Lue keskustelun säännöt.
Taloudellinen hyväksikäyttö parisuhteessa vähemmän tienaavan toimesta
20.05.2026 |
Onko tää nykyään oikeasti hyväksyttävää vai miksi tästä ei saa koskaan puhua ääneen?
Mua on alkanut suorastaan oksettaa tämä “maksukykyjen mukaan” -ajattelu parisuhteissa. Eli käytännössä se, että enemmän tienaava maksaa kaiken isomman osuuden asumisesta, ruoista, autoista, lomista ja elämästä yleensä — ja vähemmän tienaava saa elää leveämmin omilla rahoillaan, koska ei muka pysty osallistumaan enempää. Tää on se mikä raivostuttaa, miten tää muka EI ole taloudellista hyväksikäyttöä?
Jos toinen tekee pidempää päivää, kantaa enemmän vastuuta, stressaa rahasta enemmän ja maksaa vaikka 70 % yhteisistä menoista, niin miksi sitä pidetään automaattisesti reiluna? Samaan aikaan toinen voi shoppailla, tehdä lyhyempää työviikkoa tai valita huonompipalkkaisen työn muka koska raha ei ole tärkeintä, kun tietää että toinen paikkaa erotuksen.
Ja ennen ku joku vetää herneet nenään: mä en puhu tilanteista missä sokea jalkapuoli äiti on kotona kuuden vammaisen lapsen kanssa tai oikeasti vaikeassa tilanteessa. Puhun ihan tavallisista parisuhteista, joissa perhe elää niin, että toisen aikuisen palkka on automaattisesti myös toisen palkkaa sillä hankittavan elintason muodossa.
Jos sukupuolet olisi toisin päin eli mies nautiskelisi naisen suuremmista tuloista, tästä puhuttaisiin hyväksikäyttönä välittömästi.
Onko täällä muita jotka on vihdoin tajunneet, että ns ”maksukyvyn mukaan osallistuminen” on yleensä vain kauniimpi nimi sille, että toinen elää siivellä?
Kommentit (770)
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä.
Tienaan itse bruttona parisen tonnia kuussa, mieheni tienaa viisi. Hän sijoittaa ja säästää rahojaan, tai oikeastaan rahaa jää yli koska hän ei keksi mihin kaiken käyttäisi. Minä budjetoin ja lasken omat rahani, säästöön jää suurinpiirtein 0 e joka kuukausi. Välillä saan toki tehtyä isompia hankintoja, mutta säästämistä se vaatii.
En silti onnistu yrityksistä huolimatta tajuamaan miksi minun pitäisi hyötyä mieheni rahoista. Hän kouluttautui ahkerasti ja on edennyt urallaan tavoitteellisesti. Minä jämähdin pas kaduuniin koska se on helppoa ja kivaa.
Mihin ikinä mieheni rahansa aikookaan käyttää, hän on ansainnut sen ja joka pennin jonka tienaa. Minä ansaitsen oman panokseni mukaan, ja sen mukaan myös elän.
Ei sinun pidäkään hyötyä ja jos teille molemmille on tärkeää tuollainen rahojen tiukka jako, niin silloinhan asiat ovat hyvin. Teillä on samanlainen arvomaailma tulotasoista riippumatta.
Itse taas omassa liitossani koen, että paras kohde mihin rahojani olen sijoittanut on ehdottomasti perhe, vaimo ja lapset. Alussa oli pienet tulot ja vaimon pienellä palkalla lähinnä kitkuteltiin kun minä opiskelin. Nyt sitten minulla on isot tulot ja niistä yhdessä nautitaan. Me rakennettiin alusta asti yhteistä elämää, ei erillisiä elämiä erillisillä panoksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä.
Tienaan itse bruttona parisen tonnia kuussa, mieheni tienaa viisi. Hän sijoittaa ja säästää rahojaan, tai oikeastaan rahaa jää yli koska hän ei keksi mihin kaiken käyttäisi. Minä budjetoin ja lasken omat rahani, säästöön jää suurinpiirtein 0 e joka kuukausi. Välillä saan toki tehtyä isompia hankintoja, mutta säästämistä se vaatii.
En silti onnistu yrityksistä huolimatta tajuamaan miksi minun pitäisi hyötyä mieheni rahoista. Hän kouluttautui ahkerasti ja on edennyt urallaan tavoitteellisesti. Minä jämähdin pas kaduuniin koska se on helppoa ja kivaa.
Mihin ikinä mieheni rahansa aikookaan käyttää, hän on ansainnut sen ja joka pennin jonka tienaa. Minä ansaitsen oman panokseni mukaan, ja sen mukaan myös elän.
Entä jos menetät työsi? Et saa avustuksia etkä töitä. Millä sitten elät jos et eroa? Kelleklään ei riitä alle 600€/kk vaikka miten eläisivät. Talvella ainakaan.
En tiedä, sitä täytyy miettiä sitten. Kai jotain toimeentulotukea sitten saan, ja jos en niin mies elättää kunnes saan töitä.
Se on hätätapaus, ei jatkuvaa loisimista.
"Ei sinun pidäkään hyötyä ja jos teille molemmille on tärkeää tuollainen rahojen tiukka jako, niin silloinhan asiat ovat hyvin. Teillä on samanlainen arvomaailma tulotasoista riippumatta.
Itse taas omassa liitossani koen, että paras kohde mihin rahojani olen sijoittanut on ehdottomasti perhe, vaimo ja lapset. Alussa oli pienet tulot ja vaimon pienellä palkalla lähinnä kitkuteltiin kun minä opiskelin. Nyt sitten minulla on isot tulot ja niistä yhdessä nautitaan. Me rakennettiin alusta asti yhteistä elämää, ei erillisiä elämiä erillisillä panoksilla."
Ei meillä ole mitään tiukkaa jakoa, vaan omat rahat.
Entäs perinnöt: miten ne kuuluu käyttää? Jos perin rahaa ja haluan ostaa sillä rahalla kesämökin, maksaako puolisoni vuokraa minulle kun olemme mökillä?
Jääkaappi: omat hyllyt omille ruuille?
Kotitöiden hinnasto, että saadaan varmasti fifty-fifty?
Paljonko on raskaus- ja synnytyspalkka? Entä lastenhoito ja imetys?
Mitä jos puoliso sairastuu ja hänen tulot tippuu eikä enää pysty maksamaa asunnosta? Ero?
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä.
Tienaan itse bruttona parisen tonnia kuussa, mieheni tienaa viisi. Hän sijoittaa ja säästää rahojaan, tai oikeastaan rahaa jää yli koska hän ei keksi mihin kaiken käyttäisi. Minä budjetoin ja lasken omat rahani, säästöön jää suurinpiirtein 0 e joka kuukausi. Välillä saan toki tehtyä isompia hankintoja, mutta säästämistä se vaatii.
En silti onnistu yrityksistä huolimatta tajuamaan miksi minun pitäisi hyötyä mieheni rahoista. Hän kouluttautui ahkerasti ja on edennyt urallaan tavoitteellisesti. Minä jämähdin pas kaduuniin koska se on helppoa ja kivaa.
Mihin ikinä mieheni rahansa aikookaan käyttää, hän on ansainnut sen ja joka pennin jonka tienaa. Minä ansaitsen oman panokseni mukaan, ja sen mukaan myös elän.
Teidän elintaso on aivan liian korkea sinun tuloihin nähden. Teidän pitää etsiä halvempi asumismuoto, syödä halvempaa ruokaa ja ostaa vaatteet kirpparilta. Meikit ja kampaajat oletkin ilmeisesti ehtinyt jo jättää pois?
Miten muuten teidän ajankäyttö, käyttääkö kumpikin tismalleen saman verran perheen hyväksi? Miehen pitemmät työpäivät tai työmatkat ei ole mikään peruste jättää velvollisuudet välistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole maksamatta, jos et halua, mutta älä puutu muiden elämään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti: aika moni parisuhde kaatuisi ja perhe hajoaisi heti, jos parempituloinen osapuoli sanoisi että nyt mennään oikeasti puoliksi kaikesta niinkuin olisi oikeudenmukaista
Siinä ruvettaisiin sitten nyysimään lasten tarpeista ja harrastuksista.
Jos teille on noin tärkeää, että puoliso tienaa saman verran, niin älkää menkö pienituloisemman kanssa yhteen. Omat asunnot on paras vaihtoehto, niin kumpikin maksaa vain omat kulunsa.
Miten tuo on käytännössä mahdollista kun naiset ei hyväksy kuin semmoisia miehiä jotka tienaa enemmän mitä nainen itse tienaa? Naiset tunnetusti priutuu lähes aina sosioekonomisessa tasossa ylöspäin eikä naiset yleisesti kelpuuta oman tasoista miestä. En puhu kenestäkään yksilönä vaan puhunut yleistyksen niin ei tarvi kenenkään yksittäisen naisen tulla vinkumaan että ei pidä paikkaansa kun minä teen näin
Moni löytää tulevan puolison opiskeluaikoina. Silloin kumpikin on yleensä ihan yhtä köyhä. Sen lisäksi elämä tuo välillä yllätyksiä ja aina osa niistä on negatiivisia. Se hyvätuloinen työ voi hävitä alta, uutta ei löydy aikoihin ja sitten kun löytyy, työsuhde on määräaikainen ja palkka on puolet entisestä. Tai jos perheeseen syntyy vammainen lapsi, se rajoittaa kummasti kummankin ansaintamahdollisuuksia.
Minä puhun yksilöstä siinä, että kommentistasi näkee selvästi, että et ole koskaan ollut parisuhteessa.
Jep eikä itse ole myöskään ikinä opiskellut, joku hikinen kaikkien torjuma incel-kallu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellistä väninää ikisinkkupojuilta jotka eivät koskaan ole edes olleet parisuhteissa. Mitä ihmettä tämä aihe teidän perskarvoja kutittaa? Oikeissa parisuhteissa toimitaan niin että joustetaan ja varakkaampi auttaa puolisoaan. Ei parisuhde saati avioliitto ole mikään helkkarin kylmä rahaliitto. Miksi kukaan olisi sellaisen puolison kanssa joka vain katselisi vieressä kun toinen nääntyy tai ei kykene maksamaan "tasavertaisesti" pienemällä palkalla.
Mistä ihmeestä te edes revitte näitä pimeitä odotuksia ja luuloja parisuhteista??
Vierailija kirjoitti:
"Ei sinun pidäkään hyötyä ja jos teille molemmille on tärkeää tuollainen rahojen tiukka jako, niin silloinhan asiat ovat hyvin. Teillä on samanlainen arvomaailma tulotasoista riippumatta.
Itse taas omassa liitossani koen, että paras kohde mihin rahojani olen sijoittanut on ehdottomasti perhe, vaimo ja lapset. Alussa oli pienet tulot ja vaimon pienellä palkalla lähinnä kitkuteltiin kun minä opiskelin. Nyt sitten minulla on isot tulot ja niistä yhdessä nautitaan. Me rakennettiin alusta asti yhteistä elämää, ei erillisiä elämiä erillisillä panoksilla."
Ei meillä ole mitään tiukkaa jakoa, vaan omat rahat.
Juu, omat rahat meilläkin on, mutta yhteinen talous. Teillä vaikuttaa olevan sekä omat rahat, että omat taloudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä.
Tienaan itse bruttona parisen tonnia kuussa, mieheni tienaa viisi. Hän sijoittaa ja säästää rahojaan, tai oikeastaan rahaa jää yli koska hän ei keksi mihin kaiken käyttäisi. Minä budjetoin ja lasken omat rahani, säästöön jää suurinpiirtein 0 e joka kuukausi. Välillä saan toki tehtyä isompia hankintoja, mutta säästämistä se vaatii.
En silti onnistu yrityksistä huolimatta tajuamaan miksi minun pitäisi hyötyä mieheni rahoista. Hän kouluttautui ahkerasti ja on edennyt urallaan tavoitteellisesti. Minä jämähdin pas kaduuniin koska se on helppoa ja kivaa.
Mihin ikinä mieheni rahansa aikookaan käyttää, hän on ansainnut sen ja joka pennin jonka tienaa. Minä ansaitsen oman panokseni mukaan, ja sen mukaan myös elän.
Teidän elintaso on aivan liian korkea sinun tuloihin nähden. Teidän pitää etsiä halvempi asumismuoto, syödä halvempaa ruokaa ja ostaa vaatteet kirpparilta. Meikit ja kampaajat oletkin ilmeisesti ehtinyt jo jättää pois?
Miten muuten teidän ajankäyttö, käyttääkö kumpikin tismalleen saman verran perheen hyväksi? Miehen pitemmät työpäivät tai työmatkat ei ole mikään peruste jättää velvollisuudet välistä.
Ei ole liian korkeaa elintasoa, en tiedä mistä sen keksit. Käyn kampaajalla, juhlin, harrastan ratsastusta ja syön kohtalaisen usein ulkona, niihin rahani menevätkin. Asunto on ok hintainen, maksaisin saman verran yksiön vuokraa kuin nyt kun maksan puolet tästä.
Tehdään saman mittaista työpäivää eli 40 h viikossa. Mies tekee enemmän kotitöitä koska on siivousfriikki ja tykkää laittaa ruokaa. Lapsia ei ole eikä tule. En myöskään ymmärrä miksi ajankäytön pitäisi mennä tismalleen tasan, vain siksi että meillä on omat eikä yhteiset rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei sinun pidäkään hyötyä ja jos teille molemmille on tärkeää tuollainen rahojen tiukka jako, niin silloinhan asiat ovat hyvin. Teillä on samanlainen arvomaailma tulotasoista riippumatta.
Itse taas omassa liitossani koen, että paras kohde mihin rahojani olen sijoittanut on ehdottomasti perhe, vaimo ja lapset. Alussa oli pienet tulot ja vaimon pienellä palkalla lähinnä kitkuteltiin kun minä opiskelin. Nyt sitten minulla on isot tulot ja niistä yhdessä nautitaan. Me rakennettiin alusta asti yhteistä elämää, ei erillisiä elämiä erillisillä panoksilla."
Ei meillä ole mitään tiukkaa jakoa, vaan omat rahat.
Juu, omat rahat meilläkin on, mutta yhteinen talous. Teillä vaikuttaa olevan sekä omat rahat, että omat taloudet.
Sama talous meillä on mutta omat rahat. OIlaan naimisissa ja asutaan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti: aika moni parisuhde kaatuisi ja perhe hajoaisi heti, jos parempituloinen osapuoli sanoisi että nyt mennään oikeasti puoliksi kaikesta niinkuin olisi oikeudenmukaista
Siinä ruvettaisiin sitten nyysimään lasten tarpeista ja harrastuksista.
Jos teille on noin tärkeää, että puoliso tienaa saman verran, niin älkää menkö pienituloisemman kanssa yhteen. Omat asunnot on paras vaihtoehto, niin kumpikin maksaa vain omat kulunsa.
Miten tuo on käytännössä mahdollista kun naiset ei hyväksy kuin semmoisia miehiä jotka tienaa enemmän mitä nainen itse tienaa? Naiset tunnetusti priutuu lähes aina sosioekonomisessa tasossa ylöspäin eikä naiset yleisesti kelpuuta oman tasoista miestä. En puhu kenestäkään yksilönä vaan puhunut yleistyksen niin ei tarvi kenenkään yksittäisen naisen tulla vinkumaan että ei pidä paikkaansa kun minä teen näin
Moni löytää tulevan puolison opiskeluaikoina. Silloin kumpikin on yleensä ihan yhtä köyhä. Sen lisäksi elämä tuo välillä yllätyksiä ja aina osa niistä on negatiivisia. Se hyvätuloinen työ voi hävitä alta, uutta ei löydy aikoihin ja sitten kun löytyy, työsuhde on määräaikainen ja palkka on puolet entisestä. Tai jos perheeseen syntyy vammainen lapsi, se rajoittaa kummasti kummankin ansaintamahdollisuuksia.
Minä puhun yksilöstä siinä, että kommentistasi näkee selvästi, että et ole koskaan ollut parisuhteessa.
Toimi vielä 20 vuotta sitten, mutta nykyään ihmiset löytävät parisuhteen myöhemmin, jos ollenkaan. Esimerkiksi minä olen jo melkein maksanut asuntolainani, eikä autosta ole lainaa ollenkaan. On tuohon pari miestä yrittänyt tulla loisimaan, toinen jopa tahallaan jättäytyi 2 kk:n seurustelun jälkeen pois töistä, ja luuli saavansa asua luonani ilmaiseksi. Toki minun olisi silti pitänyt tehdä melkein kaikki kotityöt.
Minua ei haittaa, jos mies tienaa vähemmän, mutta en kuitenkaan luovu esimerkiksi kalliista harrastuksestani sen takia, että miehellä ei ole varaa vastaavaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä.
Tienaan itse bruttona parisen tonnia kuussa, mieheni tienaa viisi. Hän sijoittaa ja säästää rahojaan, tai oikeastaan rahaa jää yli koska hän ei keksi mihin kaiken käyttäisi. Minä budjetoin ja lasken omat rahani, säästöön jää suurinpiirtein 0 e joka kuukausi. Välillä saan toki tehtyä isompia hankintoja, mutta säästämistä se vaatii.
En silti onnistu yrityksistä huolimatta tajuamaan miksi minun pitäisi hyötyä mieheni rahoista. Hän kouluttautui ahkerasti ja on edennyt urallaan tavoitteellisesti. Minä jämähdin pas kaduuniin koska se on helppoa ja kivaa.
Mihin ikinä mieheni rahansa aikookaan käyttää, hän on ansainnut sen ja joka pennin jonka tienaa. Minä ansaitsen oman panokseni mukaan, ja sen mukaan myös elän.
Teidän elintaso on aivan liian korkea sinun tuloihin nähden. Teidän pitää etsiä halvempi asumismuoto, syödä halvempaa ruokaa ja ostaa vaatteet kirpparilta. Meikit ja kampaajat oletkin ilmeisesti ehtinyt jo jättää pois?
Miten muuten teidän ajankäyttö, käyttääkö kumpikin tismalleen saman verran perheen hyväksi? Miehen pitemmät työpäivät tai työmatkat ei ole mikään peruste jättää velvollisuudet välistä.
Ei ole liian korkeaa elintasoa, en tiedä mistä sen keksit. Käyn kampaajalla, juhlin, harrastan ratsastusta ja syön kohtalaisen usein ulkona, niihin rahani menevätkin. Asunto on ok hintainen, maksaisin saman verran yksiön vuokraa kuin nyt kun maksan puolet tästä.
Tehdään saman mittaista työpäivää eli 40 h viikossa. Mies tekee enemmän kotitöitä koska on siivousfriikki ja tykkää laittaa ruokaa. Lapsia ei ole eikä tule. En myöskään ymmärrä miksi ajankäytön pitäisi mennä tismalleen tasan, vain siksi että meillä on omat eikä yhteiset rahat.
Annan sinulle vinkin, että jätä nuo turhakkeet rahareiät elämästäsi pois ja sijoita ne rahat. Siinä käy huonosti, jos sinulla ei ole mitään puskuria huonoja aikoja varten.
Aika on rahaan verrattava hyödyke, joten jos kulut laitetaan tasan, pitää laittaa myös kotitöihin käytetty aika. Nythän sinä loisit miehen ajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies ei voi ikinä tuloillaan kompensoida sitä miten perheellistyminen tuhosi terveyttäni. Kaiken lisäksi mies tekee kevyempää päivää kuin minä, mutta sattuu olemaan todella rahakkaassa ammatissa.
Joko niin, että miehen rahat ja naisen lapset, tai sitten kaikki on aidosti yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä.
Tienaan itse bruttona parisen tonnia kuussa, mieheni tienaa viisi. Hän sijoittaa ja säästää rahojaan, tai oikeastaan rahaa jää yli koska hän ei keksi mihin kaiken käyttäisi. Minä budjetoin ja lasken omat rahani, säästöön jää suurinpiirtein 0 e joka kuukausi. Välillä saan toki tehtyä isompia hankintoja, mutta säästämistä se vaatii.
En silti onnistu yrityksistä huolimatta tajuamaan miksi minun pitäisi hyötyä mieheni rahoista. Hän kouluttautui ahkerasti ja on edennyt urallaan tavoitteellisesti. Minä jämähdin pas kaduuniin koska se on helppoa ja kivaa.
Mihin ikinä mieheni rahansa aikookaan käyttää, hän on ansainnut sen ja joka pennin jonka tienaa. Minä ansaitsen oman panokseni mukaan, ja sen mukaan myös elän.
Teidän elintaso on aivan liian korkea sinun tuloihin nähden. Teidän pitää etsiä halvempi asumismuoto, syödä halvempaa ruokaa ja ostaa vaatteet kirpparilta. Meikit ja kampaajat oletkin ilmeisesti ehtinyt jo jättää pois?
Miten muuten teidän ajankäyttö, käyttääkö kumpikin tismalleen saman verran perheen hyväksi? Miehen pitemmät työpäivät tai työmatkat ei ole mikään peruste jättää velvollisuudet välistä.
Ei ole liian korkeaa elintasoa, en tiedä mistä sen keksit. Käyn kampaajalla, juhlin, harrastan ratsastusta ja syön kohtalaisen usein ulkona, niihin rahani menevätkin. Asunto on ok hintainen, maksaisin saman verran yksiön vuokraa kuin nyt kun maksan puolet tästä.
Tehdään saman mittaista työpäivää eli 40 h viikossa. Mies tekee enemmän kotitöitä koska on siivousfriikki ja tykkää laittaa ruokaa. Lapsia ei ole eikä tule. En myöskään ymmärrä miksi ajankäytön pitäisi mennä tismalleen tasan, vain siksi että meillä on omat eikä yhteiset rahat.
Annan sinulle vinkin, että jätä nuo turhakkeet rahareiät elämästäsi pois ja sijoita ne rahat. Siinä käy huonosti, jos sinulla ei ole mitään puskuria huonoja aikoja varten.
Aika on rahaan verrattava hyödyke, joten jos kulut laitetaan tasan, pitää laittaa myös kotitöihin käytetty aika. Nythän sinä loisit miehen ajalla.
En loisi, kun mies haluaa enemmän kotitöitä tehdä.
Ja ei, en todellakaan minimipalkalla mieti mitään tulevia huonoja aikoja. Ajat ovat huonot jo nyt, ja nautin vähäisistä rahoistani täysillä niin kauan kuin henki pihisee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei sinun pidäkään hyötyä ja jos teille molemmille on tärkeää tuollainen rahojen tiukka jako, niin silloinhan asiat ovat hyvin. Teillä on samanlainen arvomaailma tulotasoista riippumatta.
Itse taas omassa liitossani koen, että paras kohde mihin rahojani olen sijoittanut on ehdottomasti perhe, vaimo ja lapset. Alussa oli pienet tulot ja vaimon pienellä palkalla lähinnä kitkuteltiin kun minä opiskelin. Nyt sitten minulla on isot tulot ja niistä yhdessä nautitaan. Me rakennettiin alusta asti yhteistä elämää, ei erillisiä elämiä erillisillä panoksilla."
Ei meillä ole mitään tiukkaa jakoa, vaan omat rahat.
Juu, omat rahat meilläkin on, mutta yhteinen talous. Teillä vaikuttaa olevan sekä omat rahat, että omat taloudet.
Sama talous meillä on mutta omat rahat. OIlaan naimisissa ja asutaan yhdessä.
Sori sivusta, mutta yhteinen talous on eri asia kuin yhdessä asuminen. Kirjoitit, että elätte oman panoksenne mukaan, eli silloin te todellakin elätte kahta eri taloutta siellä saman asian katolla.
Olen huomannut ennenkin näissä ketjuissa, että monille ihmisille termeinä rahan, talouden ja kulun erot ovat epäselviä.
Itseäni ihmetyttää laskin kädessä kulkevat parisuhdetta leikkivät. Vaikuttaa lähtökohtaisesti ongelmarikkaalta kämppistilanteelta. Nykyaikana ei ole pakko jäädä, jos ei saa epäkohtia ratkaistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä.
Tienaan itse bruttona parisen tonnia kuussa, mieheni tienaa viisi. Hän sijoittaa ja säästää rahojaan, tai oikeastaan rahaa jää yli koska hän ei keksi mihin kaiken käyttäisi. Minä budjetoin ja lasken omat rahani, säästöön jää suurinpiirtein 0 e joka kuukausi. Välillä saan toki tehtyä isompia hankintoja, mutta säästämistä se vaatii.
En silti onnistu yrityksistä huolimatta tajuamaan miksi minun pitäisi hyötyä mieheni rahoista. Hän kouluttautui ahkerasti ja on edennyt urallaan tavoitteellisesti. Minä jämähdin pas kaduuniin koska se on helppoa ja kivaa.
Mihin ikinä mieheni rahansa aikookaan käyttää, hän on ansainnut sen ja joka pennin jonka tienaa. Minä ansaitsen oman panokseni mukaan, ja sen mukaan myös elän.
Teidän elintaso on aivan liian korkea sinun tuloihin nähden. Teidän pitää etsiä halvempi asumismuoto, syödä halvempaa ruokaa ja ostaa vaatteet kirpparilta. Meikit ja kampaajat oletkin ilmeisesti ehtinyt jo jättää pois?
Miten muuten teidän ajankäyttö, käyttääkö kumpikin tismalleen saman verran perheen hyväksi? Miehen pitemmät työpäivät tai työmatkat ei ole mikään peruste jättää velvollisuudet välistä.
Ei ole liian korkeaa elintasoa, en tiedä mistä sen keksit. Käyn kampaajalla, juhlin, harrastan ratsastusta ja syön kohtalaisen usein ulkona, niihin rahani menevätkin. Asunto on ok hintainen, maksaisin saman verran yksiön vuokraa kuin nyt kun maksan puolet tästä.
Tehdään saman mittaista työpäivää eli 40 h viikossa. Mies tekee enemmän kotitöitä koska on siivousfriikki ja tykkää laittaa ruokaa. Lapsia ei ole eikä tule. En myöskään ymmärrä miksi ajankäytön pitäisi mennä tismalleen tasan, vain siksi että meillä on omat eikä yhteiset rahat.
Ja nyt me kaikki sitten täällä vai teeskennellään, että parin tonnin BRUTTOtuloilla tehdään tuota kaikkea ja sen lisäksi vielä maksetaan kaikki normaalit elämiskulut :D
Sori, mutta alkaa kuulostamaan selittelyltä jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä.
Tienaan itse bruttona parisen tonnia kuussa, mieheni tienaa viisi. Hän sijoittaa ja säästää rahojaan, tai oikeastaan rahaa jää yli koska hän ei keksi mihin kaiken käyttäisi. Minä budjetoin ja lasken omat rahani, säästöön jää suurinpiirtein 0 e joka kuukausi. Välillä saan toki tehtyä isompia hankintoja, mutta säästämistä se vaatii.
En silti onnistu yrityksistä huolimatta tajuamaan miksi minun pitäisi hyötyä mieheni rahoista. Hän kouluttautui ahkerasti ja on edennyt urallaan tavoitteellisesti. Minä jämähdin pas kaduuniin koska se on helppoa ja kivaa.
Mihin ikinä mieheni rahansa aikookaan käyttää, hän on ansainnut sen ja joka pennin jonka tienaa. Minä ansaitsen oman panokseni mukaan, ja sen mukaan myös elän.
Teidän elintaso on aivan liian korkea sinun tuloihin nähden. Teidän pitää etsiä halvempi asumismuoto, syödä halvempaa ruokaa ja ostaa vaatteet kirpparilta. Meikit ja kampaajat oletkin ilmeisesti ehtinyt jo jättää pois?
Miten muuten teidän ajankäyttö, käyttääkö kumpikin tismalleen saman verran perheen hyväksi? Miehen pitemmät työpäivät tai työmatkat ei ole mikään peruste jättää velvollisuudet välistä.
Ei ole liian korkeaa elintasoa, en tiedä mistä sen keksit. Käyn kampaajalla, juhlin, harrastan ratsastusta ja syön kohtalaisen usein ulkona, niihin rahani menevätkin. Asunto on ok hintainen, maksaisin saman verran yksiön vuokraa kuin nyt kun maksan puolet tästä.
Tehdään saman mittaista työpäivää eli 40 h viikossa. Mies tekee enemmän kotitöitä koska on siivousfriikki ja tykkää laittaa ruokaa. Lapsia ei ole eikä tule. En myöskään ymmärrä miksi ajankäytön pitäisi mennä tismalleen tasan, vain siksi että meillä on omat eikä yhteiset rahat.
Annan sinulle vinkin, että jätä nuo turhakkeet rahareiät elämästäsi pois ja sijoita ne rahat. Siinä käy huonosti, jos sinulla ei ole mitään puskuria huonoja aikoja varten.
Aika on rahaan verrattava hyödyke, joten jos kulut laitetaan tasan, pitää laittaa myös kotitöihin käytetty aika. Nythän sinä loisit miehen ajalla.
En loisi, kun mies haluaa enemmän kotitöitä tehdä.
Ja ei, en todellakaan minimipalkalla mieti mitään tulevia huonoja aikoja. Ajat ovat huonot jo nyt, ja nautin vähäisistä rahoistani täysillä niin kauan kuin henki pihisee.
Ei sinulla ole nyt huonot ajat, kun sinulla on vielä töitä.
Jos suurituloisempi tekee ylitöitä ja pienituloisempi omasta halustaan vajaata työaikaa (vaikka hänellä olisi mahdollista saada täydet tunnit) niin ei tietenkään ole reilua että se enemmän töitä tekevä maksaa enemmän.
Mutta jos osa-aikaisuus johtuu esim. yhteisen lapsen hoitamisesta ja siitä ollaan yhdessä sovittu, niin silloin suurituloisemman kuuluu maksaa enemmän.