Miksi naiset ovat niin huonoja kommunikoimaan, että ero tulee miehelle aina yllätyksenä?

No mies ei ymmärrä kun nainen sanoo, ettei katsele pettämistä. Mies pettää silti ja yllättyy sitten erosta.

Nainen löytää onneksi aina uuden miehen nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti tunteista puhuminen tarkoittaa, että miehen pitää kuunnella naisen tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö, kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus.

Ei ei ei. Jos nainen tuntee olevansa lihava jossain mekossa nii sää meet ja myötäilet et " no kyl sää näytäkki lihavalta"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdekonflikteissa on hyvin yleistä, että nainen vaatii muutosta ja mies vetäytyy tai vähättelee tilannetta välttääkseen konfliktin. Vetäytyminen kuitenkin lisää toisen turhautumista, mikä puolestaan johtaa vaatimusten koventumiseen ja noidankehään.

eli ei kovin toimiva tapa

Katsoin tätä läpi lapsuuteni. Perhe on yksi hiton roolileikki ja lasin siruilla kävelyä. Ihmettelen suuresti ihmisten intoa hakeutua suhteisiin, ja sitten ollaan yllättyneitä, kun kasvoille lentää märkä turbaani. Se toinen olikin ihan erilainen, kun rakkauden nälässä luulit. 

Aika moni perhe on pelkkä kulissi jossa vanhemmat toteuttaa omia halujaan ja lapset on vain osa julkisivua.

Avioliitto on kuitenkin aina juridinen sopimus, käsittäen mm. varojen jakamisen ja sen, kuka on henkilön lähiomainen. 

Juridinen sopimus ei koskaan ole kulissi.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti tunteista puhuminen tarkoittaa, että miehen pitää kuunnella naisen tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö, kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus.

Tärkeintä olisi että ei mitätöi sitä tunnetta ihan vain siksi että itse ei tunne samoin. Eikä sitä tunnetta tarvitse useinkaan ratkaista. Myötäelää vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdekonflikteissa on hyvin yleistä, että nainen vaatii muutosta ja mies vetäytyy tai vähättelee tilannetta välttääkseen konfliktin. Vetäytyminen kuitenkin lisää toisen turhautumista, mikä puolestaan johtaa vaatimusten koventumiseen ja noidankehään.

eli ei kovin toimiva tapa

Katsoin tätä läpi lapsuuteni. Perhe on yksi hiton roolileikki ja lasin siruilla kävelyä. Ihmettelen suuresti ihmisten intoa hakeutua suhteisiin, ja sitten ollaan yllättyneitä, kun kasvoille lentää märkä turbaani. Se toinen olikin ihan erilainen, kun rakkauden nälässä luulit. 

Aika moni perhe on pelkkä kulissi jossa vanhemmat toteuttaa omia halujaan ja lapset on vain osa julkisivua.

Lapsia tehdään silkasta itsekkyydestä tyydyttämään niitä omia narsistisia tarpeita ja lapset ovat oman egon jatkeita, joiden avulla päteä. Muutuin täysin epäkiinnostavaksi hahmoksi, kun en tuonut niitä kymppejä ja piirimestaruuksia kotiin. 

Meillä keskusteltiin suhteen

päättämisestä ja tyylillä

loppuunsaattamiseksi

kärsivällisesti>

muutama vuosi ennen

viimeistä yhteistä aamuamme.

Strategisesti, sopuhengessä.

En ole enää aikeissa ottaa

kotimaista miestä. Tunnen 

vetoa toisenlaiseen geeniperimään

ja kulttuurillisiin habituaaleihin.

(Ennen kaikkea energioihin.

Kuka normobasic edes ajattelee

frekvenssikohtaavuutta?

Ei kukaan. Purskahtaa nauruun

jo tätä lukiessaan.. Me tähteläiset 

puolestaan ajattelemme;

pidämme jopa tärkeimpänä

asiana - wayyy before lihallisia seikkoja).

x

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti tunteista puhuminen tarkoittaa, että miehen pitää kuunnella naisen tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö, kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus.

Ei ei ei. Jos nainen tuntee olevansa lihava jossain mekossa nii sää meet ja myötäilet et " no kyl sää näytäkki lihavalta"?

Ihmiset ovat myös erilaisia keskenään. Osa kaipaa ratkaisuehdotuksia. Silloin on typerää jättää sellainen antamatta vain sen takia, että nettipalsta sanoo, että ratkaisuehdotus on loukkaus. Parempi keskustella keskenään siitä, mitä kumpikin eri tilanteissa toivoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdekonflikteissa on hyvin yleistä, että nainen vaatii muutosta ja mies vetäytyy tai vähättelee tilannetta välttääkseen konfliktin. Vetäytyminen kuitenkin lisää toisen turhautumista, mikä puolestaan johtaa vaatimusten koventumiseen ja noidankehään.

eli ei kovin toimiva tapa

Katsoin tätä läpi lapsuuteni. Perhe on yksi hiton roolileikki ja lasin siruilla kävelyä. Ihmettelen suuresti ihmisten intoa hakeutua suhteisiin, ja sitten ollaan yllättyneitä, kun kasvoille lentää märkä turbaani. Se toinen olikin ihan erilainen, kun rakkauden nälässä luulit. 

Aika moni perhe on pelkkä kulissi jossa vanhemmat toteuttaa omia halujaan ja lapset on vain osa julkisivua.

Vakaat ydinperheet eivät ole kulisseja. Mutta se vaatikin mieleltään terveitä ihmisiä.

Keskusteluun tarvitaan kaksi. Ei auta, et kaikki puhe tulkitaan nalkutukseksi. Yleensä, kun ongelmien toteamisen ja niistä puhumisen jälkeen nainen hiljenee, mies kuvittelee, että kaikki on hyvin kun nainen on hiljaa. Ei ole. Nainen suunnittelee lähtöä ja on luovuttanut suhteen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti tunteista puhuminen tarkoittaa, että miehen pitää kuunnella naisen tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö, kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus.

Ei ei ei. Jos nainen tuntee olevansa lihava jossain mekossa nii sää meet ja myötäilet et " no kyl sää näytäkki lihavalta"?

Mutta mietis mitä tapahtuu jos heität ratkaisuehdotuksen tohon? 🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ottaisi nalkutuksen tosissaan ja ottaisi onkeensa, ei tarvitsisi erota.

Nalkutus on henkistä väkivaltaa! Miksi nainen kiduttaa miestä näin?

Saanko kysyä käsitystäni "nalkutuksesta"?

Itsellä enempi miehet on nalkuttaneet eikä ikinä tyytyväisiä mihinkään, aina löytyy jotain huomautettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti tunteista puhuminen tarkoittaa, että miehen pitää kuunnella naisen tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö, kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus.

Tärkeintä olisi että ei mitätöi sitä tunnetta ihan vain siksi että itse ei tunne samoin. Eikä sitä tunnetta tarvitse useinkaan ratkaista. Myötäelää vaan. 

Myötäelää? Haluatko avata mitä se tarkoittaa? En oikeasti tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ottaisi nalkutuksen tosissaan ja ottaisi onkeensa, ei tarvitsisi erota.

Nalkutus on henkistä väkivaltaa! Miksi nainen kiduttaa miestä näin?

Saanko kysyä käsitystäni "nalkutuksesta"?

Itsellä enempi miehet on nalkuttaneet eikä ikinä tyytyväisiä mihinkään, aina löytyy jotain huomautettavaa.

Toki toki kysy pois vaan itseltäsi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne kertoo, mutta miestä ei kiinnosta. 

ei vihjailu ole sellaista kertomista, jonka mies ymmärtää

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti tunteista puhuminen tarkoittaa, että miehen pitää kuunnella naisen tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö, kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus.

Ratkaisuehdotus? Tunteisiin?

Miksi ihmeessä?

Yllätyksenä, katsohan rystysiä montako kertaa yllätyksenä lyöt vainoasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti tunteista puhuminen tarkoittaa, että miehen pitää kuunnella naisen tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö, kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus.

Tärkeintä olisi että ei mitätöi sitä tunnetta ihan vain siksi että itse ei tunne samoin. Eikä sitä tunnetta tarvitse useinkaan ratkaista. Myötäelää vaan. 

Myötäelää? Haluatko avata mitä se tarkoittaa? En oikeasti tiedä.

Ehkä yrittäminen olisi parempi sana. Yrittäisi edes ymmärtää. 

Mulla ainakin on usein se kokemus että puolisoni tyrmää oman kokemukseni sillä että hän ei koe samoin ja siksi hän listaa mulle kaikki ne syyt miksi mun kokemus on väärä. Itse haluaisin että hän edes yrittäisi ymmärtää että minä koen toisin. 

Olen sanonut miehelle useaan otteeseen, että olen onneton, asioiden täytyy muuttua tai edessä on avioero. Tästä suunnilleen seuraavana päivänä mies juttelee meidän (40 vuoden päässä olevista) eläkepäivistä, talon 10-vuotisesta huoltosuunnitelmasta, mihin muutetaan kun lapset muuttaa pois jne.

Ne kuulee, mutta ne ei kuuntele eikä ota tosissaan.

Oln lukenut monta tarinaa, joissa nainen kertoo tyytymättömyydestään rauhallisesti, kiihtyneesti,pitkästi, lyhyesti, tilanteen ollessa päällä ja tilanteen ollessa ohi, kirjoittaa kirjeen, sähköpostin ja ehkä vielä ilmaisee asiat modernin tanssin keinoin ja mies ei vaan muuta käyttäytymistään joten nainen ottaa eron ja sitten miehen reaktio on, että tää tuli aivan yllätyksenä!

Arvoitus on se, miksi miehet eivät muuta käyttäytymistään naisen toivomaan suuntaan, jos haluavat jatkaa suhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ottaisi nalkutuksen tosissaan ja ottaisi onkeensa, ei tarvitsisi erota.

Nalkutus on henkistä väkivaltaa! Miksi nainen kiduttaa miestä näin?

Saanko kysyä käsitystäni "nalkutuksesta"?

Itsellä enempi miehet on nalkuttaneet eikä ikinä tyytyväisiä mihinkään, aina löytyy jotain huomautettavaa.

Toki toki kysy pois vaan itseltäsi.

Tämä on esimerkki siitä kehittävästä ja rakentavasta miehen kanssa käydystä keskustelusta. Kun jostain ei tykkää, niin kieltäydytään kommunikoimasta.

Mitään ei saa kysyä edes.

Niin en sit tiedä, tämäkin on varmaan sitä *nalkutusta" joka on pahimman luokan henkistä väkivaltaa 🤦