Miksi jotkut haluavat ajatella ettei yhteiskuntaluokkia ole?

Se ei ole vahinko. Jos työväenluokalle kerrotaan että he ovat keskiluokkaa, he eivät enää halua puolustaa työväenluokan etuja. Tämä on jo onnistunut Yhdysvalloissa, jossa jokainen työpaikan omaava laskee itsensä keskiluokkaan, ja potentiaaliseksi miljonääriksi.  Sitten oligarkit voivat kusettaa heiltä kaiken mikä irtoaa.

Vierailija kirjoitti:

Meille on kehittynytmaahanmuuton myötä uusi värikoodilla varustettu paarialuokka, joka samalla jakaa työt ja niiden tekijät arvostettuihin-, ja paskaduuneihin. Tämä ei toivottu luokka siivoaa kotini, vie minut lentokentälle, tekee ruokani, pesee autoni, jne. 

No eikä ole, moni maahanmuuttaja on koulutettu yksilö joka tekee tärkeää työtä. Heitä ei huomata kun ovat niin sulautuneet yhteiskuntaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa yhteiskuntaluokkien rajat hämärtyivät ainakin -70 -90 lukujen välissä, mahdollisesti jo aiemmin, ja mahdollisesti niiden jälkeenkin. Samaan saunaan mahtuivat herrat, duunarit ja työttömätkin. Eikä niitä yhteiskuntaluokkia saunanlauteilla vaatteista erottanut.

Voit olla varma, ettei pörssiyrityksen johtaja menisi saunomaan saman yrityksen duunarin kanssa.

Suomi on täynnä yleisiä saunoja, joissa käy ihmisiä laidasta laitaan. Jos pörssiyrityksen johtaja on sellainen, jonka naama ei ole julkisuudesta tuttu, hän voi ihan hyvin käydä jossain yleisölle auki olevassa paikassa saunomassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa yhteiskuntaluokkien rajat hämärtyivät ainakin -70 -90 lukujen välissä, mahdollisesti jo aiemmin, ja mahdollisesti niiden jälkeenkin. Samaan saunaan mahtuivat herrat, duunarit ja työttömätkin. Eikä niitä yhteiskuntaluokkia saunanlauteilla vaatteista erottanut.

Voit olla varma, ettei pörssiyrityksen johtaja menisi saunomaan saman yrityksen duunarin kanssa.

Suomi on täynnä yleisiä saunoja, joissa käy ihmisiä laidasta laitaan. Jos pörssiyrityksen johtaja on sellainen, jonka naama ei ole julkisuudesta tuttu, hän voi ihan hyvin käydä jossain yleisölle auki olevassa paikassa saunomassa.

Miksi hän haluaisi? Mieti vaikka jotain Nalle Wahlroosia, joka rentoutuu riekkometsällä Skotlannissa tai huvillallaan Nizzassa. Miksi hän menisi johonkin yleiseen saunaan duunareiden kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Jos näin on niin täytyy lopettaa puhuminen siitä miten kaikilla on samat mahdollisuudet vaurastua yms yms. Aletaan myös puhumattakaan kasteista Intian taoaan. Se on suomalainen hyvinvointi yhteiskunta 

Tuo vaurastuminenkin merkitsee eri asiaa eri ihmisille. Olen itse alunperin maalta kotoisin enkä koskaan ajatellut olevani varakas, olimme vain tavallinen perhe mutta kun muutin kaupunkiin niin tajusin että täällä voi olla  ihmisiä joilla ei ole mitään, koko suku on samaa tyhjätaskuporukkaa eikä mitään omaisuutta tai perintöjä ole. Esim asunnon ostaminen on heille utopiaa, vanhemmat eivät pysty auttamaan eikä säästöjä ole. Eikä mitään perintöjä ole eikä tule  mistä saisi  pääomaa. Tuommoisia ei meillä maalla tunnettu, enkä silti koskaan tuntenut olevani mitenkään yläluokkainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa yhteiskuntaluokkien rajat hämärtyivät ainakin -70 -90 lukujen välissä, mahdollisesti jo aiemmin, ja mahdollisesti niiden jälkeenkin. Samaan saunaan mahtuivat herrat, duunarit ja työttömätkin. Eikä niitä yhteiskuntaluokkia saunanlauteilla vaatteista erottanut.

Voit olla varma, ettei pörssiyrityksen johtaja menisi saunomaan saman yrityksen duunarin kanssa.

Suomi on täynnä yleisiä saunoja, joissa käy ihmisiä laidasta laitaan. Jos pörssiyrityksen johtaja on sellainen, jonka naama ei ole julkisuudesta tuttu, hän voi ihan hyvin käydä jossain yleisölle auki olevassa paikassa saunomassa.

Miksi hän haluaisi? Mieti vaikka jotain Nalle Wahlroosia, joka rentoutuu riekkometsällä Skotlannissa tai huvillallaan Nizzassa. Miksi hän menisi johonkin yleiseen saunaan duunareiden kanssa?

Häntä ei siellä varmaan kovin hyvällä katsottaisikaan. Joku muu suomalaisen pörssiyrityksen johtaja voi viettää aikaa Suomessakin ja omata tavallisia harrastuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa yhteiskuntaluokkien rajat hämärtyivät ainakin -70 -90 lukujen välissä, mahdollisesti jo aiemmin, ja mahdollisesti niiden jälkeenkin. Samaan saunaan mahtuivat herrat, duunarit ja työttömätkin. Eikä niitä yhteiskuntaluokkia saunanlauteilla vaatteista erottanut.

Voit olla varma, ettei pörssiyrityksen johtaja menisi saunomaan saman yrityksen duunarin kanssa.

Suomi on täynnä yleisiä saunoja, joissa käy ihmisiä laidasta laitaan. Jos pörssiyrityksen johtaja on sellainen, jonka naama ei ole julkisuudesta tuttu, hän voi ihan hyvin käydä jossain yleisölle auki olevassa paikassa saunomassa.

Miksi hän haluaisi? Mieti vaikka jotain Nalle Wahlroosia, joka rentoutuu riekkometsällä Skotlannissa tai huvillallaan Nizzassa. Miksi hän menisi johonkin yleiseen saunaan duunareiden kanssa?

Katso listaa suomalaisista pörssiyhtiöistä. Moni kuulostaa kyllä sellaiselta, jonka johtajaan voisi törmätä yleisessä saunassa esim. avantouinnin merkeissä.

Näkisin itse niin että Suomessa on valtava keskiluokka joka kattaa lähes koko väestön ja johon kuuluu sekä osa työttömistä että iso osa niistä joiden nimi löytyy jostain Iltalehden verokoneesta ja melkein kaikki siltä väliltä. Sitten on pieni osa ihmisiä jotka ovat keskiluokan alapuolella ja aivan marginaalisen pieni osa niitä jotka ovat keskiluokan yläpuolella. Koen että kaikesta huolimatta Suomessa on melko pienet tuloerot kun verrataan melkein kaikkiin muihin maihin ja näitä pieniäkin tuloeroja tasataan hyvin tarmokkaasti edelleen progressiivisella verotuksella. Niitä ketkä omaavat valtavat omaisuudet on todella, todella vähän kun verrataan ihan jo vaikkapa Ruotsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa yhteiskuntaluokkien rajat hämärtyivät ainakin -70 -90 lukujen välissä, mahdollisesti jo aiemmin, ja mahdollisesti niiden jälkeenkin. Samaan saunaan mahtuivat herrat, duunarit ja työttömätkin. Eikä niitä yhteiskuntaluokkia saunanlauteilla vaatteista erottanut.

Voit olla varma, ettei pörssiyrityksen johtaja menisi saunomaan saman yrityksen duunarin kanssa.

Suomi on täynnä yleisiä saunoja, joissa käy ihmisiä laidasta laitaan. Jos pörssiyrityksen johtaja on sellainen, jonka naama ei ole julkisuudesta tuttu, hän voi ihan hyvin käydä jossain yleisölle auki olevassa paikassa saunomassa.

Miksi hän haluaisi? Mieti vaikka jotain Nalle Wahlroosia, joka rentoutuu riekkometsällä Skotlannissa tai huvillallaan Nizzassa. Miksi hän menisi johonkin yleiseen saunaan duunareiden kanssa?

Koska kaikki rikkaat eivät elä kuin Nalle Wahlroos. Aika moni johtaja käy ihan tavallisissa paikoissa eikä rakenna elämän tehtävää sen ympärille, ettei vahingossakaan näkisi duunareita. 

Vierailija kirjoitti:

Näkisin itse niin että Suomessa on valtava keskiluokka joka kattaa lähes koko väestön ja johon kuuluu sekä osa työttömistä että iso osa niistä joiden nimi löytyy jostain Iltalehden verokoneesta ja melkein kaikki siltä väliltä. Sitten on pieni osa ihmisiä jotka ovat keskiluokan alapuolella ja aivan marginaalisen pieni osa niitä jotka ovat keskiluokan yläpuolella. Koen että kaikesta huolimatta Suomessa on melko pienet tuloerot kun verrataan melkein kaikkiin muihin maihin ja näitä pieniäkin tuloeroja tasataan hyvin tarmokkaasti edelleen progressiivisella verotuksella. Niitä ketkä omaavat valtavat omaisuudet on todella, todella vähän kun verrataan ihan jo vaikkapa Ruotsiin.

Yhteiskuntaluokka on huikean paljon enemmän kuin pelkkä tulotaso tai varallisuus. On brutaalia yrittää redusoida asiaa pelkkään rahaan. 

Tämä on minusta hirveän vaikea aihe, eikä vähiten siksi, että iso osa ihmisistä ei joko tunnista tai halua tunnistaa ilmiötä lainkaan. Tai tunnistavat ihan hitusen, mutta sitten kuitenkin virheellisesti luulevat että ansiotulojen määrä määrittää yhteiskuntaluokan.

Suomessa on vahva ajatus siitä, että kaikki ovat enemmän tai vähemmän samalla viivalla, eikä yhteiskuntaluokista siksi mielellään puhuta. Moni myös katsoo omaa elämäänsä ja tuttavapiiriään ja toteaa, ettei näe mitään luokkia. Mutta jos suurin osa ihmisistä ympärilläsi tulee samanlaisista taustoista, käy samanlaisissa töissä ja elää suunnilleen samalla tavalla, eihän niitä eroja välttämättä huomaa.

Minusta yhteiskuntaluokat näkyvät usein juuri niille, jotka ovat tehneet luokkanousun tai luokkalaskun. He tietävät täsmälleen, mistä puhutaan. Kun siirtyy ympäristöstä toiseen, huomaa nopeasti, että kyse ei ole ansiotuloista ollenkaan. Kyse on tavoista, puheesta, verkostoista, maailmankuvasta, harrastuksista, koulutuksesta ja jopa siitä, mitä pidetään itsestäänselvyytenä.

Bussikuski Kontulasta ei osaisi luontevasti seurustella vanhan rahan seurueen kanssa, vaikka olisi kuinka fiksu ja mukava ihminen. Ei siksi, että toinen olisi toista parempi, vaan koska heidän kokemuksensa maailmasta ovat niin erilaiset. Samalla tavalla maatilallisten suvusta, sukunsa ensimmäinen korkeakoulutettu henkilö, voi erottua kuin neonvärinen huutomerkki akateemisessa juhlatilaisuudessa. Tietyt puheenaiheet, viittaukset, käyttäytymissäännöt ja kulttuuriset oletukset ovat sellaisia, jotka oppii yleensä omassa ympäristössään jo lapsena.

Moni väittää vastaan sanomalla, että "kaikkihan voivat keskustella keskenään". Tottakai voivat. Kyse ei ole siitä, etteivätkö ihmiset voisi tulla toimeen. Kyse on siitä, että osa keskustelunaiheista on sellaisia, joihin luokkatasoa ylempi tai alempi ei yksinkertaisesti osaa sanoa juuri mitään. Jos pöydässä puhutaan sukupolvien ajan kertyneestä omaisuudesta, sijoitussäätiöistä, sisäoppilaitoksista tai vaikutusvaltaisista verkostoista, suuri osa on täysin ulkopuolisia. Toisaalta jos keskustelu pyörii esimerkiksi maatilan arjessa, vuorotyössä, toimeentulon epävarmuudessa tai siinä, miten laskut saadaan maksettua seuraavaan palkkapäivään asti, ei ylemmän keskiluokan tai yläluokan kasvatilla välttämättä ole siihen mitään omakohtaista tarttumapintaa.

Juuri tästä syystä minusta on kummallista väittää, ettei yhteiskuntaluokkia ole olemassa. Ne eivät välttämättä näy Suomessa yhtä räikeästi kuin joissakin muissa maissa, mutta kyllä ne näkyvät. Ne näkyvät siinä, millaisia koulutuspolkuja pidetään mahdollisina, millaisia ammatteja arvostetaan, millaisia verkostoja ihmisille muodostuu ja millaista elämää he pitävät normaalina. Kehonkieli, ulkonäkö, materia. Usein luokka näkyy kaikkein selvimmin juuri niissä asioissa, joita ei itse edes huomaa ajatella - koska ne ovat olleet omassa elämässä aina itsestäänselvyyksiä.

Ehkä suurin syy sille, miksi osa ihmisistä haluaa ajatella ettei yhteiskuntaluokkia ole, on se, että ajatus tuntuu epämukavalta. Jos luokat tunnustetaan, täytyy samalla myöntää, etteivät kaikkien lähtökohdat ole samanlaiset. On helpompi uskoa, että jokainen on täysin oman onnensa seppä, kuin pohtia sitä, kuinka paljon perhetausta, kasvuympäristö, koulutus ja sosiaaliset verkostot vaikuttavat ihmisen mahdollisuuksiin jo ennen kuin hän ehtii tehdä ensimmäistäkään omaa valintaansa.
 

Mitään selkeästi määriteltäviä yhteiskuntaluokkia ei olekaan. Tuntuvia varallisuus- ja sivistyseroja kyllä. Ihmiset kykenevät myös nostamaan statustaan muihin verrattuna omalla kyvykkyydellään. Luokkayhteiskunnassa synnyit ja kuolit samassa yhteiskuntaluokassa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on minusta hirveän vaikea aihe, eikä vähiten siksi, että iso osa ihmisistä ei joko tunnista tai halua tunnistaa ilmiötä lainkaan. Tai tunnistavat ihan hitusen, mutta sitten kuitenkin virheellisesti luulevat että ansiotulojen määrä määrittää yhteiskuntaluokan.

Suomessa on vahva ajatus siitä, että kaikki ovat enemmän tai vähemmän samalla viivalla, eikä yhteiskuntaluokista siksi mielellään puhuta. Moni myös katsoo omaa elämäänsä ja tuttavapiiriään ja toteaa, ettei näe mitään luokkia. Mutta jos suurin osa ihmisistä ympärilläsi tulee samanlaisista taustoista, käy samanlaisissa töissä ja elää suunnilleen samalla tavalla, eihän niitä eroja välttämättä huomaa.

Minusta yhteiskuntaluokat näkyvät usein juuri niille, jotka ovat tehneet luokkanousun tai luokkalaskun. He tietävät täsmälleen, mistä puhutaan. Kun siirtyy ympäristöstä toiseen, huomaa nopeasti, että kyse ei ole ansiotuloista ollenkaan. Kyse on tavoista, puheesta, verkostoista, maailmankuvasta, harrastuksista, koulutuksesta ja jopa siitä, mitä pidetään itsestäänselvyytenä.

Bussikuski Kontulasta ei osaisi luontevasti seurustella vanhan rahan seurueen kanssa, vaikka olisi kuinka fiksu ja mukava ihminen. Ei siksi, että toinen olisi toista parempi, vaan koska heidän kokemuksensa maailmasta ovat niin erilaiset. Samalla tavalla maatilallisten suvusta, sukunsa ensimmäinen korkeakoulutettu henkilö, voi erottua kuin neonvärinen huutomerkki akateemisessa juhlatilaisuudessa. Tietyt puheenaiheet, viittaukset, käyttäytymissäännöt ja kulttuuriset oletukset ovat sellaisia, jotka oppii yleensä omassa ympäristössään jo lapsena.

Moni väittää vastaan sanomalla, että "kaikkihan voivat keskustella keskenään". Tottakai voivat. Kyse ei ole siitä, etteivätkö ihmiset voisi tulla toimeen. Kyse on siitä, että osa keskustelunaiheista on sellaisia, joihin luokkatasoa ylempi tai alempi ei yksinkertaisesti osaa sanoa juuri mitään. Jos pöydässä puhutaan sukupolvien ajan kertyneestä omaisuudesta, sijoitussäätiöistä, sisäoppilaitoksista tai vaikutusvaltaisista verkostoista, suuri osa on täysin ulkopuolisia. Toisaalta jos keskustelu pyörii esimerkiksi maatilan arjessa, vuorotyössä, toimeentulon epävarmuudessa tai siinä, miten laskut saadaan maksettua seuraavaan palkkapäivään asti, ei ylemmän keskiluokan tai yläluokan kasvatilla välttämättä ole siihen mitään omakohtaista tarttumapintaa.

Juuri tästä syystä minusta on kummallista väittää, ettei yhteiskuntaluokkia ole olemassa. Ne eivät välttämättä näy Suomessa yhtä räikeästi kuin joissakin muissa maissa, mutta kyllä ne näkyvät. Ne näkyvät siinä, millaisia koulutuspolkuja pidetään mahdollisina, millaisia ammatteja arvostetaan, millaisia verkostoja ihmisille muodostuu ja millaista elämää he pitävät normaalina. Kehonkieli, ulkonäkö, materia. Usein luokka näkyy kaikkein selvimmin juuri niissä asioissa, joita ei itse edes huomaa ajatella - koska ne ovat olleet omassa elämässä aina itsestäänselvyyksiä.

Ehkä suurin syy sille, miksi osa ihmisistä haluaa ajatella ettei yhteiskuntaluokkia ole, on se, että ajatus tuntuu epämukavalta. Jos luokat tunnustetaan, täytyy samalla myöntää, etteivät kaikkien lähtökohdat ole samanlaiset. On helpompi uskoa, että jokainen on täysin oman onnensa seppä, kuin pohtia sitä, kuinka paljon perhetausta, kasvuympäristö, koulutus ja sosiaaliset verkostot vaikuttavat ihmisen mahdollisuuksiin jo ennen kuin hän ehtii tehdä ensimmäistäkään omaa valintaansa.
 

Tuossa kuvataan enemmän erilaisia elämäntilanteita ja kulttuureita kuin mitään läpitunkematonta luokkajärjestelmää. Moni liikkuu nykyään useissa maailmoissa yhtä aikaa.
Välillä yhteiskuntaluokista puhutaan kuin ne olisivat biologisia kastijärjestelmiä. Todellisuudessa ihmiset vaihtavat ympäristöjä, kouluttautuvat, muuttavat kaupunkeihin, perustavat yrityksiä ja rakentavat uusia verkostoja koko ajan.

Mihin yhteiskuntaluokkaan Teemu Selänne kuuluu? Varalilisuutta löytyy, mutta tyhmä ja täysin sivistymätön.

Ehkä on, mutta sillä ei ole itselleni merkitystä mihin kukakin kuuluu vaan ihmisellä itsellään.

Vierailija kirjoitti:

Näkisin itse niin että Suomessa on valtava keskiluokka joka kattaa lähes koko väestön ja johon kuuluu sekä osa työttömistä että iso osa niistä joiden nimi löytyy jostain Iltalehden verokoneesta ja melkein kaikki siltä väliltä. Sitten on pieni osa ihmisiä jotka ovat keskiluokan alapuolella ja aivan marginaalisen pieni osa niitä jotka ovat keskiluokan yläpuolella. Koen että kaikesta huolimatta Suomessa on melko pienet tuloerot kun verrataan melkein kaikkiin muihin maihin ja näitä pieniäkin tuloeroja tasataan hyvin tarmokkaasti edelleen progressiivisella verotuksella. Niitä ketkä omaavat valtavat omaisuudet on todella, todella vähän kun verrataan ihan jo vaikkapa Ruotsiin.

Olen täysin eri mieltä. Suomessa suurin osa on työväenluokkaa. Tekevät manuaalista työtä kehollaan tai aivoillaan. Kaisa Kaupankassa on yhtä työväenluokkainen kuin Kalle Koneistaja tai Seppo Spurgu. Keskiluokka on paisunut, mutta edelleen pienempi. Oona Opettaja ja Taina Talousjohtaja. Sitten ne vielä ylemmät luokat ovat todella pieniä, ja siellä on vain Ville Vuorineuvos ja Olli Omaisuutensahoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkisin itse niin että Suomessa on valtava keskiluokka joka kattaa lähes koko väestön ja johon kuuluu sekä osa työttömistä että iso osa niistä joiden nimi löytyy jostain Iltalehden verokoneesta ja melkein kaikki siltä väliltä. Sitten on pieni osa ihmisiä jotka ovat keskiluokan alapuolella ja aivan marginaalisen pieni osa niitä jotka ovat keskiluokan yläpuolella. Koen että kaikesta huolimatta Suomessa on melko pienet tuloerot kun verrataan melkein kaikkiin muihin maihin ja näitä pieniäkin tuloeroja tasataan hyvin tarmokkaasti edelleen progressiivisella verotuksella. Niitä ketkä omaavat valtavat omaisuudet on todella, todella vähän kun verrataan ihan jo vaikkapa Ruotsiin.

Olen täysin eri mieltä. Suomessa suurin osa on työväenluokkaa. Tekevät manuaalista työtä kehollaan tai aivoillaan. Kaisa Kaupankassa on yhtä työväenluokkainen kuin Kalle Koneistaja tai Seppo Spurgu. Keskiluokka on paisunut, mutta edelleen pienempi. Oona Opettaja ja Taina Talousjohtaja. Sitten ne vielä ylemmät luokat ovat todella pieniä, ja siellä on vain Ville Vuorineuvos ja Olli Omaisuutensahoitaja.

Työväenluokan määrittely pelkästään sillä, että tekee palkkatyötä, on aika vanha marxilainen tapa katsoa asiaa. Nykyään moni puhuu luokista enemmän kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman kautta.

Vierailija kirjoitti:

Mitään selkeästi määriteltäviä yhteiskuntaluokkia ei olekaan. Tuntuvia varallisuus- ja sivistyseroja kyllä. Ihmiset kykenevät myös nostamaan statustaan muihin verrattuna omalla kyvykkyydellään. Luokkayhteiskunnassa synnyit ja kuolit samassa yhteiskuntaluokassa.

Tämä sama väärinkäsitys on yleinen. Luokkayhteiskunta sotketaan esimoderniin sääty-yhteiskuntaan, jossa luokat eivät sekoittuneet ja niihin liittyi privilegioita toisiin nähden kuten esim. aatelissäädyn verovapaus. Nämä ovat kaksi täysin eri käsitettä ja maailmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mihin yhteiskuntaluokkaan Teemu Selänne kuuluu? Varalilisuutta löytyy, mutta tyhmä ja täysin sivistymätön.

Selvästi työväenluokkainen, ei kahta sanaa, eikä lapsensakaan tule muuta olemaan heidän kulttuurisella perhetaustallaan. Elleivät nai ylöspäin. Varallisuus ei ole määrittävä tekijä yhteiskuntaluokassa.

Yhdysvalloissa varmaan nähtäisiin yläluokkana, mutta jenkit tekevätkin kaiken vähän oudosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkisin itse niin että Suomessa on valtava keskiluokka joka kattaa lähes koko väestön ja johon kuuluu sekä osa työttömistä että iso osa niistä joiden nimi löytyy jostain Iltalehden verokoneesta ja melkein kaikki siltä väliltä. Sitten on pieni osa ihmisiä jotka ovat keskiluokan alapuolella ja aivan marginaalisen pieni osa niitä jotka ovat keskiluokan yläpuolella. Koen että kaikesta huolimatta Suomessa on melko pienet tuloerot kun verrataan melkein kaikkiin muihin maihin ja näitä pieniäkin tuloeroja tasataan hyvin tarmokkaasti edelleen progressiivisella verotuksella. Niitä ketkä omaavat valtavat omaisuudet on todella, todella vähän kun verrataan ihan jo vaikkapa Ruotsiin.

Olen täysin eri mieltä. Suomessa suurin osa on työväenluokkaa. Tekevät manuaalista työtä kehollaan tai aivoillaan. Kaisa Kaupankassa on yhtä työväenluokkainen kuin Kalle Koneistaja tai Seppo Spurgu. Keskiluokka on paisunut, mutta edelleen pienempi. Oona Opettaja ja Taina Talousjohtaja. Sitten ne vielä ylemmät luokat ovat todella pieniä, ja siellä on vain Ville Vuorineuvos ja Olli Omaisuutensahoitaja.

Työväenluokan määrittely pelkästään sillä, että tekee palkkatyötä, on aika vanha marxilainen tapa katsoa asiaa. Nykyään moni puhuu luokista enemmän kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman kautta.

Ei se kaupan kassan tai varastomiehen sosiaalinen pääoma ole mihinkään kasvanut sitten 1970 -luvun.