Lapsen syömisongelmat uuvuttavat - miten tätä jaksaa?
Päiväkodista valitetaan jatkuvasti, kun 4 v lapsi ei päiväkodissa syö käytännössä mitään. Leipää suostuu syömään. Samoin syö, jos välipalalla sattuu olemaan karjalanpiirakkaa tai banaania. Lämmintä ruokaa syö vain todella harvoin, läheskään aina ei halua edes maistaa. Kun olen yrittänyt päiväkotiin sanoa, että ei ne kaikki kunnan ruokalistan ruoat ymmärrettävästi lapselle maistu, niin selitetään, että "kyllä ne kaikki muut lapset syö hyvällä ruokahalulla vegewokkia/kananuudelivuokaa/marry me-kanaa/punajuuripaistosta jne". Itse mietin, että todellako nuo ruoat maistuvat muille lapsille ihan mukisematta?
Lapsi syö kotona, mutta ruokavalio on hyvin rajallinen. Maistuvia lämpimiä arkiruokia on n. 6 erilaista. Lapsi syö kuiviltaan lihapullat ja vastaavat, kastikkeita ei siedä ja makaroniruoista ei tykkää yhtään. Syö keitettyä perunaa sellaisenaan, muusista ei välitä. Hedelmistä uppoavat vain banaanit ja joskus omenat, soseena onneksi syö muitakin hedelmiä. Kasviksista kelpaa kurkku ja porkkana raakana. Kasvissosekeitossa menee onneksi muutakin kuin porkkanaa. Suurin osa ruoista on sellaisia, ettei lapsi edes suostu maistamaan. Kiljuu ja rimpuilee, jos yrittää laittaa niitä suuhun. Joskus on hyvä päivä, jolloin saattaa laittaa lusikallisen jotain vierasta ruokaa suuhun. Sylkee sen lähes aina pois ja toteaa, että on pahaa. Äärimmäisen harvoin toteaa, että tämä onkin tosi hyvää, vaikka tuoksuu pahalta.
Me vanhemmat alamme olla tämän touhun kanssa ihan puhki. Ei jaksettaisi kuunnella päiväkodin työntekijöiden avautumista, kuinka "lapselle ei taaskaan maistunut ruoka". Olen pyytänyt, että mieluummin kerrottaisiin niistä päivistä, jolloin ruoka on maistunut, mutta ei onnistu. Väsyttää myös tämä, että lapselle joutuu pohtimaan omia ruokia, kun ei todellakaan syö vanhempien kanssa kaikkea samaa, enkä halua vanhempana elää muutamalla ruokalajilla. Pakottaakaan ei nykykasvatusmetodien mukaan saa, vaan käsketään ymmärtämään lasta.
Mitä ihmettä tässä tilanteessa voi tehdä? Ja kun joku kysyy, niin lapsi on muuten terve (vilkas toki), kehittynyt ikätason mukaisesti ja puhuu hyvin. Silti en saa lapselta itseltäkään vastausta, miksi ei syö juuri mitään ruokia.
Kommentit (94)
Nugetit ovat aistiyliherkille tyypillistä kelpaavaa ruokaa. Niiden maku ja koostumus on aina samanlaista, eikä lapsen tarvitse pelätä yllätyksiä. Kaloreita on myös paljon. Maku on mieto ja aina sama.
Vierailija kirjoitti:
Toisesta korvasta ulos vaan. Pääasia että syö jotain. Eikä todellakaan kaikki muut lapset syö kaikkia mössöjä.
Kaverini työskentelee päiväkodissa ja kertoi että henkilökunta joutuu erottelemaan mössöistä eri ruoka-aineksia eri osiin lautasta jotta saavat lapsia syömään edes jotain.
Onpa outoa. Ymmärrän, että on lapsia, joille eri ruokien syöminen on hankalaa, mutta että se on isompikin ongelma nykyisin.
Oli se ongelma ennenkin. Silloin lapset eivät vaan syöneet ja jäivät fyysisessä kehityksessä siksi jälkeen.
Erilaiset epämääräiset mössöt ja "kaikki samaan pataan" ruoat ovat monille älykkäille lapsille haasteellisia, koska he haluavat analysoida, mitä ruoassa on. Mössöstä sitä ei näe. Tämä ongelma voi iän myötä vähentyä, etenkin sitten, kun hän oppii itse tekemään ruokaa perusraaka-aineista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisesta korvasta ulos vaan. Pääasia että syö jotain. Eikä todellakaan kaikki muut lapset syö kaikkia mössöjä.
Kaverini työskentelee päiväkodissa ja kertoi että henkilökunta joutuu erottelemaan mössöistä eri ruoka-aineksia eri osiin lautasta jotta saavat lapsia syömään edes jotain.
Onpa outoa. Ymmärrän, että on lapsia, joille eri ruokien syöminen on hankalaa, mutta että se on isompikin ongelma nykyisin.
Syöminen ei välttämättä ole isompi ongelma vaan se että ruoat ovat pienille lapsille samat kuin isommille. Tosi usein ne ovat tyyliä chili con carne jossa kaikki ainekset sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisesta korvasta ulos vaan. Pääasia että syö jotain. Eikä todellakaan kaikki muut lapset syö kaikkia mössöjä.
Kaverini työskentelee päiväkodissa ja kertoi että henkilökunta joutuu erottelemaan mössöistä eri ruoka-aineksia eri osiin lautasta jotta saavat lapsia syömään edes jotain.
Onpa outoa. Ymmärrän, että on lapsia, joille eri ruokien syöminen on hankalaa, mutta että se on isompikin ongelma nykyisin.
Syöminen ei välttämättä ole isompi ongelma vaan se että ruoat ovat pienille lapsille samat kuin isommille. Tosi usein ne ovat tyyliä chili con carne jossa kaikki ainekset sekaisin.
Suurimmassa osassa ruokia on kaikki ainekset sekaisin. Keitot, kiusaukset, risotot ym.
Vierailija kirjoitti:
Erilaiset epämääräiset mössöt ja "kaikki samaan pataan" ruoat ovat monille älykkäille lapsille haasteellisia, koska he haluavat analysoida, mitä ruoassa on. Mössöstä sitä ei näe. Tämä ongelma voi iän myötä vähentyä, etenkin sitten, kun hän oppii itse tekemään ruokaa perusraaka-aineista.
Onko jossain jokin tutkimustulos, että juuri älykkäät lapset ovat syömisongelmaisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi näyttää kuvauksesi perusteella syövän mauttomia ja suutuntumaltaan aina samanlaisia ruokia. Hän on silloin oikein tyypillinen aistiyliherkkä. Ruoka tuntuu ja maistuu aidosti pahalta hänestä. Ominaisuus on geneettinen (eli teidän vanhempien geenien syy), joten ette voi lasta siitä syyllistää.
Yllättävää että näille "aistiyliherkille" kelpaa ranskikset, hampparia yms roskaruoka 😂
Tavallinen ja terveellinen ruoka ei kelpaa, mutta nakit, lihapullat ja nugetit kelpaa
Kelpaako? En sanoisi.
Mä olin nirso lapsi, enkä edelleenkään pysty syömään nakkeja. Nehän ovat kuin jotain ihmisen sormia. Ja lihapullat, kaikki jänteet ja rustot jauhettuna massaksi. Yäk.
Itse söin lapsena leipää ja voita. Leivänpäälliset erillisinä.
Meillä uudet maut opeteltiin herkkuruokien kanssa. Jos lihapullat ovat herkkua, pieni annos lautaselle tutun perunan kanssa ja lautaselle miniannos uutta makua, vaikka neljännes kurkkusiivusta, ananasnokare tms. Lisää pullia saa syötyään lautaselta kaiken, seuraavalla kerralla uusi maku menee helpommin ja kokoa kasvatetaan pikku hiljaa.
Jos lapsella on joku suosikkivieras, uuden oppiminen voi onnistua mallistakin. Pojanpoikani ei syönyt tomaattiruokia, mutta ketsuppia kylläkin. Kun vieraina oli setä kavereineen ja ruokana pastaa tomaattisella jauhelihakastikkeella, häe ei halunnut kiukutella vieraiden edessä ja huomasi että paseerattu tomaatti ei kastikkeessa olekaan pahaa ja nyt isompana kelpaa ilman paseeraustakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erilaiset epämääräiset mössöt ja "kaikki samaan pataan" ruoat ovat monille älykkäille lapsille haasteellisia, koska he haluavat analysoida, mitä ruoassa on. Mössöstä sitä ei näe. Tämä ongelma voi iän myötä vähentyä, etenkin sitten, kun hän oppii itse tekemään ruokaa perusraaka-aineista.
Onko jossain jokin tutkimustulos, että juuri älykkäät lapset ovat syömisongelmaisia?
Ei varmaan juuri tuolla käsitteellä, mutta eiköhän järki sano, että usein temperamentiltaan hitaasti lämpiävät lapset ovat myös nirsoja. Heillä on usein myös pieniä ocd-oireita, kuten lapsilla usein. Ihan normaalia ja ihmisyhteisössä myös tarpeellista. Jonkun pitää pysyä skarppina, jos toiset löytävät uuden sienen ja syövät sitä ennakkoluulottomasti.
-eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi näyttää kuvauksesi perusteella syövän mauttomia ja suutuntumaltaan aina samanlaisia ruokia. Hän on silloin oikein tyypillinen aistiyliherkkä. Ruoka tuntuu ja maistuu aidosti pahalta hänestä. Ominaisuus on geneettinen (eli teidän vanhempien geenien syy), joten ette voi lasta siitä syyllistää.
Yllättävää että näille "aistiyliherkille" kelpaa ranskikset, hampparia yms roskaruoka 😂
Tavallinen ja terveellinen ruoka ei kelpaa, mutta nakit, lihapullat ja nugetit kelpaa
Kelpaako? En sanoisi.
Mä olin nirso lapsi, enkä edelleenkään pysty syömään nakkeja. Nehän ovat kuin jotain ihmisen sormia. Ja lihapullat, kaikki jänteet ja rustot jauhettuna massaksi. Yäk.
Itse söin lapsena leipää ja voita. Leivänpäälliset erillisinä.
Miksi teillä on lihapulliin jauhettu jänteitä ja rustoja? en ole ikinä kuullut, että joku tekisi niin.
Vierailija kirjoitti:
lapselle laitetaan tarjolle mitä muilekkin lautaselle. Ei kiinnitetä huomiota syömistapahtumaan. Puolen tunnin päästä viimeistään otetaan lautanen pois Lapsi on syönyt mitä on, mutta ei kiinnitetä huomiota. Turha draama pois ruokailusta..
Just näin, kyllä se lapsi ennemmin tai ennemmin alkaa nälkäänsä syödä, kun huomaa ettei anneta vaihtoehtoja. Pakottaa ei tietenkään voi, mutta ei silti pidä opettaa lasta pienestä lähtien sellaiseksi, että saa mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi näyttää kuvauksesi perusteella syövän mauttomia ja suutuntumaltaan aina samanlaisia ruokia. Hän on silloin oikein tyypillinen aistiyliherkkä. Ruoka tuntuu ja maistuu aidosti pahalta hänestä. Ominaisuus on geneettinen (eli teidän vanhempien geenien syy), joten ette voi lasta siitä syyllistää.
Yllättävää että näille "aistiyliherkille" kelpaa ranskikset, hampparia yms roskaruoka 😂
Tavallinen ja terveellinen ruoka ei kelpaa, mutta nakit, lihapullat ja nugetit kelpaa
Kelpaako? En sanoisi.
Mä olin nirso lapsi, enkä edelleenkään pysty syömään nakkeja. Nehän ovat kuin jotain ihmisen sormia. Ja lihapullat, kaikki jänteet ja rustot jauhettuna massaksi. Yäk.
Itse söin lapsena leipää ja voita. Leivänpäälliset erillisinä.
Miksi teillä on lihapulliin jauhettu jänteitä ja rustoja? en ole ikinä kuullut, että joku tekisi niin.
En tiedä, onko sinulla vaikeuksia seurata keskusteluja myös tosielämässä, mutta tässä ei nyt puhuttu meidän perheemme lihapullista vaan siitä, kelpaavatko lihapullat nirsoille lapsille. Minulle eivät ainakaan kelvanneet, ja syynä oli juuri se, että niihin on voitu jauhaa mitä tahansa.
On aika erikoinen ajatus, että lapsi nirsoilisi ruokapöydässä valtataistelun vuoksi. En nyt sano, ettei se olisi mahdotonta, ja varmastikin vanhempi voi tunnistaa lapsestaan tuollaisia piirteitä.
Mutta noin pääsääntöisesti, entisenä nirsoilevana lapsena, minä sanoisin, että lapsella on aivan valtava paine syödä. Kiltti lapsi joutuu harvoin kokemaan niin suurta paheksuntaa kuin ruokapöydässä. Ainakaan 1980-luvun lapsi, jonka vanhemmat olivat pula-aikaan syntyneitä ja isovanhemmat muistivat sodan. Olisin todellakin syönyt jos olisin kyennyt.
Meillä lapset tykkäävät päiväkodin ruuasta ja monesti syövät useamman lautasellisen. Että kyllä jotkut lapset ihan oikeasti pitävät niistä vegewokeista ja marry me -kanoista ja syövät niitä mukisematta. Toki omat lapset syövät kotonakin varsin monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti ja nuo ruuat on jo kotoa tuttuja. Ja paljon vaikuttaa myös se onko päiväkodin ruuasta vastaava hyvä työssään. Lasten päiväkodin ruokia kehuu aikuisetkin, joten uskon sen olevan oikeasti hyvää.
Se mikä minusta on isoin ongelma teidän ruokailussa ei liity niinkään lapsen syömiseen vaan siihen rimpuiluun ja kiljumiseen. Uskoisin, että se on myös päiväkodissa se isoin ongelma, koska tuollainen käytös häiritsee muiden lasten syömistä. 4-vuotias on jo sen verran fiksu, että hänen kanssaan voi jutella rauhallisesti siitä, miten ruokapöydässä käyttäydytään. Sitten, kun ruokailutilanteet on saatu rauhoitettua, mietitte lapsen kanssa yhdessä säännöt uusien makujen maisteluun. Meillä on ollut käytössä esimerkiksi erillinen lautanen, johon voi nätisti laittaa asian, jota on maistanut ja josta ei pidä. Silloin se ei häiritse siinä omalla lautasella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lapselle laitetaan tarjolle mitä muilekkin lautaselle. Ei kiinnitetä huomiota syömistapahtumaan. Puolen tunnin päästä viimeistään otetaan lautanen pois Lapsi on syönyt mitä on, mutta ei kiinnitetä huomiota. Turha draama pois ruokailusta..
Just näin, kyllä se lapsi ennemmin tai ennemmin alkaa nälkäänsä syödä, kun huomaa ettei anneta vaihtoehtoja. Pakottaa ei tietenkään voi, mutta ei silti pidä opettaa lasta pienestä lähtien sellaiseksi, että saa mitä haluaa.
Meidän lapsi olisi tällä logiikalla varmaan jatkuvasti nenä maha letkussa. Lapsi ei tunne nälkää normaalisti. Jos 1 ateria jää syömättä hänen on entistä helpompi jättää seuraavakin välistä. Meillä on ollut esim flunssassa tilanteita jossa ollaan jouduttu päivystykseen ja nenä maha letkuun että saadaan kuivunut lapsi nesteytettyä.
Vierailija kirjoitti:
Nugetit ovat aistiyliherkille tyypillistä kelpaavaa ruokaa. Niiden maku ja koostumus on aina samanlaista, eikä lapsen tarvitse pelätä yllätyksiä. Kaloreita on myös paljon. Maku on mieto ja aina sama.
Tämä logiikkaa pätee meillä lapsen turva einekseen porkkanalättyihin.
Nugetteja ja lihapullia ei syö koska niiden sisältöä ei näe. Nakit ei kuulemma ole ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyhän voi olla vaikka vaan se, että lapsella on elämässään hyvin vähän asioita joista saa päättää, ja syömättömyys on yksi sellainen ja sillä saa vallan kokemuksen itselleen.
Toki voi olla myös aistiyliherkkyyttä tai juurikin noin neljän vuoden iässä ilmenevää autismia.
Taas tämä sama toki, toki toki. Lisää saatana että autismin lisäksi sillä ADH. JA ON NARSISTI. 😝😝😝😝
Sinulla on kyllä joku diagnoosi, mutta se ei liity ketjun aiheeseen.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi näyttää kuvauksesi perusteella syövän mauttomia ja suutuntumaltaan aina samanlaisia ruokia. Hän on silloin oikein tyypillinen aistiyliherkkä. Ruoka tuntuu ja maistuu aidosti pahalta hänestä. Ominaisuus on geneettinen (eli teidän vanhempien geenien syy), joten ette voi lasta siitä syyllistää.
Yllättävää että näille "aistiyliherkille" kelpaa ranskikset, hampparia yms roskaruoka 😂
Tavallinen ja terveellinen ruoka ei kelpaa, mutta nakit, lihapullat ja nugetit kelpaa
Typerys. Tuskinpa pienet lapset päättävät tietoisesti, ettei juuri terveellinen ruoka kelpaa heille.
Toisesta korvasta ulos vaan. Pääasia että syö jotain. Eikä todellakaan kaikki muut lapset syö kaikkia mössöjä.
Kaverini työskentelee päiväkodissa ja kertoi että henkilökunta joutuu erottelemaan mössöistä eri ruoka-aineksia eri osiin lautasta jotta saavat lapsia syömään edes jotain.