Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mopon hankinta 15-vuotiaalle teinille?
20.05.2026 |
Meillä on kotona nyt keskusteltu mopon hankinnasta pojalle, joka täyttää ihan kohta 15 vuotta. Poika on tietenkin aivan innoissaan ja mieheni on sitä mieltä, että mopo helpottaisi kulkemista treeneihin, kavereille ja koulujuttuihin. Minä taas en ole ihan yhtä varma. Vaikka mopo olisi kuinka hyväkuntoinen ja turvallinen niin voiko luottaa ettei teini riehu liikenteessä? Mietin myös sitä virittämistä. Vaikka kotona sovittaisiin mitä, niin eihän sitä voi jatkuvasti vahtia. Kaveriporukassa voi tulla paineita ajaa kovempaa tai tehdä jotain typerää. Kaduitteko mopon ostamista, vai oliko siitä lopulta enemmän hyötyä kuin huolta?
Kommentit (158)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on näköjään kirjoittamassa sellaisia, joille on päätynyt hiekkaa hieman enemmänkin sinne tussun puolelle. Itellä oli ennen ajokortti-ikää 3 eri mopoa. Yksi oli lievästi viritetty, mutta mittarin mukaan kulki enintään 50 km/h. Kahdessa muussa ei edes mittari toiminut. Ihan hauska noilla oli ajella, varsinkin mökillä erinäisiä metsäteillä, ja myös kaupungissa. Tuolloin ei ollut mitään mopovihaa, että autoilijat olisivat uhanneet ajaa päälle tai muutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko pitkät etäisyydet? Miksi fillari ei riitä? Kuntokin pysyisi hyvänä pyöräillessä.
Tuon ikäisenä fillaroin 10-30 km päivässä. Koulussa käynti oli 10 km. Ja sitten kavereiden luona ja harrastuksissa käynnit päälle.
Mulla oli tuon ikäisenä kouluun 25km. Monesti mentiin pyörällä tai joskus jopa käveltiin.
Saanko 🏅?
Tuo Veera käkättää tosi paljon!
Meillä molemmat pojat sai mopon ja sitten kevarin ja siitä ajoivat kuoma-autokortit. Hankkivat sitten myös isot moottoripyörät. Pari pientä peltikolaria sattui (mun) autolla liukkaalla, ketään ei sattunut, peltiä korjattiin. Mun pojat on nyt jo nelikymppisiä.
Ainoa mistä olen nykynuorisolla huolissani on vähissä vaatteissa mopolla ajaminen kesällä. Ajetaan topit päällä ja shortseissa. Siinä kun kaatuu (joku voi tulla yllättäen eteen tai joku muu tunaroi vaikka itse ajaisi kuinka varovasti), niin voi sattua jalat pahasti ja mennä polvet paskaksi tai kyynärpäät. Lisäksi usein ilman valoja ajavat kaupungissa. Vaikka on valoisaa, ei mopoa välttämättä helposti näe.
Meillä miehellä oli iso moottoripyörä ja varusteet oli aina kaiken a ja o. Kunnon kengät, kaupunkiajossakin vähintään farkut ja nahkatakki tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Im sorry I dont understand Scandihoovian. Maybe its better if you speak Finnish.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit tulee aina joskus riehumaan liikenteessä, ovat kuolemattomia ja osaavat kaiken. Se kuuluu elämään. Ja näin on ollut kautta aikojen, on sitten mikä tahansa kulkupeli alla. Harva teini on kuuliainen, vaan vähän pitää joskus koittaa.
Et voi pitää lasta pumpulissa ja kieltää kaikkea. Järki kasvaa vähitellen - tai sitten ei.
Hassua, että minä tai yksikään kaverini ei ikinä riehunut liikenteessä. Kortin saimme 18-20 -vuotiaana. Polkupyörällä ja kävellen ja bussilla käytiin harrastuksissa.
Ne on juuri nuo mopojonnet, jotka ensin riehuvat mopolla ja sitten autolla. Liikennesääntöjä voi ja pitää opetella siihenkin, että pääsee pyörällä ajamaan kotipihan ulkopuolelle.
Sinä ja sun kaveris ootte jotain pullamössönössöjä. Kyllähän jokainen normaali nuori kaahaa mopolla ja myöhemmin autolla, poltetaan kumia ja talvella vedetään luisua. Ei sitä kuule muuten saa tarpeeksi naista nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä poika osti itse mopon, käytetyn ja halvan, mutta ajokuntoisen. 7 pojan kaveriporukasta kuudella oli mopo. Asumme maaseudulla ja välimatkat ovat kavereillekin pitkiä eikä oikein joukkoliikennettä. Helpotti kulkemista. Poika myös opetteli huoltamaan ja korjaamaan mopoa, oikein taitavaksi tulikin. Nyt on jatkanut auton kanssa, osaa vaikka mitä. Hyvä ostos oli, ei onneksi onnettomuuksia ollut ja asiallisesti ajoi muutenkin (tietääkseni). Useampaan poliisiratsiaan joutui, mutta moposta ei löytynyt huomautettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uus päivä on armo uus voi taivas voi taivas tieräkkös ronna mitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen nyt aikuisena kiitollinen, etten saanut mopoa. Vaikka olin päällisin puolin kiltti tyttö, niin äitini ei luottanut harkintakykyyni. Ja oli siinä oikeassa. Kaahasin kaverin Tunturilla ilman kypärää ja kaaduinkin sillä pari kertaa pahasti. Tästä äiti ei tiedä vieläkään.
Sitten kun sain ajokortin niin rälläsin isän autolla ympäri kyliä kaverit takapenkillä. Onneksi mitään ei tapahtunut. 18-vuotiaskin on usein liian kypsymätön tappokoneen rattiin.
Vierailija kirjoitti:
Onko pitkät etäisyydet? Miksi fillari ei riitä? Kuntokin pysyisi hyvänä pyöräillessä.
Tuon ikäisenä fillaroin 10-30 km päivässä. Koulussa käynti oli 10 km. Ja sitten kavereiden luona ja harrastuksissa käynnit päälle.
Noin juuri. Mielestäni kannattaisi vielä fillaroida ja säästää rahat joitakin vuosia myöhäisempään autonostoon.
Vierailija kirjoitti:
No jos mopoa ei uskalla antaa 15-vuotiaalle, niin milloin sitten pitäisi alkaa opetella vastuuta? 18-vuotiaana suoraan auton rattiin ilman mitään kokemusta liikenteestä? Minusta tässä on vähän sellaista pumpulissa kasvattamisen makua.
Kyllä sitä liikennekokemusta saa fillariakin ajamalla. Ja kypsyys testautuu siinä että jo fillarointia varten perehtyy liikennesääntöihin (ihan autoilijankin näkökulmasta) kun se perehtyminen nykyisenä nettikautena on jokseenkin helppoakin.
Vierailija kirjoitti:
En ostaisi mopoa. Minun poika oli virittänyt mopoa viikko sen jälkeen kun se oli ostettu. Siitä keskusteltiin monta kertaa ettei sitä mopoa viritetä vaikka kaverit kuinka yllyttää. Ostin samantien mopon pois ja myin sen koska se oli minun mopo. Se on vonkunut sitä mopoa takas puoli vuotta jo ja minä en enä mopoa hanki.
Joo, ei yllytyshulluuteen alttiille mopoa (eikä vähäisin perustein autoakaan); jollei sitten hanki itse tienaamillaan rahoiĺla.
Ihan tuli nuoruus mieleen. Mikä vaan rojuläjä pistettiin landella kulkemaan, jotta pääsi liikkumaan. Mitään pahempaa ei ikinä sattunut. Kärsivällisyys ja taito kasvoi rassatessa.
Mutta nykyään kai pitää ostaa uusi mopo ja heti tapahtuu jotain hirveyksiä. Onneksi olin lapsi ja nuori kauan sitten, kun maailmassa ja elämässä oli vielä jotain tolkkua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit tulee aina joskus riehumaan liikenteessä, ovat kuolemattomia ja osaavat kaiken. Se kuuluu elämään. Ja näin on ollut kautta aikojen, on sitten mikä tahansa kulkupeli alla. Harva teini on kuuliainen, vaan vähän pitää joskus koittaa.
Et voi pitää lasta pumpulissa ja kieltää kaikkea. Järki kasvaa vähitellen - tai sitten ei.
Hassua, että minä tai yksikään kaverini ei ikinä riehunut liikenteessä. Kortin saimme 18-20 -vuotiaana. Polkupyörällä ja kävellen ja bussilla käytiin harrastuksissa.
Ne on juuri nuo mopojonnet, jotka ensin riehuvat mopolla ja sitten autolla. Liikennesääntöjä voi ja pitää opetella siihenkin, että pääsee pyörällä ajamaan kotipihan ulkopuolelle.
Sinä ja sun kaveris ootte jotain pullamössönössöjä. Kyllähän jokainen normaali nuori kaahaa mopolla ja myöhemmin autolla, poltetaan kumia ja talvella vedetään luisua. Ei sitä kuule muuten saa tarpeeksi naista nuorena.
Taidat liikkua vain niissä piireissä joissa porukalla on osa aivoista homehtunut.
Alue: Aihe vapaa
Minulla ei ollut mopoa. Maatalon kovat työt ja kylälle 15 km matkaa. Minusta tuli vähän omituinen, sisäänpäin kääntynyt, ujo, jännittäjä, välttelin ihmisiä, varsinkin tyttöjä. Lukion jälkeen minut kiilattiin yliopistoon. No sittä ei tullut yhtään mitään. Oli hyvin outoa olla tässä normaalissa ympäristössä. Minusta on moni sanonut, että en ole täyspäinen. No ainakin epäsosiaalinen olen.