Lue keskustelun säännöt.
Taloudellinen hyväksikäyttö parisuhteessa vähemmän tienaavan toimesta
20.05.2026 |
Onko tää nykyään oikeasti hyväksyttävää vai miksi tästä ei saa koskaan puhua ääneen?
Mua on alkanut suorastaan oksettaa tämä “maksukykyjen mukaan” -ajattelu parisuhteissa. Eli käytännössä se, että enemmän tienaava maksaa kaiken isomman osuuden asumisesta, ruoista, autoista, lomista ja elämästä yleensä — ja vähemmän tienaava saa elää leveämmin omilla rahoillaan, koska ei muka pysty osallistumaan enempää. Tää on se mikä raivostuttaa, miten tää muka EI ole taloudellista hyväksikäyttöä?
Jos toinen tekee pidempää päivää, kantaa enemmän vastuuta, stressaa rahasta enemmän ja maksaa vaikka 70 % yhteisistä menoista, niin miksi sitä pidetään automaattisesti reiluna? Samaan aikaan toinen voi shoppailla, tehdä lyhyempää työviikkoa tai valita huonompipalkkaisen työn muka koska raha ei ole tärkeintä, kun tietää että toinen paikkaa erotuksen.
Ja ennen ku joku vetää herneet nenään: mä en puhu tilanteista missä sokea jalkapuoli äiti on kotona kuuden vammaisen lapsen kanssa tai oikeasti vaikeassa tilanteessa. Puhun ihan tavallisista parisuhteista, joissa perhe elää niin, että toisen aikuisen palkka on automaattisesti myös toisen palkkaa sillä hankittavan elintason muodossa.
Jos sukupuolet olisi toisin päin eli mies nautiskelisi naisen suuremmista tuloista, tästä puhuttaisiin hyväksikäyttönä välittömästi.
Onko täällä muita jotka on vihdoin tajunneet, että ns ”maksukyvyn mukaan osallistuminen” on yleensä vain kauniimpi nimi sille, että toinen elää siivellä?
Kommentit (770)
Ei parisuhde tai saatika perheen pyörittäminen ole mitään nollasummapeliä. Yhteiseen hiileen puhalletaan. Jos toisella on isompi palkka niin sitten on. Kumpikin pistää rahaa yhteiseen elämään oman maksukykynsä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa tradwifen, pitää olla provider. Niin se vaan menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä.
Tienaan itse bruttona parisen tonnia kuussa, mieheni tienaa viisi. Hän sijoittaa ja säästää rahojaan, tai oikeastaan rahaa jää yli koska hän ei keksi mihin kaiken käyttäisi. Minä budjetoin ja lasken omat rahani, säästöön jää suurinpiirtein 0 e joka kuukausi. Välillä saan toki tehtyä isompia hankintoja, mutta säästämistä se vaatii.
En silti onnistu yrityksistä huolimatta tajuamaan miksi minun pitäisi hyötyä mieheni rahoista. Hän kouluttautui ahkerasti ja on edennyt urallaan tavoitteellisesti. Minä jämähdin pas kaduuniin koska se on helppoa ja kivaa.
Mihin ikinä mieheni rahansa aikookaan käyttää, hän on ansainnut sen ja joka pennin jonka tienaa. Minä ansaitsen oman panokseni mukaan, ja sen mukaan myös elän.
Teidän elintaso on aivan liian korkea sinun tuloihin nähden. Teidän pitää etsiä halvempi asumismuoto, syödä halvempaa ruokaa ja ostaa vaatteet kirpparilta. Meikit ja kampaajat oletkin ilmeisesti ehtinyt jo jättää pois?
Miten muuten teidän ajankäyttö, käyttääkö kumpikin tismalleen saman verran perheen hyväksi? Miehen pitemmät työpäivät tai työmatkat ei ole mikään peruste jättää velvollisuudet välistä.
Ei ole liian korkeaa elintasoa, en tiedä mistä sen keksit. Käyn kampaajalla, juhlin, harrastan ratsastusta ja syön kohtalaisen usein ulkona, niihin rahani menevätkin. Asunto on ok hintainen, maksaisin saman verran yksiön vuokraa kuin nyt kun maksan puolet tästä.
Tehdään saman mittaista työpäivää eli 40 h viikossa. Mies tekee enemmän kotitöitä koska on siivousfriikki ja tykkää laittaa ruokaa. Lapsia ei ole eikä tule. En myöskään ymmärrä miksi ajankäytön pitäisi mennä tismalleen tasan, vain siksi että meillä on omat eikä yhteiset rahat.
Ja nyt me kaikki sitten täällä vai teeskennellään, että parin tonnin BRUTTOtuloilla tehdään tuota kaikkea ja sen lisäksi vielä maksetaan kaikki normaalit elämiskulut :D
Sori, mutta alkaa kuulostamaan selittelyltä jo.
Juu, vielä piisaa. Ratsastukseen menee 33 e viikossa, muut jutut sitten sen mukaan mitä jää jäljelle. Asuminen maksaa 500 e kuussa osaltani. Saan siis käteen kuussa 1800 e, eli jokunen satanen jää rälläämiseen.
Eikös parisuhteen asiat mukaan lukien raha-asiat ole keskenään sovittavia asioita. Toisille kynnyskysymys on nimenomaan se raha. Ei nipoteta esim. kotitöiden epätasaisesta jakautumisesta yms.
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen täällä sanoo että raha ei merkitse parisuhteessa. Outoa kyllä, yleensä sen sanoo se osapuoli joka hyötyy tilanteesta enemmän.
Siis hetkinen. Miten niin nainen hyötyy eniten? Aika moni nainen ansaitsee nykyään hyvin, koska oli koulussa ahkera ja pääsi opiskelemaan hyvälle alalle. Ei ole ollenkaan itsestäänselvää, että naimisissaoleva nainen olisi se vähiten ansaitseva. Man laki suhtautuu avioliittoon ja aviopariin yksikkönä. Heidän kuuluu elättää toisiaan ja tietysti yhteisiä lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei sinun pidäkään hyötyä ja jos teille molemmille on tärkeää tuollainen rahojen tiukka jako, niin silloinhan asiat ovat hyvin. Teillä on samanlainen arvomaailma tulotasoista riippumatta.
Itse taas omassa liitossani koen, että paras kohde mihin rahojani olen sijoittanut on ehdottomasti perhe, vaimo ja lapset. Alussa oli pienet tulot ja vaimon pienellä palkalla lähinnä kitkuteltiin kun minä opiskelin. Nyt sitten minulla on isot tulot ja niistä yhdessä nautitaan. Me rakennettiin alusta asti yhteistä elämää, ei erillisiä elämiä erillisillä panoksilla."
Ei meillä ole mitään tiukkaa jakoa, vaan omat rahat.
Juu, omat rahat meilläkin on, mutta yhteinen talous. Teillä vaikuttaa olevan sekä omat rahat, että omat taloudet.
Sama talous meillä on mutta omat rahat. OIlaan naimisissa ja asutaan yhdessä.
Sori sivusta, mutta yhteinen talous on eri asia kuin yhdessä asuminen. Kirjoitit, että elätte oman panoksenne mukaan, eli silloin te todellakin elätte kahta eri taloutta siellä saman asian katolla.
Olen huomannut ennenkin näissä ketjuissa, että monille ihmisille termeinä rahan, talouden ja kulun erot ovat epäselviä.
Eli koska minä en saa mieheltä rahaa, meillä on eri taloudet. :D Jep jep.
Huomaa kyllä että monilla menee tasajako tunteisiin, jostain käsittämättömästä syystä.
Voi hyvänen aika sentään. Yhteinen talous tarkoittaa sitä, että molempien tulot menevät yhteiseen kassaan ja kaikki kulut ovat myös yhteisiä. Erilliset taloudet tarkoittavat sitä, että molemmilla on omat tulot ja omat kulut.
Ei se ole mitään tunteisiin menemistä, että sinulle kerrotaan mitä nämä suomenkielen vakiintuneet termit tarkoittavat kun itsellesi rahan ja talouden käsitteiden ero näyttää olevan epäselvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä.
Tienaan itse bruttona parisen tonnia kuussa, mieheni tienaa viisi. Hän sijoittaa ja säästää rahojaan, tai oikeastaan rahaa jää yli koska hän ei keksi mihin kaiken käyttäisi. Minä budjetoin ja lasken omat rahani, säästöön jää suurinpiirtein 0 e joka kuukausi. Välillä saan toki tehtyä isompia hankintoja, mutta säästämistä se vaatii.
En silti onnistu yrityksistä huolimatta tajuamaan miksi minun pitäisi hyötyä mieheni rahoista. Hän kouluttautui ahkerasti ja on edennyt urallaan tavoitteellisesti. Minä jämähdin pas kaduuniin koska se on helppoa ja kivaa.
Mihin ikinä mieheni rahansa aikookaan käyttää, hän on ansainnut sen ja joka pennin jonka tienaa. Minä ansaitsen oman panokseni mukaan, ja sen mukaan myös elän.
Teidän elintaso on aivan liian korkea sinun tuloihin nähden. Teidän pitää etsiä halvempi asumismuoto, syödä halvempaa ruokaa ja ostaa vaatteet kirpparilta. Meikit ja kampaajat oletkin ilmeisesti ehtinyt jo jättää pois?
Miten muuten teidän ajankäyttö, käyttääkö kumpikin tismalleen saman verran perheen hyväksi? Miehen pitemmät työpäivät tai työmatkat ei ole mikään peruste jättää velvollisuudet välistä.
Ei ole liian korkeaa elintasoa, en tiedä mistä sen keksit. Käyn kampaajalla, juhlin, harrastan ratsastusta ja syön kohtalaisen usein ulkona, niihin rahani menevätkin. Asunto on ok hintainen, maksaisin saman verran yksiön vuokraa kuin nyt kun maksan puolet tästä.
Tehdään saman mittaista työpäivää eli 40 h viikossa. Mies tekee enemmän kotitöitä koska on siivousfriikki ja tykkää laittaa ruokaa. Lapsia ei ole eikä tule. En myöskään ymmärrä miksi ajankäytön pitäisi mennä tismalleen tasan, vain siksi että meillä on omat eikä yhteiset rahat.
Ja nyt me kaikki sitten täällä vai teeskennellään, että parin tonnin BRUTTOtuloilla tehdään tuota kaikkea ja sen lisäksi vielä maksetaan kaikki normaalit elämiskulut :D
Sori, mutta alkaa kuulostamaan selittelyltä jo.
Juu, vielä piisaa. Ratsastukseen menee 33 e viikossa, muut jutut sitten sen mukaan mitä jää jäljelle. Asuminen maksaa 500 e kuussa osaltani. Saan siis käteen kuussa 1800 e, eli jokunen satanen jää rälläämiseen.
Pelkästään palkan sivukuluihin 2000 €:stä menee 170 €. Eli nytkö me teeskentelemme, että sinä maksat ansiotuloveroja 30 €? 1,5 veroprosentti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen hyvätuloinen ja puoliso pitkäaikaistyötön. Kyllähän se niin on, että jos haluan elää tämän puolison kanssa sitä elintasoa mitä halua, niin silloin minä maksan enemmän. Mitä ihmettelemistä tai känisemistä siinä on?
Olet oikeassa. Mukavaa, että joku näkee asiat sinun tavallasi. Kuvittelen, miten pahalta näyttäisi, jos Ap:n kaltaisen tyypin kotiin tulee vieraita ja mies syö vierailun aikana kalliita herkkuja samaan aikaan, kun rouva mutustelee halvinta leipää, jonka päällä on halpaa margariinia ja halvinta juustoa (kun on erilainen elintaso) . Vieraat varmaan ihmettelisivät. Mies kertoo vuolaasti tulevasta etelänmatkasta vieraille, mutta vaimo on hiljaa ja lopuksi sanoo, että hän on lomalla vain kotona lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä.
Tienaan itse bruttona parisen tonnia kuussa, mieheni tienaa viisi. Hän sijoittaa ja säästää rahojaan, tai oikeastaan rahaa jää yli koska hän ei keksi mihin kaiken käyttäisi. Minä budjetoin ja lasken omat rahani, säästöön jää suurinpiirtein 0 e joka kuukausi. Välillä saan toki tehtyä isompia hankintoja, mutta säästämistä se vaatii.
En silti onnistu yrityksistä huolimatta tajuamaan miksi minun pitäisi hyötyä mieheni rahoista. Hän kouluttautui ahkerasti ja on edennyt urallaan tavoitteellisesti. Minä jämähdin pas kaduuniin koska se on helppoa ja kivaa.
Mihin ikinä mieheni rahansa aikookaan käyttää, hän on ansainnut sen ja joka pennin jonka tienaa. Minä ansaitsen oman panokseni mukaan, ja sen mukaan myös elän.
Teidän elintaso on aivan liian korkea sinun tuloihin nähden. Teidän pitää etsiä halvempi asumismuoto, syödä halvempaa ruokaa ja ostaa vaatteet kirpparilta. Meikit ja kampaajat oletkin ilmeisesti ehtinyt jo jättää pois?
Miten muuten teidän ajankäyttö, käyttääkö kumpikin tismalleen saman verran perheen hyväksi? Miehen pitemmät työpäivät tai työmatkat ei ole mikään peruste jättää velvollisuudet välistä.
Ei ole liian korkeaa elintasoa, en tiedä mistä sen keksit. Käyn kampaajalla, juhlin, harrastan ratsastusta ja syön kohtalaisen usein ulkona, niihin rahani menevätkin. Asunto on ok hintainen, maksaisin saman verran yksiön vuokraa kuin nyt kun maksan puolet tästä.
Tehdään saman mittaista työpäivää eli 40 h viikossa. Mies tekee enemmän kotitöitä koska on siivousfriikki ja tykkää laittaa ruokaa. Lapsia ei ole eikä tule. En myöskään ymmärrä miksi ajankäytön pitäisi mennä tismalleen tasan, vain siksi että meillä on omat eikä yhteiset rahat.
Ja nyt me kaikki sitten täällä vai teeskennellään, että parin tonnin BRUTTOtuloilla tehdään tuota kaikkea ja sen lisäksi vielä maksetaan kaikki normaalit elämiskulut :D
Sori, mutta alkaa kuulostamaan selittelyltä jo.
Juu, vielä piisaa. Ratsastukseen menee 33 e viikossa, muut jutut sitten sen mukaan mitä jää jäljelle. Asuminen maksaa 500 e kuussa osaltani. Saan siis käteen kuussa 1800 e, eli jokunen satanen jää rälläämiseen.
Tämä nyt viimeistään paljasti kirjoituksesi täydeksi palturiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Naisten kuuluu aina hyötyä miesten rahoista ja miesten kuuluu aina maksaa naisen kustannuksia"
Joitakin erittäin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta suurin osa naisista ovat juuri tätä mieltä, kuten ovat ennenkin olleet jo yli 150 vuoden ajan. Tämä asia tuskin tulee ikinä muuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Ensin mies valitsee puolisokseen jonkun kauniin lähihoitajan tai parturi-kampaajan ja sitten itkevät kun joutuvat maksamaan yhteisiä kuluja enemmän kuin se pienituloinen vaimo, joka pitää vielä jotain hoitovapaita yhteisiä lapsia hoitaessa. Katsokaa niitä vaimoja vähintään saman tulotason ammatista, niin ei tarvitse itkeä
Tähän pieni välihuomautus, että nykymaailmassa ei ole takeita siitä, saako joku pitää työpaikkansa vai ei. Puheet tekoälystä ovat huolestuttavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tulisi siirtyä ruokakuntaiseen verotukseen tai muuttaa ruokakuntakohtaiset tuet yksilökohtaisiksi.
Tiedän useita tapauksia, jossa on päädytty eroamaan paperilla, jotta paremmassa tilanteessa oleva puoliso ei joudu taloudelliseen ahdinkoon elatustaakan takia toisen alkaessa saada toimeentulotukea ja asumistukea. Tiedän vielä useamman tapauksen, jossa ihmiset eivät koskaan ole olleet paperilla yhdessä, koska tietävät, että toisella ei olisi varaa elättää toista asumistuen ja toimeentulotuen loppuessa samassa ruokakunnassa.
Ja naiselle hommataan miesten rahoilla kaikki tekokynnet, ripset yms kuten edustusrouvalla pitää olla. Vaimo kulkee sit omilla rahoilla yökerhoissa ymz. Etsimässä sitä toista miestä Jolla on enempi ulkonäköä. Ku oma mies näyttää enempi maksuautomaatti Hjallikselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen täällä sanoo että raha ei merkitse parisuhteessa. Outoa kyllä, yleensä sen sanoo se osapuoli joka hyötyy tilanteesta enemmän.
Riippuu ihan.
Itse olen kaikissa suhteissani ollut se, joka hyödyttää enemmän. Miehet on jääneet jopa tuhansia velkaa loisimisestaan.
N
Tuossa tulee ero miesten ja naisten välillä. Nainen laskee tarkasti mitä mies jää eron jälkeen velkaa niistä asioita mitä naine on miehelle maksanut mutta ei koskaan itse muista niitä mitä mies on maksanut ja mahdollistanut rahoillaan naiselle. Ja kyllä ihan jokaisessa parisuhteessani on nainen jäänyt minulle velkaa eikä kukaan niistä ole koskaan maksanut velkojaa vaan jokainen on huutanut ennen estämistä että "sinä olet mies, sinun kuuluukin maksaa minulle asioita eikä minun kuulu maksaa niitä sinulle takaisin"
"jokainen on huutanut"
No eikä ole :'DDDDD Näkeehän tuosta tekstistäsi heti, että ihan itse olet keksinyt omasta päästäsi koko jutun.
Isommat tulot velvoittavat minut joko A) elämään puolisoni elintason mukaisesti tai B) maksamaan osuuteni tulojeni mukaan, jolloin saan paremmin omaa tulotasoani vastaavan elintason.
Minulla ei hyvätuloisena naisena ole mitään ongelmaa maksaa enemmän, kunhan molemmat käyttävät myös yhtenevän määrän aikaa yhteisen omaisuuden ja kotitalouden hoitoon. Jos hommat eivät tältä osin mene (edes jokseenkin) tasan, jää siipeilijä velkaa, joka pitää kompensoida joko työllä tai rahalla.
Miehillä on ilmeisesti jokin kuvitelma, että naiset hoitavat kotityöt vaikka he elättävät perheen. Ei käy näin. Jos minulla olisi jokin kotirouvaa vastaava kotipoika, hänhän olisi velvollinen hoitamaan elatusta vastaan kaikki kotitalouden työt. Minä en siihen ilmaiseksi rupea urani kustannuksella. Kotityöt ovat työläitä ja vievät aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei sinun pidäkään hyötyä ja jos teille molemmille on tärkeää tuollainen rahojen tiukka jako, niin silloinhan asiat ovat hyvin. Teillä on samanlainen arvomaailma tulotasoista riippumatta.
Itse taas omassa liitossani koen, että paras kohde mihin rahojani olen sijoittanut on ehdottomasti perhe, vaimo ja lapset. Alussa oli pienet tulot ja vaimon pienellä palkalla lähinnä kitkuteltiin kun minä opiskelin. Nyt sitten minulla on isot tulot ja niistä yhdessä nautitaan. Me rakennettiin alusta asti yhteistä elämää, ei erillisiä elämiä erillisillä panoksilla."
Ei meillä ole mitään tiukkaa jakoa, vaan omat rahat.
Juu, omat rahat meilläkin on, mutta yhteinen talous. Teillä vaikuttaa olevan sekä omat rahat, että omat taloudet.
Sama talous meillä on mutta omat rahat. OIlaan naimisissa ja asutaan yhdessä.
Sori sivusta, mutta yhteinen talous on eri asia kuin yhdessä asuminen. Kirjoitit, että elätte oman panoksenne mukaan, eli silloin te todellakin elätte kahta eri taloutta siellä saman asian katolla.
Olen huomannut ennenkin näissä ketjuissa, että monille ihmisille termeinä rahan, talouden ja kulun erot ovat epäselviä.
Eli koska minä en saa mieheltä rahaa, meillä on eri taloudet. :D Jep jep.
Huomaa kyllä että monilla menee tasajako tunteisiin, jostain käsittämättömästä syystä.
Voi hyvänen aika sentään. Yhteinen talous tarkoittaa sitä, että molempien tulot menevät yhteiseen kassaan ja kaikki kulut ovat myös yhteisiä. Erilliset taloudet tarkoittavat sitä, että molemmilla on omat tulot ja omat kulut.
Ei se ole mitään tunteisiin menemistä, että sinulle kerrotaan mitä nämä suomenkielen vakiintuneet termit tarkoittavat kun itsellesi rahan ja talouden käsitteiden ero näyttää olevan epäselvä.
Heh, ei todellakaan tarkoita mutta tästä on varmaan turha jahnata. Talouden voi järjestää monin eri tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä.
Tienaan itse bruttona parisen tonnia kuussa, mieheni tienaa viisi. Hän sijoittaa ja säästää rahojaan, tai oikeastaan rahaa jää yli koska hän ei keksi mihin kaiken käyttäisi. Minä budjetoin ja lasken omat rahani, säästöön jää suurinpiirtein 0 e joka kuukausi. Välillä saan toki tehtyä isompia hankintoja, mutta säästämistä se vaatii.
En silti onnistu yrityksistä huolimatta tajuamaan miksi minun pitäisi hyötyä mieheni rahoista. Hän kouluttautui ahkerasti ja on edennyt urallaan tavoitteellisesti. Minä jämähdin pas kaduuniin koska se on helppoa ja kivaa.
Mihin ikinä mieheni rahansa aikookaan käyttää, hän on ansainnut sen ja joka pennin jonka tienaa. Minä ansaitsen oman panokseni mukaan, ja sen mukaan myös elän.
Teidän elintaso on aivan liian korkea sinun tuloihin nähden. Teidän pitää etsiä halvempi asumismuoto, syödä halvempaa ruokaa ja ostaa vaatteet kirpparilta. Meikit ja kampaajat oletkin ilmeisesti ehtinyt jo jättää pois?
Miten muuten teidän ajankäyttö, käyttääkö kumpikin tismalleen saman verran perheen hyväksi? Miehen pitemmät työpäivät tai työmatkat ei ole mikään peruste jättää velvollisuudet välistä.
Ei ole liian korkeaa elintasoa, en tiedä mistä sen keksit. Käyn kampaajalla, juhlin, harrastan ratsastusta ja syön kohtalaisen usein ulkona, niihin rahani menevätkin. Asunto on ok hintainen, maksaisin saman verran yksiön vuokraa kuin nyt kun maksan puolet tästä.
Tehdään saman mittaista työpäivää eli 40 h viikossa. Mies tekee enemmän kotitöitä koska on siivousfriikki ja tykkää laittaa ruokaa. Lapsia ei ole eikä tule. En myöskään ymmärrä miksi ajankäytön pitäisi mennä tismalleen tasan, vain siksi että meillä on omat eikä yhteiset rahat.
Ja nyt me kaikki sitten täällä vai teeskennellään, että parin tonnin BRUTTOtuloilla tehdään tuota kaikkea ja sen lisäksi vielä maksetaan kaikki normaalit elämiskulut :D
Sori, mutta alkaa kuulostamaan selittelyltä jo.
Juu, vielä piisaa. Ratsastukseen menee 33 e viikossa, muut jutut sitten sen mukaan mitä jää jäljelle. Asuminen maksaa 500 e kuussa osaltani. Saan siis käteen kuussa 1800 e, eli jokunen satanen jää rälläämiseen.
Pelkästään palkan sivukuluihin 2000 €:stä menee 170 €. Eli nytkö me teeskentelemme, että sinä maksat ansiotuloveroja 30 €? 1,5 veroprosentti :D
Siis mitä jauhat? Veroprosenttini on 11.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä.
Tienaan itse bruttona parisen tonnia kuussa, mieheni tienaa viisi. Hän sijoittaa ja säästää rahojaan, tai oikeastaan rahaa jää yli koska hän ei keksi mihin kaiken käyttäisi. Minä budjetoin ja lasken omat rahani, säästöön jää suurinpiirtein 0 e joka kuukausi. Välillä saan toki tehtyä isompia hankintoja, mutta säästämistä se vaatii.
En silti onnistu yrityksistä huolimatta tajuamaan miksi minun pitäisi hyötyä mieheni rahoista. Hän kouluttautui ahkerasti ja on edennyt urallaan tavoitteellisesti. Minä jämähdin pas kaduuniin koska se on helppoa ja kivaa.
Mihin ikinä mieheni rahansa aikookaan käyttää, hän on ansainnut sen ja joka pennin jonka tienaa. Minä ansaitsen oman panokseni mukaan, ja sen mukaan myös elän.
Teidän elintaso on aivan liian korkea sinun tuloihin nähden. Teidän pitää etsiä halvempi asumismuoto, syödä halvempaa ruokaa ja ostaa vaatteet kirpparilta. Meikit ja kampaajat oletkin ilmeisesti ehtinyt jo jättää pois?
Miten muuten teidän ajankäyttö, käyttääkö kumpikin tismalleen saman verran perheen hyväksi? Miehen pitemmät työpäivät tai työmatkat ei ole mikään peruste jättää velvollisuudet välistä.
Ei ole liian korkeaa elintasoa, en tiedä mistä sen keksit. Käyn kampaajalla, juhlin, harrastan ratsastusta ja syön kohtalaisen usein ulkona, niihin rahani menevätkin. Asunto on ok hintainen, maksaisin saman verran yksiön vuokraa kuin nyt kun maksan puolet tästä.
Tehdään saman mittaista työpäivää eli 40 h viikossa. Mies tekee enemmän kotitöitä koska on siivousfriikki ja tykkää laittaa ruokaa. Lapsia ei ole eikä tule. En myöskään ymmärrä miksi ajankäytön pitäisi mennä tismalleen tasan, vain siksi että meillä on omat eikä yhteiset rahat.
Ja nyt me kaikki sitten täällä vai teeskennellään, että parin tonnin BRUTTOtuloilla tehdään tuota kaikkea ja sen lisäksi vielä maksetaan kaikki normaalit elämiskulut :D
Sori, mutta alkaa kuulostamaan selittelyltä jo.
Juu, vielä piisaa. Ratsastukseen menee 33 e viikossa, muut jutut sitten sen mukaan mitä jää jäljelle. Asuminen maksaa 500 e kuussa osaltani. Saan siis käteen kuussa 1800 e, eli jokunen satanen jää rälläämiseen.
Tämä nyt viimeistään paljasti kirjoituksesi täydeksi palturiksi.
Okei. Jos sulla ei rahat riitä niin minuun se ei liity mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti: aika moni parisuhde kaatuisi ja perhe hajoaisi heti, jos parempituloinen osapuoli sanoisi että nyt mennään oikeasti puoliksi kaikesta niinkuin olisi oikeudenmukaista
Oikeudenmukaista olisi silloin muuttaa halvempaan asuntoon, myydä auto, luopua lomamatkoista. Elintaso sen mukaan mihin toisella on varaa niin, että edes jotain jäisi säästöön.
Eli koska minä en saa mieheltä rahaa, meillä on eri taloudet. :D Jep jep.
Huomaa kyllä että monilla menee tasajako tunteisiin, jostain käsittämättömästä syystä.