Lue keskustelun säännöt.
Taloudellinen hyväksikäyttö parisuhteessa vähemmän tienaavan toimesta
20.05.2026 |
Onko tää nykyään oikeasti hyväksyttävää vai miksi tästä ei saa koskaan puhua ääneen?
Mua on alkanut suorastaan oksettaa tämä “maksukykyjen mukaan” -ajattelu parisuhteissa. Eli käytännössä se, että enemmän tienaava maksaa kaiken isomman osuuden asumisesta, ruoista, autoista, lomista ja elämästä yleensä — ja vähemmän tienaava saa elää leveämmin omilla rahoillaan, koska ei muka pysty osallistumaan enempää. Tää on se mikä raivostuttaa, miten tää muka EI ole taloudellista hyväksikäyttöä?
Jos toinen tekee pidempää päivää, kantaa enemmän vastuuta, stressaa rahasta enemmän ja maksaa vaikka 70 % yhteisistä menoista, niin miksi sitä pidetään automaattisesti reiluna? Samaan aikaan toinen voi shoppailla, tehdä lyhyempää työviikkoa tai valita huonompipalkkaisen työn muka koska raha ei ole tärkeintä, kun tietää että toinen paikkaa erotuksen.
Ja ennen ku joku vetää herneet nenään: mä en puhu tilanteista missä sokea jalkapuoli äiti on kotona kuuden vammaisen lapsen kanssa tai oikeasti vaikeassa tilanteessa. Puhun ihan tavallisista parisuhteista, joissa perhe elää niin, että toisen aikuisen palkka on automaattisesti myös toisen palkkaa sillä hankittavan elintason muodossa.
Jos sukupuolet olisi toisin päin eli mies nautiskelisi naisen suuremmista tuloista, tästä puhuttaisiin hyväksikäyttönä välittömästi.
Onko täällä muita jotka on vihdoin tajunneet, että ns ”maksukyvyn mukaan osallistuminen” on yleensä vain kauniimpi nimi sille, että toinen elää siivellä?
Kommentit (770)
Vierailija kirjoitti:
Lasten isän ja mun tuloerot ovat isot. Meille ihan arkipäivää on se että jos mennään ravintolaan en syö mitään, mies syö ja lapset. Minä maksan puolet lasten ruuista. Näin menty jo vuosia. Kotona myös ei ole aina rahaa omaan ruokaan, mutta lapsilla on kyllä ruokaa.
Autona vanha rotisko mutta mies ei hanki uutta kun mulla ei ole varaa osallistua kuluihin ja meidän lapset istuu kyydissä. Maksan aina käyttökorvausta ja bensoista puolet kun jossain olemme,hän siis laskee huollot mukaan josta maksan myös. Minulla ei ole ajokorttia.
En enää edes kehtaisi miehen rahoja käyttää enkä tajua siivellä eläjiä.
Ei luoja 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin liitossa, jossa toinen tienaisi selvästi enemmän ja maksujen pitäisi mennä 50-50, niin koko elämä muodostuisi sitten minun tulojeni mukaan.
Eli sitten toisen pitäisi myös hyväksyä se, ettei asuta hulppeassa asunnossa, vaan pienemmässä ja vaatimattomammassa. Auto jos hankitaan, niin sekin on vaatimaton ja vähäruokainen, mieluusti vielä pari vain kosmeettista haittaa aiheuttavaa lommoa kyljessä ostohintaa alentamassa.
Lomana jokin pieni kotimaan matka.
Koska myös minulle pitäisi jäädä pakollisten kulujen jälkeen rahaa säästöön, omiin harrastuksiini, vaatteisiini jne.
Ja mihin ne toisen isommat voitot sitten menevät? Varastoon, sijoituksiin, jotka lapset joskus perivät?
Täysin absoluuttisen sairas parisuhde ja avioliitto, jos vasta omaa lasta rakastetaan oikein ja puolisoa vain riistetään ja kovistellaan. Koittakaa sellaista, että rakastatte sitä puolisoa oikein niin ette edes tarvitse lapsia, kun saatte kaiken tarvitsemanne rakkauden jo siltä puolisolta
:)Ohis, minä olen lapsettomassa avioliitossa. Tienaan reilu puolet vähemmän kuin mieheni, ja jaamme kulut 50-50. Rakastamme toisiamme syvästi, eikä rakkauteen kuulu toisen lompsalla loisiminen. Mies saa käyttää omat rahansa miten lystää, minä en niiden perään kysele.
Täysin reilua, jos elätte sinun elintasoasi eikä myöskään mies loisi ajallasi ja voimillasi. Mä en ole koskaan tavannut miestä, joka jakaisi kotityöt reilusti 50/50.
Omassa liitossani -olen siis mies- kotityöt eivät myöskään mene vaimoni kanssa tasan. Minä nimittäin teen niistä valtaosan. Kyse ei ole siitä, että vaimoni olisi laiska, hän on vain todella epäkäytännöllinen. Hän ei myöskään ole mikään prinsessa, vaan tyyppiä tietokonenörtti (työskentelee pelien parisssa). Ei minua haittaa lainkaan. Kokkaan mielelläni, ja meillä on viikkosiivous, joten siivoustyötä on vähän. Olemme myös lapseton pari, pyykkäykset ym. vain kahdelle ihmiselle. En rasitu.
On olemassa pareja, joissa kotityöt menevät 50/50. On olemassa myös pariskuntia (kuten me), joissa mies tekee enemmän. Ei pidä yleistää, että miehet eivät koskaan osallistuisi täysimääräisesti kotitöihin -vaikka totta onkin, että tilastojen mukaan naiset yhä tekevät niitä selvästi enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Lasten isän ja mun tuloerot ovat isot. Meille ihan arkipäivää on se että jos mennään ravintolaan en syö mitään, mies syö ja lapset. Minä maksan puolet lasten ruuista. Näin menty jo vuosia. Kotona myös ei ole aina rahaa omaan ruokaan, mutta lapsilla on kyllä ruokaa.
Autona vanha rotisko mutta mies ei hanki uutta kun mulla ei ole varaa osallistua kuluihin ja meidän lapset istuu kyydissä. Maksan aina käyttökorvausta ja bensoista puolet kun jossain olemme,hän siis laskee huollot mukaan josta maksan myös. Minulla ei ole ajokorttia.
En enää edes kehtaisi miehen rahoja käyttää enkä tajua siivellä eläjiä.
Miten te jaatte muun elämän? Minusta sinä pärjäisit taloudellisesti paljon paremmin, kun muuttaisit muualle.
Niino kun sen ilmaisee noin niin kyllä. Mutta me ei olla paperia ja numeroita. Me ollaan perhe, yksikkö. Jos tuon vähemmän rahaa, ei tarkoita että toisin perheeseen vähemmän panostusta.
Jos mieheni maksaisi minulle niinkuin maksaisi ulkopuoliselle ruuanlaitosta, pykkayksestä, siivouksesta, lastenhoidosta, tapahtumajärjestyksestä, organisoinnista, henkilökohtaisen assistentin palkan niin Nopeasti tienaisin enemmän kuin hän. Mutta me ollaan perhe. Teen asiat perheelleni, en ota maksua. Samoin kuin mieheni tekee töitä perheellemme.
Sitä kai sanotaan rakkaudeksi. Kun on valmis antamaan kaikkensa yksikkönsä puolesta ilman ahneutta ja katkeruutta.
Teksin saman toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap kuvaaman tilanteen. Mun bruttotulot on 100–120 tonnia vuodessa riippuen bonuksista ja vaimolla 40 tonnia. Tilanne on mennyt sellaiseksi että minä maksan kaikki kiinteät laskut ja lainanlyhennykset plus kahden auton kulut. Sekä lasten harrastusvälineet ja maksut.
Vaimo siirtää pitkin hampain 400 euroa ”yhteisiin asumiskuluihin”. Loput 2000 kuussa hän ilmeisesti shoppailee pois kun aina on rahat loppu. Toki hän saa myös lapsilisät. Ei hän nyt lapsille niin paljon vaatteita osta ja aika harvoin käy ruokakaupassa. Sen sijaan Zalando paketteja yms tuntuu tulevan monta viikossa.
Kyllä olen ottanut puheeksi. Sieltä tulee takaisin vaan raivodefenssit.
M46Erotkaa. Raha on teille tärkeämpää kuin parisuhde.
Lasten vaatteita tuskin tarvitsee ostaa monella sadalla eurolla joka kuukausi. Ja totta myönnän että ehkä tässä muutenkin muista syistä ollaan eron partaalla jolloin tällaisiin asioihin ehkä kiinnittää enemmän huomiota.
Ja kyllähän meidän pitäisi pariskuntana pystyä keskustelemaan rahankäytöstä ilman että toinen osapuoli suuttuu heti. Voin sanoa että se iso tili ei tule helpolla vaan vaatii paljon enemmän tunteja kuin 8-16 työ. Lapset ovat teinejä ja osallistun kyllä kotitöihin 50-50.
Huomatkaa että progressiivinen verotus tekee sen ettö nettona ero on huomattavasti pienempi kuin bruttona. Vaikka bruttona tienaan 2,5-3 kertaisesti niin nettona se on vain noin 2 kertainen.
M46Raha ei tee onnellisesi näemmä.
No eihän se raha tietenkään parisuhdeongelmia korjaa. Ja itse haluaisin viettää kesäloman rauhassa suvun mökillä kirjaa lukien ja kalastellen kun vaimo haluaisi lähteä parin viikon Välimeren kierrokselle. Tähän toki hänellä on ajatus että minä maksan reissun. Ja ollaan tässä takavuosina reissattu kaksistaan ja lasten kanssa pari-kolme kertaa vuodessa niin en jaksaisi kesällä lähteä Välimerelle hikoilemaan. Mieluummin sitä menis etelään kun täällä on loskakelit.
Olen jo päättänyt että kun kesäloma alkaa lähden mökille. Vaimo ja teinit voivat sitten itse päättää missä kesänsä viettävät.
M46Missä vaiheessa vaimosi suhtautuminen rahaan selvisi sinulle? Oliko hänellä jo seurusteluaikana ulkonäkö viimeisen päälle vai näitkö hänet kertaakaan ompelemassa sukkien reikää tai rintaliivin repsottavaa hakasta kiinni? Jotkut tykkää käyttää rahaa ulkonäköön ja jotkut ei, yleensä se selviää yhdellä vilkaisulla.
Miten vaimon ulkonäkö liittyy tuohon loisimiseen? Minä pidän huolta ulkonäöstäni, mutta teen sen omilla rahoillani. En miehen.
Kysyin, kun hän kertoi miten vaimolle tulee jatkuvasti Zalandolta paketteja. Jos vaimon rahat menee omaan ulkonäköön, niin eihän niistä riitä mitään perheen kuluihin.
Kyllä, mutta ulkonäösta huolehtiminen ei tarkoita että siihen pitää käyttää hirveät määrät toisen rahoja. Eli ei mies voi tietää joutuvansa taloudellisen väkivallan uhriksi vain sen perusteella, että vaimo on simpsakka ja meikattu mimmi tavatessa.
Mies on hyvä ja pariutuu tasoisensa röllin kanssa jos tällä ei ole varaa elättää simpsakkaa, meikattua vaimoa.
Minä olen simpsakka, meikattu vaimo ja elätän itse itseni. Meneekö aivot solmuun?
Olit miten simpsakka tahansa, et voi juridisesti kieltäytyä elättämästä puolisoa ja myös toisinpäin, jos asutte samassa taloudessa ja rahat loppu esim.pitkä työttömyys, sairasloma jne. yhteiskunnalla rahahanat kiinni esim. tt-tuki, olit maksanut aikaisemmn veroja miten paljon tahansa.
Tälläinen tilanne vöi tulla esim.tapaturmassa, pitk.aik.sairaus esim. syöpä jne
Miksi ei voisi kieltäytyä? Aina voi ottaa eron/muuttaa erilleen.
Avioliitosta ei voi erota, jumalan silmissä eroa ei ole. Tuollainen diili missä r aiskaat naista 50/50 liitossa ja hylkäät kun r aiskaamisesi johtaa hänen terveysongelmiinsa on ihan jotain muuta.
Surkea on käsityksesi (avio)seksistä, kun se on sinulle pelkkää raiz kaamista. Onko sinua satutettu joskus oikein pahasti? Omassa liitossani tilanne on se, että mies haluaa harvemmin, vaimo ottaa mielellään vastaan kaiken saamansa seksin ja toivoo, että pantaisiin useammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oikein ei. Sitten vaan täytyy muistaa että elämä mitoitetaan pienituloisemman mukaan,esim asunto, matkat jne. Toki erikseenkin voidaan asua myös avioliitossa.
Meillä oli 4000 e tuloerot kun lapsi syntyi ja olin äityislomalla ja myöhemmin työttömänä. Emme lomailleet missään vuosiin, käyneet missään ja hain vaatteet Hopelta. Myös diakoniasta ruokakortteja välillä kun mies ei maksanut työmatkojensa aikana ruuista kotiin ja mulla oli rahat loppu( sain 580 e työttömyyskievausta josta maksoin omat laskut ja puolet menoista, mies 4500 e kk).
Mies alkoi puhumaan että haluaa kaupungin vuokra- asunnosta omaan asuntoon,mutta minulla ei ollut varaa asuntoa ostaa. Sain myöhemmin pienipalkkaisen työn mutta ei silti olisi ollut varaa asuntoon minkä hän halusi.
Osti sitten yksinään asunnon ja asuu siinä, minä lapsen kanssa pienessä vuokrakaksiossa.
En suosittele suhdetta jos on isot tuloerot.
Kyllä isoillakin tuloeroilla voi elää hyvässä parisuhteessa. Se vaan vaatii sen että molemmat haluavat elää siinä parisuhteessa eikä oman rahapussinsa kanssa.
Meille on koko ajan ollut selvää, että maksetaan puoliksi silloin kun tulot on olleet suht samat ja tilanteissa, joissa tulot on ollut epäsuhdassa, toinen maksaa enemmän. Tottakai! Yhteistä elämää eletään ja kun yhdessä ollaan, yhdessä hankitaan ja tehdään ja matkustetaan. Miksi haluaisimme yksin reissata omilla rahoillamme kun olemme perhe? Ensin kahden henkilön perhe ja sitten kolmen ja nyt neljän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, puhutaan siis ilmiöstä. Jos toinen ei suostu maksamaan valtaosaa, puhutaan väkivallasta. Mutta kun oletetaan että toinen maksaa valtaosan, kyse onkin yhtäkkiä yhteisestä sopimuksesta eikä väkivallasta ole tietoakaan.
Ja tässäkin keskustelussa on monessa kommentissa tehty selväksi, että jos suurempituloinen ei maksa, hänestä kannattaa erota. Eli oletuksena vahvasti on että toinen maksaa.
No mites tämä muutoin hoituisi? Jäisi laskut maksamatta tai parisuhteen toinen osapuoli eläisi eri taloudellisessa tilanteessa vai?
Tottakai se on oletus, että yhteisistä menoista maksaa se, joka voi. Miksi se olisi väkivaltaa? Väkivallaksi se muuttuu, jos molemmat voisivat, mutta roinen pakottaa vain toisen sen tekemään.Jos laskua ei maksa kukaan niin mitä muuta voisi tapahtua kuin että se jää maksamatta?
Niinpä. Siinä sitten tämä uhriutuja, muka väkivallan uhri, ihmettelee miten se ulosotto koskeekin myös hänen omaisuuttaan kun hän vaan ei alistajansa laskuja avioliitossa maksanut 😂
Laskun saajalle se ulosotto tulee ei puolisolle.
Esimerkkejähän siitä on miten tuossa yleensä sen jälkeen käy kun toinen esim. ryyppää rahansa tai pelaa ne tai jotain muuta. Melko harva parisuhden sen jälkeen jatkuu.
Mutta jos se lasku on vaikkapa yhtiövastike, tokihan se on molempien lasku. Siinähän sitten selität, että kun ton piti maksaa puolet.
Yhtiövstike menne toisen tietämättä ulosottoon? Kokemusta tosin ei ole mutta vahvasti epäilen jos yhtään on perillä omasta talouden hoidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, puhutaan siis ilmiöstä. Jos toinen ei suostu maksamaan valtaosaa, puhutaan väkivallasta. Mutta kun oletetaan että toinen maksaa valtaosan, kyse onkin yhtäkkiä yhteisestä sopimuksesta eikä väkivallasta ole tietoakaan.
Ja tässäkin keskustelussa on monessa kommentissa tehty selväksi, että jos suurempituloinen ei maksa, hänestä kannattaa erota. Eli oletuksena vahvasti on että toinen maksaa.
No mites tämä muutoin hoituisi? Jäisi laskut maksamatta tai parisuhteen toinen osapuoli eläisi eri taloudellisessa tilanteessa vai?
Tottakai se on oletus, että yhteisistä menoista maksaa se, joka voi. Miksi se olisi väkivaltaa? Väkivallaksi se muuttuu, jos molemmat voisivat, mutta roinen pakottaa vain toisen sen tekemään.Jos laskua ei maksa kukaan niin mitä muuta voisi tapahtua kuin että se jää maksamatta?
Niinpä. Siinä sitten tämä uhriutuja, muka väkivallan uhri, ihmettelee miten se ulosotto koskeekin myös hänen omaisuuttaan kun hän vaan ei alistajansa laskuja avioliitossa maksanut 😂
Laskun saajalle se ulosotto tulee ei puolisolle.
Esimerkkejähän siitä on miten tuossa yleensä sen jälkeen käy kun toinen esim. ryyppää rahansa tai pelaa ne tai jotain muuta. Melko harva parisuhden sen jälkeen jatkuu.
Mutta jos se lasku on vaikkapa yhtiövastike, tokihan se on molempien lasku. Siinähän sitten selität, että kun ton piti maksaa puolet.
Yhtiövstike menne toisen tietämättä ulosottoon? Kokemusta tosin ei ole mutta vahvasti epäilen jos yhtään on perillä omasta talouden hoidosta.
Miten niin toisen tietämättä? Tietäähän se, joka ei suostu tpisen osuutta maksamaan, että ulosottoonhan se menee, jos kerran se olisi väkivaltaa, että sen maksaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oikein ei. Sitten vaan täytyy muistaa että elämä mitoitetaan pienituloisemman mukaan,esim asunto, matkat jne. Toki erikseenkin voidaan asua myös avioliitossa.
Meillä oli 4000 e tuloerot kun lapsi syntyi ja olin äityislomalla ja myöhemmin työttömänä. Emme lomailleet missään vuosiin, käyneet missään ja hain vaatteet Hopelta. Myös diakoniasta ruokakortteja välillä kun mies ei maksanut työmatkojensa aikana ruuista kotiin ja mulla oli rahat loppu( sain 580 e työttömyyskievausta josta maksoin omat laskut ja puolet menoista, mies 4500 e kk).
Mies alkoi puhumaan että haluaa kaupungin vuokra- asunnosta omaan asuntoon,mutta minulla ei ollut varaa asuntoa ostaa. Sain myöhemmin pienipalkkaisen työn mutta ei silti olisi ollut varaa asuntoon minkä hän halusi.
Osti sitten yksinään asunnon ja asuu siinä, minä lapsen kanssa pienessä vuokrakaksiossa.
En suosittele suhdetta jos on isot tuloerot.
Kyllä isoillakin tuloeroilla voi elää hyvässä parisuhteessa. Se vaan vaatii sen että molemmat haluavat elää siinä parisuhteessa eikä oman rahapussinsa kanssa.
Meille on koko ajan ollut selvää, että maksetaan puoliksi silloin kun tulot on olleet suht samat ja tilanteissa, joissa tulot on ollut epäsuhdassa, toinen maksaa enemmän. Tottakai! Yhteistä elämää eletään ja kun yhdessä ollaan, yhdessä hankitaan ja tehdään ja matkustetaan. Miksi haluaisimme yksin reissata omilla rahoillamme kun olemme perhe? Ensin kahden henkilön perhe ja sitten kolmen ja nyt neljän.
Meillä tuloero on 5 numeroinen. Mennään isommantuloisen mukaan. Eli syödään hyvin ja pukeudutaan hyvin. Matkoille mennään perheenä perhematkalle.
Tuon naisen mies on sika, kun ei edes lastaan ruoki! Vaihtoon heti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, puhutaan siis ilmiöstä. Jos toinen ei suostu maksamaan valtaosaa, puhutaan väkivallasta. Mutta kun oletetaan että toinen maksaa valtaosan, kyse onkin yhtäkkiä yhteisestä sopimuksesta eikä väkivallasta ole tietoakaan.
Ja tässäkin keskustelussa on monessa kommentissa tehty selväksi, että jos suurempituloinen ei maksa, hänestä kannattaa erota. Eli oletuksena vahvasti on että toinen maksaa.
No mites tämä muutoin hoituisi? Jäisi laskut maksamatta tai parisuhteen toinen osapuoli eläisi eri taloudellisessa tilanteessa vai?
Tottakai se on oletus, että yhteisistä menoista maksaa se, joka voi. Miksi se olisi väkivaltaa? Väkivallaksi se muuttuu, jos molemmat voisivat, mutta roinen pakottaa vain toisen sen tekemään.Jos laskua ei maksa kukaan niin mitä muuta voisi tapahtua kuin että se jää maksamatta?
Niinpä. Siinä sitten tämä uhriutuja, muka väkivallan uhri, ihmettelee miten se ulosotto koskeekin myös hänen omaisuuttaan kun hän vaan ei alistajansa laskuja avioliitossa maksanut 😂
Laskun saajalle se ulosotto tulee ei puolisolle.
Esimerkkejähän siitä on miten tuossa yleensä sen jälkeen käy kun toinen esim. ryyppää rahansa tai pelaa ne tai jotain muuta. Melko harva parisuhden sen jälkeen jatkuu.
Mutta jos se lasku on vaikkapa yhtiövastike, tokihan se on molempien lasku. Siinähän sitten selität, että kun ton piti maksaa puolet.
Yhtiövstike menne toisen tietämättä ulosottoon? Kokemusta tosin ei ole mutta vahvasti epäilen jos yhtään on perillä omasta talouden hoidosta.
Miten niin toisen tietämättä? Tietäähän se, joka ei suostu tpisen osuutta maksamaan, että ulosottoonhan se menee, jos kerran se olisi väkivaltaa, että sen maksaisi.
Niin miksi se toinen antaisi laskun mennä ulosottoon tekemättä asialle mitää? Joko hakee eroa tai jotain muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oikein ei. Sitten vaan täytyy muistaa että elämä mitoitetaan pienituloisemman mukaan,esim asunto, matkat jne. Toki erikseenkin voidaan asua myös avioliitossa.
Meillä oli 4000 e tuloerot kun lapsi syntyi ja olin äityislomalla ja myöhemmin työttömänä. Emme lomailleet missään vuosiin, käyneet missään ja hain vaatteet Hopelta. Myös diakoniasta ruokakortteja välillä kun mies ei maksanut työmatkojensa aikana ruuista kotiin ja mulla oli rahat loppu( sain 580 e työttömyyskievausta josta maksoin omat laskut ja puolet menoista, mies 4500 e kk).
Mies alkoi puhumaan että haluaa kaupungin vuokra- asunnosta omaan asuntoon,mutta minulla ei ollut varaa asuntoa ostaa. Sain myöhemmin pienipalkkaisen työn mutta ei silti olisi ollut varaa asuntoon minkä hän halusi.
Osti sitten yksinään asunnon ja asuu siinä, minä lapsen kanssa pienessä vuokrakaksiossa.
En suosittele suhdetta jos on isot tuloerot.
Tuota, oletko siis yhä tuossa parisuhteessa?
Kyllä, tapaamme muutaman kerran viikossa. Minulla ei ole ystäviä eikä sukulaisia ja ilman miestä olisimme täysin yksin lapsen kanssa. Olen itse masentunut ja toinen sairaus myös puhjennut ja kun lapsi on sairas tarvitsen välillä apua esim lääkäriin menossa jne. Viime kesänä mies nukkui lattialla lapsen vieressä kun lapsi oli kuumeessa pitkään ja olin nukkunut huonosti monta viikkoa.
Tässä on varoittava esimerkki muille miten käy jos ei ole huolehtinut itselleen hyvää tulotasoa ja turvaverkkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, puhutaan siis ilmiöstä. Jos toinen ei suostu maksamaan valtaosaa, puhutaan väkivallasta. Mutta kun oletetaan että toinen maksaa valtaosan, kyse onkin yhtäkkiä yhteisestä sopimuksesta eikä väkivallasta ole tietoakaan.
Ja tässäkin keskustelussa on monessa kommentissa tehty selväksi, että jos suurempituloinen ei maksa, hänestä kannattaa erota. Eli oletuksena vahvasti on että toinen maksaa.
No mites tämä muutoin hoituisi? Jäisi laskut maksamatta tai parisuhteen toinen osapuoli eläisi eri taloudellisessa tilanteessa vai?
Tottakai se on oletus, että yhteisistä menoista maksaa se, joka voi. Miksi se olisi väkivaltaa? Väkivallaksi se muuttuu, jos molemmat voisivat, mutta roinen pakottaa vain toisen sen tekemään.Jos laskua ei maksa kukaan niin mitä muuta voisi tapahtua kuin että se jää maksamatta?
Niinpä. Siinä sitten tämä uhriutuja, muka väkivallan uhri, ihmettelee miten se ulosotto koskeekin myös hänen omaisuuttaan kun hän vaan ei alistajansa laskuja avioliitossa maksanut 😂
Laskun saajalle se ulosotto tulee ei puolisolle.
Esimerkkejähän siitä on miten tuossa yleensä sen jälkeen käy kun toinen esim. ryyppää rahansa tai pelaa ne tai jotain muuta. Melko harva parisuhden sen jälkeen jatkuu.
Mutta jos se lasku on vaikkapa yhtiövastike, tokihan se on molempien lasku. Siinähän sitten selität, että kun ton piti maksaa puolet.
Yhtiövstike menne toisen tietämättä ulosottoon? Kokemusta tosin ei ole mutta vahvasti epäilen jos yhtään on perillä omasta talouden hoidosta.
Miten niin toisen tietämättä? Tietäähän se, joka ei suostu tpisen osuutta maksamaan, että ulosottoonhan se menee, jos kerran se olisi väkivaltaa, että sen maksaisi.
Tämä! Voihan sen npinkin hoitaa toki, mutta tueha siinä on sanoa että pienempituloisen vika, kun mähän en hänen elämäänsä maksa kun se on VÄÄRIN 😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin liitossa, jossa toinen tienaisi selvästi enemmän ja maksujen pitäisi mennä 50-50, niin koko elämä muodostuisi sitten minun tulojeni mukaan.
Eli sitten toisen pitäisi myös hyväksyä se, ettei asuta hulppeassa asunnossa, vaan pienemmässä ja vaatimattomammassa. Auto jos hankitaan, niin sekin on vaatimaton ja vähäruokainen, mieluusti vielä pari vain kosmeettista haittaa aiheuttavaa lommoa kyljessä ostohintaa alentamassa.
Lomana jokin pieni kotimaan matka.
Koska myös minulle pitäisi jäädä pakollisten kulujen jälkeen rahaa säästöön, omiin harrastuksiini, vaatteisiini jne.
Ja mihin ne toisen isommat voitot sitten menevät? Varastoon, sijoituksiin, jotka lapset joskus perivät?
Täysin absoluuttisen sairas parisuhde ja avioliitto, jos vasta omaa lasta rakastetaan oikein ja puolisoa vain riistetään ja kovistellaan. Koittakaa sellaista, että rakastatte sitä puolisoa oikein niin ette edes tarvitse lapsia, kun saatte kaiken tarvitsemanne rakkauden jo siltä puolisolta
:)Ohis, minä olen lapsettomassa avioliitossa. Tienaan reilu puolet vähemmän kuin mieheni, ja jaamme kulut 50-50. Rakastamme toisiamme syvästi, eikä rakkauteen kuulu toisen lompsalla loisiminen. Mies saa käyttää omat rahansa miten lystää, minä en niiden perään kysele.
Täysin reilua, jos elätte sinun elintasoasi eikä myöskään mies loisi ajallasi ja voimillasi. Mä en ole koskaan tavannut miestä, joka jakaisi kotityöt reilusti 50/50.
Omassa liitossani -olen siis mies- kotityöt eivät myöskään mene vaimoni kanssa tasan. Minä nimittäin teen niistä valtaosan. Kyse ei ole siitä, että vaimoni olisi laiska, hän on vain todella epäkäytännöllinen. Hän ei myöskään ole mikään prinsessa, vaan tyyppiä tietokonenörtti (työskentelee pelien parisssa). Ei minua haittaa lainkaan. Kokkaan mielelläni, ja meillä on viikkosiivous, joten siivoustyötä on vähän. Olemme myös lapseton pari, pyykkäykset ym. vain kahdelle ihmiselle. En rasitu.
On olemassa pareja, joissa kotityöt menevät 50/50. On olemassa myös pariskuntia (kuten me), joissa mies tekee enemmän. Ei pidä yleistää, että miehet eivät koskaan osallistuisi täysimääräisesti kotitöihin -vaikka totta onkin, että tilastojen mukaan naiset yhä tekevät niitä selvästi enemmän.
Niin on. Minä en vain ole tavannut sellaista miestä, omalle kohdalle ei osunut. Ja kun tekee vähemmän, maksaa enemmän, jollain se korsi on kannettava yhteisee kekoon. Tiedostan tämän olevan voimakkaasti myös ikäluokkakysymys. Me ollaan viisikymppisiä ja mulle tosiaan olisivat käyneet molemmat mallit, sekä perinteinen että 50/50, miehille (2 aviota) eivät, joten perinteisellä mennään sitten. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että maksan puolet ja teen enemmän, moni täällä luulee niinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elatusvelvollisuus on mutta mitään oikeutta toisen omaisuuteen ei ole. Erotessa voi olla oikeus tasinkoon, se on eri juttu.
Ei miuten pidä paikkaansa. Ilman avioehdolla poissuljettua omaisuutta, toisenkin omaisuuteen on avio-oikeus. Toki sen tasingolla voi tasata, mutta yleensä osituksessa ihan kiinteä omaisuus jaetaan, jotta tasinkoa ei tarvitse puhtaalla rahalla maksaa suuria summia.
"Avioliitossa noudatetaan Suomessa omaisuuden erillisyyden periaatetta, jolla tarkoitetaan sitä, että kumpikin puoliso omistaa itse oman omaisuutensa. Puolisoilla on kuitenkin tästä huolimatta lähtökohtaisesti avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Avio-oikeus realisoituu avioliiton purkautumisvaiheessa, jolloin omaisuuden osituksessa puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöt lasketaan yhteen, ja kummallakin puolisolla on oikeus saada puolet tästä summasta. "
Avio-oikeus ei siis a) avioliiton aikana anna oikeutta yhtään mihinkään toisen omaisuuteen ja b) erossakaan anna oikeuden kuin puoleen yhteisen omaisuuden arvosta, ei mihinkään tiettyyn konkreettiseen omaisuuserään. Avioerossakin kumpikin omistaa edelleen itse oman omaisuutensa, mutta toinen voi joutua maksamaan omaisuuksien arvon perusteella toiselle tasinkoa. Jos tasingon haluaa hoitaa kiinteää omaisuutta jakamalla niin niin voi toki tehdä, mutta mitään oikeutta toisella ei ole sellaista vaatia.
Niin miksi se toinen antaisi laskun mennä ulosottoon tekemättä asialle mitää? Joko hakee eroa tai jotain muuta?
No kun se on väkivaltaa kuulemma. Ero tietenkin vaihtoehto aina. Siinä vaan on sit se ositus, joka sekin varmasti tällaiselle henkilölle järkytys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä perustuu lainsäädäntöön, jopa maailman laajuisesti, eikä ole nykyajan ilmiö. Avioliitossa/parishteessa kaikki on periaatteessa yhteistä, myös puomison elatusvelvollisuus. Näin juridesti, kärkkäästi sanottuna.
Avioliitto/parisuhde on myös talousliitto.
Tuo ei pidä lainkaan paikkaansa.
Kyllä se pitää paikkansa. Eikä taritse olla edes perinteinen parisuhde, vaan riittää, kun eri sukupuoli (esim. sisarukset) ja asutaan samassa taloudessa , niin se heti vaikuttaa esim. opiskelijoiden tukiin. Tästä ollut paljon julkisudessa. Tai jos omaishoitaja asuu samassa talodessa hoidettavan kanssa.
"Toimeentulotuki (tt-tuki) on perhekohtainen tuki. Kela katsoo avo- ja avioliitossa asuvien muodostavan yhteisen talouden, ja puolison tulot sekä varat vaikuttavat aina toimeentulotukeen. [1, 2, 3]
Yhteistalouden periaate: Kela olettaa pariskunnan elättävän toisiaan. Molempien osapuolten tulot (palkat, tuet) ja varat (säästöt, rahastot) lasketaan yhteen.
Yhteistaloudessa asuvan perusosa: Toimeentulotuen perusosa on yhteistaloudessa asuvalle täysi-"
Kyllä, mutta se ei pidä paikkaansa että rahat ovat yhteiset. Kuten sanoin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa mitään "vaimon turhuutta" vaan nainen on ihan eri organismi kuin mies joka tuo elämään ihan erilaisia asioita, kuin mies. Jos pidät naisen ihmisyyttä ja intressejä "turhuutena" niin mene panemaan mieshomoja 50/50 liittoon ja jätä naiset rauhaan. Kiitos hei.
Niin, tarkoitin että vaimo hassaa miehen rahat turhuuksiin, as in Zalandon paketteihin sun muuhun. Sehän ei siis ole elatusvelvollisuuden alaista puuhaa, vaan taloudellista hyväksikäyttöä.
Itsekin tykkään hassata naisellisiin turhuuksiin, mutta teen sen omilla varoillani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten isän ja mun tuloerot ovat isot. Meille ihan arkipäivää on se että jos mennään ravintolaan en syö mitään, mies syö ja lapset. Minä maksan puolet lasten ruuista. Näin menty jo vuosia. Kotona myös ei ole aina rahaa omaan ruokaan, mutta lapsilla on kyllä ruokaa.
Autona vanha rotisko mutta mies ei hanki uutta kun mulla ei ole varaa osallistua kuluihin ja meidän lapset istuu kyydissä. Maksan aina käyttökorvausta ja bensoista puolet kun jossain olemme,hän siis laskee huollot mukaan josta maksan myös. Minulla ei ole ajokorttia.
En enää edes kehtaisi miehen rahoja käyttää enkä tajua siivellä eläjiä.
Miten te jaatte muun elämän? Minusta sinä pärjäisit taloudellisesti paljon paremmin, kun muuttaisit muualle.
Olen miettinyt sitä mutta asuntomme on kuitenkin lasten koti vaikka vuokralla asumme. Ei ole rahaa muuttoon tai voimia järjestää sitä. Välillä meillä on ihan normaalia, katsomme leffoja jne.
Olen jo 50 v ja työtön ollut monta vuotta, välillä pätkätöissä. Olen tavallaan tottunut tähän jo, miehen kanssa yhdessä oltu 15 vuotta. Jokainen pariskunta elää tavallaan,minä odotan että lapset kasvavat ja sitten jossain vaiheessa poistun täältä maailmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elatusvelvollisuus on mutta mitään oikeutta toisen omaisuuteen ei ole. Erotessa voi olla oikeus tasinkoon, se on eri juttu.
Ei miuten pidä paikkaansa. Ilman avioehdolla poissuljettua omaisuutta, toisenkin omaisuuteen on avio-oikeus. Toki sen tasingolla voi tasata, mutta yleensä osituksessa ihan kiinteä omaisuus jaetaan, jotta tasinkoa ei tarvitse puhtaalla rahalla maksaa suuria summia."Avioliitossa noudatetaan Suomessa omaisuuden erillisyyden periaatetta, jolla tarkoitetaan sitä, että kumpikin puoliso omistaa itse oman omaisuutensa. Puolisoilla on kuitenkin tästä huolimatta lähtökohtaisesti avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Avio-oikeus realisoituu avioliiton purkautumisvaiheessa, jolloin omaisuuden osituksessa puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöt lasketaan yhteen, ja kummallakin puolisolla on oikeus saada puolet tästä summasta. "
Avio-oikeus ei siis a) avioliiton aikana anna oikeutta yhtään mihinkään toisen omaisuuteen ja b) erossakaan anna oikeuden kuin puoleen yhteisen omaisuuden arvosta, ei mihinkään tiettyyn konkreettiseen omaisuuserään. Avioerossakin kumpikin omistaa edelleen itse oman omaisuutensa, mutta toinen voi joutua maksamaan omaisuuksien arvon perusteella toiselle tasinkoa. Jos tasingon haluaa hoitaa kiinteää omaisuutta jakamalla niin niin voi toki tehdä, mutta mitään oikeutta toisella ei ole sellaista vaatia.
Ei tietenkään ole oikeutta vaatia, mutta ihan saman summan se tpinen maksaa eiihikuivalla kuin maksaisi rahalla plus omaisuutena.
Mikä järki olisi maksaa toiselle vaikkapa 900000€ käteen vain jotta saa itse pitää asunnon ja veneen ja auton ja mäkin ja sijoistusasunnon jne.? Kukin toki tavallaan.
Varmaan pitäisi määritellä tarkemmin näitä erilaisia parisuhteita. Itse en ainakaan parisuhteeksi tunnista näitä minun ja sinun rahat-tyyppejä.
Meidän 27 vuotta kestäneessä parisuhteessa on me, meidän rahat, meidän talo, meidän perhe ja me vastaan muu maailma. Ja voin vannoa, että eri suuruiset tilit ja tulot eivät ole olleet lainkaan se vakavin asia, jonka äärellä testataan resurssien tasaista jakautumista. On ollut muuttoja toisen uran eduksi ja toisen haitaksi, vaihdeltu vuoroja opiskelun ja työssäkäynnin suhteen, samoin lastenhoidon ja työssäkäynnin suhteen, on kannateltu toista kaikin tavoin (myös taloudellisesti) toisen sairastuessa, on lyhennetty työaikaa että voidaan saattohoitaa puolison vanhempaa, tuettu toisen unelmia niin rahalla kuin perheeseen kuluvalla työpanoksella.
Että siinä jos hiluja laskee 50 ja 50, niin laskemista riittää!
Meillä on molemmilla tunne siitä, että kun me pariskuntana yhdistetään voimamme ja resurssimme yhdeksi ja tuemme toisiamme kaikessa, selviämme kaikista haasteistamme paremmin ja elämme onnellisempaa ja turvallisempaa elämää. Joten ihmettelenkin, että miksi olla parisuhteessa kenenkään kanssa ilman samaa asennetta ja tunnetta? Jos pärjäätte paremmin ilman toista osapuolta ja puoliso on teille vain rasite ja lokki, niin lopettakaa parisuhde! Tai kutsukaa sitä edes joksikin muuksi kuin parisuhteeksi...