin ap:n lapsi. Ei tehty asiasta numeroa. Annettiin ajan ja kasvamisen tehdä tehtävänsä. Nyt teininä syö jo tosi monipuolisesti. Edelleenkään ei tykkää vahvoista mausteista tai esim. sushista. Mutta skaala on laajentunut ihan valtavasti.