Lue keskustelun säännöt.
Taloudellinen hyväksikäyttö parisuhteessa vähemmän tienaavan toimesta
20.05.2026 |
Onko tää nykyään oikeasti hyväksyttävää vai miksi tästä ei saa koskaan puhua ääneen?
Mua on alkanut suorastaan oksettaa tämä “maksukykyjen mukaan” -ajattelu parisuhteissa. Eli käytännössä se, että enemmän tienaava maksaa kaiken isomman osuuden asumisesta, ruoista, autoista, lomista ja elämästä yleensä — ja vähemmän tienaava saa elää leveämmin omilla rahoillaan, koska ei muka pysty osallistumaan enempää. Tää on se mikä raivostuttaa, miten tää muka EI ole taloudellista hyväksikäyttöä?
Jos toinen tekee pidempää päivää, kantaa enemmän vastuuta, stressaa rahasta enemmän ja maksaa vaikka 70 % yhteisistä menoista, niin miksi sitä pidetään automaattisesti reiluna? Samaan aikaan toinen voi shoppailla, tehdä lyhyempää työviikkoa tai valita huonompipalkkaisen työn muka koska raha ei ole tärkeintä, kun tietää että toinen paikkaa erotuksen.
Ja ennen ku joku vetää herneet nenään: mä en puhu tilanteista missä sokea jalkapuoli äiti on kotona kuuden vammaisen lapsen kanssa tai oikeasti vaikeassa tilanteessa. Puhun ihan tavallisista parisuhteista, joissa perhe elää niin, että toisen aikuisen palkka on automaattisesti myös toisen palkkaa sillä hankittavan elintason muodossa.
Jos sukupuolet olisi toisin päin eli mies nautiskelisi naisen suuremmista tuloista, tästä puhuttaisiin hyväksikäyttönä välittömästi.
Onko täällä muita jotka on vihdoin tajunneet, että ns ”maksukyvyn mukaan osallistuminen” on yleensä vain kauniimpi nimi sille, että toinen elää siivellä?
Kommentit (770)
Jos sä katselet omalla kapealla ymmärrykselläsi taloudellista epäsuhtaa avioliitossa elävien puolesta, niin ÄLÄ HYVÄ IHMINEN MENE AVIOLIITTOON VÄHEMMÄN TULOJA ANSAITSEVAN PUOLISON KANSSA.
Avioliittolaissa suurempi tuloinen on velvollinen elättämään huonommin tuloisen puolison elämän kustannuksia, koska katsos sillä paremmin tienaavalla aviopuolisolla on siihen mahdollisuus!
Jos on vielä yhteisiä lapsia, ja nekin katsos täytyy ihan vanhempien elättää, vaikkakin näinä aikoina ne yhteiset lapsetkin monien pariskuntien kohdalla elättää koko yhteiskunta verorahoistamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa on lain mukaan elatusvelvollisuus ja se on ihan oikein.
Yhteiseen elämään osallistutaan tulojen suhteessa. Eli suurempituloinen maksaa enemmän.
Elatusvelvollisuus ei tarkoita elintason tasaamista, toim. huom.
Kyllähän elatusvelvollisuus tarkoittaa elintason tasaamista. Mitä muuta se voisi tarkoittaa.
Esim mun kaveri osti miehensä kanssa Hästens-sängyt. Kaveri pitkäaikaistyötön sairauksien vuoksi ja miehensä on erikoislääkäri. Heillä oli usein riitaa rahasta. Mies halusi vaimoltaan velkakirjoja sitä vastaan, että mies rahoitti enemmän.
Kaveri kävi lakimieheltä kysymässä. Lakimies sanoi, että elämiseen osallistutaan tulojen suhteessa. Varat ei vaikuta. (Kaverilla on omistuksia.)
Höpö höpö. :D
Elatus tarkoittaa sitä, että köyhää puolisoa ei saa tappaa nälkään. Mitään kalliita sänkyjä ei tarvitse kellekään ostella.
Meinaat, että mies nukkuu tyyriisti Hästens -sängyssä ja vaimo lattialla?
"Meinaat, että mies nukkuu tyyriisti Hästens -sängyssä ja vaimo lattialla?"
Ihan miten keskenään sopivat, mutta mikään pakko ei ole sitä sänkyä toiselle ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan on yleisesti ottaen aika erilainen näkemys näistä asioista kuin muualla. Itä-Euroopassa tuntuu että perusoletus on että mies maksaa kaiken, ja jopa antaa kuukausirahaa tai luottokortin naisen käyttöön. Sen lisäksi tulee lomamatkat, koruja, vaatteita, kukkia kaikki siihen päälle ja kodit ja autot ja peruselatus automaattisesti miehen puolelta.
Etelä- Euroopassa myös yleensä mies kustantaa kyllä melkein kaiken. Muissa Euroopan maissa taas palkkataso myös ns naisyen töissä sellainen ettei niin isoja tuloeroja ole.
Tämä. En ikinä edes ajatellut toisin. Luonnollista, että mies ajaa minulle uuden auton pihaan ja tankkaa sen joka kerta.
Luonnollista, että käymme yhdessä ostoksilla ja se täppää kummalla on kortti yhteiselle tilille. Luonnollista, etten tiedä laskuista mitään. Luonnollista saada koruja lahjaksi tai ostaa kauniita vaatteita tarpeeseen. Edustan sentään meidä perhettä. Luonnollista matkustaa yhdessä ja käydä ravintoloissa.
Töihin meno ei ole taloudellisesti ollut kannattavaa, koska rahallinen korvaus ajasta on niin mitätön.
Mitä minä tuon perheeseen? No en ainakaan riihikuivaa. Se ei tarkoita ettenkö tekisi paljonkin perheeni eteen. Välillä hikeä ja verta. Mutta elämä on. Jokainen tekee osuutensa enenmmin tai myöhemmin.
Etkö sä raukkaparka osaa edes autoa itsellesi valita?
Ei tarvitse olla niin katkera.
Osaamista on moneenkin asiaan ja enemmän kuin monilla.
Ja koska olen parisuhteessa en sugardaddy suhteessa keskustelen asioista mieheni kanssa ja teemme päätökset ja valinnat yhdessä.
Pitkässä parisuhteessa tulee melkein väkisinkin aikoja jolloin sen paremmin tienaavan osa vaihtuu. Opiskellaan, voi olla työttömyyttä, kotonaoloa lapsen vuoksi, sairastumisia, jäädään eri aikaan eläkkeelle ym. Ei kaikkea tarvitse jakaa viivottimella, pääasia että molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä ja molempien tulevaisuus on taattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kato ku perhe ja lapset ja muut tekosyyt
Millä tavalla tuo on "tekosyy"? Mieslapsi kiukuttelee kun ei voikaan käyttää kaikkia rahojaan pleikkari peleihin, pitää omasta jälkikasvustaan huolehtia, yyh on se niin väärin!
/s
Aviomieheni tienaa noin 5 kertaa enemmän kuin minä, vaikka ollaan molemmat kokopäivätöissä. Hän ihan vapaaehtoisesti myös maksaa kaikesta enemmän, sillä haluaa elää tulotasonsa mukaisesti. Mulle sopisi kyllä 50/50 jako, jos elintaso olisi omiin tuloihini ok, olen ihan keskituloinen aikuinen.
Koen että pahempaa taloudellista väkivaltaa olisi se, jos mies odottaisi minun laittavan koko kuukauden tuloni maksaakseni puolet asumisesta (hän huolehtisi helposti omasta puolikkaastaan ja voisi elellä leveästi, toki ansaitusti) ja itse hakisin ruokani ruokajonosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakisääteisesti pitäisi määrätä, että keskenään saavat pariutua ihmiset, jotka ansaitsevat saman verran.
Jos tilanteet jostain syystä muuttuvat, esim. sairastumisen, onnettomuuden tai muun toisen osapuolen tuloihin vaikuttavan asian seurauksena, tuomitaan eroon.
Sitten katsotaan listasta seuraava parisuhde: rikkaalle yhtä rikas, köyhtyneelle samanlainen pudokas.
Saadaan loistavasti toimiva ihanneyhteiskunta!
Syystä että?
Eikös se ole luonteva yksiniittinen ratkaisu ap:n kokemaan tuskaan?
Hänellehän avioliitto/parisuhde vaikuttaa olevan taloudellinen ongelma.
Jotta ap saisi itselleen haluamansa parisuhteen laissa on määrättävä millainen jokaisen parisuhteen kuuluu olla?
Ei muuta kuin tekemäään asiasta lakialoitetta.
Minulle tämä asia ei ole ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Pitkässä parisuhteessa tulee melkein väkisinkin aikoja jolloin sen paremmin tienaavan osa vaihtuu. Opiskellaan, voi olla työttömyyttä, kotonaoloa lapsen vuoksi, sairastumisia, jäädään eri aikaan eläkkeelle ym. Ei kaikkea tarvitse jakaa viivottimella, pääasia että molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä ja molempien tulevaisuus on taattu.
Juuri näin. Ja ketä helvettiä oikeasti kiinnostaa kuka maksaa ja mitä, varsinkin pitkässä liitossa jossa luulisi olevan rakkautta? Vai olenko miehenä liian romantikko? Pitäisikö itsekin ryhtyä ahneeksi kuspääksi? Joo, enpä taida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakisääteisesti pitäisi määrätä, että keskenään saavat pariutua ihmiset, jotka ansaitsevat saman verran.
Jos tilanteet jostain syystä muuttuvat, esim. sairastumisen, onnettomuuden tai muun toisen osapuolen tuloihin vaikuttavan asian seurauksena, tuomitaan eroon.
Sitten katsotaan listasta seuraava parisuhde: rikkaalle yhtä rikas, köyhtyneelle samanlainen pudokas.
Saadaan loistavasti toimiva ihanneyhteiskunta!
Syystä että?
Eikös se ole luonteva yksiniittinen ratkaisu ap:n kokemaan tuskaan?
Hänellehän avioliitto/parisuhde vaikuttaa olevan taloudellinen ongelma.
Jotta ap saisi itselleen haluamansa parisuhteen laissa on määrättävä millainen jokaisen parisuhteen kuuluu olla?
Ei muuta kuin tekemäään asiasta lakialoitetta.
Jotta laki saataisiin voimaan todennälöisesti pitäisi muuttaa myös perustuslakia. Jote jos asia pitää saada päätöksee vaikkapa muutamassa vuodessa aloitteella alkaa olla vähän kiirekin.
Miksi ajatus miehen tai vaimon rahoilla elämisestä tulee niin katkera mieli?
Miksi olet katkera puolisosi elättämisestä, jos rakastat tätä ja haluat hänelle parasta?
Mutta kelan tuilla on ok ja hyvää ratsastaa. Eiku ei olekaan. Siitäkin ollaan katkeria.
Ei käy tasan nallekarkit. Aina joku pääsee siivellä:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakisääteisesti pitäisi määrätä, että keskenään saavat pariutua ihmiset, jotka ansaitsevat saman verran.
Jos tilanteet jostain syystä muuttuvat, esim. sairastumisen, onnettomuuden tai muun toisen osapuolen tuloihin vaikuttavan asian seurauksena, tuomitaan eroon.
Sitten katsotaan listasta seuraava parisuhde: rikkaalle yhtä rikas, köyhtyneelle samanlainen pudokas.
Saadaan loistavasti toimiva ihanneyhteiskunta!
Syystä että?
Eikös se ole luonteva yksiniittinen ratkaisu ap:n kokemaan tuskaan?
Hänellehän avioliitto/parisuhde vaikuttaa olevan taloudellinen ongelma.
Jotta ap saisi itselleen haluamansa parisuhteen laissa on määrättävä millainen jokaisen parisuhteen kuuluu olla?
Ei muuta kuin tekemäään asiasta lakialoitetta.
Minulle tämä asia ei ole ongelma.
Kiitos tiedosta. En kyllä tiedä mitä se minulle kuuluu onko tuo sinulle ongelma vai ei.
Mutta kun nyt vastasit niin mikä ei ole ongelma parisuhde vai lakialoiteen tekeminen?
Aloittaja lienee kirjolla, eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies hyväksikäyttää naista seksuaalisesti "parisuhteessa" koko ajan. Luonnossa suurin osa koiraista ei pääse parittelemaan koskaan, osa ehkä kerran pari. Parisuhde on siis käytännössä s eksiorjuussuhde eli nainen työskentelee ja h uoraa miehelle eksklusiivisesti.
Jos mies ei tuo naisen elämään mitään lisäarvoa vaan nainen elättää itsensä omalla työllään tai muilla tuloilla niin silloin tämän kannattaa elää omassa asunnossa ja tapailla miehiä vain sillä tasolla, kun se on itselle aidosti hyödyllistä ja nautinnollista. Harvemmin siis edetä sänkyhommiin asti.
Sitten jos puhutaan avioliitosta missä tullaan yhdeksi lihaksi niin perinne menee näin: nainen tulee raskaaksi ja äidiksi, hoivaa lapsia. Hän työskentelee perheelle ja suvulle, erityisesti näille lapsille. Mies kantaa taloudellisen vastuun.
Nykyaikana mies voi valita haluaako
a. olla ilman naista ja seksualisuuden harjoittamista, leikkimistä ja simulointia naisen kanssa
b. pitää eksklusiivista s eksiorjaa huolehtien naisen elatuksesta
c. käyttää prostituoitujen ja muiden seksityöläisten palveluita, jakaa näiden elatuksen muiden miesten kanssa
d. kuluttaa ihmiskauppa- ja r aiskauspornoa ilmaiseksi (bad karma, en suosittele)
e. ottaa aviovaimon ja oppia paremmaksi ihmiseksi
Suurin osa kiukkuperseilystä syntyy siitä, että mies luulee, että naista kiinnostaisi parittelu ja miehen kanssa oleminen edes vähää alusta. Ei todennäköisesti kiinnosta. Luonnossa naaraat eivät edes katso koiraita päin ja lajeilla, joilla ollaan seksuaalisesti tasa-arvoisia (linnut, ei nisäkkäät), kimpassa tehdään poikue ja kumppania vaihdetaan yleensä yhden poikueen jälkeen
Deluusio siitä, että naiset haluaisivat tulla 10 000 kertaa siitetyksi on ihan miesten kehittämää valhetta miehille
Tässä on tyystin unohtunut, että ihmistä on turha asettaa aivoiltaan kehittymättömien eläimien tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajatus miehen tai vaimon rahoilla elämisestä tulee niin katkera mieli?
Miksi olet katkera puolisosi elättämisestä, jos rakastat tätä ja haluat hänelle parasta?
Mutta kelan tuilla on ok ja hyvää ratsastaa. Eiku ei olekaan. Siitäkin ollaan katkeria.
Ei käy tasan nallekarkit. Aina joku pääsee siivellä:D
Musta tuntuu että nämä jotka tekevät tällaisia aloituksia eivät ole oikeasti olleet parisuhteessa. Tai sitten ovat kykenemättömiä epäitsekkyyteen ja rakkauteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa on lain mukaan elatusvelvollisuus ja se on ihan oikein.
Yhteiseen elämään osallistutaan tulojen suhteessa. Eli suurempituloinen maksaa enemmän.
Elatusvelvollisuus ei tarkoita elintason tasaamista, toim. huom.
Kyllähän elatusvelvollisuus tarkoittaa elintason tasaamista. Mitä muuta se voisi tarkoittaa.
Esim mun kaveri osti miehensä kanssa Hästens-sängyt. Kaveri pitkäaikaistyötön sairauksien vuoksi ja miehensä on erikoislääkäri. Heillä oli usein riitaa rahasta. Mies halusi vaimoltaan velkakirjoja sitä vastaan, että mies rahoitti enemmän.
Kaveri kävi lakimieheltä kysymässä. Lakimies sanoi, että elämiseen osallistutaan tulojen suhteessa. Varat ei vaikuta. (Kaverilla on omistuksia.)
Höpö höpö. :D
Elatus tarkoittaa sitä, että köyhää puolisoa ei saa tappaa nälkään. Mitään kalliita sänkyjä ei tarvitse kellekään ostella.
Meinaat, että mies nukkuu tyyriisti Hästens -sängyssä ja vaimo lattialla?
Kai ne nukkuu vanhassa hetekassa molemmat, koska mies on pihi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän näistä asioista sovita parisuhteissa ja avioliitoissa tapauskohtaisesti niin että molemmille asia on ok, jos ei sitä yhteistä näkemystä löydy pariskunta ei todenn ole yhteensopiva arvojensa puolesta.
Tilanteet voivat olla hyvin erilaisia. Minusta lähtökohtaisesti on kaksi reilua tapaa:
1. Kaikki maksetaan 50/50, tällöin asuminen ja yhteiset kulut ja elintaso asetetaan vähemmän tienaavan tasolle.
2. Maksetaan jotakuinkin tulojen suhteessa jos tuloissa on iso epäsuhta parin välillä.
1. Kaikki maksetaan 50/50, tällöin asuminen ja yhteiset kulut ja elintaso asetetaan vähemmän tienaavan tasolle.
Mihin ne paremmin tienaavan varastot menevät? Hyväntekeväisyyteenkö? Vai ahnehditaan seuraavalle sukupolvelle (itsen kloonille)? Tuo ei ole hyvä tapa vaan individualistinen ja ahne. Mikä ihme olisi elämässä tärkeämpää kuin oman puolison hyvinvointi ja kukoistaminen. Olette sairaita.
2. Maksetaan jotakuinkin tulojen suhteessa jos tuloissa on iso epäsuhta parin välillä.
Hyvä tasauskeino on laittaa kaikki rahat samalle tilille ja katsoa, että molemmat ovat tyytyväisiä ja voivat hyvin. Jos parilla on hyvin erilaiset intressit, esim. toista kiinnostaa erittäin kalliit moottoriajoneuvot ja toista huonekasvit, niin tämä ei ole ehkä kovin hyvä pari muutenkaan.
Kirjoitin viestin johon viittasit. Älä viitsi sairaaksi haukkua. Itse en ole oikeasti ole niin tarkka rahasta, että jokaista euroa pitäisi olla laskemassa että menee tasan. Siksi korostinkin, että tilanteet ovat erilaisia ja niistä pitää yhdessä keskustella ja sopia, itse koen että jos tienaisin niin reilusti että mieheni ei tarvitsisi käydä töissä, se olisi mulle todennäköisesti ihan ok ja olisi ihanaa tarjota meille molemmille siten korkeampi elintaso - tämä nyt kuitenkin on vain haaveilua. Pidän noita kahta tapaa kuitenkin suurpiirteisinä lähtökohtina yhteiselle taloudenhoidolle. Kotitöihin osallistuvat kummatkin jaksamisensa ja pystymisensä mukaan ja sille en laita rahallista hintaa, piste.
Itse sain kokea ja kärsiä lapsena vanhempieni henkisesti väkivaltaisesta parisuhteesta, joka sisälsi myös taloudellista vallankäyttöä ja alistamista, jatkuvaa haukkumista ja rahan korostamista.
Oman taustani vuoksi en itse suostuisi henkilökohtaisesta pankkitilistä luopumaan. Meillä on omat tilit sekä yhteinen kulutili ja se on meille toimiva ratkaisu eikä mitenkään "sairas".
Toivottavasti palautettaisiin laki tarveharkinnaisesta työmarkkinatukipäivärahan suuruudesta avioliitossa tai avoliitossa asuvien työttömien kohdalle, kuten se oli aikoinaan 90-luvun lopulta vuoteen 2014 voimassa, että puolison huomio: BRUTTOtulojen mukaan kela "hinkuvintiaisella" laskukaavalla laski työttömän puolison työmarkkinatuen määrän; ja monen työttömän puolison kohdalla se merkitsikin ihan kuulkaapas nollan suuruista työttömyyskorvausta!
Sen jälkeen ap:nkin outo suhtauminen puolisoiden velvollisuuteen elättää parisuhteen toinen työtön puolisokin olisi vähemmän kateutta aihettavaa propagandaa tuottavaa huolta avioliitossa elävien pariskuntien elämästä; että mukamas sen työttömän monilapsisen perheen äidin työttömänä osapuolena olisi itseään rikkaamman puolison ansioista loistokasta ja hyväksikäyttöä siivellä elämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies hyväksikäyttää naista seksuaalisesti "parisuhteessa" koko ajan. Luonnossa suurin osa koiraista ei pääse parittelemaan koskaan, osa ehkä kerran pari. Parisuhde on siis käytännössä s eksiorjuussuhde eli nainen työskentelee ja h uoraa miehelle eksklusiivisesti.
Jos mies ei tuo naisen elämään mitään lisäarvoa vaan nainen elättää itsensä omalla työllään tai muilla tuloilla niin silloin tämän kannattaa elää omassa asunnossa ja tapailla miehiä vain sillä tasolla, kun se on itselle aidosti hyödyllistä ja nautinnollista. Harvemmin siis edetä sänkyhommiin asti.
Sitten jos puhutaan avioliitosta missä tullaan yhdeksi lihaksi niin perinne menee näin: nainen tulee raskaaksi ja äidiksi, hoivaa lapsia. Hän työskentelee perheelle ja suvulle, erityisesti näille lapsille. Mies kantaa taloudellisen vastuun.
Nykyaikana mies voi valita haluaako
a. olla ilman naista ja seksualisuuden harjoittamista, leikkimistä ja simulointia naisen kanssa
b. pitää eksklusiivista s eksiorjaa huolehtien naisen elatuksesta
c. käyttää prostituoitujen ja muiden seksityöläisten palveluita, jakaa näiden elatuksen muiden miesten kanssa
d. kuluttaa ihmiskauppa- ja r aiskauspornoa ilmaiseksi (bad karma, en suosittele)
e. ottaa aviovaimon ja oppia paremmaksi ihmiseksi
Suurin osa kiukkuperseilystä syntyy siitä, että mies luulee, että naista kiinnostaisi parittelu ja miehen kanssa oleminen edes vähää alusta. Ei todennäköisesti kiinnosta. Luonnossa naaraat eivät edes katso koiraita päin ja lajeilla, joilla ollaan seksuaalisesti tasa-arvoisia (linnut, ei nisäkkäät), kimpassa tehdään poikue ja kumppania vaihdetaan yleensä yhden poikueen jälkeen
Deluusio siitä, että naiset haluaisivat tulla 10 000 kertaa siitetyksi on ihan miesten kehittämää valhetta miehille
Tässä on tyystin unohtunut, että ihmistä on turha asettaa aivoiltaan kehittymättömien eläimien tasolle.
Entä jos elää miehen siivillä, mutta seksiä ei ole. Miten käy primitiivisen olennon, kun se ei mahdu mihinkään lokeroon eikä pidä naisia orjanaan vaan toimii itse orjana naiselle tehden töitä jotta toinen voi vaan olla.
Luonnonoikku?
Vai tavallinen nykyaikainen keski-ikäinen, joka on niin murjottu ettei halua muuta kuin kääntää selkäänsä ja nukkua?
Kyllähän se muuttaa. Avioliitossa on puolisoilla velvollisuuksia toista kohtaan, avioliittolaki:
46 (16.4.1987/411)
Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen
Lähtökohtana on puolisoiden tasa-arvo, ei kahden elintason perhe.
Avosuhdetta ei säädökset koske, sopikoot ihmiset keskenään mitä vaan.
Suosittelen avioliittoa.