Lue keskustelun säännöt.
Taloudellinen hyväksikäyttö parisuhteessa vähemmän tienaavan toimesta
20.05.2026 |
Onko tää nykyään oikeasti hyväksyttävää vai miksi tästä ei saa koskaan puhua ääneen?
Mua on alkanut suorastaan oksettaa tämä “maksukykyjen mukaan” -ajattelu parisuhteissa. Eli käytännössä se, että enemmän tienaava maksaa kaiken isomman osuuden asumisesta, ruoista, autoista, lomista ja elämästä yleensä — ja vähemmän tienaava saa elää leveämmin omilla rahoillaan, koska ei muka pysty osallistumaan enempää. Tää on se mikä raivostuttaa, miten tää muka EI ole taloudellista hyväksikäyttöä?
Jos toinen tekee pidempää päivää, kantaa enemmän vastuuta, stressaa rahasta enemmän ja maksaa vaikka 70 % yhteisistä menoista, niin miksi sitä pidetään automaattisesti reiluna? Samaan aikaan toinen voi shoppailla, tehdä lyhyempää työviikkoa tai valita huonompipalkkaisen työn muka koska raha ei ole tärkeintä, kun tietää että toinen paikkaa erotuksen.
Ja ennen ku joku vetää herneet nenään: mä en puhu tilanteista missä sokea jalkapuoli äiti on kotona kuuden vammaisen lapsen kanssa tai oikeasti vaikeassa tilanteessa. Puhun ihan tavallisista parisuhteista, joissa perhe elää niin, että toisen aikuisen palkka on automaattisesti myös toisen palkkaa sillä hankittavan elintason muodossa.
Jos sukupuolet olisi toisin päin eli mies nautiskelisi naisen suuremmista tuloista, tästä puhuttaisiin hyväksikäyttönä välittömästi.
Onko täällä muita jotka on vihdoin tajunneet, että ns ”maksukyvyn mukaan osallistuminen” on yleensä vain kauniimpi nimi sille, että toinen elää siivellä?
Kommentit (770)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten isän ja mun tuloerot ovat isot. Meille ihan arkipäivää on se että jos mennään ravintolaan en syö mitään, mies syö ja lapset. Minä maksan puolet lasten ruuista. Näin menty jo vuosia. Kotona myös ei ole aina rahaa omaan ruokaan, mutta lapsilla on kyllä ruokaa.
Autona vanha rotisko mutta mies ei hanki uutta kun mulla ei ole varaa osallistua kuluihin ja meidän lapset istuu kyydissä. Maksan aina käyttökorvausta ja bensoista puolet kun jossain olemme,hän siis laskee huollot mukaan josta maksan myös. Minulla ei ole ajokorttia.
En enää edes kehtaisi miehen rahoja käyttää enkä tajua siivellä eläjiä.
Miten te jaatte muun elämän? Minusta sinä pärjäisit taloudellisesti paljon paremmin, kun muuttaisit muualle.
Olen miettinyt sitä mutta asuntomme on kuitenkin lasten koti vaikka vuokralla asumme. Ei ole rahaa muuttoon tai voimia järjestää sitä. Välillä meillä on ihan normaalia, katsomme leffoja jne.
Olen jo 50 v ja työtön ollut monta vuotta, välillä pätkätöissä. Olen tavallaan tottunut tähän jo, miehen kanssa yhdessä oltu 15 vuotta. Jokainen pariskunta elää tavallaan,minä odotan että lapset kasvavat ja sitten jossain vaiheessa poistun täältä maailmasta.
Nainen sun miehesi elää jo erilistä elämää. Hän käy luonasi koska potee huonoa omatuntoa. Hän ei rakasta, ei edes välitä sinusta.
Hän ei eroa koska:
Kun haet avioeroa saat puolet miehen omaisuudesta, siitä kämpästä jonka hän osti ITSELLEEN ja mitä ikinä muuta on kerryttänyt.
Saat tukia, mitä et nyt saa, koska miehesi tulot. Ja saat elatusavun.
Tosin voi olla kun olette asunneet eri osotteissa voi miehesi väittää että erositte jo aikoja sitten. 10v yhteiseloa on sellainen aika mitä oikeus katsoo pitkäksi ajaksi ja luo hyväksesi oikeudeksia sillä perusteella.
Heivaa pummi pois elämästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessahan on yleisesti ottaen aika erilainen näkemys näistä asioista kuin muualla. Itä-Euroopassa tuntuu että perusoletus on että mies maksaa kaiken, ja jopa antaa kuukausirahaa tai luottokortin naisen käyttöön. Sen lisäksi tulee lomamatkat, koruja, vaatteita, kukkia kaikki siihen päälle ja kodit ja autot ja peruselatus automaattisesti miehen puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä voit ajatella ja unelmoida ihan mitä ikinä haluat, ei ole minun velvollisuuteni maksaa sinulle herttuattaren tai prinsessan elämäntyyliä.
Eikä minun edes näyttäytyä elämässäsi, joten voit rauhassa laskeskella rahojasi yksin ja sijoittaa niitä vaikka only fansiin.
Niin, koska vaihtoehtona ei ole koskaan etsiä omaa tasoa vastaavaa kumppania :D
Montako lasta ja kuinka monelle miehelle?
Vierailija kirjoitti:
Sinä voit ajatella ja unelmoida ihan mitä ikinä haluat, ei ole minun velvollisuuteni maksaa sinulle herttuattaren tai prinsessan elämäntyyliä.
Eihän kenenkään tarvitse toteuttaa mitään puolison toiveita, jos ei itse halua. Ei sittenkään, vaikkatoive olisi ilmainen.
Mitä helevettiä sinua liikuttaa toisten elämät,tekemiset ja rahat? Jos omassa elämässä on kaikki kunnossa niin ei ole tarvetta kommentoida toisten tekemisiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli nuorempana tuollainen fiilis.
Seurustelin naisen kanssa joka tykkäsi vaan seurustella kuukaudesta toiseen. Asui omassa kaksiossa josta maksoi 700 ei/kk, mitään kiirettä ei ollut pois tai ruveta maksamaan asuntolainaa. Kuitenkin koko ajan puhui talvi- ja auto haaveista.
Kerran puhuttiin asiasta. Sanoi mulle että kyllähän MINÄ saan pankista lainaa. Sellainen kiva omakotitalo olisi hyvä. Ja häntä nolottaa käydä aina isän kesämökillä niin kesämökkikin oli ihan kiva.
En ole tyhjätasku, mutta ymmärsin että tällaisia varten täytyy viivana alkaa osakesäästämään ja niistää kaikesta jotta edes osa haaveista toteutuisi.
No, sitten häntä alkoi harmittaa että mulla ei ole autoa. Ei, koska täytyy säästää rahaa rouvan omakoti-ja kesämökki haaveita varten. Sellainen Tesla olisi kiva, parikin. Myös matkailu olisi ihan kivaa
Kaiken tämän kustantaa tämä mystinen mieslisä, jonka turvin voi olettaa että toisella on koko setti koossa ja nainen voi vain muuttaa mukana kuvioihin. No sitten vielä kyllästyi minuun ja jätti (onneksi, voin Jälkikäteen todeta).
Nykyinen puoliso on puoliksi sairaseläkeläinen ja tyhjätasku, mutta paljon parempi diili, kun ei tarvitse taikoa satoja tuhansia euroja rouvan haaveita varten.
Niinpä, jokainen pariutukoot tasollaan. Jos sinun tulotasosi mahdollistaa avioliiton sairaan ja köyhän kanssa niin sitten se on just niin.
Onko tullut mieleen että ihmiset voi sairastua ihan liitossakin? Rintasyöpä, tässä ei tiedetä onko elossa kolmen vuoden päästä. En ole eronnut, koska moraalini ei salli eroilla tällaisissa tapauksissa. Joo, seksielämä ihan perseellään ja toinen makaa sohvalla kellon ympäri kun muuta ei jaksa ja lääkitys pistää koko kehon pascaksi, mm. Lihonut 27 kg hetkessä. Kiitos kysymästä.
Rahasta tosiaan ei nyt niin tiukkaa ole että tarvitsisi asunnoista (mikäli tyytyy kerrostalokolmioon) tai ruoasta huolehtia ja osaketili jauhaa mukavasti toista palkan kaltaista tulotason, mutta toisilla vaan on niin absurdit unelmat siitä että jokainen ukko on miljonääri ettei mitään tolkkua.
Mut voin sanoa, että kyllä rahallisesti tämä on kannattanut. Jos olisin sen aikaisemman naisen kanssa, olisi tslo- -autija mökkivelkaa 400 000 jota yrittäisin epätoivoisesti lyhentää palkastani.
Noh, ei tarviikaan sitten osallistua enempää. Muutin pois niin mies maksaa sitten elareita mulle ja itse ihan kaikki kulunsa, siivoaa ja tekee ruokaa ihan itse. Sekös hyvä se!
Itse ainakin olen tyytyväisempi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä voit ajatella ja unelmoida ihan mitä ikinä haluat, ei ole minun velvollisuuteni maksaa sinulle herttuattaren tai prinsessan elämäntyyliä.
Eikä minun edes näyttäytyä elämässäsi, joten voit rauhassa laskeskella rahojasi yksin ja sijoittaa niitä vaikka only fansiin.
Niin, koska vaihtoehtona ei ole koskaan etsiä omaa tasoa vastaavaa kumppania :D
Montako lasta ja kuinka monelle miehelle?
Omaa tasoa? Onko pienituloinen mutta todella kaunis nainen esimerkiksi samaa tasoa kuin vastaava mies? Onko hyvätuloinen mutta todella ruma nainen mitä tasoa? Kenen kanssa samaa tasoa?
Ihmetyttää millainen ihminen kokee nautinnolliseksi elämän, jossa se oma rakas elää huonompaa elintasoa kuin itse tai jopa omat lapset. Kenen takia sitä töissä käydään ellei elättääkseen omaa perhettään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelmallista siitä tulee siinä kohtaa kun pienituloinen edellyttää jotain suurempituloiselta. Vaikkapa uutta käsilaukkua.
Avioliitossa on kaksi ihmistä ja kaikki on yhteistä. Perheessä missä on lapsia, myös lasten tarpeet huomioidaan, vaikka he eivät tuo taloon shekeliäkään. Totta kai se on väkivaltaa todeta, että naisen tarpeet ja halut ovat turhia, ja naisen pitää nämä itse tienata, ihan yhtä lailla kuin se olisi sanoa lapselle, että menepä lapsi itse orjailemaan leipäsi eteen.Älkää ihmiset suostuko näihin sairaisiin "parisuhteisiin" ja liittoihin. Rakkauden kautta. Huolenpidon kautta. Välittämisen kautta. Ei itsekkyyden, halun, individualismin.
Nimenomaan omassa liitossani kyse on rakkaudesta. Me olemme kaksi omilla jaloillamme seisovaa aikuista ihmistä, jotka jakavat kulut fifty-fifty. Rakkauteen emme tarvitse toisen rahoja, vaan juuri sitä rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, moni kyllä puhuu taloudellisesta väkivallasta mutta koskaan ei saa sanoa ääneen että toisen siivellä eläminen on myös vallankäyttöä. Ihan yhtälailla siinä toinen joutuu elättämään aikuista ihmistä vastentahtoisesti.
Kannattaako ryhtyä vakavaan parisuhteeseen ihmisen kanssa, jota ei halua tarvittaessa elättää? Lapset nyt ainakin kannattaa unohtaa tuolla asenteella. Mitä vain voi tapahtua, sinullekin ap. Työttömyys, vakava sairaus jne. Yksi päivä autokolari tai aivoinfarkti ja se oli siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan on yleisesti ottaen aika erilainen näkemys näistä asioista kuin muualla. Itä-Euroopassa tuntuu että perusoletus on että mies maksaa kaiken, ja jopa antaa kuukausirahaa tai luottokortin naisen käyttöön. Sen lisäksi tulee lomamatkat, koruja, vaatteita, kukkia kaikki siihen päälle ja kodit ja autot ja peruselatus automaattisesti miehen puolelta.
Etelä- Euroopassa myös yleensä mies kustantaa kyllä melkein kaiken. Muissa Euroopan maissa taas palkkataso myös ns naisyen töissä sellainen ettei niin isoja tuloeroja ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä puhuin siitä olettamuksesta että toinen maksaa enemmän koska on suurempituloisempi. Se oletus on väkivaltaa, ei se jos toinen toimii niin vapaaehtoisesti, ilman painostusta.
Mikä on painostusta? Sekö, että laskut tulee maksettua? Jos se on sulle ongelma, ethän sä voi perheenä elää. Sitten sä elät yksin.Niin, mikä on painostusta. Mikä on painostusta siinä väkivaltatilanteessa, että mies sijoittaa rahojaan ja nainen joutuu laskemaan hilujaan?
Pitääkö tuota edes kysyä? Jos toinen jää suhteessa tulanteeseen, jossa elää perheen sisällä eri taloudellisessa asemassa kuin puolisonsa, tuskinpa se vapaaehtoista on. Tällaisesta suhteesta pitää päästä pois niin pian kuin mahdollista. Kuten myös suhteesta, jossa kokee olevansa vain rahan antaja ja mahdollistaja, jos sitä ei halua olla. Mitä iloa saa ihminen, joka kerää rahaa vain itselleen kun puolisonsa tai perheensä kerää pulloja? Ei ainakaan perhe-elämän iloa.
Totta kai pitää kysyä, kun ihmetyttää että tuo kuvio on väkivaltaa vain toiseen suuntaan, vaikka siinäkin tapauksessa toinen on ihan vapaa lähtemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän näistä asioista sovita parisuhteissa ja avioliitoissa tapauskohtaisesti niin että molemmille asia on ok, jos ei sitä yhteistä näkemystä löydy pariskunta ei todenn ole yhteensopiva arvojensa puolesta.
Tilanteet voivat olla hyvin erilaisia. Minusta lähtökohtaisesti on kaksi reilua tapaa:
1. Kaikki maksetaan 50/50, tällöin asuminen ja yhteiset kulut ja elintaso asetetaan vähemmän tienaavan tasolle.
2. Maksetaan jotakuinkin tulojen suhteessa jos tuloissa on iso epäsuhta parin välillä.
1. Kaikki maksetaan 50/50, tällöin asuminen ja yhteiset kulut ja elintaso asetetaan vähemmän tienaavan tasolle.
Mihin ne paremmin tienaavan varastot menevät? Hyväntekeväisyyteenkö? Vai ahnehditaan seuraavalle sukupolvelle (itsen kloonille)? Tuo ei ole hyvä tapa vaan individualistinen ja ahne. Mikä ihme olisi elämässä tärkeämpää kuin oman puolison hyvinvointi ja kukoistaminen. Olette sairaita.
2. Maksetaan jotakuinkin tulojen suhteessa jos tuloissa on iso epäsuhta parin välillä.
Hyvä tasauskeino on laittaa kaikki rahat samalle tilille ja katsoa, että molemmat ovat tyytyväisiä ja voivat hyvin. Jos parilla on hyvin erilaiset intressit, esim. toista kiinnostaa erittäin kalliit moottoriajoneuvot ja toista huonekasvit, niin tämä ei ole ehkä kovin hyvä pari muutenkaan.
Minun mieheni sijoittaa omat rahansa, ja minä voin hyvin sillä en tarvitse toisen almuja rakastaakseni ja ollakseni onnellinen. Sekin on siis yksi vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakisääteisesti pitäisi määrätä, että keskenään saavat pariutua ihmiset, jotka ansaitsevat saman verran.
Jos tilanteet jostain syystä muuttuvat, esim. sairastumisen, onnettomuuden tai muun toisen osapuolen tuloihin vaikuttavan asian seurauksena, tuomitaan eroon.
Sitten katsotaan listasta seuraava parisuhde: rikkaalle yhtä rikas, köyhtyneelle samanlainen pudokas.
Saadaan loistavasti toimiva ihanneyhteiskunta!
Syystä että?
Eikös se ole luonteva yksiniittinen ratkaisu ap:n kokemaan tuskaan?
Hänellehän avioliitto/parisuhde vaikuttaa olevan taloudellinen ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan on yleisesti ottaen aika erilainen näkemys näistä asioista kuin muualla. Itä-Euroopassa tuntuu että perusoletus on että mies maksaa kaiken, ja jopa antaa kuukausirahaa tai luottokortin naisen käyttöön. Sen lisäksi tulee lomamatkat, koruja, vaatteita, kukkia kaikki siihen päälle ja kodit ja autot ja peruselatus automaattisesti miehen puolelta.
:D :D
Missä Itä-Euroopassa miehillä on varaa tuollaiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmallista siitä tulee siinä kohtaa kun pienituloinen edellyttää jotain suurempituloiselta. Vaikkapa uutta käsilaukkua.
Avioliitossa on kaksi ihmistä ja kaikki on yhteistä. Perheessä missä on lapsia, myös lasten tarpeet huomioidaan, vaikka he eivät tuo taloon shekeliäkään. Totta kai se on väkivaltaa todeta, että naisen tarpeet ja halut ovat turhia, ja naisen pitää nämä itse tienata, ihan yhtä lailla kuin se olisi sanoa lapselle, että menepä lapsi itse orjailemaan leipäsi eteen.Älkää ihmiset suostuko näihin sairaisiin "parisuhteisiin" ja liittoihin. Rakkauden kautta. Huolenpidon kautta. Välittämisen kautta. Ei itsekkyyden, halun, individualismin.
Nimenomaan omassa liitossani kyse on rakkaudesta. Me olemme kaksi omilla jaloillamme seisovaa aikuista ihmistä, jotka jakavat kulut fifty-fifty. Rakkauteen emme tarvitse toisen rahoja, vaan juuri sitä rakkautta.
Teillä on siis yhteneväinen maku. Hyvä juttu!
Kun itsellä menee paremmin, niin haluan muun muassa syödä paremmin. Silloin syön mm mereneläviä. Huonoina jaksoina, kuten nyt, syön yksinkertaisemmin. Jos minulla olisi kumppani, niin toivoisin hänen olevan joko tyytyväinen nykyiseen pihiin linjaan. Jos hän haluaisi sekä asua kanssani että syödä paremmin, niin kyllä hän joutuisi ne herkut yksin kustantamaan. Ei pidä muuttaa yhteen, jos ei halua yhteistä ruokakuntaa - mikä sekin on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän näistä asioista sovita parisuhteissa ja avioliitoissa tapauskohtaisesti niin että molemmille asia on ok, jos ei sitä yhteistä näkemystä löydy pariskunta ei todenn ole yhteensopiva arvojensa puolesta.
Tilanteet voivat olla hyvin erilaisia. Minusta lähtökohtaisesti on kaksi reilua tapaa:
1. Kaikki maksetaan 50/50, tällöin asuminen ja yhteiset kulut ja elintaso asetetaan vähemmän tienaavan tasolle.
2. Maksetaan jotakuinkin tulojen suhteessa jos tuloissa on iso epäsuhta parin välillä.
1. Kaikki maksetaan 50/50, tällöin asuminen ja yhteiset kulut ja elintaso asetetaan vähemmän tienaavan tasolle.
Mihin ne paremmin tienaavan varastot menevät? Hyväntekeväisyyteenkö? Vai ahnehditaan seuraavalle sukupolvelle (itsen kloonille)? Tuo ei ole hyvä tapa vaan individualistinen ja ahne. Mikä ihme olisi elämässä tärkeämpää kuin oman puolison hyvinvointi ja kukoistaminen. Olette sairaita.
2. Maksetaan jotakuinkin tulojen suhteessa jos tuloissa on iso epäsuhta parin välillä.
Hyvä tasauskeino on laittaa kaikki rahat samalle tilille ja katsoa, että molemmat ovat tyytyväisiä ja voivat hyvin. Jos parilla on hyvin erilaiset intressit, esim. toista kiinnostaa erittäin kalliit moottoriajoneuvot ja toista huonekasvit, niin tämä ei ole ehkä kovin hyvä pari muutenkaan.
Minun mieheni sijoittaa omat rahansa, ja minä voin hyvin sillä en tarvitse toisen almuja rakastaakseni ja ollakseni onnellinen. Sekin on siis yksi vaihtoehto.
No mutta elättekö sinun tulojesi mukaista elintasoa? Sittenhän kaikki toimii moitteetta, hyvä te!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan on yleisesti ottaen aika erilainen näkemys näistä asioista kuin muualla. Itä-Euroopassa tuntuu että perusoletus on että mies maksaa kaiken, ja jopa antaa kuukausirahaa tai luottokortin naisen käyttöön. Sen lisäksi tulee lomamatkat, koruja, vaatteita, kukkia kaikki siihen päälle ja kodit ja autot ja peruselatus automaattisesti miehen puolelta.
:D :D
Missä Itä-Euroopassa miehillä on varaa tuollaiseen?
Ei tietenkään kaikilla naisilla ole sellaista miestä, mutta varsinkin jos ottavat ulkomaisen miehen ja ovat kauniita niin lienee perusoletus. Se on se joku muutama tonni kuukausirahaa ja siihen päälle täysi ylläpito, lahjoja ja matkoja ja kukkia.
Eikä minun edes näyttäytyä elämässäsi, joten voit rauhassa laskeskella rahojasi yksin ja sijoittaa niitä vaikka only fansiin.