Lue keskustelun säännöt.
Taloudellinen hyväksikäyttö parisuhteessa vähemmän tienaavan toimesta
20.05.2026 |
Onko tää nykyään oikeasti hyväksyttävää vai miksi tästä ei saa koskaan puhua ääneen?
Mua on alkanut suorastaan oksettaa tämä “maksukykyjen mukaan” -ajattelu parisuhteissa. Eli käytännössä se, että enemmän tienaava maksaa kaiken isomman osuuden asumisesta, ruoista, autoista, lomista ja elämästä yleensä — ja vähemmän tienaava saa elää leveämmin omilla rahoillaan, koska ei muka pysty osallistumaan enempää. Tää on se mikä raivostuttaa, miten tää muka EI ole taloudellista hyväksikäyttöä?
Jos toinen tekee pidempää päivää, kantaa enemmän vastuuta, stressaa rahasta enemmän ja maksaa vaikka 70 % yhteisistä menoista, niin miksi sitä pidetään automaattisesti reiluna? Samaan aikaan toinen voi shoppailla, tehdä lyhyempää työviikkoa tai valita huonompipalkkaisen työn muka koska raha ei ole tärkeintä, kun tietää että toinen paikkaa erotuksen.
Ja ennen ku joku vetää herneet nenään: mä en puhu tilanteista missä sokea jalkapuoli äiti on kotona kuuden vammaisen lapsen kanssa tai oikeasti vaikeassa tilanteessa. Puhun ihan tavallisista parisuhteista, joissa perhe elää niin, että toisen aikuisen palkka on automaattisesti myös toisen palkkaa sillä hankittavan elintason muodossa.
Jos sukupuolet olisi toisin päin eli mies nautiskelisi naisen suuremmista tuloista, tästä puhuttaisiin hyväksikäyttönä välittömästi.
Onko täällä muita jotka on vihdoin tajunneet, että ns ”maksukyvyn mukaan osallistuminen” on yleensä vain kauniimpi nimi sille, että toinen elää siivellä?
Kommentit (770)
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen täällä sanoo että raha ei merkitse parisuhteessa. Outoa kyllä, yleensä sen sanoo se osapuoli joka hyötyy tilanteesta enemmän.
Moni mies kokee hyötyvänsä enemmän siitä kauniista pimpistä, että riippuu ihan keneltä kysytään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap kuvaaman tilanteen. Mun bruttotulot on 100–120 tonnia vuodessa riippuen bonuksista ja vaimolla 40 tonnia. Tilanne on mennyt sellaiseksi että minä maksan kaikki kiinteät laskut ja lainanlyhennykset plus kahden auton kulut. Sekä lasten harrastusvälineet ja maksut.
Vaimo siirtää pitkin hampain 400 euroa ”yhteisiin asumiskuluihin”. Loput 2000 kuussa hän ilmeisesti shoppailee pois kun aina on rahat loppu. Toki hän saa myös lapsilisät. Ei hän nyt lapsille niin paljon vaatteita osta ja aika harvoin käy ruokakaupassa. Sen sijaan Zalando paketteja yms tuntuu tulevan monta viikossa.
Kyllä olen ottanut puheeksi. Sieltä tulee takaisin vaan raivodefenssit.
M46Erotkaa. Raha on teille tärkeämpää kuin parisuhde.
Lasten vaatteita tuskin tarvitsee ostaa monella sadalla eurolla joka kuukausi. Ja totta myönnän että ehkä tässä muutenkin muista syistä ollaan eron partaalla jolloin tällaisiin asioihin ehkä kiinnittää enemmän huomiota.
Ja kyllähän meidän pitäisi pariskuntana pystyä keskustelemaan rahankäytöstä ilman että toinen osapuoli suuttuu heti. Voin sanoa että se iso tili ei tule helpolla vaan vaatii paljon enemmän tunteja kuin 8-16 työ. Lapset ovat teinejä ja osallistun kyllä kotitöihin 50-50.
Huomatkaa että progressiivinen verotus tekee sen ettö nettona ero on huomattavasti pienempi kuin bruttona. Vaikka bruttona tienaan 2,5-3 kertaisesti niin nettona se on vain noin 2 kertainen.
M46Raha ei tee onnellisesi näemmä.
No eihän se raha tietenkään parisuhdeongelmia korjaa. Ja itse haluaisin viettää kesäloman rauhassa suvun mökillä kirjaa lukien ja kalastellen kun vaimo haluaisi lähteä parin viikon Välimeren kierrokselle. Tähän toki hänellä on ajatus että minä maksan reissun. Ja ollaan tässä takavuosina reissattu kaksistaan ja lasten kanssa pari-kolme kertaa vuodessa niin en jaksaisi kesällä lähteä Välimerelle hikoilemaan. Mieluummin sitä menis etelään kun täällä on loskakelit.
Olen jo päättänyt että kun kesäloma alkaa lähden mökille. Vaimo ja teinit voivat sitten itse päättää missä kesänsä viettävät.
M46Missä vaiheessa vaimosi suhtautuminen rahaan selvisi sinulle? Oliko hänellä jo seurusteluaikana ulkonäkö viimeisen päälle vai näitkö hänet kertaakaan ompelemassa sukkien reikää tai rintaliivin repsottavaa hakasta kiinni? Jotkut tykkää käyttää rahaa ulkonäköön ja jotkut ei, yleensä se selviää yhdellä vilkaisulla.
Miten vaimon ulkonäkö liittyy tuohon loisimiseen? Minä pidän huolta ulkonäöstäni, mutta teen sen omilla rahoillani. En miehen.
Kysyin, kun hän kertoi miten vaimolle tulee jatkuvasti Zalandolta paketteja. Jos vaimon rahat menee omaan ulkonäköön, niin eihän niistä riitä mitään perheen kuluihin.
Kyllä, mutta ulkonäösta huolehtiminen ei tarkoita että siihen pitää käyttää hirveät määrät toisen rahoja. Eli ei mies voi tietää joutuvansa taloudellisen väkivallan uhriksi vain sen perusteella, että vaimo on simpsakka ja meikattu mimmi tavatessa.
Mies on hyvä ja pariutuu tasoisensa röllin kanssa jos tällä ei ole varaa elättää simpsakkaa, meikattua vaimoa.
Minä olen simpsakka, meikattu vaimo ja elätän itse itseni. Meneekö aivot solmuun?
Olit miten simpsakka tahansa, et voi juridisesti kieltäytyä elättämästä puolisoa ja myös toisinpäin, jos asutte samassa taloudessa ja rahat loppu esim.pitkä työttömyys, sairasloma jne. yhteiskunnalla rahahanat kiinni esim. tt-tuki, olit maksanut aikaisemmn veroja miten paljon tahansa.
Tälläinen tilanne vöi tulla esim.tapaturmassa, pitk.aik.sairaus esim. syöpä jne
Se on totta. Tuossa nyt kuitenkin puhuttiin tilanteesta, jossa vaimo hassaa miehen rahat omiin turhuuksiinsa, ja vaatii kokoajan lisää.
Eikä avioliitossa ole myöskään mitään "miehen rahoja" ja "vaimon rahoja" vaan yhteiset rahat. Jos et ymmärrä avioliittoa, osta seksisi ja seurasi vapailta markkinoilta tai hae grinderistä muilta samalla tavalla sinun kanssasi ajattelevilta.
Jo vain on, ellei toisin sovita. Niin on omassakin liitossani. Seksiäkin harrastamme yhteisestä halusta, emme rahaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin miksi se toinen antaisi laskun mennä ulosottoon tekemättä asialle mitää? Joko hakee eroa tai jotain muuta?
No kun se on väkivaltaa kuulemma. Ero tietenkin vaihtoehto aina. Siinä vaan on sit se ositus, joka sekin varmasti tällaiselle henkilölle järkytys.Meinaatko että ne jotka kokee väkivallaksi sen että maksut ei mene puoliksi ei olisi turvannut omaisuutensa jotenkin. Et sä toisen o.maisuutta pysty osittamaan jos toinen ei siihen jossakin kohtaa ole itse suostunut.
Ongelma edelleen on se että sitä konkretiaa ei oikein ole mistä keskustella. Mutta toisaalta sehän on tietysti tyypillistä näissä keskusteluissa joissa provoillaan puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oikein ei. Sitten vaan täytyy muistaa että elämä mitoitetaan pienituloisemman mukaan,esim asunto, matkat jne. Toki erikseenkin voidaan asua myös avioliitossa.
Meillä oli 4000 e tuloerot kun lapsi syntyi ja olin äityislomalla ja myöhemmin työttömänä. Emme lomailleet missään vuosiin, käyneet missään ja hain vaatteet Hopelta. Myös diakoniasta ruokakortteja välillä kun mies ei maksanut työmatkojensa aikana ruuista kotiin ja mulla oli rahat loppu( sain 580 e työttömyyskievausta josta maksoin omat laskut ja puolet menoista, mies 4500 e kk).
Mies alkoi puhumaan että haluaa kaupungin vuokra- asunnosta omaan asuntoon,mutta minulla ei ollut varaa asuntoa ostaa. Sain myöhemmin pienipalkkaisen työn mutta ei silti olisi ollut varaa asuntoon minkä hän halusi.
Osti sitten yksinään asunnon ja asuu siinä, minä lapsen kanssa pienessä vuokrakaksiossa.
En suosittele suhdetta jos on isot tuloerot.
Tuota, oletko siis yhä tuossa parisuhteessa?
Kyllä, tapaamme muutaman kerran viikossa. Minulla ei ole ystäviä eikä sukulaisia ja ilman miestä olisimme täysin yksin lapsen kanssa. Olen itse masentunut ja toinen sairaus myös puhjennut ja kun lapsi on sairas tarvitsen välillä apua esim lääkäriin menossa jne. Viime kesänä mies nukkui lattialla lapsen vieressä kun lapsi oli kuumeessa pitkään ja olin nukkunut huonosti monta viikkoa.
Tässä on varoittava esimerkki muille miten käy jos ei ole huolehtinut itselleen hyvää tulotasoa ja turvaverkkoa.
Oma perheeni oli päihdeongelmaisua ja isäni kuoli kun olin lapsi. Isän suku ei pitänyt yhteyttä. Äitini suvusta kaikki ovat kuolleet, kaksi 60 v serkkua toisella puolella Suomea.
En oman masennuksen takia jaksanut pitää yhteyttä ihmisiin mutta sukua ei minulla ole koskaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Lasten isän ja mun tuloerot ovat isot. Meille ihan arkipäivää on se että jos mennään ravintolaan en syö mitään, mies syö ja lapset. Minä maksan puolet lasten ruuista. Näin menty jo vuosia. Kotona myös ei ole aina rahaa omaan ruokaan, mutta lapsilla on kyllä ruokaa.
Autona vanha rotisko mutta mies ei hanki uutta kun mulla ei ole varaa osallistua kuluihin ja meidän lapset istuu kyydissä. Maksan aina käyttökorvausta ja bensoista puolet kun jossain olemme,hän siis laskee huollot mukaan josta maksan myös. Minulla ei ole ajokorttia.
En enää edes kehtaisi miehen rahoja käyttää enkä tajua siivellä eläjiä.
Miksi sun puolisosi ei rakasta vaimoaan sen vertaa, että tämä saisi ruokaa tai lapsiaan sen vertaa, että autonne olisi turvallinen? Jos et ole trolli, olet kyllä oppikirjaesimerkki narsistille sokeutuneesta läheisriipasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, puhutaan siis ilmiöstä. Jos toinen ei suostu maksamaan valtaosaa, puhutaan väkivallasta. Mutta kun oletetaan että toinen maksaa valtaosan, kyse onkin yhtäkkiä yhteisestä sopimuksesta eikä väkivallasta ole tietoakaan.
Ja tässäkin keskustelussa on monessa kommentissa tehty selväksi, että jos suurempituloinen ei maksa, hänestä kannattaa erota. Eli oletuksena vahvasti on että toinen maksaa.
No mites tämä muutoin hoituisi? Jäisi laskut maksamatta tai parisuhteen toinen osapuoli eläisi eri taloudellisessa tilanteessa vai?
Tottakai se on oletus, että yhteisistä menoista maksaa se, joka voi. Miksi se olisi väkivaltaa? Väkivallaksi se muuttuu, jos molemmat voisivat, mutta roinen pakottaa vain toisen sen tekemään.
Minä puhuin siitä olettamuksesta että toinen maksaa enemmän koska on suurempituloisempi. Se oletus on väkivaltaa, ei se jos toinen toimii niin vapaaehtoisesti, ilman painostusta.
Yleensä parisuhteessa osapuolet rakastavat toisiaan ja haluavat hyvää toisilleen. Jos huomaat nauttivasi siitä kun puolisosi kärsii ja kituuttaa, on aika erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kokee tulleensa taloudellisesti hyväksikäytetyksi, niin parisuhteessa on jotain ihan perustavanlaatuisesti pielessä. Kannattaa erota, eikä katkeroitua.
Vaihtoehto on valita elintaso huonommin tienaavan mukaan ja maksaa puoliksi. Tämä ainakin asumiskuluissa ja muissa "yhteisissä kuluissa", jotta molemmille jää omaa käyttörahaa. Vaatteet, harrastukset ym. "omat kulut" sitten maksetaan itse.
Näistä kannattaisi keskustella ja sopia etukäteen ennen yhteenmuuttoa... Toki pitää muistaa elatusvelvollisuus ottaa huomioon, jos on avioliitossa. Jos toinen joutuu tukien varaan, voi silloinkin joutua elättämään. Jos ei ok, vaihtoehto on ero.
Huomiona, että monilla naisvaltaisilla aloilla on edelleen pienet palkat ja paljon osa-aikaisuutta, eikä se useinkaan ole vapaaehtoista. Tämä on epäkohta, jota ei ole onnistuttu korjaamaan. Edelleen on olemassa "naisen leikkipalkka", vaikka naisia vaaditaan maksamaan puolet. Ja jonkun on nekin hommat tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä perustuu lainsäädäntöön, jopa maailman laajuisesti, eikä ole nykyajan ilmiö. Avioliitossa/parishteessa kaikki on periaatteessa yhteistä, myös puomison elatusvelvollisuus. Näin juridesti, kärkkäästi sanottuna.
Avioliitto/parisuhde on myös talousliitto.
Elatusvelvollisuus on mutta mitään oikeutta toisen omaisuuteen ei ole. Erotessa voi olla oikeus tasinkoon, se on eri juttu.
Juridisia jos alkaa höpäjämään niin kannattaa varmaan ihan ensimmäiseksi ottaa jokin selko siitä juridisesta puolesta myös. Mutuilu ei ole yhtään vähemmän mutuilua vaikka sitä "juridiseksi" kutsuisikin.
Sekulaari laki on pöllinyt avioliiton käsitteen ja avioehtoon voi kirjata mitä haluaa, myös sen oikeaoppisen eli 100% yhteiset rahat.
Avioliitolla on ihan oikeakin merkitys ja se tarkoittaa sitä, että tullaan ihan kokonaan yhdeksi organismiksi, ei vaan niin että mies käy r aiskaamassa tätä naista säännöllisesti ja pitää sitä vankina kodissaan jotta voi r aiskata sitä säännöllisesti. Tuollainen on jotain ihan muuta.
Siinä sinun paimentolaisoppaassasi sanotaan että tullaan yhdeksi lihaksi. Rahasta siinä ei sanota mitään.
Se tarkoittaa koko elämää. Pihtaatko itse rahaa ja hyvinvointia joltain ruumiinosaltasi, kiristät tätä kuin kuoliota tehden? Etpä taida. Jos teet näin vaimollesi niin teet niin omalle ruumiillesi.
Ei tarkoita, se tarkoittaa seksiä.
Ja minä olen se vaimo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, puhutaan siis ilmiöstä. Jos toinen ei suostu maksamaan valtaosaa, puhutaan väkivallasta. Mutta kun oletetaan että toinen maksaa valtaosan, kyse onkin yhtäkkiä yhteisestä sopimuksesta eikä väkivallasta ole tietoakaan.
Ja tässäkin keskustelussa on monessa kommentissa tehty selväksi, että jos suurempituloinen ei maksa, hänestä kannattaa erota. Eli oletuksena vahvasti on että toinen maksaa.
No mites tämä muutoin hoituisi? Jäisi laskut maksamatta tai parisuhteen toinen osapuoli eläisi eri taloudellisessa tilanteessa vai?
Tottakai se on oletus, että yhteisistä menoista maksaa se, joka voi. Miksi se olisi väkivaltaa? Väkivallaksi se muuttuu, jos molemmat voisivat, mutta roinen pakottaa vain toisen sen tekemään.Minä puhuin siitä olettamuksesta että toinen maksaa enemmän koska on suurempituloisempi. Se oletus on väkivaltaa, ei se jos toinen toimii niin vapaaehtoisesti, ilman painostusta.
Miten se painostus toimii että minä saan puolison maksamaan laskuni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oikein ei. Sitten vaan täytyy muistaa että elämä mitoitetaan pienituloisemman mukaan,esim asunto, matkat jne. Toki erikseenkin voidaan asua myös avioliitossa.
Meillä oli 4000 e tuloerot kun lapsi syntyi ja olin äityislomalla ja myöhemmin työttömänä. Emme lomailleet missään vuosiin, käyneet missään ja hain vaatteet Hopelta. Myös diakoniasta ruokakortteja välillä kun mies ei maksanut työmatkojensa aikana ruuista kotiin ja mulla oli rahat loppu( sain 580 e työttömyyskievausta josta maksoin omat laskut ja puolet menoista, mies 4500 e kk).
Mies alkoi puhumaan että haluaa kaupungin vuokra- asunnosta omaan asuntoon,mutta minulla ei ollut varaa asuntoa ostaa. Sain myöhemmin pienipalkkaisen työn mutta ei silti olisi ollut varaa asuntoon minkä hän halusi.
Osti sitten yksinään asunnon ja asuu siinä, minä lapsen kanssa pienessä vuokrakaksiossa.
En suosittele suhdetta jos on isot tuloerot.
Kyllä isoillakin tuloeroilla voi elää hyvässä parisuhteessa. Se vaan vaatii sen että molemmat haluavat elää siinä parisuhteessa eikä oman rahapussinsa kanssa.
Meille on koko ajan ollut selvää, että maksetaan puoliksi silloin kun tulot on olleet suht samat ja tilanteissa, joissa tulot on ollut epäsuhdassa, toinen maksaa enemmän. Tottakai! Yhteistä elämää eletään ja kun yhdessä ollaan, yhdessä hankitaan ja tehdään ja matkustetaan. Miksi haluaisimme yksin reissata omilla rahoillamme kun olemme perhe? Ensin kahden henkilön perhe ja sitten kolmen ja nyt neljän.
Kiva, jos se on selvää teille mutta toista ei voi pakottaa jakamaan rahojaan. Et sinäkään jos puolisosi päättäisi niin.
Itse käytönnössä luovutin kaikki perheen taloudenhoidon vaimolleni. Hän on alan ihminen. Minä hoitelen sitten enemmän kotoisampaa taloutta. Hyvin on pyyhkinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku maksaa enemmön niin että on huijattu rikoksin muistakaa. että se ei ole sitten sitä etyä on typeräja antaa itseänsä hyväksikäyttää tai suostuu maksumieheksi tai naiseksi.
"Mitäs opasta itse noudatat, naisviha- ja r aiskaussaitti pornhubiako? Tai kenties riistokapitalistista sekulaaria lakiaa? Pysykööt kaikki naiset tuostakin hirivöstä erossa"
En noudata oppaita, olen ateisti. Ja nainen. Ja hetero, ja onnellisessa avioliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap kuvaaman tilanteen. Mun bruttotulot on 100–120 tonnia vuodessa riippuen bonuksista ja vaimolla 40 tonnia. Tilanne on mennyt sellaiseksi että minä maksan kaikki kiinteät laskut ja lainanlyhennykset plus kahden auton kulut. Sekä lasten harrastusvälineet ja maksut.
Vaimo siirtää pitkin hampain 400 euroa ”yhteisiin asumiskuluihin”. Loput 2000 kuussa hän ilmeisesti shoppailee pois kun aina on rahat loppu. Toki hän saa myös lapsilisät. Ei hän nyt lapsille niin paljon vaatteita osta ja aika harvoin käy ruokakaupassa. Sen sijaan Zalando paketteja yms tuntuu tulevan monta viikossa.
Kyllä olen ottanut puheeksi. Sieltä tulee takaisin vaan raivodefenssit.
M46Erotkaa. Raha on teille tärkeämpää kuin parisuhde.
Lasten vaatteita tuskin tarvitsee ostaa monella sadalla eurolla joka kuukausi. Ja totta myönnän että ehkä tässä muutenkin muista syistä ollaan eron partaalla jolloin tällaisiin asioihin ehkä kiinnittää enemmän huomiota.
Ja kyllähän meidän pitäisi pariskuntana pystyä keskustelemaan rahankäytöstä ilman että toinen osapuoli suuttuu heti. Voin sanoa että se iso tili ei tule helpolla vaan vaatii paljon enemmän tunteja kuin 8-16 työ. Lapset ovat teinejä ja osallistun kyllä kotitöihin 50-50.
Huomatkaa että progressiivinen verotus tekee sen ettö nettona ero on huomattavasti pienempi kuin bruttona. Vaikka bruttona tienaan 2,5-3 kertaisesti niin nettona se on vain noin 2 kertainen.
M46Raha ei tee onnellisesi näemmä.
No eihän se raha tietenkään parisuhdeongelmia korjaa. Ja itse haluaisin viettää kesäloman rauhassa suvun mökillä kirjaa lukien ja kalastellen kun vaimo haluaisi lähteä parin viikon Välimeren kierrokselle. Tähän toki hänellä on ajatus että minä maksan reissun. Ja ollaan tässä takavuosina reissattu kaksistaan ja lasten kanssa pari-kolme kertaa vuodessa niin en jaksaisi kesällä lähteä Välimerelle hikoilemaan. Mieluummin sitä menis etelään kun täällä on loskakelit.
Olen jo päättänyt että kun kesäloma alkaa lähden mökille. Vaimo ja teinit voivat sitten itse päättää missä kesänsä viettävät.
M46Missä vaiheessa vaimosi suhtautuminen rahaan selvisi sinulle? Oliko hänellä jo seurusteluaikana ulkonäkö viimeisen päälle vai näitkö hänet kertaakaan ompelemassa sukkien reikää tai rintaliivin repsottavaa hakasta kiinni? Jotkut tykkää käyttää rahaa ulkonäköön ja jotkut ei, yleensä se selviää yhdellä vilkaisulla.
Miten vaimon ulkonäkö liittyy tuohon loisimiseen? Minä pidän huolta ulkonäöstäni, mutta teen sen omilla rahoillani. En miehen.
Kysyin, kun hän kertoi miten vaimolle tulee jatkuvasti Zalandolta paketteja. Jos vaimon rahat menee omaan ulkonäköön, niin eihän niistä riitä mitään perheen kuluihin.
Kyllä, mutta ulkonäösta huolehtiminen ei tarkoita että siihen pitää käyttää hirveät määrät toisen rahoja. Eli ei mies voi tietää joutuvansa taloudellisen väkivallan uhriksi vain sen perusteella, että vaimo on simpsakka ja meikattu mimmi tavatessa.
Mies on hyvä ja pariutuu tasoisensa röllin kanssa jos tällä ei ole varaa elättää simpsakkaa, meikattua vaimoa.
Minä olen simpsakka, meikattu vaimo ja elätän itse itseni. Meneekö aivot solmuun?
Olit miten simpsakka tahansa, et voi juridisesti kieltäytyä elättämästä puolisoa ja myös toisinpäin, jos asutte samassa taloudessa ja rahat loppu esim.pitkä työttömyys, sairasloma jne. yhteiskunnalla rahahanat kiinni esim. tt-tuki, olit maksanut aikaisemmn veroja miten paljon tahansa.
Tälläinen tilanne vöi tulla esim.tapaturmassa, pitk.aik.sairaus esim. syöpä jne
Se on totta. Tuossa nyt kuitenkin puhuttiin tilanteesta, jossa vaimo hassaa miehen rahat omiin turhuuksiinsa, ja vaatii kokoajan lisää.
Eikä avioliitossa ole myöskään mitään "miehen rahoja" ja "vaimon rahoja" vaan yhteiset rahat. Jos et ymmärrä avioliittoa, osta seksisi ja seurasi vapailta markkinoilta tai hae grinderistä muilta samalla tavalla sinun kanssasi ajattelevilta.
Jo vain on, ellei toisin sovita. Niin on omassakin liitossani. Seksiäkin harrastamme yhteisestä halusta, emme rahaa vastaan.
Teillä ei ole lapsia? Eikä niitä ainakaan ole kotona hoidettu, jos on.
Tässä ragebaitissahan puhutaan nyt tilanteesta, jossa toinen on lasten vuoksi kotona tai jäänyt työttömäksi. Kolmas vaihtoehto toki on se, että toisella on tulot nousseet huomasti ja toisella ei.
Näissä tilanteissa on todella lapsellista alkaa miettiä että edelleen on omat rahat ja kaksi elintasoa perheessä.
Jos on menty yhteen tietäen että yhteisiä rahoja ei ole, ei ole myöskään yhteistä omaisuutta alun alkaeenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oikein ei. Sitten vaan täytyy muistaa että elämä mitoitetaan pienituloisemman mukaan,esim asunto, matkat jne. Toki erikseenkin voidaan asua myös avioliitossa.
Meillä oli 4000 e tuloerot kun lapsi syntyi ja olin äityislomalla ja myöhemmin työttömänä. Emme lomailleet missään vuosiin, käyneet missään ja hain vaatteet Hopelta. Myös diakoniasta ruokakortteja välillä kun mies ei maksanut työmatkojensa aikana ruuista kotiin ja mulla oli rahat loppu( sain 580 e työttömyyskievausta josta maksoin omat laskut ja puolet menoista, mies 4500 e kk).
Mies alkoi puhumaan että haluaa kaupungin vuokra- asunnosta omaan asuntoon,mutta minulla ei ollut varaa asuntoa ostaa. Sain myöhemmin pienipalkkaisen työn mutta ei silti olisi ollut varaa asuntoon minkä hän halusi.
Osti sitten yksinään asunnon ja asuu siinä, minä lapsen kanssa pienessä vuokrakaksiossa.
En suosittele suhdetta jos on isot tuloerot.
Kyllä isoillakin tuloeroilla voi elää hyvässä parisuhteessa. Se vaan vaatii sen että molemmat haluavat elää siinä parisuhteessa eikä oman rahapussinsa kanssa.
Meille on koko ajan ollut selvää, että maksetaan puoliksi silloin kun tulot on olleet suht samat ja tilanteissa, joissa tulot on ollut epäsuhdassa, toinen maksaa enemmän. Tottakai! Yhteistä elämää eletään ja kun yhdessä ollaan, yhdessä hankitaan ja tehdään ja matkustetaan. Miksi haluaisimme yksin reissata omilla rahoillamme kun olemme perhe? Ensin kahden henkilön perhe ja sitten kolmen ja nyt neljän.Kiva, jos se on selvää teille mutta toista ei voi pakottaa jakamaan rahojaan. Et sinäkään jos puolisosi päättäisi niin.
Ei tietenkään. Silloin ei asuta yhdessä vaan eletään kahta taloutta.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan pitäisi määritellä tarkemmin näitä erilaisia parisuhteita. Itse en ainakaan parisuhteeksi tunnista näitä minun ja sinun rahat-tyyppejä.
Meidän 27 vuotta kestäneessä parisuhteessa on me, meidän rahat, meidän talo, meidän perhe ja me vastaan muu maailma. Ja voin vannoa, että eri suuruiset tilit ja tulot eivät ole olleet lainkaan se vakavin asia, jonka äärellä testataan resurssien tasaista jakautumista. On ollut muuttoja toisen uran eduksi ja toisen haitaksi, vaihdeltu vuoroja opiskelun ja työssäkäynnin suhteen, samoin lastenhoidon ja työssäkäynnin suhteen, on kannateltu toista kaikin tavoin (myös taloudellisesti) toisen sairastuessa, on lyhennetty työaikaa että voidaan saattohoitaa puolison vanhempaa, tuettu toisen unelmia niin rahalla kuin perheeseen kuluvalla työpanoksella.
Että siinä jos hiluja laskee 50 ja 50, niin laskemista riittää!
Meillä on molemmilla tunne siitä, että kun me pariskuntana yhdistetään voimamme ja resurssimme yhdeksi ja tuemme toisiamme kaikessa, selviämme kaikista haasteistamme paremmin ja elämme onnellisempaa ja turvallisempaa elämää. Joten ihmettelenkin, että miksi olla parisuhteessa kenenkään kanssa ilman samaa asennetta ja tunnetta? Jos pärjäätte paremmin ilman toista osapuolta ja puoliso on teille vain rasite ja lokki, niin lopettakaa parisuhde! Tai kutsukaa sitä edes joksikin muuksi kuin parisuhteeksi...
Me jaamme miehen kanssa kulut puoliksi, ja olemme toistemme tukena ja turvana myötä- ja vastamäessä. Rakastamme toisiamme hirmuisesti. Mikä sinusta tässä kuviossa aiheuttaa sen, ettet kutsuisi tätä parisuhteeksi? Tosin olemme avioliitossa, että siksihän sitä kutsutaan. Miksi ei sinusta? Miksi vain sinun ja miehesi tapa hoitaa taloutta on se oikea tapa?
Vierailija kirjoitti:
Jos joku maksaa enemmön niin että on huijattu rikoksin muistakaa. että se ei ole sitten sitä etyä on typeräja antaa itseänsä hyväksikäyttää tai suostuu maksumieheksi tai naiseksi.
Jos paremmin tienaava haluaa syödä ja asua paremmin kuin mihin pienituloisemmalla on varaa, niin hän joutuu maksamaan erotuksen omasta pussistaan. Molemmille on jäätävä vähän rahaa säästöönkin.
Meinaatko että ne jotka kokee väkivallaksi sen että maksut ei mene puoliksi ei olisi turvannut omaisuutensa jotenkin. Et sä toisen o.maisuutta pysty osittamaan jos toinen ei siihen jossakin kohtaa ole itse suostunut.