G: MITÄ SAIT ÄITIENPÄIVÄ LAHJAKSI?

Esikoisen itse tekemä (päiväkodissa) kortti odotti katetun kahvipöydän reunalla. Se kortti oli tosi ihana, ja myös neidin hymy ojentaessa kortin minulle.

Tulivat kaikki herättään kahvin kera pienin (1,5v) sanoi " onnea, onnea" ja hyppäs halimaan. 12 v tyttö oli tehnyt ihanan kortin ja ostanut äiti-mukin, 11v poika antoi koristekiviä ja oli tehnyt kortin, jonka mukaan oli liittänyt listan, jossa lupasi auttaa mua askareissa, esim. 10 kertaa roskiksen vienti, 3 kertaa imurointi, 8 kertaa postin haku yms. Mies antoi lisäksi ison ruukkuruusun.

On ollu kyllä ihana äitienpäivä! :)

Muuten päivä on mennyt tasan niin kuin muutkin sunnuntait. Itse saan kokata ja passata, pestä ja siivota muiden jälkiä. No, eipä meillä huomioida mitenkään myöskään syntymäpäivänä tai joulunakaan, joten miten sitä nyt äitienpäivänäkään mitään tartteis...

Ja tietty hemmottelua (aamupala ja muut ruoat valmiina, lapset hoidettuina...). Nyt ollaankin lähdössä miehen kanssa yhdessä lenkille, harvinaista herkkua!

Lapsiltä sain omatekemät kortit, jopa 15-vuotiaalta pojaltani. Mieheni ei minua ole millään tavalla muistanut, päivän urheilut tv:stä innostivat enemmän. Kaverijengi koossa ...joten voitto sille. Mutta lasten kanssa kiva äitienpäivä.

Moni mies tuntuu jättävän lastensa äidin huomiotta juuri siksi, ettei nainen ole hänen äitinsä. Samaa logiikkaa käyttäen; miksipä muistaa toisen syntymä-, nimipäivä- tai muuta merkkipäivää, eihän kyseessä ole Miehelle erityinen päivä.



Olen ajatellut eläväni hyvin " merkittävien" ihmisten kanssa. Olen kiitollinen jopa möllykkä-miehestäni ja erityisesti tietysti lapsistani, joten haluan juhlistaa heitä. Siksi järjestän jokaisena syntymä- ja nimipäivänä jotain tavallisuudesta poikkeavaa herkkua, katan pöydän kauniisti ja ostan pienen kukan kahvipöytään. Perheenjäsenet ovat tästä mielissään ja lapsille tämä on mielestäni tapakasvatustakin. Juhla arjen keskellä piristää myös kivasti.



Siksi mietin, miksi mieheni ei voi yhtään vastavuoroisesti " vaivautua" . Minulle olisi riittänyt tosiaan kauniisti katettu pöytä - tavan kahvimottikin olisi ollut ok- ja vaikka kaupan kääretorttu. Mutta nyt ei siis MITÄÄN muistamista. Vai ajattelikohan mieheni hoitaneen homman kotiin seisoskellessan naama pitkänä kultasepänliikkeessä valitessani kelloa ja makasaessaan sen tingittyään ensin raivoisasti..vai olenko mä itse vaan vaikea vaimo?

Nyt oli elämäni toinen mukava äitienpäivä kun vaan olen lopettanut marttyyrina olon ja kertonut selvästi että on silloin ja silloin äitienpäivä ja odotan sitä ja sitä. Tosin nyt en pyytänyt rumpua, tuli tosi yllätyksenä:)

Eihän se kamalan sponttaania ole mutta parempi sekin kuin ei mitään. Ennen kun en saanut myöskään mitään, en onnitteluja enkä pidempään nukkumista.



Suosittelen sitä että alatte vaatia ja lopetatte marttyyrina olon niin on kaikilla mukavempaa.

Joo keittihän tuo ukko pikakahvia aamulla mulle kun pyysin. Mut minä sain herätä aamulla vauvan kanssa ja ukko jäi nukkumaan. Lapsi teki kortin.

hiphei. :/