Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut haluavat ajatella ettei yhteiskuntaluokkia ole?
Kommentit (387)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin keskustelussa on tullut esille, miten keskiluokkaan syntyneet ja sen kuplassa elämänsä viettäneet eivät tunnusta luokkien olemassa oloa. Kun taas yhteiskunnan pahjan pohjimmaiset ovat kertoneet miten suuri muutos luokkanousu on ollut.
Vai että oikein keskiluokkaa. Kas kun ei ihan porvaria ja torpparia lol. Luokkalässytys nyt ei vain kuulu Suomeen ja joidenkin teinien on sitä hirveän vaikea tajuta.
Minun tuntemiltani ihmisistä aivan kaikki tietävät yhteiskuntaluokkansa. Niistä vitsaillaankin. Eli kyllä kuuluu aivan normaaliin elämään Suomessa.
Ehkä se kertoo, että elät itse kuplassa.
Kaikki meistä elää kuplassa. Aivan normaalia se silti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin omalta kohdalta voin sanoa, että 80-luvulla syntyneenä minulle on koko peruskoulun ajan opetettu ettei yhtäkuntaluokkia ole enää Suomessa käytössä. Opetettiin myös, että ne olivat meillä aikoinaan käytössä ja että monissa kehitysmaissa ne ovat käytössä edelleen.
Eli hyvin vaikea on muuttaa ajatusmalliaan. Vähän sama, kuin että joku täällä vauvapalstalla väittäisi että etelä ja pohjoinen ovat toisin päin.
No ei minulle ainakaan mitään tuollaista opetettu. Kasarilla syntynyt myös. Kerrottiin että Suomessa luokkarajat eivät ole yhtä valettuja kuin joissain muissa maissa tai myös Suomessa aikoinaan. Jossain sivulauseessa lähinnä, ei mitenkään "koko peruskoulun ajan".
Kyllähän näistä palstan teksteistäkin huomaa, että ne rajat ovat osittain joidenkin yksittäisten kirjoittajien fantasiaa. Epäilen, että yksi tietty luokkapakkomielteinen (vanhempansa muistaakseni tohtoreita, oma elämänsä ei kaikesta päätellen mikään suksee) näitä paljon kirjoittelee ja paljastelee itsestään lähinnä sen, että on jonkinlainen vapaasielun vastakohta.
Minusta taas on mielenkiintoista tältä palstalta nähdä, kuinka moni kieltää luokkien olemassaolon. Kyllä ne ovat aivan selkeät, vaikka tietysti rajat ovat sameat.
Täällä ei päde aiemmin mainittu opettajien ja putkarien lasten erilaiset harrastukset, kun ihan samalla tavalla niin musiikkiopistossa kuin urheiluseuroissa on kaikenlaista porukkaa, eikä matkustelussakaan ole eroa.
Voisitteko te luokkajankkaajat selittää meille kieltäjille ne selkeät rajat. Onko se meidän vika, kun emme niitä havaitse? Itse asiassa on olemassa useita eri luokittelutapoja, joista mainittakoon marxilainen ja weberiläinen. Suomessa käytetään sosioekonomista asemaa luokittelun perusteena, mutta esimerkiksi hyvin kouluttautunut varakas voi olla työtön. Suomessa luokittelu on aika turhaa, koska yksilöt voivat siirtyä "luokista" niin ylös kuin alas, mitä monet tähän ketjuun kirjoittaneet todistavat.
Opettaja voi jäädä työttömäksi, mutta ei se hänen arvomaailmaansa muuta, makuaan, lastenkasvatustapaa tai vaikka naisen rooliaan. Teillä kieltäjillä ei selvästi ole kykyä huomata kulttuuria. Miten ihmiset pukeutuvat, millaisia arvoja heillä on.
Esim. Sukupuolirooleja on tutkittukin. Ylemmän keskiluokan nainen on hyvin erilainen kuin työväenluokkainen. Samoin miehet.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuota tarvi mennä kuin Vuosaaresta Munkkiniemeen ja luokkia ei voi olla huomaamatta.
Minä luulen, että ne jotka vastustavat ajatusta luokkien olemassaolosta ajattelevat, että se jotenkin arvottaa ihmisiä paremmuusjärjestykseen. Ei arvota, se on tutkimuksessa käytetty ja monin tavoin hyödyllinen työkalu.
Et taida tuntea pääkaupunkiseudun todellisuutta jos ajattelet että Vuosaaressa asuu jotenkin leimallisesti alaluokkaista väkeä ja Munkkiniemessä yläluokkaa. Punavuoressa asuva opiskelija, vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Ei ne duunariperheiden lapset mitään harrasta. Aina niille saa sossu etsiä harrastuksen, kun muuten oltaisiin vaan ruuduilla. Keskiluokan lapset sitten pelaavat erilaisia pallopelejä, luistelevat, soittavat jotain ja lukevat.
Voisitko kertoa, millä paikkakunnalla näin? Suuressa osassa Suomea duunarien lapset harrastavat ihan siinä missä muutkin. Jopa ratsastusta, taitoluistelua ja pianonsoittoa. Pienten paikkakuntien konsertit ja näyttelyt on pian katsottu, yleensä jo kouluaikana.
Pääkaupunkiseudulla. Ymmärtänet varmaan, että ratsastuksen hinta on ihan eri asia Helsingissä kuin Ypäjällä. Mutta kyse ei ole niinkään rahasta vaan kulttuurista. Duunareiden lapse ovat koulussakin omillaan siinä missä ylemmän keskiluokan vanhemmat preppaavat illat kukemista ja lukevat lapsen kanssa kokeisiin, etsivät opettavia lisäharrastuksia, luetuttavat kirjoja ja kirjojen perään kirjoja.
Ei se ratsastuksen hinta ihan eria asia ole, kallista se on joka puolella.
Silti seurustelin yksinhuoltajan kanssa, joka tyttärensä kanssa harjoitti ratsastusta vakavassa mielessä. Tulotaso tyypillinen julkisen sektorin alempi asiantuntijatyö. Kyse on siitä miten haluaa tulonsa sijoittaa tänä päivänä.
Noilla tuloilla ei ratsastusta vakavasti harrasteta. Saa varata tonnin kuussa minimissään. 3000€/kk voi mennä helposti.
Olet ehtaa teflonia ja varmaan tiedät sen itsekin. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuota tarvi mennä kuin Vuosaaresta Munkkiniemeen ja luokkia ei voi olla huomaamatta.
Minä luulen, että ne jotka vastustavat ajatusta luokkien olemassaolosta ajattelevat, että se jotenkin arvottaa ihmisiä paremmuusjärjestykseen. Ei arvota, se on tutkimuksessa käytetty ja monin tavoin hyödyllinen työkalu.
Et taida tuntea pääkaupunkiseudun todellisuutta jos ajattelet että Vuosaaressa asuu jotenkin leimallisesti alaluokkaista väkeä ja Munkkiniemessä yläluokkaa. Punavuoressa asuva opiskelija, vai?
Ei Vuosaaressa mitään alaluokkaa asu, aivan tavallisia ihmisiä. Ero on kuitenkin silmiinpistävä Munkkiniemeen verrattuna kun kadulla kävelee. Ehkä sinä olet jotenkin sokea tälle?
Asun Helsingissä ja nuo paikat ovat minulle tuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuota tarvi mennä kuin Vuosaaresta Munkkiniemeen ja luokkia ei voi olla huomaamatta.
Minä luulen, että ne jotka vastustavat ajatusta luokkien olemassaolosta ajattelevat, että se jotenkin arvottaa ihmisiä paremmuusjärjestykseen. Ei arvota, se on tutkimuksessa käytetty ja monin tavoin hyödyllinen työkalu.
Et taida tuntea pääkaupunkiseudun todellisuutta jos ajattelet että Vuosaaressa asuu jotenkin leimallisesti alaluokkaista väkeä ja Munkkiniemessä yläluokkaa. Punavuoressa asuva opiskelija, vai?
Ei Vuosaaressa mitään alaluokkaa asu, aivan tavallisia ihmisiä. Ero on kuitenkin silmiinpistävä Munkkiniemeen verrattuna kun kadulla kävelee. Ehkä sinä olet jotenkin sokea tälle?
Asun Helsingissä ja nuo paikat ovat minulle tuttuja.
Asuinalue ei sinällääm määrittele kuin tulotason. Itsekin asumme kaupunkimme varakkaiden asuinalueella, mutta naapurien kanssa meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin meillä on varaa siihen ja rakastamme rauhaa. Muuten voisimme olla mielenkiinnoin kohteilta ja arvomaailmalta tosielta planeetalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Ei ne duunariperheiden lapset mitään harrasta. Aina niille saa sossu etsiä harrastuksen, kun muuten oltaisiin vaan ruuduilla. Keskiluokan lapset sitten pelaavat erilaisia pallopelejä, luistelevat, soittavat jotain ja lukevat.
Voisitko kertoa, millä paikkakunnalla näin? Suuressa osassa Suomea duunarien lapset harrastavat ihan siinä missä muutkin. Jopa ratsastusta, taitoluistelua ja pianonsoittoa. Pienten paikkakuntien konsertit ja näyttelyt on pian katsottu, yleensä jo kouluaikana.
Pääkaupunkiseudulla. Ymmärtänet varmaan, että ratsastuksen hinta on ihan eri asia Helsingissä kuin Ypäjällä. Mutta kyse ei ole niinkään rahasta vaan kulttuurista. Duunareiden lapse ovat koulussakin omillaan siinä missä ylemmän keskiluokan vanhemmat preppaavat illat kukemista ja lukevat lapsen kanssa kokeisiin, etsivät opettavia lisäharrastuksia, luetuttavat kirjoja ja kirjojen perään kirjoja.
Ei se ratsastuksen hinta ihan eria asia ole, kallista se on joka puolella.
Silti seurustelin yksinhuoltajan kanssa, joka tyttärensä kanssa harjoitti ratsastusta vakavassa mielessä. Tulotaso tyypillinen julkisen sektorin alempi asiantuntijatyö. Kyse on siitä miten haluaa tulonsa sijoittaa tänä päivänä.
Noilla tuloilla ei ratsastusta vakavasti harrasteta. Saa varata tonnin kuussa minimissään. 3000€/kk voi mennä helposti.
Olet ehtaa teflonia ja varmaan tiedät sen itsekin. :D
Itse olet. Tuon verran ratsastus nyt vain maksaa jos sitä vähänkään vakavammin haluaa harrastaa. Eri asia tietty käydä vaikka kerran viikossa köpöttelemässä ratsastustunnilla tallin hevosella muiden seassa kerran viikossa. Siitä saa maksaa 200€/kk plus varusteet. Sitä kuitenkaan en vakavaksi harrastamiseksi lue.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Ei ne duunariperheiden lapset mitään harrasta. Aina niille saa sossu etsiä harrastuksen, kun muuten oltaisiin vaan ruuduilla. Keskiluokan lapset sitten pelaavat erilaisia pallopelejä, luistelevat, soittavat jotain ja lukevat.
Voisitko kertoa, millä paikkakunnalla näin? Suuressa osassa Suomea duunarien lapset harrastavat ihan siinä missä muutkin. Jopa ratsastusta, taitoluistelua ja pianonsoittoa. Pienten paikkakuntien konsertit ja näyttelyt on pian katsottu, yleensä jo kouluaikana.
Pääkaupunkiseudulla. Ymmärtänet varmaan, että ratsastuksen hinta on ihan eri asia Helsingissä kuin Ypäjällä. Mutta kyse ei ole niinkään rahasta vaan kulttuurista. Duunareiden lapse ovat koulussakin omillaan siinä missä ylemmän keskiluokan vanhemmat preppaavat illat kukemista ja lukevat lapsen kanssa kokeisiin, etsivät opettavia lisäharrastuksia, luetuttavat kirjoja ja kirjojen perään kirjoja.
Ei se ratsastuksen hinta ihan eria asia ole, kallista se on joka puolella.
Silti seurustelin yksinhuoltajan kanssa, joka tyttärensä kanssa harjoitti ratsastusta vakavassa mielessä. Tulotaso tyypillinen julkisen sektorin alempi asiantuntijatyö. Kyse on siitä miten haluaa tulonsa sijoittaa tänä päivänä.
Noilla tuloilla ei ratsastusta vakavasti harrasteta. Saa varata tonnin kuussa minimissään. 3000€/kk voi mennä helposti.
Olet ehtaa teflonia ja varmaan tiedät sen itsekin. :D
Itse olet. Tuon verran ratsastus nyt vain maksaa jos sitä vähänkään vakavammin haluaa harrastaa. Eri asia tietty käydä vaikka kerran viikossa köpöttelemässä ratsastustunnilla tallin hevosella muiden seassa kerran viikossa. Siitä saa maksaa 200€/kk plus varusteet. Sitä kuitenkaan en vakavaksi harrastamiseksi lue.
Kriteerit sen kuin nousee. Yläluokkaista onkin siis vain tavoitella olympilaisten ratsastuskisoihin. Ja tottahan se on, että ratsastustalleilla luuhailee varsin vähävaraista porukkaa tekemässä talkootöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuota tarvi mennä kuin Vuosaaresta Munkkiniemeen ja luokkia ei voi olla huomaamatta.
Minä luulen, että ne jotka vastustavat ajatusta luokkien olemassaolosta ajattelevat, että se jotenkin arvottaa ihmisiä paremmuusjärjestykseen. Ei arvota, se on tutkimuksessa käytetty ja monin tavoin hyödyllinen työkalu.
Et taida tuntea pääkaupunkiseudun todellisuutta jos ajattelet että Vuosaaressa asuu jotenkin leimallisesti alaluokkaista väkeä ja Munkkiniemessä yläluokkaa. Punavuoressa asuva opiskelija, vai?
Ei Vuosaaressa mitään alaluokkaa asu, aivan tavallisia ihmisiä. Ero on kuitenkin silmiinpistävä Munkkiniemeen verrattuna kun kadulla kävelee. Ehkä sinä olet jotenkin sokea tälle?
Asun Helsingissä ja nuo paikat ovat minulle tuttuja.
Asuinalue ei sinällääm määrittele kuin tulotason. Itsekin asumme kaupunkimme varakkaiden asuinalueella, mutta naapurien kanssa meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin meillä on varaa siihen ja rakastamme rauhaa. Muuten voisimme olla mielenkiinnoin kohteilta ja arvomaailmalta tosielta planeetalta.
Sivusta kommentoin, että esimerkiksi Tapiolan alueella varsinkin nuorempia ihmisiä yhdistää teknologia&talous-alojen akateeminen loppututkinto tulotason lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Ei ne duunariperheiden lapset mitään harrasta. Aina niille saa sossu etsiä harrastuksen, kun muuten oltaisiin vaan ruuduilla. Keskiluokan lapset sitten pelaavat erilaisia pallopelejä, luistelevat, soittavat jotain ja lukevat.
Voisitko kertoa, millä paikkakunnalla näin? Suuressa osassa Suomea duunarien lapset harrastavat ihan siinä missä muutkin. Jopa ratsastusta, taitoluistelua ja pianonsoittoa. Pienten paikkakuntien konsertit ja näyttelyt on pian katsottu, yleensä jo kouluaikana.
Pääkaupunkiseudulla. Ymmärtänet varmaan, että ratsastuksen hinta on ihan eri asia Helsingissä kuin Ypäjällä. Mutta kyse ei ole niinkään rahasta vaan kulttuurista. Duunareiden lapse ovat koulussakin omillaan siinä missä ylemmän keskiluokan vanhemmat preppaavat illat kukemista ja lukevat lapsen kanssa kokeisiin, etsivät opettavia lisäharrastuksia, luetuttavat kirjoja ja kirjojen perään kirjoja.
Ei se ratsastuksen hinta ihan eria asia ole, kallista se on joka puolella.
Silti seurustelin yksinhuoltajan kanssa, joka tyttärensä kanssa harjoitti ratsastusta vakavassa mielessä. Tulotaso tyypillinen julkisen sektorin alempi asiantuntijatyö. Kyse on siitä miten haluaa tulonsa sijoittaa tänä päivänä.
Noilla tuloilla ei ratsastusta vakavasti harrasteta. Saa varata tonnin kuussa minimissään. 3000€/kk voi mennä helposti.
Olet ehtaa teflonia ja varmaan tiedät sen itsekin. :D
Itse olet. Tuon verran ratsastus nyt vain maksaa jos sitä vähänkään vakavammin haluaa harrastaa. Eri asia tietty käydä vaikka kerran viikossa köpöttelemässä ratsastustunnilla tallin hevosella muiden seassa kerran viikossa. Siitä saa maksaa 200€/kk plus varusteet. Sitä kuitenkaan en vakavaksi harrastamiseksi lue.
Kriteerit sen kuin nousee. Yläluokkaista onkin siis vain tavoitella olympilaisten ratsastuskisoihin. Ja tottahan se on, että ratsastustalleilla luuhailee varsin vähävaraista porukkaa tekemässä talkootöitä.
Mitä nyt ihmeessä? Vastasin vain siihen, paljonko ratsastaminen maksaa. Sinä itse puhuit vakavasti harrastamisesta, ja tunti per viikko tallin hepalla köpöttely ei ole vakavaa harrastamista vaan aivan tavallista harrastamista. Siihen saat varata minimissään sen 200€/kk, vakavasti harrastamiseen menee paljon enemmän.
En vastannut luokka-asioihin vaan aivan puhtaasti vain ratsastamisen hintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Ei ne duunariperheiden lapset mitään harrasta. Aina niille saa sossu etsiä harrastuksen, kun muuten oltaisiin vaan ruuduilla. Keskiluokan lapset sitten pelaavat erilaisia pallopelejä, luistelevat, soittavat jotain ja lukevat.
Voisitko kertoa, millä paikkakunnalla näin? Suuressa osassa Suomea duunarien lapset harrastavat ihan siinä missä muutkin. Jopa ratsastusta, taitoluistelua ja pianonsoittoa. Pienten paikkakuntien konsertit ja näyttelyt on pian katsottu, yleensä jo kouluaikana.
Pääkaupunkiseudulla. Ymmärtänet varmaan, että ratsastuksen hinta on ihan eri asia Helsingissä kuin Ypäjällä. Mutta kyse ei ole niinkään rahasta vaan kulttuurista. Duunareiden lapse ovat koulussakin omillaan siinä missä ylemmän keskiluokan vanhemmat preppaavat illat kukemista ja lukevat lapsen kanssa kokeisiin, etsivät opettavia lisäharrastuksia, luetuttavat kirjoja ja kirjojen perään kirjoja.
Ei se ratsastuksen hinta ihan eria asia ole, kallista se on joka puolella.
Silti seurustelin yksinhuoltajan kanssa, joka tyttärensä kanssa harjoitti ratsastusta vakavassa mielessä. Tulotaso tyypillinen julkisen sektorin alempi asiantuntijatyö. Kyse on siitä miten haluaa tulonsa sijoittaa tänä päivänä.
Noilla tuloilla ei ratsastusta vakavasti harrasteta. Saa varata tonnin kuussa minimissään. 3000€/kk voi mennä helposti.
Olet ehtaa teflonia ja varmaan tiedät sen itsekin. :D
Itse olet. Tuon verran ratsastus nyt vain maksaa jos sitä vähänkään vakavammin haluaa harrastaa. Eri asia tietty käydä vaikka kerran viikossa köpöttelemässä ratsastustunnilla tallin hevosella muiden seassa kerran viikossa. Siitä saa maksaa 200€/kk plus varusteet. Sitä kuitenkaan en vakavaksi harrastamiseksi lue.
Kriteerit sen kuin nousee. Yläluokkaista onkin siis vain tavoitella olympilaisten ratsastuskisoihin. Ja tottahan se on, että ratsastustalleilla luuhailee varsin vähävaraista porukkaa tekemässä talkootöitä.
Mitä nyt ihmeessä? Vastasin vain siihen, paljonko ratsastaminen maksaa. Sinä itse puhuit vakavasti harrastamisesta, ja tunti per viikko tallin hepalla köpöttely ei ole vakavaa harrastamista vaan aivan tavallista harrastamista. Siihen saat varata minimissään sen 200€/kk, vakavasti harrastamiseen menee paljon enemmän.
En vastannut luokka-asioihin vaan aivan puhtaasti vain ratsastamisen hintaan.
Tuota kutsutaan maalitolppien siirtelyksi, kun et halua myöntää olevasi väärässä, vaan jankata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin omalta kohdalta voin sanoa, että 80-luvulla syntyneenä minulle on koko peruskoulun ajan opetettu ettei yhtäkuntaluokkia ole enää Suomessa käytössä. Opetettiin myös, että ne olivat meillä aikoinaan käytössä ja että monissa kehitysmaissa ne ovat käytössä edelleen.
Eli hyvin vaikea on muuttaa ajatusmalliaan. Vähän sama, kuin että joku täällä vauvapalstalla väittäisi että etelä ja pohjoinen ovat toisin päin.
No ei minulle ainakaan mitään tuollaista opetettu. Kasarilla syntynyt myös. Kerrottiin että Suomessa luokkarajat eivät ole yhtä valettuja kuin joissain muissa maissa tai myös Suomessa aikoinaan. Jossain sivulauseessa lähinnä, ei mitenkään "koko peruskoulun ajan".
Kyllähän näistä palstan teksteistäkin huomaa, että ne rajat ovat osittain joidenkin yksittäisten kirjoittajien fantasiaa. Epäilen, että yksi tietty luokkapakkomielteinen (vanhempansa muistaakseni tohtoreita, oma elämänsä ei kaikesta päätellen mikään suksee) näitä paljon kirjoittelee ja paljastelee itsestään lähinnä sen, että on jonkinlainen vapaasielun vastakohta.
Minusta taas on mielenkiintoista tältä palstalta nähdä, kuinka moni kieltää luokkien olemassaolon. Kyllä ne ovat aivan selkeät, vaikka tietysti rajat ovat sameat.
Täällä ei päde aiemmin mainittu opettajien ja putkarien lasten erilaiset harrastukset, kun ihan samalla tavalla niin musiikkiopistossa kuin urheiluseuroissa on kaikenlaista porukkaa, eikä matkustelussakaan ole eroa.
Voisitteko te luokkajankkaajat selittää meille kieltäjille ne selkeät rajat. Onko se meidän vika, kun emme niitä havaitse? Itse asiassa on olemassa useita eri luokittelutapoja, joista mainittakoon marxilainen ja weberiläinen. Suomessa käytetään sosioekonomista asemaa luokittelun perusteena, mutta esimerkiksi hyvin kouluttautunut varakas voi olla työtön. Suomessa luokittelu on aika turhaa, koska yksilöt voivat siirtyä "luokista" niin ylös kuin alas, mitä monet tähän ketjuun kirjoittaneet todistavat.
Opettaja voi jäädä työttömäksi, mutta ei se hänen arvomaailmaansa muuta, makuaan, lastenkasvatustapaa tai vaikka naisen rooliaan. Teillä kieltäjillä ei selvästi ole kykyä huomata kulttuuria. Miten ihmiset pukeutuvat, millaisia arvoja heillä on.
Esim. Sukupuolirooleja on tutkittukin. Ylemmän keskiluokan nainen on hyvin erilainen kuin työväenluokkainen. Samoin miehet.
Myös puhetta on tutkittu ja sen on todettu olevan erilaista eri yhteiskuntaluokissa. Jopa lasten nimistä voi päätellä vanhempien yhteiskuntaluokan ja jopa asuinalueen kun puhutaan helsinkiläisistä. Silti jotkut maaseutuinsinöörit kiivaasti kiistävät yhteiskunluokkien olemassaolon ja toisaalta ilmeisen nuoret ihmiset, jotka eivät ymmärrä mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Ei ne duunariperheiden lapset mitään harrasta. Aina niille saa sossu etsiä harrastuksen, kun muuten oltaisiin vaan ruuduilla. Keskiluokan lapset sitten pelaavat erilaisia pallopelejä, luistelevat, soittavat jotain ja lukevat.
Voisitko kertoa, millä paikkakunnalla näin? Suuressa osassa Suomea duunarien lapset harrastavat ihan siinä missä muutkin. Jopa ratsastusta, taitoluistelua ja pianonsoittoa. Pienten paikkakuntien konsertit ja näyttelyt on pian katsottu, yleensä jo kouluaikana.
Pääkaupunkiseudulla. Ymmärtänet varmaan, että ratsastuksen hinta on ihan eri asia Helsingissä kuin Ypäjällä. Mutta kyse ei ole niinkään rahasta vaan kulttuurista. Duunareiden lapse ovat koulussakin omillaan siinä missä ylemmän keskiluokan vanhemmat preppaavat illat kukemista ja lukevat lapsen kanssa kokeisiin, etsivät opettavia lisäharrastuksia, luetuttavat kirjoja ja kirjojen perään kirjoja.
Ei se ratsastuksen hinta ihan eria asia ole, kallista se on joka puolella.
Silti seurustelin yksinhuoltajan kanssa, joka tyttärensä kanssa harjoitti ratsastusta vakavassa mielessä. Tulotaso tyypillinen julkisen sektorin alempi asiantuntijatyö. Kyse on siitä miten haluaa tulonsa sijoittaa tänä päivänä.
Noilla tuloilla ei ratsastusta vakavasti harrasteta. Saa varata tonnin kuussa minimissään. 3000€/kk voi mennä helposti.
Olet ehtaa teflonia ja varmaan tiedät sen itsekin. :D
Itse olet. Tuon verran ratsastus nyt vain maksaa jos sitä vähänkään vakavammin haluaa harrastaa. Eri asia tietty käydä vaikka kerran viikossa köpöttelemässä ratsastustunnilla tallin hevosella muiden seassa kerran viikossa. Siitä saa maksaa 200€/kk plus varusteet. Sitä kuitenkaan en vakavaksi harrastamiseksi lue.
Kriteerit sen kuin nousee. Yläluokkaista onkin siis vain tavoitella olympilaisten ratsastuskisoihin. Ja tottahan se on, että ratsastustalleilla luuhailee varsin vähävaraista porukkaa tekemässä talkootöitä.
Mitä nyt ihmeessä? Vastasin vain siihen, paljonko ratsastaminen maksaa. Sinä itse puhuit vakavasti harrastamisesta, ja tunti per viikko tallin hepalla köpöttely ei ole vakavaa harrastamista vaan aivan tavallista harrastamista. Siihen saat varata minimissään sen 200€/kk, vakavasti harrastamiseen menee paljon enemmän.
En vastannut luokka-asioihin vaan aivan puhtaasti vain ratsastamisen hintaan.
Tuota kutsutaan maalitolppien siirtelyksi, kun et halua myöntää olevasi väärässä, vaan jankata.
Korjasin sinun käsitystäsi siitä, mitä ratsastaminen maksaa. Enkä ymmärrä miksi siitä hermostut. 😊
Tuon verran ratsastus maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten elämään vaikuttaa kuitenkin rahatilanne, joten yhteiskuntaluokalla ei ole niin suurta merkitystä. Työtön ja köyhä maisteri ei paljoa saa iloa sivistyksestään ja huipputulosta tekevää amistaustaista yrittäjää ei ehkä harmita, että ei harrastanut lapsena keskiluokkaisia lajeja. Myös keskiluokkaisissa perheissä kasvaa lapsia, jotka eivät lue kirjoja, ja myös duunariperheissä on lapsia, jotka ovat hyvin kiinnostuneita tieteistä, taiteista ja sivistyksestä.
Täällä näkyy hintoja. Näyttää että arvioni olivat aika hyvin kohdillaan.
Jättiselvitys julki: Urheiluharrastusten hinnat repesivät järjettömyyksiin – suosikkilaji voi maksaa perheelle jopa 100 000 euroa
https://www.is.fi/urheilulehti/art-2000009434728.html
Vierailija kirjoitti:
Eniten elämään vaikuttaa kuitenkin rahatilanne, joten yhteiskuntaluokalla ei ole niin suurta merkitystä. Työtön ja köyhä maisteri ei paljoa saa iloa sivistyksestään ja huipputulosta tekevää amistaustaista yrittäjää ei ehkä harmita, että ei harrastanut lapsena keskiluokkaisia lajeja. Myös keskiluokkaisissa perheissä kasvaa lapsia, jotka eivät lue kirjoja, ja myös duunariperheissä on lapsia, jotka ovat hyvin kiinnostuneita tieteistä, taiteista ja sivistyksestä.
Akateemisella keskiluokalla on tietenkin akateemisen keskiluokan kavereita. Sitä kutsutaan suhteiksi ja verkostumiseksi. Sosiaaliseksi pääomaksi. Tieto työpaikoista kulkee ja rekrytoimassa voi olla vaikka oma kurssikaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin omalta kohdalta voin sanoa, että 80-luvulla syntyneenä minulle on koko peruskoulun ajan opetettu ettei yhtäkuntaluokkia ole enää Suomessa käytössä. Opetettiin myös, että ne olivat meillä aikoinaan käytössä ja että monissa kehitysmaissa ne ovat käytössä edelleen.
Eli hyvin vaikea on muuttaa ajatusmalliaan. Vähän sama, kuin että joku täällä vauvapalstalla väittäisi että etelä ja pohjoinen ovat toisin päin.
No ei minulle ainakaan mitään tuollaista opetettu. Kasarilla syntynyt myös. Kerrottiin että Suomessa luokkarajat eivät ole yhtä valettuja kuin joissain muissa maissa tai myös Suomessa aikoinaan. Jossain sivulauseessa lähinnä, ei mitenkään "koko peruskoulun ajan".
Kyllähän näistä palstan teksteistäkin huomaa, että ne rajat ovat osittain joidenkin yksittäisten kirjoittajien fantasiaa. Epäilen, että yksi tietty luokkapakkomielteinen (vanhempansa muistaakseni tohtoreita, oma elämänsä ei kaikesta päätellen mikään suksee) näitä paljon kirjoittelee ja paljastelee itsestään lähinnä sen, että on jonkinlainen vapaasielun vastakohta.
Minusta taas on mielenkiintoista tältä palstalta nähdä, kuinka moni kieltää luokkien olemassaolon. Kyllä ne ovat aivan selkeät, vaikka tietysti rajat ovat sameat.
Täällä ei päde aiemmin mainittu opettajien ja putkarien lasten erilaiset harrastukset, kun ihan samalla tavalla niin musiikkiopistossa kuin urheiluseuroissa on kaikenlaista porukkaa, eikä matkustelussakaan ole eroa.
Voisitteko te luokkajankkaajat selittää meille kieltäjille ne selkeät rajat. Onko se meidän vika, kun emme niitä havaitse? Itse asiassa on olemassa useita eri luokittelutapoja, joista mainittakoon marxilainen ja weberiläinen. Suomessa käytetään sosioekonomista asemaa luokittelun perusteena, mutta esimerkiksi hyvin kouluttautunut varakas voi olla työtön. Suomessa luokittelu on aika turhaa, koska yksilöt voivat siirtyä "luokista" niin ylös kuin alas, mitä monet tähän ketjuun kirjoittaneet todistavat.
Opettaja voi jäädä työttömäksi, mutta ei se hänen arvomaailmaansa muuta, makuaan, lastenkasvatustapaa tai vaikka naisen rooliaan. Teillä kieltäjillä ei selvästi ole kykyä huomata kulttuuria. Miten ihmiset pukeutuvat, millaisia arvoja heillä on.
Esim. Sukupuolirooleja on tutkittukin. Ylemmän keskiluokan nainen on hyvin erilainen kuin työväenluokkainen. Samoin miehet.
Myös puhetta on tutkittu ja sen on todettu olevan erilaista eri yhteiskuntaluokissa. Jopa lasten nimistä voi päätellä vanhempien yhteiskuntaluokan ja jopa asuinalueen kun puhutaan helsinkiläisistä. Silti jotkut maaseutuinsinöörit kiivaasti kiistävät yhteiskunluokkien olemassaolon ja toisaalta ilmeisen nuoret ihmiset, jotka eivät ymmärrä mistä on kyse.
Puhe on hyvä esimerkki. Ihmiset tunnistavat usein vaistomaisesti, kuka on kasvanut millaisessa ympäristössä, vaikka kukaan ei kertoisi tulojaan tai ammattiaan. Tietenkin poikkeuksia sääntöön on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on minusta hirveän vaikea aihe, eikä vähiten siksi, että iso osa ihmisistä ei joko tunnista tai halua tunnistaa ilmiötä lainkaan. Tai tunnistavat ihan hitusen, mutta sitten kuitenkin virheellisesti luulevat että ansiotulojen määrä määrittää yhteiskuntaluokan.
Suomessa on vahva ajatus siitä, että kaikki ovat enemmän tai vähemmän samalla viivalla, eikä yhteiskuntaluokista siksi mielellään puhuta. Moni myös katsoo omaa elämäänsä ja tuttavapiiriään ja toteaa, ettei näe mitään luokkia. Mutta jos suurin osa ihmisistä ympärilläsi tulee samanlaisista taustoista, käy samanlaisissa töissä ja elää suunnilleen samalla tavalla, eihän niitä eroja välttämättä huomaa.
Minusta yhteiskuntaluokat näkyvät usein juuri niille, jotka ovat tehneet luokkanousun tai luokkalaskun. He tietävät täsmälleen, mistä puhutaan. Kun siirtyy ympäristöstä toiseen, huomaa nopeasti, että kyse ei ole ansiotuloista ollenkaan. Kyse on tavoista, puheesta, verkostoista, maailmankuvasta, harrastuksista, koulutuksesta ja jopa siitä, mitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Bussikuski Kontulasta ei osaisi luontevasti seurustella vanhan rahan seurueen kanssa, vaikka olisi kuinka fiksu ja mukava ihminen. Ei siksi, että toinen olisi toista parempi, vaan koska heidän kokemuksensa maailmasta ovat niin erilaiset. Samalla tavalla maatilallisten suvusta, sukunsa ensimmäinen korkeakoulutettu henkilö, voi erottua kuin neonvärinen huutomerkki akateemisessa juhlatilaisuudessa. Tietyt puheenaiheet, viittaukset, käyttäytymissäännöt ja kulttuuriset oletukset ovat sellaisia, jotka oppii yleensä omassa ympäristössään jo lapsena.
Moni väittää vastaan sanomalla, että "kaikkihan voivat keskustella keskenään". Tottakai voivat. Kyse ei ole siitä, etteivätkö ihmiset voisi tulla toimeen. Kyse on siitä, että osa keskustelunaiheista on sellaisia, joihin luokkatasoa ylempi tai alempi ei yksinkertaisesti osaa sanoa juuri mitään. Jos pöydässä puhutaan sukupolvien ajan kertyneestä omaisuudesta, sijoitussäätiöistä, sisäoppilaitoksista tai vaikutusvaltaisista verkostoista, suuri osa on täysin ulkopuolisia. Toisaalta jos keskustelu pyörii esimerkiksi maatilan arjessa, vuorotyössä, toimeentulon epävarmuudessa tai siinä, miten laskut saadaan maksettua seuraavaan palkkapäivään asti, ei ylemmän keskiluokan tai yläluokan kasvatilla välttämättä ole siihen mitään omakohtaista tarttumapintaa.
Juuri tästä syystä minusta on kummallista väittää, ettei yhteiskuntaluokkia ole olemassa. Ne eivät välttämättä näy Suomessa yhtä räikeästi kuin joissakin muissa maissa, mutta kyllä ne näkyvät. Ne näkyvät siinä, millaisia koulutuspolkuja pidetään mahdollisina, millaisia ammatteja arvostetaan, millaisia verkostoja ihmisille muodostuu ja millaista elämää he pitävät normaalina. Kehonkieli, ulkonäkö, materia. Usein luokka näkyy kaikkein selvimmin juuri niissä asioissa, joita ei itse edes huomaa ajatella - koska ne ovat olleet omassa elämässä aina itsestäänselvyyksiä.
Ehkä suurin syy sille, miksi osa ihmisistä haluaa ajatella ettei yhteiskuntaluokkia ole, on se, että ajatus tuntuu epämukavalta. Jos luokat tunnustetaan, täytyy samalla myöntää, etteivät kaikkien lähtökohdat ole samanlaiset. On helpompi uskoa, että jokainen on täysin oman onnensa seppä, kuin pohtia sitä, kuinka paljon perhetausta, kasvuympäristö, koulutus ja sosiaaliset verkostot vaikuttavat ihmisen mahdollisuuksiin jo ennen kuin hän ehtii tehdä ensimmäistäkään omaa valintaansa.
No, tässä puhut kyllä perhetaustasta ja kasvatuksesta, enemmän kuin yhteiskuntaluokasta. Olenko minä köyhä työtön siis keskiluokkainen, koska olen keskiluokkaisesta kodista ja muhun on iskostettu tietyt käyttäytymiskoodit? Minkä tahansa yhteiskuntaluokan edustajan kanssa pystyn kyllä keskustelemaan ihan luontevasti. Sukulaisissa on yliopistoprofessoreista duunareihin.
Juuri tässä näkyy se, että ymmärrämme yhteiskuntaluokan hieman eri tavalla. En ajattele, että yhteiskuntaluokka määräytyy pelkästään tämänhetkisen tulotason tai työmarkkina-aseman perusteella. Jos keskiluokkaisesta kodista tullut ihminen on väliaikaisesti työtön tai pienituloinen, en automaattisesti ajattele hänen muuttuneen työväenluokkaiseksi. Kasvuympäristö, koulutus, kulttuurinen pääoma, puhetapa, verkostot ja ne käyttäytymiskoodit, joihin itsekin viittasit, vaikuttavat mielestäni paljon enemmän kuin tilin saldo yhtenä tiettynä hetkenä.
Siksi sanoisin, että köyhäkin työtön voi olla taustaltaan hyvin keskiluokkainen. Samalla tavalla hyvin tienaava yrittäjä ei välttämättä omaksu koskaan ylemmän luokan tapoja tai viitekehystä vain siksi, että rahaa on tullut lisää.
Ja uskon, että sinun on helppo keskustella hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Keskiluokka on tavallaan yhteiskunnan "keskikaista". Sieltä on yleensä melko helppo kommunikoida sekä alaspäin että ylöspäin, varsinkin jos omassa suvussa ja tuttavapiirissä on monenlaisia ihmisiä. Mutta kokeile ajatuksena ääripäitä. Miten luontevaa olisi kaikkein heikoimmista oloista tulevalle ihmiselle osallistua vanhan rahan suvun illallispöytään, jossa keskustellaan sukusäätiöistä, arvotaiteesta, sisäoppilaitoksista ja vuosikymmenten verkostoista? Tai toisinpäin, kuinka hyvin täysin etuoikeutetussa ympäristössä kasvanut ihminen ymmärtää pitkäaikaistyöttömyyden, toimeentulotuen varassa elämisen tai sukupolvisen köyhyyden kokemusta?
En tarkoita, etteivätkö ihmiset voisi keskustella keskenään tai etteikö yksilöiden välillä olisi valtavia eroja. Tarkoitan sitä, että yhteiskuntaluokka näkyy usein juuri niissä asioissa, joita ei itse huomaa. Jos on kasvanut keskiluokkaisessa ympäristössä, monet kulttuuriset koodit tuntuvat niin luonnollisilta, ettei niitä edes ajattele luokkaeroina. Ne huomaa usein vasta silloin, kun joutuu ympäristöön, jossa omat itsestäänselvyydet eivät enää olekaan muiden itsestäänselvyyksiä. Juuri tästä syystä luokkaa vaihtaneet ihmiset puhuvat ilmiöstä usein paljon vahvemmin kuin ne, jotka ovat pysyneet koko elämänsä suunnilleen samassa asemassa.
Terveiset täältä vanhan rahan illallispöydästä:
Rahasta ei keskustella. Olet ihan väärässä monessa asiassa.
Terveiset myös vanhan rahan illallispöydästä, avioliiton kautta päädyin sinne, ehkä olen vain teeskentelijä:
Rahasta keskustellaan, ja paljon. Ei toki niin, että päivitellään Juhla Mokan ja dieselin hintaa, tai keskustellaan bisneksiä. Raha on tekijä vähän kaikessa, vaikka sitä ei suoraan nimeäkään.
Kyllä vanhan rahan piireissä rahasta puhuminen ja varsinkin pröystäily nähdään yleensä mauttomana.
New money on enemmän sitä sakkia, joka tunkee sijoituskeskustelut jne. joka väliin. Vaurautta tavoitteleva elämäntapa on enemmän YKL ja new money.
Vanhan rahan piireissä varallisuus on itsestäänselvyys. Siihen ei silti suhtauduta välinpitämättömästi.
Kuka pröystäilystä tai sijoittamisesta on puhunut? Keksit nyt nuo itse. Raha tulee esiin vaikkapa lomasuunnitelmissa, vaikka rahaan ei koskaan viittaakaan. On sillä eroa suunnitteleeko matkaa Gardajärvelle vai Seinäjoelle. Kuuluuko kesälomasuunnitelmiin purjehtiminen vai lähileikkipuisto.
Gardajärvi ja purjehtiminen on makumieltymyksiä vapaa-ajalle, tavisten juttuja.
Molempia voi harrastaa eri leveleillä, toiset pienemmällä budjetilla kuin toiset. Gardajärvellä ja purjehtimassa muut matkustuserot eivät näy, toisin kuin monessa muussa kohteessa.
Aiemmin omasta luokkanousustaan kirjoittanut kommentoija tässä. Minusta juuri tällaiset kommentit havainnollistavat sitä, miten sokeita ihmiset voivat olla omalle kuplalleen. Kun sanot, että Gardajärvi ja purjehdus ovat tavallisia, kaikille mahdollisia harrastuksia, puhut omasta viiteryhmästäsi etkä koko Suomesta.
Monelle työväenluokkaiselle perheelle ulkomaanmatka ei ole mikään itsestäänselvyys. Itse lomailin ulkomailla ensi kerran vasta 24-vuotiaana. Vanhempani ovat käyneet vain ruotsinlaivalla Tukholmassa. Entisessä elinpiirissäni monet ihmiset eivät edes tiedä, missä Gardajärvi sijaitsee. Heidän matkahaaveensa liittyvät Tallinnaan, ruotsinlaivaan ja Teneriffaan (sitten kun se haaveiltu lottovoitto tulisi), koska ne ovat kohteita, joista heidän ympäristössään puhutaan ja jotka koetaan saavutettaviksi. Gardajärvi ei ole heille realistinen matkakohde, vaan jotain etäistä.
Sama pätee purjehdukseen. Toki sitä voi harrastaa monella budjetilla, mutta jos on kasvanut ympäristössä, jossa kukaan ei omista venettä, käy venesatamassa tai tunne yhtään purjehtivaa ihmistä, harrastus näyttäytyy asiana, jota harrastavat vain varakkaat ihmiset tai rannikon suomenruotsalaiset. Kyse ei ole pelkästään rahasta vaan myös siitä, mitä omassa ympäristössä pidetään normaalina ja tutuna.
Tätä juuri tarkoitetaan yhteiskuntaluokkien näkymisellä arjessa. Ero ei välttämättä ole siinä, paljonko ihmisellä on tilillä rahaa, vaan siinä, mitä hän pitää täysin tavallisena osana elämää ja mitä taas jonkin toisen maailman juttuna.
Ei sinua ainakaan yrittämisen puutteesta voi syyttää, mutta sinä tässä se sokea olet. Miten se kadulla vastaantulevissa näkyy, kuka on matkustellut, kuka purjehtinut ja kuka on pyörinyt vain paikallisella ostarilla? Täällä kun väitetään, että se näkyy katukuvassa. Tuskin sokea olen, mutta ainakaan kotipaikkakunnallani en tiedä ihmisistä tuollaisia asioita.
Ulkomaanmatkailusta voin kertoa sinulle, että jo 1970-luvulla tunnettiin käsite seiväsmatkat. Niille matkoille osallistui nimenomaan niitä, jotka eivät aiemmilla vuosikymmenillä matkustelleet. Gardajärvi olisi ollut aivan yhtä realistinen matkakohde minulle kuin Verona ja Venetsia silloin, kun kävin Pohjois-Italiassa. Matkustamisesta puheenollen, interrail oli nuorille realistinen matkustustapa Euroopassa jo viime vuosituhannella.
Jotenkin outo ajatus luokitella ihmisiä sen mukaan, purjehtivatko ja ratsastavatko vai kalastavatko kotijärvellä soutuveneellä ja harrastavatko raveja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten elämään vaikuttaa kuitenkin rahatilanne, joten yhteiskuntaluokalla ei ole niin suurta merkitystä. Työtön ja köyhä maisteri ei paljoa saa iloa sivistyksestään ja huipputulosta tekevää amistaustaista yrittäjää ei ehkä harmita, että ei harrastanut lapsena keskiluokkaisia lajeja. Myös keskiluokkaisissa perheissä kasvaa lapsia, jotka eivät lue kirjoja, ja myös duunariperheissä on lapsia, jotka ovat hyvin kiinnostuneita tieteistä, taiteista ja sivistyksestä.
Akateemisella keskiluokalla on tietenkin akateemisen keskiluokan kavereita. Sitä kutsutaan suhteiksi ja verkostumiseksi. Sosiaaliseksi pääomaksi. Tieto työpaikoista kulkee ja rekrytoimassa voi olla vaikka oma kurssikaveri.
No eikös noin ole muillakin, ei tuohon akateemisuutta tarvita.
Noilla tuloilla ei ratsastusta vakavasti harrasteta. Saa varata tonnin kuussa minimissään. 3000€/kk voi mennä helposti.