Lue keskustelun säännöt.
Taloudellinen hyväksikäyttö parisuhteessa vähemmän tienaavan toimesta
20.05.2026 |
Onko tää nykyään oikeasti hyväksyttävää vai miksi tästä ei saa koskaan puhua ääneen?
Mua on alkanut suorastaan oksettaa tämä “maksukykyjen mukaan” -ajattelu parisuhteissa. Eli käytännössä se, että enemmän tienaava maksaa kaiken isomman osuuden asumisesta, ruoista, autoista, lomista ja elämästä yleensä — ja vähemmän tienaava saa elää leveämmin omilla rahoillaan, koska ei muka pysty osallistumaan enempää. Tää on se mikä raivostuttaa, miten tää muka EI ole taloudellista hyväksikäyttöä?
Jos toinen tekee pidempää päivää, kantaa enemmän vastuuta, stressaa rahasta enemmän ja maksaa vaikka 70 % yhteisistä menoista, niin miksi sitä pidetään automaattisesti reiluna? Samaan aikaan toinen voi shoppailla, tehdä lyhyempää työviikkoa tai valita huonompipalkkaisen työn muka koska raha ei ole tärkeintä, kun tietää että toinen paikkaa erotuksen.
Ja ennen ku joku vetää herneet nenään: mä en puhu tilanteista missä sokea jalkapuoli äiti on kotona kuuden vammaisen lapsen kanssa tai oikeasti vaikeassa tilanteessa. Puhun ihan tavallisista parisuhteista, joissa perhe elää niin, että toisen aikuisen palkka on automaattisesti myös toisen palkkaa sillä hankittavan elintason muodossa.
Jos sukupuolet olisi toisin päin eli mies nautiskelisi naisen suuremmista tuloista, tästä puhuttaisiin hyväksikäyttönä välittömästi.
Onko täällä muita jotka on vihdoin tajunneet, että ns ”maksukyvyn mukaan osallistuminen” on yleensä vain kauniimpi nimi sille, että toinen elää siivellä?
Kommentit (770)
Vierailija kirjoitti:
Ongelmallista siitä tulee siinä kohtaa kun pienituloinen edellyttää jotain suurempituloiselta. Vaikkapa uutta käsilaukkua.
Jos pienituloinen haluaa kalliimmanpuoleisen käsilaukun, hän säästää rahat siihen. Minä olen meillä se pienempituloinen ja tällä hetkallä minulla olisi varaa laittaa haisemaan satatonnia. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä keskustelu taitaa koskea todella köyhää tai järjenköyhää kansanosaa? Bye bye.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, puhutaan siis ilmiöstä. Jos toinen ei suostu maksamaan valtaosaa, puhutaan väkivallasta. Mutta kun oletetaan että toinen maksaa valtaosan, kyse onkin yhtäkkiä yhteisestä sopimuksesta eikä väkivallasta ole tietoakaan.
Ja tässäkin keskustelussa on monessa kommentissa tehty selväksi, että jos suurempituloinen ei maksa, hänestä kannattaa erota. Eli oletuksena vahvasti on että toinen maksaa.
No mites tämä muutoin hoituisi? Jäisi laskut maksamatta tai parisuhteen toinen osapuoli eläisi eri taloudellisessa tilanteessa vai?
Tottakai se on oletus, että yhteisistä menoista maksaa se, joka voi. Miksi se olisi väkivaltaa? Väkivallaksi se muuttuu, jos molemmat voisivat, mutta roinen pakottaa vain toisen sen tekemään.Minä puhuin siitä olettamuksesta että toinen maksaa enemmän koska on suurempituloisempi. Se oletus on väkivaltaa, ei se jos toinen toimii niin vapaaehtoisesti, ilman painostusta.
Miten se painostus toimii että minä saan puolison maksamaan laskuni?
En tiedä. Miten se toimii siinä väkivaltatilanteessa, että suurempituloinen elää eri elintasoa kuin pienempituloinen? Miten pienituloinen pakotetaan tähän?
Vierailija kirjoitti:
Paskempi fiilis siitä tulee, kun pienituloisena elättää isompituloista kumppania.
Mulla oli just näin. Miehellä oli iso tuntipalkka, ja mä olin naisvaltaisella alalla surkealla palkalla. Mies joi ja rälläsi rahansa, ja ne oli aina loppu just silloin, kun piti maksaa vuokra, sähkö tai vesi tai joku muu tylsä juttu. Erohan siitä tuli, kun mies oli vielä väkivaltainen, jos sille huomautti asiasta. Opetelkaa rahan käyttö ennen kuin haaveksittekaan parisuhteesta. Rikas ei tarvitse olla, mutta oma osuutensa pitää hoitaa.
Eiköhän näistä asioista sovita parisuhteissa ja avioliitoissa tapauskohtaisesti niin että molemmille asia on ok, jos ei sitä yhteistä näkemystä löydy pariskunta ei todenn ole yhteensopiva arvojensa puolesta.
Tilanteet voivat olla hyvin erilaisia. Minusta lähtökohtaisesti on kaksi reilua tapaa:
1. Kaikki maksetaan 50/50, tällöin asuminen ja yhteiset kulut ja elintaso asetetaan vähemmän tienaavan tasolle.
2. Maksetaan jotakuinkin tulojen suhteessa jos tuloissa on iso epäsuhta parin välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap kuvaaman tilanteen. Mun bruttotulot on 100–120 tonnia vuodessa riippuen bonuksista ja vaimolla 40 tonnia. Tilanne on mennyt sellaiseksi että minä maksan kaikki kiinteät laskut ja lainanlyhennykset plus kahden auton kulut. Sekä lasten harrastusvälineet ja maksut.
Vaimo siirtää pitkin hampain 400 euroa ”yhteisiin asumiskuluihin”. Loput 2000 kuussa hän ilmeisesti shoppailee pois kun aina on rahat loppu. Toki hän saa myös lapsilisät. Ei hän nyt lapsille niin paljon vaatteita osta ja aika harvoin käy ruokakaupassa. Sen sijaan Zalando paketteja yms tuntuu tulevan monta viikossa.
Kyllä olen ottanut puheeksi. Sieltä tulee takaisin vaan raivodefenssit.
M46Erotkaa. Raha on teille tärkeämpää kuin parisuhde.
Lasten vaatteita tuskin tarvitsee ostaa monella sadalla eurolla joka kuukausi. Ja totta myönnän että ehkä tässä muutenkin muista syistä ollaan eron partaalla jolloin tällaisiin asioihin ehkä kiinnittää enemmän huomiota.
Ja kyllähän meidän pitäisi pariskuntana pystyä keskustelemaan rahankäytöstä ilman että toinen osapuoli suuttuu heti. Voin sanoa että se iso tili ei tule helpolla vaan vaatii paljon enemmän tunteja kuin 8-16 työ. Lapset ovat teinejä ja osallistun kyllä kotitöihin 50-50.
Huomatkaa että progressiivinen verotus tekee sen ettö nettona ero on huomattavasti pienempi kuin bruttona. Vaikka bruttona tienaan 2,5-3 kertaisesti niin nettona se on vain noin 2 kertainen.
M46Raha ei tee onnellisesi näemmä.
No eihän se raha tietenkään parisuhdeongelmia korjaa. Ja itse haluaisin viettää kesäloman rauhassa suvun mökillä kirjaa lukien ja kalastellen kun vaimo haluaisi lähteä parin viikon Välimeren kierrokselle. Tähän toki hänellä on ajatus että minä maksan reissun. Ja ollaan tässä takavuosina reissattu kaksistaan ja lasten kanssa pari-kolme kertaa vuodessa niin en jaksaisi kesällä lähteä Välimerelle hikoilemaan. Mieluummin sitä menis etelään kun täällä on loskakelit.
Olen jo päättänyt että kun kesäloma alkaa lähden mökille. Vaimo ja teinit voivat sitten itse päättää missä kesänsä viettävät.
M46Missä vaiheessa vaimosi suhtautuminen rahaan selvisi sinulle? Oliko hänellä jo seurusteluaikana ulkonäkö viimeisen päälle vai näitkö hänet kertaakaan ompelemassa sukkien reikää tai rintaliivin repsottavaa hakasta kiinni? Jotkut tykkää käyttää rahaa ulkonäköön ja jotkut ei, yleensä se selviää yhdellä vilkaisulla.
Miten vaimon ulkonäkö liittyy tuohon loisimiseen? Minä pidän huolta ulkonäöstäni, mutta teen sen omilla rahoillani. En miehen.
Kysyin, kun hän kertoi miten vaimolle tulee jatkuvasti Zalandolta paketteja. Jos vaimon rahat menee omaan ulkonäköön, niin eihän niistä riitä mitään perheen kuluihin.
Kyllä, mutta ulkonäösta huolehtiminen ei tarkoita että siihen pitää käyttää hirveät määrät toisen rahoja. Eli ei mies voi tietää joutuvansa taloudellisen väkivallan uhriksi vain sen perusteella, että vaimo on simpsakka ja meikattu mimmi tavatessa.
Mies on hyvä ja pariutuu tasoisensa röllin kanssa jos tällä ei ole varaa elättää simpsakkaa, meikattua vaimoa.
Minä olen simpsakka, meikattu vaimo ja elätän itse itseni. Meneekö aivot solmuun?
Olit miten simpsakka tahansa, et voi juridisesti kieltäytyä elättämästä puolisoa ja myös toisinpäin, jos asutte samassa taloudessa ja rahat loppu esim.pitkä työttömyys, sairasloma jne. yhteiskunnalla rahahanat kiinni esim. tt-tuki, olit maksanut aikaisemmn veroja miten paljon tahansa.
Tälläinen tilanne vöi tulla esim.tapaturmassa, pitk.aik.sairaus esim. syöpä jne
Se on totta. Tuossa nyt kuitenkin puhuttiin tilanteesta, jossa vaimo hassaa miehen rahat omiin turhuuksiinsa, ja vaatii kokoajan lisää.
Eikä avioliitossa ole myöskään mitään "miehen rahoja" ja "vaimon rahoja" vaan yhteiset rahat. Jos et ymmärrä avioliittoa, osta seksisi ja seurasi vapailta markkinoilta tai hae grinderistä muilta samalla tavalla sinun kanssasi ajattelevilta.
Jo vain on, ellei toisin sovita. Niin on omassakin liitossani. Seksiäkin harrastamme yhteisestä halusta, emme rahaa vastaan.
Teillä ei ole lapsia? Eikä niitä ainakaan ole kotona hoidettu, jos on.
Tässä ragebaitissahan puhutaan nyt tilanteesta, jossa toinen on lasten vuoksi kotona tai jäänyt työttömäksi. Kolmas vaihtoehto toki on se, että toisella on tulot nousseet huomasti ja toisella ei.
Näissä tilanteissa on todella lapsellista alkaa miettiä että edelleen on omat rahat ja kaksi elintasoa perheessä.
Jos on menty yhteen tietäen että yhteisiä rahoja ei ole, ei ole myöskään yhteistä omaisuutta alun alkaeenkaan.
Ei ole eikä tule.
Ja ei, tuossa ei puhuttu muusta kuin siitä, että vaimo vaatii jatkuvasti mieheltään lisää rahaa vaatteisiinsa, lomamatkoihin ja kalliisiin hotelleihin. Ei siitä että mies maksaa isomman osan kun köyhä vaimo imettää vauvoja kotona.
Vilkaisin muutamaa kommenttia ja aika kauheaa :(
Aika harva pidempi parisuhde on sellainen että kaikki menee täysin tasan. Mielestäni on väärin että pienituloinen pyytää tai vaatii rakkauden nimissä toista maksamaan enemmän kuin mihin itsellä olisi varaa. Väärin on myös pyytää tai vaatia toista hankkimaan "parempi" työ tai jättämään opinnot kesken jotta voisi ottaa tietyn suuruisen asuntolainan tai lomailla kalliisti monta kertaa vuodessa. Kotona tehtävä työ, siis kotityöt, vaikuttavat koska jos ne tekisi ulkopuolinen niin sekin maksaisi.
Meillä on iso tuloero parisuhteessa eikä se ole ollut täysin kivutonta. Olen tottunut tulemaan pienellä toimeen enkä kaipaa autoa tai asuntovelkaa, katto pään päällä ja polkupyörä käyvät vallan mainiosti. Laitan puolison tilille osan tuloistani joka kuukausi ja sieltä menee vuokra. Ruokakauppaan on erillinen tili ja molemmilla kortit. Vaikka siellä on aina rahaa niin ostan sillä kortilla sen mitä kuuluukin, ruokaa, pesuaineet ja jonkun vähäisen lapsen hankinnan, sukat tai t-paidan esimerkiksi. Isommista sovitaan erikseen.
En puutu puolison vaatekuluihin tai ulkona syömiseen (käyvät työkavereiden kanssa arkisin lounaalla) ja jos hän haluaa ostaa auton niin ostakoon. Koko perhe sillä kuitenkin matkustaa kun kauemmas mennään. Lapselle ollaan isompia juttuja ostettu vuorotellen. Aika vieraalta tuntuu ajatus shoppailla tai lomailla toisen kustannuksella, puoliso on silloin tällöin maksanut koko perheen ruoat ravintolassa mutta osaan myös sanoa kiitos ei, tänään en halua, otetaan vaikka kaupasta eväät ja mennään puistoon syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli nuorempana tuollainen fiilis.
Seurustelin naisen kanssa joka tykkäsi vaan seurustella kuukaudesta toiseen. Asui omassa kaksiossa josta maksoi 700 ei/kk, mitään kiirettä ei ollut pois tai ruveta maksamaan asuntolainaa. Kuitenkin koko ajan puhui talvi- ja auto haaveista.
Kerran puhuttiin asiasta. Sanoi mulle että kyllähän MINÄ saan pankista lainaa. Sellainen kiva omakotitalo olisi hyvä. Ja häntä nolottaa käydä aina isän kesämökillä niin kesämökkikin oli ihan kiva.
En ole tyhjätasku, mutta ymmärsin että tällaisia varten täytyy viivana alkaa osakesäästämään ja niistää kaikesta jotta edes osa haaveista toteutuisi.
No, sitten häntä alkoi harmittaa että mulla ei ole autoa. Ei, koska täytyy säästää rahaa rouvan omakoti-ja kesämökki haaveita varten. Sellainen Tesla olisi kiva, parikin. Myös matkailu olisi ihan kivaa
Kaiken tämän kustantaa tämä mystinen mieslisä, jonka turvin voi olettaa että toisella on koko setti koossa ja nainen voi vain muuttaa mukana kuvioihin. No sitten vielä kyllästyi minuun ja jätti (onneksi, voin Jälkikäteen todeta).
Nykyinen puoliso on puoliksi sairaseläkeläinen ja tyhjätasku, mutta paljon parempi diili, kun ei tarvitse taikoa satoja tuhansia euroja rouvan haaveita varten.
Vierailija kirjoitti:
Minä puhuin siitä olettamuksesta että toinen maksaa enemmän koska on suurempituloisempi. Se oletus on väkivaltaa, ei se jos toinen toimii niin vapaaehtoisesti, ilman painostusta.
Mikä on painostusta? Sekö, että laskut tulee maksettua? Jos se on sulle ongelma, ethän sä voi perheenä elää. Sitten sä elät yksin.
Niin, mikä on painostusta. Mikä on painostusta siinä väkivaltatilanteessa, että mies sijoittaa rahojaan ja nainen joutuu laskemaan hilujaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmallista siitä tulee siinä kohtaa kun pienituloinen edellyttää jotain suurempituloiselta. Vaikkapa uutta käsilaukkua.
Jos pienituloinen haluaa kalliimmanpuoleisen käsilaukun, hän säästää rahat siihen. Minä olen meillä se pienempituloinen ja tällä hetkallä minulla olisi varaa laittaa haisemaan satatonnia. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot.
Näinhän se aina meneekin. Ei sellaista tilannetta olekaan mitä ap kuvaa. Ja jos on, on se alunalkaenkin ollut provider-suhde ja eiköhän siihen ole ihan vapaaehtoisesti lähdetty.
Tuo on ihan OK, mutta sitten enemmän tienaavan pitäisi saada tehdä vähemmän kotitöitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmallista siitä tulee siinä kohtaa kun pienituloinen edellyttää jotain suurempituloiselta. Vaikkapa uutta käsilaukkua.
Avioliitossa on kaksi ihmistä ja kaikki on yhteistä. Perheessä missä on lapsia, myös lasten tarpeet huomioidaan, vaikka he eivät tuo taloon shekeliäkään. Totta kai se on väkivaltaa todeta, että naisen tarpeet ja halut ovat turhia, ja naisen pitää nämä itse tienata, ihan yhtä lailla kuin se olisi sanoa lapselle, että menepä lapsi itse orjailemaan leipäsi eteen.
Älkää ihmiset suostuko näihin sairaisiin "parisuhteisiin" ja liittoihin. Rakkauden kautta. Huolenpidon kautta. Välittämisen kautta. Ei itsekkyyden, halun, individualismin.
Ei naisen kuulu muunlaiseen suostuakaan. Jos mies haluaa toisen housullisen kanssa suhteeseen niin menee grinderiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli nuorempana tuollainen fiilis.
Seurustelin naisen kanssa joka tykkäsi vaan seurustella kuukaudesta toiseen. Asui omassa kaksiossa josta maksoi 700 ei/kk, mitään kiirettä ei ollut pois tai ruveta maksamaan asuntolainaa. Kuitenkin koko ajan puhui talvi- ja auto haaveista.
Kerran puhuttiin asiasta. Sanoi mulle että kyllähän MINÄ saan pankista lainaa. Sellainen kiva omakotitalo olisi hyvä. Ja häntä nolottaa käydä aina isän kesämökillä niin kesämökkikin oli ihan kiva.
En ole tyhjätasku, mutta ymmärsin että tällaisia varten täytyy viivana alkaa osakesäästämään ja niistää kaikesta jotta edes osa haaveista toteutuisi.
No, sitten häntä alkoi harmittaa että mulla ei ole autoa. Ei, koska täytyy säästää rahaa rouvan omakoti-ja kesämökki haaveita varten. Sellainen Tesla olisi kiva, parikin. Myös matkailu olisi ihan kivaa
Kaiken tämän kustantaa tämä mystinen mieslisä, jonka turvin voi olettaa että toisella on koko setti koossa ja nainen voi vain muuttaa mukana kuvioihin. No sitten vielä kyllästyi minuun ja jätti (onneksi, voin Jälkikäteen todeta).
Nykyinen puoliso on puoliksi sairaseläkeläinen ja tyhjätasku, mutta paljon parempi diili, kun ei tarvitse taikoa satoja tuhansia euroja rouvan haaveita varten.
Niinpä, jokainen pariutukoot tasollaan. Jos sinun tulotasosi mahdollistaa avioliiton sairaan ja köyhän kanssa niin sitten se on just niin.
Ohiksena vaan mietin että miksi aina pitää "rouvitella" silloin kuin halveksitaan naista joka ei ole valmis raatamaan niska limassa ja hymyssä suin töissä, kotona ja urheiluseuran pullamyyjäisissä???
Ja näitä "rouvittelijoita" löytyy myös naisissa, terkkuja vaan entiselle naapurille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä puhuin siitä olettamuksesta että toinen maksaa enemmän koska on suurempituloisempi. Se oletus on väkivaltaa, ei se jos toinen toimii niin vapaaehtoisesti, ilman painostusta.
Mikä on painostusta? Sekö, että laskut tulee maksettua? Jos se on sulle ongelma, ethän sä voi perheenä elää. Sitten sä elät yksin.Niin, mikä on painostusta. Mikä on painostusta siinä väkivaltatilanteessa, että mies sijoittaa rahojaan ja nainen joutuu laskemaan hilujaan?
Pitääkö tuota edes kysyä? Jos toinen jää suhteessa tulanteeseen, jossa elää perheen sisällä eri taloudellisessa asemassa kuin puolisonsa, tuskinpa se vapaaehtoista on. Tällaisesta suhteesta pitää päästä pois niin pian kuin mahdollista. Kuten myös suhteesta, jossa kokee olevansa vain rahan antaja ja mahdollistaja, jos sitä ei halua olla. Mitä iloa saa ihminen, joka kerää rahaa vain itselleen kun puolisonsa tai perheensä kerää pulloja? Ei ainakaan perhe-elämän iloa.
Sinä voit ajatella ja unelmoida ihan mitä ikinä haluat, ei ole minun velvollisuuteni maksaa sinulle herttuattaren tai prinsessan elämäntyyliä.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän näistä asioista sovita parisuhteissa ja avioliitoissa tapauskohtaisesti niin että molemmille asia on ok, jos ei sitä yhteistä näkemystä löydy pariskunta ei todenn ole yhteensopiva arvojensa puolesta.
Tilanteet voivat olla hyvin erilaisia. Minusta lähtökohtaisesti on kaksi reilua tapaa:
1. Kaikki maksetaan 50/50, tällöin asuminen ja yhteiset kulut ja elintaso asetetaan vähemmän tienaavan tasolle.
2. Maksetaan jotakuinkin tulojen suhteessa jos tuloissa on iso epäsuhta parin välillä.
1. Kaikki maksetaan 50/50, tällöin asuminen ja yhteiset kulut ja elintaso asetetaan vähemmän tienaavan tasolle.
Mihin ne paremmin tienaavan varastot menevät? Hyväntekeväisyyteenkö? Vai ahnehditaan seuraavalle sukupolvelle (itsen kloonille)? Tuo ei ole hyvä tapa vaan individualistinen ja ahne. Mikä ihme olisi elämässä tärkeämpää kuin oman puolison hyvinvointi ja kukoistaminen. Olette sairaita.
2. Maksetaan jotakuinkin tulojen suhteessa jos tuloissa on iso epäsuhta parin välillä.
Hyvä tasauskeino on laittaa kaikki rahat samalle tilille ja katsoa, että molemmat ovat tyytyväisiä ja voivat hyvin. Jos parilla on hyvin erilaiset intressit, esim. toista kiinnostaa erittäin kalliit moottoriajoneuvot ja toista huonekasvit, niin tämä ei ole ehkä kovin hyvä pari muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
No kato ku perhe ja lapset ja muut tekosyyt
Tekosyy ainoastaan siinä mielessä, että itsepä olet tekosi tehnyt.
Minä puhuin siitä olettamuksesta että toinen maksaa enemmän koska on suurempituloisempi. Se oletus on väkivaltaa, ei se jos toinen toimii niin vapaaehtoisesti, ilman painostusta.
Mikä on painostusta? Sekö, että laskut tulee maksettua? Jos se on sulle ongelma, ethän sä voi perheenä elää. Sitten sä elät yksin.