Lue keskustelun säännöt.
Taloudellinen hyväksikäyttö parisuhteessa vähemmän tienaavan toimesta
20.05.2026 |
Onko tää nykyään oikeasti hyväksyttävää vai miksi tästä ei saa koskaan puhua ääneen?
Mua on alkanut suorastaan oksettaa tämä “maksukykyjen mukaan” -ajattelu parisuhteissa. Eli käytännössä se, että enemmän tienaava maksaa kaiken isomman osuuden asumisesta, ruoista, autoista, lomista ja elämästä yleensä — ja vähemmän tienaava saa elää leveämmin omilla rahoillaan, koska ei muka pysty osallistumaan enempää. Tää on se mikä raivostuttaa, miten tää muka EI ole taloudellista hyväksikäyttöä?
Jos toinen tekee pidempää päivää, kantaa enemmän vastuuta, stressaa rahasta enemmän ja maksaa vaikka 70 % yhteisistä menoista, niin miksi sitä pidetään automaattisesti reiluna? Samaan aikaan toinen voi shoppailla, tehdä lyhyempää työviikkoa tai valita huonompipalkkaisen työn muka koska raha ei ole tärkeintä, kun tietää että toinen paikkaa erotuksen.
Ja ennen ku joku vetää herneet nenään: mä en puhu tilanteista missä sokea jalkapuoli äiti on kotona kuuden vammaisen lapsen kanssa tai oikeasti vaikeassa tilanteessa. Puhun ihan tavallisista parisuhteista, joissa perhe elää niin, että toisen aikuisen palkka on automaattisesti myös toisen palkkaa sillä hankittavan elintason muodossa.
Jos sukupuolet olisi toisin päin eli mies nautiskelisi naisen suuremmista tuloista, tästä puhuttaisiin hyväksikäyttönä välittömästi.
Onko täällä muita jotka on vihdoin tajunneet, että ns ”maksukyvyn mukaan osallistuminen” on yleensä vain kauniimpi nimi sille, että toinen elää siivellä?
Kommentit (770)
No sitten köyhempi päättää elintason, jos kaikki menee 50 / 50. Turha känistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan pitäisi määritellä tarkemmin näitä erilaisia parisuhteita. Itse en ainakaan parisuhteeksi tunnista näitä minun ja sinun rahat-tyyppejä.
Meidän 27 vuotta kestäneessä parisuhteessa on me, meidän rahat, meidän talo, meidän perhe ja me vastaan muu maailma. Ja voin vannoa, että eri suuruiset tilit ja tulot eivät ole olleet lainkaan se vakavin asia, jonka äärellä testataan resurssien tasaista jakautumista. On ollut muuttoja toisen uran eduksi ja toisen haitaksi, vaihdeltu vuoroja opiskelun ja työssäkäynnin suhteen, samoin lastenhoidon ja työssäkäynnin suhteen, on kannateltu toista kaikin tavoin (myös taloudellisesti) toisen sairastuessa, on lyhennetty työaikaa että voidaan saattohoitaa puolison vanhempaa, tuettu toisen unelmia niin rahalla kuin perheeseen kuluvalla työpanoksella.
Että siinä jos hiluja laskee 50 ja 50, niin laskemista riittää!
Meillä on molemmilla tunne siitä, että kun me pariskuntana yhdistetään voimamme ja resurssimme yhdeksi ja tuemme toisiamme kaikessa, selviämme kaikista haasteistamme paremmin ja elämme onnellisempaa ja turvallisempaa elämää. Joten ihmettelenkin, että miksi olla parisuhteessa kenenkään kanssa ilman samaa asennetta ja tunnetta? Jos pärjäätte paremmin ilman toista osapuolta ja puoliso on teille vain rasite ja lokki, niin lopettakaa parisuhde! Tai kutsukaa sitä edes joksikin muuksi kuin parisuhteeksi...
Samaa mieltä! Meillä myös näin on toimittu. Ei ole todellakaan mennyt 50-50. Mieheni on huolehtinut 25 vuotisen suhteen (josta 22v naimisissa) aikana pääosin isoimmista kuluista. En sitä ole häneltä mitenkään erikseen vaatinut vaan niin se on käytännössä mennyt, sillä minä en olisi pystynyt maksamaan kuluja 50-50. Meillä on kolme lasta ja olen ollut muutaman vuoden kotona lasten kanssa ja opiskelin uuden ammatinkin jossain välissä. Mieheni oli silloin puoli vuotta kotona lasten kanssa, jotta saatiin asiat järjestymään ja minä sain suoritettua opintoni loppuun eri paikkakunnalla. Miehelläni on paremmat tulot kuin minulla, mutta ei silti ole mitenkään erityisen hyvätuloinen. Minä olen selkeästi pienempituloinen. Molemmin puolin on joustettu vuosien varrella. Rahasta ei ole riidelty melkein koskaan, vaikka tiukkaakin on joskus ollut. On ollut myös tilanteita, että minulla on ollut enemmän rahaa tilillä kuin miehelläni, jolloin minä olen maksanut myös isompia kuluja, jotka mieheni muutoin olisi maksanut. Emme ole koskaan maksaneet ostoksia tai ravintolalaskuja 50-50, vaan enemmänkin vuorotellen vertaamatta paljonko toinen on maksanut.
Meidän molempien rahankäyttö on varsin maltillista emmekä tuhlaile turhuuksiin. Autot on ostettu käytettynä ja niin moni muukin asia. Emme ole hirveästi reissanneet ulkomailla lasten kanssa, kun ei ole ollut varaa, mutta muutoin meiltä ei ole puuttunut mitään eikä ole tarvinnut nälässä olla. Emme elä leveästi, mutta aika mukavasti kuitenkin.
Monien mielipiteiden mukaan minua voisi varmaan syyttää mieheni taloudellisesta hyväksikäytöstä sillä mieheni on maksanut kuluistamme suurimman osan vuosien varrella. Mieheni ei ole koskaan minua asiasta syyllistänyt enkä ole kokenut tekeväni niin. Olemme toimineet parhaamme mukaan elämän eri tilanteissa ja jos olisi pitänyt kaikki maksaa 50-50, niin meidän elämä olisi ollut aika erilaista emmekä olisi siinä tilanteessa missä nyt olemme. Meillä on asiat tällä hetkellä ihan hyvin, vaikka asuntolainaakin on. Meidän ja lasten elämän eteen teemme kaikkemme ja tässä sivussa olemme huolehtineet vanhemmistamme ja muuttaneet pari kertaa ja kaikenlaista on näihin vuosiin mahtunut. On myös ollut aika, jolloin mieheni oli työttömänä (vaan ei toimettomana) 1,5 vuotta ja minä olin se perheen ainoa tulojen hankkija. Mutta molemmat olemme joustaneet aina kun on ollut tarvetta.
Jokainen pari ja perhe toimii kuten parhaaksi katsoo, mutta on kyllä järkyttävää lukea, että jossain perheessä mies ja lapset syö ravintolassa, mutta perheenäiti ei, koska ei ole varaa, mutta mies ei maksa vaimon ruokaa. Tai osa perheestä lähtee reissuun, mutta "köyhempi puoliso" jää kotiin, kun ei ole varaa maksaa matkaa.
Jos tuollainen erottelu ei ole taloudellista väkivaltaa niin ei sitten mikään. Tuollaisessa suhteessa on kyllä paljon muutakin ongelmaan kuin vain taloudellinen väkivalta ja sama koskee myös suhdetta, jossa tuntee kokevansa taloudellista hyväksikäyttöä. Ei sekään ole oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmallista siitä tulee siinä kohtaa kun pienituloinen edellyttää jotain suurempituloiselta. Vaikkapa uutta käsilaukkua.
Avioliitossa on kaksi ihmistä ja kaikki on yhteistä. Perheessä missä on lapsia, myös lasten tarpeet huomioidaan, vaikka he eivät tuo taloon shekeliäkään. Totta kai se on väkivaltaa todeta, että naisen tarpeet ja halut ovat turhia, ja naisen pitää nämä itse tienata, ihan yhtä lailla kuin se olisi sanoa lapselle, että menepä lapsi itse orjailemaan leipäsi eteen.Älkää ihmiset suostuko näihin sairaisiin "parisuhteisiin" ja liittoihin. Rakkauden kautta. Huolenpidon kautta. Välittämisen kautta. Ei itsekkyyden, halun, individualismin.
Nimenomaan omassa liitossani kyse on rakkaudesta. Me olemme kaksi omilla jaloillamme seisovaa aikuista ihmistä, jotka jakavat kulut fifty-fifty. Rakkauteen emme tarvitse toisen rahoja, vaan juuri sitä rakkautta.
Mutta sittenkö se rakkaus ei riittäisi tai kantaisi, jos toinen ei maksaisi puolia kaikesta suystä tai toisesta?
Sitten se muuttuisi väkivallaksi vai?
Ensin mietin, että vastaan asiaan. Että eihän se aina mene mitenkään epäoikeudenmukaisesti syystä x ja tapauksessa y. Mutta ööö. Vitut.... Eihän se mitään auttaisi. Vaikka totta olisikin.
hminen on päässyt yhteistyöllä alas puusta, keksinyt pyörän ja lentänyt kuuhun. Mutta silti ei oo vielä keksitty parisuhdetta, jossa kaikki menisi Kaikkien mielestä taspauolisesti.
Evoluution kruununa me sitten "ratkotaan" näitä asioita piilovittuilemalla vauvapalstalla.
Jatkakaa...
M45
Koska sukupuoli otettiin puheeksi niin muistutan siitä, miten monesti nainen on se joka tekee ns. näkymätöntä työtä, eli asioita perheen eteen joita mies ei tule edes ajatelleeksi, esim. hoitaa lapsen harrastuksia, kaverikuvioita ja muita menoja, suorittaa kotitöitä, laittaa ruokia jne. juttuja joita mies ei arvosta/tajua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikessa suostutaan elämään köyhemmän mielen mukaan on ok maksaa 50-50 euroissa. Silloin rikkaampi ei voi ehdotella matkoja, valittaa ahtaasta asunnosta tai ostella lohta kaupasta ja valittaa kun ei budjetti riitä kuukauden ruokiin.
Jos rikkaampi on todellakin valmis laskemaan oman elintasonsa yhteisissä asioissa köyhemmän tasolle on ok, maksaa puoliksi.
Mutta aika usein rikas haluaa vähän enemmän ja vähän parempaa, koska HÄNELLÄ on rahaa ja varaa. Vähän isompi koti, vähän kalliimpaa ruokaa, vähän useammin matkustelua, uudempi auto jne. Silloin eurolleen puoliksi maksaminen ei enää ole ok, sillä rikkaampi nostaa köyhemmän tosiasiallista kulutusta. Silloin on ok maksaa tulojen mukaan.
Jos ajatellaan että asuu yksiössä ja vuokra on 600. Toinen muuttaa yhteen siihen samaan yksiöön, niin molemmat maksaa 300, mutta asutaan ahtaasti.
Vaihtoehtona on myös että molemmat maksaa 600 ja valitaan 1200 asunto. Jolloin taloudessa ei pelivara muutu.
Tai molemmat maksaa jotain alle 600 ja maksetaankin vaikka molemmat 400 800 hintaisesta asunnosta. Tällöin yksiössään asuneelle jää 200 pelivaraa maksaa vähän parempaa ja enemmän jostain muustakin. Eli kyllä se yhteinen elitaso voi olla enemmän kuin mitä pienituloisella alunperin oli.
Vierailija kirjoitti:
Aviomieheni tienaa noin 5 kertaa enemmän kuin minä, vaikka ollaan molemmat kokopäivätöissä. Hän ihan vapaaehtoisesti myös maksaa kaikesta enemmän, sillä haluaa elää tulotasonsa mukaisesti. Mulle sopisi kyllä 50/50 jako, jos elintaso olisi omiin tuloihini ok, olen ihan keskituloinen aikuinen.
Koen että pahempaa taloudellista väkivaltaa olisi se, jos mies odottaisi minun laittavan koko kuukauden tuloni maksaakseni puolet asumisesta (hän huolehtisi helposti omasta puolikkaastaan ja voisi elellä leveästi, toki ansaitusti) ja itse hakisin ruokani ruokajonosta.
Millä lailla sanot, että ansaitusti mies voisi elää leveästi. Eihän kaikilla aloilla ole edes mahdollista ansaita leveästi. Kuitenkin työpäivä voi olla samanpituinen ja työ helpompaa monin tavoin kuin pienituloisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikossa puhutaan vähemmän tienaavasta. Mutta keskeisin seikka ei ole raha, vaan luonne.
Omassa tapauksessa mies tienasi enemmän, mutta ahneutensa takia kuppasi minulta ja vanhemmiltaankin kaiken minkä pystyi. Joku luonnehäiriö ilmeisesti (silloin en moisista ollut kuullutkaan) impulssivamma. Ei osannut yhtään suunnitella ruokailua (yliopistosta valmistunut maisteri) vaan impulssien perusteella piti esim heti saada cokis tai ruokaa. Noihin meni monta kymppiä päivässä. Hänen mielestään puuro näytti p^skalta eikä vesi maistu miltään.
Minä teen itse ruoat, jotka hänellekin maistui. Pidän vesipulloa tai mukia mukana.
Suhteessa ei sinänsä haittaa vaikka on täysin eri harrastukset, jos toista ei kiinnosta esim ooppera, silloin on turha lähteä, samoin matkustus.
Kuitenkin kun minulla oli menoni, sitä pimeintä vihaa miehen taholta ei voi kuvata. Hän ei voinut käsittää miten
minulla oli varaa omiin menoihini ja koki oikeudekseen jopa varastaa.
Nyt kun on lukenut luonnevammoista, voin todeta että ovat parantumattomia. Älkää tuhlatko yhtään aikaa suhteisiin jotka ei tunnu oikealta.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, moni kyllä puhuu taloudellisesta väkivallasta mutta koskaan ei saa sanoa ääneen että toisen siivellä eläminen on myös vallankäyttöä. Ihan yhtälailla siinä toinen joutuu elättämään aikuista ihmistä vastentahtoisesti.
Kukaan ei pakota olemaan parisuhteessa, mutta pillua on saatava?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisoni on tienannut noin 300-500 kertaa enemmän kuin minä koko avioliittomme ajan. Eikä ole ollut ongelma. On jo isot lapset, kaikki on tehty yhdessä, ei ole avioehtoa ja koko perhe on elänyt hänen ansiotasonsa mukaan. Minun henkilökohtainenkin taloudellinen tilanne (säästöt + sijoitukset) on tosi hyvä. Olen tehnyt kuitenkin käytännössä kaikki kotityöt, hoitanut paljon perheemme asioita, kaikki lasten asiat, olen puolisoani nuorempi jne. Näin olemme kaikki menestyneet ja elämänlaatu on ollut hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakisääteisesti pitäisi määrätä, että keskenään saavat pariutua ihmiset, jotka ansaitsevat saman verran.
Jos tilanteet jostain syystä muuttuvat, esim. sairastumisen, onnettomuuden tai muun toisen osapuolen tuloihin vaikuttavan asian seurauksena, tuomitaan eroon.
Sitten katsotaan listasta seuraava parisuhde: rikkaalle yhtä rikas, köyhtyneelle samanlainen pudokas.
Saadaan loistavasti toimiva ihanneyhteiskunta!
Syystä että?
Eikös se ole luonteva yksiniittinen ratkaisu ap:n kokemaan tuskaan?
Hänellehän avioliitto/parisuhde vaikuttaa olevan taloudellinen ongelma.
Jotta ap saisi itselleen haluamansa parisuhteen laissa on määrättävä millainen jokaisen parisuhteen kuuluu olla?
Ei muuta kuin tekemäään asiasta lakialoitetta.
Minulle tämä asia ei ole ongelma.
Kiitos tiedosta. En kyllä tiedä mitä se minulle kuuluu onko tuo sinulle ongelma vai ei.
Mutta kun nyt vastasit niin mikä ei ole ongelma parisuhde vai lakialoiteen tekeminen?
Parisuhteeni ei ole ongelmallinen, eikä lakialoitteiden tekeminen kiinnosta.
Sehän oli vain sarkastinen ehdotus, miten ap:n ja kaltaistensa olisi mahdollista saavuttaa parisuhde, jossa kukaan ei tulisi hyväksikäytetyksi taloudellisesti.
Toisaalta, jos tämä taloudellinen epätasa-arvo näin poistuisi, mikä olisikaan seuraava asia, josta voisi haistaa hyväksikäytön makua? Esim. "Saamari, vaimo sai kaksi orgasmia ja itse en pysty kuin yhteen, ei ole reilua tämä..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä, moni kyllä puhuu taloudellisesta väkivallasta mutta koskaan ei saa sanoa ääneen että toisen siivellä eläminen on myös vallankäyttöä. Ihan yhtälailla siinä toinen joutuu elättämään aikuista ihmistä vastentahtoisesti.
Millä lailla? Miksi se toinen on mennyt naimisiin, jos mitään ei koe toiselta saavansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmallista siitä tulee siinä kohtaa kun pienituloinen edellyttää jotain suurempituloiselta. Vaikkapa uutta käsilaukkua.
Avioliitossa on kaksi ihmistä ja kaikki on yhteistä. Perheessä missä on lapsia, myös lasten tarpeet huomioidaan, vaikka he eivät tuo taloon shekeliäkään. Totta kai se on väkivaltaa todeta, että naisen tarpeet ja halut ovat turhia, ja naisen pitää nämä itse tienata, ihan yhtä lailla kuin se olisi sanoa lapselle, että menepä lapsi itse orjailemaan leipäsi eteen.Älkää ihmiset suostuko näihin sairaisiin "parisuhteisiin" ja liittoihin. Rakkauden kautta. Huolenpidon kautta. Välittämisen kautta. Ei itsekkyyden, halun, individualismin.
Nimenomaan omassa liitossani kyse on rakkaudesta. Me olemme kaksi omilla jaloillamme seisovaa aikuista ihmistä, jotka jakavat kulut fifty-fifty. Rakkauteen emme tarvitse toisen rahoja, vaan juuri sitä rakkautta.
Mutta sittenkö se rakkaus ei riittäisi tai kantaisi, jos toinen ei maksaisi puolia kaikesta suystä tai toisesta?
Sitten se muuttuisi väkivallaksi vai?
No niinpä. Tuo 50/50-hokema on ihan naurettava kun todellisuus on se, että elämässä sattuu ja tapahtuu, positiivisessa ja negatiivisessa mielessä. On keinotekoista pitää kiinni jostakin aatteesta tilanteessa, jossa 50/50 vain ei ole järkevää.
Meillä minä kävin opiskelujen aikaan töissä, mieheni ei, tietenkin maksoin enemmän. Tulomme olivat ennen lapsia suht samat, aikalailla 50/50 mentiin. Molempien lasten kohdalla mietittiin kumpi jää kotiin, päädyimme siksi minuun, että a) halusin ja b) minulla oli enemmän passiivista tuloa. Mieheni maksoi enemmän ja minulle eläkerahaa kompensaationa. 10 vuotta mentiin näin ja nyt minä tienaan pikkasen enemmän kuin mieheni, joten jälleen maksan hieman enemmän. Sitten taas katsellaan kun lapset muuttavat kotoa että mitä tehdään. Ainoa järkevä systeemi. Miksi ihmeessä väkisin ylläpitäisimme jotain 50/50-systeemiä? Tekeekö se jommastakummasta paremman feministin tai alfa-uroksen?
50/50 jaossa pitää säästöjen ja omaisuuden karttumisenkin mennä muuten 50/50, tietenkin. Että jos tolle tielle lähtee, lopputulos tulee edelleen olla tasavertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän avioliitossa on vain yksi työssäkävija. Jokaisen oma valinta.
Yhteinen tili mihin menee molempien palkat. Sieltä maksetaan kaikki maksut.
Jos ja kun jotain jää niin se menee säästöön ja sijoituksiin.
Mun mielestä ihan hyvä systeemi. Jos tulotaso jommalla kummalla kasvaa merkittävästi, niin sehän tietää vaan enemmän säästöön ja sijoituksiin. Ja kivempia hankintoja. Kuten vaikka uutta autoa tms.
Mutkatonta ja helppoa omasta mielestäni. Kiinteistö on merkittävin yhteinen omistus. Ja se on paperilla 50/50 yhteinen. Joten ei siitäkään ole huolta.
Vierailija kirjoitti:
Kun elää ja asuu yksin, ei tämäkään ole ongelma! Se nyt vaan on fakta, että naiset saavat vähemmän palkkaa, mistä luulet että niille hyvätuloisille miehille riittäisi töitä jos naiset veisivät nekin?
Elä elämäsi yksin, niin ei tarvitse jakaa mitään, ikinä tai koskaan! Voit nauttia rahoistasi juuri niin kuin haluat.
Toiset meistä haluaa pitää huolta läheisistään ja jakaa omaa hyväänsä.
Nyt kannattaa jo lakata hokemasta tätä hevonpaskaa naisten pienemmistä palkoista. Suomessa on laitonta maksaa palkkaa sukupuolen perusteella. Naisten pienemmät ansiot johtuvat esimerkiksi siitä että naiset tyytyvät vähempään, tekevät vähemmän töitä ja vähemmän vaativia tai vaarallisia tehtäviä - ei siitä että naisille olisi muka jotenkin määritelty pienemmät palkat. Naisella on Suomessa täysin yhdenvertaiset mahdollisuudet tienata saman verran tai enemmmän kuin mies.
Laskekaa elintasoa, niin ei tarvitse valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmallista siitä tulee siinä kohtaa kun pienituloinen edellyttää jotain suurempituloiselta. Vaikkapa uutta käsilaukkua.
Avioliitossa on kaksi ihmistä ja kaikki on yhteistä. Perheessä missä on lapsia, myös lasten tarpeet huomioidaan, vaikka he eivät tuo taloon shekeliäkään. Totta kai se on väkivaltaa todeta, että naisen tarpeet ja halut ovat turhia, ja naisen pitää nämä itse tienata, ihan yhtä lailla kuin se olisi sanoa lapselle, että menepä lapsi itse orjailemaan leipäsi eteen.Älkää ihmiset suostuko näihin sairaisiin "parisuhteisiin" ja liittoihin. Rakkauden kautta. Huolenpidon kautta. Välittämisen kautta. Ei itsekkyyden, halun, individualismin.
Nimenomaan omassa liitossani kyse on rakkaudesta. Me olemme kaksi omilla jaloillamme seisovaa aikuista ihmistä, jotka jakavat kulut fifty-fifty. Rakkauteen emme tarvitse toisen rahoja, vaan juuri sitä rakkautta.
Mutta sittenkö se rakkaus ei riittäisi tai kantaisi, jos toinen ei maksaisi puolia kaikesta suystä tai toisesta?
Sitten se muuttuisi väkivallaksi vai?
Mitä kumman ihmettä?
Meillä ei maksateta kummallakaan enempää koska rakastamme toisiamme. Siitä on kyse. Aina puolet. Ei tarvita väkivaltaa eikä loisimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikessa suostutaan elämään köyhemmän mielen mukaan on ok maksaa 50-50 euroissa. Silloin rikkaampi ei voi ehdotella matkoja, valittaa ahtaasta asunnosta tai ostella lohta kaupasta ja valittaa kun ei budjetti riitä kuukauden ruokiin.
Jos rikkaampi on todellakin valmis laskemaan oman elintasonsa yhteisissä asioissa köyhemmän tasolle on ok, maksaa puoliksi.
Mutta aika usein rikas haluaa vähän enemmän ja vähän parempaa, koska HÄNELLÄ on rahaa ja varaa. Vähän isompi koti, vähän kalliimpaa ruokaa, vähän useammin matkustelua, uudempi auto jne. Silloin eurolleen puoliksi maksaminen ei enää ole ok, sillä rikkaampi nostaa köyhemmän tosiasiallista kulutusta. Silloin on ok maksaa tulojen mukaan.
Jos ajatellaan että asuu yksiössä ja vuokra on 600. Toinen muuttaa yhteen siihen samaan yksiöön, niin molemmat maksaa 300, mutta asutaan ahtaasti.
Vaihtoehtona on myös että molemmat maksaa 600 ja valitaan 1200 asunto. Jolloin taloudessa ei pelivara muutu.
Tai molemmat maksaa jotain alle 600 ja maksetaankin vaikka molemmat 400 800 hintaisesta asunnosta. Tällöin yksiössään asuneelle jää 200 pelivaraa maksaa vähän parempaa ja enemmän jostain muustakin. Eli kyllä se yhteinen elitaso voi olla enemmän kuin mitä pienituloisella alunperin oli.
Voi olla, mutta sitten tullaan siihen, että kuinka suuri osa varoistaan pienempituloisen pitää käyttää yhteiseen elämään? Rikkaammalla jää enemmän omiin hankintoihin tai säästöihin, mutta kyllä se pienituloinenkin jotain omaa tarvitsee.
Haluatko sinä suurempituloisena esimerkiksi matkustaa aina ilman puolisoasi? Vai haluaisitko kuitenkin mieluummin kokea jotain yhdessä, kun olet hänet puolisoksesi valinnut?
Jaa
4/5 ragebait. Kiitos että satsasit asiaan yritystä ja vähän vaivaa