Lue keskustelun säännöt.
Kun toinen ei halua koiraa
Kuinka olette ratkaisseet tilanteen kun haluaisit koiran mutta puolisosi on sitä vastaan?
Kommentit (530)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se toinen rajoittaa sun elämää muutenkin enemmän kuin antaa hyvinvointia, heitä se helvettiin ja ota koira. Lemmikki antaa läheisyyttä ja kumppanuutta, jota ilmeisesti parisuhteessasi et riittävästi saa.
MIes, joka inhoaa eläimiä, on niille väkivaltainen, joten hommaa ensin se tyyppi hittoon ja hanki koira vasta sitten. Ystäväni kissan hänen ex-miehensä heitti kuudennen kerroksen parvekkeelta alas. Lisäksi puhkoi puukolla autonrenkaita ym, joten muutossakin piti olla henkivartijat tällä naisella päivystämässä, ettei kahjo tule paikalle. Oikeutta käytiin ja mies tuomittiin pahoinpitelyistä, vainoamisesta ym. Kissaparka hoidettiin ja toipui mutta pelkää miehiä loppuikänsä.
Miten tämä sun väkivaltatarina liittyy ap:n keissiin? Yritä opetella erottelemaan asioita toisistaan. Se että ap:n mies ei halua koiraa, ei tarkoita että hän olisi hullu autonrenkaiden puhkoja.
Kyllä on monen nuoren naisen aivot pesty huolella amerikkalaisten lesbofeministien toimesta. Osa heistäkin onneksi säilyy itsenäisenä ajattelijana, mutta aika pieni osa. t. nainen 69 v
En minäkään koiraa halua (kissan voisin ehkä ottaa). Järjestään kaikki tuttujeni koirat ovat räksyttäviä, päälle hyppiviä sekä sohvalle könyäviä ärsyttäviä rakkeja eivätkä korvaansa lotkauta omistajansa kielloille. Yksi koira oli niin läheisriippuvainen että piti tulla saunaankin isäntänsä kanssa kun ei voinut 10 minuuttia olla yksin. Siellä se sitten räksytti lauteilla meidän kaikkien ilona. Lisäksi naapurit paskattavat koiransa toisten pihoille (taajama-alue) vaikka 10 metrin päässä alkaa metsikköalue. Ennen tykkäsin koirista mutta nykyään lähes vihaan niitä juurikin em. takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vaihtaa kumppani sellaiseen joka haluaa koiran.
Jos parisuhteessa pyyhkii muuten hyvin, eikä halua laittaa kumppania vaihtoon, niin olisiko yksi mahdollinen ratkaisu se, että sovitaan, että koiraa haluava hoitaa koiran yksin ja toisen ei tarvitse osallistua. Toki, jos toinen ei edes halua asua koiran kanssa samojen seinien sisäpuolella, tuollainenkaan ei onnistu. Sitten on valittava koiran ja puolison väliltä.
Huono idea. Melkein yhtä huono kuin se, että vain toinen haluaa lapsen ja sitten sovitaan, ettei toisen tarvitse osallistua. Se koira kuitenkin on siinä kodissa 24/7/365, kaikkine ominaisuuksineen (aka ei pehmolelu sohvan nurkassa) - ja vaikka koiran saa hoitoon tai siitä voi jopa luopua, niin kyllä se vain elämää rajoittaa/sanelee.
Meillä onnistui hyvin, että vain minä huolehdin koirista. Puoliso tykästyi koiriin, mutta minä lenkitin ja ostin ruoat.
Niin, onnistui, koska puoliso tykästyi. Mutta jos puolisoa olisikin ärsyttänyt haju, melu, sitovuus jne, niin ei se huolehtiminen niitä olisi poistanut.
Vierailija kirjoitti:
Jos se toinen rajoittaa sun elämää muutenkin enemmän kuin antaa hyvinvointia, heitä se helvettiin ja ota koira. Lemmikki antaa läheisyyttä ja kumppanuutta, jota ilmeisesti parisuhteessasi et riittävästi saa.
MIes, joka inhoaa eläimiä, on niille väkivaltainen, joten hommaa ensin se tyyppi hittoon ja hanki koira vasta sitten. Ystäväni kissan hänen ex-miehensä heitti kuudennen kerroksen parvekkeelta alas. Lisäksi puhkoi puukolla autonrenkaita ym, joten muutossakin piti olla henkivartijat tällä naisella päivystämässä, ettei kahjo tule paikalle. Oikeutta käytiin ja mies tuomittiin pahoinpitelyistä, vainoamisesta ym. Kissaparka hoidettiin ja toipui mutta pelkää miehiä loppuikänsä.
"Inhoaa koiria, on väkivaltainen"??? :o Mielikuvitus lähti laukalle? Koiran hankinta talouteen on AINA yhteinen päätös, ja siihen on oltava jokaisen halukas!!!!!
Yksi erittäin tärkeä kysymys kuuluu näin: Jos ap sairastuisi ja jalka kipsattaisiin kuukausiksi, kuka hoitaisi koiran? Onko turvaverkko ja onko se pitävä??? Niinpä, ei sellaisesta sanaakaan, vaan ainoastaan nyreys, kun kumppani ei halua koiraa kotiinsa. Koira vaatii paljon! Se vaatii rakkautta, aikaa, uhrautumista ja RAHAA!!!!
Vierailija kirjoitti:
" Ohis, mutta itse kaupunki- tai millä tahansa lomalla olen pois hotellihuoneesta keskimäärin aamukymmenestä yökahteen. Välissä käyn huoneessa suihkussa. "
Joo todellakin ohis, koska tässä oli kyse nyt siitä ettei muka ollenkaan vois mennä lomalle kun on koira. Jos on koira, täytyy se toki ulkoiluttaa kolmesti päivässä.
Esim. Hotelliaamiaisen jälkeen. Kuudelta illalla ja kahdelta yöllä tuossa sun tapauksessa.
Sen verran pitäisi uhrautua jos on koira.
Lisäksi koiran täytyy olla sellainen joka ei ole eroahdistuva vaan nukkuu siellä hotellihuoneessa sen ajan tyytyväisenä kun ihminen on poissa.
Huomattavasti parempi vaihtoehto on jättää koira oikeaan kunnolliseen hoitolaan kuin raahata mukaan ja pitää tuntikausia hotellihuoneessa yksinään.
Meillä oli tilanne, että minä ja lapsi haluttiin koira. Mies ei halunnut koiraa. Ostin oman asunnon, erosin miehestä ja käytiin lapsen kanssa hakemassa meille koira. Mies ei tykännyt, mutta meille muille muutos on ollut positiivinen. Tytärkin arvostaa sitä, että meillä ei enää asu mököttävää miestä... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
" Eikä sen kanssa pystynyt menemään ravintoloihin syömään, joten ruokailut piti hoitaa autossa. Ei ollut mistään kotoisin se reissu. Onneksi on vanha koira. "
Miten voi olla näin avutonta? Mulle ei ole ikinä edes tullut mieleen, että koira pitäis voida ottaa ravintolaan mukaan. Koira voi olla yksin sen ajan kun käytte syömässä.
Etkö lukenut juttua? Silloin oli helle. Koiraa ei voinut jättää autoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein sen virheen, että annoin miehen ottaa koiran, vaikka itse en halunnut. En ole koiravihaaja, mutta ärsyttää, miten paljon se rajoittaa elämää. Asumme paikassa, jossa ei ole maksullista koirahoitolaa, eikä sukulaiset halua/pysty sitä hoitamaan. Eli emme juurikaan pysty matkustelemaan.
Ei tarvitse olla varsinaista koirahoitolaa kun on olemassa nettisivuja joista voi valita koiran hoitajan, joka ottaa sen koiran omaan kotiinsa hoitoon.
En halua antaa koiraa hoitoon tuntemattomille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
" En todellakaan lähde raahaamaan koiraa ulkomaille. Ja kerran on matkailtu kotimaassa. Autosta hajosi ilmastointi kesken matkan. Sehän ei olisi meille ihmisille niin suuri ongelma, mutta tuo helkkarin koira meinasi paistua. Eikä sen kanssa pystynyt menemään ravintoloihin syömään, joten ruokailut piti hoitaa autossa. Ei ollut mistään kotoisin se reissu. Onneksi on vanha koira. "
Niin siis auto hajosi, mutta koira on se joka loman pilasi?
Siis kertokaa nyt, että miksi se koira ei voinut odottaa siellä autossa ikkunat auki kun käytte syömässä? Tai vaikka ravintolan edessä ulkona?
Kukaan ei varasta vanhaa koiraa, ja teidän tapauksessa saattaisi olla kaikille paras vaikka varastaisikin.
Koiraa ei tarvitse raahata ulkomaille. Se matkustaa lentokoneen ruumassa.
Kun on kunnon helle, ne auki olevat ikkunat ei auta paskaakaan. Kyllä se tehokkaasti pilaa loman, kun tietää koiran kärsivän kuumuudessa. Eihän se helle meitä haitannut, kuten jo kirjoitin. Ruumassa matkustaminen ei ole mukavaa lemmikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein sen virheen, että annoin miehen ottaa koiran, vaikka itse en halunnut. En ole koiravihaaja, mutta ärsyttää, miten paljon se rajoittaa elämää. Asumme paikassa, jossa ei ole maksullista koirahoitolaa, eikä sukulaiset halua/pysty sitä hoitamaan. Eli emme juurikaan pysty matkustelemaan.
Miten tämä nyt estää matkustelun? Joo, asutte paikassa missä ei ole koirahoitolaa. Mutta ettekös te matkalla lähde sieltä paikasta pois? Jos lähdette ulkomaille, menette lentokentälle, ja matkalla sinne on varmasti niitä hoitoloita ja paljon.
Turhaa väännät nyt asioista "mahdottomia".
En todellakaan lähde raahaamaan koiraa ulkomaille. Ja kerran on matkailtu kotimaassa. Autosta hajosi ilmastointi kesken matkan. Sehän ei olisi meille ihmisille niin suuri ongelma, mutta tuo helkkarin koira meinasi paistua. Eikä sen kanssa pystynyt menemään ravintoloihin syömään, joten ruokailut piti hoitaa autossa. Ei ollut mistään kotoisin se reissu. Onneksi on vanha koira.
Kukaan ei käskenyt raahaamaan koiraa ulkomaille tai kuumaan autoon.
Rautalankaa: me olimme lähdössä ulkomaille. Omalla paikkakunnalla ei koirahoitolaa. Ei ongelmaa; kun lähdimme kohti lentokenttää, veimme koiran samalla reissulla hoitolaan. ENNEN sitä lentokonetta siis. Kyllä niitä hoitoloita siinä matkan varrella ja etenkin lentokenttäpaikkakunnalla on useita, teilläkin.
Mutta paljon helpompaa ilman lemmikkiä. Uskokaa jo, kaikki ei halua lemmikkejä, koska niistä on ylimääräistä vaivaa. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein sen virheen, että annoin miehen ottaa koiran, vaikka itse en halunnut. En ole koiravihaaja, mutta ärsyttää, miten paljon se rajoittaa elämää. Asumme paikassa, jossa ei ole maksullista koirahoitolaa, eikä sukulaiset halua/pysty sitä hoitamaan. Eli emme juurikaan pysty matkustelemaan.
Miten tämä nyt estää matkustelun? Joo, asutte paikassa missä ei ole koirahoitolaa. Mutta ettekös te matkalla lähde sieltä paikasta pois? Jos lähdette ulkomaille, menette lentokentälle, ja matkalla sinne on varmasti niitä hoitoloita ja paljon.
Turhaa väännät nyt asioista "mahdottomia".
En todellakaan lähde raahaamaan koiraa ulkomaille. Ja kerran on matkailtu kotimaassa. Autosta hajosi ilmastointi kesken matkan. Sehän ei olisi meille ihmisille niin suuri ongelma, mutta tuo helkkarin koira meinasi paistua. Eikä sen kanssa pystynyt menemään ravintoloihin syömään, joten ruokailut piti hoitaa autossa. Ei ollut mistään kotoisin se reissu. Onneksi on vanha koira.
Kukaan ei käskenyt raahaamaan koiraa ulkomaille tai kuumaan autoon.
Rautalankaa: me olimme lähdössä ulkomaille. Omalla paikkakunnalla ei koirahoitolaa. Ei ongelmaa; kun lähdimme kohti lentokenttää, veimme koiran samalla reissulla hoitolaan. ENNEN sitä lentokonetta siis. Kyllä niitä hoitoloita siinä matkan varrella ja etenkin lentokenttäpaikkakunnalla on useita, teilläkin.
Mutta paljon helpompaa ilman lemmikkiä. Uskokaa jo, kaikki ei halua lemmikkejä, koska niistä on ylimääräistä vaivaa. Piste.
Miksi ihmeessä sulla sitten on lemmikki, jos et kerran halua?
Olet hiukan omituinen tyyppi ja lemmikkiä käy sääliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein sen virheen, että annoin miehen ottaa koiran, vaikka itse en halunnut. En ole koiravihaaja, mutta ärsyttää, miten paljon se rajoittaa elämää. Asumme paikassa, jossa ei ole maksullista koirahoitolaa, eikä sukulaiset halua/pysty sitä hoitamaan. Eli emme juurikaan pysty matkustelemaan.
Miten tämä nyt estää matkustelun? Joo, asutte paikassa missä ei ole koirahoitolaa. Mutta ettekös te matkalla lähde sieltä paikasta pois? Jos lähdette ulkomaille, menette lentokentälle, ja matkalla sinne on varmasti niitä hoitoloita ja paljon.
Turhaa väännät nyt asioista "mahdottomia".
En todellakaan lähde raahaamaan koiraa ulkomaille. Ja kerran on matkailtu kotimaassa. Autosta hajosi ilmastointi kesken matkan. Sehän ei olisi meille ihmisille niin suuri ongelma, mutta tuo helkkarin koira meinasi paistua. Eikä sen kanssa pystynyt menemään ravintoloihin syömään, joten ruokailut piti hoitaa autossa. Ei ollut mistään kotoisin se reissu. Onneksi on vanha koira.
Kukaan ei käskenyt raahaamaan koiraa ulkomaille tai kuumaan autoon.
Rautalankaa: me olimme lähdössä ulkomaille. Omalla paikkakunnalla ei koirahoitolaa. Ei ongelmaa; kun lähdimme kohti lentokenttää, veimme koiran samalla reissulla hoitolaan. ENNEN sitä lentokonetta siis. Kyllä niitä hoitoloita siinä matkan varrella ja etenkin lentokenttäpaikkakunnalla on useita, teilläkin.
Mutta paljon helpompaa ilman lemmikkiä. Uskokaa jo, kaikki ei halua lemmikkejä, koska niistä on ylimääräistä vaivaa. Piste.
Miksi ihmeessä sulla sitten on lemmikki, jos et kerran halua?
Olet hiukan omituinen tyyppi ja lemmikkiä käy sääliksi.
Etkö lukenut alkuperäistä viestiä? Meillä on siksi lemmikki, koska mies halusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein sen virheen, että annoin miehen ottaa koiran, vaikka itse en halunnut. En ole koiravihaaja, mutta ärsyttää, miten paljon se rajoittaa elämää. Asumme paikassa, jossa ei ole maksullista koirahoitolaa, eikä sukulaiset halua/pysty sitä hoitamaan. Eli emme juurikaan pysty matkustelemaan.
Miten tämä nyt estää matkustelun? Joo, asutte paikassa missä ei ole koirahoitolaa. Mutta ettekös te matkalla lähde sieltä paikasta pois? Jos lähdette ulkomaille, menette lentokentälle, ja matkalla sinne on varmasti niitä hoitoloita ja paljon.
Turhaa väännät nyt asioista "mahdottomia".
En todellakaan lähde raahaamaan koiraa ulkomaille. Ja kerran on matkailtu kotimaassa. Autosta hajosi ilmastointi kesken matkan. Sehän ei olisi meille ihmisille niin suuri ongelma, mutta tuo helkkarin koira meinasi paistua. Eikä sen kanssa pystynyt menemään ravintoloihin syömään, joten ruokailut piti hoitaa autossa. Ei ollut mistään kotoisin se reissu. Onneksi on vanha koira.
Kukaan ei käskenyt raahaamaan koiraa ulkomaille tai kuumaan autoon.
Rautalankaa: me olimme lähdössä ulkomaille. Omalla paikkakunnalla ei koirahoitolaa. Ei ongelmaa; kun lähdimme kohti lentokenttää, veimme koiran samalla reissulla hoitolaan. ENNEN sitä lentokonetta siis. Kyllä niitä hoitoloita siinä matkan varrella ja etenkin lentokenttäpaikkakunnalla on useita, teilläkin.
Mutta paljon helpompaa ilman lemmikkiä. Uskokaa jo, kaikki ei halua lemmikkejä, koska niistä on ylimääräistä vaivaa. Piste.
Miksi ihmeessä sulla sitten on lemmikki, jos et kerran halua?
Olet hiukan omituinen tyyppi ja lemmikkiä käy sääliksi.
Minulla on lemmikki, ja ymmärrän varsin hyvin että kaikki eivät sellaista halua. Näin ohiksena.
Eroa äläkä ota koiraa. Jos otat koiran, se on ikuisesti muistutus menetetystä kumppanista. Jos jatkat puolison kanssa, muistat, että halusit jotain etkä saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos se toinen rajoittaa sun elämää muutenkin enemmän kuin antaa hyvinvointia, heitä se helvettiin ja ota koira. Lemmikki antaa läheisyyttä ja kumppanuutta, jota ilmeisesti parisuhteessasi et riittävästi saa.
MIes, joka inhoaa eläimiä, on niille väkivaltainen, joten hommaa ensin se tyyppi hittoon ja hanki koira vasta sitten. Ystäväni kissan hänen ex-miehensä heitti kuudennen kerroksen parvekkeelta alas. Lisäksi puhkoi puukolla autonrenkaita ym, joten muutossakin piti olla henkivartijat tällä naisella päivystämässä, ettei kahjo tule paikalle. Oikeutta käytiin ja mies tuomittiin pahoinpitelyistä, vainoamisesta ym. Kissaparka hoidettiin ja toipui mutta pelkää miehiä loppuikänsä.
Tuossa ei ole kyse eläimistä, vaan sairaasta ja ongelmaisesta ihmisestä. Eläimiä ei oteta jos kaikki ei hyväksy.
En ymmärrä miten niin moni haluaa elää koiran/koirien kanssa. Olen kyllä eläinrakas, koirian missään nimessä inhoa, päinvastoin, mutta koira on niin jotenkin tilaa vievä, niin fyysisesti kuin henkisesti. Tietenkin sitten ne riittävät ulkoilut ja opettaminen hyville tavoille. Olen paljon omaa tilaa ja aikaa kaipaava ja koiran kouluttajaksi ei minusta olisi. Olen liian kiltti ja lepsu ja en pystyisi kun tämä koiran katseellaan katsoisi, niin saisi koira tehdä mitä itse tykkää.
Surettaa jossain kylässäkin ollessa jonkun omistajan kokoaikainen koiran käskeminen ja komentaminen tai ainakin otettava koira huomioon jos jotain suunnitellaan tms. Matkustaminen koiran kanssa, voi kauhistus. Riittää kun itseni kanssa pärjään.
No sitten vaan mieti kumpi on tärkeämpi, kumppani vai koira. Jos koira, niin kumppanisi väisti luodin.
Vierailija kirjoitti:
Erosin muslimimiehestä tämän takia. Seurustelimme ja hän piti koiria ällöttävinä, likaisina. Minä taas eläinrakas ja tästä "taudista" en ole parantunut. Nyt olen onnellinen. Kaksi koiraa, kultainen suomalainen tavallinen mies .... ja uusi koti hankinnassa.
Ok, Pertti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se toinen rajoittaa sun elämää muutenkin enemmän kuin antaa hyvinvointia, heitä se helvettiin ja ota koira. Lemmikki antaa läheisyyttä ja kumppanuutta, jota ilmeisesti parisuhteessasi et riittävästi saa.
MIes, joka inhoaa eläimiä, on niille väkivaltainen, joten hommaa ensin se tyyppi hittoon ja hanki koira vasta sitten. Ystäväni kissan hänen ex-miehensä heitti kuudennen kerroksen parvekkeelta alas. Lisäksi puhkoi puukolla autonrenkaita ym, joten muutossakin piti olla henkivartijat tällä naisella päivystämässä, ettei kahjo tule paikalle. Oikeutta käytiin ja mies tuomittiin pahoinpitelyistä, vainoamisesta ym. Kissaparka hoidettiin ja toipui mutta pelkää miehiä loppuikänsä.
Miten tämä sun väkivaltatarina liittyy ap:n keissiin? Yritä opetella erottelemaan asioita toisistaan. Se että ap:n mies ei halua koiraa, ei tarkoita että hän olisi hullu autonrenkaiden puhkoja.
Kyllä on monen nuoren naisen aivot pesty huolella amerikkalaisten lesbofeministien toimesta. Osa heistäkin onneksi säilyy itsenäisenä ajattelijana, mutta aika pieni osa. t. nainen 69 v
Nyt on kyllä aikamoiset inceljutut tädillä. Taitaa tädin jalkojen välissä roikkua pieni katkarapu kuitenkin...
t. mies 79 v
Nämä peruskysymykset kuten lapset, lemmikit ja muut mieltymykset, jotka vaativat paljon sitoutumista ja haukkaavat ison osan myös taloudesta kannattaisi miettiä ihan orastavan suhteen alussa yhdessä. Ihmiset ovat erilaisissa elämäntilanteissa ja kun itse tein paljon matkustusta vaativaa työtä eli olin paljon poissa kotoa, niin en hirveästi halunnut siihen lapsia ja lemmikkejä, joista toisen olisi pitänyt pitää huolta ja ne olisivat myös rajoittaneet silloin varsin liikkuvaa elämäämme. Tosin, kun tapasin nykyisen vaimoni, molemmilla omat lapset edellisistä suhteista ja vaimolla koira sekä kissa, joten ei niitä nyt voinut siinä vaiheessa enää heivata mihinkään vaan tuli "koko paketti" ja se oli mukavaakin siinä vaiheessa kun elämä oli jo vakiintuneempaa muutenkin.
Sen sijaan en suosittele lapsi-lemmikki -kombinaatiota kenellekään siinä vaiheessa kun vasta rakennetaan uraa, jonka asettamista vaatimuksista on epäselvyyttä. Koira ja varsinkin kissa ovat aika pitkän ajan projekteja (kissamme menehtyi 21 -vuotiaana ja koiramme nyt 13).