Mopon hankinta 15-vuotiaalle teinille?
Meillä on kotona nyt keskusteltu mopon hankinnasta pojalle, joka täyttää ihan kohta 15 vuotta. Poika on tietenkin aivan innoissaan ja mieheni on sitä mieltä, että mopo helpottaisi kulkemista treeneihin, kavereille ja koulujuttuihin. Minä taas en ole ihan yhtä varma. Vaikka mopo olisi kuinka hyväkuntoinen ja turvallinen niin voiko luottaa ettei teini riehu liikenteessä? Mietin myös sitä virittämistä. Vaikka kotona sovittaisiin mitä, niin eihän sitä voi jatkuvasti vahtia. Kaveriporukassa voi tulla paineita ajaa kovempaa tai tehdä jotain typerää. Kaduitteko mopon ostamista, vai oliko siitä lopulta enemmän hyötyä kuin huolta?
Kommentit (158)
Koko ajanhan niitä saa korjata, mikä on kyllä hyvä oppia tekniikasta mopojonnelle, mutta kyllä se käy vanhempien kukkarolle. Tosin kaikki harrastaminen maksaa. Kai se puhelimen tuijottamisen voittaa.
Vierailija kirjoitti:
Me päädyttiin lopulta sähkömopoon, mutta tehtiin aika selvät pelisäännöt ennen ostoa. Sovittiin, että mopo pysyy vakiona (sähkömopoa ei ilmeisesti edes pysty viritämään) ja kypärä on pakollinen sekä jos tulee sakkoja, virityksiä tai muuta säätöä, ajot loppuvat siihen. Lisäksi mies kävi pojan kanssa yhdessä läpi liikennesäännöt ja liikennetilanteita.
Ai ettei voisi virittää? Johan on virheluulo pahimmasta päästä.
Hymysi tekee päivästäni paremman.
Mopoäiskä täällä hei. Jos on kiinnostusta mopolla liikkumiseen kannattaa se ja mopokortti hankkia. Teoriakokeeseen joutuu opettelemaan liikennesäännöt, ja liikenteessä kulkeminen lisää kypsyyttä mm. autoilua varten, kun ei sitten olla ensi kertaa tien päällä.
Sosiaalisesti mopo on tärkeä väline, olen nähnyt miten omilla lapsilla, ensin tyttärellä, nyt pojalla, mopo laajensi elinpiiriä ja teki itsenäisemmäksi. Vastuun antaminen kasvattaa vastuuseen ja järjenkäyttöön.
Itse ajoin mopolla yläasteajan, ja parhaalla kaverillani oli myös mopo. Ikimuistoisia aikoja!
Ilmeisesti tämä osuu sinulla hermoon. Mietipä miksi.
itse koen sen suunnattomana rikkautena.
antaa teinin valita moponsa ihan itse.pienet viritykset ei haittaa.
Teinit tulee aina joskus riehumaan liikenteessä, ovat kuolemattomia ja osaavat kaiken. Se kuuluu elämään. Ja näin on ollut kautta aikojen, on sitten mikä tahansa kulkupeli alla. Harva teini on kuuliainen, vaan vähän pitää joskus koittaa.
Et voi pitää lasta pumpulissa ja kieltää kaikkea. Järki kasvaa vähitellen - tai sitten ei.
Kävin juuri alaikäisenä kuolleen mopoilijan haudalla. Mieti ihan oikeasti onko tärkeämpää että lapsella on kivaa vai että hän on olemassa.
Ei. Ei. Ei.
Polkupyöräily on terveellistä. Pyörällä pääsee ihan riittävän kauas ihan riittävän kovaa. Varmista, että kypärää käytetään, pyörässä on valot ja hyvä lukko ja ettei aja naama kännykässä. Liikennesäännöt on hyvä käydä läpi ja katsella menoa säännällisesti päältä.
Vierailija kirjoitti:
Teinit tulee aina joskus riehumaan liikenteessä, ovat kuolemattomia ja osaavat kaiken. Se kuuluu elämään. Ja näin on ollut kautta aikojen, on sitten mikä tahansa kulkupeli alla. Harva teini on kuuliainen, vaan vähän pitää joskus koittaa.
Et voi pitää lasta pumpulissa ja kieltää kaikkea. Järki kasvaa vähitellen - tai sitten ei.
Hassua, että minä tai yksikään kaverini ei ikinä riehunut liikenteessä. Kortin saimme 18-20 -vuotiaana. Polkupyörällä ja kävellen ja bussilla käytiin harrastuksissa.
Ne on juuri nuo mopojonnet, jotka ensin riehuvat mopolla ja sitten autolla. Liikennesääntöjä voi ja pitää opetella siihenkin, että pääsee pyörällä ajamaan kotipihan ulkopuolelle.
Tuo selittääkin jo paljon, että jonkun vanhemmat ajattelevat, että "teinien riehuminen liikenteessä kuuluu elämään ja järkeä tulee vähitellen tai sitten ei".
Liikenteessä riehuminen ei kuulu elämään, vaan usein kuolemaan. Ja riehumisen uhri voi olla paitsi se riehuja myös liikennesäännöt hallitseva lapsi tai aikuinen. Ennen kuin järkeä tulee, ei ole mitään asiaa liikenteeseen.
Ensin kuljet taaperon kanssa käsi kädessä, sitten opetat itse ylittämään tien. Pyöräilette yhdessä ja opettelette. Jos tulee riehumista, palataan lähtöruutuun. Riehuja kulkee käsi kädessä vanhempien kanssa, kunnes järki tulee päähän.
Höpöhöpö kyse olikin vakiomoposta