Lue keskustelun säännöt.
Taloudellinen hyväksikäyttö parisuhteessa vähemmän tienaavan toimesta
20.05.2026 |
Onko tää nykyään oikeasti hyväksyttävää vai miksi tästä ei saa koskaan puhua ääneen?
Mua on alkanut suorastaan oksettaa tämä “maksukykyjen mukaan” -ajattelu parisuhteissa. Eli käytännössä se, että enemmän tienaava maksaa kaiken isomman osuuden asumisesta, ruoista, autoista, lomista ja elämästä yleensä — ja vähemmän tienaava saa elää leveämmin omilla rahoillaan, koska ei muka pysty osallistumaan enempää. Tää on se mikä raivostuttaa, miten tää muka EI ole taloudellista hyväksikäyttöä?
Jos toinen tekee pidempää päivää, kantaa enemmän vastuuta, stressaa rahasta enemmän ja maksaa vaikka 70 % yhteisistä menoista, niin miksi sitä pidetään automaattisesti reiluna? Samaan aikaan toinen voi shoppailla, tehdä lyhyempää työviikkoa tai valita huonompipalkkaisen työn muka koska raha ei ole tärkeintä, kun tietää että toinen paikkaa erotuksen.
Ja ennen ku joku vetää herneet nenään: mä en puhu tilanteista missä sokea jalkapuoli äiti on kotona kuuden vammaisen lapsen kanssa tai oikeasti vaikeassa tilanteessa. Puhun ihan tavallisista parisuhteista, joissa perhe elää niin, että toisen aikuisen palkka on automaattisesti myös toisen palkkaa sillä hankittavan elintason muodossa.
Jos sukupuolet olisi toisin päin eli mies nautiskelisi naisen suuremmista tuloista, tästä puhuttaisiin hyväksikäyttönä välittömästi.
Onko täällä muita jotka on vihdoin tajunneet, että ns ”maksukyvyn mukaan osallistuminen” on yleensä vain kauniimpi nimi sille, että toinen elää siivellä?
Kommentit (770)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmallista siitä tulee siinä kohtaa kun pienituloinen edellyttää jotain suurempituloiselta. Vaikkapa uutta käsilaukkua.
Avioliitossa on kaksi ihmistä ja kaikki on yhteistä. Perheessä missä on lapsia, myös lasten tarpeet huomioidaan, vaikka he eivät tuo taloon shekeliäkään. Totta kai se on väkivaltaa todeta, että naisen tarpeet ja halut ovat turhia, ja naisen pitää nämä itse tienata, ihan yhtä lailla kuin se olisi sanoa lapselle, että menepä lapsi itse orjailemaan leipäsi eteen.Älkää ihmiset suostuko näihin sairaisiin "parisuhteisiin" ja liittoihin. Rakkauden kautta. Huolenpidon kautta. Välittämisen kautta. Ei itsekkyyden, halun, individualismin.
Nimenomaan omassa liitossani kyse on rakkaudesta. Me olemme kaksi omilla jaloillamme seisovaa aikuista ihmistä, jotka jakavat kulut fifty-fifty. Rakkauteen emme tarvitse toisen rahoja, vaan juuri sitä rakkautta.
Mutta sittenkö se rakkaus ei riittäisi tai kantaisi, jos toinen ei maksaisi puolia kaikesta suystä tai toisesta?
Sitten se muuttuisi väkivallaksi vai?No niinpä. Tuo 50/50-hokema on ihan naurettava kun todellisuus on se, että elämässä sattuu ja tapahtuu, positiivisessa ja negatiivisessa mielessä. On keinotekoista pitää kiinni jostakin aatteesta tilanteessa, jossa 50/50 vain ei ole järkevää.
Meillä minä kävin opiskelujen aikaan töissä, mieheni ei, tietenkin maksoin enemmän. Tulomme olivat ennen lapsia suht samat, aikalailla 50/50 mentiin. Molempien lasten kohdalla mietittiin kumpi jää kotiin, päädyimme siksi minuun, että a) halusin ja b) minulla oli enemmän passiivista tuloa. Mieheni maksoi enemmän ja minulle eläkerahaa kompensaationa. 10 vuotta mentiin näin ja nyt minä tienaan pikkasen enemmän kuin mieheni, joten jälleen maksan hieman enemmän. Sitten taas katsellaan kun lapset muuttavat kotoa että mitä tehdään. Ainoa järkevä systeemi. Miksi ihmeessä väkisin ylläpitäisimme jotain 50/50-systeemiä? Tekeekö se jommastakummasta paremman feministin tai alfa-uroksen?
50/50 jaossa pitää säästöjen ja omaisuuden karttumisenkin mennä muuten 50/50, tietenkin. Että jos tolle tielle lähtee, lopputulos tulee edelleen olla tasavertainen.
Millä ihmeen logiikalla sen noin pitää mennä?
Minulle jää 50-50 taloudessa säästöön ehkä tonni vuodessa, miehellä kymppitonneja. Hän on rahansa itse ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun elää ja asuu yksin, ei tämäkään ole ongelma! Se nyt vaan on fakta, että naiset saavat vähemmän palkkaa, mistä luulet että niille hyvätuloisille miehille riittäisi töitä jos naiset veisivät nekin?
Elä elämäsi yksin, niin ei tarvitse jakaa mitään, ikinä tai koskaan! Voit nauttia rahoistasi juuri niin kuin haluat.
Toiset meistä haluaa pitää huolta läheisistään ja jakaa omaa hyväänsä.
Nyt kannattaa jo lakata hokemasta tätä hevonpaskaa naisten pienemmistä palkoista. Suomessa on laitonta maksaa palkkaa sukupuolen perusteella. Naisten pienemmät ansiot johtuvat esimerkiksi siitä että naiset tyytyvät vähempään, tekevät vähemmän töitä ja vähemmän vaativia tai vaarallisia tehtäviä - ei siitä että naisille olisi muka jotenkin määritelty pienemmät palkat. Naisella on Suomessa täysin yhdenvertaiset mahdollisuudet tienata saman verran tai enemmmän kuin mies.
No ei ole. Tuo on korulause, jolla ylläpidetään ulospäin Suomi-kuvaa yllä. Sitten kun katsotaan kovaa faktaa, mies tienaa samasta työstä naista enemmän. Tätä perustellaan ties millä henkilökohtaisella bonuksella tai mieskiintiöllä ettei vaan tarvitsisi myöntää että sukupuolesta se ero johtuu. Perhevapaat on yksi typerimmistä selityksistä. Juu, nainen on useammin kotona, mutta se ei ammattitaitoa miksikään muuta, joten ei sen pitäisi palkassakaan näkyä.
Suomessa tämä ns. selittämätön palkkaero on 3-6% (eli ero, jolle ei keksitä kivaa selitystä kun ei voida sukupuolittaa), se on nimenomaan sukupuoliero.
Miksihän se on aina mies, joka lätisee noita latteuksiaan?
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhde tai saatika perheen pyörittäminen ole mitään nollasummapeliä. Yhteiseen hiileen puhalletaan. Jos toisella on isompi palkka niin sitten on. Kumpikin pistää rahaa yhteiseen elämään oman maksukykynsä mukaan.
No, näin minäkin ajattelin ekan ja ehkä vähän toisenkin vaimon kanssa.
Kolmannen kohdalla päätin että olen jo tarpeeksi aikuisia kasvattanut ja rahoittanut tähän elämään. Sen verran paska maku noista aiemmista lypsyistä jäi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakisääteisesti pitäisi määrätä, että keskenään saavat pariutua ihmiset, jotka ansaitsevat saman verran.
Jos tilanteet jostain syystä muuttuvat, esim. sairastumisen, onnettomuuden tai muun toisen osapuolen tuloihin vaikuttavan asian seurauksena, tuomitaan eroon.
Sitten katsotaan listasta seuraava parisuhde: rikkaalle yhtä rikas, köyhtyneelle samanlainen pudokas.
Saadaan loistavasti toimiva ihanneyhteiskunta!
Syystä että?
Eikös se ole luonteva yksiniittinen ratkaisu ap:n kokemaan tuskaan?
Hänellehän avioliitto/parisuhde vaikuttaa olevan taloudellinen ongelma.
Jotta ap saisi itselleen haluamansa parisuhteen laissa on määrättävä millainen jokaisen parisuhteen kuuluu olla?
Ei muuta kuin tekemäään asiasta lakialoitetta.
Minulle tämä asia ei ole ongelma.
Kiitos tiedosta. En kyllä tiedä mitä se minulle kuuluu onko tuo sinulle ongelma vai ei.
Mutta kun nyt vastasit niin mikä ei ole ongelma parisuhde vai lakialoiteen tekeminen?
Parisuhteeni ei ole ongelmallinen, eikä lakialoitteiden tekeminen kiinnosta.
Sehän oli vain sarkastinen ehdotus, miten ap:n ja kaltaistensa olisi mahdollista saavuttaa parisuhde, jossa kukaan ei tulisi hyväksikäytetyksi taloudellisesti.
Toisaalta, jos tämä taloudellinen epätasa-arvo näin poistuisi, mikä olisikaan seuraava asia, josta voisi haistaa hyväksikäytön makua? Esim. "Saamari, vaimo sai kaksi orgasmia ja itse en pysty kuin yhteen, ei ole reilua tämä..."
Minun oli mahdollista saavuttaa tuollainen parisuhde ihan ilman mitään lakiakin. Omituista kommentointia täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmallista siitä tulee siinä kohtaa kun pienituloinen edellyttää jotain suurempituloiselta. Vaikkapa uutta käsilaukkua.
Avioliitossa on kaksi ihmistä ja kaikki on yhteistä. Perheessä missä on lapsia, myös lasten tarpeet huomioidaan, vaikka he eivät tuo taloon shekeliäkään. Totta kai se on väkivaltaa todeta, että naisen tarpeet ja halut ovat turhia, ja naisen pitää nämä itse tienata, ihan yhtä lailla kuin se olisi sanoa lapselle, että menepä lapsi itse orjailemaan leipäsi eteen.Älkää ihmiset suostuko näihin sairaisiin "parisuhteisiin" ja liittoihin. Rakkauden kautta. Huolenpidon kautta. Välittämisen kautta. Ei itsekkyyden, halun, individualismin.
Nimenomaan omassa liitossani kyse on rakkaudesta. Me olemme kaksi omilla jaloillamme seisovaa aikuista ihmistä, jotka jakavat kulut fifty-fifty. Rakkauteen emme tarvitse toisen rahoja, vaan juuri sitä rakkautta.
Mutta sittenkö se rakkaus ei riittäisi tai kantaisi, jos toinen ei maksaisi puolia kaikesta suystä tai toisesta?
Sitten se muuttuisi väkivallaksi vai?No niinpä. Tuo 50/50-hokema on ihan naurettava kun todellisuus on se, että elämässä sattuu ja tapahtuu, positiivisessa ja negatiivisessa mielessä. On keinotekoista pitää kiinni jostakin aatteesta tilanteessa, jossa 50/50 vain ei ole järkevää.
Meillä minä kävin opiskelujen aikaan töissä, mieheni ei, tietenkin maksoin enemmän. Tulomme olivat ennen lapsia suht samat, aikalailla 50/50 mentiin. Molempien lasten kohdalla mietittiin kumpi jää kotiin, päädyimme siksi minuun, että a) halusin ja b) minulla oli enemmän passiivista tuloa. Mieheni maksoi enemmän ja minulle eläkerahaa kompensaationa. 10 vuotta mentiin näin ja nyt minä tienaan pikkasen enemmän kuin mieheni, joten jälleen maksan hieman enemmän. Sitten taas katsellaan kun lapset muuttavat kotoa että mitä tehdään. Ainoa järkevä systeemi. Miksi ihmeessä väkisin ylläpitäisimme jotain 50/50-systeemiä? Tekeekö se jommastakummasta paremman feministin tai alfa-uroksen?
50/50 jaossa pitää säästöjen ja omaisuuden karttumisenkin mennä muuten 50/50, tietenkin. Että jos tolle tielle lähtee, lopputulos tulee edelleen olla tasavertainen.Millä ihmeen logiikalla sen noin pitää mennä?
Minulle jää 50-50 taloudessa säästöön ehkä tonni vuodessa, miehellä kymppitonneja. Hän on rahansa itse ansainnut.
No siksi, että ei se ole tasapuolista, että kulut kyllä tasataan, mutta tuloja ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun elää ja asuu yksin, ei tämäkään ole ongelma! Se nyt vaan on fakta, että naiset saavat vähemmän palkkaa, mistä luulet että niille hyvätuloisille miehille riittäisi töitä jos naiset veisivät nekin?
Elä elämäsi yksin, niin ei tarvitse jakaa mitään, ikinä tai koskaan! Voit nauttia rahoistasi juuri niin kuin haluat.
Toiset meistä haluaa pitää huolta läheisistään ja jakaa omaa hyväänsä.
Nyt kannattaa jo lakata hokemasta tätä hevonpaskaa naisten pienemmistä palkoista. Suomessa on laitonta maksaa palkkaa sukupuolen perusteella. Naisten pienemmät ansiot johtuvat esimerkiksi siitä että naiset tyytyvät vähempään, tekevät vähemmän töitä ja vähemmän vaativia tai vaarallisia tehtäviä - ei siitä että naisille olisi muka jotenkin määritelty pienemmät palkat. Naisella on Suomessa täysin yhdenvertaiset mahdollisuudet tienata saman verran tai enemmmän kuin mies.
No ei ole. Tuo on korulause, jolla ylläpidetään ulospäin Suomi-kuvaa yllä. Sitten kun katsotaan kovaa faktaa, mies tienaa samasta työstä naista enemmän. Tätä perustellaan ties millä henkilökohtaisella bonuksella tai mieskiintiöllä ettei vaan tarvitsisi myöntää että sukupuolesta se ero johtuu. Perhevapaat on yksi typerimmistä selityksistä. Juu, nainen on useammin kotona, mutta se ei ammattitaitoa miksikään muuta, joten ei sen pitäisi palkassakaan näkyä.
Suomessa tämä ns. selittämätön palkkaero on 3-6% (eli ero, jolle ei keksitä kivaa selitystä kun ei voida sukupuolittaa), se on nimenomaan sukupuoliero.
Miksihän se on aina mies, joka lätisee noita latteuksiaan?
Ja sieltä pelkkää tyhjää lätinää, ei mitään faktaa. Taulukkopalkoissa ja julkisten virkojen ja tehtävien palkkauksissa ei ole sukupuolimäärityksiä, yksityisillä aloilla ei ole kikkelilisiä ja jokainen voi neuvotella itse palkkansa. Nainen tyytyy vähempään ja/tai tekee vähemmän, ei se ole miesten vika.
"No siksi, että ei se ole tasapuolista, että kulut kyllä tasataan, mutta tuloja ei."
Totta kai se on tasapuolista. Molemmat ovat palkkansa itse ansainneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikessa suostutaan elämään köyhemmän mielen mukaan on ok maksaa 50-50 euroissa. Silloin rikkaampi ei voi ehdotella matkoja, valittaa ahtaasta asunnosta tai ostella lohta kaupasta ja valittaa kun ei budjetti riitä kuukauden ruokiin.
Jos rikkaampi on todellakin valmis laskemaan oman elintasonsa yhteisissä asioissa köyhemmän tasolle on ok, maksaa puoliksi.
Mutta aika usein rikas haluaa vähän enemmän ja vähän parempaa, koska HÄNELLÄ on rahaa ja varaa. Vähän isompi koti, vähän kalliimpaa ruokaa, vähän useammin matkustelua, uudempi auto jne. Silloin eurolleen puoliksi maksaminen ei enää ole ok, sillä rikkaampi nostaa köyhemmän tosiasiallista kulutusta. Silloin on ok maksaa tulojen mukaan.
Höpöhöpö. Vieläkin useammin pienituloinen haluaa itselleen sellaisen määrän lapsia ja sen kokoisen kodin perheelle, minkä puolikkaaseen hänen oma rahoituskykynsä ei riitä missään vaiheessa elämää.
Jotkus matkat ovat mittakaavaltaan kärpäsenkakkaa näissä mittakaavoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhde tai saatika perheen pyörittäminen ole mitään nollasummapeliä. Yhteiseen hiileen puhalletaan. Jos toisella on isompi palkka niin sitten on. Kumpikin pistää rahaa yhteiseen elämään oman maksukykynsä mukaan.
No, näin minäkin ajattelin ekan ja ehkä vähän toisenkin vaimon kanssa.
Kolmannen kohdalla päätin että olen jo tarpeeksi aikuisia kasvattanut ja rahoittanut tähän elämään. Sen verran paska maku noista aiemmista lypsyistä jäi.
Mene itse pois naisen housuista lypsämästä tämän pillua sitten. Ai naisen pitää ruokkia sinua seksulilla ja tuhota omaa kehoaan, mutta sinä et huolehdi tästä millään tavalla? Joo-o, alapäälompakkoloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä AP:n ratkaisu sitten on?
Jos puoliso tienaa vähemmän, niin hänen pitää kouluttautua, vaihtaa alaa ja alkaa tieanata enemmän ennen kuin voit olla hänen kanssaan yhdessä?
Ja hänellä siis pitää olla pesämuna valmiina tuolle koulutusajalle, jotta pystyy ylläpitämään halutun elintason myös koulutusaikana.
Entä tilanteessa, jossa talouteen halutaan hankkia lapsia? Voiko tulot pudota hetkellisesti, vai edellyttääkö se myöhempää kompensointia esim kuukausimaksujen muodossa.
Kun nyt jäi vähän ohkaseksi se, että miten tämä pitäisi toteuttaa, jos tulot eroavat toisistaan merkittävästi, eikä paremmin tienaava tyydy alempaan elintasoon..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmallista siitä tulee siinä kohtaa kun pienituloinen edellyttää jotain suurempituloiselta. Vaikkapa uutta käsilaukkua.
Avioliitossa on kaksi ihmistä ja kaikki on yhteistä. Perheessä missä on lapsia, myös lasten tarpeet huomioidaan, vaikka he eivät tuo taloon shekeliäkään. Totta kai se on väkivaltaa todeta, että naisen tarpeet ja halut ovat turhia, ja naisen pitää nämä itse tienata, ihan yhtä lailla kuin se olisi sanoa lapselle, että menepä lapsi itse orjailemaan leipäsi eteen.Älkää ihmiset suostuko näihin sairaisiin "parisuhteisiin" ja liittoihin. Rakkauden kautta. Huolenpidon kautta. Välittämisen kautta. Ei itsekkyyden, halun, individualismin.
Nimenomaan omassa liitossani kyse on rakkaudesta. Me olemme kaksi omilla jaloillamme seisovaa aikuista ihmistä, jotka jakavat kulut fifty-fifty. Rakkauteen emme tarvitse toisen rahoja, vaan juuri sitä rakkautta.
Mutta sittenkö se rakkaus ei riittäisi tai kantaisi, jos toinen ei maksaisi puolia kaikesta suystä tai toisesta?
Sitten se muuttuisi väkivallaksi vai?No niinpä. Tuo 50/50-hokema on ihan naurettava kun todellisuus on se, että elämässä sattuu ja tapahtuu, positiivisessa ja negatiivisessa mielessä. On keinotekoista pitää kiinni jostakin aatteesta tilanteessa, jossa 50/50 vain ei ole järkevää.
Meillä minä kävin opiskelujen aikaan töissä, mieheni ei, tietenkin maksoin enemmän. Tulomme olivat ennen lapsia suht samat, aikalailla 50/50 mentiin. Molempien lasten kohdalla mietittiin kumpi jää kotiin, päädyimme siksi minuun, että a) halusin ja b) minulla oli enemmän passiivista tuloa. Mieheni maksoi enemmän ja minulle eläkerahaa kompensaationa. 10 vuotta mentiin näin ja nyt minä tienaan pikkasen enemmän kuin mieheni, joten jälleen maksan hieman enemmän. Sitten taas katsellaan kun lapset muuttavat kotoa että mitä tehdään. Ainoa järkevä systeemi. Miksi ihmeessä väkisin ylläpitäisimme jotain 50/50-systeemiä? Tekeekö se jommastakummasta paremman feministin tai alfa-uroksen?
50/50 jaossa pitää säästöjen ja omaisuuden karttumisenkin mennä muuten 50/50, tietenkin. Että jos tolle tielle lähtee, lopputulos tulee edelleen olla tasavertainen.Millä ihmeen logiikalla sen noin pitää mennä?
Minulle jää 50-50 taloudessa säästöön ehkä tonni vuodessa, miehellä kymppitonneja. Hän on rahansa itse ansainnut.
No siksi, että ei se ole tasapuolista, että kulut kyllä tasataan, mutta tuloja ei.
Niinpä. Voi elää ihan otselleen säästäen kun ei pariudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikessa suostutaan elämään köyhemmän mielen mukaan on ok maksaa 50-50 euroissa. Silloin rikkaampi ei voi ehdotella matkoja, valittaa ahtaasta asunnosta tai ostella lohta kaupasta ja valittaa kun ei budjetti riitä kuukauden ruokiin.
Jos rikkaampi on todellakin valmis laskemaan oman elintasonsa yhteisissä asioissa köyhemmän tasolle on ok, maksaa puoliksi.
Mutta aika usein rikas haluaa vähän enemmän ja vähän parempaa, koska HÄNELLÄ on rahaa ja varaa. Vähän isompi koti, vähän kalliimpaa ruokaa, vähän useammin matkustelua, uudempi auto jne. Silloin eurolleen puoliksi maksaminen ei enää ole ok, sillä rikkaampi nostaa köyhemmän tosiasiallista kulutusta. Silloin on ok maksaa tulojen mukaan.
Höpöhöpö. Vieläkin useammin pienituloinen haluaa itselleen sellaisen määrän lapsia ja sen kokoisen kodin perheelle, minkä puolikkaaseen hänen oma rahoituskykynsä ei riitä missään vaiheessa elämää.
Jotkus matkat ovat mittakaavaltaan kärpäsenkakkaa näissä mittakaavoissa.
Niin se lasten tuottaminen ja kasvattaminen on se kotiäidin työ. Ne lapset syövät 4kg tärkeimpiä ravinteita naisen kehosta raskauden aikana, sen jälkeen rintamaidot. Jonkun pitää myös huolehtia vesselien psyykkisestä kehityksestä ja opettaa heidät yhteiskunnan tavoille.
Jos arvostat naisessa vain pillua, käytä prostituutteja. Jos haluat 50/50 kumppanin älä pariudu naisen vaan miehen kanssa, jonka kanssa voitte riidellä laskuista ja vuorotellen r aiskata toisianne perseisiin hedelmättömästi. Jätä naiset rauhaan. Kiitos.
Höpöhöpö. Vieläkin useammin pienituloinen haluaa itselleen sellaisen määrän lapsia ja sen kokoisen kodin perheelle, minkä puolikkaaseen hänen oma rahoituskykynsä ei riitä missään vaiheessa elämää.
Jotkus matkat ovat mittakaavaltaan kärpäsenkakkaa näissä mittakaavoissa.
Kuka sua käskee tällaisen kanssa perhe perustaa? Älä elätä luoja sentään, älä edes siitä niitä lapsia. Onko noin vaikeaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä AP:n ratkaisu sitten on?
Jos puoliso tienaa vähemmän, niin hänen pitää kouluttautua, vaihtaa alaa ja alkaa tieanata enemmän ennen kuin voit olla hänen kanssaan yhdessä?
Ja hänellä siis pitää olla pesämuna valmiina tuolle koulutusajalle, jotta pystyy ylläpitämään halutun elintason myös koulutusaikana.
Entä tilanteessa, jossa talouteen halutaan hankkia lapsia? Voiko tulot pudota hetkellisesti, vai edellyttääkö se myöhempää kompensointia esim kuukausimaksujen muodossa.
Kun nyt jäi vähän ohkaseksi se, että miten tämä pitäisi toteuttaa, jos tulot eroavat toisistaan merkittävästi, eikä paremmin tienaava tyydy alempaan elintasoon..
Homma on simppeli.
Avioliitossa jaetaan kaikki, rahat mukaanlukien.
Yhtiökumppanuudessa yhtiön tulos ja aikaa.
Homokämppissuhteessa kulut ja perse.
Naisten ei kannata sekaantua näistä muuhuin kuin avioliittoon ja katsoa että mies ymmärtää mistä on kyse tai sitten laatia satasivuinen avioehto missä mies pakotetaan ymmärtämään mistä on kyse. Jos mies haluaa sen sijaan vaan r aiskata naista perseeseen ja kämppistellä niin sitten naisen tulee pysyä tällaisesta miehestä mahdollisimman kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhde tai saatika perheen pyörittäminen ole mitään nollasummapeliä. Yhteiseen hiileen puhalletaan. Jos toisella on isompi palkka niin sitten on. Kumpikin pistää rahaa yhteiseen elämään oman maksukykynsä mukaan.
No, näin minäkin ajattelin ekan ja ehkä vähän toisenkin vaimon kanssa.
Kolmannen kohdalla päätin että olen jo tarpeeksi aikuisia kasvattanut ja rahoittanut tähän elämään. Sen verran paska maku noista aiemmista lypsyistä jäi.
Mene itse pois naisen housuista lypsämästä tämän pillua sitten. Ai naisen pitää ruokkia sinua seksulilla ja tuhota omaa kehoaan, mutta sinä et huolehdi tästä millään tavalla? Joo-o, alapäälompakkoloinen.
Ahaa, myyt siis seksiä rahallista korvausta vastaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä.
Tienaan itse bruttona parisen tonnia kuussa, mieheni tienaa viisi. Hän sijoittaa ja säästää rahojaan, tai oikeastaan rahaa jää yli koska hän ei keksi mihin kaiken käyttäisi. Minä budjetoin ja lasken omat rahani, säästöön jää suurinpiirtein 0 e joka kuukausi. Välillä saan toki tehtyä isompia hankintoja, mutta säästämistä se vaatii.
En silti onnistu yrityksistä huolimatta tajuamaan miksi minun pitäisi hyötyä mieheni rahoista. Hän kouluttautui ahkerasti ja on edennyt urallaan tavoitteellisesti. Minä jämähdin pas kaduuniin koska se on helppoa ja kivaa.
Mihin ikinä mieheni rahansa aikookaan käyttää, hän on ansainnut sen ja joka pennin jonka tienaa. Minä ansaitsen oman panokseni mukaan, ja sen mukaan myös elän.
Teidän elintaso on aivan liian korkea sinun tuloihin nähden. Teidän pitää etsiä halvempi asumismuoto, syödä halvempaa ruokaa ja ostaa vaatteet kirpparilta. Meikit ja kampaajat oletkin ilmeisesti ehtinyt jo jättää pois?
Miten muuten teidän ajankäyttö, käyttääkö kumpikin tismalleen saman verran perheen hyväksi? Miehen pitemmät työpäivät tai työmatkat ei ole mikään peruste jättää velvollisuudet välistä.
Ei ole liian korkeaa elintasoa, en tiedä mistä sen keksit. Käyn kampaajalla, juhlin, harrastan ratsastusta ja syön kohtalaisen usein ulkona, niihin rahani menevätkin. Asunto on ok hintainen, maksaisin saman verran yksiön vuokraa kuin nyt kun maksan puolet tästä.
Tehdään saman mittaista työpäivää eli 40 h viikossa. Mies tekee enemmän kotitöitä koska on siivousfriikki ja tykkää laittaa ruokaa. Lapsia ei ole eikä tule. En myöskään ymmärrä miksi ajankäytön pitäisi mennä tismalleen tasan, vain siksi että meillä on omat eikä yhteiset rahat.
Koska teillä on oletettavasti yhteinen koti, ellette sitten myös asu erillänne.
Vai elätkö miehesi siivellä, kun hän panostaa enemmän yhteiseen kotiinne?
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö. Vieläkin useammin pienituloinen haluaa itselleen sellaisen määrän lapsia ja sen kokoisen kodin perheelle, minkä puolikkaaseen hänen oma rahoituskykynsä ei riitä missään vaiheessa elämää.
Jotkus matkat ovat mittakaavaltaan kärpäsenkakkaa näissä mittakaavoissa.
Kuka sua käskee tällaisen kanssa perhe perustaa? Älä elätä luoja sentään, älä edes siitä niitä lapsia. Onko noin vaikeaa?
Ei naisen tarvitse rahoittaa mistään mitään puolia sillä äitiys on 24/7 työ joka syö naisen kehon. Jos haluat rahoittajan niin seurustele miehen kanssa, sinullakin on perse mitä antaa miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhde tai saatika perheen pyörittäminen ole mitään nollasummapeliä. Yhteiseen hiileen puhalletaan. Jos toisella on isompi palkka niin sitten on. Kumpikin pistää rahaa yhteiseen elämään oman maksukykynsä mukaan.
No, näin minäkin ajattelin ekan ja ehkä vähän toisenkin vaimon kanssa.
Kolmannen kohdalla päätin että olen jo tarpeeksi aikuisia kasvattanut ja rahoittanut tähän elämään. Sen verran paska maku noista aiemmista lypsyistä jäi.
Mene itse pois naisen housuista lypsämästä tämän pillua sitten. Ai naisen pitää ruokkia sinua seksulilla ja tuhota omaa kehoaan, mutta sinä et huolehdi tästä millään tavalla? Joo-o, alapäälompakkoloinen.
Ahaa, myyt siis seksiä rahallista korvausta vastaan?
Jos haluat ilmaisseksiä mene antamaan grinderiin persettä. Sitä sinä naiseltakin vaadit. Näytä mallia ja ota mieheltä perseeseen ilmaiseksi 10 000 kertaa kun maksat puolet hänen kuluistaan samalla. Enjoy
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö. Vieläkin useammin pienituloinen haluaa itselleen sellaisen määrän lapsia ja sen kokoisen kodin perheelle, minkä puolikkaaseen hänen oma rahoituskykynsä ei riitä missään vaiheessa elämää.
Jotkus matkat ovat mittakaavaltaan kärpäsenkakkaa näissä mittakaavoissa.
Kuka sua käskee tällaisen kanssa perhe perustaa? Älä elätä luoja sentään, älä edes siitä niitä lapsia. Onko noin vaikeaa?Ei naisen tarvitse rahoittaa mistään mitään puolia sillä äitiys on 24/7 työ joka syö naisen kehon. Jos haluat rahoittajan niin seurustele miehen kanssa, sinullakin on perse mitä antaa miehelle.
24/7 työ joka syö naisen kehon 😂 siellä röllätään nyt kaasu pohjassa
Toki voi normaalituloisellakin mennä hommat pieleen. Se ei silti ole syy valita jo lähtökuopissa pienituloista kaupan kassaa tai lähihoitajaa epäsäännöllisillä työajoilla, koska nämä eivät 100% varmuudella pysty nettovastuustaan huolehtimaan perheen rahoituksen, eivätkä perheen pyörittämisen suhteen muutenkaan (koska ovat usein juuri sen ilta-ajan töissä jolloin perhe-elämä tapahtuu).