Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen syömisongelmat uuvuttavat - miten tätä jaksaa?
23.05.2026 |
Päiväkodista valitetaan jatkuvasti, kun 4 v lapsi ei päiväkodissa syö käytännössä mitään. Leipää suostuu syömään. Samoin syö, jos välipalalla sattuu olemaan karjalanpiirakkaa tai banaania. Lämmintä ruokaa syö vain todella harvoin, läheskään aina ei halua edes maistaa. Kun olen yrittänyt päiväkotiin sanoa, että ei ne kaikki kunnan ruokalistan ruoat ymmärrettävästi lapselle maistu, niin selitetään, että "kyllä ne kaikki muut lapset syö hyvällä ruokahalulla vegewokkia/kananuudelivuokaa/marry me-kanaa/punajuuripaistosta jne". Itse mietin, että todellako nuo ruoat maistuvat muille lapsille ihan mukisematta?
Lapsi syö kotona, mutta ruokavalio on hyvin rajallinen. Maistuvia lämpimiä arkiruokia on n. 6 erilaista. Lapsi syö kuiviltaan lihapullat ja vastaavat, kastikkeita ei siedä ja makaroniruoista ei tykkää yhtään. Syö keitettyä perunaa sellaisenaan, muusista ei välitä. Hedelmistä uppoavat vain banaanit ja joskus omenat, soseena onneksi syö muitakin hedelmiä. Kasviksista kelpaa kurkku ja porkkana raakana. Kasvissosekeitossa menee onneksi muutakin kuin porkkanaa. Suurin osa ruoista on sellaisia, ettei lapsi edes suostu maistamaan. Kiljuu ja rimpuilee, jos yrittää laittaa niitä suuhun. Joskus on hyvä päivä, jolloin saattaa laittaa lusikallisen jotain vierasta ruokaa suuhun. Sylkee sen lähes aina pois ja toteaa, että on pahaa. Äärimmäisen harvoin toteaa, että tämä onkin tosi hyvää, vaikka tuoksuu pahalta.
Me vanhemmat alamme olla tämän touhun kanssa ihan puhki. Ei jaksettaisi kuunnella päiväkodin työntekijöiden avautumista, kuinka "lapselle ei taaskaan maistunut ruoka". Olen pyytänyt, että mieluummin kerrottaisiin niistä päivistä, jolloin ruoka on maistunut, mutta ei onnistu. Väsyttää myös tämä, että lapselle joutuu pohtimaan omia ruokia, kun ei todellakaan syö vanhempien kanssa kaikkea samaa, enkä halua vanhempana elää muutamalla ruokalajilla. Pakottaakaan ei nykykasvatusmetodien mukaan saa, vaan käsketään ymmärtämään lasta.
Mitä ihmettä tässä tilanteessa voi tehdä? Ja kun joku kysyy, niin lapsi on muuten terve (vilkas toki), kehittynyt ikätason mukaisesti ja puhuu hyvin. Silti en saa lapselta itseltäkään vastausta, miksi ei syö juuri mitään ruokia.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta tiedän tunteen.
Meillä molemmat lapset ns. nirsoja. Jotenkin on vasn selvitty, nyt parikymppiä ja asuvat omillaan
Toinen ei ole koskaan syönönyt muualla kuin kotona, tai omia eväitä.
Eihän tuo ole nirsoutta, vaan autismia, jos ei syö muualla kuin kotona. PDA:ta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin ap voimia.
Toiseksiin googlaa Arfid en tarkoita että sairaus koskisi teidän lasta mutta sieltä saat ehkä vinkkejä ja ideoita.
Meillä on 5v erityinen jolla on super herkkä makuaisti ja haju aisti sekä tunto aisti. Kaikki vaikuttaa siihen voiko ruokaa syödä. Ulkonäkö, haju, maku ja suu tuntuma. Myös ruokailu ympäristöllä on vaikutusta.
Lapsi syö paremmin kotona kuin päiväkodissa koska ei tunne oloaan niin turvallisekso päiväkodissa eikä ruokailu ympäristö olo tarpeeksi rauhallinen että lapsi voisi keskittyä syömiseen.
En nyt jaksa lukea muita vastauksia. Minusta sinun kannattaisi ottaa yhteyttä päiväkodin johtajaan ja ehdottaa palaveria. Palaverissä kerrotte, että ette te saa lasta syömään päiväkodissa sieltä kotoa, joten ette voi vaikuttaa asiaan. Te haluaisitte, että lapsi söisi monipuolisemmin, mutta syömään ei voi pakottaa. Siksi ei tarvitse joka kerta kauhistella ja ihmetellä, että lapsi syö, tai vertailla hänen syömistään muiden lasten syömiseen. Te ette voi sille mitään, olette yrittäneet parhaanne, mutta ette voi pakottaa lasta syömään. Jos henkilökunnalla on nyt ehdottaa jotain toimintamallia päiväkodissa, voitte keskustella siitä, mutta jatkuvan asian vatvomisen ja vertailun voi nyt lopettaa. Jos heillä on joku ajatus siitä, että tuosta vatvomisesta, valittamisesta ja vertailusta on apua tilanteessa, he voivat sen tuoda teille julki. Jos he eivät osaa pukea sanoiksi sitä, miten se tilanteessa auttaa, sen voi lopettaa.
Onko lapsen elmässä sinun lisäksesi toinen vanhempi? Jos on, mitä hän ajattelee tästä tilanteesta?
Vierailija kirjoitti:
Missä iässä lapsi on mennyt päiväkotiin? Päiväkotiin pienenä menevät oppivat kyllä yleensä syömään kaikenlaista kun seuraavat muiden esimerkkiä. Kolmevuotiaana on kyllä jo myöhäistä jos lapsi on jo tottunut nirsoilemaan ja vanhemmat ovat sen mahdollistaneet.
Meillä lapsi söi mielellään pph:n tekemää kotiruokaa, mutta varahoitopaikkana toimineen ryhmäperhepäivähoudon ruokaa ei. Sinne tuli kunnallisen keittiön ruoat ja 2...4 v:lle ne eivät usein maistuneet ja juurikin tuollaista huokailua oli kun haettiin lapsi päivähoidosta. Totesin, että lapsi syö välittömästi kotiin päästyään lämpimän ruoan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein valtataistelua. Meillä tyttö yritti tuota, mutta en välittänyt pätkääkään, syökö vai ei. En houkutellut, en antanut välipaloja, asia oli mulle selvä. Jos tässä luovun, pahempaa on tulossa.
Ja jos ei ole muita haasteita eikä alipainoinen, niin eipä sitä diagnoosia tarvitse eikä muita toimia. Mutta jos on huoli muusta tai on aliravittu, sitten pitää tehdä muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ferritiini voi olla alhainen, jos mikään ei meinaa upota.
Vierailija kirjoitti:
Missä iässä lapsi on mennyt päiväkotiin? Päiväkotiin pienenä menevät oppivat kyllä yleensä syömään kaikenlaista kun seuraavat muiden esimerkkiä. Kolmevuotiaana on kyllä jo myöhäistä jos lapsi on jo tottunut nirsoilemaan ja vanhemmat ovat sen mahdollistaneet.
Älä jaksa.
Alle eskari ikäiselle en suosittele päivähoitoa.
Varhaiskasvatuksen suosittelen tekemään itse:)
Ap.
Kaikki lapset ei syö tuosta vaan päikyn ruokia.
Jotkut lapset eivät voi sietää ruokia joissa kaikki sekoitettu keskenään .
Tiedän paaaaaljon lapsia jotka syö ruuat erillään.just esim.lihapullat, perunat ja ei mitään kastikkeen liejuja siihen.
Aistituntumat ovat meillä kaikilla erilaiset.
Te vanhemmat varmasti huolehditte lapsenne hyvin, ruokailusta ei kannata tehdä " peikkoa" vaan kun katsoo et päivittäin nesteitä tarpeeksi ja ruokaa myös.Tiedän lapsia joilla on paljin suppeampi ruokalajikkeiden määrä mitä voivat syödä.
Päikyn tädit, jos ei vielä kaikilla ole kokemusta ja näkemystä lapsista niin eivät tiedä et kaikki eivät syö kuon " muut" ja IKINÄ ei aikuisten oikeesti pidä verrata toisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on aika kohtuutonta, että valitat päiväkodin asenteesta, jos oma lapsesi kiljuu ja rimpuilee syödessään. Jos et itsekään pysty tarjoamaan lapselle mieluista ruokaa, ei kyllä ole oikein arvostella sitä, että päiväkoti ei pysty siihen yhtään paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan kaikki päiväkodissa syö. Nyt sanot sinne mielipiteesi vahvasti, ihan vaikka johtajaan yhteyttä, että lasta ei pakoteta syömään ja syömisestä ei tehdä ongelmaa, lapsi syö jos syö. Kotona hän saa kuitenkin ruokaa (kaikki eivät saa). On normaalia että lapsen ruokavalio on rajallinen, uusiin makuihin kestää tottua.
En olisi lainkaan huolissani, päiväkodissa ja koulussa ruuan laatu ei ole kummoinen. Kotona syö kuitenkin, niin se on hyvä ja jos kasvaa normaalisti ei pidä olla yhtään huolissaan siitä että lapsi ei söisi riittävästi.
Ap kuvailee lapsen ruokailua kotona näin: "Suurin osa ruoista on sellaisia, ettei lapsi edes suostu maistamaan. Kiljuu ja rimpuilee, jos yrittää laittaa niitä suuhun. Joskus on hyvä päivä, jolloin saattaa laittaa lusikallisen jotain vierasta ruokaa suuhun. Sylkee sen lähes aina pois ja toteaa, että on pahaa. Äärimmäisen harvoin toteaa, että tämä onkin tosi hyvää, vaikka tuoksuu pahalta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse tuollainen lapsena ja minulla on Aspergerin syndrooma. Isä istutti aina pari tuntia pöydässä jäähtynyt ruoka nenän edessä ja karjui kurkku suorana kun en pystynyt syömään lautasta tyhjäksi. Vääränlainen suutuntuma aiheutti minulle pahimmaan oksennusrefleksin ja vieläkin se miltä ruoka tuntuu suussa on tärkeä seikka. Esim. hernekeittoa en pysty edelleenkään syömään kun näennäisesti sileän ruoan seassa on niitä inhottavia möykkyjä.
Kymmenenvuotiaana alkoi kuitenkin ruoka maistua yleisesti ottaen paremmin. Sitten alkoikin tulla isältä huutoa miten olen tyhmä, ahne ja lihava kun muutuin sellaisesta hoikasta kuikelosta normaalipainoiseksi pienellä massulla. Seuraavat pari vuotta käsittelin tätä jatkuvaa haukkumista tunnesyömällä, joka tietenkin vain pahensi tillannetta.
Long story short, olen käynyt läpi BED:in, anoreksian ja bulimian kun suhteeni ruokaan ja kehonkuvaan on pilattu noin aikaisessa vaiheessa. Nykyisin olen vähän vyötärölihava ja joudun oikeasti kamppailemaan, että saan päivittäiset kalorit pysymään kohtuuden rajoissa etten liho enää yhtään enempää. Tunnen oloni ihan p*skaksi aina kun pistän suuhuni jotain. Mutta samalla on hyvin vaikea lopettaa syömistä.
Älä missään nimessä ala tehdä ruoasta ja syömisestä isoa numeroa lapsellesi. Syyllistäminen suuntaan tai toiseen voi tosiaan tehdä ison mörön sellaisesta asiasta, jonka kuuluisi olla arkipäiväinen ja tavallinen. Muistan edelleen sen vatsaanpohjaa kouraisevan kauhun kun pikkutyttönä kutsuttiin pöytään ja tiesin jo etukäteen, etten pystyisi syömään lautasta tyhjäksi. Tai sen häpeän kun vanhempana jäin kiinni esim. yhden keksin syömisestä uudenvuodenaattona ja sain kamalat läskivihat niskaani.
Voin vain kuvitella millaista olisi elää ilman jäätävää tunnelautausta ruokaa ja syömistä kohtaan.
Koko lapseni lapsuuden ajan kannoin huolta, että hän ei syö tarpeeksi ja monipuolisesti. ”Onneksi” lapsemme syömisvaikeudet olivat niin vakavia, että päivähoidosta ei koskaan tullut mitään nurinaa, vaan ymmärsivät tilanteen hankaluuden. Oli siis lääkärinlausunnot, erityisruokavaliot ja ravitsemusterapeutin ohjeet. Vierailta ihmisiltä ja joiltain sukulaisiltakin tuli typeriä kommentteja.
Syömisongelmat kuitenkin lopulta helpottivat itsestään teini-iässä. Millään mitä teimme ei ollut vaikutusta. Paras neuvo oli ottaa asia mahdollisimman rennosti. Lapsi söi pikkuisen ja jos ei syönyt, niin ei syönyt. Kasvua ja veriarvoja seurattiin jatkuvasti. Tietyn rajan alle jos olisi menty, olisi saanut nenämahaletkun. Oltiin koko ajan siinä rajalla.
Meidän lapselle oli tärkeää, että ruoan osat olivat erillään ja puhtaina. Eivät saaneet koskettaa toisiaan. Ruoan tutkiminen käsissä oli myös tärkeää.
Se, että muut päiväkotilapset söisivät aina hyvin on puppua. Näen päivittäin yhden eskariryhmän ruokailua (syövät poikkeuksellisti työpaikallani). Suurella osalla on lautasella vain lusikallinen ruokaa ja senkin usein kaapivat osaksi biojätteeseen. Annokset ovat ihan mitättömiä päivästä toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi näyttää kuvauksesi perusteella syövän mauttomia ja suutuntumaltaan aina samanlaisia ruokia. Hän on silloin oikein tyypillinen aistiyliherkkä. Ruoka tuntuu ja maistuu aidosti pahalta hänestä. Ominaisuus on geneettinen (eli teidän vanhempien geenien syy), joten ette voi lasta siitä syyllistää.
Lapsi kiljuu ruokapöydässä, sylkee ruokaa ja sanoo ruokaa pahaksi? En nyt sanoisi, että nirsoilu on tässä ainoa ongelma vaan pöytätapojen puute. Kummasti nugetit ja lihapullat aina nirsoille, mutta ei oikea ruoka. Ap:n oma asenne paljastaa myös ongelman, kun hän ihmettelee syövätkö muut lapset nuudeliwokkia hyvällä ruokahalulla. Nuudelit on todella monen lapsen yksi lempiruuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta tiedän tunteen.
Meillä molemmat lapset ns. nirsoja. Jotenkin on vasn selvitty, nyt parikymppiä ja asuvat omillaan
Toinen ei ole koskaan syönönyt muualla kuin kotona, tai omia eväitä.
Eihän tuo ole nirsoutta, vaan autismia, jos ei syö muualla kuin kotona. PDA:ta.
Autismi, adhd, narsismia, bulimiaa... Keksi nyt lisää tekosyitä 🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi näyttää kuvauksesi perusteella syövän mauttomia ja suutuntumaltaan aina samanlaisia ruokia. Hän on silloin oikein tyypillinen aistiyliherkkä. Ruoka tuntuu ja maistuu aidosti pahalta hänestä. Ominaisuus on geneettinen (eli teidän vanhempien geenien syy), joten ette voi lasta siitä syyllistää.
Yllättävää että näille "aistiyliherkille" kelpaa ranskikset, hampparia yms roskaruoka 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi näyttää kuvauksesi perusteella syövän mauttomia ja suutuntumaltaan aina samanlaisia ruokia. Hän on silloin oikein tyypillinen aistiyliherkkä. Ruoka tuntuu ja maistuu aidosti pahalta hänestä. Ominaisuus on geneettinen (eli teidän vanhempien geenien syy), joten ette voi lasta siitä syyllistää.
Yllättävää että näille "aistiyliherkille" kelpaa ranskikset, hampparia yms roskaruoka 😂
Tavallinen ja terveellinen ruoka ei kelpaa, mutta nakit, lihapullat ja nugetit kelpaa
Entä jos lapsella on loppujen lopuksi fyysinen sairaus, esimerkiksi keliakia? Ajattelen vain, jos lapsia saa epämääräisiä tuntemuksia ja huonoa oloa joistakin ruuista ja sen takia pelkää syödä?
-doktor huuhaa-
Alue: Aihe vapaa
Aivan kuin olisin lukenut saman aloituksen joskus aiemminkin.