Miksi naiset ovat niin huonoja kommunikoimaan, että ero tulee miehelle aina yllätyksenä?
Naiset tekevät eroista 95%. Ero tulee miehille lähes aina yllätyksenä.
Miksi naisten kommunikaatio on niin huonoa, ettei nainen voi kertoa asiasta miehelle?
Turhaa pälätystä ja nalkutusta tulee 24/7, mutta jos olisi jotain oikeaa asiaa, niin nainen ei kykene puhumaan siitä, vaan olettaa miehen osaavan lukea ajatuksia.
Kommentit (82)
Naistyypillinen kommunikaatiotapa (vastakkain puhuminen, laaja adjektiivien käyttö, tunnesanoittaminen) on jossakin vaiheessa leimautunut ainoaksi oikeaksi kommunikoinniksi.
Tätä pidetään sitten mittapuuna kommunikaation toimivuudesta, kun oikeasti kyseessä on laadullinen tekijä.
Tyttöjen kiusaaminen jää esimerkiksi usein huomaamatta tämän vuoksi. Nehän selvittivät ristiriitansa puhumalla, ajatellaan, vaikka tilanne olisi ollut täysin yksipuolista sanelua.
Miestyypillinen kommunikaatio on yleensä ratkaisukeskeistä, mutta tämä luokitellaan helposti alempiarvoiseksi kommunikoinniksi, jos puhuja ei koko ajan alleviivaa tunteitaan.
Kommunikoinnin onnistumista mittaisi huomattavasti paremmin ymmärretyksi tuleminen. Joten jätetäänpä siskot se "naisellinen mystiikka" ja hienovarainen vihjailu pois, jos halutaan tulla kuulluiksi. Eiks jeh?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdekonflikteissa on hyvin yleistä, että nainen vaatii muutosta ja mies vetäytyy tai vähättelee tilannetta välttääkseen konfliktin. Vetäytyminen kuitenkin lisää toisen turhautumista, mikä puolestaan johtaa vaatimusten koventumiseen ja noidankehään.
eli ei kovin toimiva tapa
Katsoin tätä läpi lapsuuteni. Perhe on yksi hiton roolileikki ja lasin siruilla kävelyä. Ihmettelen suuresti ihmisten intoa hakeutua suhteisiin, ja sitten ollaan yllättyneitä, kun kasvoille lentää märkä turbaani. Se toinen olikin ihan erilainen, kun rakkauden nälässä luulit.
Aika moni perhe on pelkkä kulissi jossa vanhemmat toteuttaa omia halujaan ja lapset on vain osa julkisivua.
Oikeasti tunteista puhuminen tarkoittaa, että miehen pitää kuunnella naisen tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö, kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus.
No mies ei ymmärrä kun nainen sanoo, ettei katsele pettämistä. Mies pettää silti ja yllättyy sitten erosta.
Nainen löytää onneksi aina uuden miehen nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti tunteista puhuminen tarkoittaa, että miehen pitää kuunnella naisen tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö, kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus.
Ei ei ei. Jos nainen tuntee olevansa lihava jossain mekossa nii sää meet ja myötäilet et " no kyl sää näytäkki lihavalta"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdekonflikteissa on hyvin yleistä, että nainen vaatii muutosta ja mies vetäytyy tai vähättelee tilannetta välttääkseen konfliktin. Vetäytyminen kuitenkin lisää toisen turhautumista, mikä puolestaan johtaa vaatimusten koventumiseen ja noidankehään.
eli ei kovin toimiva tapa
Katsoin tätä läpi lapsuuteni. Perhe on yksi hiton roolileikki ja lasin siruilla kävelyä. Ihmettelen suuresti ihmisten intoa hakeutua suhteisiin, ja sitten ollaan yllättyneitä, kun kasvoille lentää märkä turbaani. Se toinen olikin ihan erilainen, kun rakkauden nälässä luulit.
Aika moni perhe on pelkkä kulissi jossa vanhemmat toteuttaa omia halujaan ja lapset on vain osa julkisivua.
Avioliitto on kuitenkin aina juridinen sopimus, käsittäen mm. varojen jakamisen ja sen, kuka on henkilön lähiomainen.
Juridinen sopimus ei koskaan ole kulissi.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti tunteista puhuminen tarkoittaa, että miehen pitää kuunnella naisen tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö, kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus.
Tärkeintä olisi että ei mitätöi sitä tunnetta ihan vain siksi että itse ei tunne samoin. Eikä sitä tunnetta tarvitse useinkaan ratkaista. Myötäelää vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdekonflikteissa on hyvin yleistä, että nainen vaatii muutosta ja mies vetäytyy tai vähättelee tilannetta välttääkseen konfliktin. Vetäytyminen kuitenkin lisää toisen turhautumista, mikä puolestaan johtaa vaatimusten koventumiseen ja noidankehään.
eli ei kovin toimiva tapa
Katsoin tätä läpi lapsuuteni. Perhe on yksi hiton roolileikki ja lasin siruilla kävelyä. Ihmettelen suuresti ihmisten intoa hakeutua suhteisiin, ja sitten ollaan yllättyneitä, kun kasvoille lentää märkä turbaani. Se toinen olikin ihan erilainen, kun rakkauden nälässä luulit.
Aika moni perhe on pelkkä kulissi jossa vanhemmat toteuttaa omia halujaan ja lapset on vain osa julkisivua.
Lapsia tehdään silkasta itsekkyydestä tyydyttämään niitä omia narsistisia tarpeita ja lapset ovat oman egon jatkeita, joiden avulla päteä. Muutuin täysin epäkiinnostavaksi hahmoksi, kun en tuonut niitä kymppejä ja piirimestaruuksia kotiin.
Meillä keskusteltiin suhteen
päättämisestä ja tyylillä
loppuunsaattamiseksi
kärsivällisesti>
muutama vuosi ennen
viimeistä yhteistä aamuamme.
Strategisesti, sopuhengessä.
En ole enää aikeissa ottaa
kotimaista miestä. Tunnen
vetoa toisenlaiseen geeniperimään
ja kulttuurillisiin habituaaleihin.
(Ennen kaikkea energioihin.
Kuka normobasic edes ajattelee
frekvenssikohtaavuutta?
Ei kukaan. Purskahtaa nauruun
jo tätä lukiessaan.. Me tähteläiset
puolestaan ajattelemme;
pidämme jopa tärkeimpänä
asiana - wayyy before lihallisia seikkoja).
x
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti tunteista puhuminen tarkoittaa, että miehen pitää kuunnella naisen tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö, kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus.
Ei ei ei. Jos nainen tuntee olevansa lihava jossain mekossa nii sää meet ja myötäilet et " no kyl sää näytäkki lihavalta"?
Ihmiset ovat myös erilaisia keskenään. Osa kaipaa ratkaisuehdotuksia. Silloin on typerää jättää sellainen antamatta vain sen takia, että nettipalsta sanoo, että ratkaisuehdotus on loukkaus. Parempi keskustella keskenään siitä, mitä kumpikin eri tilanteissa toivoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdekonflikteissa on hyvin yleistä, että nainen vaatii muutosta ja mies vetäytyy tai vähättelee tilannetta välttääkseen konfliktin. Vetäytyminen kuitenkin lisää toisen turhautumista, mikä puolestaan johtaa vaatimusten koventumiseen ja noidankehään.
eli ei kovin toimiva tapa
Katsoin tätä läpi lapsuuteni. Perhe on yksi hiton roolileikki ja lasin siruilla kävelyä. Ihmettelen suuresti ihmisten intoa hakeutua suhteisiin, ja sitten ollaan yllättyneitä, kun kasvoille lentää märkä turbaani. Se toinen olikin ihan erilainen, kun rakkauden nälässä luulit.
Aika moni perhe on pelkkä kulissi jossa vanhemmat toteuttaa omia halujaan ja lapset on vain osa julkisivua.
Vakaat ydinperheet eivät ole kulisseja. Mutta se vaatikin mieleltään terveitä ihmisiä.
Keskusteluun tarvitaan kaksi. Ei auta, et kaikki puhe tulkitaan nalkutukseksi. Yleensä, kun ongelmien toteamisen ja niistä puhumisen jälkeen nainen hiljenee, mies kuvittelee, että kaikki on hyvin kun nainen on hiljaa. Ei ole. Nainen suunnittelee lähtöä ja on luovuttanut suhteen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti tunteista puhuminen tarkoittaa, että miehen pitää kuunnella naisen tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö, kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus.
Ei ei ei. Jos nainen tuntee olevansa lihava jossain mekossa nii sää meet ja myötäilet et " no kyl sää näytäkki lihavalta"?
Mutta mietis mitä tapahtuu jos heität ratkaisuehdotuksen tohon? 🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ottaisi nalkutuksen tosissaan ja ottaisi onkeensa, ei tarvitsisi erota.
Nalkutus on henkistä väkivaltaa! Miksi nainen kiduttaa miestä näin?
Saanko kysyä käsitystäni "nalkutuksesta"?
Itsellä enempi miehet on nalkuttaneet eikä ikinä tyytyväisiä mihinkään, aina löytyy jotain huomautettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti tunteista puhuminen tarkoittaa, että miehen pitää kuunnella naisen tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö, kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus.
Tärkeintä olisi että ei mitätöi sitä tunnetta ihan vain siksi että itse ei tunne samoin. Eikä sitä tunnetta tarvitse useinkaan ratkaista. Myötäelää vaan.
Myötäelää? Haluatko avata mitä se tarkoittaa? En oikeasti tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ottaisi nalkutuksen tosissaan ja ottaisi onkeensa, ei tarvitsisi erota.
Nalkutus on henkistä väkivaltaa! Miksi nainen kiduttaa miestä näin?
Saanko kysyä käsitystäni "nalkutuksesta"?
Itsellä enempi miehet on nalkuttaneet eikä ikinä tyytyväisiä mihinkään, aina löytyy jotain huomautettavaa.
Toki toki kysy pois vaan itseltäsi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne kertoo, mutta miestä ei kiinnosta.
ei vihjailu ole sellaista kertomista, jonka mies ymmärtää
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti tunteista puhuminen tarkoittaa, että miehen pitää kuunnella naisen tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö, kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus.
Ratkaisuehdotus? Tunteisiin?
Miksi ihmeessä?
Yllätyksenä, katsohan rystysiä montako kertaa yllätyksenä lyöt vainoasi?
Katsoin tätä läpi lapsuuteni. Perhe on yksi hiton roolileikki ja lasin siruilla kävelyä. Ihmettelen suuresti ihmisten intoa hakeutua suhteisiin, ja sitten ollaan yllättyneitä, kun kasvoille lentää märkä turbaani. Se toinen olikin ihan erilainen, kun rakkauden nälässä luulit.