Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö lesken toivetta perinnön jättämisestä jakamatta noudattaa?
20.05.2026 |
Isäni elää vielä, mutta ihan loppumetreillä hoitokodissa. Käytiin äidin kanssa papereita läpi ja löysin isäni testamentin. Siinä sanottiiin, että hänet perii lailliset perilliset. Sikäli turha paperi, kun lailliset perilliset perii muutenkin, mutta isäni tuntien hän on halunnut sellaisen lakimiehellä laatia. Äitini tokaisi, mutta mitäänhän ei jaeta ennenkuin molemmat on kuolleet. Jos isäni näin haluaisi, niin testamentissa sitten lukisi niin. Nyt tulkitsen, että testamentilla hän haluaa painottaa, että perintö jaetaan, kun hänestä aika jättää. En halua mitään riitaa, mutta kumman tahtoa mielestäsi pitäisi noudattaa, vainajan vai lesken? Niin ja mistään isoista summista ei ole kyse ja äitini saa joka tapauksessa asua kodissaan loppuun asti
Kommentit (223)
"Leski ei ns. omista pesästä muuta kuin oman varallisuutensa osuuden."
Se lesken oma omaisuus on edelleen ihan vain lesken omaa omaisuutta. Se ei missään vaiheessa muutu osaksi mitään "pesää" vaikka se puoliso kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kyllä päivänselvää, että isäni kuoleman jälkeen koko omaisuus siirtyy äitini hallintaan eikä edes lakiosuutta vaadita. Oli testamenttia tai ei.
Miten ajattelit tämän järjestää kun isälläsi on ainakin yksi lapsi (sinä) ja ilman testamenttia sinä perit kaiken. Puoliso ei peri mitään.
Pesä jää kuolinpesänä omemaan äidin kuolemaan asti ja äiti hoitaa kuolinpesän asiat.
Äitihän jos ei ole avioehtoja omistaa puolet pesästä.
Ei omista puolta kuolinpesästä vaan puolet pariskunnan yhteenlasketusta omaisuudesta. Se lesken oma omaisuus vaikuttaa nimittäin myös asiaan.
No niin. Voimme laittaa vaikka minkälaisia merkkejä eri tilanteista muttA noin yleisesti ottaen leski omistaa pesästä puolet ja vainajan osuus rintaperillisille
Ei omista, hän ei edes kuulu kuolinpesään joka kattaa vain perintökaaren mukaiset perilliset.
"Olen leski, verottaja muistaa minua kahdella veropäätöksellä. Mies kuolinpesä, ja toinen minulle. Taloyhtiö lähettää kaksi ilmoitusta vuosikokouksesta mies kuolinpesä ja minä henkilö."
Noin käy vain jos sinä olet myös kuolipesän osakas eli olet perinyt jotain mieheltäsi. Muuten sekä verotuspäätös että taloyhtiön toinen kutsu pitäisi mennä niille jotka ovat sen kuolinpesän osakkaat, yleensä siis lapset.
Vierailija kirjoitti:
"Olen leski, verottaja muistaa minua kahdella veropäätöksellä. Mies kuolinpesä, ja toinen minulle. Taloyhtiö lähettää kaksi ilmoitusta vuosikokouksesta mies kuolinpesä ja minä henkilö."
Noin käy vain jos sinä olet myös kuolipesän osakas eli olet perinyt jotain mieheltäsi. Muuten sekä verotuspäätös että taloyhtiön toinen kutsu pitäisi mennä niille jotka ovat sen kuolinpesän osakkaat, yleensä siis lapset.
Miten on vaikeeta. En ole kuolinpesän osakas mutta hoidan kuolinpesän asiat.
Kuolinpesän osoite on vainajan kotiosoite. Koska taloyhtiön kirjoissa vaikka sinne on perukirja toimitettu asunnon omistaa kuoinpesä ja puoliso. Koska kuolinpesää ei ole jaettu kutsu osoitetaan kuolinpesälle. Miksi vaikea käsittää asioita
"Miten on vaikeeta. En ole kuolinpesän osakas mutta hoidan kuolinpesän asiat."
Joka liittyy niihin asioihin joista oli puhe miten? Miksi edes kirjoitat kommentin siitä miten sinä saat verotuspäätöksen jos kyse on vain siitä että sinä hoidat kuolinpesän asioita kun se hoitaja voisi olla vaikka juristi tai kumminkaimasi? Se ei siis liity mitenkään siihen mistä on puhuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Olen leski, verottaja muistaa minua kahdella veropäätöksellä. Mies kuolinpesä, ja toinen minulle. Taloyhtiö lähettää kaksi ilmoitusta vuosikokouksesta mies kuolinpesä ja minä henkilö."
Noin käy vain jos sinä olet myös kuolipesän osakas eli olet perinyt jotain mieheltäsi. Muuten sekä verotuspäätös että taloyhtiön toinen kutsu pitäisi mennä niille jotka ovat sen kuolinpesän osakkaat, yleensä siis lapset.
Tottakai kuolinpesän posti lähetetään kuolinpesän osoitteeseen.
Jotta lapsille toimitettaisiin kutsu omilla nimillään pitäisi olla osituskirjat. Kun kuolinpesä on jakamaton se on kuolinpesä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kyllä päivänselvää, että isäni kuoleman jälkeen koko omaisuus siirtyy äitini hallintaan eikä edes lakiosuutta vaadita. Oli testamenttia tai ei.
Miten ajattelit tämän järjestää kun isälläsi on ainakin yksi lapsi (sinä) ja ilman testamenttia sinä perit kaiken. Puoliso ei peri mitään.
Pesä jää kuolinpesänä omemaan äidin kuolemaan asti ja äiti hoitaa kuolinpesän asiat.
Äitihän jos ei ole avioehtoja omistaa puolet pesästä.
Ei omista puolta kuolinpesästä vaan puolet pariskunnan yhteenlasketusta omaisuudesta. Se lesken oma omaisuus vaikuttaa nimittäin myös asiaan.
No niin. Voimme laittaa vaikka minkälaisia merkkejä eri tilanteista muttA noin yleisesti ottaen leski omistaa pesästä puolet ja vainajan osuus rintaperillisille
Ei omista, hän ei edes kuulu kuolinpesään joka kattaa vain perintökaaren mukaiset perilliset.
Voi saivare. En voi muuta sanoa. On aikaa muotokielestä , toivottavasti ei työnantahan maksamalla ajalla, jankata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua riitaa mutta haluan perintöni vaikka väkisin....
Taitaa ap olla kohtuu sekaisin
"Kuolinpesän osoite on vainajan kotiosoite. "
Voi olla tai voi olla olematta. Esim. meillä kuolinpesä myi vainajan asunnon ennen kuin pesä jaettiin eikä se siis voisi mitenkään edes olla enää kuolinpesän osoite. Eikä muuten ollut ennen sitäkään vaan kuolinpesän osoitteeksi oli ilmoitettu alusta asti pesän asioita hoitavan ihmisen osoite. Leskikin oli jo hoivakodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Voi saivare. En voi muuta sanoa. On aikaa muotokielestä , toivottavasti ei työnantahan maksamalla ajalla, jankata."
Ihmisillä on monia vääriä käsityksiä siitä kuka perii ja kenet juuri siksi kun ei ymmärretä edes peruskäsitteitä. Siksi niitä käsitteitä on tärkeää käyttää oikein.
"Tottakai kuolinpesän posti lähetetään kuolinpesän osoitteeseen."
Joka voi olla juuri se joka ilmoitetaan. Se ei siis ole automaattisesti vainajan viimeisin kotiosoite.
Yleensä kuolinpesän asioita hoitaa joku perillisistä ja kuolinpesän posti tulee silloin yleensä hänen kotiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leski voi hävittää hallintaansa jäävän perinnön, josta on verot jo maksettu. Talo voi jäädä hoitamatta, vesivahingot estämättä jne. Samoin varat voi lahjoittaa vaikka kissatalolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei äiti voi estää perinnönjakoa. Testamentin ja lain mukaan etenette asiassa. Jos vanhemmillasi ei ole avioehtoa niin äitisi perii puolet ja lapset toisen puolen. Asuntoon on aina leskellä asumisoikeus. Pelkääkö äitisi sitä, että häätäisitte hänet kodistaan, jos perintö jaetaan isäsi kuoleman jälkeen? Sitähän ei voi tehdä kuitenkaan.
Leski ei koskaan peri mitään. Hän saa ilman avioehtoa puolet avioparin yhteenlasketusta varallisuudesta, eli hänen oma varallisuutensa huomioidaan ja mikäli se on pienempi kuin vainajan osuus, hänellä on oikeus tasinkoon vainajan varallisuudesta. Leski taas ei joudu maksamaan tasinkoa jos hänen varallisuutensa on suurempi kuin vainajan.
Kyllä leski perii silloin, jos vainajalta ei jäänyt lapsia ja he olivat aviopari. Silloin leski perii puolisonsa. Ihan perimysoikeudella.
Silloin ei puhuta avio-oikeudesta, vaan perimysoikeudesta.
Sitten kun Leskinen kuolee, jäljelle jäänyt omaisuus jaetaan kummankin toissijaisen perillisten kesken.
Jos jaettavaa enää on. Puoliso ei saa lahjoittaa eikä testamentata kiinteää omaisuutta, jonka hän peri puolisoltaan, mutta hän voi myydä sen ja hassata rahat vaikka taivaan tuuliin. Siihen ei voi kukaan puuttua. Sitten ei jää toissijaisillekaan mitään perittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leskinen = leski.
Voi taivas tätä...😆😆😆
Vierailija kirjoitti:
No ei pidä. Me jaettiin äidin omaisuus heti kun peruskirjoitus oli tehty. Siinä meni periskirjoituksen jälkeen tunti kun käytiin osuuspankissa siirtelee rahoja ja allekirjoittaa papereita. Oikeusaputoimisto teki paperit ja sanoi kaikki on laillista joten mentiin osuuspankkiin veljeni kanssa ja jaettiin rahat puoliksi 210000 euroa molemmille.
Eikö isänne ollut enää kuvioissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kyllä päivänselvää, että isäni kuoleman jälkeen koko omaisuus siirtyy äitini hallintaan eikä edes lakiosuutta vaadita. Oli testamenttia tai ei.
Miten ajattelit tämän järjestää kun isälläsi on ainakin yksi lapsi (sinä) ja ilman testamenttia sinä perit kaiken. Puoliso ei peri mitään.
Aviopuolisolla on oikeus perintöön vain, jos rintaperillisiä (lapsia, lastenlapsia) ei ole. Jos lapsia on, leski ei peri, mutta hän saa avio-oikeuden nojalla puolet pariskunnan yhteenlasketusta omaisuudesta tasinkona. Avopuolisot eivät peri toisiaan ilman testamenttia.
No ap, oletko saanut aloituksessa esittämääsi kysymykseen sellaisia vastauksia että pystyt niiden pohjalta nyt päättämään mitä teet, kumman tahtoa aiot noudattaa?
Sinuna kysyisin vaikka pankkisi lakimieheltä, oikeusaputoimistosta tai Minilexistä neuvoa, täältä et tule järkevää, saati sinun tilanteeseesi sopivaa ja oikeaa ratkaisua koskaan saamaan.
Vierailija kirjoitti:
No ap, oletko saanut aloituksessa esittämääsi kysymykseen sellaisia vastauksia että pystyt niiden pohjalta nyt päättämään mitä teet, kumman tahtoa aiot noudattaa?
Sinuna kysyisin vaikka pankkisi lakimieheltä, oikeusaputoimistosta tai Minilexistä neuvoa, täältä et tule järkevää, saati sinun tilanteeseesi sopivaa ja oikeaa ratkaisua koskaan saamaan.
Ei tähän mitään lakimiestä tarvita. Lain kannalta tilanne on selvä: kuolinpesä on jaettava jos yksikin kuolinpesän osakas vaatii sitä. Ap:n kysymys on yksin moraalinen.
Minä vaatisin tuossa tilanteessa perinnönjakoa, ellei ole todella todennäköistä, että leskellä ei ole enää paria vuotta enempää elinaikaa. Tämä ihan den vuoksi, että leski ei välttämättä hoida kuolinpesän omaisuutta sillä tavalla kuin perillisten kannalta pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se pitäisi jakaa nyt? Jos äitisikin on jo iäkäs, järkeväähän se pesä on sitten kerrasta jakaa hänen kuoltuaan.
Meillä tehtiin näin. Äiti maksoi varoista perintöverot ja loput sai pitää kuolemaansa asti. Se oli meidän lasten päätös. Yhdessä olivat 60 vuotta eläneet ja hushollia pyörittäneet, miksi olisi pitänyt jakaa toisen kuoltua?
"juurikin näin. ja huomaa - pakko ei ole jakaa- eli voitteko odottaa. "
Kyllä mutta ei se jakaminen sinällään muuta mitään. Jos kuolinpesän osakkaana on vaikka kaksi vainajan lasta, he omistavat sen perityn omaisuuden sen kuolinpesän kautta. Jos se jaetaan, kumpikin omistaa suoraan puolet siitä omaisuudesta. Oikeastaan tuossa ei muutu juuri mikään. Se perintö on joka tapauksessa niiden perillisten omaisuutta, joko kuolinpesän kautta tai sitten suoraan.
Tuntuu että tämä pesän jakamattomuus on joillekin enemmän tunneasia kuin mikään oikea asia.